NHL TILASTOPÄIVITYS MARRASKUU2017

NHL TILASTOPÄIVITYS – KENTTÄPELAAJAT

PÄIVITYSVÄLI: kauden alku -7.11.2017

(KT) = Kaikkien aikojen tilastossa

Erityiset huomiot:

               Elävä legenda, Jaromir Jagr (CGY), 45, sai vielä nhl-sopimuksen ja pelaa nyt Calgaryssa. Jagr ennätti pelata viisi ottelua (0+2) ennen kuin sai vamman ottelussa Minnesotaa vastaan ja on nyt sivussa ”alavartalovamman” vuoksi. Jagr on KT:ssa sijalla kaksi, heti Gretzkyn jälkeen. Gretzky 2857, Jagr 1916, Messier 1887.      

               San Josen tähtipelaaja, Joe Thornton, 38, nousi KT:ssa kolme pykälää ja on nyt 20:s tasan 1400 pisteen saldollaan. Viimeisimpänä ”Big Joe” ohitti muuan Jari Kurrin (1398)!

               Alex Ovechkin (WSH), 32, on aloittanut kauden perusvahvasti. 15 peliä ja 17 pistettä on Capitalsien tähtipelaajalle omaa kovaa perustasoa. KT:ssa ”Ovie” nousi sijalle 68. Taakse jäivät nyt niin Henri Richard kuin Denis Potvinkin. ”Oviella” on nyt 1052 pistettä, 936 ottelussa.

               Penguinsien kapteenilla, Sidney Crosbylla, 30, puolestaan on ollut sangen vaisu kauden aloitus. ”Vain” 13 pojoa, 16 ottelussa. KT:ssa Crosby on sijalla 71, 1040pisteellään, ainoastaan 798 ottelussa. Uran tahti on kyllä kaikesta huolimatta hirmuinen.

               Myös Evgeni Malkinin (PIT), 31, alkukausi on ollut hieman tavanomaista kesympi. 15 pojoa, 16 ottelussa. KT:ssa Malkin on nyt sijalla 131. Pisteitä on kasassa 847, 722 ottelussa.

               Niin vain ”äskettäin” nhl-uran käynistänyt Rick Nash´kin (NYR), 33, on nyt pelannut yli 1000 nhl-ottelua. 1005 ottelussa on kertynyt 777 pistettä. Mennyt alkukausi on ollut kuitenkin erittäin vaisu, sillä 16 ottelussa kertyi vain kuusi pistettä. KT:ssa Nash on sijalla 171.

               Terhakkaasti (16 ottelua, 16 pistettä) kauden aloittanut Phil Kessel (PIT), 30, saavutti 300 maalinrajapyykin ottelussa Winnipegiä vastaan jatkoajalla. Kessel säntäsi läpiajoon ja tinttasi kiekon reppuun Patrik Laineen estelyistä huolimatta.

KT:ssa Kessel on sijalla 257, 665 pisteellä, 848 ottelussa.

               Alkukauden pistehirmu (15 ottelua, 25 pistettä) Steven Stamkos (TBL), 27, nosti uran pistekeskiarvon yli 1.00 ja nousi vähintään pisteen/ottelu tahdilla tehneiden aatelipelaajien joukkoon. NHL -historiassa vain 60 pelaajalla (vähintään 100 ottelua pelanneista) on urallaan vähintään piste/ottelu saldo. Stamkosilla on nyt pisteitä 607, 601 ottelussa. KT:ssa Stamkos on nyt sijalla 307.

               Jordan Staalilla (CAR), 29, on eniten pelejä (776 ottelua) alle 30-vuotiaista pelaajista. KT:ssa Staal on sijalla 558, 443 pisteellään, joten pisteitäkin on kertynyt ottelujen rinnalla ihan mukavasti. Staal on pelannut paljon urallaan puolustavassa roolissa mm. alivoimaa.

               Tyler Seguin (DAL), 25, on puolestaan korkeimmalla KT:ssa (sijalla 559) 2010 –luvulla uransa aloittaneista pelaajista. Seguinilla on pisteitä 442, 523 ottelussa. Hän on yksi viime vuosien tehokkaimmista pelaajista koko liigassa.

               Varsin väkevästi (15 ottelua, 9 pistettä) ensimmäisen täyden kauden Flyersissa aloittanut Valtteri Filppula, 33, nousi suomalaisten sisäisessä tilastossa ohi Christian Ruutun sijalle 13. KT:ssa ”Valle” on sijalla 562, 439 pisteellään, 810 ottelussa. Ruuttu kasasi aikanaan 432 pistettä vuosina 1986-1995.

               ”Rottapelaaja”, Alexandre Burrows (OTT), 36, saavutti sekä 200 maalin (New Jerseytä vastaan 19.10.2017), että 400 tehopisteen rajan.

Hän on nyt KT:ssa sijalla 652.

               Kevin Shattenkirk (NYR), 28, on korkeimmalla 2010 –luvulla nhl-uransa aloittaneista puolustajista. Shattenkirkillä on pisteitä 313, 506 ottelussa. KT:ssa hän on sijalla 912.

               Jäätävällä tehokkuudella (14 maalia vain 15 ottelussa) kauden aloittanut Nikita Kucherov, 24, nousi KT:ssa peräti 99 sijaa, sijalle 1124. Kucherovilla on nyt pisteitä 257, 300 ottelussa. Hän on 93-syntyneiden kakkosena, heti Ryan Nugent-Hopkinsin, 24, jälkeen. Eroa kaksi vuotta aikaisemmin nhl-uran aloittaneeseen ja yli 100 peliä enemmän pelanneeseen ”Nugeen” on 17 pojoa.

               Aleksander Barkov (FLA), 22, nousi 82 sijaa KT:ssa sijalle 1502. Barkov on lisäksi ikäluokkansa toiseksi tehokkain pelaaja, heti Nathan MacKinnonin jälkeen, johon matkaa on 34 pistettä.

               Ehkä maailman tämän hetken paras pelaaja, Edmontonin kapteeni, Connor McDavid, 20, teki kauden ensimmäiseen 13 otteluun 16 pistettä. Kaikki odotti enemmän. Se kertoo odotusarvon. Se on tapissa! McDavid on kaikkien aikojen 16:sta tehokkain pelaaja piste/peli mittarilla 1,17 lukemallaan. Hän johtaa 164 pisteen ura saldollaan ylivoimaisesti oman ikäluokkansa pistepörssiä. Hänellä on jopa enemmän pisteitä kuin kellään häntä vuotta aikaisemmin nhl-uran aloittaneella. McDavid dominoi nuorten suhteellisia tilastoja. Hänellä on rahkeita nousta tilastoissa jopa Sidney Crosbyn tasolle – onko enempäänkin –

jää nähtäväksi.

               Patrik Laine (WPG), 19, on ylivoimainen ykkönen 98-syntyneiden tilastoissa. Seuraavaksi paras on peräti 53 pisteen päässä suomalaisesta maalintekijä virtuoosista.

Päivitysvälin tehokkaimmat pelaajat TOP10:

1. Steven Stamkos, TBL           15. 7+18=25.

2. Nikita Kucherov, TBL           15. 14+9=23.

3. Blake Wheeler, WPG            14. 5+16=21.

4. Jaden Schwartz, STL            15. 8+12=20.

5. Auston Matthews, TOR         16. 10+9=19.

6. John Tavares, NYI               14. 12+6=18.

7. Sean Couturier, PHI             15. 9+9=18.

8. Mark Scheifele, WPG           14. 9+9=18.

9. Jakub Voracek, PHI             15. 3+15=18.

10. Johnny Gaudreau, CGY       14. 3+15=18.

11. Evgeny Kuznetsov, WSH     15. 3+15=18.

12. Josh Bailey, NYI                14. 3+15=18.

…

32. Aleksander Barkov, FLA      13. 4+11=15.

Kalenterivuoden top 5 (7.11.2016 – 7.11.2017)

1. Connor McDavid, EDM          82. 30+72=102.

2. Nikita Kucherov, TBL           78. 50+93=93.

3. Sidney Crosby, PIT              85. 41+51=92.

4. Nicklas Bäckström, WSH      85. 25+64=89.

5. Patrick Kane, CHI                84. 34+53=87.

…

32. Mikael Granlund, MIN         78. 25+42=67.

Laine ja Barkov 62 pistettä.

Viimeisen viiden vuoden top 5 (7.11.2012 – 7.11.2017)

1. Sidney Crosby, PIT              431pist.

2. Patrick Kane, CHI                397pist.

3. Alex Ovechkin, WSH            373pist.

4. Nicklas Bäckström, WSH      373pist.

5. Jamie Benn, DAL                 372pist.

…

41. Mikko Koivu, MIN             261pist.

TOP 1000:n NOUSSEET:

953. Vladimir Tarasenko (STL), 25,          300pist.

984. Gabriel Landeskog (COL), 24,           289pist.

998. Artem Anisimov, (CHI), 29,              286pist.

TOP 1000:n TIPPUNEET:

Scott Thornton         285pist.

Stew Gavin              285pist.

Garry Monahan        285pist.

TOP 2000:n NOUSSEET:

1907. Jack Eichel (BUF), 21,     126pist.

1964. Trevor Lewis (LAK), 30,   120pist.

1990. Jimmy Herberts (tilastokorjaus)      117pist.

1991. Jack Darragh (tilastokorjaus)          117pist.

1996. Carl Gunnarsson, P, (STL), 30,        117pist.

1997. Jason Zucker (MIN), 25,                116pist.

2000. Nate Thompson (OTT), 33,             116pist.

TOP 2000:n TIPPUNEET:

Gord Pettinger         116pist.

Gerry Melnyk           116pist.

Dave Hutchinson (P) 116pist.

Mike Christie (P)       116pist.

Kari Eloranta (P)       116pist.

James Black            115pist.

Randy Gilhen           115pist.

Onni Vähäaho, Nivalassa 7.11.2017

ULTRAPITKÄ HARJOITUS

 INTRO  (aattopäivän ulkoilua)

                       Maratonin mitta (42,2km) on mielestäni aika osuva mitta sille, jonka yli menevät lenkit alkavat olla riskinottoja ultrajuoksuharjoittelussa. Mutta mikäli tavoitteena on kisamatkat 164-171km välillä, on riskejen ottoakin harkittava. Minulla on mennyt viime vuosina hyvin 43-84km ultrapolkujuoksut. Sen sijaan yli 100km kisoissa olen jäänyt lapaseksi. Ei vain ole riittänyt - syystä jos toisesta. Minulla on seuraavaan isompaan kisaan aikaa lähes 7kk. Niinpä lähdin nyt kokeeksi ottamaan ylipitkää harjoitusta.

                      Noin 80km ja yli 1000 nousumetriä. Noin 20km reitti neljästi. Jokaisella kierroksella noin 260 nousumetriä. Kaikki reitin polku-osuudella, joka on noin 9,5km. Polulla oli paikasta riippuen 1-5cm lähes koskematonta, suht luikasta lunta. Turvallinen kesäpito ei ollut läsnä.

                      Aloitan harjoituksen tasan kello 9. Olen laskeskellut, että harjoituksessa menee aikaa noin 9:50h - 10:00h. Tällaiset laskelmat ovat hieman naurettavia ultrajuoksussa. Ultrajuoksun onnistuu vain aniharvoin viemään exceliin onnistuneesti etukäteen. Muuttuvia tekijöitä on runsaasti, vaikka askelpari on selkeä - vasen ja oikea, ja sama uudestaan.

                     Juoksen 7:30min jaolla. Se on 8km/h, jos kulkee sen ajan myötä yhden kilometrin. Rytmi on 6:10min juoksua ja 1:20min kävelyä = 7:30min. 22:30min välein 50% mustikkasoppaa ja energiaa. Juomaa on mukana joka kierroksella tasan litra. Siitä menee aina noin 8dl.
                    Yksi tarkoitus on totutella geeleihin. Olen käyttänyt niitä vähän viime vuosina. On jäänyt mielikuva niiden öklöttävyydestä. Käytinkin niitä silloin maratooneilla. Siinä mennäänkin eri kovilla tehoilla verraten tällaisiin retkelyihin, jossa ahteri asettuu alemmas ja hengästyminen on vieras käsite.

                   1. kierros  Noin 20km Noin 2:11h 

                   Matka alkaa. Kantamuksia ei ole varmaan kehon ympärillä kuin 1,5kg ja säästöliekki askel. Silti heti ensi kilometreistä lähtien tuntuu jotenkin kankealta ja suppealta. Rajoitin päällä? Kokkola-Kajaanitien osuus ei ole kuin reilu 2km pitkä, mutta sisältää sen sata autoa. Ihmiset menevät töihin yhdeksän jälkeen? Vai ovat töissä tien päällä. Elämä on ihmeellistä. Olo on heti kuin olisin ulkopuolelta tarkkaileva hiippailija tienravissa. Tuttu rekkamies nostaa kättä.

                   Vihdoin polulla. Työmatkajuoksua takana noin 5,5km. Sillä polulla alkaa työpätkä. 9,5km kivikkoisia nousuja, lumisia liukkaita nousuja - ja myös laskuja. Laskut ovat alkaneet kulkemaan. Nousuissa on vielä paljon töitä. Onkin vasta marraskuun toinen päivä. Tilanne tuntuu sopivalta.
                    Aluksi kolme kierrosta lehmilammen up & down 900m kiekkaa. Sitten kivenhakkaajan kansallisestikin tunnettua miljoonankivenpolkua ylös pyssymäelle. Siellä hiihtoväki on aloittanut lumen levityksen "ensilumenladuksi". Käsi nousee taas tervehdykseksi. Minä suuntaan savimäkeen tunkkauskierrokselle. Tuplaportaat aluksi ja lopuksi. Kolme kierrosta siellä ja loppu 7km alamäkeä miljoonankivenpolkua alas kohti kotia. Lopuksi taas se 5,5km työmatkajuoksua autoviidakossa.

                    Pian olen huollossa. Kello 11:11, eli 2h 11min on mennyt aikaa tiu´ussa. Naurattaa, kun katson suunnitelmaa. Olen neljä minuuttia edellä, mutta kuka ajatteli, että huollossa menee vain 5min? Tämä on jäynä? Huollossa menee lopulta 11min ja olen matkalla taas. Kello on 11:22.
 

                  2. kierros  Noin 20km Noin 2:15h

           
                    Jälleen Kokkola-Kajaanitiellä. Se on kaikkea muuta kuin kiitorataa juoksijalle. 5-10 askelparia ja sivuun, jossa on 5-10cm lunta, jonka alla jäätä ja yllätyksiä. Kysyy jaloilta virkeyttä ja päältä sietämistä. Taas sama rekkamies vastaan. Epäuskoinen virne naamalla hänen käsi nousee. Vaihdoin huollossa pipon. Vastaan tulee muitakin tuttuja. Yksi mies aukasee oikein lennosta oven ja puhelee kuin pärnulainen taksimies nopeasti ja aihevapaasti. Onnellisuus.

                    Pieni huokasu, kun saavun töihin polulle. Oli nimittäin jo ensimmäinen kierros yllättävän kovaa työstöä. Syke nousee, kun nousukulma ylittää 20%. Niin se vain on. Pyssymäen tekomäki ei ole pitkä nousuiltaan, mutta jyrkkyys on tuottanut päänvaivaa jopa hiihtoväelle latujen homogolointi vaiheessa. Nousut on liian jyrkkiä FIS:n makuunkin. Ei ihme jos viidennelläkymmenellä olevaa kuntoilijaa hengästyttää.

                    Silmämääräisesti olen jäänyt 300-400m eka kierroksen kävelypätkäkohtia vertaillessani. Vauhti ei ole sittenkään tippunut paljoakaan. Lumiset ja haastavat polut lypsää nopeasti jaloista voimia pois, vaikka menee könkkähölkkää. Rekkamies tulee taas vastaan. Hölmistynyt katse. Käsi ei nouse. Liekö liian pitkiä nuo rekkamiesten päivät?

                    Toinen kierros päättyy kello 13:37. Kierros kesti 2:15h. Huollossa menee nyt 13minuuttia, sillä kaakeli kutsuu ja vessa täyttyy höyryävästä eliöstä.

 

              3. kierros  Noin 20km Noin 2:25h

                     Lähden kolmannelle kierrokselle viisi minuuttia aikataulua jäljessä. 5min huoltotauko oli taas budjetissa. Nämä on niin kuin hallituksen budjetit - ei ne pidä. Aikataulussa on kuitenkin vähän heittoa. Kolmannelle kierrokselle lähtee mukaan alle neljän tunnin maratoonari Jari "Jarru" Jyrkkä.

                    Mukava on saada hölkkäseuraa 40km taivalluksen jälkeen. Jotenkin tuntuu, että vauhti asettuu heti uomiinsa, molemmille sopivaksi. Lunta/Räntää/Alijäähtynyttä vettä tiputtelee hiljokselleen. Keli liukastuu. Työmatka polulle haasteellistuu. Edellisen kierroksen jäljet on ummessa.

                    Juttu luistaa, mutta työt pitää tehä tälläkin kierroksella. Saavutaan polulle. Vielä luistaa ja luistaa. Jarru manaa vähän raskautta. Pitkä ja kova kausi hänelläkin takana. Ehkä polkukin on nyt työläs? Saavutaan taas pyssymäelle. Hiihtoladun teko on edelleen käynnissä. On ne sitkeää sakki nuokin - ajattelen.

                    Sitten kiivetään ja lasketaan. Ensimmäisen ison laskun alaosassa Jarru repeää hulvattomaan nauruun: -"äijjä on niin kuin hirvi liikennevaloissa!" Kaarran ison laskun alaosan poluttomalle osalle hyvässä sivuslaidissa. Jarru tulee takana ja ohjaa suunkin oikeaan asentoon, hieman oikealle päin kääntyäkseen. -"On tämä raskasta, vaikka vain yhden kierroksen menee".

                    Tullaan tielle. Se on kuin tulisi raskaan työpäivän jälkeen kotia kohti. Oman kuplan ulkopuolella autojen äänet surraavat kuin kärpäset lantakasan ympärillä. Epätodellinen kontrasti, joka päättyy Olkkosentielle. Jarru kiittää ja poistuu jatkamaan vauhdikasta päiväänsä. Kertoo jalkojen väsyneen mukavasti. Toivottaa tsempit minulle viimeiselle kierrokselle. Kiitän niistä. Ihan hyvälle tuntuu. Kuitenkin jo 60km takana.

                 4. kierros  Noin 20km Noin 2:24h

                   3-4 kierroksen välisessä huollossa menee nyt vain 10 minuuttia. Homma käy selkeästi. Hoksaan vähän huojuvani. Otan sipsejä hiukan. Täytän pullot. Täytän liivit. Kolme geeliä joka kierros ja  hieman joko Snickersiä tai Elovena patukkaa. Nyt myös otsalamppu päähän. On pimeä kierros. Lumisade on yltynyt. Nyt tuodaan kaikki haasteet tarjolle. Otan ne vastaan. Syöksyn pihalle. Kello on 16:25. Sen saman viisi minuuttia aikataulua jäljessä. Aikataulu tähtää 9h 50min aikaan. On jopa hieman koomista olla näin tarkasti aikataulun mukana.

                   Jotenkin on mukavan rento olo. Pystyn yllättäen hieman rentouttamaan oloani ja tunnen, että pääsen nyt pykälää helpommalla. Juoksujaksavuus on parempaa ja kävelypätkillä naurahtelen eri asioille. Sinnikäs pyöräilijä tulee kiitoradalla vastaan. Kiitoradan ravissa on vain nyt jo helposti 10cm lunta. Kasvot kosteina vastaan tuleva kovakuntoisen näköinen nainen tervehtii iloisin silmin ajaessaan pyörällä. Lenkki nollakelissä kiihtyvässä lumisateessa kysyy ponnistusta myös pyörällä.

                   Polulle saapuessa jälleen kerran suljen kuin oven meteliltä takanani. Lehmilammen kivikkoiset nousut tuntuvat nyt edellistä kierrosta helpommilta. Kaikki sujuu jo rutiininomaisesti. Yhdeksän tuntia liikuntaa täyttyy. Aavemaisen hiljaista. Lamppuni on isoimmalla teholla. Ei ongelmia nähdä. Silti täytyy keskittyä. Lyhyt kivikkoinen taimikkopolkupätkä ja taas ollaan pyssymäen purulla. Se on nyt äärimmäisen liukas. Laduntekokoneet ja traktorit ovat liipanneet pururadan lähes luistinradaksi.

                  Työkoneissa on valot. Samoin minulla - otsalla. Olemme yhtä. Nousen savimäelle tekemään viimeiset nousumetrit tähän settiin. Lunta on tullut paljon lisää. Olen paljon ajatuksissa. Kaikki käy aika nopeasti. 73,1km kohdalla jalat lähtee alta pienessä laskussa. Lenkin ainoa kaatuminen. Kaivaudun kiepistäni kuin riekko konsanaan ja lehahdan lentoon, tosin jo aika pahaseen.

                 Tämän lenkin viimeinen työmatka on alustaltaan ylivoimaisesti hankalin - kiitos lumisateen ja nollan tuntumaan nousseen lämpötilan. Silti lenkin lopun tuoma kiima nostaa lantiota ratkaisevan tuuman ja innostun tekemään pienen loppunoston. Pihalla pysäytän kellon aikaan 9h 49min 41sek. Eli 19 sekuntia alle aikataulun. Samalla 1050 nousumetriä.

                  Lenkin jälkeen on ihan ok freesi olo. Otan nopeaa energiaa. Tankki on kuitenkin petollisen tyhjä ja 15min päästä alkaa heikottaan. Äkkiä suolaista kotiruokaa ja vointi kohenee. Tämä kertoo, miten syvälle tällaiset harjoitukset vievät.


                  Tämän tyyliset harjoitukset ovat ns. harkittuja riskejä. Näkisin, että harjoitus oli sopivan kuluttava. Tällaiset harjoitukset ovat aina vähän myös rasittavuudeltaan suorituksenomaisia. On vain annettava tarpeeksi aikaa palautumiselle. 2-3 kevyttä päivää on vielä ok. Mutta jos tällaisesta harjoituksesta menee viikko palautumiseen on se ollut liian kova. Tämä on hieman strapetsitaiteilua. Ultrajuoksussa on kiva yrittää kehittyä. Olkoot tämä taas yksi askel.

Onni Vähäaho, Nivalassa 3.11.2017     

HIUSTENLÄHTÖ

                      Nelisen viikkoa siinä meni, kun palauduin täyteen harjoittelutilaan. Häkkini on tyhjä ja ovi auki. Se on nyt menoa ja meininkiä. Harjoittelumoodin käynnistyessä pitää olla rohkea molempiin suuntiin. Pitää uskaltaa harjoitella isonkin kuorman kanssa. Ultrajuoksuharjoittelussa ei ole tarkoitus, että kaikki lenkit menevät ns. kevyellä jalalla. Jokaiselle kehittyy henkilökohtainen tuntemus siitä kuinka syvälle kuorman kanssa voi mennä. Etenkin harjoittelukauden juuri alkaessa täytyy olla myös rohkeutta laittaa rastia harjoitusten päälle.

                    Talviharjoittelussa ohjelmaa noudatetaan selvästi kisakautta tarkemmin, mutta sekään ei saa koskaan olla kiveenhakattu. Suunnittelussa ei voi aavistaa kaikkia vaikutuksia ja elämäntilanteita esimerkiksi neljän viikon päähän. On viisautta käydä dialogia itsensä kanssa tarvittaessa. Tähän kaikkeen oppii kokemuksen kautta. Olen esimerkiksi ite vetänyt monesti aikaisempina vuosina - ja etenkin harrastuksen alkupuolella - itseni kanveesiin kehittymättömän itsearvioinnin vuoksi.

                   Tällä viikolla huomasin ilokseni harjoittelun lähteneen käyntiin jopa ennakoitua vähemällä yskällä. Keskiviikkona oli kova mattotinttaus vertikaalitonnin muodossa. Seuraavan aamun palauttavalla 7km lenkillä olin hämmästynyt kuinka vähän edellisen illan kova harjoitus painoi työkaluissa. Myös kroppa oli hyvin palautunut. 117 keskisyke kertoi siitä. Tämä kertoo siitä, että olen palautunut erittäin hyvin ja myös siitä, että palautuminen on nopeaa, koska ei ole vielä mitään kuormaa pidemmältä ajalta. Silti lenkki oli hämmästyttävän raikas. Hyvä niin.

                   Nyt mennään niin, että tukka lähtee! Hyvän ystäväni hurmosmaista kannustusviestiä mukaillen. Tärkeintä mielestäni ladulla pysymisessä on realistinen ohjelma ja sen hyvä rytmi. Alla esimerkki omastani. Nyt ollaan jälkimmäisessä lauantaissa.

LA   Pitkät vedot (3x3km). Kova harjoitus kategorisesti, jos ajatellaan lihaksistoa.

SU    Rauhallista harjoittelua. Osa mäessä.

MA   Lyhyt puistelu ja hieronta. Palautumista siis.

TI     Perusharjoitus. 7km kävelyä ja reilu 10km kevyttä hölkkää. Kropan normalisointia. Valmistautumista seuraavaan kovaan harjoitukseen

KE   Kova harjoitus. 14km mattojuoksu, jossaa 1000 nousumetriä. Erittäin kova rasitus sekä lihaksistolle, että kropalle

TO  Palauttavaa 7km

PE  Pitkä lenkki (35km) harjoituskuormassa (kts. KE). Illalla 5km rauhoittelua.

LA  Palauttavaa 7km   (Tässä nyt)

SU   Lepo. Valmistautuminen seuraavaan avainharjoitukseen.

MA   10km reipasta plus verkat. Tästä pitäisi kohtuu hyvin pystyä jatkamaan harjoittelua. Ei niin rasittava harjoitus.

TI    Palauttavaa 7km

KE   Lepo/huoltavaa

TO   Ultrapitkä harjoitus 76km

PE   Palauttavaa 5-10km

LA  Lepo  jne.

Tutustu yhteislenkkitarjontaan ja lähde mukaan lenkeille!


                         Palataanpa asiaan. Ei mulla muuta.

Onni Vähäaho, Nivalassa 28.10.2017.

PALAUTUMINEN

                    Sana, jota käytetään eri merkityksissä. Voi olla palautumista edellisestä lenkistä, harjoituskisasta, kovasta harjoituksesta, kovasta jaksosta, arkiruuhkasta tai vaikkapa koko kaudesta. Käsittelen itse nyt tuon listan jälkimmäistä aihetta. Olen yrittänyt nyt neljä viikkoa palautua kaudesta 2017. Jotkut ovat sitä mieltä, että kannattaisi olla kokonainen kuukausi kokonaan juoksematta. Nostaa puntteja ja tehdä muuta. Systeemejä ja tapoja on monenlaisia, eikä varmasti hullumpi tuokaan. En ole koskaan kokeillut. Enkä ole varma tulenko koskaan kokeilemaan. Ei suljeta ovia :)

                   Kerron nyt tässä kovasti tyypillisestä omasta tavastani jättää edellisen kauden rasitus taakseni. Olen edennyt seuraavasti - askel, askeleelta:

1. Olin ensin muutaman päivän täyslevossa. Pientä arkikävelyä.

2. Sitten kävin hölkkä kävelyä. Huomasin olevani kaudesta 2017 terve, mutta täysin puhditon. Kävin loppuviikosta vain kahtena päivänä lenkillä. Kolmena päivänä eka viikolla.

3. Toisella kokonaisella viikolla edistyin siihen tilaan, että pystyin juoksemaan kohtuu normaalilta tuntuvan yksittäisen lenkin. En kahtena päivänä peräkkäin. Lihakset tuntuivat olevan edelleen vetäytyneet, eivätkä palautuneet normaalimittaan.

4. Toisen viikon lopussa jaksoin yllättäen juosta jo 35km lenkin varsin jaksavalla jalalla. Alkoi olla viitteitä kahden päivän harjoittelukombinaation onnistumisesta.

5. Kolmas viikko kisan jälkeen juoksin 100km. Hyvää monipuolista lenkkeilyä. Yksi 14km tie/polku reipastelukin. Silti päivästä päivään juokseminen ei vielä tuntunut hedelmälliseltä. Luontevinta oli jaksaa 2-3päivää, mutta ei jatkuvuutta. Selviytymistä, ei kehittävää harjoittelua. Kokonaisuus 100km viikolla kuitenkin sopivan kevyt ja vaihteleva.

6. Neljäs palautumisviikko. Tarkoituksella tehdyn 100km viikon jälkeen selkeästi kevyempi viikko. Tästä viikosta (viikko on juuri päättymässä) tuli määrällisesti selkeästi kevyempi. Vain 70km juoksua + 1-2h sauvakävelyä mäessä. Rytmitys auttoi kuitenkin ja jalka keveni loppuviikkoa kohden ja lihakset alkoivat saavuttaa normaalimitan. Keventyneen askeleen ja normalisoituneen lihasmitan ansiosta vauhti kasvoi parissa päivässä kuin keväällä leskenlehti kerrassaan ojanravissa.

Tänään tehdyt 3x3km vedot olivat itse asiassa vauhdikkaimmat mitä olen koskaan tehnyt samalla tavalla tehtynä. Eli eka veto maratehoilla. Toinen vähän tehoja lisäten ja viimeinen noin puolimaratontehoilla, pienellä loppunostolla peräti 4:09min/km keskarilla. 


                   Olen nyt siis kiivennyt perunakellarini katolle. Palautumattomuuden jäänteitä oli kuitenkin vielä menneellä viikolla ajoittain. Juuri umpeutuneen haavan iho ei ole heti vetolujuudeltaan 100%. Parempi ottaa vielä viikko kevyesti ja varmistaa, ettei joudu palautunut-palautumaton-jojoon. Lisäksi ensi maanantaina alkaa 9 päivän jakso, jossa on 8 työpäivää. Kokonaiskuormitus on hyvä noteerata - varsinkin, kun ollaan aralla alueella - juuri jättämässä kauden 2017 rasitukset.

                   Marraskuun 23:sta ensimmäisestä päivästä on sen sijaan vain viisi työpäivää ja silloin aletaan rakentaa jo pohjaa kaudelle 2018. On hienoa laittaa sitten hanskat käteen, kun lähtökohdat ovat ennätyshyvät. Ensi kauden kahdessa pääkisassa (toukokuu 160km karhunkierroksella ja syyskuussa 171km puffissa) ei tarvi hengästyä. Silti katson, että harjoittelun ei tarvitse silti liiaksi yksipuolistua. Vauhtiakin vaalitaan sopivasti ja tuodaan toleranssia harjoitteluun. Alamäkijuoksussa tarvii lihaksen olla täydessä mitassa, muuten voi alkaa askel jarruttamaan, joka johtaa turhiin rasitusongelmiin. Kaikki on mietitty. Niin kuin aina. Ainakin yritetään miettiä niin, että kehitystä tapahtuisi. Toistaiseksi näin on käynytkin, vaikka kehitys ei mitään räjähdysmäisen nopeaa ole ollutkaan :)


                  Kertaus vielä palautumispuustani:

1. Lepää muutama päivä
2. Tunnustele hölkäten ja kävelten
3. Saavuta ensin yksittäinen normaalituntuinen lenkki
4. Seuraavana kaksi normaalintuntuista lenkkipäivää peräkkäin
5. Kova harjoitus ja palautuminen siitä normaalisti.
6. Tuntuuko lihasmitta (askel) normaalilta. Keveys?
7. Kun nuo on kunnossa niin siihen viikko vielä noin 70-80% määrällä lenkkeilyä ja lihashuoltoa.
8. Sitten kaasua. Tietysti harjoitustausta huomioiden.


Yksi huikeimmista urheiluselostuksista koskaan sarjasta yksi helmi:

Onni Vähäaho, Nivalassa 21.10.2017

KEHO NORMALISOITUMASSA

                   Kun haava menee kiinni, ei ihon vetolujuus ole heti entisensä. Sama on hyvä muistaa myös palautumisen osalta. Jos viime viikolla et ollut palautunut, ja tällä viikolla jo sujuu kohtuu kivasti, ei kannata silti vielä heti seuraavalla viikolla nakata kaikkia puita pesään.

                   Palautumiseni tila on aika lailla tuossa kohtaa menossa. Nyt on alkanut jo yksittäisten lenkkien jälkeen palautuminen olemaan normaalia. Samoin sykekäyttäytyminen on ollut MUUTAMAN päivän normaalia. Olen siis hyvää vauhtia palautumassa kaudesta 2017. Sen viimeisimmästä kisasta on aikaa nyt 18 päivää.

                   Ideologiaani kuuluu edellisen kauden lopun ja uuden harjoituskauden alun välissä kasvattaa sopiva harjoitusnälkä. On saatettava kaikki kolme pääfunktiota palautuneeseen tilaan: Lihaksisto/jänteet, elimistö ja pää. Tuntosarvien pitää olla kuusaalla juuri omasta tilanteesta, ei siitä, miten toiset palautuu tai alkavat hönkimään hurjaa lenkkiä toisensa perään. Maltti on valttia. Motivoituneet harrastajat eivät koskaan lepää liikaa, mutta liian aikaisella täydenhöngyn höyryllä voi viedä harjoittelun väärille raiteille - tilaan, jossa ei tule kehitystä, mutta rasitusta kylläkin.

                  Aloitan ohjelmoiduman harjoittelun noin viikolla 44, eli noin reilun kahden viikon päästä. Siihen asti yritän tehdä hyviä harjoittelun palasia, mutta vielä ilman ohjelmaa. Pääfunktiot ovat vasta valmistumassa. Siitä alkaakin sitten toivottavasti kunnon rytinä. Olen järjestänyt nimittäin asiat niin, että marraskuun ensimmäisen 23 päivän aikana teen vain viisi työvuoroa.

                  Ensimmäinen isompi päätähtäin tulee olemaan ensi toukokuun 25-26.päivä käytävä NUTS karhunkierros 160km. Todellisuudessa noin 168km kisa, jos kisareitti on linjoiltaan tämän vuoden toisinto. Halu selättää ensimmäinen yhtämittainen sadan mailin kisa motivoi kovasti. Olen intoa täynnä tuon tavoitteen kanssa. Samalla on hienoa nähdä miten tasokkaiden nimien kanssa pääsen samalle viivalle. Spontaanisti tulee mieleen ainakin Juha Jumisko, Visa-Pekka Larivaara, Antti Itkonen ja Ville Maksimainen. Unohtamatta montaa muuta tuttua ja tuntematonta nimeä.

                  Menneenä viikonloppuna oli Vaarojen maraton Kolilla. Siellä tutut nimet voittivat sarjansa. Alla yhden suurimmista idoleistani, Juuso Simpasen kisavideo.

Onni Vähäaho, Nivalassa 12.10.2017

UUDELLA ILMEELLÄ PEP2018

                       Tänään kello 18.00 aukeaa Pyssymäki Extreme Polkujuoksun ilmoittautuminen. Ensi kesänä entistä enemmän koko perheen ulkoilutapahtumaksi muotoutuva PEP2018 tarjoaa kaikille jotakin. Reittiä kunnostetaan mm. uusilla pitkoksilla ja se on entistä ehompana tarjoamassa haasteita ja elämyksiä. mm. Junior Extreme puuharata!

                      Ensi kesästä alkaen kisan järjestää uusi taho - Nivalan polku ry yhdistys. Tutustu uuteen aktiiviseen ja elinvoimaiseen yhdistykseen ja liity vaikka mukaan. Yhdistyksen puheenjohtajana lupaan toiminnan olevan vähintäänkin virkeää :)

                      Yhdistyksemme tarjoaa monipuolisen PEP2018 tapahtuman 11.08.2018. Tutustu lisää TÄSTÄ. Lisäksi tulemme panostamaan muutoinkin poluilla liikkumisen aktivointiin. mm. yhteislenkkejen voimin. Meillä on myös facebook sivusto, jossa tiedottajamme ovat aktiivisina kertomassa kaikesta mitä ikinä järjestämme.

                      Järjestämme ensi syksynä myös Suomen pisimmän polkujuoksukisan, Pyssymäki Ultra Festivalin (PUF2018) 22-23.9.2018, joka pidetään ensi syyskuussa toista kertaa. Tänä vuonna kukaan ei päässyt maaliin. Viidestä osallistujasta kaksi kiersi kaksi kertaa Iso-Sydänmaanreitin, mutta kukaan ei edes jaksanut lähteä kolmannelle, viimeiselle kierrokselle. Ensi syksynä suurena mielenkiintona on, kenestä tulee ensimmäinen, joka ylipäänsä pääsee maaliin. Suomen pisin polkujuoksukisa on nimensä mukainen - haastava. Ilmoittautumaan pääseet TÄSTÄ. Tarkempaa infoa tapahtumasta löytyy toistaiseksi TÄÄLTÄ.


Onni Vähäaho, Nivalassa 9.10.2017

TERVEYSTARKASTUS

                      PUF2017 171km kisan 109 kilometristä on aikaa nyt yksi viikko. Ensimmäiseen viikkoon kuuluu yleensä kohdallani levon lisäksi myös terveystilanteen tunnustelua. Onko kisa jättänyt vammoja? Ja mikä on rasitustaso jaloissa ja kropassa? Samalla se toimii mittarina, kuinka paljon on kisassa saanut irti.

                      Kisa loppui äkisti kuin kananlento - ennen kuin jalat, joten jalkojen vauriot ovat onneksi kohtuu vähäiset. Akilleksien ympäröivät lihakset ovat hieman arat niitä rasittaessa, ei levossa. Muuten jaloissa on vain tavanomaista lihasten toimintasuppeutta ja rasituskiristystä, ei mitään vammaa.

                      Tämä ensimmäinen viikko meni tietysti hyvin vahvasti levätessä. Kävin vain kolmena päivänä jalotteleen. Yhteensä neliä lenkkiä ja noin 47km. Viikon aikana tila edistyi, mutta kuitenkin sunnuntain vajaan 18km lenkin jälkeen tietää, että ollaan vielä hyvin kaukana siitä, missä pitäisi olla, jotta voisi aloittaa harjoittelun. Toki siihen laskinkin menevän noin 4-6 viikkoa, joten tuntemusten kuuluukin olla tällä hetkellä tässä tilassa.

                      Juuri käynnistynyt lokakuu näyttää työlistaltaan aika kovalta. Tosin lokakuun jälkeen alkaa uusi kuu neljän päivän vapaalla. Jossain niillä main voisi käynnistää kunnolla omankin harjoittelun. Siihen asti voisi lepäilyn lisäksi käydä sen verran ulkoileen, että harjoittelun aloittaminen olisi noin neljän viikon päästä realistista.

                     Vauhti tuntumaan ja tilaan nähden on tällä hetkellä parempi kuin koskaan aikaisemmin kauden jälkeen. Työnteon aloituspisteessä on siis mukava ja rauhaisa seistä. Tämän siirtymäjakson tärkein tehtävä on saattaa kroppa sellaiseen levättyyn tilaan, jotta se on valmis taas vastaanottamaan, ehkä kovinta harjoittelua koskaan. Mutta ei paukutella siitä enempää ennen kuin nähdään, mikä on kulkijan valmius.

                      Nivalassa on kiva juosta ja harjoitella. Tämä on oikea juoksuharrastuksen kaupunki. Ja useat vielä polkujuoksevat. Ja järjestettiinhän tänä vuonna Nivalassa ennätyksellisest kolme polkujuoksukisaa, joista viimeisimpänä eilettäin lämminhenkisen raikas Trail Run Nivala -tapahtuma, joka myötäili Pyssymäen itä -ja pohjoispuolen kuivia neulaspolkuja, kärryteitä ja sorateitä. Mukavan vauhdikkaita polkuja, joissa ainakin aloittelijoille mukavasti korkeuseroja, sekä teknillisyyttä. Kokeneemmille huippunopeaa baanaa, jossa on oivaa pintaa kehittää mm. askelrekvfenssiä ja polkunopeutta. Tästä on ilo jatkaa, mahdollistamalla ihmisille liikunnan ja yhteenkuuluvuuden riemua.

                      Into on piukassa kohti vuotta 2018. Pääkilpailut tulevat olemaan ensi vuonna omalla kohdallani Karhunkierros 160km toukokuussa ja PUF2018 171km, Suomen pisin polkujuoksukisa syyskuussa. Joitain lyhempiä harjoituskisoja voi mukaan mahtua, mutta ne kaikki näiden kisojen ehdoilla.

                      Ilolla olen myös seurannut uusien innokkaiden polkujuoksijoiden mukaantulon harjoittelurinkiimme. Tervetuloa lämpimästi myös muille empiville. Tasosta riippumatta yhteistä mukavaa keksitään ja sävelletään!

NIVALAISTA OSAAMISTA

Onni Vähäaho, Nivalassa 1.10.2017