sunnuntai 28. toukokuuta 2017

KARHUNKIERROS - UNELMA TODEKSI

                    Noin 10-vuotta sitten kuunteleen vihreänä jo sittemmin eläkkeelle jääneen kolleegan tarunhohtoisia kertomuksia taianomaisen karhunkierroksen kiertämisestä. Kolleega kertoi kiertäneensä sen viidessä päivässä. Totesi menevän hyväjalkaisella neljässäkin päivässä, mutta jos nauttia halusi niin mielellään viisi päivää.

                    Viime elokuussa kävin ystäväni Keijon kanssa tutustumassa reittiin kolleegan neuvot unohtaneena juosten, kolmessatoistatunnissa. Olin selvästi kadottanut otteen normeihin. Siitä huumaantuneena ilmoittauduin samana syksynä, elikkä viime vuoden syksyllä tämän kevään karhunkierroksen kilpailuun. Matkana 80km. Tapahtuman nimi NUTS karhunkierros. NUTS = Northern Ultra Trail Service. Tapahtuman muut matkat 31km, 53km ja perusmatkana 160km. Kyllä, pisimmästä matkasta käytetään kuvaajana perusmatkaa. Kaukana normeista?

                    NUTS porukka on reilua. He tykkäävät antaa rahoille vastinetta niin tunnelmassa kuin kilometreissäkin. Nytkin jo lähtökohtaisesti jokainen matka oli oikeasti kaksi kilometriä pidempi ja edestakainen perusmatka 4km pidempi. Pikku ekstrana tälle vuodelle oli ilmeisesti sääolojen takia siirretty Juuman huolto noin kilsan päähän reitistä. Eli sieltä tuli vielä pari kilsaa lisää nauttimista. Näinpä todelliset matkan olivat kutakuinkin eri gps mittausten perusteella kutakuinkin 35km, 56km, 84km ja 168km. Reilua. Elämä on. Jos halusi päästä talvella asettamaansa tavoitteeseen oli nyt oltava hieman tavoitetta ripeämpi reitillä.

                  Piirsin itselleni aikaisin talvella tavoitteeksi 11h alituksen. Neljä kuukautta sitten vedin tavoitteen pois pöydältä ja asetin sen Ö-mappiin jalkaterien paletumaepisodin seurauksena. Tämän kuun alussa uskalsin nostaa tavoitteen takaisin hieman hikisin sormin. Sittemmin sormet ehtivät hyvin kuivua ennen toteutusta.

                 PERJANTAI 26 toukokuuta


                 Saavuimme ystäväni Jussin kanssa kilpailukeskukseen. Menimme hakemaan numerolaput, johon oli nyt uutena liitetty myös pakollisten varusteiden tarkistus. Tämän piti olla vain muodollisuus, mutta siitäpä seurasikin varsinainen sirkus. Nimittäin takkini ei suureksi yllätyksekseni mennyt alkuunkaan tarkastuksesta läpi! Olin tilannut sittenkin vääränlaisen takin edellisenä syksynä. No ei siinä. Älytön ihmettely päälle mistä nyt takki? Olinko tullut turhaa Kuusamoon asti? Enkö saisi juosta? Heermanin Mikael ja toinen toimitsija ohjasivat minut viereiseen InterSportiin, josta lopulta sain VIIMEISEN näytekappaleen LAINAKSI kisan ajaksi. Huh. Kyllä näistä aina oppii. Että piti tällainenkin lapsus vielä tässä kohtaa tapahtua.


                   LAUANTAI 27 toukokuuta


                  Heräsin jo kello kolmen jälkeen. Olin kuitenkin nukahtanut jo ilta kympiltä. Hyvät kisaa edeltävät unet minulle. Vieno virnistys kasvoilla join kahvia. Olo oli varma. Olin omalla tasollani parhaassa kunnossa koskaan. Olipa mukava lähteä heilutteleen kapuloita. Aamu meni äkkiä ja pian törötettiin Hautajärvellä, jonne matkustin seurakaverin, Markku Kouvan vierustoverina.
                  Lähtöpaikalla paljon vanhoja ja uusia tuttuja. Oli kiva saada kasvot monille nettitutuille. Esim. Ville Tuure ja Janne Haapala... Ja olipa paikalla myös melko yskäinen Oittaan herttuan (vai miten se meni), Toni DON Valido :) Paikalla oli kosolti sen-näköstä sakkia, että nyt muuten mennään kovaa. Olin ajatellut olevani yksi Teron (Ruokolainen) ja Ossin (Kokkonen) jälkeisessä "Second Groupissa". Edellisten vuosien meininkejä lukien ajattelin kärjen lähtevän noin 4:30min -tahtia, joten ajattelin, että karvan alle vitosen vauhti riittäisi laskemaan eteen karkaavat omenat. Ja, hah.

                  Lopulta on lähdön hetki. 222 osallistujaa, joista 165 on miehiä, KYYRISTYY starttiin. Edessä 84km kiirettä. Minulla on tänään kiire syömään, juomaan ja pötköttään. Se on minun molo. Sitä kohden. Asetun johonkin Teron, Villen ja Oittaan herttuan taakse, sillä tiedän, ettei siinä tarvi odotella. Onnistun lopulta sulkemaan muiden tekemiset ja lähden omaan rentoon juoksuun starttitöräyksen kajahdettua ilmoille. Vajaa puoli kilsaa käynnisteltyäni mietin, että mitenköhän hiljaa meen, kun näyttää, etten kykene laskemaan edelleni karanneita omenoita. Katson jossain 500m kohdilla eka kertaa kelloa. Menen noin 4:30min vauhtia noin 140 sykkeillä ja olen kymppisakin ulkopuolella! En välitä. Menkööt. Kyllä ne sieltä sitten selkä edellä tulee vastaan.

                 Kulku on raikasta, ja hieman nopeampaa kuin olin ajatellut, mutta en anna sen häiritä. Eka vitosen jälkeen saan räknättyä että oisin joku 11-13 ehkä. Eka vitosen keskivauhti 4:58min/km. Kympin jälkeenkin vielä 5:20min/km keskari. Mutta jopa on kova taso. Välillä olen Markun edellä, välillä perässä. Takataskussani oleva suolapurkin madagaskar-saundi saa kuulema Markun ehkä päivän mittaan sekoamaan. Ei tarvinnut. 15km kohdalla alkoi isommat mäet, jotka vei Markun etäälle edelleni ja hiljensi tasamaan miehen vauhtia. Heikko kohta. Ennen mäkiä olin lähestymässä Ossin ja Villen selkiä. Vielä on PALJON tekemistä nousuvoiman kanssa. Ei se riitä kymppisakiin. Mielikuva: Rajallisuus.

                 Olin laskenut unelma-aloituksella ehtiväni noin 2:55-3:00h ajassa Oulangan huoltoon, eli nippa-nappa ennen 56km starttia. Kun saavuin Oulangan juottoon/DropBag pisteelle olin käyttänyt 2:44h. Mono oli totisesti ollut syönnillään. Keskivauhti 5:53min/km. 450 nousumetriä kuitenkin, vaikka olihan siellä myötämaatakin. Lähtiessäni olin käyttänyt 2:51h. Menikö tuossa huoltosählingissä oikeasti noin kauan?  Lähtö Oulangasta hieman ennen 56km starttia oli ikimuistoinen. Kuuluttaja hehkutti ja pitkä rivi kanssakilpailijoita antoi käsiläpsyjä. Se oli kuin olisin juhlinut Olympiavoittoa - 56km ennen maalia. On tämä hienoa touhua. Ja miten raikas askel! Luottamus itseeni kasvoi hitusen lisää ja lähdin luottavaisena kisan pisimmälle pätkälle, sillä seuraavaan huoltoon olisi matkaa 32km.

                  33km kohdalla pikajuna Henri Ansio ohittaa minut ja pian paljon muitakin 56km matkalaisia. 35km kohdalla keskittyminen herpaantuu hetkeksi ja menen nurin. Ei käynyt mitenkään. En tiedä kangistiko kaatuminen, mutta 38km kohdilla alkaa vasemman jalan takareidessä tuntua uhkaavia krampin oireita. Suolaa ja magnesiumia olin ottanut hyvin. Olin myös juonut hyvin. Niinpä kävin vielä puolivälin krouvissa laskeen vettä, jotta näen onko väri ok. jotta uskallanko ottaa yhden buranan. Kaikki ok, kusi hyvän väristä. Puolivälissä 4h18min. Ystäväni Jussi (56km matkalla) ohittaa minut hieman ennen 41km kylttiä. 44km kohdalla otan kävelypätkällä buranan ja kramppi laukeaa, askel rentoutuu. Jussin kämpää jää taakse.

                Olotila vaihtelee ultrajuoksuille tyypillisesti. Välillä kulkee paremmin, välillä huonommin. Kokonaisuus on kuitenkin eteenpäin vievää. Ajatus on kaiken aikaa positiivinen ja luottavainen. Tämä oli ehkä ensimmäinen kisa koskaan, jossa ei käynyt mielessä kertaakaan mitään negatiivista! Aika mieletöntä.

                Hieman päälle 60km kohdalla saavun Juuman huoltoon hieman ennen 7h täyttymistä ja poistun sieltä alle kolmessa minuutissa. Olen hyvävoimainen ja kaikki käy nopeasti. Kilsa juoksua plus huolto yhteensä 9:45min. Eikös se ole aika hyvä tuohon kohtaan?

                Lähden juoksemaan kohti Konttaisen huoltoa. Pian sula baana muuttuu kapeaksi lumipoluksi, mutta mielestäni varsin ok. menoon mahdollistavan (ainakin minun vauhdissani) menon. Meno on kyllä kieltämättä jo melko junttaamista, mutta eteenpäin mennään ja koko ajan tuntuu, että näinkö pitkästi oon menny - ja näin vähässä ajassa. Kotipolulla en muuten mene näin paljon kilsoja samassa ajassa. Viime vuonna PEP:ssä juoksin 58km 7h11min. Nyt olin juossut samassa ajassa yli 62km.

                Hieman Juuman jälkeen, ehkä noin 20km ennen maalia kasaantui jonkinlainen "mennään maaliin yhteisvoimin" -ryhmä. Ryhmässä oli pari omaperäisesti säntäilijää, jotka toivat ryhmän etenemiseen voimaa tuota hauskuutta seuratessamme. Ja selvästi heillä itselläänkin oli hauskaa. Naisten sarjan kolmanneksi tullut veti vahvasti nousuissa, kuten polvivainen mies. Alamäessä sitten yksi toinen mies laski minun kanssani vahvasti ja menimme monesti koko ryhmän edelle. Minä yleensä vedin tasaisilla osuuksilla ja sain vetäjän manttelin. Kaikki auttoi toisiaan tekemällä vuorollaan, vahvuuksillaan töitä. Minä jäin yleensä eniten mäissä, ja huusinkin, että ei papparainen jaksa, ja että lasken sitten alamäessä kiinni..jos saan. Oulaistelainen mies oli yksi säntäilijöistä, ja myös polvivainen. Hän sai kuitenkin ihmetoipumisen (nuori mies) ja hyvästeli lopulta ryhmän. Mielessäni nostin hattua.

                Konttaiselta huollosta oli 6,7km maaliin (laskin eka että ois ollu 8km). Siitä alkoi sitten hurjimmat vaaroille nousut. Papparainen ei pysynyt enää perässä, eikä laskut olleet juostavia, joten jouduin jäämään oman vauhtini varaan. Hyväksyin tilanteen ja toivoin, että muut jaksaisivat paremmin.

               Valtavaaran mökiltä oli enää noin 4km maaliin. Pääasiassa jopa ajoin hyvin juostavaa alamäkiä. Siitä alkoi minun moottoritie, sillä jalkaa oli tasaiselle ja myötämaalle. Päästelin jatkuvasti vilkku päällä. Ohitin jopa Oulaistelaisen polvivaisen nuoren miehen. Menin monen muunkin kauan sitten ohi menneen ohi. Jaksoin jopa viimeisen mäen pitää kaikki ohittamani takana. Tulin kaikkeni antaneena, mutta varsin hyvävoimaisena maaliin ajassa 10 tuntia 54 minuuttia 57 sekuntia. Matkaa tuli kelloon 84,3km. Keskivauhti 7:46min/km. Nousumetrejä 2003 kipaletta. Eli alle 11h tavoitteen. Olin 165 mies starttaajan joukosta 16:sta paras, joten sijoitukseen täytyyy olla tyytyväinen. Tämä on verrattain hankala laji taitaa kisasta toiseen, josta kertoo mm. se että hävisin viime vuoden voittajalle Ossi Kokkoselle vain reilun 8 minuuttia. Mutta joo, nälkää jäi. En tule tähän tyytymään.

               Maalissa oli karnevaalimeinki. Kaikki sittemmin hajonneessa ryhmässä juosseet odottivat papparaista maaliin. Kiiteltiin toisiamme avusta tuloksen saavuttamisiksi. Kiitos! Myös Mikael Heerman kyseli kisasta heti tuoreeltaan. Samoin Henri Ansio ja Janne Hietala olivat onnittelemassa. Uskomaton fiilis.

              Olenko tyytyväinen? Tein varmasti kunnon mukaisen suorituksen. Silti minua kaivaa hieman tuo, että olen niin huono noissa mäissä, etten saa ihtiäni edes täysin poikki 84km matkalla. Ei oo reisissä patia. Mutta kaikki toki pikku hiljaa. Nämä ovat hyviä tarkistuksia ja muistutksia missä mennään. Positiivisena huomiona, että matkavauhtini on kasvanut ja edellä menevät paidat alkaa näkymään. Tästä on hyvä jatkaa. TULOKSET 80km   Yhteenveto tuloksista

              TÄSTÄ kuvastuu, että tämä ei ole ihan pehmeää leikkiä.

              Ystäväni Jussi juoksi myös vahvasti ja oli kovassa Buff Trail Tourin matkalla komeasti 36:s hieman päälle 7h ajalle. SievinAshtonEaton

             Lopuksi haluan onnitella kaikkia onnistuneita! Olipahan hienot juoksut. Haluan kiittää myös kaikkia myötäelänneitä. Kiitos!

Onni Vähäaho, Nivalassa 28.5.2017  

tiistai 23. toukokuuta 2017

NUTS KARHUNKIERROS 80km KISAAN 4 PÄIVÄÄ

                    Viimeiset päivät ovat olleet treenejen puolesta mukavaa odottelua ja ylläpitoa. Tammikuisen paleltuman jälkeen ennätin rakentaa 11 viikon kunnon. Olen kiitollinen siitä, että sain senkin verran aikaa. Nyt lähden sitten lauantaina mittaamaan työn tuloksen ulos. Olen innoissani.

                     Perjantaina kuusamoon. Lauantai aamuna varhain ylös ja kello seitsemän alkaen Karhunkierroksen pohjoisesta lähtöpisteestä, Hautajärveltä mahdollisimman rivakasti takas Rukalle syömään, juomaan ja pötköttään.. Sanoisi Pulkkinen.

                     Viime päivien lenkit.. Ne eivät ole näyttäneet omilta. Kulku on ollut erikoisen hyvää. Siitä voi olla yhtä-aikaa mielissään ja hieman hämmentynyt. Mikäpä sen parempi tilanne kuntourheilijalle, kun lähteä elämänsä kunnossa mittaamaan omaa kuntoa muita kuntoilijoita vastaan. NUTS Karhunkierros 80km matkalla on listalla 240 nimeä. 24 joukkoon niin olisin top 10% joukossa. Voisiko se olla minimitavoite? Kymppisakki voi olla vielä liikaa? Mistäpä sen tietää, kun ei tiedä muiden kunnosta, muutako omasta, joka nyt tuntuu itselle riittävän enempi kuin hyvin, joten se on kaiken a ja o. Toki ikänsä urheilllut ja kilpaillut ei voi kiistää kilpailuviettiä.

                     Jos on lenkit tuntuneet epätodellisen hyviltä niin olen myös viime päivinä kohdannut esityksiä, jotka ovat tippuneet lokeroon "ensimmäistä kertaa elämässä". Videon kaverit tuskin olivat eka kertaa ko. puuhissa, sen verran tottuneen oloista touhu oli kaiketi.

               Näihin tunnelmiin. Palataanpa ees viikolla, kun saadaan kisat juostua.    

Onni Vähäaho, Nivalassa 23.5.2017   

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

I-SR2014 REITIN KIERTONI

                   Iso-sydänmaanreitti mallia 2014. Alunperin 1974 tehty ja vuosien 2013-2014 aikana uudestaan esille nostettu vaellusreitti. Reitti eli hieman vuoden 2014 loppupuolelle asti, mutta on sen jälkeen muotoutunut paikalleen ja polkukin on jo merkitty maanmittauslaitoksen kartalle.

                   Reitillä pidetään tänä vuonna ainakin kahdet polkujuoksukisat. PEP 2017 ja PUF 2017. Noissa tapahtumissa on oiva mahdollisuus tutustua reittiimme. 

                  Koko reitin kiertoja on tullut minulle tähän mennessä 20kpl. Tässä kooste kierroistani, jotka ovat väliltä 4.12.2013-12.5.2017.








Iso - sydänmaanreitti 2014 mallin 






kokoreitin kierrot
















gps
keski


pvm
aika
ketä mukana
erikoista
matka
syke













1
4.12.2013
17:14:23
Joni Laakkonen ja Heikki Uusivirta
umpihankea suurin osa
58.93
120













2
6.5.2014
10:24:55
Keijo Nivala
Reitin mittaus ja kuvaus
56.72
128













3
22.10.2014
8:29:59
Yksin
... -10/-4 pakkasta
56.52
150













4
31.10.2014
16:43:43
Janne Kukkola (osan matkaa myös Anne Tölli, Jarmo Pylkkö ja Lasse  Ylimäki)
vesi korkealla. Pakkasta -7/-4. kastumisten vuoksi keskeytyksiä
57.93
100













5
22.11.2014
10:50:02
8:n selvitti reitin! Minä, Jussi Mökkönen, Lasse Ylimäki, Joni Laakkonen, Jani Jyrkkä, Jarmo Honkala…
… Tarmo Kukkonen ja Markus Niemikorpi. Joni Heiskanen joutui keskeyttään 31km kohdalla.
57.37
130













6
5.12.2014
8:38:44
Keijo Nivala
Harvinaisen vakaa lenkki
56.54
143













7
30.12.2014
16:00:41
Kaisa Saarimaa, Jarmo Honkala
Umpihanki. VUVI2014. Kaisa eka koko reitin kiertänyt nainen. Eka kierto Pykyn kautta (nykyinen reitti)
58.47
116













8
17.6.2016
9:17:02
Samalla (omaa matkaa) reitin kiersivät myös Jussi Mökkönen…
…Jarmo Honkala, Lasse Ylimäki, Anne Tölli ja Kaisa Haikara
57.46
141













9
23.7.2015
8:15:47
Erkki Vähäsöyrinki
Lähtö klo.4.05. Kolme ampiaisen pistoa.
56.83
140













10
22.8.2015
7:47:50
pep2015 kisa
…+16/+24 Kolmas sija
56.96
150













11
10.10.2015
8:58:32
Peräti 10 kiersi samalla reitin. Minun kanssa samaa matkaa Pasi Koskinen, Erkki Vähäsöyrinki, Tuomas Ahola ja Sauli Päivärinta…
Lisäksi reitin kiersi Timo Poikkimäki, Tapani Saukko, Lasse Ylimäki, Anne Haikara ja Anna-Kaisa Järviluoma
57.65
125













12
20.10.2015
7:44:09
Yksin
Harvinaisen vakaa lenkki
57.08
137













13
12.12.2015
17:22:00
Joni Laakkonen 
Sauvakävelyä
57.50
91













14
1.6.2016
8:34:02
Keijo Nivala
Takaosan videokuvausta
58.46
145













15
5.7.2016
7:49:17
Yksin (pienen matkan mukana…
Lasse Ylimäki ja Jouni Leppälä. Ennätys-märkää!!!
58.08
130













16
13.8.2016
7:11:22
pep2016 kisa
Tosi märkä reitti. Miehet neljäs sija.
57.41
144













17
12.10.2016
8:24:37
Yksin yöllä! Lähtö klo.1:23
Varusteiden testausta.
57.16
126













18
25.10.2016
8:20:58
Mukana eka kiekalla Keijo Nivala. Kolmen kierroksen yritys. 
Kesken jääneellä toisella kiekalla alussa Timo Poikkimäki mukana.
56.60














19
24.1.2017
12:05:56
Yksin. Molemmat jalkaterät paleltu.
umpihankea suurin osa
58.50
126













20
12.5.2017
7:53:41
Yksin. 
Aika korkealla oli vesi soilla ja niiden ympärillä.
58.36
135





Onni Vähäaho, Nivalassa 14.5.2017            

perjantai 12. toukokuuta 2017

TÖISSÄ - KARISTAMASSA TRAUMOJA

                   Aluksi: Voi että nautin elämästä. Nautitko sinä? Jos et, etsi elämääsi sellainen kulma, jossa nautit. Täällä ollaan vain kerran. Ei kannata aikailla.

                   Vaimoni mainiosta heitosta on tullut paljon hauskaa viime päiville: -"Tuohan käy jo töistä", totesi mainio vaimoni katsoessani edellisen viikon 140km toteumaa. Pari kertaa onkin tullut velmuiltua kavereille, että oon työmatkalla, jos oon lenkiltä tulossa jne. Tänäänkin oli työpäivä. Hyvin erilainen sellainen. Pitkä. Antoisa, mutta myös kuluttava.

                   24.1.2017 kiersin Iso-Sydänmaanreitin hyvin lumisissa olosuhteissa. Se oli kohtalokas reissu, kuten useat lukijat muistanevat. Varpaat paleltu. II-III asteen paleltumia. Vuorokauden päivät vasemman jalan ykkösvarvas oli liipasimella. Amputointi uhka pysäytti.

                   Nyt 108 päivää myöhemmin olen jo harjoitellut pian 11 viikkoa täydellä höyryllä. Tänään olisi se päivä, jolloin käyn voittamassa trauman, jonka reitiltä sain. Oli aika pakata juomat, eväät ja varustukset kantoon. Mukaan lähti aikaisemmasta poiketen myös yhden varasukat. Vedenpitävät. Ne samat, joita käytin talvella. Talvikelissä vain niiden toimivuus on kiikkerämpää.

                   Kaikkinensa vartalon ympärillä oli n.6kg ylimääräistä kantamista. Kenkävalinta osui uusiin Hoka ATR Challenger 3:n. Tarkoitus oli juosta eka 12km helppoa reipasta ja sitten kääntää retkeilyvaihteelle. Lähtiessäni liikkeelle tuntui kuin olisin juna, joka kelaa vauhtia. Niin paljon tuntui olevan vartalon ympärillä varustepainoa, että kesti päästä kunnolla liikkeelle. Onhan se melko metkaa juosta tuollainen varustus mukana.

                   Eka kilsa lipsahti jopa alle viiden minuutin. Sen jälkeen alun aika hyvää ja vain vähää märkää polkua aina viteen kilsaan asti sellaista pikkasen päälle vitosta. Vajaan 4km kohdalla tuli muuten Haikaran Matti vastaaan koiran kanssa. Mahtoi ihmetellä, ku huikkasin, että koko lenkki ohjelmassa ja pukkasin pitkoksilla nelosella alkavaa. Varmaan aatteli, että sano väärin tai hullu se on, heh,heh...
                  Keskari taisi olla 5km paalulla 5:07min/km. Vitosen jälkeen. Sitten polku muuttuu sillä tapaa, että pitää ruveta jalalla pukkaan, jos meinaa liikuttaa reppua hyvää vauhtia. Ihan kelvollista 5:30-5:54min/km tahtia Lintulan vetelille paikoille tulikin väli 5-8km. Siitä seuraavat neljä kilsaa on taas astetta haastavampaa, ja silloin täytyy jo pukkaus vaihtaa lykkäykseksi, jos mielii edes kuutosen kantissa vauhtia pitää. Mukavalta tuntui kyllä tuo alun 12km reipastelu, joka kokonaisuudessaan meni 5:23min/km keskarilla, keskisykkeen ollessa liki maratonmallia 150. Silti, en taida ihan yhtä roisolla otteella karhunkierroksen kisassa startata. Matka siellä on varsin miehekäs. Lähes kellonympäri pitää jaksaa talostella.    

                  Yhtä kaikki. Lahnajärventie oli ylitetty ajassa 68:32min. Liki samassa ajassa kuin viime kesän pepissä, joten varsin hyvää kyytiä minulle, kun ottaa huomioon tuon, että koko työpäivän eväät ja varusteet oli kannossa.

                 Siitä sitten lähdin retkeilemään syvemmälle metsään. Hölkkäsin aina kevyesti 8:30min ja kävelin sitten 1:30min. Eli retkeilyotetta. Tunnelma olikin heti mukava, eikä alun reipastelu tuntunut juurikaan kapuloissa vaan askel oli merkillisen lennokas. Huomio kiinnittyi myös kenkiin. Ovat oivat nämä Hokan ATR Challenger 3:t. Ei yhtään pito-ongelmaa koko reissussa! Ja kissamaisen pehmeää menoa - kenkien puolesta siis.

                Reilu 13km tultu ja tuli Lahnaojan ylitys. Upisista keikkaa. Jopa oli tulva! Ei auttanut kuin nöyrtyä kahlaamaan. Tässä kohtaa riitti 20cm upotus. No, 500m päässä oleva pesänevan ylitys oli kokonaisuudessaan kahlausta. Kahlauskorkeus n.20-30cm. Kylläpä oli kylmää vettä. Ensimmäinen testi varpaille. Pian suon jälkeen varpaat alkoi lämmitä ja iloisesti liikahdella, joten tuo kylmyys unohtui jo ennen kuin suo katosi horisontista.

                Kapuloiden pirteys ja varsin nopsa eteneminen retkeilyvaihteellakin sai pään piirtämään hurjia kuvitelmia omasta iskukyvystä. Mutta kaikki koko reitin kiertäneet tietävätkin, että Pesänevantien takana alkaa aivan oma maailma. 2 tunnin kohdalla syön puolet paahtoleivästä. Alkaa jo harmittaa, kun on näin pitkällä. Uhkana, että alkaa liian pian paluumatka. Onko tämä reitti lyhentynyt. Oliko tämä näin helppoa? Nuin vähä vasta menny. Ohi kiitävän hetken on tunne, että olen tullut kysymään reitin kuulumisia, eikä reitti minun...

                  21km tultu. 2:25h. Takana jo teknistä taiteilua, jota lumessa kahlaamiseksikin kutsutaan ja märkää että siinäkin kahlaamista. Homma alkaa mennä nyt toisinpäin. Maisema vaihtuu hitaasti ja kello käy nopsaa. Kävely... Juoksu... Kävely... Kello tuntuu ilmoittavan yhtenään. Sitten tulee suo, jota edeltää 200m kahlaus. Saavutaan Mustajärven ja Saarisen maisemiin. Kahlaus jatkuu suonkin jälkeen. Nyt on todella märkää ja kylmää. Vaihtosukat tulee mieleen. Valmistaudun ajattelemaan sukkien vaihtoa.

                 Pääsen vihdoin kuivalle. Jalat alkaa taas lämmetä. Verenkierto pelaa, eikä oo pakkasta. Homma toimii. Eteneminen on mennyt kyllä näpräämiseksi. Alkaa tuntua aika tutulta takaosan takaosan kuvalta. Suolta mäkeen ja mäestä suolle. Syyryn ja pepin DropBag pisteellä ajassa 3:13h. Rapiat 26km takana.

                 Syyryn jälkeiset kankaat ovat alhaalta vetiset ja ylhäältä lumiset että tekniset. Alankin pohtiin, että onkohan minulla sittenkään sitä kuntoa tarpeeksi? Onko tämä kunnosta kiinni, kun tossu ei laula täällä. Hetkinen - alanko kangistua? No, no, no..

                Pisteenä iin päälle saavun metsätyömaille, joita on noin kilsan verran yhteensä. Puoli kilsaa molemmin puolin Vähä-Juurikan tietä. Reilun neljän tunnin jälkeen varvikossa, kun yrität kavuta oksasten puiden yli voi tulla mieleen uhka kramppaamisesta. Tällä reissua ei kuitenkaan krampannut. Ehkä retkeilyvaihde oli kyllin kevyt, ettei jalat sellaista näytelmää aloittaneet. Toki alku tultiin haipakkaa, joka olisi voinut jättää lihaksiin jännitystiloja.

               4h 20min/33km tultu ja saavun Iso-Juurikan penkalle. Soitan moninkertaiselle Sm-mitalistille, hyvälle ystävälle, Keijolle. Keijo on päivystänyt mahdollista noutoa varten, joten oli kohteliasta soittaa olevansa ok. Tuuli tuivertaa ja matka jatkuu. Juurikan seutu menee tasaisesti, vaikka muutama ärräpää tärähtää lumisissa haasteissa.

                Noin 40km kohdalla Taka-Pöykiön maisemissa olen onnekas ja pääsen jolkotteleen hetken matkaa kahden metsäpeuran perässä. Vauhtini ei riitä, ja kadotan kamut näkökentästä. Peuroilla oli reipas osuus menossa. Minulla retkivaihde.

                 5h 40min menee ekan maratonin täyttymiseen. Ja märkää on. Alan alistuun, ettei minusta nyt ole täällä lentämään. Ei ainakaan tänään. Alan soimimaan omaa kuntoani. Ei pitäis luulla liikoja.

                 Jo muutaman tunnin olin ajatellut ajoittain Lahnaojaa paluupuolella. Se on ollu perinteisesti erittäin märkä. Näillä vesikorkeuksilla... en halunut edes ajatella. Jonte-Konden kans vedettiin yksi syksy pohja, kun hoitu samalla alapesutkin. Nyt "ei ollut kuin" vähä yli polvien. Tuo on kyllä sellainen kohta, että on extriimiä. Mutta oikeasti, kyllähän tuonne vaelluksellisesta näkökulmasta katsottuna täytyisi pitkosta saada. Se on karkeasti n.300-400m, jossa on erittäin märkää ja reilu 100m puhdasta kahlausta. Se on raaka kahlaus 45,5km kohdalla!

                 Nyt jalat oli toooosi kylmät, mutta niin ne vain alkoi taas lämmetä päästessäni kuivalle ja hölkkäämään. Hölkkä jatkuikin taas muutamaan tuntiin ihan ok:na. Oliko sittenkin se takaosan perukan maasto vain nyt sen verran kelirikkoista, ettei siellä voinut tehdä kunnon juoksua? No, joku Ruokolaisen Tero olisi varmaan liidellyt tuossakin kelissä keposesti :)

                 6h 56min ja Teljolampi jää taakse. Vajaa 8km pep2017 reitin maaliin, joka oli minun maalini tänään. Juoksu alkaa tuntua koko ajan kevyemmältä taas. Ehkä sitä kuntoa on sittenkin? Ainakin vähän. Reilu 4km ennen perille pääsyä iloinen mies kävelee edelläni. Kävelen hetken hänen mukanaan. Kestävyysihme Samppa.V laskettelee saappaisaan polkua pitkin. Sampan hyväntuulisuus tarttuu ja laskiessani hölkälle alankin juosta hipposesti, elikkä kevyesti. En saa iloista askelta laantumaan ja annan mennä. Seuraavan reilun 2km pätkän iloittelen vähän päälle 6min kilsavauhtia. Nautin ja olen onnellinen - taas. On kiva nostaa vauhtia reilun 7h taiteilun jälkeen yhdellä Suomen raskaimmista reiteistä.

                 Pysäytän kellon ollessani perillä. 7h 53min 41sek. Keskivauhti vaaatimaton 8:07min/km, mutta on reittikin vaativa. Keskisyke 135. Olo on varsin hyvävoimainen. Juon 0,5L Cokista ja lähden ajamaan kotiin. Työpäivä on taas pulkassa. Ja vähin vammoin. Vain yksi pieni rakko.
             Muuten ihan missien jalat (hah-hah-hah)


EVÄÄT JA VARUSTEET


Kantamukset painoi n.6kg.
n.50% mustikkasoppaa meni n.3,7L.
1dl ässä-mix karkkeja,
kakspuoleinen paahtoleipä lisukkeilla,
kaurakeksi, n.15kpl suolasalmiakkeja,
1dl suolapähkinöitä,
vajaa dl suklaata,
kaks geeliä,
4tbl suoltabuja,
4tbl magnesiumia.

Kengät: Hoka One One ATR Challenger 3 (napakymppi)
Housut: NewLinen pitkät trikoot
Paidat: Mallia Lidl. Alla tiukka trikoo, päällä mahakkaalle miehelle sopiva löysä paita
Liivi: Pinewoodin metsästysliivi
Sukat: Waterproofin vedenpitävät sukat
Reppu: Inov Race Ultra Vest 10L kahdella 0,5L muovipulolla ja n.1,7L rakolla
Juomavyö: Salomonin adv Skin 3 ja kaksi Salomonin Soft flask pehmeää lötköpulloa
2 x buff huivia
Hanskat: mallia perus halpa-hallista


RETKIVIDEO





Onni Vähäaho, Nivalassa 12.5.2017

torstai 11. toukokuuta 2017

NHL PLAY-OFF TILASTOJA

                   Runkosarjan lopputilastotkin on vielä perkkaamatta läpi. No ne ehtii kesänkin aikana. Focus on ollut nyt harjoittelussa, joten muut harrasteet ovat jääneet vähemmälle. Ajattelin tänään nhl:n play-offsien top 500 -tilaston päivittää. Laitankin tähän teille näkyviin kaikkien aikojen top 100 -listan.

NHL PLAY-OFF  KAIKKIEN AIKOJEN TILASTO

TOP 100

* aktiivi        ** vielä mukana tänä keväänä

1. GRETZKY         382p
2. MESSIER           295p
3. KURRI                233p
...
5. JAGR                   201p    *
27. CROSBY           151p    **
29. HOSSA              149p    *
32. MALKIN          136p    **
41. TIKKANEN     132p
50. KANE               123p    *
51. THORNTON    123p    *
55. MARLEAU       120p    *
56. ZETTERBERG  120p    *
69. GETZLAF          114p    **
74. TOEWS               110p    *




Onni Vähäaho, Nivalassa 11.5.2017

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

SÄÄ ON ASENNE KYSYMYS

                       Kun on juossut pitkiä matkoja, kuten Pekka Pouta parhaimmillaan maratonin alle neljän tunnin, voi suhtautua asioihin sopivalla keveydellä. Näyttäisi kuitenkin, että kesästä on tulossa vähäluminen.

                Pekka on huippu!

                       Minun suurin heikkous on rakkaus I-SR2014 koko reittiin. Talvella menetin melkein varpaat sitä pakkasessa ja kosteassa kiertäessäni. Nyt mieli halajais ylihuomenna mennä se taas kiertämään - vain 15 päivää ennen Karhunkierroksen 82km kisaa. Olen laskenut, että ehdin hyvin palautua siitä. Kuinka paljon tuossa laskelmassa on sitten reittirakkautta, en tiedä.

                       Vallan toinen kysymys, mutta asiaan kuuluva on, että tarvisinko tuota lenkkiä juuri nyt. Ja aivan varmasti aika selkeä vastaus on: En. Olen itselleni perustellut sen kiertämisellä testinä varpaille. Saanko siitä sitten enempi haittaa kuin hyötyä, selviää kuitenkin loppupeleissä vasta La 27.5. Kuusamossa kansallispuistossa kiertävällä Karhunkierroksella. Ehkä tärkeintä on sittenkin elää vahvaa elämää päivästä päivään kuin maksimoida tulosta varomalla elämästä?

                      Olen juuri nyt mielestäni parhaassa kunnossa koskaan. Samalla hieman riskirajoilla kovaa treenaminen on ajanut minut jonkunasteiseen harjoituskuormaan ja suorituskyky pysyy piilossa. Välillä se kurkistelee, mutta on toistaiseksi pysynyt nuppu kiinni. Uskon asioita, kun nämä pitkät suoritukset usein ovat - uskon olevani La 27.5. elämäni tähän mennessä parhaassa suoritusiskussa Karhunkierroksella. Se on tavoite ja se riittää minulle. Kesällä koitetaan kehittyä sitten lisää, viemällä repussa kevään sadon mukaan kesän paisteeseen.  

Onni Vähäaho, Nivalassa 10.5.2017     

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

ELÄMÄNNÄKÖISTÄ

                      Tässä tekstissä olevia nimiä on saatettu muuttaa tai sitten ei.

Lue myös: Kirjoitin tänään aiemmin.

                      Lensin juuri tähän oksalle. Tai saattaa tämä olla juurakkokin. Taidan vain itseasiassa nojata tässä, miettimässä elämää. En osaa sanoa ehkä vielä mikä lintu olen, mutten närhi ainakaan. En ole muninut toisten pesiin.

                     Jokin kahahtaa varvikossa. Niskani eivät ole kyllin notkeat ehtiäkseni nähdä tämän vipeltäjän.. vai olisiko ollut matelija? Voisiko pian kahahtaa uudestaan, jos maltan odottaa. Pian huomaan tuijottavani vain tyhjyyteen. Silmäni osuvat aistikkaaseen kivenmuotoon. Voi kuinka olisi kiva tuosta ponnistaa vauhtia. Unelma.

                     Minä:  -"Kyllä Kusti juoksi hyvin tuolla. Oli upea kahtua. Tekniikka pysyi niin hienosti kovassa vastatuulessakin". Nainen: -"Kusti juoksee aina hyvin. Äskenkin pysyin hädintuskin vain 10 metriä hänen perässään. Eloisa ja sädehtivä lapsi naisen sylissä kertoo, että Kustiin on uskottu jo pitkään. Mikä mitenkin aina mitataan. Minun silmissä Kusti on verraton lahjakkuus ja verraton juokseen, mutta kaikista paras ihmisenä. Minun mittaus.

                    Meinaatko juosta vielä tänään? -"Joo, varmaan käyn vielä 5km palautteleen". Katse kertoo: yhtä tyhjän kanssa. Ja että voisit juuri nyt juosta vaikka pidemmästi. Ilmeisesti sohvalla makaava mies ei ole paras taulu talossa. Nainen pyyhki pölyjä. Kulma on kohdallaan. Maisemaan voi tauluttua. Toisessa kädessä on usein luutu. Toinen käsi ohjaa perhettä. Voi käydä, että sohvalla menee tyytyväiseen uneen. Taulu nukkuu. -"Meekkö sinä sinne lenkille?" Määräviikko. Taas. Yli 130km. Pienet on minun määräviikot, mutta minulla on perhe. Nuoret kollit juoksee yli 230km viikossa ja taputtelevat sormillaan sixpackejaan. Minä napsautan kerran noppavatsaani ja painan mittarin päälle. Nyt mentiin.

                     Muutama kymmenen kilometriä myöhemmin, mutta vain päivän päästä löydän itseni taas pitkältäni. Nyt en ole sohvalla, mutta olen väärässä paikassa. Minun pitäisi olla pesemässä parvekkeella mm tuoleja. Olla edes tekevinäni jotain eikä vain röhnöttää. Kerron lepääväni, kerääväni voimia aherrukseen. Lopulta hommani vie ehkä viisi minuuttia. Kuittaan: -"Sykemittari näyttää palautumisajaksi 20 tuntia". Pitää olla pilkettä silmäkulmassa. Asun kahden naisen kanssa. Vaimon ja tytön. Poika asuu reilun puolen kilsan päässä. Tänään hän tulee taas tytön synttärikahveille. Kävi eilenkin. Se on kivaa. Oma perhe.

                    Mieli menee usein herkästi metsään. Siis konkreettisesti, eikä harhateille. Juuri nyt on metsässä upeaa seurata kevään etenemistä. Usein harhaudunkin polkureiteillä hieman pidemmälle. Laatu-aikaa. Olen silloin ainakin hetken oikeassa paikassa. Tai ainakaan kukaan ei moiti.. Metso kahahtaa lentoon! On se upeaa. Asioita, joihin ei vain kyllästy. Vähän niin kuin oma vaimo. Aina jaksaa innostaa. Väsyneenäkin. Luonto on kaunis. Vaimo on.. Pian Teljonlammen kaarre ensin vasemmalle, sitten pois päin oikealle. Rimpineva vielä säväyttää ja jalka kastuu varmasti. Pappi on kastanut minun pään niin voi kastella itse varpaani. Eivät ole nyt paleltuneet. Voitto. Iso voitto. Saan juosta. Saan elää. Hengittää.. Olen kuin kurki, joka ravistaa vettä jaloistaan. Harmaa.

                    Ai niin.. sain juuri täydennystä päivän tehtävälistaan. Kotitöitä ei kannattaisi tehdä liian nopeasti.

                   Muistetaan nauttia ja velmuilla!

Onni Vähäaho, Nivalassa 7.5.2017

MUUTAMIA ASIOITA

  * Pasi ja neljä muuta suomalaista ovat tänään klo.13 Suomen aikaa puolivälissä 6vrk juoksun MM-kisoissa. Hurratkaamme Suomen edustajille kovan lajin MM-kisoissa!

* Lisäselvennystä polkutonni haasteeseen TÄÄLTÄ

* Tänään, kun ilmoittautuu PEP2017 -tapahtumaan osallistuu YLLÄTYS-palkinto-ARVONTAAN!
   Ilmoittaudu PEP2017 -tapahtumaan TÄSTÄ.

* Eilen juostiin haastavassa tuulessa Pidisjärven ympärijuoksu. Video juoksusta alla.      



Onni Vähäaho, Nivalassa 7.5.2017