LINJAUKSIA JA PITEMPÄÄ RETKEÄ

             TJ 58 heinäkuun 24h nimikko kisaan. Tässä on tullu pohdittua viimeisen parin viikon aikana harjoituskuvioita ja linjauksia. Tänään sain hyvältä ultra-ystävältäni ajatuksiani tukevia kommentteja. Onnea ylihuomiseen kisaan, Pasi!!!  
           Niinpä päätinkin tänään lopullisesti, että heivaan ohjelmasta kaikki kisat ennen 24h kisaa + ongelma jalkaa ärsyttävät/riskeeraavat harjoitteet, eli rajut vedot ja testit. Mikäli jalka jatkaa omaa oireiluaan, en tule tekemään yhtään kovaa vetoharjoitusta, Cooperin -testejä yms. rajuja rykäisyjä ennen 24h koitosta. Ehkä jalan osalta hyvänä päivänä voi jotain maltillisia reippaita pätkiä sopivan tilaisuuden tullen tehdä, ehkä. Tietysti asiaa voi katsoa uudestaan, mikäli jalka paranee täysin ennen 24h kisaa. Silti, kisaan on vain 58 päivää, joten aika lailla on selvää, missä duurissa soittelen lenkkejä. Kevyttä ja määrää. Siinä resepti. 24h kisaan on muutes ilmoittautunut listan mukaan jo 10 kisaajaa tähän mennessä. Tietojeni mukaan lähtöruutuja on vielä täytettäväksi, joten ilmoja vaan sissään.

              Linjauksista jatkaakseni... Samalla on löydettävä itsensä yhä useammin noista vaativimmista maastoista, kuten pyssymäeltä. Nythän alkaa pian ilmat lämmetä, joten sinnehän voisi vaikka tehdä väliaikaisen muuton? No, selaanen ehrotus ei taitaisi mennä läpi kotikokkouksissa. Runsas tasamaalla jyystäminen viepi voimia noista jaloista. Olen ehkä liikaakin laskenut taustojeni (ex-keihäänheittäjä ja painonnostaja) varaan. Viivaa on tullut jo aika pitkästi 90-luvun loppupuolelle.

             Eli paljon tässä on askartelua ennen kuin pääsisi edes jonkinlaiseen kuntoon. Huhtikuun himmailuissa on paljon kurottavaa. Vielä on matkaa maaliskuun lopun kuntotasoon. Täytyy olla silti tyytyväinen, että on edes tämän verran saanut nyt toukokuun alkuun heitettyä lenkkiä. Koiven ehdoilla kun mennään, niin on otettava lakki kourassa kaikki kilsat vastaan. Ja huomennapa niitä sitten tuleekin ihan reippaasti taasen lisää.

          Olemme nimittäin lähdössä Jay Lenon kanssa vähän pidemmälle harjoitusretkelle. Suikkaan huomenna (pe) iltamissa klo.17 alkaen mutkien kautta Sarjankylälle. Matkaa tuleepi 17,8km. Sen ajattelin ihan vetää tosi kevyesti, eli ultratehoilla, jotain 128-135 välillä sykkeiden asuen. Siitä sitten jatketaan Sarjankylältä Jay Lenon kanssa 29,0km siivu syvälle metsään, eräälle mökille. Emme vihti paljastaa tarkempaa kohdetta etukäteen. Katotaan sitten tuota reittiä mahdollisessa reissun jälkeisessä blogissa. Tuolla mystisessä mökissä yövymme ainakin pimeät tunnit. La-aamulla/aamupäivästä on tarkoitus hipsiä pyssymäen kautta keskustaan, kotipihalleni. Vielä on auki, onko voimia heittää extralenkkiä pyssymäellä palatessa. Vakaa aikomus ainakin on. Tuolta mökiltä on meille matkaa 16,7km, eli eikös se ole aika lailla syvänmaalla? 

         Eli Jay Lenolle tulee ainakin tuo 45,7km reissulle pituutta ja mulle 63,5km. Eli ihan mukava reeni rypäs. Tosiaan tuon 17,8km hölkkäilen, mutta sen jälkeen etenemismuoto on täysin kiinni Jay Lenon polvesta, kun se on oikutellu viime viikot. Ehkä kokeillaan pienen alkukävelyn jälkeen jotain 5+5 juoksu+kävely systeemiä esittää Jay Lenon polvelle. 

            Tällaiset ovat mietteet puulaaki-juoksijalla näin toukokuun alaku taipaleella. Numerollisestihan tässä on tullu ihan kivasti silti vaikeuksista huolimatta nuita juoksukilsoja alkuvuodelle, kun tänään puhkesi 1300km raja. Tää juoksijan tutkinto on niin monimuotoinen ja vaikia, että kestää näköjään piiiitkään oppia oikiat, ihtelleen sopivat harjoittelumetodit. Toivottavasti olen edes hajulla oikeasta suunnasta.

            Ja kyllä, retken alle jääpi tuo huomisiltainen Suomi-Kanadakin. Tällaista fanfaaria toivotaan tuon pelin jälkeen soitettavaksi. Taidan olla aika yksin tuonkin asian kanssa. Oman tien kulkija, niin monessa kohtaa.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 10.5.2012

MAANANTAIN RETKIJUOKSU

                 Niin, kait se on maanantai. Vuorotyöläinen on alvariinsa sekaisin viikonpäivistä. Harvassa on ne päivät, jolloin sitä sais muistitestistä täydet pojot. Onneksi päivämäärän ja viikonpäivän näkee niin monesta paikkaa nykyään, että pysyy tilanteen tasalla - ainakin pienellä viiveellä.

           Ollaan suikattu toukokuun puolelle. Sairastelutkin on jo hyvän matkaa taakse jäänyttä elämää, huh. Tuossa ongelma (oikea) jalassa on vielä jotain häikkää. Sellainen 1-1,5h/päivä vedän siihen hoitoa + burana näkyy olevan edelleen päivittäisellä ruokalistalla. 24h kisaan on 61 päivää aikaa. Huhtikuu meni ihan häneksi. Ei tässä voi ruveta hirviästi tuota koipia hemmotteleen. Kunhan pysyy tuossa p*rs*essä kiinni niin kelpaa tässä kohtaa. Onhan toi totta puhuen omahoito kuiten-niin sen verta purrut, että aika kivuttomia on noi lenkit olleet.


          Tässä ite asiassa tuli kasattua ennen tätä päivää 9 päivän sisällä jo kohtuulliset 102,6km. Vaikea huhtikuu näkyy harjoitettavuudessa. Eli suomeksi: jalat väsyy lenkillä nopeammin, eikä palautuminen ole vielä normitasolla. Eli jo tuollaisella määrällä saapi jalat tällä hetkellä ei-niin-tuoreiksi. Pitäs varsin tsekata tässä lähipäivinä leposykekin. Liekö sekin noussut rötvätessä. Se oli parhaimmillaan 41. Kun se oli vielä viime syksynä 50. 


         Tuli tuossa tänään iltapäivästä hieman tavallista parempi sauma tehdä pidempi lenkki. Kuten sanottua, jalat olivat kuitenkin jo valmiiksi "hieman" väsyneet, joten ajattelin mukavoittaa pitkää, tekemällä sen retkityyppisesti. Ehkä vielä tuota määrääkin enempi tuntui eilisiltainen ravaaminen pyssymäen pururadalla alas ja ylös -reitillä. Tuli siinä otettua pari forrestgumpmaista rykäsyäkin eilettäin. Niinpä pakkasin juomarepun. Otin varalta ihan 1,4L vettä mukaan + muuta rompetta: astmasuihkeet, kyypakkauksen ja pusikkopaperia yms. tuikitähellistä <-en tarvinnut mitään koko repusta - miinus 6-8 hörppyä vettä.


         Läksin jolokotteleen tuonne Pirttirannalle ja sieltä kullaan metsikön suuntaan. Noin 4km kohdalla sitten tuli ensimmäisiä kuvauksen aiheita.

KUVIA KAKSOINAPSAUTTAMALLA SAA NE ISOKSI


               Tuollapa sitä pääsee oikein retkifiilikseen ja mielen sopukat täyttyvät mielihyvästä. Vastustamattomia väyliä! Nuo väylät tulikin tarpeeseen, sillä varsinkin ensimmäiset kilsat jalat tuntui erittäin tyhjiltä. Mietin jopa juoksu-kävely-rytmitystä. Sen verran suututti tuo jalkojen ponnettomuus, että hain niille voimia tuolta metsästä. Ja pian oli koko juttu unohdettu.


             Siitäpä suuntasin teollisuuskylän hiekkakäytävälle. Jay Leno (mistä kummasta tuo mies aina bongaa mut lenkiltä, vaikka mistä koittaa "salaa" hölökytellä") jututti autosta käsin hetken verran. Tietysti siinä omaa ankiaa hölkkää veivasin tietysti kaiken aikaa. Siitä suuntasin Sahanperälle ja siljamaata kohden. Heti siljamaan puutarhan jälkeen komea fasaani köpötteli tien yli. Sen verran olen vintistä hidas, etten ehtinnä kuvaa räpsäyttää. Harmi. Hieno otus. Matkaa takana n.10km.


            n.11km kohdalla, kääntyessäni Niskakankaantielle, näin joutsen pariskunnan. Suapikohan tästä mit-tään selev-vää?

               Enpä siitä päässyt kuin kilsan verran eteenpäin, kun tuli taas kuvaamisen aihetta. Nivalalalalaista liikenneruuhkaa?

            Eipä mittään. Siitä jatkoin kiekonperälle päin. Sieltä jokipenkalle, kohti kuoppasiltaa. Lähti eräskin sorsa ojasta jos toisestakin. Harakkakin oli tehnyt pesän pajukkoon, ehkä vain 1,5m korkeuteen. En ole ollut pesärosvo enää 25-vuoteen, joten jatkoin matkaa. Vaikka oli lämmin ilma (+11), oli auringon painuessa pilveen tuuli kylymää.


           Kuoppasillalta oikeastaan alkoi nousu-osuus. Ja n.22km eteenpäin kunnon raasto-osuus pyssymäelle ja siellä vielä yksi down-up -kierros (1,2km). Sitten saapuikin jo perheeni (eivät luvanneet kuvaa laittaa, vaikka lupasin alle 1mx1m kuvan, heh) paikalle. Siinä sitten vielä vähän kierreltiin pururataa (ehkä 2km) ja kuvattiin tuota maisemaa kylälle päin. Siis sinnepäin, josta tulin juosten. Ehkä tuosta näkee reitin korkeuseron, josta tosin koko korkeusero tuli viimeisen n.5km matkalla.

            Pitihän tuo lenkin jälkeen yksi pulla syyä ja pieni pala tytön täytekakkua. On tuo nuorimmainenkin nyt sitten jo viis vee. 3kk ennen tytön syntymää painoin n.107kg. Tuossa muutama päivä sitten alimmillaan 79,8kg. Eli voisi kuvitella, että noista ajoista on pidempikin aika.


         Jees, ihan ok. lenkki. 25,5km tuli tuolle hiimailulle matkaa. Jalkakin pelasi ihan kivutta viimeiset 24km, eli melekeen koko matkan. Ehkä sekin teki raskaaksi menon, että olin pelkällä vedellä liikkeellä. Kyllä tässä silti haikailee kaikista eniten tuon kestävyyden perään. Onneksi on vielä aikaa about-trallaa 2kk kauden pääkisaan. 24h kisaan on muuten jo ilmoittautunut 6 kisaajaa. Ei muuta kuin ilmoja sisään!




Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 7.5.2012.

OMATUNNON KOHENNUSTA

             Moni asia on erinäisten sattumien summa. Laitoin to-aamuna kellon herättämään klo.3.50. Aikeissa olla tiellä n.4.15, tehdä hieman tavanomaista pidempi aamuheräily tiellä ennen aamuhugia, ehkä joku 11-12km. Olenhan tässä pikku hiljaa päässyt taas lähes tavanomaiseen treenirytmiin - lähes. Jalka on edelleen oikukas, mutta pahin taitaa olla takana. Herätys kello soi. Yhtä karmaiseva kokemus kuin aina aikaisemminkin. Välittömästi herätessä sitä elää aina muutaman sekunnin hetken ei-lenkille-fiilistä, joka on taittuntut 95%:sti juoksen-fiilikseen- jo minuutin sisällä. Tällä kertaa ongelma jalka oli niin kiikun-kaakun ja älyttömän jäykkä, että menin aika nopeasti takaisin nukkumaan.

            Tuntia myöhemmin aamu myslejä latoessani nenän alla olevasta aukosta sisääni jo hieman harmitti aamulenkin skippaus. Tosin samalla olin tyytyväinen, etten lähtenyt väkisin tielle puskemaan, ja kenties pahentamaan jo parantunutta jalan tilaa. Niinpä siinä aamun aikana töissä ollessani heräsi pian ajatus... LIHR, eli lahjattomat ihtiään huumorilla rankaisee. Eli illasta rankaisen itseäni "pehmoilusta". Ajattelin kysyä poikaani mukaan pyöränsä kanssa pitkälleni. 

            Pienen mietinnän jälkeen poika päätti lähteä mukaan. Se lämmitti todella mieltä. Lähdettiin siinä sitten kohti Pyssymäen nousua. Siitä jatkettiin Vinnurvan ohi Kokkola-Kajaani tielle ja sama takaisin. 25,1km suhteellisen rankalla reitillä ja lähes täysin hiekka/sorapohjaisena (asfaltti-osuuden pienarta pitkin), oli tyydyttävä siivu. Ja ennen kaikkea mieltä lämmitti pojan tyytyväisyys reissuun. On aina erityistä, kun saa lapsen kanssa tehdä jotain sellaista, mistä lapsi tulee hyvälle mielelle. Isällinen omatunto koheni kummasti.

           To-illan pitkä oli yllättävän helppo rykäisy. Niinpä päätin raahautua heti Pe-aamuna palauttelemaan. Kankeaahan se kuitenkin oli - hieman kipeääkin aluksi - mutta loppua kohden homma tuntui jo ihan siedettävältä, joskin väsyneeltä. Metsä-osuus lenkistä oli mielekäs eritoten. Sykkeet sen sijaan oli verraten tunteeseen jonkin verran normaalia korkeammat. Ilmeisesti johtuu siitä, että on jokin hetki kulunut siitä, kun on pystynyt tällaista settiä veivaamaan.

           Iltapäivästä kävin vähän työmaalla palaveeraamassa ja naureskelemassa. Illasta, ennen Suomen -peliä, käväisin vielä isäni haudalla. Hipsuttelin hautusmaalle sahanperän kautta. Sytytin kynttilän ja hiljennyin muisteloihin. Miten paljon asioita sitä ehtii isästä muistella vain ehkä 10 minuutin aikana. Jotenkin sitä pääsee balanssiin, kun käy isän haudalla. Suhteellisuus sanaan elämä konkretisoituu - tajuaa elämän ainutkertaisuuteen - sulkee pienet epäkohdat - näkee ison kuvan. Kokemus myös voimaannuttaa. Niinpä jatkoin matkaa hyvillä mielin. Omatunto reissukin.

          Jatkoin matkaa rauhallisesti hölkäten. Ajatusten siirto ei tapahdu nappia painamalla. Reilun 2km hölkkäiltyäni, jatkettuani matkaa, päätin rykäistä jonkinlaisen matkan reipasta. Ajatuksena, että jo erittäin tukkoiset lihakset kenties hieman "irtoaisivat", ja minkälaista vauhtia sitä tässä kunnossa ja väsyneenä menee "reipasta" mentäessä. No, 2,1km ja 5:06. Eli pitää kait tuohon olla tyytyväinen. No menkööt nyt tähän saumaan.... Mites se menikään? Liika tyytyväisyys on etanan pienenkin kehityksen loppu. Että siltä pohjalta.

           44,7km juoksua vuorokauteen on takana. Nyt vähän naatiskellaan ja pidetään huomenna vapaata. Naatiskelun aihe ei ole niinkää hyvä treeni määrä tai MM-kisojen avaus, vaan ensimmäinen alle 80kg:n painonoteeraus sitten ylä-asteaikojen. Puntari näytti tänään 79,8kg. Helmikuun 20.päivä 88,4kg ja 2/2007 peräti 107kg! Eli vähemmän tarttee nyt kantaa kuin aikaisemmin. Täytyis saada se vielä juoksuun. Ja kyllähän se siirtyykin, kun saa vaan terveenä treenata. 

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 4.5.2012.

NUORUUS MUISTOJA

               On kait tässä tieten sen verran jo etäisyyttä kertynyt tuonne nuoruuteen, jotta voipi aika huoletonna muistella kultaista nuoruutta, kuten ruukataan sanua.

               Sen verta on matkaa noihin aikoihin, ettei kaikistellen muista mikä kesä oli minäkin vuonna. Tässä kuitenkin oli eilettäin mielessä aika elämästäni, jolloin olin noin suurin piirtein ylä-asteikäinen. Aika tarkka aikamääre kuitenkin?

               Tapasin pelailla kesät pitkät jalkapalloa erittäin hyvän kaverini kanssa pienellä jalkapallopyhätöllä, pienen kukkulan kupeessa. Saatoimme tosiaan pelata ja kikkailla usein aivan koko päivän – aamusta iltaan. Välillä saatoimme käydä tauolla kaverini kotona, joka oli aivan kentän vieressä. Hänellä oli usein tarjota kylmää kokista ja munkkeja. Niillä sitä jaksoi sitten helposti 4-5 tuntia lisää. Eikä tuntunut missään, tulleet paikat ollenkansa kipeiksi. Peleissä ei useinkaan ollut kuin muutama kaveri, mutta tempo oli usein kova, eikä rangaistuspotkukisoiltakaan vältytty. Itse asiassa joskus ammuimme pilkkuja monta tuntiakin, kisaten pelkästään siinä osassa peliä.

               Mielikuvitus lajikirjolle oli kuitenkin jo tuolloin laaja, ja etten sanoisi kekseliäs. Horsma oli esimerkiksi hyvä keihäs. Joskus nakkelimme horsmaa yön koittoon ja kuuntelimme toisen kaverin erittäin vanhassa piha-autossa (olisikohan ollut Cortina) TÄTÄ biisiä. Ja tietysti monta tuntia. Olisiko jälkimmäisessä ollut kyse sinnikkyyden harjoittamisesta, joka kenties on kantanut hedelmää tänne varhaisvanhuuteen (heh) saakka?

               Yksi hauskoista lajeista oli myös aitajuoksu. Eikä tietenkään missään radalla – vaan tasaisin välein istutetun mäntypalstan väleissä, jonne tsuumasimme aitajuoksuradan. Aurauskepit toimivat aitoina. Vastakkain oli milloin Greg Foster ja Arto Bryggare, milloin Thomas Munkelt ja Renaldo Nehemiah. Tuotakin lajia tuli vedettyä usein niin monta alkuerää, että vieressä kulkeneen tien katuvalot ennättivät syttyä pimeyden tullen. Siellä silmät loisti illan pimeydessä intohimosta kiiluen, päämääränä tehdä joka kerta uusi päivän paras aika. Jokainen rykäisy kellotettiin – ja aina oli kaikki pelissä.

               Ainakin kerran muistan, että pidettiin lähes oikea Yleisurheilun 10-ottelu. Tieto 10-ottelun pistelaskutaulukoista oli silloin kiven alla, mutta muistaakseni jokin taulukko löydettiin. Sitten koitettiin simuloida vaikeammin välineet saataviin lajeihin mahdollisimman kuvaavat instrumentit. Eilen parhaat naurut itsekseni vedin, kun muistelin kiekonheittoa! Arvatkaas mikä oli kiekko? Äitini vanhan Singerin kela, vai mikä se TÄMÄ on? Tuloksia en muista, miten Singerin kelan viskasusta saatiin pojoja.

               Olihan tuo luomu-urheilua, jos mikä. Tuon erittäin hyvän kaverin kanssa kävimme yhtenä kesänä useita kertoja saman lenkin. En muista sen tarkkaa matkaa. Ehkä 3-4km. Kaverini, äärimmäisen hienotunteinen mies, ei halua muistaa niin tarkasti niiden lenkkien tapahtumia. Nuo lenkit olivat aina loppua kohden MIES - MIESTÄ VASTAAN. Aina, ihan aina. Lenkin, kisan, tarina kirjoitettiin joka kerta myös a-i-v-a-n samalla tavalla. Noin kuvainnollisesti ja tyylillisesti ajateltuna minä olin Martti Vainio ja kaverini Alberto Cova.

               Lenkki alkoi aina sopuisasti, kevyesti hölkäten. Puolen välin maissa vauhti aina aavistuksen kiihtyi. Tiesin kaverini olevan minua hieman nopeamman, joten minun oli AINA yritettävä ratkaisua jo ennen loppusuoraa. Aukaisin pellit aina jotain 1,2-0,8km ennen maalilinjaa. Kun kehoni tuskin ehti tehdä nykäisyyn viittaavan liikkeen, olin jo pulassa – hävinnyt. Alberto Cova oli jo irti, ratkaisevasti. Minulla ei ollut KOSKAAN mitään jakoja, ei koskaan. Olin jo kuitenkin silloin niin optimistinen, että USKOIN AINA aidosti koittavan sen päivän, jolloin tulisi hetkeni. Ja kuulkaa, sitä hetkeä ei koskaan tullut. Olen saanut noista kokemuksista paljon matkaan näihin urheiluhommiin. Elikkäs pelkkä uskominen ei riitä, on myös harjoiteltava, jottei jää AINA joka skabassa kuin nalli kalliolle. Olen paljon kiitollisuuden velkaa kaverille noista opettavista oppitunneista. Kiitos paljon! Muuten, en ole vieläkään – tuskin koskaan – niin hyvässä kunnossa, jotta uskaltaisin lähteä hänen kanssaan hippasille, kisalenkille. Tuo asia pysyy sellaisenaan ja se on hyvä niin. Se on kaunista sellaisenaan, kultaisena muistona, vaikka hopealle aina jäinkin.

               Totta puhuen, emme enää kilpaile toisiamme vastaan vaan toisiamme kannustaen. Mikäli olemme kisoissa rinta-rinnan pari kilometriä ennen maalia, tulemme rinta-rinnan maaliin. Nuoruuden kilpailut toisiamme vastaan on käyty jo hyvän aikaa sitten. Meillä ei ole enää tarvetta siihen. Muita vastaan loppusuoralla tulee kuitenkin irvisteltyä, vaihtelevin kokemuksin. Loppupeleissä kisoissa käymme kuitenkin enää vain kilpaillaksemme itsemme kanssa. Vaikka Haile Gebreselassie on jo minun blogihistorian aikana menettänyt maailman ykkösvaltikan viitan, käynee aforismini edelleen tähänkin kohtaan: Minun ja Hailen välillä on niin paljon juoksijoita, ettei ole järkeä kuin kilpailla itseään vastaan.

OIKEIN HYVÄÄ VAPPUA HYVÄ YSTÄVÄ JA KAIKKI MUUT!!!!!!!!!!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 1.5.2012

MAATA VAI KANGASTUSTA?

               Mietin tuota otsakkeen sanomaa. Olen ERITTÄIN huono uimamies, joten toivon todella pääseväni vihdoin takaisin maalle, noin kuvainnollisesti. Olen uima hommissa mr.Beanin luokkaa. Jokainen finsta uimahallissa ilman kellukkeita on kuin katsois kuolemaa silmästä silmään. Yhtä alaston olen ilman juoksua, vaikken sentään masentunut. En osaa masentua mistään, koska on asioita joihin ei voi vaikuttaa. On asioita, jotka täytyy vain hyväksyä, ja jatkaa matkaa.

             Nyt on kuitenkin toiveita, että pääsisin taas takaisin pikku hiljaa normiharjoitteluun!!! Vai onko se kangastusta, en uskalla olla vielä täysin varma. Enivei, jalka on kestänyt nyt jo kaksi lenkkiä. Eilen vajaa 2h varovaista hissuttelua ja tänään erittäin lupaava (tilanteeseen nähden) tunnin kiekka. Tässä on nyt tämän huhtikuun aikana huomannut tulleensa erittäin nöyräksi vastoinkäymisten edessä. Aivan pehmolinjalla lähestynyt näitä varovaisia kokeilulenkkejä. Eilen oli pari viikkoa aikaisemmin suunnitellun 6h harjoituksen vuoro. Lopetin kuitenkin harjoituksen heti, kun tuoreus touhusta katosi, eikä homma tuntunut enää helpolta. Normitilanteessahan tuollainen ei tule kuuloonkaan, jos meinaapi kehittyä. Nyt kuitenkin juuri sairauden kellistäessä (olen ollut lähes koko huhtikuun flunssassa) ja vammasta eroon hivuttautuessani on järkevää olla enemmin liian varovainen kuin uhmakas. Järjen hitunen löytyy siis tarvitaessa. Muutoinhan tykkään vetää riskillä omaa kovaa treeniä, joka ei ole toki kovaa kilpajuoksijoiden rinnalla, edes määrissä.

             Tästä pieni aasin silta tähän kappaleeseen. Olen miettinyt, että voihan tuo tullut vamma johtua vaikkapa reilusti nousseista määristä. Yhtä lailla vammoja voi kuitenkin tulla, vaikka harjoittelisi vähemmän. Saatika puhuttaessa flunssista. Puolustuspuhe (heh) jatkuu: Lisäksi esim. maaliskuun +370km tuntui kertyvän varsin helposti ilman, että koin joutuneeni tiukoille. Eli näkisin voivani harjoitella enemmänkin. Ehkä kaikki ei usko, mutta menin alkuvuoden jopa hieman määriä säädellen, ettei menis ihan tukkoon. Oli totuus nyt sitten miten päin vain, on kuitenkin pois ottamaton varasto alla - eli juostut kilometrit. Toivottavasti ne auttavat pääsemään taas jaloilleen, kun alkaa tässä (toivon mukaan) tosi treenit.

            Olen tässä hiljattain näillä tilanteen kartoittamis lenkeillä yrittänyt kiinnittää enempi huomiota tekniikkaani. Ehkä etureisilihakset ovat senkin vuoksi hieman lihaskipeinä, eikä vaan tauon takia. Olen yrittänyt pitää enemmän askeleen lantiolinjassa, eli enemmän päkiä kuin kantavoittoista askellusta. Kuulin tuossa tänään puhelimessa, että siitä oli puhuttu uusimmassa juoksija-lehdessäkin. Lehtien luku on selvästi jäänyt liian vähälle. Itse sain herätyksen asiaan syntynyt juoksemaan -kirjasta. <-Suosittelen lämpimästi kaikille juoksua harrastaville kirjan lukemista. Joka tapauksessa esim. tänään juoksu tuntui sillei jotenkin rytmikkäämmältä, ja helpommaltakin kenties. Ensimmäisen 4km 5:18 keskari yllätti Pk:n ylätasolla rennosti hölkäten. Tämän päivän lenkin perusteella en olisikaan niiiiin kaukana siitä tasosta, missä olin maaliskuun lopussa.

              Ajattelin tuossa, että teilaan pidisjärvipiikin (puolimara) ja tervamaratonin (täysmara) keskittyen harjoitteluun. Tänään juoksu oli kuitenkin niin nautinnollisen tuntuista, että jätän vielä pienesti oven raolleen pidisjärvi-piikille. Josko sen vetäis reippaana pitkänä harjoituksena, ihan maksimirutistusta vältellen. En tiedä, pitää katsoa.

              Terveyttä ja hyviä lenkkejä lukijoille!!! Ja, tiedoksi: Kipinä vaelluksesta puuttuu enää yksi joukkue, jotta saadaan homma pystyyn!!!! Takarajaksi ilmoittautumiselle, viidennen joukkueen haalimiselle, olemme päättäneet Ti 1.5. Eli miettikääpä tykönänne, saisko joku teistä joukkueen kasaan. Toi viis on minimi, että MPK tulee järjestämään vaelluksen.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 29.4.2012

KATOAMISIA JA ERILAISIA VOITTAJIA

            Haasteita on monenlaisia ja monen tasoisia. Useat ovat saaneet itsensä ulos kevään innoittamina. Ehkä jotkut vielä mutustavat suklaata viltin alla - kamppailevat itsensä kanssa, etsien tietä ulos kurjuudesta. Tapoja voittaa itsensä on monia, kuten on haasteitakin. Joskus voitto voi olla saaminen itsensä läheisen haudan äärelle, muistelemaan ja hiljentymään. Elämässä on paljon pieniä ja suuria haasteita. Tässä nyt mentäessä rannalta - rannalle, muistan kuinka iso itsensä voittaminen oli aikoinaan, kun uskaltautui pyytämään tyttöä tanssimaan ensimmäisen kerran kevät pirskeissä. Tosin voitto oli muistaakseni niin jäätävä, että olin koko kappaaleen ajan kuin tönkkö suolattu muikku - ja hengittämättä, tietenkin.

           Sattumaa tai ei, ystäväpiirissäni on lähes kaikki enemmän tai vähemmän loukkaantumisten/vaikeuksien riivaamina. Ei, ei - ei kaikki harjoittele samoilla metodeilla kuin minä. Harjoitteleminen säännöllisesti kysyy myös paljon sinniä ja pitkäjänteisyyttä. Joku kuukausi saattaa moneltakin onnistua jotain lajia, mutta pidempi, jatkuva treenaaminen vaatii jo melkoisen motivaation. Usein sitä on ajatellutkin treenatessaan terveenä joitakin kuukausia putkeen, että tämä on SE kovin juttu. Ei ole, väittäisin. Kovin juttu on mielestäni se, kun kohtaa pidempään vaivaavan vaikeuden. Sairastelun tai vamman. Itse olen viime vuosina kohdannut noita molempia haasteita liiankin usein. Ja niistä nouseminen on ollut monin verroin kovempaa kuin lykätä 2-3h lenkkejä menemään.

           Olen tietysti osanut olla ylpeä omastakin sisukkuudestani tämän vaikean huhtikuun aikana, mutta yhtä lailla olen ollut ylpeä sisukkaista ystävistäni, jotka ovat kääntäneet omia harmaita kiviään. Monilla heistä on ollut tosi kovia vastoinkäymisiä. On hieno nähdä heidän jaksavan eteenpäin naurussa suin. Varmasti jokainen käy jossakin vaiheessa oman jaakobin painin sisällänsä, mutta tärkeintä on, ettei jää kyykkyyn, vaan voimia riittää myös ponnistamaan. Osa ystävistäni on jo päässyt pois pinhuusista, treenaamaan täyttä höyryä. Ne uutiset motivoivat kyykyssä oleviakin.

           Kuluva kuukausi on mennyt lähes kokonaisuudessaan reisille. Tämä on muuttanut omiakin suunnitelmiani. Olen hyvin lähellä sitä päätöstä, että seuraava kisani on 24h heinäkuussa. Kunto on tietysti tämän sairastelun sävyisen tauon aikana laskenut inhottavan paljon. Paljon on töitä edessä ensinnäkin samalle tasolle päästäkseni, jossa olin Toholammilla 31.maaliskuuta ennen loukkaantumista ja sairasteluja. Kisat vievät herkästi molemmin puolin 4-7pv harjoitteluaikaa. Kisavauhdeissa on uudelleen loukkaantumisen riski korkeampi kuin harjoitellessa.


            Flunssa vetelee (toivottavasti) tässä parhaillaan viimeisiään. Eli vielä tämä on tällaista - lähinnä sisällä kuurnuttamista. Eilen kuitenkin sen verran pokka petti, että hipsin kyläpaikasta reppu selässä kohti kotia (15,7km). Koitin tehdä sen hyvin huomaamattomasti, käyttäen hieman vähemmän suosittuja teitä, kuten tällaisia:

           Tuolla sitä tunsi olevansa taas elossa. Ultrajuoksijan ajatusmaailmaa? 


            Ylihuomenna, eli Lauantaina on sitten tarkoitus vetää 6h ultrajuoksuharjoitus. klo.9 lähdetään veivaan Jay Lenon kanssa 1,47km lenkkiä. Tuossa kävin jo ostmassa tankkaus evästä. Rusinoita ja mehua. Aikaisemmin ostin hunajaa. Tarkoituksena on testata sellaisia polttoaineita, joita ei ole aikaisemmin käyttänyt pitkään kestävässä suorituksessa. 60-70grammaa hiilihydraatteja/tunti. 6dl juomaa/tunti. 25min juoksua+5min kävelyä. Siinä nuo kolme suurinta funktiota, joita on määrä kokeilla.


             Täytyy 6h testin kertoma suhteuttaa tietysti tähän nykytilanteeseen. Siihen, että on tässä tämän kuukauden käytännössä vain sairastellut. Kesäkelillä juomaa tietysti otetaan sitten hieman enemmän. Toi 6dl/h on kuitenkin aika optimi tuollaiseen +12 keliin. Suurin kysymyshän se on tuo vatsa, että miten se vetää ja pitää sisällään nuo eväät. 


            Olen kuullut, että jokunen muukin on aikonut tulla lauantaina juoksemaan. Se on hienoa! Tuonne voi tulla myös vaikka kävelemään, jos ei juokseminen maistu. 


            Ai niin, tuli mieleeni otsikkoa vielä katsoessani... Elikkäs, pitäisköhän tässä laittaa jonkilainen etsintäkuuluutus pystyyn. Huomasimme nimittäin Jay Lenon kanssa tänä aamuna kadottaneemme yhteensä 14,6kg itsestämme. Jos joku näkee jossain tien varressa tuon kokoisen, vajaa 10vko:a vanhan läskikasan, voi ottaa meihin yhteyttä. Nyt se on vielä kohtalaisen helppo roudata meille, sillä loppukesästä se voipi alkaa jo 2:lla. :)




Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 26.4.2012.

YHTEISULTRAHARJOITUS

             Pidämme Jay Lenon (Janne Kukkola) kanssa yhteisultraharjoituksen LA 28.4. klo.9-15 välisenä aikana Kyösti Kallion Koulun takana olevalla reitillä. 1,47km Reitti tässä. Eli n.1,15km soraa ja 300m asfalttia.  

             Tarkoituksemme on testata 6h ajan tulevan kesän Onnin kierrosta varten juoksu-kävelyrytmiä ja juomia/eväitä, joita on tarkoitus käyttää sitten kesän 24h kisassa. Itselläni on tarkoitus veivata tuo 6h seuraavalla rytmillä: 25min juoksua + 5min kävelyä. Jay Leno aikoi testata 10min+5min rytmiä.

             Aloitamme siis La 28.4. klo.9 ja lopetamme klo.15. Mukaan voi tulla kuka vaan, vaikka alusta asti tai milloin kenellekin sopii. Reitti on muutamasta syystä johtuen noin kohtuu lyhyt. A) juomat ja eväät pysyvät paremmin paikallaan, B) juomia ja eväitä saa tarkoittamassaan kohdassa, C) Näköyhteys toiseen/toisiin eteniöihin on lähes kaiken aikaa konkreettinen.

            Lähtöpaikka selviää tuosta ensimmäisen kappaleen linkistä. Viikon päästä lauantaille on luvattu +11 keliä ja 10-30% sateen todennäköisyyttä. Nuohan ehtivät vielä muuttua, mutta ennustetrendi on joka tapauksessa lämpenevä.

             TERVETULOA KAIKKI HALUKKAAT MUKAAN varsin jalkaystävälliselle reitille tekemään vaikka viikon pitkää harjoitusta!!!!!    

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 21.04.2012.

KIPINÄ MARATON ja ONNIN KIERROS MUUTOKSET!!!!!

Tapahtuma paikkamme muuttui edellisiltä Kipinä maratoneilta tuttuun paikkaan. Eli Nivalan Karvoskylän Kylätalolelle, Yliniemenkuja 35. Tässä kyläyhdistyksen sivut, jos joku haluaa varata sieltä yösijaa. Maraton reitiltä on poistettu viime vuoden "formula tsikaani". Reitti on muutoin sama. Onnin kierros 24h/6h reitti on ensimmäiset 23h 3,4km. Viimeinen tunti 24h kisassa 900m reittiä. 6h sarja on ns. kuntosarja, jossa lasketaan vain täydet kiekat. <- Viime vuoden kokeilukisassa oli paljon n.3-10km liikkumassa käyneitä. Reitit ovat luonnollisesti SUL:n hyväksymän virallisen reitin mittaajan, Eero Väänäsen, virallisesti mittaamia.

Tässä uusi Kipinä Maraton INFO... ja tässä uusi Onnin kierros INFO. Ei muuta kuin Ilmoja sisään!


Tervetuloa! Odotamme innoissamme jo kisoja. :=) 

Mukaan 24h kisaan on tulossa mm. yksi Suomen tunnetuimmista juoksufilosofeista, paljon kokenut ja nähnyt mies: