Pieni katsaus, kun harjoittelua on takana huomisen jälkeen viisi viikkoa. Kevyt, kaksi määrää, vajaa viikko kevyttä ja reilu viikko määrää. Kroppa on pienistä epäilyistä huolimatta ottanut treeniä vastaan paremmin kuin olisi ikinä uskaltanut toivoa. Reeni on kyllä ollut kovaakin, joten ei ole toisaalta ihme, että kunnon kehitys on ollut rajua. Silti kunnon kehityksen realisoitumiseen aina vähän hätkähtää. Niin tänäänkin.
Nyt on siis menossa reilun viikon raju määrämättö. Ei maksimaalinen, mutta jatkuva määräkäs tekeminen. Lähemmäs 150km/viikkotahti on minulle ihan miehekästä määrää. Kropan pitäisi siis olla kaikkea muuta kuin hyvässä datakunnossa, mutta mitä vielä! Tein neljä viikkoa sitten ensimmäisen kevyen(!) harjoitusviikon lopuksi vertikaalitonnin matolla. Nyt tein sitten saman harjoituksen neljä viikko myöhemmin. Olosuhteet olivat siis samat. Kroppaa vain oli nyt enempi härnätty. Alla olevan toteuma taulukon perusteella voisi luulla olleen kaksi eri kaveria, jotka on nuo treenit rykiny menemään :=) Mutta minun ne on molemmat. Kivasti kulkee jo.
Vertikaalitonni matolla
19.11.2016
17.12.2016
keski
keski
km
nousu %
aika
syke
syke
aika
nousu %
km
1
0
5:45
116
108
5:24
0
1
2
5
6:41
129
130
5:48
5
2
3
10
8:17
135
136
7:23
10
3
4
10
8:54
132
136
7:48
10
4
5
15
10:38
138
137
10:13
15
5
6
10
8:56
137
136
8:27
10
6
7
10
8:56
138
137
8:12
10
7
8
5
7:11
134
136
6:22
5
8
9
0
5:18
138
137
4:58
0
9
10
5
7:07
138
136
6:18
5
10
11
10
9:20
140
137
8:29
10
11
12
15
11:21
144
139
10:32
15
12
13
5
7:50
139
132
7:04
5
13
14
0
6:26
135
134
5:11
0
14
Kesto
yht. 1:52:40
Kesto yht. 1:42:08
Keskivauhti
8:03min/km
Keskivauhti 7:18min/km
Keskisyke
136
Keskisyke 134
Kop-kop.Terveenä oon saanu mennä. Vasemman jalan akilleksen ympärillä on pientä kireyttä. Jäätikköistäkin alustaa on sattunut pitkien lenkkien varteen niin ihmekkös tuo. Muutoin oon mielestäni saanut kehitettyä tekniikkaa paremmin jalkoja rentona pitäväksi. Mitä enemmän jännität jalkoja, sitä enemmän ne jännittyy/jumiutuu. Talvella juokseminen ulkona on kuitenkin ajoittain melkoista taiteilua. Joutuu tekemään esim. kenkävalinnoissa kompromisseja. Lenkkari on armollisempi, mutta liukkaalla kääntyy vastaan - jalkoja alkaa alitajuisesti jännittämään, ja nastaton hyöty sulaa siihen. Toisaalta taas nastoilla juostessa voi joutua juokseen turhan kovia kohtia, joilloin säären ympärille voi tulla herkästi vaikka tulehdustiloja. Tässä on oltava tarkkana. Tulkittava ja reagoitava. Kannattaa kuunella nimenomaan omia tuntemuksia - ei muiden kokemuksia. Jokaisella on omat yksilölliset jalat. Myös juoksutekniikalla on merkitys.
Talvi on ollut edellisen kappaleen kaltaisia ongelmia vähentävä, sillä talvi on ollut kuitenkin pääasiassa stabiili säältään. Ihanteellinen, etten sanoisi. Nyt näyttää myös, että meillä on hyvin juostava perhereitti ja myös jopa etulenkki, joka on periharvinaista tähän aikaan vuodesta. Vaellusreitillämme on nyt polettu koko etulenkin takaosa neljään kertaan, joten kyllä siellä jo jonkin verran kantaa. Vieläkö me innokkaat kenkäilijät käymme ensi viikon pluskeleillä tallomassa niin pakkasten tullessa meillä on polkuparatiisi reitillämme. Innostan tässäkin kaikkia kynnelle kykeneviä tallomaan I-SR2014 etulenkin takaosaa. Välejä P1 - P2 ja P1-P9-P8 edestakaisin.
Kalenterit on taas tuossa lattialla levällään. Alan hieman kaavaileen harjoittelun jatkoja Joulun jälkeiselle ajalle. Saa nähdä meneekö tulevat harjoitussuunnitelmat kuitenkin jossain kohtaa hieman uusiksi, sillä voi olla että vaihdan leipätyötä. Mutta katsotaan mikä on uuden työtarjouksen koko paketti ja miten asiat sitä myöten etenevät. Mahdollinen muutos vaatisi hieman erilaista harjoittelun rytmittämistä. Mutta palataanpa tähänkin asiaan tuonnempana.
Harjoitusintoa kaikille ja elämäniloa etenkin! Muistakaa ensi viikolla käydä lumikenkäileen Ti-To I-SR2014 vaellusreitillä edellä mainitsemia pätkiä. Kiitos. Muistakaa myös Ti 27.12.2016 klo.18.00 pidettävät ulkotulijuoksut.
Excel sen kertoo. On tulossa kolmas peräkkäinen yli 600 harjoittelutunnin vuosi. Neljäs vuosi yli 4500 juoksukilometrin. Nuo ovat vain lukuja. Jokainen muodostaa luvuista oman kuvan... kova, hullu tai ehkä molempia - olen kuullut sanottavan. Sanoisin kuitenkin, että kaiken takana on tietysti hyvä nainen ja oma halu. Kummin päin - sen jätän taas teille, ikävästi.
Miltä 600 tuntia harjoittelua tuntuu sisälläni?
Kausi on lopuillaan. Tavoitteena on vielä Vaarojen maraton. Tavallaan olen vielä kunnossa - jaksan suorittaa, mutta pohjakunto alkaa olla jo hauras. Kestävyyttä ja voimaa on kadonnut kesän kisoissa teiden ja polkujen varsille. Revin vielä itseni kerran Kolin mäet ylös niskapesulapusta itseäni vetäen ja sitten se on siinä. Taustalla herkuttelen jo ajatuksella uudesta harjoittelukaudesta - levon jälkeen.
Vihdoin yhden polku-ultratempauksen jälkeen olen hiljaisessa vaiheessa. Käyn noin joka toinen päivä "vain" kävelemässä. Käyn jopa jumpissa! Vain vähän juoksua. Mieli on rauhallinen. Se valmistautuu uuteen harjoittelukauteen. Olo on jotenkin rauhallinen siksikin, että koen olevani paremmassa kunnossa kuin kertaakaan aloittaessani uutta harjoittelukautta. Tuon edun jokainen juoksua harrastava haluaa - edun "entistä, edellisvuotista itseään vastaan".
Kolmisen viikkoa on mennyt. Tunnen olevani valmis. Jätän oven vielä kuitenkin raolleen. Palaan vielä "lepokaudelle", jos kroppa viestii ettei ole valmis uuteen kauteen. Niin ei kuitenkaan käy. Lokakuussa mielessä pyörinyt uuden kauden harjoitteluinto tuntuu realisoituvan marraskuun pimeinäkin iltoina.
Päässä ei ole mitään epäilyksiä jaksamisesta. Aamulla ylös. Aamupala. Kahvia. Aamu-uutisia samalla. Muutama venytys. Ehkä reilu tunti heräämisestä ja nakkaan noin 1,5Litraa sisältävän juomarepun takin alle(!). On pakkasta. Suolasalmiakkeja, suklaata ja suolapähkinöitä taskuun. Tulevan lenkin pituus noin 43km. Sisälläni on vain suuri tyytyväisyys päästä taas ulos nuuhkimaan raitista ilmaa. Juoksu sujuu kuin itsestään. Tyypillisesti lenkin viimeisellä neljänneksellä, jossain 35km tuolla puolen alkaa jo jalat väsyyn. Myös ajatus pehmeästä sohvastakin tunkee mieleen - vaimon puoleensavetävä katse. Liki neljä tuntia hölkkää ja välillä kävelyä siihen mennessä. Alus Cosmos valmistautuu loppulaskuun. Lopulta 43km noin keskivauhdilla 6:20min/km. Takana on yli neljän ja puolen tunnin aamulenkki. Sillä aikaa kaunis vaimonikin on herännyt oikomaan jäseniään. Sekös palauttaa jo kotiovelle saapuessani.
Kotiin ja kamat kuivuun. Ite suihkuun. Ruokaa ja nestettä joka välissä. Heti sisälle tullessa. Hieman ennen suihkua ja taas suihkun jälkeen. Oikeastaan noin pitkän lenkin jälkeen menee lähes tunti syödessä, juodessa, huoltaessa ja laittaessa harjoitus ylös. Pitkän lenkin jälkeen on paras tunne se, kun olet ampannut kennot täyteen energiaa että nestettä ja otat kauneusunet, jalat hieman koholla. Noin 4-5h menee lenkin väsymyksestä palautumisessa kaikkiaan - minulla. Viiden tunnin päästä juoksen jo 7km palauttavan. Se palauttaa jalat lähemmäs sitä tunnetta mitä ne olivat olleet ennen aamuista pitkää lenkkiä. Tietysti aivan ei siihen päästä, mutta hyvältä tuntuu. On hienoa, kun huomaa illan 7km lenkin loppupuolella kuinka askel rupeaa taas paikoin jopa hieman lentämään. Tulee mukava tunne oikeasta suunnasta. Mielihyvää. Hiljaista hyvää oloa.
Koko ajan ei ole glamouria, vaikka minulla silmänilona upea vaimo kotona usein onkin aistipuolen reseptoreita auki pitämässä. On pehmeä poski johon painautua. Silti myös minulla on aikadimenssio. Aika jolloin tulen töistä, ja aika milloin pitää taas mennä töihin - sen väli. Tuo väli ei ole tietystikään pelkästään harjoittelun oma, eikä edes pelkkää poskinukkaa. On myös lasten kasvatus. Toki poika on jo etäotteessa, mutta tyttö onkin sitten oikein isintyttö. Vaimotkaan ei hymyile pelkällä hikisen miehen tuoksulla. Perhe on kuitenkin ykkönen - aina. Kotitöistäkin pitää oma osa tehdä. Untakin pitää saada tarpeeksi. Muuten 25km lenkki kuihtuu helposti 10km lenkiksi - vaikutukseltaan. Noin vertauskuvauksellisesti. Suurin ongelma on aika - ei niinkään jaksaminen.
Harjoitteluohjelmaa suunnitellessani koitan nähdä ajan ja tilan mahdollisimman realistisesti. Suunnitelmasta ei voi kuitenkaan koskaan tulla aukotonta. On aamuvuoroja ja on aamuvuoroja. Toisinaan aamuvuoron jälkeen 20km kevyttä voi olla hyvinkin raskasta. Voi jopa olla ettei oikein maistuisikaan. Joo, joskus voisi jättää väliinkin, mutta siihen ei passaa itseään opettaa. Se voi heijastua kisoihin. Finisher (maaliin pääsy) kun on kuitenkin aina se ensimmäinen juttu, jota ultrajuoksija hakee kisoistaan.
Harjoittelu on taas sujunut erittäin hyvin. Vasta juoksin 59km lenkin talvipoluilla alle seitsemässä tunnissa. Olo normalisoitui jo samana iltana. Palautuminen on hyvää luokkaa. Se kielii taas harjoittelun sisällön sopivuudesta, tehojakaumasta. Kevyttä - reipasta ja kovaa on sopivassa suhteessa. Homma ei puuroudu. Olen myös välttänyt loukkaantumiset. Kop-kop. Reidetkin on pysyneet letkeänä - toistaiseksi.
Isoin ongelma on ollut kalenteri. Kun harjoittelet vapaalla paljon ja työpäivinä vähän kevyemmin niin missä lepäät? Vapaapäivä on harvoin vapaapäivä. Se on haaste. Se on välillä jopa ongelma. Sen kanssa on ollu taiteilemista. Epäilen, että menen aivan sulan rajamailla, mutta vielä on ainakin jää kantanut. Lintulan (Iso-Sydänmaanreitti) sulilla upposi muutoin taannoin jalka muutaman kerran syviin vesiin. Toivottavasti se ei ollut kuvaa tulevasta.
Yksi auttanut muutos on ollut hylätä viikko - viikko rytmit. Minulla ei ole enää Ma-Su keveitä, kovia tai määrä viikkoja. On pakko syventää tulkintaa kalenterista. Esim. nyt oli kevyt jakso Su-La. Alun perin tuleva 100km rypäsrutistus piti olla Ma-Ti. Mutta arkimenojen vuoksi se on nyt noin 44h rypistys. Alkaen tänään Su n.klo.17 ja loppuen viimeistään Ti n.klo.13. Tiistaina illalla onkin sitten tytön joulujuhlat. Siellä voi vaikka itkettää monestakin syystä. Seuraavana päivänä onkin sitten "vain" aamuvuoro ja 10km kevyt lenkki.
On kait tervettä, että välillä sitä itsekin miettii, että onkohan tämä kaikki nyt tämän arvoista. Siis kyllä, minäkin. Mutta niin kauan kuin tämä pysyy hallinnassani ja ympärilläni olevat pysyvät onnellisina, on tämä nastaa. Tuo mietintä tuli nimittäin pari päivää sitten aika salakavalasti päähäni, kun olin juuri käynyt 26km lenkin, josta oli aimoannos lumista, upottavaa hankipolkua. Reidet huusi muutaman tunnin hoosiannaa lenkin jälkeen, enkä tahtonut jaksaa istua suorassa, jotta voisin syyä. Voivottelin ja voihkin. Häntä oli koipien välissä. Niistetty olo, jossa tuli tuollainenkin ajatus mieleen.
Suurin osa 600 tunnin vuosisaldosta on kuitenkin mukavaa lenkkeilyä, mutta jopa harrastepuolella täytyy kehittyäkseen joinakin kuukausina laittaa itseään "hieman" ahtaalle. Tämäkin seikka on hyvä ottaa esille, jottei tulisi harhakuvitelmaa masokismista, sillä kun 80-90% tästä on silti sitä lepposaa lenkkeilyä.
Ehkä yksi asia joka on minua kantanut tässä harrastuksessani on ollut se, että minulla on lupa lopettaa tämä vaikka tänään, jos huvittaa. Niin on ollut alusta asti. En tule harrastamaan mitään harrastusta enempää kuin se hyvältä tuntuu. Kaiken pitää tulla omasta halusta. On tärkeää antaa itselleen oikeuden kääntää venettään tarvittaessa. Elämä on ihanaa itsessään. Sellaisenaan kuin se siltä tuntuu. Juosten tai ilman. Sieraimien kautta aistien.
10 päivän päästä päivän lyheneminen loppuu ja alkaa auvoinen aika pidempien päivien. Jollei asu Lapissa, jossa on kaamos aika. Mielenkiintoista sekin. Elämä on.
Ps. Tähän loppuun lisään mahdollisesti YouTube videon alkuviikosta, jos innostun taltioimaan jotain 44h ja noin 100km pikku ryppäästäni. :=)
Tänään ilmestynyt paikallislehtimme, Nivala-lehti sisälsi ainakin kaksi itseäni puhuttelevaa tekstiä. Siinä oli paljon sitä pohjaa, josta on tullut ponnistettua siihen tasanteelle, jossa nyt olen. Tästä kelpaa katella, ja tästä näkee katella, sillä sittenkään ei ole tärkeintä miten korkealla olet vaan se, mitä näet, mitä annat silmiesi kertoa aivoillesi.
Niemelän Maunon, "Mannan", teksti eläkeläisten aktivoitumisesta oli erittäin kantavaa. Kantavana esimerkkinähän "Manna" on toiminut koko elinikäni. Kun oli 80-luvun alussa sisulisä-ikäinen pojan kloppi, oli "Manna" yksi suurimmista esikuvista ja tiennäyttäjistä. "Manna" opetti sekä harjoittelun työnteon että suoritusten rentouden merkityksen. "Manna" on ollut aina uskottava. Hän on vain ollut oma itsensä. Hänen ei tarvinnut koskaan myydä oppejansa. Ne ostettiin poikien kanssa kauppaamatta. "Mannan" taito on ollut aina antaa kuulian oivaltaa.
Olen aika ajoin pohtinut tämän pienen paikkakunnan haittoja. Muutamia kertoja olen puolileikilläni vaimolleni sanonutkin, että eiköhän muuteta täältä "väljemmille vesille". Täällä "kaikki tuntee kaikki". Se ei ole aina eduksi. Tällaisena päivänä katson kuitenkin enempi myös tämän - etten sanoisi - yhteisön voimaan. Kulkiessani kaduilla, voin tavata idoleitani, oppi-isiäni. Voin tuntea sitä juurellisuutta, jonka ansiosta minusta on tullut sellainen kuin olen. Nimenomaan sellainen kuin olen, eikä sellainen miksi pitäisi ehkä tulla.
Minun filosofiassani halutaan kiittää ja arvostaa ihmisiä vielä kun ne ovat elossa. Muistokirjoitukset eivä tavoita enää kohdetta. Siksi halusin kirjoittaa tämänkin blogin.
Toisessa jutussa kerrottiin paikallisen bändin, noin 10-vuotta toimineen Veijjon perikunnan hienosta ideasta yhdistää aidot sotaveteraanit Kari Tapion vanhaan kappaleeseen "Taistelija". Idea oli erittäin jalo ja tulkinta kosketti ihokarvoja syvemmälle.
Arvostus Veijjon perikuntaa kohtaa nousi kertaheitolla maksimiin. Harmi, etten ollut oivaltanut aikaisemmin bändin suuruutta. En osannut arvatakaan miten hyvin he soittavat ja miten hyvin heidän laulaja, Sami Toivoniemi laulaa! Onnittelut koko bändille loistavasta kokonaisuudesta. En yllättyisi vaikka polkunne johtaisi tulevaisuudessa isoimmillekin lavoille. Vai mitä mieltä lukijat ovat alla olevasta tuotannosta?
Seuraavassa päivitys maalivahtien kaikkien aikojen tilastoihin. Päivitysjaksona kauden alun pelit.
NHL
TILASTOPÄIVITYS – MAALIVAHDIT
PÄIVITYSVÄLI: 12.04.2016-7.12.2016
(KT)
= Kaikkien aikojen tilastossa
KÄYTY
LÄPI TOP 300:sta300/300
Erityiset
huomiot:
Floridan ykkösvahti, Roberto
Luongo, 37, on aktiivien ykkönen ja KT:ssa sijalla kuusi. Luongolla on 445
voitoa, 944 ottelusta. Luongo oli kauden kolmen viimeisen kuukauden kuudenneksi
voittoisin maalivahti. Luongo on hyvää vauhtia matkalla kolmanneksi maalivahdiksi
koko NHL-historiassa, jotka ovat pelanneet +1000 nhl-ottelua, Martin Brodeurin
(1266ottelua) ja Patrick Roy´n (1029ottelua) tavoin.
Ny.Rangersin ”muotiguru” Henrik
Lundqvist, 34 nousi niin ikään yhden sijan alkukauden aikana. ”Henkka” on nyt
sijalla 14 KT:ssa. Voittoja hänellä on nyt 386 ja nollapelejä komeat 60
kappaletta. Myös 700 (706) ottelun raja rikkoutui alkukaudesta.
Miikka
Kiprusoff on edelleen KT:ssa paras suomalainen 319 voitollaan. Sillä irtoaa
KT:ssa sija 26.
Paras aktiivi-suomalainen on Kari
Lehtonen, 33 (DAL) sijalla 38, 278 voitollaan, 569 ottelussa. Lehtosen
alkukausi on ollut takkuinen, eikä voittoja ole kertynyt kuin viisi kappaletta.
Vasta 29-vuotias Carey Price (MTL),
nousi jo KT:ssa sijalle 52. Alkukaudella eniten voittoja (14voittoa) yhdessä
Tuukka Raskin ja Segei Bobrovskyn kanssa ottanu Price on kasannut urallaan jo
247 voittoa, 465 ottelussaan.
Antti Niemi, 33 (SJS), saavutti
400 ottelun rajan. KT:ssa Niemi on sijalla 67, 220 voitollaan. Lehtosen tavoin
myös Dallasin toinen suomalaismaalivahti on ollut vaisu alkukaudesta viiden
voiton saldollaan.
Tuukka Raskin, 29 (BOS), huikea
alkukausi näkyy myös tilastoissa. Rask on nyt sijalla 94 KT:ssa 181 voitollaan,
349 ottelussa. Alkukauden aikana 19 ottelussa on kertynyt 14 voittoa ja kolme
nollapeliä.
Columbuksen ykkösvahti, Sergei
Bobrovsky, 28, saalisti alkukaudesta Tuukka Raskin tavoin 14 voittoa ja kolme
nollapeliä. KT:ssa Bobrovsky on sijalla 113, 154 voitollaan, 288 ottelussa.
Menneen kauden jälkeen sitä oli tovin aika dille-dong. Kunto oli raihnainen kauden 2016 jälkeen aikansa. Uutta kuntoa kaudelle 2017 olen työstänyt vasta kuukauden päivät. Yllättävän nopeasti siihen nähden näyttäisi alkavan kunto tarttuun isoon ruhooni. Tänään vietettiin nimittäin I-SR2014 talviperhereitillä (n.12km/kierros) pikkujouluja. Meitä oli ainakin kuusi juoksemassa/kävelemässä. Lisäksi oli muuta väkeä reitillä, tietämättä pikkujouluistamme mitään.
Tänään tuli kierrettyä viisi kertaa tuo talviperhelenkki. Polku alkoi parantua päivän edetessä, pakkasen kiilatessa ja väen kiertäessä reittiä. Lähtökohta oli, että takaosan 4km silmukka oli noin minsan/km hitaampi kuin ideali. Lopulta se oli max.30sek/km hitaampi. Muutoin polku oli jo lähellä priimaa. Tuolla mieli lepää ja kulkijan kunto kasvaa. Niin on tehnyt omanikin. Viisi kierrosta, 59,1km meni aikaan 6:58:40h. Kevyttä nautiskelu etenemistä. 6min hölkkää + 1:30min kävelyä rytmillä. 7:05min/km oli keskivauhti. Keskisyke 126 oli ihan ok. Tietysti olisi voinut olla matalampikin, mutta lumisella polulla ja repun ollesa takin alla syke nousee herkemmin. Yhtä kaikki, meno oli hämmästyttävän kepeää ekat kolme kiekkaa. Neljännellä askeleen lennokkuus vähän läsähti, mutta viides oli taas aivan hyvää tekemistä. Kierrosajat oli sangen tasaiset: 1)1:22h.. 2)1:24h.. 3)1:23h.. 4)1:25h.. 5)1:25h.. Maratoni täyttyi ajassa 4:56h.
Täytyy kyllä olla tosi tyytyväinen. Ihmisen pitää osata olla rehellinen molempiin suuntiin. Nyt on aihetta hymyyn. Näyttää kyllä tosi hyvältä ja luotto tulevaa kautta ja sen tavoitteita kohtaan kasvaa.
Alla video noin 43km ja 5h kohdalta. Kyllähän tuo vielä juoksulta näyttää, vaikka tuo kohta aika pehmoinen olikin jukostaa. Liikunnan iloa kaikille!
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 3.12.2016
On tärkeä rytmittää myös yli 150km määräviikkoja. Tämä on minun tapani rentoutua ja palautua seuraavaan reeniin. Nauroitko sinä? Olemmeko samalla sivulla? KLIKKAA TÄSTÄ
On kolme ja puoli viikkoa aikaa siitä, kun yritin kiertää I-SR2014 vaellusreitin kolme kertaa putkeen. Se homma ei mennyt aivan putkeen, mutta kuitenkin yli 100km vaellusreitillämme... siellä juosseet tietävät kyllä mitä tarkoitan.
Tuota edelsi parin viikon "ylimenokausi", eli palauttelu kaudesta 2016, joka siis keskeytyi edellä mainittuun tempaukseen. Viimeiset kolme ja puoli viikkoa olen harjoitellut erittäin kevyesti odottaen kropan viestiä siitä, milloin olen valmis aloittamaan rakentavan harjoittelun. Eli tehot on edelleen matalat.
Tuleva kuuden viikon harjoittelujakso - ns. voima1 - sisältääkin pääasiassa vain Pk harjoittelua voimaharjoitteluineen. Koko jaksolla on vain kaksi tehoharjoitusta. Toinen on maltilliset 3km vedot kertaa kolme viikolla 48 ja viikolla 49 harjoituskisa Vinnurvan 7km perhereitillä.
Tarkemmasti harjoittelua ja blogiani seuranneet ovat tietoisia, että olen hieman monipuolistanut harjoitteluani. Se on tuottanut myös tulosta. Takana on selkeästi paras kausi koskaan. Tarkoitus on edelleen asteittain monipuolistaa harjoittelua. Myös tulevien kisojen vaatimukset sitä edellyttävät. Juoksuvoimaa täytyy saada lisää. Tietysti maltillisesti.
Pyrin myös vetämään rohkeasti rastia reenejen päälle, jos keho sitä viestii ja vaatii. Suunnitelmaa pitää olla valmis muuttamaan, varsinkin tässä vaiheessa, kun palaa pienen seesteisen vaiheen jälkeen uudestaan harjoitteluun kiinni, eikä kehon valmius ole vielä todellisessa tiedossa. Syvä valmius ja pinnallinen valmius ovat kaksi eri asiaa.
Saatan kirjoittaa lähitulevaisuudessa paremmin ajatuksistani harjoittelun suhteen, mutta antakoot nyt tulevan kuuden viikon alustavan ohjelman puhua enempi puolestani.
