ASIOINTIPÄIVÄ

              Kohta saa - ja pittää - löysätä treeniä. Tässä on ollu viime aikoina viimeisten rutistusten meningiä. Tosin pelivaraakin on jäänyt ihan tarkoituksella. Henkisiä voimavaroja ei käy kuluttaminen loppuun tässä vaiheessa, kun kauden pääkisa on niin lähellä.

             Viime viikon kuutena ensimmäisenä päivänä tuli kasaa 115km ja palkitsin itseni sunnuntain lepopäivällä. Oikeastaan aprikoin, pitäisinkö myös juuri eletyn maanantainkin lepoa. En pitänyt, vaan maanantaista tuli oikein superasiointipäivä!!!

            Kaikki alkoi kahta vaille kuus aamulla. Hoksasin hortoilleeni wc:n vettä laskeen. Huomasin jalkojen olevan harvinaisen hyväntuntuiset näin varhaiseen ajankohtaan peilaten. Niinpä kurvasinkin makkarin sijaa lenkkikampe vuoren luokse ja nykäsin vermeet päälle. Siitä vielä kohta pari hörppyä kahavia ja pari venytystä ja pihalle. Sen verran olin vielä unessa, etten jaksanut vielä sisällä pähkäillä, minkälaisen heräilyn tekisin tiellä. Kunhan lähdin jolokotteleen. Ehtiipä sitä sitten miettiä, kun herää paremmin. 

            No, siinä kotvan nylykytettyäni tuttuun suuntaan, muistin että meidän oli tarkoitus lähteä tänään ööveriin shoppaileen ja syömään vaimon kanssa. Tyttö oli puhe viiä hoitoon kaheksaksi. Niinpä siinä laskeskelin, että ehin n.puoli 8 maissa kotia, jos vaikka vajaa 13km tässä hölkkäilis. Sen verran tuntu ajankohtaan nähden hyvältä (vaikka sykkeet oli normaalia korkiammalla), että päätin nykästä 8:nen kilsan varovaisesti kiihdyttäen kovaa. Olinkin viimeiset 200m Forrest Gump elokuvassa. Heh. Tuo rykäsy menikin ihan hyvin, 4.21. Ihan tyytyväisenä poikana jolokottelin loput kilsat pois ja päivän ensimmäinen asia oli hoidettu melekeen niin, etten itse edes hoksannut vieneeni itseäni lenkille.

           Tuli siinä sitten tehtyä erittäin onnistunut shoppailu ja syöntireissu tuonne ööveriin, elikkäs Ylivieskaan. Hauskaa oli, ja kaikenlaista tuli ostettua. Jopa Billy Idolin kokoelma, ihan piruuttaan, kun en ollu melekeen 20-vuoteen kuunnellu. Ja yllätys, yllätys, kengät. Nimittäin Asics Gel-DS Sky Speed 2:set. Oli niin keviät ja makian tuntuset jalassa. Aika suolanen lähtöhinta (189e), mutta sain tingattua 160e:n.

           Tuli nautittua oikein mojovat päikkäritkin siinä iltapäivästä sitten. Alakuilta meni rattosasti monenlaisten mukavien perhepuuhien parissa. Ajauduinpa kahtoon Ranskan ja Englannin EM-mittelöäkin ensimmäisen jakson. Tuli niin hyvä fiilis eilisestä Italia pelistä, että löysin EM-kanavan tänään uudelleen. Italiaa olen kannattunut jalkapallon puolella vuodesta 1982, jolloin olin perheeni kanssa Tampereen matkalla. Silloin oli Paolo Rossit ja Dino Zoffit kovia sanoja. Nämä nykyiset vähän tuntemattomampia, kun ei oo hirviästi tullu viime aikoina futista seurattua.

            Illempana aloin hinkua juoksemaan. Teki mieli lähteä kokeileen uusia kenkiä. En edes muistanut kuinka väsyneet jalkani oli shoppaillessa päivällä, kun tähysin karttapalvelusta 31km mittaista lenkkiä. Ihan ex-temporee älyväläys, ilman suurempaa ajatustyötä. Ei muuta kuin vermeet kuntoon ja menoksi!!!

           Niinpä lähdin lönkötteleen suunniteltua reittiä. Uudet nakit tuntui alla todella hyviltä. Ne olivat vielä kevyemmät kuin mitä tuntui kaupassa. Päivälliset jalkaväsyt eivät tuntuneet missään, vielä. Juoksu oli nautinnollista... mutta sitten astui herra Murphy tielleni. En päässyt kuin n.2,8km, kun huomasin n.100m päässä seisovan postilaatikkojen vieressä melkoisen kokoisen irtokoiran töhtinä. Voi että rakastan ihmisiä, jotka eivät osaa pitää koiristaan huolta!!!! 

          Muina miehinä käännyin takaisin päin. Keksin aika nopeaa kuitenkin kiertoreitin, josta tulisi kutakuinkin sama matka. Vähän kuitenkin korpesi hyvän hiekkatie-osuuden käyttämättä jääminen. No, tulipahan rautatien yli menevä silta kivuttua ylös, per**le. Pian olin taas hiekkatiellä, ja meno oli tosiaan taas kuin elokuvista - niin vaivatonta ja helppoa. Ensimmäiset vajaat 11km olinkin mennyt 5:37 -kyytiä, ihan vain olemalla kyytillä. Sitten hra. Murphy tervehti taas. Tällä kertaa hoksasin, etten ollut ottanut paria "pikku" nyansia huomioon ollenkaan suunnitellessani reittiä. Heinikko oli kasvanut jokipenkalla kestämättömän pitkäksi. Eikä tunnelmaa parantanut tieto siitä, että heinikon seassa meni kapea mopo-poikien syventämä ura. Melkoista koittelua oli meno noilla osuuksilla. Ja se heinikko, sitä oli pahimmillaan yli polven. Unohtamatta stiä funktiota, että päivällä oli satanut. 

          Siitä alkoi V-käyrä nousta pikku hiljaa. Liekkö osin psykologista, mutta myös jalat alkoivat väsyä rämpimisessä/loikkimisessa heinikon keskellä. Huomasinkin päätien lähestyessä vasemman silmän tähyilevän kotia päin. Pistinpä silmän kiinni ja kaarroin sillan toiselle puolelle, josko siellä ois vielä jokipenkka juostavassa kunnossa. No ei ollut. Siellä oli kaadettu myös pajua penkalla paikoin. Alkoi myös pian tulla viitteitä, että joudun tekemään hätäkyykyn. Ja niin jouduinkin. Siinä kohtaa (16,55km) olin jo niin kypsä tämän kertaiseen lenkkiin, että lähdin takaisin kuoppasiltaa kohden. Tietysti vielä 2,5km märkää vitikkoa, syvillä, mutaisilla urilla höystettynä edessä. Teki mieli laittaa kävelyksi. Teki mieli kilauttaa jopa kyyti kuoppasillalle. 

           Päätin kuitenkin olla niin pirullinen, ja juosta kotiin. Ja niinpä tuli tehtyäkin. Ja matkaakin näytti kertyneen +22km. Tuleehan näitäkin joskus, paskareissuja. Mutta tulipahan tehtyä. 

          Täytyy tässä nyt tunnustella, että mitä tässä seuraavaksi tekee. Määrä oli alunperin noin juhannukseen asti tarkoitus tehdä. Ennätysmäisen määräkkäät viikot näkyvät kuitenkin jalkojen syvempänä väsymyksenä, ponnettomuutena. Jotenkin tuntuu, että pieni lepo voisi piristää jalkoja. Tietysti sitä on luvassa enemmän viimeisellä kahdella viikolla, mutta ei viitsisi enää tässä vaiheessa juosta jalkoja liian väsyneiksi. Vähän hankalasti selitetty, mutta ehkä joku ymmärtää yskän.

           Oikean jalan vaivat on käytännössä taputeltu. Onhan tuo tuossa toiminu ja tuntunu vallan hyvältä. Ei mitään moittimista enää. Sen sijaan vasen polvi on pikkasen ottanut nokkiin jostain. Ehkä kasvaneista kilsoista. Se oli talvellakin pari kertaa lyhyen aikaa kipeänä - aina hiihtämisen jälkeen, jos oli. Isossa kuvassa tässä on kuitenkin hyvä terveystilanne. Ei moittimista. Täytyy vain pelata korttinsa oikein, että on 110% iskussa 7-8.7.2012.

           Hyviä treenejä ja kesäkelejä lukijoille!!!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 12.6.2012

10 viiva 12 TÄHTÄIMESSÄ

                    On tässä aika töötti olo. Kaksi viimeisintä päivää on tullu raastettua treeniä oikein olan takaa löysän viikon jäläkeen. Lähdenpä silti rohkeasti kokeileen, minkälaisia kirjainjonoja sormeni saavat aikaan. On nimittäin viety tätä poikaa (omasta tahdosta pääasiassa kylläkin) kuin hullua tukasta pari vuorokautta. Tässä menneet kaksi vuorokautta: Sunnuntaina läksin klo.14 töihin. Iltahugi oli tosin aikas kevyt. Unessa olin klo.23 aikoihin. Mutta tuossa vasta alkusoitot hulluille vuorokausille. Oltuani nukkumatin mailla 5h20min, nousin herätyskellon kutsumana ylös. Oltiin maanantai-aamussa ja kello näytti 4.20.


              Siitä heti kahavit tippuun ja myslit ja murot naamariin. Oli nimittäin sovittu, että lähden ystäväni Keijon kanssa hönkäilemään Sieviin päin suuntaville metsä-autoteille klo.6 aikaan. Siinä sitten koitin oikoa jäseniä, valmistautua koitokseen - ja menikin aika hilikulle, että jouduin ajoissa paikalle. Jotenkin on viime päivinä jääny melekeen tavaksi, etten taho joutua mihinkään. Vanahuusko lie tullu? Töihin mennessäkin oon leimannu sisälle aina vain enempi ja enempi tipalla - kohta varmaan myöhästyn.


             Käytiin tosiaan siinä aamutuimaan (lähtö myöhästyi peräti 2min) hönkimässä kevyttä hölkkää tuolla Sievin suunnalla metsä-autoteitä pitkin. Matkaa kertyi ihan mukavasti, 31km (<-Jälleen tuosta oikeasta yläkulmasta kannattaa vaihtaa tuo "View in Metric" niin näkee min/km muodossa hommat). Korkeuseroakin oli reitillä lopulta tuntuvat 61m, kun Keijo käsitteli tiedot syväluotaavan tekniikan avulla. Tuon aamusipaisun jälkeen suuntasin ihan niinä hyvinään kauppaan. Sen jälkeen suihkuun ja ruoanlaittoon. Sitten puistelin naisväen ylös unten mailta syömään. Kello taisi olla sitten siinä vaiheessa jo puol 11 tai jotain sinne päin.


             Työt alkoi klo.12. Siis ollaan edelleen maanantaissa. Sen verta veti tuo aamu häröily metsissä sippiin, että oli ihan tekemistä, jotta sai ihtensä raahattua duuniin. Kait sitä kuitenkin suht terävänä tuli työmaalla oltua. Mitä nyt välillä jäi pöllö päälle. Töistä läksin jo muutama minsa ennen klo.20 ja kävin vielä pikku mutkan kaupoissa. Ja tasan klo.21 huomasin jo olevani matkalla Haapajärvelle päin teollisuuskylän kohdalla, juosten. 6km palauttava oli tuossa kohtaa menossa. Tuosta iltaisesta tien päällä olosta nyt ei mitään erikoista jäänynnä mieleen. Kunhan kävin happia haukkaan.

              Taasen palailin nukkumatin maailmaan n.klo.23 aikoihin ma-iltana. Tiistaina heräilin sitten "vasta" hieman ennen puoli kuus. Tein lyhyet venyttelyt ja muut aamutoimet ja läksin klo.7:ksi duuniin. Siellä häröilin hieman yli klo.13 ja sieltä suoraan kotia. Vähän jäähoitoja ja Veikkaaja-lehden lukua ja tunnin päikkärit. Sitten taasen veivailin safkat väelle yms. perhe-eloa. Sen jäläkeen venyttely sessiot ja mietintä myssy päähän. Oikeastaan se myssy oli ollu koko päivän päässä, johtamatta yhtään mihinkään. 

             Maalailin kuitenkin mielessäni reitin, jonka pituutta en oikein osanut tarkasti ennalta arvioida. Oli näköjään kuitenkin ihan kohtuu mukavan mittainen eilisen 37km päivän jatkoksi, elikkäs 16,2km. Sujautin sinne väliin reilun 3km kevyen Vk-rääpäisynkin vähä alle 5min vauhtia. Muutoinhan vain menin ihan verryttelyjuoksu fiiliksillä, keskittyen lähinnä tekniikkaan ja pakaraläpsyttelyihin. Ainakin reisissä on ihan ok. liikkuvuus, kun n.5.40-5.50 vauhdista paukkuu kantapäät pakaraan niitä sinne tarjotessa niin että melekeen tuli mustelmat, heh. Oiskohan edellinen päivä sitten ollu liian kevy vai oisko vain nousukuntoa, kun väsyneilläkin jaloilla irtoaa mun tasolle noinkin mukava lenkki? Eli siinäpä nuo menneet kaksi vuorokautta.

             Melkein unohdin ton otsikon... 10-12 tähtäin tahtoo kertoa rasvaprosentista, johon päätin tässä alakaa tähtäämään. On tässä tuota painoa tullu kadotettua tarkoituksella ja rupesin miettimään, että mihinkän asti sitä hilais alaspäin. Nyt olen karistellut reilut 9kg helmikuun 20.päivän jäläkeen, joten tuli tuollaiset ajatukset mieleen. Ajatus heräsi, kun luin uudelleen 226 fyysinen kantti -kirjaa, jossa kirjan kirjoittaja, Tero Hyppölä näkee ideali rasvaprosentin olevan 7-8% haarukassa pitkissä urheilusuorituksissa, kuten esim. Triathlon ja 24h juoksu tms. Ja oli kyllä ERITTÄIN hyvin perusteltu, miksi tuon päälle menevät rosentit on turhaa kantamusta, vanhaa uskomusta vararavinnosta jne. Ja samassa luvussa kertoo omansa olleen 10 luokkaa. Päättelin siitä Teronkin livenä nähneenä, että sellainen 10-12 voisi olla tällaiselle kylähullulle justiinsa sopiva tähtäin. Eli mitä tuota kiloja miettimään liian tarkasti vaan karsii rasvat kehosta siinä määrin, jotta mittauslaitteet näyttääpi tuon 10-12 väliin.

             Kuin sattumalta, minulla onkin huomenna kehonmittaus. Viime syksynä olin n.8-9kg painavempi ja rasvaprosentti oli vähä yli 17, muistaakseni. Ehkä se nyt on jotain 15-16, varovaisestikin arvioiden. Voipihan se olla vähän vähempikin. Onhan tuo otus peilissä kieltämättä vähä muuttunut. Kohta on six-pack mahassa ihan ilman kaupassa käyntiäkin, ainakin jotain sen suuntaista alakaa nahan alta palijastuun. Tai mitä lie kyhmyjä, empähän noita ole ennen nähäny, joten eihän sitä os-saa varmaksi sanua.

             Tuosta Hyppölän kirjasta vielä sen verran, että ostan kyllä tuon taistelijan ajatukset ihan satanolla. Eli uskon tuossakin kohtaa Teroa. Eli tiputtelen rasvaprosentin sinne 10-12 väliin. Jos joku on kiinnostunut lainaan (käsittääkseni tuota kirjaa ei ole enää myynnissä) niin voin lainata, jos katson lainaajan olevan mielestäni tarpeeksi luotettavan. Yhteyttä voipi ottaa, ketä kiinnostaa. Siinä on ASIAA, kun puhutaan kovasta harjoittelusta. Jos ei asenne tartu niin sitten ei ole vain sitä lajia, että haluaapi ihan aikusten oikeasti treenata kuin härkä. Noin jaylenon sanontaa lainatakseni.

            Loppukevennykseksi... Minua kysyttiin tuossa eilettäin kunnanvaaliehokkaaksi. Olin vielä ihan kuutamolla pitkän lenkin jäliltä. En osannu vastata mitenkään järkevästi. Hoksasin kyllä osoittaa kiinnostukseni, ettei kiinnosta, mutta en osannu siinä pöllö-olotilassani perustella tarpeeksi kattavasti. Vasta PIENELLÄ viivellä hoksasin mitä ois pitäny sanua. Eli: En ole valitettavasti kiinnostunut ja olenpa vielä eri puolueenkin miehiä. Btw, nyt täytyy lopettaa tämä jorina. Alkaa mennä jo niin vihkoon nämä aiheet.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 5.6.2012   

ETANAN RAAPAISU

             Koipia varoakseni hipsuttelin varovaisesti, lähes äänettömästi rapiat 400km toukokuussa. Askel ei ollut juurikaan pidempi kuin paikallisen torin katkokävelijöillä. Kaipasin pirisitäviä, hieman reippaampia lenkkejä mausteeksi. Maltoin kuitenkin mieleni, katsoin kauemmaksi. Nyt on kuitenkin jalka ollut jo ns. niin lähellä, että aattelinpa, jotta jokohan tuo kestäis varovaisesti kiihdytettynä Vk-raapaisua. Tuumasta toimeen.

            Kävin tuossa eilettäin työmaan leppoisan reissun wanahassa kaupungissa, Kokkolassa. Onnikalla kuljettiin ja naureskeltiin monille asioille. Kyllähän nuo on mukavaa vaihtelua perusduunipäiviin. Olin kotona ilta yheksän jäläkeen. Jännästi tuo shoppailukävely rasittaa koipia, aivan erilailla kuin lenkit. Aika jäykkänä poikana kaaduinkin petiin jo kymmenen jälestä. En edes viihtinnä venytellä. Määräsin vain itelle aamuksi reippaampi vauhtisen lenkin n.klo.5 aikoihin alkavaksi, kun vaimolla on aamuhugi ja koko päivä monenlaista arbeettia. Kello soimaan klo.4, jotta ehtii paremmin herätä, jos meinaa vähän reippaampaa tempoa.


             Voi sanoa, että onneksi heräsin jo klo.3.50 ihan issekseen. Se on aina paljon miedompi herätys kuin herätä herätysäänen ahistavaan uikutukseen. Eikö niin? Ja kyllä, katkokävelyä vessaan aamutoimille. Oli kyllä niin lihakset jumissa eilisestä kävelystä että. Onneksi oli noin tunti aikaa oikoa jäseniä. Söin jopa puolikkaan banaanin. Normaalistihan en syö tietenkään mitään ennen aamulenkkiä. Muutenhan sen rasvanaineenvaihdunnallinen hyöty turmeltuu jo ennen ensimmäistäkään askelmaa. Mutta nyt otin siitä ainakin henkistä energiaa vauhdikkaammaksi suunniteltuun aamu rykäisyyn.


             Kyllä siinä kahavia ryystäessä ja venytysliikkeitä tehessä meinas vähä naurattaa. Oli sen verta jäykkää poikaa. No, siinä kolome varttia lattialla kiemurreltuani aloin oleen jo lähellä perus tilaa. Kaikista parasta olotilassa oli kuiten-niin se, ettei ongelmajalassa ollut minkään valtakunnan kipuja!!! Kyllä pienen jäykkyydenkin kanssa pärjää. Ne saapi venyttelemällä aina vähemmäksi. Sitten astmalääkit henkitorvia kohden ja varusteita päälle. Näyttäisi olevan happirikas keli. Ei sada kuitenkaan. 


            Lähdin suunnitellusti, erittäin varovaisesti hölkkäileen. Tarkoitus oli nostaa vauhtia varovaisesti tunnustellen. Astma kun on, niin sillä tavalla saan paremmin tuon hengityspuolenkin mukaan. Eka kilsan lämmittelin 5.30 aikaan. Toisen kilsan jatkoin kutakuinkin sitä vauhtia, joka oli eka kilsan lopussa, ehkä hiukan kiihdyttäen, 5.06. Kolmannella kilsalla tunsin olevani jo selkeämmin askeleen päällä, voimakkaammin päkiällä. Silti meno oli varsin leppoisaa, ns. mukavaa reipasta, 4.59. Tämähän nyt menee kumman hyvin näin varhaiseksi, tuumin mielessäni.


             Neljännen kilsan jatkoin samaa linjaa. Koitin lisäksi katella varjoista, että juoksutekniikka ois mahdollisimman puhdasta, ja että koivet pysyy lantion alla, askel rullaisi, 4.48. Edelleen meno oli varsin vaivatonta ja helppoa. Ajattelin pikkuisen laittaa jo viidennelle kilsalle voimaa juoksuun, mutta varoin edelleen alkamasta revitteleen, sillä jalka tuntui edelleen hyvältä. Viides kilsa tuli myöskin sangen kevyesti 4.36, joten päätin ottaa lenkin päätteeksi siitä kolme kilsaa loppuverryttelyä, jottei jää viimeiseksi Vk-rääpäisyksi.


             Enpä ehtinyt pitkään lasketella, kun tuli saman seuran tuttu naikkonen vastaan ja pysähdyin häntä jututtamaan. On aika harvinaista, että noin aamusta törmää toisiin lenkkeilijöihin, saati tuttuihin. Ja sopivasti loppukevyelle sattui tuo jutustelu. Enhän minä nyt normaalisti lenkeillä jää poriseen, mutta nyt oli hyvä sauma, kun oli hyvä Vk-pätkä alla ja loppulöysä menossa. Siinä sitte pikkusta vajaa 2min vaiheltiin kuulumisia ja jatkettiin hymyssä suin suuntiimme.


            Minulla on aikaisemminkin tehnyt nuo vähät Vk-rykäsyt sen, että askel ja perusvauhti on heti väljämmän ja helpomman tuntuista. Niin nytkin, välittömästi. Tuon jutustelu kilsan jälkeiset Pk-laskettelut meni 5.34-5.40 väliin tosi kevyesti, joka on minulle hyvin, etenkin tuohon kellon aikaaan. En sitten tiedä, onko se pelkkää psykologista harhaa, mutta tunne Vk-pätkää edeltävään Pk-hölkkään on/oli radikaali: Kimmoisampaa, väljempää, lantio korkeammalla ja kaikin puolin vaivatonta menoa. Tekee kutaa minunkin ankiaan askellukseen!!! 


             Tästä on taas mukava jatkaa. Ja tämä kevy viikko oli nyt sitten tässä. 44,1km tuli kevyen viikon saldoksi. Huomenna lepäilen, taas - ja ens viikolla koitan taas kasailla enemmän kilometrejä, pohjaa 24:lle. Jos ei tuo jalaka ny ota nokkiinsa niin voisi tässä taas jollonkin rääpäistä jotain vastavaa Vk-settiä.


             Edellisessä blogissa puhelin siitä, että eräs kaverini aikoo pukata 80km lenkin. Oli hällä kuitenkin polovi ruvennut taas vaivaamaan ja oli yön hiljaisina tunteina painunut kotiansa jääpussit polviin laitettuina. 42km lenkin oli kuitenkin kuitannut. Täytyy toivoa, että hänen polvi paranee pian. Mukavia lenkkejä ja terveyttä kaikille!


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 2.6.2012

404 KILOMETRIÄ JUOKSUA 5/2012

                    Otsikko kertoo Toukokuun juoksusaldoni, joka oli ensimmäistä kertaa kuukausi tasolla +400km. Täytyy olla tyytyväinen, mitä tuota nyt tällaisena hetkenä kiertelemään. Eihän tuota ois uskonut vielä viime vuonnakaan, että yltäisin jo tänä vuonna 400 kilometrin kuukausi saldoon. Onhan se paljon kilometrejä. Koitin löytää kuvaavaa pätkää. Se on sama matka kuin täältä Nivalasta Kouvolaan tai Helsingistä Powerparkiin.


                Tämä oli iso askel kohti heinäkuun 24h kisaa ja omaa sadan mailin (160,9km) tavoitetta. Siltikään en ole edellenkään tuosta kisasta edennyt vielä metriäkään - se täytyy muistaa. Tässä kuitenkin menny kuukausi, ja ennen kaikkea se, miten tuo 404 kilometrin saldo toteutui.

NÄIN TOTEUTUI
404km JUOKSUA
	PÄIVÄN	PÄIVÄN
PÄIVÄ-PÄIVÄLTÄ	1.LENKKI	2.LENKKI
1.5.2012	0
2.5.2012	10
3.5.2012	25,1
4.5.2012	8,7	10,9
5.5.2012	0
6.5.2012	7,2
7.5.2012	25,5
8.5.2012	8	6,4
9.5.2012	0
10.5.2012	14,3
11.5.2012	37,4
12.5.2012	0
13.5.2012	0
14.5.2012	0
15.5.2012	10	27,1
16.5.2012	12,3
17.5.2012	8
18.5.2012	0
19.5.2012	37,5
20.5.2012	10,5
21.5.2012	0
22.5.2012	20,1
23.5.2012	12,3
24.5.2012	0
25.5.2012	36
26.5.2012	6
27.5.2012	14,5	20,1
28.5.2012	8
29.5.2012	0
30.5.2012	8
31.5.2012	20,1
	Yht.	404	Km
10 lepopäivää
21 juoksupäivää
4 kahden lenkin pv

                 Että noinkin se onnistuu. Jos tuota nyt vähän analysoi niin lepopäiviäkinhän tuossa on aika reilusti. Joka kolmas päivä keskimäärin. Yhdeksän +20km lenkkiä myös. Olin pienesti yllättynyt, etten käynyt kuin neljä kertaa kahteen kertaan lenkillä samana päivänä. Eli onhan tässä vielä kaikin puolin vara tiivistää ja nostaa määriä tulevaisuudessa. Sekin on kuitenkin (lähes) selvää, ettei seuraavaa +400km kuukautta tule ainakaan ennen marraskuuta. Kesäkuussa loppukuukausi on paluuta hieman maltillisempiin viikko-annoksiin ja tämä kesäkuu alkaa tämän kevyen viikon lopettelulla.


              Tuprautinpa kuitenkin kevyesti sikarin tuossa lenkin jälkeen. Joskus aikaisemmin, lähinnä viime vuodesta taaksepäin, minulla oli useinkin tapana fiilistellä yksi sikari useinkin pitkän lenkin jälkeen. Nykyään se on jäänyt vähemmälle. Maistuukin ryökäle aina vaan pahemmalta, vaikkei ei edes henkeen vedä. Vähän TÄHÄN tyyliin. Pahoja tapojakin siis on, olenhan harrastelija, fiilistelijä ja elämästä nauttiva taivaanrannan maalari. 


               Ne, jotka eivät tunne kyllin hyvin taustojani, paljastettakoot sekin, että lopetin tupakan polton noin kuusi vuotta sitten. Sen jälkeen olen ollut koukussa kuitenkin nikotiiniin kaiken aikaa. Joko nikotiinipurkkaa tai nuuskaa kaiken aikaa. Varaa on olla vahvempi ihminen siis monellakin tapaa. Yksi vahvuuksista on tosin myöntää heikkoudet. Tässä kun nyt avoimeksi alettiin niin jatketaanpa samoilla tulilla vielä kauheita paljastuksia, heh.


             Alkoholia tuli käytettyä lähes joka viikonloppu siihen asti kunnes aloin laihduttaan keväällä 2007 (painoin silloin pahimmillaan 107kg). Siitäpä se on vähentynyt aika vähiin mentäessä tähän päivään. Viime vuonna saatoin maistella ehkä n.3krt/2kk aikana. Ehkä yhden kerran niistä vähän enemmän. Nykyään kyllä saattaa mennä kuukausikin, eikä sittenkään tuu napsuteltua kuin muutama olut, ehkä 3-6 pientä, kotona, kuten olen tehnyt jo kuusi vuotta, vain kotona. Eli pikku hiljaa perusjannusta lähemmäs tollaista niin kuin urheilijan tapasta? 


             Ehkä sitä vois lomalla sitten 24h kisan jälkeen KERRAN muistella "kultaista nuoruutta" noin niin kuin vähän pilike silmäkulmassa sanottuna. No, jopas meni perin eriskummalliseksi tämäkin +400km juoksublogi. Mutta vapaamuurarina, antakoot mennä niin kuin on mennäkseen. Elämäähän tämä vain on.


            Tähän loppuun vielä yksi KOVAN LUOKAN paljastus!!! Eräs kaverini aikoi kokeeksi heilauttaa tässä huomenissa 80km lenkin. Aikoi aloittaa urakan pe-iltana. Eli yötä päin. Mutta nyt tämä poika kuuntelee vielä yhden yllättävän uuden suosikkibiisinsä juoden lähdevettä ja painelee nukkumaan.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 31.5.2012

JUHLA HUUMASSA

            Oli tämän päivän teema, sillä seuramme puheenjohtajalla oli tänään syntymäpäivä ja mukana olleella juoksijattarella nimipäivä. Päivää oli juhlistamassa 9 juoksijaa + talon kovakuntoinen emäntä. Päivän kruunasi upea sää, joka laittoi väen siristämään silmiään, pyyhkimään hikeä, mutta ennen kaikkea nauramaan entistäkin leveämmin. Iloista sakkia, kuten aina.

           Lähdimme pienten kuvaussesongien jälkeen liikkeellle Karvoskylän koululta. Lämpötila oli jo klo.10.34 n.+18, eikä kevyttä tuulta edes huomannut olevan. Tässä joitakin kuvia lähtöpaikalta:

          Mihinpä päin lähettäissiin?

         Joukon nopein siinä etsii paikkaansa...

         Siinä paikalle tulleet liikkujat + yksi vielä kameran takana.

            Jälkimmäiset kuvat on otettu n.1,3km kohdalta, kun muutama liittyi vielä siitä matkaan. Läksimme hölkkäileen kevyesti kaikille sopivaa vauhtia kohti Karvoskylän kylätaloa ja siitä kohti Autiorantaa. Tässä koko lenkin (14,5km) kartta. Tunnelma oli kaiken aikaa välitön ja rento. Kilometrit kertyi lähes itsestään. Pari kaveria skippasi vaivojen vuoksi Autiorannalla tehdyn n.1,5km silmukan ja heidät saavutimme mukavasti hieman ennen juhlakalun, syntymäpäiväsankarin kotia, jossa odottivat kahvit.

             Hieman ennen kävelijöiden kiinni saantia läksin heidän etumatkaa kuromaan seuramme ehkä lahjakkaimman juoksijan, Matti Myllylän kanssa. Kiihdytimme hiljalleen vauhtia. Oman vauhdin saavuttaessa 16km/h tason, painoi Matti hieman kaasupoljinta ja kasvoi silmissä 5cm ja irtosi minusta kuin kärpänen painepesurin tieltä. Aivan huikeaa katsottavaa. Ei voi mitään, tuli ihan Bisletin timanttiliigan mailerit mieleen. 3,5m askel, mies kasvoi silmissä, rekvenssi oli toiselta planeetalta. Ei moisen vertaa, sanoisi Mauri Myllymäki - katsokaa! Tässä kuva lenkin jälkeen:

          Ihan niin kuin eivät oisi lenkillä käyneetkään-kö?

             Tilanne vaihtui pian loppukahveille. Talon emäntä oli kattanut upeat herkut terassille. Siinä sitä oli sitten kiva vaihtaa kuulumisia ja ajatelmia asiasta jos toisesta. Kyllä tällaisille yhteislenkeille kelpaisi tulla enemmänkin väkeä? Seurailkaahan ilimootuksia. Tässä vielä kuvia loppukahavittelusta:

            Syntymäpäiväsankarilla lakki päässä, kuten asiaan kuuluu.

            Kyllä hyvät kahaveet maistuu lenkin päälle

           Ja mukava jutustelu.

               Kiitos talonväelle hienon tapahtuman mahdollistamisesta ja kanssaliikkujille hyvästä seurasta!!!!

              Oli niin mukava tuo aamupäivän lenkki, että läksin aika pienin valmisteluin raapaiseen vielä palan lisää. Kiertelin tuon järven jokipenkkoja ja Savulan kautta, elikkäs 20,1km. Mukavan vaihtelevaa alustaa on varsinkin tuolla jokipenkalla tarjolla. Olisi pitänyt ottaa enempi juomaa mukaan kuin vain 2,5dl vettä. Olin melkoisen sippi viimeiset 5,5km. Suihkun ja pienen evästelyn jälkeen maistuikin sitten kunnon jäätelöannos grillillä. Oli muuten päivän toisen lenkin jälkeen paino vain 78,5kg.

             Tämä viikko tuotti 109km juoksua, 13,3km kävelyä ja 27km pyöräilyä. Harjoitustunteja tuli 13h 7min. Voipi olla, että otan ensi viikolle kevyen viikon.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 27.5.2012.

KUUDEN VESISTÖN RETKI

                        Tätä retki päivää edelsi kohdallani kolme yövuoroa duunissa. Sopivasti väsyttikin eilen illasta, joten painauduin nukkumaan jo ennen ilta klo.21. Se, että heräsin jo klo.23 jälkeen, ei ollut suunnitelmissa, olihan tämän päivän retken tarkoitus alkaa "vasta" klo.3 aikoihin. Mitäpä tuosta, onhan kauden päähaasteessakin (24h kisa) edessä etenemistä suhteellisen väsyynenä. Aikani netissä surffailtuani pakkasin kamat ja valmistelin retkeilijän. Lisäpainoa juomareppuineen päivineen näytti tulevan tasan 4kg.

               Hieman ennen kello kolmea olinkin ystäväni, tuoreen MM-joukuekultamitalistin pihassa. Fasaanit rääkäisivät ilmeisesti tervetuliais toivotukset. Katselin ystäväni pimeää asuntoa kotvan, kunnes näin tumman hahmon liikkuvan vilkkaasti ikkunoiden ohitse. Hymy levisi huulilleni - on se heränny. 


             Tarkalleen klo.2.56 käynnistimme rannetietokoneet ja läksimme matkaan. Aivan alunperin suunnittelimme menevämme kuuden vesistön ohitse. Kaveri ehdotti kuitenkin, että teksimmekö metsäautoteiltä pistoja lammille ja järville niin näkisimme kaikki vesistöt. Mikäs siinä, sehän olisi enemmän retkeily henkistä kuin juosta "vain" hiljaisia metsäautoteitä.


            Olin hieman yllättynyt, kun menimme varsin kevyelläkin hölkällä alle 6min/km -vauhtia. Itsellänikin sykkeet asuivat tosi alhaalla tuossa vaiheessa, jotain 125-130 välillä. Reilu kolme kilsaa ja käännyimme maantieltä metsäautoteille ja kohti ensimmäistä lampea, Ainaslampea. Kumpikaan ei ollut viitsinyt tehdä juuri minkäänlaista karttojen tutkiskelua, joten etisimme lampea varsin mututuntumalla. Päädyimmekin vain lammen lähistöllä oleville soille. Tässä kuvia Ainaslammen etsinnöistä:

         Suo oli aikas märkää ja upottavaa, joka on tietojeni mukaan varsin yleistä, heh, heh...

        Eikä kaverikaan päässyt tuota tutkailua kuivin jaloin...

      Monesti kiviin meinaa kompastua, mitenköhän tämän kanssa.




                  Eli varsinaisesti emme Ainaslammella käyneet vaan jatkoimme tuosta matkaa kohti Suojärveä, jonka löysimmekin.

          On se siinä - ja aamu aurinko pian sarastaa.


            Sitten suuntasimmekin kulkemaamme metsäautotietä aivan sen päähän saakka. Vajaa puolikilsaa siitä jatkui kartankin mukaan polku. Sen jälkeen oli edessä "VAIN" 420m mittainen, osin hakatun metsän ylitys, jossa piti tulla vastaan uusi selkeä polku. Itse ajattelin mielessäni, että ei tässä tarvi kuin mennä vaan. En tavoistani poiketen ottanut edes mitään kiintopisteitä tms. vaan loikin vain edellä menemään. Kaveri oli onneksi fiksumpi ja oli huomioinut, että lähtiessämme ylittämään metsää, oli aurinko ollu takanamme ja nyt edessämme. Niinpä, olimme tehneet legendaarisesti lähes ympyrän. Olimme kyllä melkoisen hoo-moilasina muutaman hetken perin hiljaisessa metsässä. Hieman aikaisemmin, ollessamme vielä metsäautotiellä, näimme yhden metson ja muutaman teeren plus muita pienempiä kavereita. Mutta, mutta, löysimme kuin löysimmekin väylän, joka johti meidät Iso-Juurikan järvelle. Tässä vielä kuva siitä, kun läksimme harhaan.

              Ei tuokaan nyt niin vallan nopiata maastoa ollut. Tuolla harharetkellä hitaimmalla kilsalla kului aikaa peräti +26min!!! 

               Iso-Juurikan järven liepeillä menevällä polulla kohtasi ainakin minua melkoinen yllätys. Ei, ei karhu sentään vaan AIVAN HUIKEAT kivipolut! 

Onko tälläisia oikiasti ihan Nivalassakin? Kyllä sitä kannattaa työntää nokkaansa uusiin paikkoihin.


           En tiedä, johtuiko 25min juoksupätkän pitkältä tuntuminen sitten joistakin haasteellisissa maastoissa rämmityistä kilsoista, vähistä unista, lisäpainosta vai mistä, mutta kyllä 25min juoksua + 5min kävelyä -rytmi tuntui n.4,5h -> jo tekemisen meiningiltä, vaikka varsin hyvävoimaisena jaksoin perille. Kaverista nyt puhumattakaan, jonka askel pysyi lähes yhtä herkän näkösenä alusta loppuun. 


             Iso-Juurikan jälkeen kävimme Mutkalammellakin näyttäytymässä. Tässä kuvia Mutkalammelta:

          Vesi oli kuin peili, oli tosiaan aivan tyyntä. Kaunista.

         Jospa tuosta kuitenkin pääsisi?


              Tuosta jatkoimme matkaamme kohti Lahnajärveä. Sielläpä kohtasikin varsin upeat maisemat.

             Komea ranta.

          Meinasi jo lämmin tulla ja oli noin lähellä, etten olisi hakenut ahventa vedestä.


          Menimme vielä Vähä-Vinnurava järven ohitse, josta emme kuvia ottaneet. Älkää luulko, emme olleet niin väsyneitä - päinvastoin - vauhtimme hieman kiristyi loppua kohden ja viimein täysi kilsa tuli koko reissun nopeinten, 5.32. Kaikkiaan 11 kilsaa meni alle 6min/km. Harhailujen, metsässä rämpimisen ja soiden tutkimisen johdosta koko reissun keskari oli 7.49min/km. Ja tulihan noita kuviakin otettua, tosin ilman maskeerausta, heh.


         Tästä voi tutkailla dataa tarkemmin. <-- Tuosta, kun linkki aukeaa niin kannattaa oikeasta yläkulmasta muuttaa tuo "View in Metric" niin näkee datan min/km näkymänä maili/km sijaan. Ja kartta kannatta muutta kohdasta "Bing" google muotoon. Saahan tuosta monenlaista juttua tutkailtua, ken haluaa. Eli matkaa tuli yhteensä 44,3km, josta juoksua 36km ja kävelyä 8,3km. Aikaa kului 5h46min. ISO KIITOS MATKASEURALAISELLE!!! Oli aivan huippu retki ja harjoitus!


         Reissussa join 1,7dl Maxim urheilujuomaa, kaksi myslipatukkaa, kaksi banaani ja hieman suklaata. Kokonais kcal määräksi laskin 1100kcal. Kulutuksen osuus oli 4000kcal. Reissun jälkeen piti ottaa reilun 2h unoset, jonka jälkeen kävin 5km palauttelu kävelyn, kävellessäni tyttäreni rinnalla, kun hän pyöräili. Tällaista tännään.




Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.5.2012
 

NUORUUS MUISTOJA, OSA 2

                    KIDNAPATUT SISARUKSET

               Äiti kertoi vapun sujuneen riehakkaasti. Serpentiinejä oli näkynyt kaikkialla – poksahtaneita ilmapalloja. 900-sarjan poliisi Saab oli kiitänyt tiellä lujaa. Ruokaa oli löytynyt jälleen kerran meille kaikille neljälle. Emme omistaneet jääkaappia, eikä mitään muitakaan kaappeja. Kaikki mitä saimme suihimme, oli äidin tuomaa. Isäkin oli ollut vielä jokin päivä sitten tuomassa meille evästä huutavaan nälkäämme. Häntä ei ole kuitenkaan sen jälkeen näkynyt. Kukaan ei tunnu tietävän, mihin isämme joutui. Naapuri oli tosin kertonut äidillemme, kuulleensa lähistöltä laukauksia samana päivänä, kun isämme katosi. Isämme ruumista ei koskaan kukaan löytänyt. Emme tienneet sen päivän olleen viimeisen isällemme, kun hänet viimeksi näimme varsin pelkistetyssä kodissamme.

               Oli toukokuun 2.päivä. Liput olivat olleet äidin mukaan puolitangossa. Eivät ainakaan isämme vuoksi, sillä isämme katosi neljä pimeää sitten. Äiti oli kuullut ihmisten puhuvan Henri Toivosesta. Nimi ei sanonut äidillemme mitään, saati meille, jotka olimme olleet koko lapsuuden vain ja ainoastaan hyvin pienessä kodissamme. Ei askeltakaan kodin ulkopuolelle. Tunsimme vain äidin. Äiti oli ehkä siksikin meille erityisen rakas. Minä, kaksi velipoikaani ja yksi siskoni vartuimme nopeasti. Aloimme lähestyä niitä päiviä, jolloin uskaltautuisimme kenties tutkimaan maailmaa kotimme lähettyvillä.

               Meille oli tullut jälleen nälkä. Äiti oli onneksi ennättänyt levähtää kyllin ja hän lähtikin hyvävoimaisen oloisena ruoanhaku reissullensa jälleen kerran. Jo kolmannen kerran tänään. Äidin lähdöstä aikaa oli ehkä kaksi hattaraa. Laskimme aikaa hattaroista, jotka kulkivat kotimme ylitse. Myöhemmin kuulimme niitä kutsuttavan pilviksi… töm-töm-töm… Odotuksemme katkesi kuin veitsellä leikaten. Kotiimme koputettiin raivokkaasti. Henki pahasemme lähes salpaantui järkytyksestä, jähmettävästä pelosta, joka kietoi meidän kerta laakista. Kyyhötimme toisiimme painautuneina. Meillä ei ollut aavistustakaan, mitä tulisi tapahtumaan. Pelko tuntui kuitenkin luissa ja ytimissä. Vapisimme, olimme kauhuissamme – kaikki neljä.

               Töminä jatkui. Pian kotiimme ilmestyi aivan valtaisat kädet, jotka veivät minut ja siskoni mukanaan. Meidät sullottiin jättikokoiseen laatikkoon. Kaikki tapahtui aivan liian äkkiä. Olimme shokissa. Kuulimme naurun rätkätystä. Laatikko, jossa olimme oli kylläkin tilava, mutta se hytkyi jättiläisten kuljettaessa minua ja siskoani kohti tuntematonta. Tuo matka tuntui taasen ikuisuudelta, piinalta, joka ei tuntunut koskaan loppuvan. Vihdoin olimme kuitenkin perillä jossain – emme tienneet ensinnäkään missä.

               Valtaisan kirkas valo sokaisi silmämme, kun jättilaatikko avattiin ja samassa silmänräpäyksessä meidät heitettiin tyrmään. Tyrmässä oli pitkähköä ruohoa/heinää alustanamme. Olimme taivasalla. Päällämme oli ihan kelvollisen kokoinen rautakehikko. Kattona jättipahvi, kehikon päällä. Katon päälle laitettiin jokin valtava harkko tai vastaava. Vaikka kotimme oli ollut vaatimaton, oli se lämpimämpi. Yksinäisyys, sisarusten ja äidin läheisyyden puuttuminen lisäsi minun ja siskoni olon kalseutta. Milloin edes saisimme ruokaa? Tuotiinko meidät tänne kuolemaan? Kysymyksiä oli pitkä liuta, muttei yhtään vastausta – ainakaan vielä. Jättiläiset olivat lähteneet tiehensä heti meidät tyrmään heitettyänsä.

               Kahden hattaran päästä he kuitenkin palasivat tyrmälle. Värisimme jälleen pelosta. Koitin olla vahvempi, sillä siskoni oli aivan tolaltaan. Toinen jättiläisistä osoitti minua jättimäisellä kädellään ja kutsui minua ”Härskiksi”. Toinen siskoani, sanoen: ”Tyyne”. Meidät oli ristitty. Saimme ruokaakin. Ruokatottumuksiemme perään ei kyselty vaan aloitimme aivan uudenlaisen ruokavalion. Vankien ruokaa? Piimää ja kaurahiutaleita. Siinä kaikki. Voitte vain kuvitella, tuska äidin poistumisesta elämästämme, oli karmaisevaa, sanoin kuvaamatonta.

               Olimme olleet jo niin monta pimeää ja hattaraa tyrmässämme, ettemme pysyneet laskuissamme… itse asiassa emme edes osanneet laskea kovin hyvin vielä. Tyrmä aukesi kesken uniemme. Olimme jo tottuneet jättiläisiin jonkin verran, emmekä enää pelänneet heitä. Toivathan ne meille ruokaakin ja puhuttelivat monta kertaa päivässä. Siskonikin oli alkanut jo pitämään heistä. Meitä alettiin heitellä päivittäin. Tipuimme aina jaloillemme. Otimme siinä lentomatkalla muutaman siivellisenkin – lensimme!

               Pian koittikin se päivä, jolloin osasimme lentää pidemmästi. Lensimmekin eräs päivä siskoni kanssa jättiläisten kodin liepeillä olevaan isoon koivuun, josta katselimme vihdoin maailmaa. Jättiläiset puhuttelivat edelleen meitä, tarjosivat ruokaakin. Lentomatkamme pidentyivät asteittain. Palasimme kuitenkin usein jättiläisten pihapiirin puihin heitä tervehtimään.

               Eräänä päivänä, ollessamme taas aika pitkällä lennollamme, lensimme erään aidan katolle. Lauloimme omaa käheää lauluamme, ja kas kummaa, äitimme ja sisaremme lensivät luoksemme! Jälleen näkemisen riemu oli valtaisaa. Raakuimme siinä kaikki pian monet, monet kuulumiset. Olimme jälleen yhdessä. Näytimme sisaruksillemme ja äidillemme jättiläisten asuinpaikankin. Taisimmepa käydä vielä koko sakillakin tervehtimässä heitä.

               Huomaan pian olevani lähes unessa. Äitini on jo kuollut. Sisaruksiani en ole nähnyt kuuteen vuoteen. Olen itsekin jo erittäin iäkäs. Tunnen kuinka oma kuolemanikin on jo aivan nurkan takana. Istun aitapylvään päällä, muistellen vaihderikasta nuoruuttani. Rääkäisen kerran, lennän vielä.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 24.5.2012

5h ULTRAHARJOITUS

                  Tänään oli ohjelmassa klo.8 alkaen ultrajuoksu/yhteisulkoiluharjoitus. Laitoinkin kellon soimaan jo klo.5, jotta ehdin tehdä kaikki vaivaisukon toimenpiteet, jotta on sitten klo.8 valmiina. Sen verran näköjään tullut uninen kaveri minusta, että nousin vasta torkulla ylös, klo.5.10. No, eipä se hirviästi haitannu.

                 Onhan nuita ollut joskus notkiampiakin aamuja. 20min jäähoitoja, 30min venyttelyä ja epämääräinen aika kaiken maailman jumppaliikkeitä, kun ei ylösnoustessa oikein normaalisti pystynyt edes kävelemään. Urheilija ei tervettä päivää nää? Kai ne jotkut joskus? Oli kuulema toki Jay Lenokin irvistellyt aamulla polveaan ja aikoi "vain" kävellä. Mukaan lähti myös poikani Joni. Kuvia lähtöä ennen.

               Jay Leno tuli hakemaan klo.7.45. Nopeana miehenä hän taisi startata melkolailla klo.8. Etana (minä) nytkähti liikkeelle vasta kaksi yli. Eka kierroksen jalassa hieman tuntui ja sitten taas homma toimi. Onneksi nuo ylläolevat toimenpiteet ennen lenkkejä pitävät minut prosessissa, ainakin vielä. 

             Alku tuntui sujuvan mukavissa tunnelmissa. Mieltä lämmitti varsinkin se, että jalka antoi juosta. Pian väkimäärä reitillä kasvoi, ollen parhaimmillaan peräti 8 liikkujaa. Mukava määrä, vaikka ainahan sitä mahtuisi enemmänkin. Tässä joitakin kuvia matkan varrelta.

                Kanssaliikkujat tekivät jälleen tästäkin tapahtumasta kannustavan. Kiitos suuri heille! Jotenkin tämän tyyppiset harjoitukset sujuvat parhaiten, kun on väkeä ja hyvä näköyhteys toisiin liikkujiin. Aina aika ajoin jonkin vauhtikin sattuu sopimaan toiselle liikkujalle, joka lisäsi tässäkin tapahtumassa sosiaalista aspektia.

               Itse etenin suunnitelman mukaan. Eli 25min kevyttä hölkkää + 5min kävelyä -rytmillä. Lisäksi evästelin 250kcal/h + 0,66L nesteitä/h. Etukäteen tuo suuhun laitettava määrä tuntui lasten leikiltä, mutta olihan siinä hommaa siinäkin. Tietysti eväiden ja juomien nauttimista vaikeutti tuon puolen osalta häneksi mennyt aamu. Eli lähdin turvonneena possuna liikkeelle, kun en saanut tiettyjä asioita hoidettua alta pois, vaikka otin jouduttavan magnesiatabletin heti herättyäni, joka johtaa yleensä aika nopeasti istunnolle.

              Tietysti mahaa käänteli ja väänteli, kun kiskoin valmiiksi täyteen ruhoon tuon yllä olevan tahdin mukaisesti evästä. 3h tietämillä tulikin sitten tehtyä metsän lannoitus keikka. Ovelasti sen jälkeen kahdella seuraavalla kiekalla teki vielä pahaa, mutta laatta ei lentänyt. Muutoin tuo eväs-juomapuolikin toimi ok.

              Reitin matalimman ja korkeimman kohdan välinen korkeusero oli 25m, eli tosi rankka reitti vedellä pidempään. <-Paljonkohan tuleepi tuolla reitillä yhteisnousua? Laskin, että 35x25m=875m, mutta toisaalta myös alamäessä otetaan pieni nyppylä ylös. Kiertelin lopulta 4.59.57, eli kolmea sekendiä vaille 5h tuota 1,2km kierrosta. 35x1,2km = 42,0km. Viimeisen puoli tuntia juoksin, enkä nauttinut lopun 5min kävely-osuutta. Laskin kävelyn osuudeksi 9x0,5km, joka voi olla yläkanttiin, koska käppäilin maisemia ihastellen, linnunlauluja kuunnellen tai hyvälltä tsäkällä kanssa liikkujia jututtaen. Juoksun osuus siis 37,5km. Keskivauhti kaikkineen - myös valokuvauksineen - päivineen 7:09. Olen enempi kuin tyytyväinen tuohon dataan. Uskoisin jopa, että onnistuneella herkistelyllä saattaisin mennä ekan 12h tunnin aikana heinäkuussa 100km, joka tietäisi hyvää 161km/24h tavoitetta silmällä pitäen. Silloin riittäisi melkein 12min/km -vauhti tavoitteeseen viimeisen 12h aikana.

            Voidaan kuitenkin sanoa melkein, että onneksi 24h kisa ei ole aivan noin yksinkertaista matematiikkaa. Muutoinhan olisin jo valmiiksi sadan mailin mies. Mutta tämän päivän harjoitus antoi uskoa tavoitteen toteutumiseen. 

           Muista sen verran, että yksi kaveri oli radalla 4h. Piti 1h välein kahvi -ja evästauon. Ehkä n.10min/h. Taisi kiertää reitin 23 kertaa? Jay Leno kiersi kävelten 26kierrosta 5.01.30 aikaan, saaden keskivauhdiksi 9:40/km. Mielestäni tosi hyvä rutistus kävelten. Taistelija luonne. Eikä se ole haitaksi 24h kisassa.

          Lakeuden Kipinän jäsenet olivat tässäkin tempauksessa vahvassa roolissa. Taisi olla 7/8:sta kipinäläisiä? Korostan kuitenkin, että aina Kipinänkin tapahtumiin ovat tervetulleita kaikki ihmiset. Emme velvoita seuran jäsenyyttä esim. näihin yhteistapahtumiin. Että teretulemast vaan jatkossa sankoin joukoin omaa terveyttä ja kuntoa kohentamaan.

          Tässä vielä pari kuvaa urakan päättymisen jälkeen:

           Että näin tän-nään...

          Ps. Ensi sunnutain aamuksi saattaapi olla yhteishässäkkää suunnitelmissa hieman toisella ilman suunnalla. Katsotaanpa sitä hommaa parin päivän sisällä, kun tietyt asiat varmistuvat.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 19.5.2012.