tag:blogger.com,1999:blog-5349802863251080475.post3701977781045397121..comments2024-02-25T10:34:16.947+02:00Comments on COSMOS JUOKSEE JA KIRJOITTAA: PALAUTUMISEN KAAOSOnni Vähäahohttp://www.blogger.com/profile/00616936995559769061noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-5349802863251080475.post-39616137628155689742014-07-15T13:33:47.715+03:002014-07-15T13:33:47.715+03:00Kyllähän se näin on, että suoritusten pidentyessä ...Kyllähän se näin on, että suoritusten pidentyessä on tämä suorituksen jälkeinen stabiloituminen pidempi prosessi. Mielenkiintoista nähdä miten kauan se kestää. Onneksi henkinen palautuminen tapahtui hyvin nopeasti, jollei sekin puoli iske jälkijunassa. Lihakset ovat myös palautuneet jo ajat sitten. Sydän palautunut suorastaan jo loistavasti <- viime yönä yöhugissakin istualtaan suoraa 45lyöntiä ja minsan istunnolla 43. Sen sijaan aineenvaihdunta on edelleen sekaisin - ja pahasti. Eiköhän se siitä ajan kanssa. Juoksemiseen olen tällä hetkellä mielestäni liian painava ko. syystä. Paikat on olleet jo tähänkin asti kovassa paineessa suhteellisen ison kokoni vuoksi. <br /><br />Petteri - Innokasta eloa sinulle! Ja kiitos tekstistä!Onni Vähäahohttps://www.blogger.com/profile/00616936995559769061noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5349802863251080475.post-55166853150084112382014-07-14T13:40:26.988+03:002014-07-14T13:40:26.988+03:00Kiva kirjoitus ;-). Tämä on nyt sitä "kolmatt...Kiva kirjoitus ;-). Tämä on nyt sitä "kolmatta" matkaa valmistautumisen ja suorituksen lisäksi. Auttaa ihan mahdottomasti, jos sen näkee osana toimintaa. Tavallaan että on olemassa se normaali (hyvä) arki, josta nousee joku yllyke ja sitten ajatus jotenkin ohjautuu näkemään apajan toimia jollain tietyllä tavoin silloin ja silloin.<br /><br />Jotenkin siinä tilanteessa pitää vaan pyrkiä ottamaan vastuu tapahtuneesta ja hypätä tähän myötäaaltoon kyytiin ja sovittaa se allolla ratsastus arkeen. Sitten se aalto murtuu pohjan noustessa ja siinä mennään ihan aina mukkelismakkelis. Ollenkaan aina ei mene vettä henkeen eikä hiekkaa silmiin, mutta nivusissa ja kankkuvaossa sitä hiekkaa on aika kauan vaikka miten koettaisi pestä. Pitää vaan laittaa salvaa ja tässä kohtaa se osaaminen ja tilannevastuu on kai lähinnä uskallusta istua taas koko painolla.<br /><br />Matka päättyy sitten, kun tavallinen arki palaa tavalliseksi. Se on vähän aikaa taas hyvä, mutta toisaalta se poikii taas uuden prosessin. Isäni nimittää ilmiötä "innostuksen perkeleeksi". Minusta se on aika hyvin sanottu.<br /><br />Asiaa on saanut tässä pyöritellä, sillä koen itse orastavaa intoutumista kun sujuva arki alkaa taas tuottaa ekstraenergiaa.<br /><br />Voidaan hyvin T: Petteri v.<br /> Anonymousnoreply@blogger.com