TIEDOTE BLOGINI SEURAAJILLE

           Ilmeni, että blogini seuraajilla näkyy olevan viimeisin kirjoitukseni, joka näkyy heidän omassa blogissaan, niin tuo "lyhyt aukasu". Oon kirjoitellu jonkusen blogin sen jälkeen.

          Suosittelen - mikäli haluatte seurata blogikirjoituksieni ilmestymistä - että poistatte ensin blogini seuranta listalta ja sitten lisäätte sen uudelleen. Taannoin muokkasin oman blogini html-koodia ulkoasuasetuksiani kokeillessa. Kenties siinä kokeillessa muutin jotakin vahingossa, joka sotkee blogini polun.

          Tämä koskee siis toisia blogin pitäjiä, jotka ovat lisänneet minut omaan seurantaansa.

Yhteistyöterveisin, Cosmos

NELJÄ HARJOITUSTA VUOROKAUDESSA

    Joulu alkaa olla taakse jäänyt juhla. Onpas sitä taas tullu syötyä niin kuin "viimeistä päivää". Välillä sitä tulee ajateltua, jotta onko tässä ruuan mättämisessä TAASKAAN mitään järkiä! No, kohtuu vähin lisäkiloin joulu meni. Kenties kroppa huusi velkaenergioitaan takaisin.

    Kuus päivää tuli otettua kevyesti. Eli kuuteen päivään vain kaksi lenkkiä. Taasen on virtakennot täyvet uuteen noin kahen viikon määräsettiin. Aloitinkin uuven setin heti reippaalla tavalla, hätistelemällä ihteni neljä kertaa liikekannalle vuorokauven sissään.

    Eilen iltamassa tuli hieman yllättäen parin tunnin tyhjä hetki. Päätinkin käydä katsomassa ulkona, oisko joulupukilta tipunnut yhtään pakettia raitille. 12km hölkkäiltyä tein päätelmän, jotta huolellisesti on partaveijari poroillansa ajellut. Ei löytynyt yhtään pakettia. Vajaa 67min tietä tuosta taskuun.

    Aamulla huomasin neliän kantturoissa säätietoja kahtoessani, jotta saattaakin tulla sittenkin SELVÄSTI luvattu -25/-27 lauhempi sää. Niinpä kaivoinkin naftaliinista jo kertaalleen hautaamani ajatuksen 10km testijuoksusta. Kävin viijen kantturoissa 8km verran puisteleen kapuloita testikuosille... tai siitä konkoilusta jäi sellainen maku, jotta kevyt hölkkä on ouvon kankiaa ja hijasta. Sen sijaan loikalle laittaessa juoksu oli heti helpompaa. Kuitenkin mm. verryttelysettiin kuulunut 4x100m aukasut (Boltit) veti kyllä reisilihaksiston melkoiseen jäkkiin/könttään. Mietinpähän vaan siinä, jotta mitenköhän jalat mahtaa sitten toimia. Keskeytin ajatukset lapioimalla muroja naamariin ja suunnistamalla vielä takaisin nukkumaan.

    Parin tunnin unoset siinä sitten tuli otettua. Sen jälkeen kevyttä aamiaista taasen naamariin. Syöminen multa kyllä luistaa, ja sen kyllä huomaa. Pitää varmaan ruveta jossain kohassa taas vähän sääteleen ja veistämään joku kilo pois niin loppuu se kankeus ravista!

    Kotosalla siinä vielä ennen lähtöä sääennusteita tiiviisti seuratessani koitin venytellä ja oikua jäseniä. Ihan kohtuu hyvältä tuntui vakioliikkeissä elastisuus. Hah-hah. Tarmon kyytillä testipaikalle fiilisteleen. Auton ovia ei vihtiny avata yhtään liian aikaisin kuin mitä tarvi. Pakkanen vaihteli paljon, -17:sta aina -22 asti. Ollen sitten ite testin aikana -20/-21 vissiin. Seuran Pj väsäsi kuin kokenu reportteri salamannopean pikareportaasin lukuisineen kuvineen päivineen seuran kotisivuille heti testin jälkeen. Hakkeri mieheksi. Sen voi tsekata tästä.

    Testiin. -"valmiit, hep"! Ja sitten alkoi kuovinta ja läiske. Ekat 500m meni kiihyttäessä. Huomasin vauhin huitelevan 3:45/km -tahissa. Hölläsin vähän. Oli tarkoitus mennä korkeintaan puolimaraton ( ~160 sykkeillä) tehoilla, ja jos ilma tuntuu pahalta hengitellä niin sitten kevyemmin. Eka tonni 4.12 ja reijet ihan jäykät. Ei perkele, ajattelin ihan kaunistelematta. Reisiä kylmäsi toisen tonnin pienessä poukamanousussa niin, että tuumin jo ettei tästä tule mitään juoksua. No, kokeillaan vielä vähän matkaa. Toinen tonni 4.29. Kolmas 4.31. Neljännellä tuntui homma jo ihan perusjyräykseltä. Reijetki oli lämenny ja sulannu, eikä siten enää pahemmin jäykistelly. Jäykkänä ei ollukkaa muuta kuin JÄRKI RAASU päässä!

    ~160 sykkeet tuntui tosiaan jostain 3,5km lähtien ihan sopivalta, reippaalta hölkältä. Mikäs siinä oli painaessa. Eipä pahemmin tuo ahistannu, mutta ei kyllä toisaalta tohtinu enempääkään kaasutella tuossa säässä. Ja mitä ois reijet siihen sanoneet? Puoliväli 22.18. Mervi tuli n.5,4km kohalla vastaan. En ollu uskaltannu kahtua taakse, kun aattelin, jotta paskon housuun, kun huomaan, että ihtellä on jalat ihan soosina ja neidot laukkaa kevyesti peesissä.

    Kuuves kilsa rytmikkäästi 4.26. Sitten tuli hankalia pieniä nyppylöitä ja kyseltiin hieman siinä reisiosaston kuulumisia. Seittemäs kilsa 4.37 ja kaheksas peräti 4.39. Kaks kilsaa ennen maalia olin taas täysissä voimissa ja harkihin jo, jotta lataan 3:lla alkavan kilsan loppuun, mutta sitten TULIN JÄRKIIN ja päätin jättää ne vähän suosiollisemmille keleille. Yheksäs kilsa 4.34 ja viimeinen kuitenkin viimeisen 200m pikajuoksun ansioista 4.06. Enempää ei tohtinu. Aika 44.40/ 4:28/km tyyvyttää sopimoilleen tässä kohtaa talavia.

    Tytöt paineli kansah komiasti. Mervi jotain 51.xx ja Virve 56.xx. On siinä tuohon keliin sotkemista!

    Iltapäivällä kävin vielä tuolla umpihangessa/kelkkaurilla - vaihtelevilla alustoilla - sauvajuoksemassa/kävelemässä n.1h 51min. Siitä kävelyä oli 6km ja juoksua 4km. Näin koko vuorokauven saldoksi tuli 35,5km juoksua, 6km kävelyä, yhteensä 275minuuttia reeniä. Eikös se tee 4h35min.

    Lopuksi vielä kuva kenkäarsenaalistani. 

         Yllä olevat sini-ja punasävyiset niket ovat jo pois aktiivikäytöstä. Nuilla räikiän keltasilla Nike Air Pegasus +29:llä ei oo juostu vielä metriäkään. Niijen vasemmalla puolen on Härkilän vaelluskengät ja niijen päällä Sarvan Xtiron nastalenkkarit. Viheriät keskellä on Asicsin Nimbukset peruslenkeille. Oikealla alhaalla siniset on ns. kevyehköt kisakengät = Asics Sky Speed 2:t. Niijen takana on n.30km juostut Pegasus +28:t. Ja niijen vasemmalla puolella n.300-400 juostuja samanmoisia parit sipaleet. Nuilla pusketaan reenit tulille.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 26.12.2012

TAPANIN YHTEISHÄSSÄKKÄ PÄIVITYSTÄ

                    Justiin jaksoin raahautua täydeltä ololtani sen verran tähän koneen ääreen, jotta saan näppäiltyä Tapanin päivän yhteistapahtumien tilanne päivitykset. Peiton mutkassa tsekkasin kännystä, jotta huomenna on aivan aamusta TÄMÄN HETKEN ennusteen mukaan n.-23 pakkasta ja aamupäivällä/keskipäivällä -24/-25. 

                   Näillä näkymin siis kaikki Tapanin päivän yhteislenkit on peruttu liian kovan pakkasen vuoksi. Kertaan tässä vielä tiejotteen lopuksi pakkasrajat (tarkista ilmatieteenlaitoksen Nivalan sää) huomisille yhteislenkeille. Raja on yhtä kuin viimeinen lukema, jolloin yhteislenkki/testi pijetään:


* Aamulenkki -20,9

* 10km Testijuoksu  -17,0

* Kipinän yhteislenkki yleensä -20,9

* Umpihanki Sauvakävely-vaellus -20,9


            Kyllähän nuot ennusteet joskus muuttuu melko reippaastikkin, joten seuraillaanpa vielä. 

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.12.2012              

HYVÄÄ JOULUA!!!

          HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE TÄMÄN BLOGIN LUKIJOILLE!!! 

         Pidetään jatkossakin kontaktia sopimoilleen, vaikka tuon kommenttikentän tai e-mailin välityksellä. Jonkun verran tulee aina aika ajoin vinkkejä esim. yhteislenkeistä/retkistä.

        Joulun ajan toiminnasta sen verran, että aamulenkit painetaan totutulla mallilla. Lakeuden kipinän Tapanin päivän 10km testijuoksu pakkasraja on -17. Kannattaa seurata tuon asian lopullista linjausta seurani kotisivuilta. Umpihanki sauvakävelyn pakkasraja on -19. Eli 2:lla alkavilla pakkaslukemilla jätetään sauvat varastoon.

          Ihte olin näköjään saanut "joululahjaksi" tuoreet ja levänneet jalat, kun tuli pidettyä tuossa nuot kolome vappaata. Nähtäväksi jää huomenissa, tuleeko muita lahjoja. Anyway, olipa makia paahtaa lenkuraa menemään pitkästä aikaa. Jopa vallan vilahti siellä seassa yksi 3:lla alkava kilsakin, joka on minulle periharvinaista, jos kohta oli eesimmäinen kerta, kun lenkin seassa sellainen osuu kohalleen. 

         Nyt on sitten taasen tillauksessa pari extrakiloa, kun pääsee oikein tuohon jouluun käsiksi. No, eiköhän nuot sula, kun Tapanin päivästä alkaa joka tapauksessa uusi n.2viikon mittainen määräjakso, kestäen tuonne 9-11.1. asti. Ihan tarkkaan en oo siis vielä päättänyt määräjakson kestosta.

         Jotta pitemmittä puheitta; HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA!!!  

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 23.12.2012                        

TAPANIN KEVYT SAUVAKÄVELY

                    Varmaan jotkin meistä ovat tulossa Tapanin päivänä klo.10.30 Lakeuden Kipinän 10km testijuoksuun karvoskylälle. Kenties jokunen käy hakemassa tuntumaa jo yhteisaamulenkiltä klo 5.15 alkaen. Jottei Tapanin päivä = ensimmäinen VIRALLINEN kinkunsulatuspäivä jäisi liian valjuksi toiminnan puolesta, järjestän sauvakävelyvaelluksen jokimaastossa.

                  Eli klo.15.00 lähtö KyöstiKallion koulun takaa haapajärvi puolelta  (Tarhinkuja). Reittinä n.18km sauvakävelyä umpihangessa/vähäisillä kelkkajälkiosuuksilla. Voin vetää sakkia niin tietysti teen jälkeä ;) kaiken aikaa takana tuleville.

                  Sauvakävelyvaellusretkelle voi ilmoittautua etukäteen (onni.cosmos@gmail.com) tai tulla vain paikan päälle. TERVETULOA MUKAAN KÄVELEMÄÄN!!!

                  Ps. Kannattaa ottaa ohtalamppu mukaan. Toki ei ole pakollinen, mutta helpottaa menoa. 

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 20.12.2012                                

PIENI LUV -HIENOSÄÄTÖ

                         Eli ei tarvi ilmoittaa liikuntamuotoa, vaan ilmoittaa vain liikutun ajan, joko päivittäin tai LUV-projektin lopuksi. Jokaisesta LUV-liikuntamuodosta saa kuitenkin 1p/tunti, joten ei ole mitään tarvetta eritellä, millä tavoin on päivittäisen liikunta-annoksensa nauttinut.

                 Pieni toive olisi, että liikkujat ilmoittaisivat päivittäin (onni.cosmos@gmail.com) minulle liikkumisensa niin saadaan projektiin vähän eloa ja seurattavaa viikon (2-8.1.2012) ajalle. Mutta tietenkin voi - ja saa ilmoittaa vasta viikon loputtuakin, jos haluaa.

                 TÄSSÄ vielä linkki LUV-sivulle.

Ps. Edelleen kaipaan sekä Kipinäläisten että Nivalaisten juoksutuloksia. Tilastoasioista omat sivut TÄÄLLÄ. 

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 19.12.2012                        

18 PÄIVÄÄ MÄÄRÄÄ

    Nyt se on sitten takana, nimittäin tuo 18 päivän määrä jakso. Eli nyt alkaa SUUNNITELTU rötvääminen ja herkistely, ja miksei herkistyminenkin. Lavotaanpa nyt ens alakuun tähän nämä Joulukuun 18:sta ensimmäisen päivän TUNNUSLUVUT tiskiin.

* Harjoittelua 28h 45min.

* Juoksua 303,2km, josta 6,5km hangessa/umpihangessa sauvajuosten.

* Sauvakävelyä umpihangessa 2,6km 

* Eli umpihankiharjoittelu pois lukien, "puhdasta" juoksua 296,7km ja 27h 19min = ~5:31min/km.

* Koko juoksumäärästä ~18km Vk:ta, muutoin eritasoista Pk-juoksua.

* 18 päivän aikana kuitenkin neljä TÄYTTÄ lepopäivää.

* Venyttelyä tasan 6h

* 18 päivän aikana olin 10 päivää töissä. Eli kylläkin normaalia löysempi jakso sillä saralla.


    303,2km muodostui näin:

1.12.2012:    * Varh.aamu 13,2km    * Iltapäivä 18,3km
2.12:        * 8,8km
3.12:        * Varh.aamu 12,5km    * Ilta 11,5km
4.12:        * 16,2km
5.12:        LEPO   
6.12:        * 16,2km
7.12:        * 10,0km
8.12:        * Varh.aamu 11,6km    * Päivä 22km matolla
9.12:        LEPO
10.12:    * Varh.aamu 10,2km    * Ilta 13,2km
11.12:    LEPO
12.12:    * Varh.aamu 9,3km
13.12:    * Varh.aamu 14,0km    * Päivä 10,0km
        * Ilta 6,5km umpihankijuoksua (+2,6km kävelyä)
14.12:    LEPO
15.12:    * Varh.aamu 25,6km    * Päivä 8,0km
16.12:    * 10,0km
17.12:    * Varh.aamu 10,2km    * Ilta 15,0km
18.12:    * Varh.aamu 10,5km   
        * Ilta 5,4km matto + 15,0km ulkona

    Kuukauven alakupuolella harjoittelua haittasi pakara-lonkka-reisi-nivus jumi, jonka pääasema oli ahterissa. Sain sen tehokkaalla huollolla, maltillisella hölkällä ja buranalla TÄYSIN taltutettua. Nyt ahteri on TÄYSIN sula ja valmis kovempiinkin otatuksiin. 15-17.12 haittasi harjoittelua oikean jalkapohjan lihasten tulehdus/kramppitila. Ajoittain kävely teki pelkästään jalakapohjiin kipeää. Jäitä THE paljon, varovaista hierontaa ja venytystä omakohtaisesti suoritettuna plus buranat naamariin, sekä kevyttä lönköttelyä niin a-vot, sekin näyttäis poistuneen sen siliän tien. Ainakin tänään pysty vaivatta lönkötteleen +30km.

    Nyt aloitan KEVYEN viikon (7pvn) jakson, jonka aikana käyn kaksi lenkkiä. Kovia pakkasia lupailevat ja ainakin työpaikan juoksumatto on nyt rikki, joten täytyy sitten lähempänä ees viikonloppua (22-23.12) kuuhistella, mitä nuijen vähäisten lenkkejen kanssa tekee.

    Yleisesti, isossa kuvassa, yritän pyrkiä siirtymään osittain pois kilometri ajattelusta tunti ajatteluun. Sillä tavalla hämättyä, löyvän kenties ihteni useammin (tai ees joskus) muistakin lajeista. Kuten hiihto, lumessa kahluu, pyöräily tai vaikkapa uintia. Päälajini on kuitenkin juoksu, joten tietysti se kulkee joka viikko jollain lailla mukana, mutta kuormaa voi jakaa ja monipuolistaa ko. variaatiolajeilla. Ens vuojen tavoitetähdennyksistä lähempänä vuojen vaihetta sitten enempi.

    Loppuun AVUN HUUTO. Ossaako kukkaan neuvua, miten saa tällaisessa blogspot-pohjaisessa blogissa tuota yläpalkin korkeutta matalammaksi??? Googlettamalla ohjeet vei HTML-koodisto osioon, mutta en löytänyt sieltä esimerkin kaltaista kohtaa. Välistä kyrsii olla näin SAAMARIN TYHMÄ!!! Mutta nyt minä aloitan suht TERVEENÄ kevyen jakson. Ja vieläpä suht HYVÄVOIMAISENA. Uupss... makaroonilaatikko palaa kohta uunissa = koti-isän velvoitteet painavat päällensä. 

        EDIT: Ahaa... tänään meni näköjään 9000 juoksukilometrin raja rikki. Harrastukseni alkoi elokuussa 2008.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 18.12.2012

MUISTELOT, OSA 7

               AHTI-POJAN KOMMELLUKSIA

              Ahtin ollessa noin 5-6 vuoden ikäinen, keksi hän mielestään mainion idean ja alkoi kerätä rahaa uusia suksia varten. Äitiltään Ahti sai kipon leikkiään varten. Isä poltteli tupakkaansa keittiön pöydän ääressä, naurahtaen mynninsä välistä pojan aikeelle. Äiti kehoitti olemaan varovainen ulkona. Isä ja äiti tuumasivat kuitenkin tämän olevan paljon paremman ajatuksen kuin edellis kesän päättömän keksinnön. Tuolloin pieni vekara oli napannut äitin ja isän yöpöydältä 10markan setelin ja ostanut koko rahalla irtokarkkeja. Tuolloin 10markalla sai TODELLA paljon irtokarkkeja. Mahakipu ja omatunto olivat toinen toistaan kipeämpiä. Eikä remmi maistunut myöskään hyvältä sen päälle. 

             Ahti tepasteli naapuristossa. Kertoi naapureille hankkeestaan, ja saikin yllättävän ison kasan rahaa kerättyä. Jopa naapurin vanha piika taisi vitosen setelin sujauttaa kuppiin. Oli ilmeisesti antanut anteeksi Ahtin eelis kesän oven eteen kuseskelut yms. kepposet. Niitä kun riitti kuin vaahteranmäen eemelillä kerrassaan... Rahaa kertyi mukavasti, eihän niitä osannut laskea, mutta monen näköstä seteliä ja kolikkoa kupissa oli. Pöyvän ääressä isä siristi toista silmäänsä, jonne tupakan savu änkesi vastustamattomasti... Joo, onhan tässä jo melko hyvä kasa rahaa... ei ole kaukana, että näillä sulle sukset saahaan. Isä katsoi Ahtin mielestä jännän mukavasti äitiä sen sanoessaan.

              Pian pihassa välähtivät isot valot - rekka-auton valot. Isän hyvä kaveri oli tullut perjantai-ilta kylään. Isä ja toinen "Olli" pelasivat katkua pienen pyöreän pöydän ääressä. Toinen savuutti norttia, toinen Colttia. Ja nauru rämisi pitkin pientä, mutta lämmintä tupaa. Pelin tuoksinnassa isä mainihti kaverilleen poikansa suksi-hankkeesta. "-Hei, mulla ois kolmet melkein uuvet sukset ja sauvat kotona ylimääräisenä. Niissä on hyvät mäystimetkin! Saatta ne kyllä nuilla rahoilla, kun tuttuja ollaan - ja pittäähän poikien päästä hiihtään". Nauru raikas, savua tuprutti ja poika hyppi tasajalkaa innosta. Niin alkoi kertyä Ahtin kotitalon liepeille lähiaikoina paljon tuoreita ladun jälkiä.

              Eräänä iltana, Ahti meni taas suksimaan ulos. Paljon oli tehnyt poika latuja jo pihamaalle. Nyt Ahti päättikin lähteä kahtomaan, että minkälainen on oikia latu, josta naapurin kala-Matti aina puhuu. On kuulema joella. Ahtikin oli kerran käynyt kala-Matin mukana joella mateita kalastamassa, joten aatteli löytävänsä joen ilman opastajiakin. Ja niin löysikin, ehkäpä vähän ihmeenkin kaupalla, sillä olihan hän vasta 5-6 vuojen vanha... Olipas jo mukava sujutella joen uomaa mukailevaa latua eteenpäin. Oli jo kevättalvi.

              Lähtiessä oli valoisa, mutta tuolla jossain, missä luki elokuvateatteria ja urheilutaloa, alkoi pimeys laskeutua ja se tulikin nopeasti. Ahti siitä hieman hätääntyi. Voimatkin alkoi loppua, ja vielä tämä pimeys. Eikä ollut enää niin lämminkään. Ahti lähtikin nopeasti sujuttelemaan siihen suuntaan, josta oli tullut. Latu meni hetken päästä joen yli. Vesi solisi ladun molemmilla puolin pienen matkan päässä. Latukin oli paikoin ruskean näköinen. Ahti ei meinannut millään uskaltaa laskea siitä. Moni sujahti siitä, kun Ahti empi, uskaltaakko vai eikö. Lopulta Ahtin oli pakko. Sydän löi "tuhatta-ja-sataa" Ahtin sujauttaessa joen toiselle puolen pelottavan veden hölskinnän saattelemana. 

            Kylmissään, uupuneena ja pelokkaana Ahti tuli kotiin oman taistelunsa jälkeen. Vanhemmat olivat kuin tulisilla hiilillä - ihmeissään, mitä se Ahti on taas keksiny, kun ei häntä löytyny mistään. Meni tovi ennen kuin paikat lämpeni sen verran, jotta alkoi veri kiertää normisti. Ahti natusteli iltamassa jätkänvelliä hyvillä mielin. Hän oli sittenkin voittanut jotain... oman seikkailunsa.

             Muutamaa vuotta myöhemmin, tuolla 10-vuoden kantturoissa Ahti oli vuotta nuoremman Toivo veljen kanssa hiihdellyt paljon paikallista 5km lenkuraa. Parhaina päivinä pojat heittivät jopa neljäkin kiekkaa. Kunto kasvoi ja ruokaa meni. Vanhemmatkin olivat jo oppineet luottamaan poikien hiihtotaitoihin sen verran, etteivät hätääntyneet, vaikka pojat olivat muutaman tunnin hiihtämässä.

           Eräänä päivänä Ahti ehotti Toivolle, että jos lähettäis kahtoon, missä se Vinnurva oikein on. Sellaisen kyltin oli Ahti nähny Tarhin pelloilla hiihtäessä. Toivo oli heti mukana. Niinpä pojat puki aurinkoisena perus-pakkas-päivänä ihan normi hiihtohaalarit niskaan ja lähtivät työntämään kohti sitä paikka, jossa luki Vinnurva. Matkaa sinne olisi noin 10km. Ei siinä poijjat paljoa valmistautunu tai eväitä tehneet. Pitivät setänsä hiihtoretkillä käyttämää eväsreppuakin ylipäätään hassuna ja turhana kapistuksena. Ajattelivat eväs-ja juomareppujen kuuluvan työmaille, ei "pienille" hiihtoreissuille... Pojat lykkivät hyvää vauhtia, vaikka järven ylittäessään he huomasivat tuulen yltyneenkin ja lunta viuhtoi kinoksiin pöllyten.

           Yhtenään tuntui latu vain jatkavan nousuaan. Pojat olivat kuitenkin sen verran hyvä kuntoisia, että kohtuu pian olivatkin Vinnurvassa. -"Ai, se on tällainen paikka". -"Joo, olihan tänne matkaa, tuumasi Toivo". -"Kieltämättä, vastasi Ahti". Taijetaan palata kuitenkin tästä takas... Pojilla ei ollu mitään juotavaa tai syötävää mukana. Mitäpä tuosta, olisihan paluumatka lähes yhtä myötälettä.

          Metsän lasku-osuudet menikin pojilta mukavasti rallatellen ja tirskuen. Järviaukealla oli kuitenkin vastassa navakka tuuli ja purevammaksi muuttunut pakkanen. Poikien energiatkin alkoi vissiin loppuun, ja palelsikin. Enää ei naurun rätkätystä kuulunut... Varsinkin Toivon käjet alkoi jäätyä järven puolivälissä. -"Kusettaa, tuumasi Toivo - eikä voi aukasta haalareita, kun on näpit niin jäässä". Pojat hiihtivät kuitenkin sinnillä järven rannan paremmalle puolen, josta oli kotia "enää" matkaa reilut kaks kilsaa. 

         Rannalla pian Toivo tokas: -"Oli pakko kusta housuun, ja nyt nämä haalarit on pirun kylmät ja aivan pankkojäässä". Se oli pitkä kaks kilometriä. Onneksi ei käynyt kuinkaan ja joka paikka suli ongelmitta, vaikka pahemminkin ois voinu käyä. Vasta kotona pojat huomasivat molempien korvanipukoiden jäätyneen aika pahasti molemmilla. Poikien elämässä tuntui tapahtuvan tämän tästä jotain erikoista. Pistivät päänsä usein paikkoihin, joista ei päässyt läpi pelkästään liitelemällä. Mutta nyt suklaakakkupalat ja lämmin kaakao tekivät kauppaansa. Tämäkin reissu oli päättynyt lopen onnellisesti.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 15.12.2012