Mielen voima. Valo pimeältä ja mustan ajan synkkyys kääntyy voimaksi sisälläsi. Näet enemmän kuin värin. Näet värit - ennen kaikkea mielesi värit. Pyh, sanoo monet ja sukeltavat pian näkymäänsä: töiden jälkeen alkaa pian hämärtää. Ilta on yhtä mustaa. Sisältä ei näe ulos. Olet sisällä. Menet nukkumaan. Pimeään - taas pimeään. Käyt yöllä vessassa. Hapuilet pimeässä valokatkaisijaa. Valo häikäisee silmät ja istut silmät kiinni kaakelille. Aamulla lähdet töihin pimeässä. Kerrot muille miten on väsyttävää, kun on vain pimeää. Unohdat katsoa ulos töissäsi ja kun lähdet, on taas hämärää.
Noinhan se on? On, jos niin haluat asian nähdä. Pimeää on, ei sitä tarvi etsiä, joten etsi valo ja värejä. Mielen värejä. Pliisua? Mitä sinulla on tarjota? Mustaa? Pimeä aika on hyvä aika kehittää itseä - joko fyysisesti tai henkisesti. Alkaa liikkumaan, pudottamaan painoa tai vaikkapa lukemaan. Lukeminen auttaa keskittymään elämässä. Pysähtymään. Minun pitäisi lukea enemmän, sillä käyn kaksi kertaa päivässä lenkillä, jos olen vapaalla. Mutta nyt olen pysähtynyt. Kirjoitan. Voisitko sinäkin? Sinullakin taitaa olla kymmenen sormea? Anna ajatusten virrata. Ei tämä niin vakaava ole. Jokainen sana on omaa taidetta.
Pimeys sulkee häiriötekijöitä. Horisontti on selkeä. On lupa voimaantua, antaa ajatusten jäsentyä. Pimeä antaa suojaa aloittaa vaikka liikkumaan. Keväällä valon vallatessa voi tulla pimeästä ajasta paremmassa kunnossa uuteen valoon. Näin ajattelen, ja on toiminut. Parempi kunto on aina myös henkistä. Pimeys on mahdollisuus johonkin uuteen. Vain sinä päätät mihin. Mahdollisuuksia on kuin pelikortteja kädessä konsanaan.
Hyvä biisi jää soimaan päähän. Tekijä on ollut taitava. -"Souda kesä mies souda - möksä näkyvissä". Kesän uutuus soi tänään päässä molemmilla lenkeillä ilman soitinta. Ajatus on vapaa. Sisäinen rauha ja horisontissa mahdollisuuksien talvi. Nyt on maanantai 14. lokakuuta. 71 päivää Jouluaattoon. Niin se on. Sitten alkaa jo päivä pidentymään taas. Siitä ei mene sitten enää kauaa, kun lasketaan taas mietaan mämmiropposia. Sitten saakin pohtia onko maa jo liian kuivaa kokojen polttamiseen. Ja kohta polttaa taas ihoa. Kukaan ei muista enää sitä pimeää. Päässä soi ikivihreä Pekka Ruuska: -"Kuka sanoi, että askel painaa jo, olen kevyt kuin sudenkorento".
Pittsburgh juhli eilen selostajalegendansa, Mike Langen, 45 vuotista selostajauraa. Mike Lange on tullut uransa aikana kuuluisaksi monipuolisista ja legendaarisista sanojen käytöistä hehkuttaessaan maaleja. Jos joku haluaa kuunnella lisää Mike Langea niin tässä Langen selostusta Mario Lemieux´n viiden maalin pelistä noin kuuden minsan pätkä.
Ollaan keskiviikossa ja viikko on juoksujen osalta aika tavalla paketissa. Maanantaina alkoi tulla lieviä esiflunssanoireita. Oireet ei kuitenkaan tuntuneet pahemmin etenevän, joten myös syksyinen home-itiö-allerginen flunssa oli edelleen mahdollista. Tiistaina niistin vain pari kertaa ja olo oli ihan kohtuu normi. Niinpä kävin 35km kevyen aamulenkin, joka meni vähintäänkin normisti. Sitten siitä illalla yövuoroon, jossa olotila alkoi pian muuttua aaltoilevasti huonompaan suuntaan. Viimeiset tunnit oli jo aika työläitä. Kummallisia säteileviä, ohimenneitä nivelkipuja - flunssakipuja. Jytky Burana nassuun kotiin päästyäni ja aamupalan kera koisimaan. Kyllä se siitä tokenee.
Herättyäni olo oli muuttunut sen verran kaameaksi, että jouduin antautumaan vuoteen omaksi. Välillä näin pystykoolla käyden. Sitten maaliskuun 2017 ensimmäinen flunssa ja se tulikin sitten varsin jämäkkänä. Ei mitään, ainoa takaisku on, että Vuokatin reissu ja vaarat jää nyt tältä viikolta väliin. Sinnehän toki pääsee vastakin. Muutoin tämä ajankohta on hyvä sairastaa. Mitään tuikitärkeää ei ole ainakaan pariin vuoteen tulossa. Jos minulla nyt enää mitään tuikitärkeitä urheiluhommia on ylipäänsä olemassakaan. No ehkä sitten aikanaan vuosien päästä se UTMB on iso tavoite, muttei väliä mille vuodelle se sattuu.
Eilen ilmottauduin NUTS karhunkierroksen 166km matkalle ensi toukokuulle. Ilmottautuminen on ollut nyt auki vuorokauden. Vähän yli kaksi ja puolituhatta ilmottautumista vuorokaudessa. Polkujuoksu on voimissaan. Syystäkin. Nivalan polkuporukastakin ilmoittautui karhunkierroksen tapahtumaan ainakin yhdeksän henkilöä! Ehkä hauskin ja kovin(?) karhunkierroksen 166km matkalle ilmottautunut on tällä hetkellä Yhdysvaltoja edustava Jimi Valmsley. Liekö sitten miten lähellä itsensä Jim Walmsleyn tasoa :)
Super pepin 171km onnistumisesta jäi positiivinen flow päälle. Kahtena aikaisempana vuonna 166km kisa on jäänyt 110km kohdalle Oulankaan. Nyt ei ilman haavereita maaliin pääsyyn ole enää mitään esteitä. Usko omaan ominaisuuksien kehittymiseen on hyvän kesän jäljiltä kasvanut siinä määrin. Haetaan viisi ITRA pistettä pois ja syksyllä sitten Vaarojen maratonilta toiset viisi. Sen sijaan itse UTMB:llä - joka on varsinainen tavoite - ei ole kauhiaa hoppua, sillä se vaatii vielä tasonnousua minulta. Sinne Leppälän Mikan tasolle :)
Kaikki tämä on kuitenkin vain kimalteita hangessa. Pääjuttu on voida ja saada liikkua. Varmasti tämä pikku tauko vain kasvattaa liikkumisen nälkää. Toisaalta on hyvä välillä hengähtää ja nyt tämä tuli luonnostaan.
Minulle "sattui" vapaita ja pieni lomapätkä sopivasti Dohan kisojen kohdalle. Elämässä parasta on, kun ehtii ja voi tehdä asioita joista pitää. Penkkiurheilu on jäänyt vähemmälle ajanpuutteen vuoksi. Nyt olen voinut katsoa lähes kaikki Dohan lähetykset. Osin jopa juoksun kustannuksella. Toki hieman olen ehtinyt juoksemaankin.. tai ehkä aivan riittävästi. Tai ehkä otan juoksun, kuten muunkin elämän hieman liian löysästi - kunhan vain nautin. Minulla ei ole ollut yli viiteen vuoteen mitään vammoja, enkä ole ollut edes flunssassa yli kahteen ja puoleen vuoteen. Tänä vuonna tulee tällä tahdilla reilusti yli 700 tuntia ulkoilua/treeniä, miten sen nyt sitten haluaa ilmaista.
Olen vanhemmlla iällä tottunut kuuntelemaan kehoani. Nuorempana keihäänheitto ja painonnosto aikoinani olin sen verran kunnianhimoisempi ja rämäpäisempi, että olin rikki usein. Sillon oli kiihkoa. Hienoa aikaa. Nyt olen harrastanut juoksua noin 11 vuotta ja vammat on loistaneet poissa-olollaan. Alkuaikoina oli joitakin "kasvukipuja", kun ei ollut pohjia. Nyt viimeiset viisi vuotta on sitten mennyt terveenä. Harjoitteluani voi seurata halutessaan Stravasta. Korostan kuitenkin, että mikä sopii minulle, ei sovi välttämättä sinulle. Joitain tyypillisiä rytmityksiä sieltä toki löytyy. Esimerkiksi se, että mielellään kolme päivää tulee olla isoimmilla treeneillä väliä toisiinsa nähden.
Kunto on erikoisesti alkanut jopa nousemaan, vaikka takana on reilu kuusi viikkoa sitten juostu 171km polkukisa. Toki siinä lihakset pääsi vähällä johtuen äärimatalista tehoista. Näin jälkeenpäin saatoin ottaa liiankin varovaisesti tuon kisan. Se taas johtui siitä, etten ollu aikaisemmin päässyt yli sadan mailin kisaa maaliin. Varovainen ote jätti bensaa tankkiin ja palauduin nopeasti. Kisan jälkeen olen tehnyt ainakin kaksi kisanomaista suoritusta ja palautunut niistäkin. Softa sisällä toimii ja keho ohjaa oikeisiin päivittäisiin valintoihin. En johdonmukaisesti mieti ollenkaan minkälaista treeniä tekisin minäkin päivänä vaan pää ehdottaa yleensä 2-30 tuntia ennen tulevaa harjoitusta. Välillä on pään ehdotuksille pitänyt puistella päätä, mutta yleensä jälkeenpäin on saanutkin jo nyökkäillä.
Suurin puute treenaamisen täyteen riehaan saattamisessa on hieronnan puute. Asia korjataan ylihuomenna ja toiveissa, että ensi viikolla tuntuisi vielä paremmalta. Vaihdoin hiljattain 2012 vuodesta alkaneen Garminin käytön Coros Apex merkkiin ja sen malliin 46. Uusimmassa Garminissa (Fenix 5) ei gps alkanut pelittään luotettavasti ja kun tässä Corosin mallissa akun kestoksi on luvattu normaali gps tilassa 35h oli houkutus ylitsepääsemätön. Tuossa lauantain juostiin poikain kans pep57km reitti (7:31h). Gps näytti melko priimasti. Akkua kului 19%, eli tuonko suhteuttaa kuluneeseen aikaan (7:31h) niin akunkesto olisi tuon mukaan jopa noin 38h. Garminin 910XT oli toisessa kädessä ja sen akku kului samassa ajassa 37%. Ero on melkoinen. Lisäksi vanhan garminin gps näytti liki kilsan liikaa.
Alku uudella kellolla on ollut kuin avioliiton alku - auvoinen. Mutta katsellaanpas pidempään.
Ollaan menossa vuotta 2020 kohti. Samalla minulle tulee olemaan toinen vuosi, jolloin minulla ei ole selkeästi mitattavia tavoitteita ollenkaan. Ei mitään maraton aikaa, ei kympin aikaa, ei cooperia tai mitään sellaista. Eikä polkupuolellakaan. Ajatus on vain kehittää kuntoa monipuolisesti ja eritoten totutella mäkitreenin lisäykseen. yli 100 000 nousumetriä lienee ainoa jollain tavalla mitattava tavoite, mutta se on treenimäärä, ei mikään tulostavoite. Kaikista suurin tavoite on nauttia liikkumisesta. On todella hienoa voida liikkua näin paljon ja hyvällä fiiliksellä. Bonuksena on tullut vielä kehitystäkin. Ehkä tavoitteiden puuttuminen on vain lisännyt liikunnan iloa kohdallani, sillä tavoitteet ei ole ohjanneet harjoittelua vaan oma tunne. Liikunta määrä on kuitekin vain noussut noin 100 tunnilla/vuosi, kun lopetin tavoitteellisen harjoittelun ja aloin tähän chillailu puolelle.
Niin, siitä Dohasta. Ihmeen hyvät kisat, vaikka muutama tosi iso miinus siellä on. Kulttuuri on hankala molemmin päin. Siviileille ja urheilijoille. Kuumuus ja kosteus. Ainakin maraton ja kävelymatkat ois voitu suorittaa jossain muualla. Yleisön puute. Aika paljon puutteita, mutta silti hienoja taisteluja ja show meininkiäkin. Seiväshyppääjien hieno yhteenpuhaltamisen meininki. Kuulun siihen joukkoon, jotka peukuttavat sen puolesta, että mahdollisimman moni rajan saavuttanut lähetetään tuonne kisaamaan. Systeemit ovat kuitenkin arvokisoissa kovinkin poikkeavat kotimaan kisoihin verrattuna ja ovathan suomalaisurheilijat edustamassa Suomen kansainvälistä näkyvyyttä. Tuovat suomalaista identiteettiä ja raikkautta tietoisuuteen.
Topi Raitanen juoksi eilen esteissä noin 8:32 ajan. Noin 10-11 sekuntia kauden parasta hitaammin. Juoksu oli alkanut hapottamaan noin kaksi kierrosta ennen maalia. Tässä on lajin (juoksun) suola. Sen haasteellisuus seuraa jopa huipulla, harrastelijoista puhumattakaan. Monet tutut ovat puskeneet kehitysongelmien kanssa. Ajoittain kulkee ja jotkut ovat onnistuneet nostamaan pitkänkin uurastuksen jälkeen tasoaan. Kunnon ja tason nostoista kannattaa todella iloita ja nauttia, sillä ne ovat kaikkea muuta kuin itsestään selvää. Tämä on tavallaan helppo, mutta samalla petollisen vaikea laji tämä juoksu.
Hyvää syksyä kaikille! Uskokaa omiin juttuihin ja unelmiin. Laittakaa vaikka itsellenne tavoite ensi kesäksi, jos ette muuten motivoidu liikkumaan talven yli. Ja aina ei tarvi juosta. Voi käydä vaikka salilla, uimassa, pyöräillä, hiihtää tai lumikenkäillä. Pääasia on säännöllinen liikkuminen, ja mielellään hymyssä suin.
Ps. NHL -kausi alkaa ensi yönä. Veikkaan tämän kauden finaalipariksi Colorado - Toronto. Pistepörssin vie Connor McDavid. Kaapo Kakko tekee 43 pistettä ja antaa haastatteluja enempi kuin koko urallaan tähän mennessä. Malkin myydään (kesto toive) ja Pittsburghissa alkaa uudelleenrakennus. Patrik Laine myydään myös ja ura tuntuu takkuavan. Jukka Jalonen valmentaa keväällä NHL:ssä. Kukaan ei enää muista, että Jere Karalahtikin pelasi joskus NHL:ssä, Timo Jutilasta puhumattakaan.
"Palauttelu" kuukauden yhteenvetoa. Pitkän kisan jälkeen jäi vielä odottamattomasti virtaa melkoiseen syysriehaan. mm. Iso-Sydänmaan koko reitti (pep57km) tuli kierrettyä kolmeen eri kertaan, joista ensimmäinen omaan ja Nivalan ennätysvauhtiin (6:28:47), vaikken varsinaisesti mitenkään aikaa yrittänyt juostakaan. Sellaista mukavan reipasta
Vapaa ulkoilu ilman mitään suunnitelmallisuutta on vienyt minut elämäni parhaaseen vuoteen, mitä näihin pitkiin polkukisoihin ja omatoimisiinkin lenkkeihin tulee. Rooma rakentuu hiljalleen, ei vuodessa, eikä kahdessa. Jatketaan elämästä nauttimista juoksunkin kautta.
Huomennakin on vielä syyskuu, mutta ajattelin pitää lepopäivän. Alla olevissa kertymissä on jo ihan omiin tarpeisiin syyskuulle. Innolla uutta kuukautta kohden ilman mitään suunnitelmia. Eli samalla mallilla eteenpäin, mutta eri mallilla (hah,hah...).
Huomenta, päivää vai iltako lie? Kolmivuorotyöläinen yrittää yövuorojen
jälkeen ymmärtää missä mennään. Pöydällä on sanomalehti. Perjantai?
Olikohan tämä tässä eilenkin? Voisi kysyä googlelta, mutta olisiko hyvä
tietää muutenkin? Otan kahvia ja unohdan mitä mietin hetki sitten. Avaan
rullaverhon ja istun ymmälläni alas. Pimeää!
Muistelen mitä olin
ajatellut. Lyö tyhjää. Hörppään lisää kahvia. Tältäkö tuntuu sitten,
kun muisti menee? Ai niin, oli tarkoitus käydä hölkkäileen tunteroinen
palauttavaa. Kävelen kahvikuppi kädessä. Ei tunnu hassumalta - jalat
siis. Kuppi on tyhjä ja vaihdan veteen, mutta otan rinnalle toisen kupin
kahvia. Ei riitä, että silmät on auki. Täytyy herätäkki. Oikeasti.
Käyn
lopulta siellä lenkilläkin. Tiedän jo, että on keskiviikko. Lenkistä ei
jääny paljoa mieleen. Katson kiemuroita mäessä ja poluilla jälkikäteen.
Kakstoista kilsaa ja 76 minuuttia. 322 nousumetriä. Keskisyke 122.
Puhutaan palauttavasta liikunnasta noilla nousumetreillä. Ja lopulta
syön ja nukun taas hieman lisää vain herätäkseni pian uudestaan.
Tärkeintä
on löytää sisäinen levollisuus. Kun mietin mitä se on parhaimmillaan
niin näen vaimoni ja lasteni silmät. Niissä rauhoittuu. Useimmiten. Kirjoitan
tätä, koska halusin loikoilla hieman lisää. Kirjoittaminen jäsentää
mennyttä ja tulevaa. Parhaimmillaan teksteissä on ripaus totuutta,
fiktiota ja tajunnanvirtaa. Rentouttavaa, ei vakavaa.
Kun aloitin juoksuharrastuksen, pidin kahden runolegendan merkkipäivien väliä kevyemmän otteen lepojaksona. Aleksis Kiven ja J.L. Runebergin. Noiden 1800 -luvun mestareiden merkkipäivien väliin jää 118 päivää. Kiven merkkipäivästä (10.lokakuuta) on alkanut aina minulla talviaika ja Runebergin merkkipäivänä (5.helmikuuta) alkaa päivä selkeämmin pidetä, matka kohti kesää alkaa.
Nykyään tuo väli on muuttunut mahdollisuudeksi nostaa omia ominaisuuksia kohti tulevan kesäkauden koitoksia. Sikäli, kun tuo jakso on kääntynyt osin merkitykseltään harrastuksen edetessä päälaelleen, on sen jaksokin hieman siirtynyt. Sanoisin että 10.joulukuuta - 5 huhtikuuta olisi nykyään kuvaavampi, eli kaksi kuukautta myöhäistettynä.
Viime talveksi sain vihdoin hommattua perinteisen tyylin suksikaluston. Hiihto, tosin lähinnä tasatyöntö, antoi minulle sopivaa vaihtelua harjoitteluun ja valmisti lihaksistoani kokonaisvaltaisemmin juoksuun. Tulevana "118 päivän" jaksona aion yhä enemmän pitää ns. talvikauden, joka voidaan nähdä eräällä tavalla myös lepokautena juoksuun. Juoksun osuus vähentyy. Hieman Kilian Jornet tyylistä talvi-kesä-ajan jaottelua iloisen liikkumisen pysyessä pääjujuna.
Aikoinani harjoitellessani keihäänheittoa, kuului siihen suurimmaksi osaksi muuta kuin keihäänheittoa. Punttisalia monipuolisesti, loikkia, kuulanheittoja, juoksuakin (tosin inhosin yli kaiken tuolloin esim. 400m vetoja), kuntopallon heittoja ja mm. kuntopiirejä. Jotenkin olen erehtynyt nykyisessä juoksuharrastuksessa liian paljon vain juoksemaan. Pääasia on kehittää juoksua, ei kuluttaa juoksua vaan kehittää ominaisuuksia juoksua tukevilla harjoituksilla. Tätä on tarkoitus kehittää. Ja ainahan hieman uudistetut tulokulmat piristävät touhua, vaikka ei tylsää ole missään kohdassa ollutkaan.
Toki vaikka noin kirjoitan, en ole muuttamassa otettani harrastukseen. Se tulee olemaan edelleen rento ja lähes suunnittelematon. Fiilispohjalta, mutta sisälläni on nyt vain eri softa. Se sylkee erilaisia ehdotuksia, mitä kunakin kertana voisi tehdä. Nautin tästä nykyisestä otteesta joka on uinut myös ylipäätäni elämääni. Otan asiat, jos mahdollista, vieläkin rennommasti. Lähes kaikkia asioita voi tehdä toisin. Ei ole yhtä totuutta vaan paljon mahdollisuuksia ja harva asia maailmassa on pysyvää tai tarpeeksi tehokkaasti käytettyä.
Positiiviset asenteet pitää saada vielä voimakkaammin trendiksi. Maailmassa on paljon posea, kunhan se sieltä nähdään. Negalle ei hirveästi voi tehdä, mutta paljon voi siihen aikaa ja energiaa haaskata. Hyvä terapia malli on muistella lapsuusajan voimakkaimpia riemun purkauksia, mennä vaikka metsäpolulle ja antaa palaa!
Tiesitkö TÄSTÄ? Ainakin minulle tulee tuosta sellainen positiivinen oivallus. Ihmisen rajat ovat todella kaukana, jos niin haluaa.
SYKSY
Kauneus iskee tajuntaan. Vaahteralehden taiteellinen jäykistyminen mykistää katsojaansa, kuura antaa maahan jäykistyneille hohdokkaan kimalluksen. Pihlajat notkuvat marjoista. Muhkeat tertut tuovat muistiin hetki sitten kerätyt viinimarjat. Maa on napakka. Hetken tunnen itsenikin lähes jousimaisen jänteväksi sen päällä kulkiessani. Syksy antaa voimaa alta ja päältä.
Kesän kiihkein kiima on takana. On mahdollisuus rauhoittua, hakea itseään - löytää itsensä. Syksyssä on piilevää, kevään kaltaista voimaa. Voit laittaa itämään itsellesi jotain josta saat nauttia kenties loppuelämän. Pimeyskin antaa suojaa, jos paineet ovat olleet esteesi. Pimeässä saat olla oma itsesi. Voit viedä siementäsi läpi syksyn ja talven kuoriaksesi sen keväällä tai kesällä. Se voi olla parantunut kuntosi, se voi olla lyhentynyt vyösi tai vaikkapa uuden ihmisen alku.
Katso vielä kerran pihaljan anteliasta terttua. Oivalla ja anna mennä!
Tuntuu vieraalta kirjoittaa kohdallani kisoista, joten käytän sanaa tapahtuma. Kauden tapahtumat ovat jääneet taakse reilu neljä viikkoa sitten. Viimeisimmässä tapahtumassa pääsin maaliin vasta hieman vajaan 29 tunnin juoksentelun jälkeen. Ilmeisesti en uskaltanut ajaa akkua tyhjiin, sillä huomasin sinkoilevani pian tapahtuman jälkeen melkoisia lenkkejä omaksi iloksi. Ja tottakai palautumisen kustannuksella.
En ole varsinaisesti pysäyttänyt hihnaani ollenkaan. Toisaalta en ole syöttänyt lenkkiä vielä normitahdilla. Olen viettänyt aikaa siis porstuassa - välitilassa. Tämä on sitä liikunnasta nauttimista kiireettömästi. Minulla ei ole kiirettä palautua tai aloittaa uutta. Silti olen samalla huomannut palautuvani kaiken aikaa. Oikeastaan eniten kaipaisin nyt hierontaa. Pitäisi vain soittaa se hieronta-aika. Ehkä tänään.
Hieman sisältäni ohjautunutta "harjoittelurytmitystäni". Lainausmerkeissä siksi, että katson minun tasolla tämän olevan lähempänä ulkoilua kuin harjoittelua. Lähetään viime viikon tiistaista. Ti 70km ja noin 12h sauvakävelypainoitteinen polkulenkki. Ke 9km tunnusteleva vauhdinvaihtelu lihaksia venyttävästi. Vahingossa yksi kilsa liki 4min kilsavauhdilla. To lepo. Tämä on tyypillinen rytmi minulle = iso reeni - palautus - lepo. (tässä ti-ke-to). Perjantaina tavallinen 16km kevyt lenkki. Ois voinu olla napsun vieläkin kevyempi. Jatkuu seuraavassa kappaleessa.
La Laajavuoressa 20,7km ja 1502 nousumetriä. Jyrkät kulmat ja rasittuneet jalat = otti 1200nousumetrin jälkeen polviin aika paljon. Rasitusperäistä. Su 10,5km lyhyt ja erittäin kevyt jalkojen tilan tunnustelu. Samalla kävi palauttavasta siis. Jalat ok. Ma reilu 10km polulla. Edelleen hyvin kevyesti. Palautus jatkuu. Jalat ok. <-Ei heti huutia, kun vasta jaloissa tuntemuksia. Jatkuu seuraavassa kappaleessa.
Ti Lepo vielä varalta. Vaimon kanssa tunnin kävelylenkki. Ke kevyt-perus-reipas-kova akselilta kohdalta perus tuntemuksella (kakkosvaihde) 14km polkuja, jossa osa tosi teknistä ja yli 300 nousumetriä. Erikoisen hyvä data. Keskivauhti jopa 5:45min/km, vaikka osa jopa perus tunkkaamista. Illalla 22km kevyttä tiellä. Edelleen erikoisen hyvä vauhti. Eli palautumista liikkumalla itselle sopivalla rytmityksellä.
Mikä on itselle sopiva ulkoilu rytmi? Se on jokaisen oivallettava omien kokemuksien kautta. Apua voi ottaa erilaisista kirjoituksista tai kyselemällä. Lopullinen analyysi jää kuitenkin aina kulkijalle itselleen. Tilanne lisäksi elää kaiken aikaa. On osattava kuunnella kroppaa. Itse olen mennyt viimeisen vuoden ilman ohjelmaa. Aina miltä aamulla on tuntunut. Joskus tulee joku ajatus jostain kehittävämmästä parin päivän päähän. Sitten siihen menen ne edeltävät päivät pääulkoilua tukevasti. Aina on hyvä katsoa vähän mitä on alla ja mihin on menossa, mutta tuntemusten tulkinta on tärkeää. Myös unen tarkkailu. Jos ulkoilee paljon, on nukuttavakin hyvin.
Olen mielestäni ulkoillut "puoli vahingossa" aika optimaalisesti. Kun vain saisi itsensä sinne hierontaan. Minulla hieronta vilkastuttaa aineenvaihdutaa ja laittaa lihakset toimimaan vapaammin ja tehokkaammin. Se on kuin polkujuoksukengät pesisi suolenkin jälkeen kuin ettei pesis. Ero on siinä. Kevyt ja valmis uuteen. Nyt on hieman kireyttä/suppeutta lihaksissa. Lihakset toimii ikäänkuin tyhjäkäynnillä. Tämäkin on toki yksilöllistä. Minulla tämä toimii näin, mutta ei tietysti millään tavoin yleispätevä, mutta saa kokkeilla.
MUUTOS
Suurin muutos tulevaan aikaan tulee olemaan nousumetrejen kertymisessä. Vuonna 2018 minulle tuli hieman päälle 47 000 nousumetriä. Nyt on tälle vuodelle tähän mennessä kertynyt hieman yli 48 000. Eli kasvu on reiluhko, mutta sitä on tarkoitus kasvattaa ensi vuodelle vielä isommin. Ainakin yli 100 000 vuosimäärään. Eli noin 2000 nousumetriä / viikko keskimäärin. En tiedä olenko vielä ensi vuonnakaan valmis Janne Marinin määrittelemään tasoon. Lepo ja verttitonni = sama asia (heh,heh...). Roomaakaan ei rakennettu hetkessä. Olennaista on, ettei minulla ole mihinkään kiirettä. Ja se tekee kaikelle tälle hyvää.
35 kertaa sitä oli tullu juostua/käveltyä tuo Iso-Sydänmaanreitti Pyssymäeltä lähtien. Monesti on ollut mielessä, että joskus ois kiva heilauttaa tuo lenkki ihan kotoa käsin, jolloin mitaksi tulisi hieman päälle 70km. Tänään oli sen aika.
Aloitin jo videon teon edellisen illan mäkirallattelusta. Pitäähän jalat lämmittää ennen pidempää retkeä. Nyt olikin tarkoitus mennä sauvakävelypainotteisesti siten, että keskivauhti olisi noin 10min/km = 6km/tunnissa. Pikasen laskutoimituksen mukaan hieman vajaa 12 tuntia.
Sain tietooni, että UTMB:ssä on aika mittava se pakollisten varustuksien lista. Lisäksi on hyvä olla nestettä ja evästä mukana. Siellä minimissäänkin repun paino jossain 5kg hujakoilla. Omat varustukset painoi tänään 8,9kg. Reilu lisäpaino tuo harjoitukseen kuormaa ja toki se keveni nytkin matkan varrella.
Ekan kolmen tunnin aikana oli aika tympiä fiilis. Johtui ehkä ainoastaan 4h yöunista. Ei aina vaan lähe,mutta vein kuitenkin ihteni niska-perse-otteella aina teiden yli eteenpäin niin johan se fiiliskin alkoi paranemaan mitä pidemmäs pääsi. Hyvä reissu taas.
Tässäpä retkivideo edellisen illan lämmittelyllä höystettynä
Ja lyhyt versio musan kera
Juomia meni noin 5L. Lisäksi 3 kaurakeksiä, 4 paahtoleipää, joissa levitettä ja juustoa päällä (leipä menee parhaiten alas tällaisissa), 7 jaffakeksiä (ei näitä), noin 10 suolasalmiakkia, 50g suolapähkinöitä, tupla x2, iso kakspuoleinen Snickers.Ylipäänsä suolainen meni parhaiten alas.
