Tuplavapaa oli tuossa eilettäin ainoa järkevältä tuntunu (suffelimies) vaihtoehto. Aamusella tuntu kuitenkin jalat paljon paremmilta kuin eilen tai toissapäivänä. Niinpä päätin +9h kestäneen nukkumasan matkan jäläkeen alakaa suunnitteleen vielä neljättä peräkkäistä jolokottelupäivää. Tässä nimittäin tänä iltana alakaa kolomen yöhugin setti. Jos nyt sitten päivän tai jopa sen tuplavapaan pitäis sitten.
Penkkipunnerrustakaan ei oo tullu tehtyä taas liian moneen päivään. Pitäs varmaan ottaa jollekki lyhyelle lenkille käsipainot joskus mukaan, kun ei oikein osaa näin lämpimillä keleillä saleille mennä. No, siinä sitten sain päähäni, että retkeilen juomarepun kanssa Lenolle lykkimään penkkiä. Ensin sellainen pitkä lenkura alle ja penkit päälle. Pitkään nukuttu yö laittoi jo vähän tiukun puolelta liikettä niveliin kotiaskareissa, jotta ennättää rauhassa jolokotella ja häröillä treenit. Kaupassa tuli käytyä Chaplin kävelyä, eikä siinä kauaa nokka tuhissu, kun ruuat kehittelin pöytään. Ja tietystihän sen ruuan pitää jonnin aikaa sulaakkin? No, tällä kertaa vajo tunnin, joka nyt näky riittävän ihan hyvin.
Latailin juomareppuun mm. vettä n.2,3 litraa, eli ihan piripintaan. Oli nimittäin aikas kuuma keli täällä Nivalassa = +24 ja aurinko pörhisteli täyveltä terältä. Aurinkovoijettakin täytyi laittaa, sillä olihan tämä retkijuoksu = pitkä lenkki, reppujuoksu, auringonotto löhöily jalakojen päällä, painonhallinta lenkki ja pään tuuletus reissu... Painosta puheen ollen. Se onkin nyt 1-2kg enempi kuin tiukimpana aikana, joten tässä täytys suffeli-miehen vähän terästäytyä... Reppu painoikin n.3,5kg. Puhelinkin tuli mukaan, sillä ajatelin sillä napsia kuvia. En tiiä, sen verran tuli kuvia napsittua, että kumpihan siinä lie ollu pääasia - juoksu vai kuvien otto. No, retkellä oltiin. Tässäpä pienesti tekstiä kuvien kera:
n.1,9km kohilla jo oli räps-tilanne. Takiaiset(?) ovat kesänsä viettäneet?
Alussahan noi sykkeetkin pysy usiamman kilsan tuolla 130-135 tietämissä, mutta eritoten mulle tuo lämmin ilma ei vaan sovi ja kohtapa ne huitelikin jo aivan liian korkialla, vaikka paljon kuvailikin. Olihan tämä vähän samalla siedätyshoitoakin aurinkoon tottumattomuudelle. n.3,9km kohilla tuli kuvattua tuota Kiekon perän komiaa suoraa.
Noin 9km kohilla oli tämän kertaisella reitillä kohta, joka on todella aistikas. Alla peräti kolme kuvaa tuosta kohdasta. Kaikki kuvat eivät valitettavasti onnistuneet, mutta aika monta onnistuikin. Tässä siis kolme kuvaa hienosta paikasta.
En tiiä oliko tällä mun tämän päivän retkilenkillä mitään aikeita varsinaisesti herännäisyyden paloa etsiä, mutta pitihän tuo N.K. Malmbergin kivestä tirpasta kuva... Ihan komia muistokivi, jolle taisin oikein pysähtyä vasta eka kerran elläissään... jollen nyt sitten tainu kossina jonkusen kerran ihmetellä kiviä rätkän pesien alla.
Jossain 13km tietämissä olin tuolla Savulan tiellä hipsimässä. Tuli sieltäkin räpsästyä yksi kuva Savulan pelloista. Ihan mukavannäköstä seutua sekin.
14,5km tietämissä ohitin Nivalan Golf-kentän. Tämän päivän reittini oli siitä mukava, että se sisälsi asfalttia vain todella vähän. Ehkä yhteensä vain 4-5km koko matkasta. Kovasti Mikko Ilosen näkönen mailataituri talsi viheriötä kohden. Jäläkimmäisessä kuvassa muuten vaan näkövinkkeliä Nivalan Golf-pyhätöstä. Komia on kenttä, ei voi muuta virkata.
Tuolla Ahteella oli yksi erityisen hieno paikka. Viljavia, kumpuilevia peltoja ylimmäisessä kuvassa ja toisessa kuvassa aistikas, lähes romanttinen silta. Legendaarista.
En ihan tarkkaan muista, paljonko tuossa yllä oli matkaa takana. Malisjoen ylityksen kohilla oli matkaa takana ehkä n.20km. Oli muuten vesi laskeutunu aika nopiasti joesta!!! Ihan piti siitäkin kuva ottaa, kun ei juostakkaan tahtonu jaksaa näin kuumalla. <-Suffelimies rupukunnnossa, aina vaan. Tulleekohan tästä mittään? Yhtä kaikki, malisjoki alla, pilvien HEIJASTUESSA AISTIKKAASTI veteen.
Nivalan symboleihin kuuluu käsittääkseni nuo kantturat, eli lehemät vai mitä ne on. Anteeksi edellinen sanailu, mutta eipä tähän jaksa kovin kuivasti juttua naputtaa. :) Tuossa alla joka tappauksessa kommeita lehemiä!!! Oisinko ollu tuossa n.21,5km kohilla. Puolimaran väliaika piti huviksi kahtua (2.00.40).
Oli tuon polovisairaan Jay "taistelija" Lenon kanssa puhetta, että hää tulis vastaan jossain kohtaa. Piti 22,5km hölökötellä ennen ku pariskunta tuli sieltä fillari vastaan, eli: Jay Leno, mukanaan Bella donna kilpikonna.
Bella oli meistä kova kuntoisin. Otti välillä haastetta ojan puoleltakin, tosin varmaankin vilivootus mielessä. Kyllä se on vaan ihtensä pareen katella parhaimpia kohtia tiestäkin ja pientareilta ojien sijaan, on sitä aina vaan niin kehenossa kunnossa, ettei huonommasta väliä. Mutta Bella donna kilpikonna jakso veivata ojienkin kautta.
Oon aina välistä miettinnä, että menis nuo lenkitkin äkempää ku ois vähä paremmassa kunnossa ja nopiampi... Kun lotosta voittais niin sitä ja tätäkö? No, ei vainen, kivahan se on pitkän kaavan kautta näitä purkitella. Ja olihan tämän päivän kiekurakin, vaikka erittäin kevyt se tunteeltaan olikin, niin parasta mitä OMILLA pitkillä oon esittäny - siis suhteellisesti. Aina täytyy huomioida kokonaisuus. Tänään oli neljäs lenkkipäivä putkeen, Kempeleen puolikkaasta viis päivää aikaa, +24 mittarissa = astmaatikon painajainen = 22km kohilla meinas mennä aika pahasti tukkoon henki.
Niin, otinpa varsten kuvan tuosta lahjomattomasta kellosta.
Kyllähän siitä näkee, että aikamoinen etana on taas raapaissu pitkää lenkuraa.28km sain kulumaan 2h 41min, (<-Paina oikialta yläkulmasta View in Metric, jos näkyy maileina nuo tievot) temppu sekin. Keskari 5:46, no joo, ihan hyvä MULLE, kun tuli n.20 kuvaakin otettua yms. kaikkea rasitetta. Jepulis jee, juotiin siinä mun käytyä suihkussa ensteks, niin kahaveet, jonka perään käytiin rykimässä penkkiä Lenon punttisalilla. Eli sellaista LIHR-kerhon kokkousta samalla. Eli näinpä tästä jatketaan pohjalta ponnisteluja kohti aina vähän parempaa kuntoa. Askel, askeleelta, tulen... Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 16.8.2012.
Joskus sitä kuulee ihmisten puhuvan, ettei tännään ois kannattanna herätä ollenkaan... En tiiä, kyllähän tapahtumarikkaista päivistä riittää tarinaa tuleville vuosille, vaikka sitten monenlaisen negatiivisen kustannuksella.
Onhan se silti pakko myöntää, ettei meikäläisen vörssi kestäis kovin montaa tällaasta vapaapäivää, ei. Lähti muuten luisuun sen verran iloisesti negalinjalla menemään tää päivä, ettei paremmasta(?) väliä.
Käytiin siinä ensin tyttären kanssa vähän kyläluutailemassa. mm. puristamassa tuoreen Suomenmestarin kättä. Sitten lähettiin hakeen mun mutsi mukaan mustikkaan. Kolomistaan etittiin paikkaa, josta löytyis mustikoita, tuolta Vinnurvan suunnalta. Parista paikasta vasta oltiin katottu, kun ajateltiin taas siirtää autoa, kun ei marjoja näkynynnä...
En tiiä, meinasi kyllä nauru päästä - ja taisi päästäkkin - kun auto ei sanonna yhtään mittään! Olikohan sillä ajettu Kempeleen reissun lisäksi ehkä 10-20km ja taas ON THE LIIKKUMATON. Jee, taas sai soittaa Lenon hinaamaan. Ei siinä, tutuksihan tuo homma jo käy. Melkein viikkoaskareihin alakaapi kuuluun nuo hinaushommelit.
Siitä taas appi-ukon caaralla lähettiin kaupungille päin... Ehdin ajaa ehkä reippaan kilsan, kun näin sinisen valo-show´n edessäni - mustan maijan!!! Hmmm, en oikein ennättännä tajuta, mitä mulla oli mittarissa ja paljoko tässä ny ruukattiin ajaa. No, 40-alue ja 64 tutkaan. Siitä kolmen virhevähennys, eli 61 tutkaan ja päiväsakko hommia. Siellä istuin kuin pilkkimies maijan kopissa, kun mua haastateltiin tilanteesta... "Ne on nämä kouluun menojen tehoratsiat meillä...ööö, taisitpa tulla pikkasen liian lujaa, vissiin epähuomiossa"? -Jooo...niinpä taisi tulla tehtyä. <- On yhtä kuin aika väkinäistä small talkia. Jepulis, eivät sentään vieneet kaltereiden taa. Hyvä niin, oisin varmaan treenannu siellä ihteni ylikuntoon. Jep, eipä siinä, 252euroa tuosta huolimattomuudesta. Tohelo, mikä tohelo. No, elämäni eka sakot, jos ei yksiä parkkisakkoja lasketa. Kyllähän se joskus (?) kaikilla nasahtaa joku vastaava moka vissiin. Tää meni kyllä ihan epähuomiossa, vielä hinaushommia kelatessa. Ei siinä, toivottelin sinivuokoille työniloa kädenheilautuksen kera. Pojat on hyvällä asialla, vaikka varmaan keljua heillekkin täytellä noita lippuja ja lappuja. Taisi olla ämpärissäni n.25 mustikkaa, eli a´mustikka = 10e. Mitähän sitä sitten tapahtuu, mietin. Siitä syömisien ja parturireissun jäläkeen hieman mukavempiin hommiin. Sain nimittäin kunnian luovuttaa Onnin kierroksen NUORELLE SISUKKAALLE 2012 myönnetyn ja kaiverretun palkinnon sen voitajalle, Toni Kukkolalle - kas näin (Kaksoisklikkaamalla kuvan saa isommaksi):
Nuori Sisukas 2012 TONI KUKKOLA Iltamassa ajattelin hakata päätä seinään ja lähteä kokeileen, mitä 1000m menee tukkoisena. Ei nimittäin tietystikkään oo kapulat vielä palautuneet Kempeleestä. Pitäs olla yksinkertaisesti vaan rautaisempi kunto, jotta palautuis vieläkin nopeammin. Juu, no onhan tuossa tietysti melekeen joka päivä tullu noita lenkuroita nakeltua, tosin keveitä sellaisia. Mutta kokeilemaan teki mieli vain 1km rääkäsyä. Kelikin oli mulle kaiken kukkuraksi ihan May-Day-luokkaa = aivan liian lämmin = henki menee herkästi tukkoon.
No, eipä tuo ilta häröily mitään erikoista yllätystä oikeestaan tarjonnu. 4,4km vetelin kankiaa verryttelyä alle. Tuiskulan kentällä oli kovat YU-kisat menossa, joten oli hakeuduttava Kokkola-Kajaanitielle ja asfaltille rykimään. Hirvitti kyllä jo lähtiissä. 690m ilkesin mennä isoa kovaa ennen ku oli melekeen pakko stopata, kun rupes äijä meneen tukkoon. Ihmeesti meni kuiten-niin peräti 3:31-kyytiä tuo pätkä, vaikka herkkyys oli tipotiessään. Tuon perusteella uskon vetäväni tonnin vähän viiliämmällä kelillä ainakin tuohon 3.25-3.30 välimaastoon. Mutta senpä näkee sitten, kun äijä ensin palautuu ja kelit viilenee. Palataan tähän aiheeseen sitten uudestaan.
Varmaan pitäis nyt malttaa ottaa sellainen tuplavapaa, kun ei oikein mitään muutakaan järkevää voi tässä tilassa tehdä. On sen verran tukkosta, eikä näin väsytukkosuus lähe kyllä kevyellä läpsyttelyllä, ei, ei tämän tyyppinen jumiwäsy. Joo, kylläpä se on nyt tähän kohtaan kehittävin ratkaisu, pitää tuplavapaa, kun ei äijä kestä näköjään tässä kohtaa tämmösiä treenejä enempäänsä putkeen nakella. On sitten taas mukava loppuviikosta nakella lenkuroita herkillä kapuloilla. ;)
Sanotaanko tähän loppuun vain, että tili tuli ja tili meni, minkäs teet.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 15.8.2012.
Koen olevani "uusi mies", monellakin tapaa. Yksi suurimmista muutoksista on sivuun heitetty nikotiinipurkka 5 päivää sitten. Aivan kauheita vieroitusoireita, ainakin ajoittain. Söin varmaan n.30 palaa/pv nikotiinipurkkaa, jonka max.suositus taitaa olla 10 hujakoilla. Riippuvuus oli (huomaa aikamuoto) siis suuri. Nikotiinipurkkaa aloin käyttään n.6-7.v sitten, kun lopetin tupakan polton. Välillä oon tuota nuuskaustakin harrastanna, mutta nyt en siis MITÄÄN! En, vaikka Ylivieskaan veisivät pakkopaidassa - joka ei ole ollenkaan mahdotonta...
Jotenkin tuntuu kuin ajattelisinkin monista asioista eri tavalla. Uskon sen johtuvan kuitenkin 99,9% vieroitusoireista. Outoa aikaa todella. Lisäksi tietysti keskittymiskyky ei ole ihan samaa luokkaa kuin lehmän hermoisena nikotinistina. Mutta jospa sekin siitä palautuu. Olo on tietysti aika levoton, joten tässä oikein oottaa milloin on niin paljon palautunut Kempeleen ponnistuksesta, jotta pääsee kunnolla treenaan. Eikä tässä oikein oo muutenkaan vielä mieltänyt todeksi tuota Kempeleen aikaa, kun tuli tuo noin jytky kehitysloikka ihtellekki pienoisena yllärinä.
On tosiaan nuo lihakset olleet kuin lottoarvonnan jälkeen omituisen tuntuiset - ihan kuin oisivat väärissä paikoissa ja väärin päinkin. Tän päivän huolteluiden jäläkeen tosin kapulat tuntui jo paremmilta. Ihan päivä kerrallaan tässä lepäillään ja ootellaan, sekä aina johonkin väliin pientä palauttavaa nakellaan sekaan. Esim. tänä aamuna olin aika yllättynyt tuosta kevyen aamuheräilyn vauhdista. Ehkä se oma taso sitten on todellakin noussu, ja vielä Kempelettäkin edeltävistä harjoitteista. Silti ei vielä tiiä varmaksi, milloin sitä uskaltaa sen 1000m testilöisen käyä nakkaan. Alunperinhän suunnittelin sitä keskiviikolle, mutta se taitaa tulla liian pian. Ei vihti kuitenkaan paikkoja särkiä, jos tuntuu ettei oo vielä valmis irrottaan sokkaa keskiviikkona. Mutta eihän sitä tiiä, yleensä oon aika nopiaa palautunut.
Huomenissa on taasen aamuhugia tarjolla. Aamulenkille en pääse, joten käyn ilimeisesti iltamassa nakkaan n.15km kiekuran, jos kapulat toimii. Vois asua ihan tuolla jossain 135 sykkeen tietämissä, eli kevyellä mennään. Keskiviikkona joko 1000m testi + kympperöinen kevyttä kylykeen tai sitten jotain reppujuoksua, elikkäs jotain retkeilyä = erittäin kevyttä ulukoilua. Kaikki käy, menipä tämä toipuminen sitten missä aikataulussa tahansa.
Aika hauska tuo mun valmentaja, siis oma pää. Sieltä tulee yleensä n.vrk ennen seuraavaa treeniä 1-2pv suunnitelma ja sitten niitä aletaan vain ajaa servereihin ja lokitiedostoihin. Harvoin se tuo nuppi mitään yllätyksiä järestää. Toki joskus jotain pientä, joskus lyhyemmälläkin varoajalla. Nyt tosin tiedän, että tästä pikku hiljaa alkaa treenit vissiin tähtään tuonne La 1.9.2012 järestettävään Vaasan maratoniin. Se voipi hyvinkin olla vuojen viimeinen maratonkisa, jollei sitten hyvä sää osu tuonne Haapajärven kauniston maralle, jossa on tunnetusti supernopea reitti. Syksyksi ois tarkoitus jotain elämys/ultraretkiä pukkia menemään, jos kalenteriin osuu sopivasti. Jotain porukan juoksu/kävely-vaellusta ois myös mielen päällä. Täytyisi tässä myös ennättää ennen Vaasan maratonia vetää hieman loikka/hyppytreeniä, jotta sais potkua koipiin. Koen ne niin vaikuttaviksi, kenties salaiseksi aseeksi - hoooo. Penkkiäkään ei oo päässy/ehtiny tekemään, mutta vähissä oon koittanut omien jumppien sekaan etunojailla. Eli aika lailla mennään kauhialla tohinalla eteenpäin, ilman päätä ja häntää - mutta ihan hyvää näyttää tulevan.
Hyvää draivia lukijoille!!! Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 13.8.2012
Rätä-tätä-tää... Sieltähän se napsahti, ilmeisesti kuntoon nähden maksimisuoritus kilpapuolikkaalla. Vaikka olenkin tässä harrastuksessani alakutaipaleella, on puolikkaan ennätyksen parantaminen 12min 28sekyhellä huijjauksella aika paljon. Aikanihan oli tänään 1.39.58. Ja kyllähän juoksu meni nappiin... tai oli ainakin hyvin lähellä optimia. Voitte arvata, olen ihan lennossa ja täpinöissäni. On pirun hieno onnistua joskus oikein olan takaa - saada tehdylle työlle tulosta... joskus.
En oikein tiennyt minkä tuntunen vauhti ois sellaista jota jaksaapi loppuun saakka. Oma mittarinihan sai matkaksi 21,32km, eli 220m ekstraa, joka tietysti tulee siitä, etten ollut ihan eturivissä lähdössä + kisan aikana tehdyt mutkat päälle. Tässä Garminin data (paina oikealta ylhäältä Wiev in metric niin näet tiedot metreinä mailejen sijaan). Tosiaan lähdin paineleen ihan alussa jopa vauhdikkaimmillaan 4.26min kilsoja.
Tuossa 5-8km:n välillä oli jotenkin hankala pitää tuo alussa rynnitty rytmi. Juoksu oli vähän sellaista poukkoilevaa, mutta ihan hyvävoimaista toki. Vauhtia ei ollu kuitenkaan helppoa pitää, kun olin tuon 3km:n välin aika yksin. Sitten 8km kohilla pyyhälsi edelleni juoksija ja päätin kokeilla ottaa hänestä peesiä. Vähän aluksi hirvitti, kun "jänis" paineli 9km:n 4.27!!! Se oli kuitenkin helpompi kilsa kuin ihtekseni juoksemani 4.47:n kilsat. Päätin kokeilla pysyä siis "jänikseni" perässä niin pitkään kuin tuntuisi järkevältä. Oli muuten sykkeet peräti lähes 8km asti alle 160:n. Näkee etten oo tehny kovinkaan paljon Vk-treenejä. Keho ei oikein osaa herätä tällaiseen rynnimiseen. Tietysti siitä oli se etu, että juoksu oli suurimman osan kisasta erittäin vaivatonta. Silti, kovempaa ei oikein uskaltanu hyökätä Kempeleen kevyenliikenteen väyliä tällä kertaa. Tosiaan, löytyihän sieltä lähelle anaerobisen rajan sykkeet, kun "jänis" (kisathan oli niin pienet, ettei siellä ns.kisajärjestäjien jäniksiä sentään ollut) veti minua kuin viimeistä päivää pitkin raitteja!! Hieno homma. 10km tuli täyteen ajassa 47.21, eli 4:44min/km -tahti. Jänis kertoi ennätyksensä olevan 1.39 mäkisellä reitillä tehtynä. Jee, nyt vietiin Vähäahon poikaa kuin viimeistä päivää - väännetään jokainen voiman rive, jos tässä pysytään mukana. Päätin pysyä, perkeles! "Jäniksellä" oli sen verran kouliitunut juomapisteiden ohitus, että jäin aina 20-30m, joka oli sitten vedettävä pika-pikaa kiinni sellaisella ForrestG -kirillä, jottei jää yksin halakoon tuulta. Yhtä kaikki, tasaista tahtia väännettiin. 15km tuli täyteen ajassa 1.11.00, eli taas sama tahti, 4:44min/km. Tuossa jossain oli juottopaikka ja jäin taas sen 20-30m - lähes lopullisesti. Vedin muuten koko kisassa vain kaksi geeliä ja joka juottopaikalla kahesta mukista urkkajuomaa n.45,5% suuhun ja loput rinnuksille... Hampaat irvessä otin "jänikseni" kiinni. Tässä pysytään, kun tähän on lähdetty, ugh! Voimat alkoikin palautua. "Jänis" kertoi tuntevansa hieman jo väsymystä. Lupasin 17km kohilla, että voin kokeilla vetää vuorostani 18km:sta alkaen. Pidin lupauksen. Ikävää, ettei "jänis" vain pysynyt ihan kannassani vaan oli näköjään tipahtanut 38sekkaa. Oli kuitenkin maalissa tyytyväinen ja kertoi itsekin saaneensa 3,5% hyötyä. Jep, meinasi tulla kyllä noutaja, kun lähin tuossa 18km tietämissä painaan pitkää loppukiriä. Nauru meinasi päästä jo 19km kohalla, kun olin ihan valmis, noin ravikiellellä sanottuna. Loppu oli melekosta ajokoira läähätystä, mutta tulinpa viimeiset 320m 4:04min/km -vauhtia, joten jonkin sortin loppukiri siitä tuli, vaikka tekniikka kyllä varmaan hajos. Tekniikasta puheenollen. Ilmeisesti tällä hetkellä juoksu on sillei paremmin keskivartalolihaksiakin käyttävää, kun mahalihakset tuli niin kipeeksi. Kävin nimittäin tuossa äskettäin 6,2km palautteleen. Siitä tuli taas mieleen, ettei nyt ollu sitä säärten polttelua. Ilmeisesti eilinen pikku verryttelylenkki auttoi - mene ja tiiä. Toivottavasti tässä tuli kannustava esimerkki siitä, kuinka sitä voi ilman lahjojakin kehittyä näissä juoksuhommissa, jos vihtii treenata rohkiasti kovaa omaan tasoonsa ja määrinsä nähden. Tietysti täytyy muistaa, että mikäli nostaa määriä, on huoltavien toimien lisäännyttävä samalla mitalla = venyttelyt, kylmähoidot, tukilihaksia vahvistavat jumpat ja erittäin kevyet hölkät. Ja kehittyä voi tosiaan, vaikka hölkkäilee 90-95% ihan kevyttä naatiskelu-hölökkää. Eli hampaat irvessä ei tartte vääntää kehittyäkseen. Lopuksi... Polvivaivoista kärsivä Jay Leno sanoi minusta hyvästi: "No niin, siinä sen näkee, että kova treenaaminen kannattaa. Etkä oo liian kovaa tai väärin treenannu, kun enkka paranee yli 12min"... miettii... ja lopettaa "Jos oisit treenannu vielä vähän kovemmin, oisit parantanu yli 13min". Jay Lenolla on hyvä ideologia. Hän tulee varmaan takaisin entistä kovemmalla raivolla, kun saa jalkansa kuntoon.
Pistetään ny tähän vielä yksi biisi ihan loppuun... Päästäni nousi tänään höyryyyyy....
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 11.8.2012.
Meinasi tuossa haukotuttaa (taas), mutta tuo Tuuli Petäjän komia nousu ihan lopussa hopealle virkustutti.Kovan näköinen laji, jota ei moni varmaan tuu ajatelleeksi. Nostan hattua korkealle!
Kuten eilinen Jim-kanavalta näytetty Usain Bolt dokumentti paljasti, verhon takana tehdään aina paljon töitä. Melkoista rääkkiä vetää Boltkin, vaikka eittämättä on myös äärimmäisen lahjakas.
Joskus vanhemmallakin iällä aloittaneetkin voi päästä aivan käsittämättömiin suorituksiin. Muistaakseni Hietapuolen Bekele aloitti juoksemisen n.52-vuotiaana, täyttäen tänä vuonna 61-vuotta. Ja millaista jälkeä hän onkaan saanut aikaiseksi. Katsokaa NÄITÄ tuloksia! Onnittelut tätäkin kautta SM-KULTAMITALISTA!!! Huikea suoritus.
Noista saa aina ihtekki tsemiä - kai muutkin? Tässä ihte valamistauvun lauantain Kempeleen puolimaralle (21,1km). Mulla hajos tuosta Polarin sykemittarista ranneke. Ei oikein vihti lähettää vanhusta enää huoltoon vaan mitä ilmeisemmin kävin sen hyvästelemässä eilisiltaisella 10km lenkillä. Tilasin nimittäin tuossa pari päivää sitten uuden, pitkään haaveilemani sykekellon. Eli Garmin Forerunner 310XT:n. Toivottavasti tuo mylly ehtii tulla ennen Kempeleen kisaa. Ainakin nettikauppa lupaa sen 2-4 arkipäivän viiveellä. Huomen iltamassa ois tarkoitus joku kevy pikkunätti (8-12km) lenkura heittää. Ehkä perjantaina ihan vaan joku 4km käpyjenpotkinta lenkki. Mulla on nimittäin kahdessa edellisessä kisassa ollut muutaman eka kilsan sääret ihan tulessa. Ja oon noihin kahteen edelliseen kisaan pitänyt aina vähintään kaksi täyttä lepoa. Kenties mulle ei sovi totaalihölläys kaheksi päiväksi.
On nuo viimeisimmät harjoitukset ja lenkit menny yläkanttiin. Eipä tuota vihti pahakseen pistää. Pidetään ny kuitenkin tuo aikaisemmin huutamani tavoite 1.45-1.47 vähimmäistavoitteena. Tietysti sitä ihte mielessään juoksis tuon kovempaakin ;) Veikataan tässä nyt, että aika on 1.42.57/4:53min/km. Eli loppuu se mamoilu ja vähään tähtääminen, ainainen lepsuilu. Mitäpä muut arvaa mun lopputulokseksi? Enkkanihan on vielä siis 1.52.26. Tässä aattelin samaan syssyyn tempoa ees viikolla (jos ei Kempeleestä tuu mitään vammaa) 1000m testin. Tuli tuossa edellisessä blogissa taas jahkattua, että mitähän se voi mennä, jos tosissaan painais. Ei kait se oo muuta kuin käy testaamassa. Ihme jahkailija! Ihan kermottunut kaveri. Laitetaan tuosta 1000m kokeilustakin (teen sen aikaisintaan ke 15.8) veikkaus pystyyn. Joku anonyymi tuossa jo eellisessä blogissa veikkasi 3.45 aikaa ja ihte 3.33. Muita veikkauksia? Saahan tähän hommaan vähän jännitystä ja eloa.
Tuossa blogin aluksi oli puhetta siitä, ettei aina kaikki näy numeroista ja julkikuvasta. Heh, heh, ei minunkaan touhu. Juoksukilsat näkyy ja niiden reitit + vauhdit yms. tuntemukset (yleensä nihkiää ja tahmaista?). Oon jonkun verran kuullu ihmettelyjä siitä, miten jalakani kestää noitakin juoksumääriä, mitä ny oon tänä vuonna veivannu. Ehkä osa sen mahdollistumisesta on nimenomaan siinä, mikä ei näy tällä mun blogilla. Joten paljastetaanpa se nyt sitten tässä. Eli armoton määrä huoltohommia!!! Just tuossa laskin, että oon käyttännä tänä vuonna tähän mennessä huoltohommiin n.134h. n.67h venyttelyä ja saman verran jää-kylmähoitoja. Ei ne oo aina (harvoin) mitään herkkuja, mutta mun mielestä kaiken a ja o, jotta pystyy treenaan. Tietysti keskivartalo ja lonkkajumpat yms. liikkuvuus treenit päälle.
Toinen juttu - mikä on ehkä näkynytkin - on, että on harjoiteltava rohkiasti vaikka on nihkiää ja tahmiaa. Nimittäin 99% nihkiät ja tahmiat olot on lähteny veks kevyellä hölökällä. Niin se vain on. Tietysti kaikki on yksilöllistä, mutta näin mulla. Lähes sama prosenttimäärä pätee kivuissa ja säryissä. Yleensä, jos jotain navasta alaspäin särkee niin venyttelen sen n.20-30min ja annan alle, että päälle jäitä n.15-20min ja sitten n.2-3h päästä kevyttä hölökkää, ja taas homma jatkuu, kivuttomana. Eli vois kait tuon yksinkertaisesti tietysti markkeerata sanalla SINNIKKYYS? Vai hulluus?
Eli mun rohkia mielipide on, että isossa kuvassa monet laistavat treenejä ja määriä liian herkästi, katsomatta kaikkia kortteja. Se taas voidaan sanoa tietysti kahdella sanalla: Motivaatio ja halu. Siinäpä tuota taas vuodatusta kerrakseen. Ehkä tästä tekstistä paistaakin jo allekirjoittaneen kova lataus lauantaihin. Rohkiasti kovaa!!! :) Ei muuta kuin hyviä treenejä ja ulkoiluja lukijoille!!! Jokainen happihyppely on etteenpäin! Onni Vähäaho, Nivala ja Olkkosentie 7.8.2012
Näin tuumailipi työlistani lomalta paluuni jälkeen. Eka viikolla piti piinata työkavereita olemalla viikon jokaisena päivänä pällistelemässä työpaikalla. Horoskooppia oli usottava, ku kerran listoilla niin luki.
Tässä on taas tämä levoton nuppi jauhanna kaikenlaista. Oon ihan kyllästyny nuihin "MERKITTÄVIIN" uutisiin, joita tuntuu joka päivä pukkaavan mediassa. Taidan tehdä kohta lakon ainakin Iltasanomien ja Iltalehen sivuille. Mielestäni niitä oikeita uutisia kalastellessa törmää nykyään liian usein tähän MERKITTÄVÄÄN kategoriaan... "Mihin katosi Sauli Niinistön pullan loppu Lontoossa"? Ajatelkaa! "Olympiavoittaja tunnusti (Ryan Lochte): pissasin olympia-altaaseen!" Oho, varmaan miljoona muutakin pissii moneenkin altaaseen, luulisin? Ääh, en ees jaksa jatkaa listaa - on se niin tärkiää.
Liekkö(?) sitten nämä Nivalan kylähullun aatelmat tai häröilyt sen ihmeempää luettavaa, mutta tietysti jokainen päättää itse mitä lukee... Tosiaan, tuli männä viikolla oltua joka ikinen päivä töissä. Siihen valamistauduin nakkaamalla viikkoa edeltävänä sunnuntaina tuskasen nihkeän +25km lenkin plus pienen puntin Jay Lenon hormooneja tihkuvassa punttipyhätössä. On siellä aina niin paljon adrenaliinia ilmassa, kun jamppatuomisen tahdissa vedellään penkistä varmaan jollain 40-50kg elämää suurempia penkkisarjoja. T: narukädet. Aivan, elän elämäni parhainta aikaa, ainakin sokeasti uskon niin.
Tiistaina koitin ilta-aamu työhugien kylkeen vetää pari lenkuraa. Melko lailla niskasta raahattua oli meininki. Olinhan tietysti ihan sippi raskaista työvuoroista ja loman loppumisen johdosta, sekä ehkä 3,5% verran sunnuntai-iltaman jumpan (+25km + puntti) johdosta. Senpä johdosta päätinkin käydä ke ja to "vain" töissä. Tosin täytyy myöntää että jouvuin to-iltana pitämään ihtiäni kiinni hihnasta kaksin käsin - into ja hinku lenkille oli jo niin kova! Onhan se hyvä kun tekkee mieli? Usein onkin hankalampi - tai periaatteessa aina - pitää tuplavapaa kuin triplatreenipäivä setti. Perjantaina olikin sitten jo eka yöhugin jäläkeen herättyäni piru irti. Täyty pitää varansa ettei lähteny suoraan pyjamasillaan tiestölle. Käväsinkin perjantaina kaatosateessa, reppuselässä Jay Lenon punttimekassa makoilemassa penkkipunnerrus penkillä. Jokunen sarjakin tuli vissiin pukattua ja meno matkan juoksin kevyttä retkijuoksua... Toki otin sekaan 2km Vk-reippaan, jossa kilsat oli jotain 4.31 ja 4.38. Yhteensä kuiten-niin vain 11,8km, rankkasateessa. Takaisin tulin pehmoillen Jay Lenon kyytillä. Ihan kermaisen pehmeä mies siis kuiten-niin, vaikka muka harjoitushimot kovat. Ottaa nyt taas selvää. Ehkä yöhugien takia tuli pehmoiltua. Lauantaina kävin sitten herättelemässä ihteni tuolla Tuiskulan vilikkaalla (oliko siellä taaskaan muita kuin minä ja mäkäräiset) urheilukentällä. Tuli puisteltua ihtiään toisen yöhugin jäläkeen hereille kuuvella tonnin vejolla. Niistä ekat viis haukottelin aika rennosti tuonne 4.04-4.14 välimaastoon ja vimosella sitten kävin vähän maitohappojen puolella, 3.50. Eipähän tuota vieläkään tiiä, miten menis jos täysiä pukkais. 3.33? Muita arvauksia? 10km tuli yhteensä tuosta kentällä käynnistä. Joo, mukamaste yritin vähän vejellä nuo vejot säästellen viikon(!!!) päästä olevaa puolimaraa varten. On se hirviää keventämistä, jo viikkua aikasemmin pitää alakaa koittelemaan kuin... Sunnuntaina olin jo kolmen yöhugin jäläkeen melkoisen kuutamolla. Olin vähän ihmeissäni, kun ei jalat tiennynnä mittää nuista lauantain vedoista. Mitähän minä oikein aina ootan, kun sitä näköjään vain liikkuu mukavuusalueella tehotreeneissäkin? Oon kyllä ihteni kans tässä keskustellu, ettei tällainen rötväily käy päinsä, jos meinaa kehittyä. Ei etanat voi pitää päälajinaan nukkumista ja löhöilyä. Työkaluni ovat nimittäin liian usein tällei levossa...
No, siinä sunnuntaina kahtottuani M100m Olympiavälierät muistin, että pitäishän sitä minunkin varmaan vähän käyä puistelemassa jalakoja ennen M100m finnaalia. Olihan nimittäin maanantaina tarkootus jaksaa lenkkeillä Saarijärven kovan maratoonarin, Timo Tollolan, kanssa. Hän on kuiten-niin rykinyt parhaillaan maran tuonne 3.21 tietämille. Eli kyse on jo juoksijasta. Su-iltana kävin sitten haukottelemassa 8km kevyen lenkuran. Olihan nuo jalat kuiten-niin vähä jäykät. Liekkö sitten lauantain vedoista vai liiasta löhöämisestä. Tännään maanantaina sain kunnian vastaanottaa Saarijärven oikian maratoonarin meille kylään. Herrasmies yllätti ja toi meille kahavia ja karkkia. Kiitos niistä(kin)! On se aina mukava jutustella juoksijan kanssa, vaihtaa ajatuksia. Taas sitä sai todeta miten mahtavaa on tämä juoksijoiden yhteenkuuluvus Suomessa!!! Loistotyyppejä koko maa pullollaan... Melekeen siinä jutustellessa unohettiin, että oli tarkoitus käyä vähän ulkoilemassakin. Kävin Timolle näyttämässä yhtä omista suosikki lenkeistäni, elikkäs tuollaista 12,3km lenkuraa vaihelevilla alustoilla. Varmaan johtu täysin hyvästä lenkkiseurasta, sillä meni ihan tuollaisilla Pk-keskitehoilla jutustellen hölkkäillessä 5:14/km tuo lenkura. Saa nähä oliko tämä kehitysaskel vain väliaikaista vai pysynkö tällä portaalla, jonne Timon avustuksella nousin. Ja kiitosta vielä KOVASTI hulppeasta avokätisyydestä. Kyllä ilmaset pizzat ja kebabit maistuivat hyvälle!!! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 6.8.2012
On helppo arvata, ettei kyse ole minusta. Itsehän vietin (pian lähren nimittäin duuniin) tässä ihan kaksi kokonaista vapaata juoksusta. Mitä nyt vähän keskivartalojumppaa, venyttelyä yms. edistävää huoltoa kiemurtelin. Siitä huolimatta meiän kirjahyllyyn kopsahti juuri komia ykkös pokaali!
Ykköspokaali (klikkaamalla suapi kuvan isommaksi)
Tytöstä polvi paranee! Kävimme nimittäin tyttären kanssa tuolla Sisulisäkisoissa äskettäin. Oli toimitsijoista pula, joten ajattelin kokeilla, miten tyttö selviäisi vähemmällä isän "valamennuksella" ja tuella. Ollaan kuiten-niin jo kolmatta kesää noita Gp-kisoja kiertelemässä. En kyllä korkeushyppy tomihtijana ollessani ehtinnä kuin nähä juoksun lopun. Näytti oman eränsä voittavan, vaikka hölläsi näköjään reippaasti lopussa <-40m 9,4. Pallonheittoon ehdin vinkata, jotta muistaa ottaa vauhtia. Ei ollu muistanna, mutta olihan tuo sen klaarannut sarjan pisimmällä heitolla.
Siinä rimmaa nostaessani 105 tietämille korkeuspaikalla, huomasin tytön kiipiävän 1-pallille. Luulin hänen vain kilimuilevan muuten vaan. Näyttivät kuitenkin pokaalia tytölle ojentavan, joten pyysin kohteliammin lupaa poistua paikalta. Kas, ehdin kuvan räpsäyttää kesän toisesta ykköstilaan johtaneesta kisasta. Tässä ykköstilan tunnelmia...
Kelpaa tässä nyt iskän töihin lähtä. Paljon nähtiin taas tuttuja kavereita, joten kaikin puolin mukava reissu jälleen Tuiskulan urheilupyhättöön.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 2.8.2012
En tiedä onko näistä minunkaan kirjoituksista kellekkään mitään hyötyä, ajateltavaa tai hupia, mutta töräytänpä silti taas tästä tekstiä ilmoille. Monen muun blogistin tapaan tämä on vähän niin kuin ihtellekki sellainen arkisto, josta voi monia asioita muistella jäläkikäteen.
Tuli tuossa viime viikon to-pe vejettyä siihen rakoon ilmeisen kova treenisetti ja siitä pohkeet otti sitten vähän nokkiin. Kramppailua ja kiristelyä, sun muuta jäykistelyä. Ihte oman kropan jonkin sortin tallipäälikkönäolin vain hyvilläni siitä, että sain lihakset terveen kipeiksi. Nuo hypyt ja loikat ovat olleet vielä minulla sen verran vähän aikaan ohojelmissa, että niistä saa varsinkin pohkeet "mukavaan" tilaan - samoin vatsalihakset. Ainoastaan n.15-20min ja 150-250 hyppyä/loikkaa ja hyöty on ainakin minulle ollut iso. Mutta nämä kaikki treenihommelithan on niin yksilöllisiä, ettei niitä kannata kovin vakavasti ottaa kenenkään. Joskus sitä on kuitenkin ihtekki tullu kokeiltua jonkun hyväksi kokemaa ideaa... mm. värikkään Forrestg:n blogista ihtelleni on tarttunut noiden varhaisten aamulenkkien hyödyn näkeminen, sekä saman herran puhutteleva sana: Jatkuvuus. Ei yksi iso harjoitus tee kenellekkään kevättä, mutta jatkuvuus tuo tuloksia ennemmin tai myöhemmin. Järkevää?
Männä sunnuntaina olin jo päivän kääntyessä iltamaksi ihmeissään. Jo toinen päivä menossa viimeisestä harjoituksesta ja pohkeet yhä ihan kuutamolla. Ei mitään edistystä. Tässä(kin) harrastuksessa huomaa usein taistelevansa tallipäälikkönä kahta juonikasta sekä päättäväistä tahoa vastaan, eli: päätä ja jalkoja vastaan. Joskus voi jopa löytää itsensä nurkasta, kun molemmat panee hanttiin tallipäälikön suunnitelmille. Siinä onkin usein tekemistä, jotta saa asiat vietyä ns. lävitse. Näin kävi männä sunnuntainakin, toki vain jalkojen ja nimenomaan pohkeiden suhteen. Niinpä päätin viedä pohkeet nöyryytys jumpalle!
Latasin juomapullovyöhön vettä lähes joka tuuttiin ja käteen vielä yksi juomaputelo. Täytyisi hankkia sellainen järkevä juomapullosydeema. Niin ku joku tämän tyyppinen, eikä tällaista telaketjua. On nimittäin jo litrakin sitkiä jobi raahata mukana tollaisessa "telineessä" + kädessä. No, siinä pohkeet uikutti ja ruikutti monta, monta kilsaa lenkin aluksi. Meni n.9-10km ennen kuin kohtasi hiljaisuus, jossain tuolla vinnurvan suunnalla. 25km taisteluvyötä kantaen kevyesti sai pohkeet palautumaan! Jos vakavasti puhutaan niin minulla tuollainen terve jumi usein lähtee pitkällä ja KEVYELLÄ hölökällä kaikkein parhaiten, jollei sitä tee aivan hulluun rakoon. Esim. nyt oli kuitenkin jo menossa toinen päivä edellisestä harjoituksesta.
Maanantain puolenpäivän tietämissä löysin ihteni töistä! Neljä viikkoa lomaa hurahti jonnekkin. Eipä siinä, pukkasin iltavuoron menemään. Oli vähän unensaanti vaikeuksia, kun aamu painoi huohottaen niskaan heti tiistaina. Hoksasin kuitenkin uikuttavan äänen viestin tiistai-aamuna klo.4.10 = aamulenkille herätys. Kävin siinä erittäin kevysti jalotteleen 8km. Oli niin verkkainen (5:27/km) lenkki, että ennätti siinä hyvin kaikki näkemänsä unet kertailla, postiautojen viuhtoessa suuntiinsa perinteisen jämptein aikatauluin. Aamuvuorossa - siis tiistaina - tuli sitten ouvosti toi oikea nilikan seutu/jalakapohoja/akilles kipiäksi. Siihen heti kotona jäitä iskin pariinkin otteeseen + venytyksiä. Jotain rasitusoireitta vissiin. Oisko kuitenkin vähän ennättäny tuon heinäkuun alun 116km lenkin aikana jalatkin rasittua, mene ja tiedä - ja pian meninkin.
Kiepsautin nimittäin siinä eilen tiistai-iltamassa sellaisen Pk-alueen yläosan (keskari syke 150) tehoilla suoritetun 10,5km lenkuran. Ei kyllä juoksussa tuntunu toi edellä mainittu kipu/oire. Mutta johan oli tahamiaa ja nihkiää. Olinkin siksi vähän ihmeissäni, kun alkukilsat lähti näin liikenteeseen: 4.55, 4.57... toki pian mennen hyvästikin 5:n päälle. Koko hoito 5:08/km. Ihan toi ajallisesti (niukasti) kelepais ja nihkiään tunteeseen peilaten hyvinkin. Teinpä tuosta kuiten-niin sellaisen päätelmän, jotta joskus on viisasta tallipäälikönkin kuunnella alaistensa - tällä kertaa jalkojen - viestejä.
Päätinkin, että pidän kaksi lepopäivää, ke ja to. Eilen iltamassa hoitelin vielä lisää tuota oikean jalan nilikan seutua lähinnä jäillä. Nukkumaan mennessä heivautin pitkästä aikaa 800mg buranan. Taisinkin jossakin vaiheessa päättää, jotta 24-kisan jäläkeen en buranan voimalla ala treenaan - enkä treenaa. Joten lepäillään nyt ainakin tämä (ke) päivä ja tojennäkösesti huominenkin. Onhan tuo Kempeleen Z-maratonin puolikas jo kuiten-niin ees viikolla. Ei tässä ny oo mitään järkeä ruveta väkisellä ruimimaan lenkuroita, kun kummiski nuo nilikan tuntemukset ei oo niinkään terveen tuntusia = jotain rasitusoiretta.
Mieltä lämmitti eilen iltamassa sohovalla Olympiauinteja kahtellessani tuo eilisillan onneton räpistely vauhdin puolesta, kun tuota lenkkivauhtia spekuleerasin. 10,5km lenkuralla noin onnetomalla Pk-läpsyttelyllä 5:08. Sehän menis nuinkin ankialla köpöttelyllä puolikas jo alle 1.48.30:n, nuin lähihoitajan matikalla laskettuna. Joten eiköhän tuo enkka (1.52.26) mene kaiken jären mukaan nurin Kempeleessä?
Vielä palaten tuohon eilisillan lenkkiin. Oli muuten kuiten-niin pari mukavaa detaljia tuolla eilisellä nihkiällä iltalenkillä. Tuli pari tuttua juoksukolleegaa vastaan n.300-400m välein, ilmeisen tietämättään (olivat menossa samaan suuntaan) toisistaan mitään. On periharvinaista nähdä muita juoksijoita lenkillä vastaan tulemassa. Onkohan Nivalassa lenkkeily-innostus taantumassa? Tarvittaisko jonkinlaista tukipakettia? Mitä tarjotaan vakuudeksi? Pitkääää syysretkeä hiekkateillä? Nimittäin lenkkeilyharrastukseni alakutaipaleella, tuossa esim. joskus v.2009 meni useinkin ohitseni joku toinen juoksija. Taisinpa kerran-pari (varmaan liioittelen) jonkun itsekkin jopa ohittaa. Tänä vuonna ei ole kukaan juossut ohitseni, enkä minäkään ole ketään ohittanut. Tuo tieto kertonee jostain? Toki joskus joku tulee vastaan, mutta aika harvoin siis.
Lopuksi. Onko joku menossa 11.8.2012 Kempeleen Z-maratonille? Meillä nimittäin hajosi auto ja minun kyytini onkin yhtä-äkkiä aika epävarma kisapaikalle. 137km tuonne Kempeleen Zeppeliiniin näyttäisi olevan meiltä matkaa.Voisiko joku kenties tuonne tuolloin menevä ottaa yhden juoksuharrastelijan kyytillensä???
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 1.8.2012
