Taisin tuossa edellisen blogin kommenttikentässä kirjoittaa siitä, että täytyy elää niin, jotta voi kalkkiviivoilla katsoa taakse jäänyttä polkua hyvillä mielin. Tuo sopii ihan tänne välillekkin, ei pelkästään loppusuoralle. Itse pyrin aina tekemään päätökset sen mukaan, jotta voin niiden toteutettuani katsoa toteumaa sen hyväksyen. Kävi miten kävi, meni miten meni. Aina on eduksi, jos tiedät mitä mistäkin voi seurata. Oikeastaan kaikilla täytyisi olla aavistus siitä, mitä mistäkin seuraa. Minäkin tiedän, että tämä blogini herättää lukijoissa monenlaisia fiiliksiä. Tässä blogissa esiintyy (taas) vahvoja mielipiteitä ja päätöksiäkin. Usein asiat koskettavat lukijaa sitä enempi, mitä lähempänä asia on häntä itseään tai periaatteitaan tms. katsomusta/ideologiaa.
Olen kamppaillut aika pitkään riivaavan vasemman jalkani kanssa. Välillä vaiva jo melkein katosikin. Se näkyy alkaneen 8.7.2013. Eli aika pitkään tuo on vaivannut. Olen joutunut tulkitseen vaivaa, mikä se on. Varsinainen vamma se ei ole, sillä se ei juurikaan reagoi harjoitteluun negatiivisesti - päinvastoin, välillä jopa positiivisesti. Mielestäni kyse on syvästä lihasjumista tai tulehduksesta tai molemmista. Uskaltaisin väittää, että kipu on ajoittain aika kova. Särkylääkkeitä olen syönyt todella vähän. Varmaan koko vamman aikana yhden käden laskettavissa. Tänään ajattelin kuitenkin aloittaa ihan rehdisti 3pv burana kuurin (3x800mg/vrk). Haluan selvittää, onko siellä tulehdusta.
Huoltoa olen antanut jalalle arviolta n.2h/päivä. Olen suomeksi sanottuna lähes vittuuntunut tähän jauhantaan! Kylmähoitoja, venytyksiä, ravistuksia ja itsehierontaa. Kuinka moni hieroo itseään niin kovaa, että jää mustelmia? Onko se sitten järkevän kovaa, päättäkööt jokainen mielessään. Sellaisia näkyy olevan kipualueen ympärillä useampia. Olen hierojilta kuullut (oppinut?), että paras tapa pehmittää kipualue on hieroa sen molemmilta puolilta. Tuttua harjoittelunkin suhteen. Ongelma/kehitettävää tehoaluetta hierotaan sen molemmilta puolin.
Olen ja en, huolissani jalasta. Eilen lykkäsin 22km vauhtileikittelyn Keijon kanssa ja jalka tuntui jopa hyvältä pari tuntia harjoituksen jälkeen. Aina ei ole niin ollut. Kuitenkin mentiin mm. väli 17-20km @4:19.
Olen käsitellyt tämän asian mielessäni ja päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen, sekä tasapainoon. Jatkan prosessia niin kauan kuin se tuntuu järkevältä. Olen valmistautunut JOPA taukoon. Tosissaan ollaan, mutta sittenkin tämä on vain harrastus, eikä sponsorit höngi (ainakaan vielä) niskassa.
Huomenna astun jalallani maratonviikolle. Harjoittelu on ollut nyt elokuun alusta alkaen maratonille tähtäävää. Sitä ennen jauhoin 130 sykkeillä tai alle n.90% harjoittelusta. Jokainen enempi juossut tietää, miten hankala on totuttaa jalat juoksemaan n.150-155 sykkeillä - ja vieläpä 42,2km. Melkein tekisi mieli sanoa, ettei mitenkään. Nyt täytyy kyllä sanoa, ETTEN osaa sanoa kovinkaan tarkasti, mitä tuleva maraton tuo tullessaan. Yksi harvoista asioista, jotka ovat selviä, on se, ettei vauhtikestävyyttä ole tarpeeksi maratonille. Minne asti se riittää, sen näkee vasta ensi lauantaina. Vk-menon uskon (ja toivon) muuttuvan vielä tässä vajaan viikon kevennellessäni helpommaksi ja paremmaksi. Varmaan pystyn maratonin HÖLKKÄÄMÄÄN @4:45 -tahdilla, joka tietäisi 3h20min alitusta. Sen sijaan, pystynkö JUOKSEMAAN maratonin jollain n.@4:30 -tahdilla, on aivan toinen kysymys.
Mutta tosissani lähen tietysti lykkäämään ja katsomaan missä maraton kunnossa sitä oikein ollaan. Saapahan ainakin vähän tuota omaa HEIKKOA maratonenkkaa asiallisemman näköiseksi. Ja sitä kautta mielenrauhaa lisää. Tuon kisan jälkeen hiiviskelen ja tunnustelen viikon, siirtäeni nokkaani, ajatuksiani kohti Vierumäkeä.
Oman aktiivisemman juoksuharrastuksen myötä olen alkanut ymmärtämään yhä enemmän noita ns."kisaturisteja" tuolla arvokisoissa. Niillä tarkoitan urheilijoita, jotka käyvät vetäsemässä sen kuuluisan oman suorituksen enkan tuntumaan ja ovat ÄLYTTÖMÄN tyytyväisiä tai vähän pettyneitä. Silti SISIMMÄLTÄ sielultani olen edelleen se sama mies, joka on sitä mieltä, että; -"liika tyytyväisyys = kehittymisen tyssääminen". Tuolla tarkoitan tuloshakuista ajattelua.
Seuraavassa videossa jätän katsojille pohdittavaksi, mikä on menestyvän urheilijan suoritus-tyytyväisyys -suhde. Otettakoot seuraava video sopivalla humoristisella otteella.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 11.8.2013
sunnuntai 11. elokuuta 2013
torstai 8. elokuuta 2013
KIPUKYNNYS
Tulen siis noin viikon mittaiselta, perhekeskeiseltä mökkilomalta, ja otsakkeessa lukee "KIPUKYNNYS". Kuten itse sanakin, on se monitahoinen, ja tulkinnan varainen, kuten teidän arvoisien lukijoiden ensivaikutelma tuon sanan olemisena otsakkeena. Lomani oli oikein hyvä (ei, se oli erinomainen), mutta se herkisti näkemään tuollaisen sanan muutamien sattumien johdattamana.
Perjantai. Herään keskelle mökkiloman tuoksua, vaikka olemme vielä ERITTÄIN varhaisessa aamussa kotona Olkkosentiellä. Perusheräilyä ja oleilua. Pian seison lenkkarit jalassa tiellä. Taas vain Jani aamulenkillä... "vain", siis siksi, että näkisemme mielellämme useammin muitakin. Olemme eräänkin kertaan tuota asiaa "surreet" - tuloksetta. Itsessään Jani on kaikkea muuta kuin "vain". Aamulenkit sujuvat lähes 100%:sti Janin kanssa hölkkäiltäessä ja rupateltaessa. Varsin usein juoksusta, mutta mahtuu sinne aina joukkoon tietysti muutakin asiaa... Pian lenkki on pääteristeyksessä. Käden heilautukset ja hyvän päivän, sekä loman toivotukset. Käden heilautuksissa on laajakaarisuutta, pitkäkätisyyttä. Tiedämme, että +viikon hölkkäilemme tahoillamme, ilman yhteisaamulenkkejä...
Matkustamme mökille. Tunnelma on upea. Asetumme sujuvasti tutulle mökille. Itse pälyilen matkalla fönärin takaa paistavia, lukuisia, kutsuvia soita. Sieluni on jotenkin siellä... Ensimmäinen päivä rauhallista yhdessä-oloa. Itse suhhautan yhen alkoholittoman. Tyrkkään kuusi mukaani ottamaa kylmäkallea ajoittain kipulevaan vasemman reiden ulkosyrjään. Tempasen vielä mökin pakkasesta pitkään pakkasessa olleen, ison ja huuruisen kylmäkallen pakaraan. A-vot! Mutta kylläpä se ny kipristää... mutta niinhän se usein - ajattelen. Pidän jostain syystä jäitä vain n.12min, normaalin n.20min sijaan. Otan 6 omaa kylmäkallea, ja sitten... -"ööö, onko tästä jääny etiketti ahteriin... ei saatana, mun persehän on valkosen lätkän piettämä apauttia-trallaa 10x15cm alueelta.
Olen tiennyt, että minulla on poikkeuksellisen korkea kipukynnys, mutta että... Korkea kipukynnys ei ole LÄHESKÄÄN aina hyvästä. Kun menee pitkään, ettei mitään kivun arvioinnin virhettä tapahdu, alkaa uskomaan, ettei oma kipukynnys nyt sittenkään ehkä "enää" niin kova ole. No, nyt taas täytyy muistaa, että on se - ja pirun kova. Mutta kuten tästäkin esimerkistä voidaan huomata, aina se ei ole hyväksi. Onneksi saimme paranemisen alkamaan suotuisasti, eikä tuosta nyt juuri enää ole haittaa, vaikka se aluksi oli jopa minun mielestä kipeä.
Lauantai. Hellettä piisaa. Aamulla ollaan kuitenkin "vain" hivenen yli +20. Käyn vähän tutkaileen hölkäten mökkiverkostoteiden ja metsäpolkujen tarjoamia nousumetrejä. Nousumetrejä kertyikin yli 200m vain vajaan 11km matkalla. Lenkin jälkeen on upeaa juosta lähes suoraan järviveteen viilentymään, sekä saunomaan... Aika laiturilla kuluu rattoisasti. Lapset ovat innoissaan lämpimästä vedestä...
Sitten tuuletan 20e kenovoittoa, ja LUPS! Niin pankkikortti kuin ajokorttikin tipahtavat lompsan välistä laiturin alle veteen. Sitkeän naaraamisen jälkeen löysin pankkikortin, mutta ajokorttia ei löytynyt koskaan. Tuuletus toi 20e, sekä vei ehkä n.60e. Kom-sii, Kom-saa...
...Innostun jopa kippaamaan pitkin helteistä päivää muutamat alkoholilliset juomat. Yhtenä päivänä ajattelin vähän herkutella ja rentoutua sihhauttelemalla, sekä HYVIN syömällä.
Sunnuntai. Auringon palvontaa. Varmaan kävimme vain syömässä sisällä. Aivan maagiset kelit! Grilli oli kuumana joka päivä. Välistä kyllä tuntui, että mitenköhän iso-poika tältä reissulta palaa...
Radiosta kuuluu nuorten keskuudessa kehittyneitä uusia termejä. Minusta on aika hauska ja hyvä tuo nuorten bilettämisessä käytettävä slogani: -"Tänään otetaan ISOA MUKIA". Sinällänsä katson surkein mielin nuorten kaljottelua. Voi, kun oivaltaisivat ajoissa, että alkoholia kannattaa välttää kittaamisen sijaan.
Maanantai. Kerran-pari pitää syödä lomalla kalliisti. Niin tälläkin. Ja kieltämättä pirun hyvää oli. Kaupassakäyntiä, ruokailuja ja auringon palvontaa. Toinen juoksuton päivä putkeen!
Tiistai. Sama aurinko jaksoi jatkaa paistamistaan. Ongelmia ajankulun kanssa ei ollut. Tiistaina kävin juoksemassakin, peräti +21km. Sisältäen 3x5km vedot ERITTÄIN mäkisillä reiteillä lähes täysillä. Aika mukavasti sai jalat hapoille kyllä. Olin jo eka vedon (@4:23) jälkeen jo lähes kanveesissa. Viimeisen vedon jälkeen tuntui kuin lihakset irtoaisivat luista, kun ukko joutui niin koville. Lenkin jälkeen olikin kiire järviveteen, alkoholittoman oluen ja saunan pariin. Loppu illan jalkoja repikin aika huolella.
Keskiviikko. Edelleen paistoi kauniisti. Ohjelmassa oli myös aamulenkki. Edellisen päivän raastavista vedoista oli kuitenkin vasemman jalan reiden sivuosan yläosa erikoisen huolella jumikipeä. Sen sijaan yllätys oli, että jalkaan sattui aika vietävästi juoksu. KIPUKYNNYS ylittyi, ja järki sanoi, että nyt ei hyvä heilu, jos jatkan. Harjoituksen oli määrä olla TÄRKEÄ mahdollista Kempeleen maratonia (La 17.8.) silmällä pitäen. En ollut onnistunut saamaan alle yhtään n.20km mittaista keskitehoista (5-10 sykepykälää maratontehoja keveämmin) harjoitusta, joka on minun ideologiassa tärkeä ja keskeinen harjoitus maratonia varten. Niin hyvä kuin mökkilomamme olikin, sai se kerran päästämään suustani voimasanan.
Uskoin tuon jalkavaivan olevan lihasperäistä, totaalijumia, jossa oli mukana todennäköisesti myös hieman tulehdusta. Niinpä leivoin n.6h aikana 2x800mg buranaa naamariin, sekä kylmähoitoja, venyttelyä ja omatoimista hierontaa. Päivän kaupoissa kiertelyn ja TOISEN kalliilla syönnin (sanon kalliilla syönneiksi kaikkia +6e aterioita) jälkeen jalka alkoi tuntua normaalilta... tai miltä se nyt on viimeisen kuukauden tuntunut. Suomeksihan jalat on ollut vain äärirajoilla - ja hieman rajojen väärällä puolellakin - pitkän aikaa.
Niinpä lähdinkin iltasella kokeileen jalan kestävyyttä. Ja yllätyksekseni jalka olikin kivuton koko lenkin ajan. Tein alle ja päälle 2km verkkaa ja sain työstettyä siihen väliin ihan mukavat 16km keskitehoista @4:45 keskarilla, vaikka reitti oli erittäin mäkinen. Juoksu oli keskitehoisen osuudessa 14km erittäin helppoa, mutta 14-16km välillä alkanut kangistuminen päätti lyhentää aiotusta 21km:sta keskitehoisen osuutta 16km:n. Juoksu oli hyvästä datasta huolimatta aika väsynyttä. Edellisen päivän rajut pitkät vedot tuntuivat selvästi - ja odotetusti - kintereissä.
Torstai. Sää oli jo hieman viileämpi, mutta kuitenkin pilvipoutainen/puolipilvinen, n.+20. Jalkakaan ei ottanut normaalia enempää nokkiinsa, joten riskillä otetussa jalan testauksessa kävi lopulta hyvin. Tietysti tuo jalan pitkään jatkunut oireilu pitää tämän minun projektini veitsenterällä. Riskillähän tässä on menty, joten kaikki on mahdollista. Mutta kuljetaan valittuja polkuja niin kauan kuin ne kantavat...
...Sittenkin nämä juoksuasiat ovat "kipukynnys" kysymyksineenkin vain pisara meressä. Elämässä on oikeastikin kivuliaitakin asioita, joiden alle nämä elämän pienet arkiset huolet lakaistuvat. Sain tänään tiedon hyvän ystäväni veljen pois nukkumisesta. Odotettu sellainen, mutta aina pysäyttävä, ajatukset hallitsemattomaksi saava tien päätös. Sain itsekin kunnian tutustua kyseiseen henkilöön. Pääsin keskustelemaan muutamia kertoja, kuulemaan jopa yhden seikkailutarinankin. Ihmiset ovat täynnä mitä hienoimpia kokemuksia. On oikeus olla täällä. Jaksamista omaisille ja läheisille!!! Hienon ihmisen muistoksi päätän blogin seuraavaan kappaleeseen:
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 8.8.2013
Perjantai. Herään keskelle mökkiloman tuoksua, vaikka olemme vielä ERITTÄIN varhaisessa aamussa kotona Olkkosentiellä. Perusheräilyä ja oleilua. Pian seison lenkkarit jalassa tiellä. Taas vain Jani aamulenkillä... "vain", siis siksi, että näkisemme mielellämme useammin muitakin. Olemme eräänkin kertaan tuota asiaa "surreet" - tuloksetta. Itsessään Jani on kaikkea muuta kuin "vain". Aamulenkit sujuvat lähes 100%:sti Janin kanssa hölkkäiltäessä ja rupateltaessa. Varsin usein juoksusta, mutta mahtuu sinne aina joukkoon tietysti muutakin asiaa... Pian lenkki on pääteristeyksessä. Käden heilautukset ja hyvän päivän, sekä loman toivotukset. Käden heilautuksissa on laajakaarisuutta, pitkäkätisyyttä. Tiedämme, että +viikon hölkkäilemme tahoillamme, ilman yhteisaamulenkkejä...
Matkustamme mökille. Tunnelma on upea. Asetumme sujuvasti tutulle mökille. Itse pälyilen matkalla fönärin takaa paistavia, lukuisia, kutsuvia soita. Sieluni on jotenkin siellä... Ensimmäinen päivä rauhallista yhdessä-oloa. Itse suhhautan yhen alkoholittoman. Tyrkkään kuusi mukaani ottamaa kylmäkallea ajoittain kipulevaan vasemman reiden ulkosyrjään. Tempasen vielä mökin pakkasesta pitkään pakkasessa olleen, ison ja huuruisen kylmäkallen pakaraan. A-vot! Mutta kylläpä se ny kipristää... mutta niinhän se usein - ajattelen. Pidän jostain syystä jäitä vain n.12min, normaalin n.20min sijaan. Otan 6 omaa kylmäkallea, ja sitten... -"ööö, onko tästä jääny etiketti ahteriin... ei saatana, mun persehän on valkosen lätkän piettämä apauttia-trallaa 10x15cm alueelta.
Olen tiennyt, että minulla on poikkeuksellisen korkea kipukynnys, mutta että... Korkea kipukynnys ei ole LÄHESKÄÄN aina hyvästä. Kun menee pitkään, ettei mitään kivun arvioinnin virhettä tapahdu, alkaa uskomaan, ettei oma kipukynnys nyt sittenkään ehkä "enää" niin kova ole. No, nyt taas täytyy muistaa, että on se - ja pirun kova. Mutta kuten tästäkin esimerkistä voidaan huomata, aina se ei ole hyväksi. Onneksi saimme paranemisen alkamaan suotuisasti, eikä tuosta nyt juuri enää ole haittaa, vaikka se aluksi oli jopa minun mielestä kipeä.
Lauantai. Hellettä piisaa. Aamulla ollaan kuitenkin "vain" hivenen yli +20. Käyn vähän tutkaileen hölkäten mökkiverkostoteiden ja metsäpolkujen tarjoamia nousumetrejä. Nousumetrejä kertyikin yli 200m vain vajaan 11km matkalla. Lenkin jälkeen on upeaa juosta lähes suoraan järviveteen viilentymään, sekä saunomaan... Aika laiturilla kuluu rattoisasti. Lapset ovat innoissaan lämpimästä vedestä...
Sitten tuuletan 20e kenovoittoa, ja LUPS! Niin pankkikortti kuin ajokorttikin tipahtavat lompsan välistä laiturin alle veteen. Sitkeän naaraamisen jälkeen löysin pankkikortin, mutta ajokorttia ei löytynyt koskaan. Tuuletus toi 20e, sekä vei ehkä n.60e. Kom-sii, Kom-saa...
...Innostun jopa kippaamaan pitkin helteistä päivää muutamat alkoholilliset juomat. Yhtenä päivänä ajattelin vähän herkutella ja rentoutua sihhauttelemalla, sekä HYVIN syömällä.
Sunnuntai. Auringon palvontaa. Varmaan kävimme vain syömässä sisällä. Aivan maagiset kelit! Grilli oli kuumana joka päivä. Välistä kyllä tuntui, että mitenköhän iso-poika tältä reissulta palaa...
Radiosta kuuluu nuorten keskuudessa kehittyneitä uusia termejä. Minusta on aika hauska ja hyvä tuo nuorten bilettämisessä käytettävä slogani: -"Tänään otetaan ISOA MUKIA". Sinällänsä katson surkein mielin nuorten kaljottelua. Voi, kun oivaltaisivat ajoissa, että alkoholia kannattaa välttää kittaamisen sijaan.
Maanantai. Kerran-pari pitää syödä lomalla kalliisti. Niin tälläkin. Ja kieltämättä pirun hyvää oli. Kaupassakäyntiä, ruokailuja ja auringon palvontaa. Toinen juoksuton päivä putkeen!
Tiistai. Sama aurinko jaksoi jatkaa paistamistaan. Ongelmia ajankulun kanssa ei ollut. Tiistaina kävin juoksemassakin, peräti +21km. Sisältäen 3x5km vedot ERITTÄIN mäkisillä reiteillä lähes täysillä. Aika mukavasti sai jalat hapoille kyllä. Olin jo eka vedon (@4:23) jälkeen jo lähes kanveesissa. Viimeisen vedon jälkeen tuntui kuin lihakset irtoaisivat luista, kun ukko joutui niin koville. Lenkin jälkeen olikin kiire järviveteen, alkoholittoman oluen ja saunan pariin. Loppu illan jalkoja repikin aika huolella.
Keskiviikko. Edelleen paistoi kauniisti. Ohjelmassa oli myös aamulenkki. Edellisen päivän raastavista vedoista oli kuitenkin vasemman jalan reiden sivuosan yläosa erikoisen huolella jumikipeä. Sen sijaan yllätys oli, että jalkaan sattui aika vietävästi juoksu. KIPUKYNNYS ylittyi, ja järki sanoi, että nyt ei hyvä heilu, jos jatkan. Harjoituksen oli määrä olla TÄRKEÄ mahdollista Kempeleen maratonia (La 17.8.) silmällä pitäen. En ollut onnistunut saamaan alle yhtään n.20km mittaista keskitehoista (5-10 sykepykälää maratontehoja keveämmin) harjoitusta, joka on minun ideologiassa tärkeä ja keskeinen harjoitus maratonia varten. Niin hyvä kuin mökkilomamme olikin, sai se kerran päästämään suustani voimasanan.
Uskoin tuon jalkavaivan olevan lihasperäistä, totaalijumia, jossa oli mukana todennäköisesti myös hieman tulehdusta. Niinpä leivoin n.6h aikana 2x800mg buranaa naamariin, sekä kylmähoitoja, venyttelyä ja omatoimista hierontaa. Päivän kaupoissa kiertelyn ja TOISEN kalliilla syönnin (sanon kalliilla syönneiksi kaikkia +6e aterioita) jälkeen jalka alkoi tuntua normaalilta... tai miltä se nyt on viimeisen kuukauden tuntunut. Suomeksihan jalat on ollut vain äärirajoilla - ja hieman rajojen väärällä puolellakin - pitkän aikaa.
Niinpä lähdinkin iltasella kokeileen jalan kestävyyttä. Ja yllätyksekseni jalka olikin kivuton koko lenkin ajan. Tein alle ja päälle 2km verkkaa ja sain työstettyä siihen väliin ihan mukavat 16km keskitehoista @4:45 keskarilla, vaikka reitti oli erittäin mäkinen. Juoksu oli keskitehoisen osuudessa 14km erittäin helppoa, mutta 14-16km välillä alkanut kangistuminen päätti lyhentää aiotusta 21km:sta keskitehoisen osuutta 16km:n. Juoksu oli hyvästä datasta huolimatta aika väsynyttä. Edellisen päivän rajut pitkät vedot tuntuivat selvästi - ja odotetusti - kintereissä.
Torstai. Sää oli jo hieman viileämpi, mutta kuitenkin pilvipoutainen/puolipilvinen, n.+20. Jalkakaan ei ottanut normaalia enempää nokkiinsa, joten riskillä otetussa jalan testauksessa kävi lopulta hyvin. Tietysti tuo jalan pitkään jatkunut oireilu pitää tämän minun projektini veitsenterällä. Riskillähän tässä on menty, joten kaikki on mahdollista. Mutta kuljetaan valittuja polkuja niin kauan kuin ne kantavat...
...Sittenkin nämä juoksuasiat ovat "kipukynnys" kysymyksineenkin vain pisara meressä. Elämässä on oikeastikin kivuliaitakin asioita, joiden alle nämä elämän pienet arkiset huolet lakaistuvat. Sain tänään tiedon hyvän ystäväni veljen pois nukkumisesta. Odotettu sellainen, mutta aina pysäyttävä, ajatukset hallitsemattomaksi saava tien päätös. Sain itsekin kunnian tutustua kyseiseen henkilöön. Pääsin keskustelemaan muutamia kertoja, kuulemaan jopa yhden seikkailutarinankin. Ihmiset ovat täynnä mitä hienoimpia kokemuksia. On oikeus olla täällä. Jaksamista omaisille ja läheisille!!! Hienon ihmisen muistoksi päätän blogin seuraavaan kappaleeseen:
perjantai 2. elokuuta 2013
KUNTO ALAS LEIRI
Vuoden perinteinen perheen kesken pidettävä mökkilomaviikko alkaa tänään. Akkujen latausta. Paljon nukkumista (normaaliin, liian vähäiseen verraten). Ja tietysti "normaalien" ihmisten tapaan kosolti kuntoa ja suorituskykyä turmelevaa toimintaa. 24/7 ruoan amppaamista, kaljan, siiderin ja väkevien viinojen juontia pitkinä harjoituksina, sekä intervalleina. Paikallaan oloa. Ajatuksella; laiturille on pitkästi. Ja takaisin tullaan kohonnein verenpainein, väsynein silmin, 5-8 lisäkilon voimalla ja TÄYSIN harjoittelemattomana, tietysti. Supi-suomalaista lomailua, sekä sen kerrannaisvaikutuksia...
...tai sitten viheltelen TÄMÄN TAHDISSA, ja kalastelen, pesueen kanssa touhuillen, vaimolle vuoden aamukarkailut tielle takaisin maksaen. Ehkä nostan maljaakin yhtenä päivänä, josta saan sopivan morkkiksen ja nälän loppuvuoden treeneihin, kun muutoin olen aika laiska harjoittelija - patistettava...
Menipä miten meni, mutta mentävä on, kun on leirivahvuuteen kelpuutettu. Sittenkin tärkein ja palkitsevin posti on perheenisänä olo. Eli palataanpa asiaan reilun viikon päästä. UTELIAAT voivat seurata tuosta oikealta "Cosmoksen twiitit" kohdasta mahdollisia mökkilipsahduksia, jos tulee jossain vaiheessa laitettua vahingossa lenkkarit jalkaan sandaalien sijaan, poimittua karhujen jalkojen juuresta kaksi ämpäriä tunnissa mustikoita tai s.o.s. sanoma kinnulan metsistä, jonne kenties eksyn marjassa.
Koittakaapa lukijat treenailla minunkin eestä! Minä lähen LOMALLE!
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 2.8.2013
...tai sitten viheltelen TÄMÄN TAHDISSA, ja kalastelen, pesueen kanssa touhuillen, vaimolle vuoden aamukarkailut tielle takaisin maksaen. Ehkä nostan maljaakin yhtenä päivänä, josta saan sopivan morkkiksen ja nälän loppuvuoden treeneihin, kun muutoin olen aika laiska harjoittelija - patistettava...
Menipä miten meni, mutta mentävä on, kun on leirivahvuuteen kelpuutettu. Sittenkin tärkein ja palkitsevin posti on perheenisänä olo. Eli palataanpa asiaan reilun viikon päästä. UTELIAAT voivat seurata tuosta oikealta "Cosmoksen twiitit" kohdasta mahdollisia mökkilipsahduksia, jos tulee jossain vaiheessa laitettua vahingossa lenkkarit jalkaan sandaalien sijaan, poimittua karhujen jalkojen juuresta kaksi ämpäriä tunnissa mustikoita tai s.o.s. sanoma kinnulan metsistä, jonne kenties eksyn marjassa.
Koittakaapa lukijat treenailla minunkin eestä! Minä lähen LOMALLE!
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 2.8.2013
keskiviikko 31. heinäkuuta 2013
TUPLA COOPERI
10 päivän määräjakso, sekä ennätysmäinen heinäkuu saateltiin tänään pakettiin tupla-cooper-testin kera. 10 päivän määräjaksolle tuli kilsoja 220,9km. Heinäkuulle 560,3km. Kelpaa minulle "urani" tässä kohtaa. Minulla on omanlainen tyyli edetä tässä omassa prosessina. Ainakin vielä se on vienyt mukavasti eteenpäin, joten täällä myhäillään tyytyväissä.
Tänään oli ohjelmassa tupla-cooper-testi, 3min palautuksella. Olin vielä tuossa aamupäivällä melkoisen poikki ololtani menneen määräviikon (184,8km) ja power park -reissun jäljiltä, että mietin, mitenköhän virkun baanalle. No, ihan kohtuu olotilaan pääsin tuossa iltapäivästä, joten päätin tehdä suunnitellun reenin. Minimiajatuksena oli vetää tuollaisilla 165 sykkeillä (maksimi 174) molemmat cooperit, ja ehkä toisessa ns. niistää lopussa.
Paikan päälle menin hyvissä ajoin. Edeltävästi olin jo noin tunteroisen venytellyt ja sätkytellyt kotona omia hevosen ja kissapotkuja, sekä heilautuksia. Paikan päällä sitten kokeilin pienen hölkkäilyn jälkeen 200m @4:00 -vauhdilla. Se oli helppoa. Sitten 200m @3:40 -vauhdilla, joka oli jo liian kovaa määräjaloille. Otin vielä kolmannen 200m:n, sen @3:30 -vauhdilla. Sitten siinä himmailin ja odotin omaa pre-cooper lähtöäni, joka oli siis seurani varsinaista cooperia edeltävästi siten, että siihen jää 3min palautus ennen toista otatusta.
Eka Cooperin eka tonnin availin 3.51. Toiseen passasin vähän kyytiä ja se meni 4.00. Kokonaisuutena tosi helppo kaksitonninen aikaan 7.51. Tuohon jäi hyvästi ilmaa. Kolmas tonni meni sitten 3000m tuloksen varmistaen 4.03 ja viimeiset 35m siis 6sek. Tulos siis 3035m. Silti pätkä oli kuitenkin JOPA siksi kova, että tuli uusi maksimisyke = 175. Kuitenkin koin, että varaa jäi, vaikka samalla hölkätessäni uudelleen lähtöpaikalle mietin, ettei taida hyvä heilua toisessa cooperissa. Kyllähän tuohon ekaan kuitenkin tuoreimmat voimat suli. Eikä tässä nyt vielä mitään ihmemiehiä olla.
Päästessäni lähtöalueelle, huusi seurani puheenjohtajan jämäkkä ääni: -"minuutti ja 10 sekuntia starttiin. Ok. Sykkeet jo 142. Maahan selälleen ja jalkojen puistelua. Sitten viivalle. Aika koominen tämä tällainen kombinaatio. Siinä vierellä oli ainakin 3kpl +3500m cooperin miehiä ja kait tuo kumpu-jusssikin on moisen ajan aikoinaan lätkytellyt. Joukon täydensi vakio cooperi kävijä, Virve, joka juoksi taas tutut 2500m. Hieno suoritus sekin = @4:48 -vauhdilla 2,5km. Voi käydä kokeilemassa.
Tuli hetki eka cooperin lopussa manattua taas näitä valmentaja-vähäahon keksimiä harjoituksia, joissa juoksija-vähäaho kokee olevansa välillä pinteessä... mutta sopivasti toki. Tiesin jo eka cooperin jälkeen, että sen verran kuitenkin tuohon ekaan cooperiin meni virtaa, ettei toinen 3km cooperi taida onnistua... Eka tonni 4.02. Toinen 4.13. Tuostakin vauhti vielä hetken laski, kunnes alkoi loppuraasto ja otin sellaisen 45sekunnin loppu rääkäsyn, noteeraten UUDEN henkilökohtaisen maksimisykelukeman = 177. Toisen cooperin tulos oli 2935m, eli 100 vähemmän kuin ensimmäisen.
Tässä sain samalla kätevästi hyvän MK-alueen harjoituksen. Elimistö pelasi aivan priimasti. Jalat olivat heikommassa hapessa määrän jälkeen. Mutta ihan tyytyväinen oon tähän settiin kokonaisuus huomioiden. Ajattelisin, että pystyn juoksemaan yksittäisen cooperin n.3150-3300m tuoreena, hieman herkemmässä tilassa. Jäi kyllä niin kutkuttaan, että täytyy kahtoa, jos VAIN YHEN cooperin uskaltais juosta vielä tuossa kuukauden päässä. Jäähän se kuitenkin +3vko:n päähän Vierumäestä. No, täytyy tuota vielä miettiä. Ei ainakaan tukkoon tuo vetänyt, vaikka kaksi veti perätysten - päinvastoin, aukasi paikkoja.
En muista tarkkaan tarkkoja tuloksia, joten asianomaiset vois tarkennella ja laitella tuonne kommenttikenttään tuloksia. Oliko Tuomas Aholalla 3597m? Lauri Gummerus 3570m? Heikki Uusivirta 3270m? Juhani Kumpusalo 3000m? Onni Vähäaho 3035m ja 2935m, Virve Närhi 2500m?
Laitetaanpa tähän loppuun nopiasti värkkäämäni youtube pätkä cooperista. Kiitokset materiialin kuvauksesta Janille!!!
Ps. Tuloksiin lisämetrejä teki myös kannustava yleisö, jota ei parane unohtaa! Kiitos myös teille, ja ees kerralla radalle :)
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 31.7.2013
Tänään oli ohjelmassa tupla-cooper-testi, 3min palautuksella. Olin vielä tuossa aamupäivällä melkoisen poikki ololtani menneen määräviikon (184,8km) ja power park -reissun jäljiltä, että mietin, mitenköhän virkun baanalle. No, ihan kohtuu olotilaan pääsin tuossa iltapäivästä, joten päätin tehdä suunnitellun reenin. Minimiajatuksena oli vetää tuollaisilla 165 sykkeillä (maksimi 174) molemmat cooperit, ja ehkä toisessa ns. niistää lopussa.
Paikan päälle menin hyvissä ajoin. Edeltävästi olin jo noin tunteroisen venytellyt ja sätkytellyt kotona omia hevosen ja kissapotkuja, sekä heilautuksia. Paikan päällä sitten kokeilin pienen hölkkäilyn jälkeen 200m @4:00 -vauhdilla. Se oli helppoa. Sitten 200m @3:40 -vauhdilla, joka oli jo liian kovaa määräjaloille. Otin vielä kolmannen 200m:n, sen @3:30 -vauhdilla. Sitten siinä himmailin ja odotin omaa pre-cooper lähtöäni, joka oli siis seurani varsinaista cooperia edeltävästi siten, että siihen jää 3min palautus ennen toista otatusta.
Eka Cooperin eka tonnin availin 3.51. Toiseen passasin vähän kyytiä ja se meni 4.00. Kokonaisuutena tosi helppo kaksitonninen aikaan 7.51. Tuohon jäi hyvästi ilmaa. Kolmas tonni meni sitten 3000m tuloksen varmistaen 4.03 ja viimeiset 35m siis 6sek. Tulos siis 3035m. Silti pätkä oli kuitenkin JOPA siksi kova, että tuli uusi maksimisyke = 175. Kuitenkin koin, että varaa jäi, vaikka samalla hölkätessäni uudelleen lähtöpaikalle mietin, ettei taida hyvä heilua toisessa cooperissa. Kyllähän tuohon ekaan kuitenkin tuoreimmat voimat suli. Eikä tässä nyt vielä mitään ihmemiehiä olla.
Päästessäni lähtöalueelle, huusi seurani puheenjohtajan jämäkkä ääni: -"minuutti ja 10 sekuntia starttiin. Ok. Sykkeet jo 142. Maahan selälleen ja jalkojen puistelua. Sitten viivalle. Aika koominen tämä tällainen kombinaatio. Siinä vierellä oli ainakin 3kpl +3500m cooperin miehiä ja kait tuo kumpu-jusssikin on moisen ajan aikoinaan lätkytellyt. Joukon täydensi vakio cooperi kävijä, Virve, joka juoksi taas tutut 2500m. Hieno suoritus sekin = @4:48 -vauhdilla 2,5km. Voi käydä kokeilemassa.
Tuli hetki eka cooperin lopussa manattua taas näitä valmentaja-vähäahon keksimiä harjoituksia, joissa juoksija-vähäaho kokee olevansa välillä pinteessä... mutta sopivasti toki. Tiesin jo eka cooperin jälkeen, että sen verran kuitenkin tuohon ekaan cooperiin meni virtaa, ettei toinen 3km cooperi taida onnistua... Eka tonni 4.02. Toinen 4.13. Tuostakin vauhti vielä hetken laski, kunnes alkoi loppuraasto ja otin sellaisen 45sekunnin loppu rääkäsyn, noteeraten UUDEN henkilökohtaisen maksimisykelukeman = 177. Toisen cooperin tulos oli 2935m, eli 100 vähemmän kuin ensimmäisen.
Tässä sain samalla kätevästi hyvän MK-alueen harjoituksen. Elimistö pelasi aivan priimasti. Jalat olivat heikommassa hapessa määrän jälkeen. Mutta ihan tyytyväinen oon tähän settiin kokonaisuus huomioiden. Ajattelisin, että pystyn juoksemaan yksittäisen cooperin n.3150-3300m tuoreena, hieman herkemmässä tilassa. Jäi kyllä niin kutkuttaan, että täytyy kahtoa, jos VAIN YHEN cooperin uskaltais juosta vielä tuossa kuukauden päässä. Jäähän se kuitenkin +3vko:n päähän Vierumäestä. No, täytyy tuota vielä miettiä. Ei ainakaan tukkoon tuo vetänyt, vaikka kaksi veti perätysten - päinvastoin, aukasi paikkoja.
En muista tarkkaan tarkkoja tuloksia, joten asianomaiset vois tarkennella ja laitella tuonne kommenttikenttään tuloksia. Oliko Tuomas Aholalla 3597m? Lauri Gummerus 3570m? Heikki Uusivirta 3270m? Juhani Kumpusalo 3000m? Onni Vähäaho 3035m ja 2935m, Virve Närhi 2500m?
Laitetaanpa tähän loppuun nopiasti värkkäämäni youtube pätkä cooperista. Kiitokset materiialin kuvauksesta Janille!!!
Ps. Tuloksiin lisämetrejä teki myös kannustava yleisö, jota ei parane unohtaa! Kiitos myös teille, ja ees kerralla radalle :)
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 31.7.2013
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
ISTUN OKSALLA
Istun siellä aika usein, noin kuvainnollisesti. Katson sieltä ennen kaikkea eniten omaa toimintaani. Olen aika itsekriittinen. Seuraan kriittisesti myös ympäristöä, mutta samalla arvostaen. Minulla on nyt TAAS todella paljon asiaa. Katsotaan, miten paljon ehdin niitä tähän ammentaa kirjainjonoksi. Olen "tuliperseenallatyyppi". Yleensä, mennessäni esim. kylään, mieleni on jo pois lähdössä avattuani oven. Silti harrastan ajoittain myös TODELLISTA pysähtymistä. Lähes poikkeuksetta pysähdyn mm. miettiessäni, miten alan kuljettamaan blogitekstiäni. Miten aloitan. Mitä haluan kertoa, mihin sävyyn, miten syvältä - vaiko vain pinnalta.
Olen oksalla istuessani funtsinut paljon meitä ultrajuoksijoita. Varsinkin olen katsonut, miltä itse OLETAN näyttäväni, kuulostavani kirjoituksillani. Onko joku yllättynyt, että olen näin filosofinen? Kuulkaas, olen todella. Arvioin paljon monia asioita, enkä vähiten omia toimiani - päinvastoin. Arvioin seuraavassa sitä miltä näytän teidän lukijoiden mielissä sovittaen sen todellisuuteen. Ööö, tä - kysyy moni(ko)?
Lukija saa todennäköisesti minusta kirjoituksieni kautta ristiriitaisen kuvan. Määrätietoisuus ja KORKEA itseluottamus, itsetuntemuksen tuominen tekstiin saattaa tuoda jopa "kusta päässä" -fiiliksen lukijoille, jollei lukija muutoin tunne kirjoittajaa. Voitanee puhua tuttavallisesti myös "jästipäästä". :) Toisaalta (toivottavasti) teksteistä kuvastuu myös nöyryys ja lämminsydämisyys. Vaatimattomuuskin, ainakin sitä tunnen, koska tiedän, missä vaiheessa olen matkallani = "eihän tässä nyt ole vielä mitään erikoista". Minulla on tietysti perustelu siihen, miksi näytän(näytämme?) monisäikeisiltä persoonilta: Ultrajuoksuharjoittelu opettaa itsetuntemusta, jos vain pitää mielen avarana. Ultrajuoksuharjoittelu rikastuttaa, opettaa arvostamaan yksinkertaisia asioita. Ultrajuoksuharjoittelu synnyttää positiivisuutta isoissa erissä, koska ultrajuoksijat juoksevat paljon ja aina kun juokset paljon olet positiivisempi kuin juoksemalla vähemmän.
Kun opit tuntemaan ultrajuoksuharjoittelun avulla itseäsi, rajojasi, elintoimintojasi jne. kasvattavat ne itseluottamusta, joka voi joillakin muuttua määrätietoisuudeksi. Samalla opit tietämään ja tuntemaan oman rajallisuuden, joka pitää mielen nöyränä ja avarana. Se ruokkii mm. lämminsydämisyyttä. Tämä on minun kuva itsestäni. Itsetuntemusta. Meniköhän miten paljon metsään?
Puhuin tuossa, että oppii elintoiminnoista. Tietysti siihen auttaa tietopohja ammattini kautta ihmiskehon toiminnasta. Ei tuolla sisällä hirviästi enää mitään yllättävää tapahdu. Tuota voi olla vähän vaikea avata maalikolle. Asiat sisällämme eivät ole yksioikoisia, mutta niillä on yhteys, jos niitä oppii tunnistamaan. Monesti poissulkemisen kautta. Olen aina ollut kiinnostunut tilastoista, joka on ruokkinut numeroiden tulkitsemisen kautta omaa kehityksen arviointia. USKON tietäväni mihin asti voin päästä. USKON tietäväni mihin voin esim. nyt kyetä nousseen kuntoni myötä. Jos nyt jotain konkreettista tarkoitan niin pystyisin nyt juoksemaan esim. helposti 100km alle 9h30min. Kunto on radikaalisti kovempi kuin kesäkuun puolivälissä. Kesäkuun PK2 on minulle aika lähellä PK1:stä tällä hetkellä vauhdillisesti, vaikka elän ja olelen keskellä KIIMAISTA harjoittelurupeamaa. Samalla olen kuitenkin nöyrä tässä tilanteessa. Nyt on KAIKKEIN TÄRKEINTÄ pysyä terveenä ja ehjänä.
Seuraan rasitustasojani. Varmistan näin kovilla rupeamilla, että olen valmis seuraavaan harjoitukseen. Tiedän milloin kehoni on valmis ottamaan vastaan seuraavan annoksen ruhooni. Leposyke on yksi hyvä mittari. Myös sykkeet harjoituksissa kertovat missä tilassa olen. Aina on oltava selvillä missä mennään, kun harjoitellaan paljon. On myöhäistä laskea housut, jos tavarat ovat jo siellä. Sen varaan ei saa jättää, että joutuu housun pesulle. On PYRITTÄVÄ elämään niin, että olet sinut sen kanssa, mitä tapahtuu.
Juoksin tällä viikolla 184,8km. Olisin voinut juosta paljon enemmänkin. Tuo tuntui kuitenkin nyt sopivalta määrältä. Minun ideologiassani on tärkeintä harjoitella niin, että se palvelee VAIN sitä välietappia, johon olet menossa. Olisin voinut juosta vaikka 240km, mutta en usko, että siinä olisi ollut mitään järkeä. Kaikkein vaarallisinta on juosta näyttääkseen, kuten PASIKIN tänään totesi omassa blogissaan. On juostava VAIN niin, että se palvelee OMIA päämääriäsi. Esim. minulla ja Pasilla on TÄLLÄ HETKELLÄ erilaiset päämäärät, ja myös harjoittelumme on erilaista. Molemmat kuitenkin tapaa tuolta oksalta istumasta, aika useinkin. Se vain vaatii sen, oppia katsomaan ennen kaikkea omaa toimintaa mahdollisimman objektiivisesti.
Mitä sitten vaaditaan, kun aviomies, perheenisä, 3-vuorotyöläinen juoksee viikossa 184,8km? Mikä on kokonaisrasitus? Monelle tuo on pelkkä numero. Joku sanoo mmmm... ymmärtämättä sen isommin mitä se on... joku sano OHO, aivan greisiä! jne. Mutta kuinka moni oikiasti tietää mitä tuo vaatii? Ehkä voisin vähän kuvata viikkoani:
Maanantai: Oikiastaan kokonaisrasitusta mitattaessa se alkoi jo sunnuntaista, jolloin minulla oli iltavuoro. Maanantaina heti su-illan jälkeen aamuvuoro. Lenkit: Aamu (ennen töitä) 10,2km, Ilta: 34,7km. Eli ilta-aamuvuoro + juoksua 44,9km. Tietysti muut kotityöt päälle. Pesueen päiden silittelyjä yms.
Tiistai: Aamuvuoro. Ennen töitä 8,9km.
Keskiviikko: Vapaapäivä. Vaimon vapaapäivä. Eli lähdin siksi jo klo.7 aamulenkille metsäisiä polkuja, jylhiä maastoja kohden. Juoksua 23,0km.
Torstai: Aamuvuoro. Hieronta. Tytön käyttäminen sisulisissä. Päivä kesti klo.20.30 asti. Kotitöitä.
Perjantai: Aamuvuoro. Päiväunet. Kaupassa käyntiä. Ilta klo.20 -> Yön kutsu yöjuoksu 50,0km/7h14min.
Lauantai: 5h unta. Kaupassa käyntiä. Kotitöitä. Ruanlaittoa, kuten joka päivä. Illalla 8km vauhtileikittelyä. Venyttelyä lähes joka päivä 30-60min. On hankala ajatella, ettei huolehtisi työkapuloiden jatkuvasta, päivittäisestä huollosta, elastisuudesta, ravistelusta yms. jos haluaa olla AINA 100% valmis, kun laitat taas uudestaan lenkkarit jalkaan.
Sunnuntai: klo.6 ylös. Aamupala. Keittiön raivausta. Ultraharjoitukseen valmistelua. Juomien tekoja + merkkausta. Ruanlaittoa. Klo.10-> 50,0km.
Avaako tuo, mitä se vaatii, kun tässä elämäntilanteessa vedetään tuollaista määrää? Miksi? Muutamasta mielestäni hyvästä syystä. A) Tunnen itseni paremmin voivaksi, kun juoksen, B) Haluan nähdä rajani, nähdä lisää mitä juoksu minulle antaa, C) En tiedä tietääkö tätä vielä aivan täysin kukaan... haluan olla jossain vaiheessa 24h MM-kisoissa Suomen maajoukkueessa. Se vaatii aika kovaa tulosta. Olen valmis menemään sitä kohti. Ja USKON, että pääsen sinne asti. Tiedän mitä se vaatii. Sen asian kanssa ei voi kiirehtiä, mutta menen kaiken aikaa oikeaan suuntaan, sitä kohden. Tämä on taas näitä itseluottamus juttuja, jotka ammentuu yksinkertaisesti kombinaatiosta: ultrajuoksuharjoittelu -> tulkinta -> itsetuntemus -> itseluottamus -> määrätietoisuus.
Olen pohtinut jonkun verran ensi vuotta. Todennäköisesti menen vuoden 2014 UNDER THE LINE -teemalla. Tämä tarkoittaa käytännössä, että menen kenties kaikki tai osan kisoista "Under the Line" -periaatteella. Eli juoksen esim. puolimaratonin niin, että menen niin kauan alle 4min kilsoja, kun menee, ja loput hölkkään alle 5min kilsoja. Tämä ei tarkoita, että lähden aina päätöntä vauhtia. Voin juosta esim. maratonin under 5min -periaatteella. Yksi ISO tavoite ensi vuodelle on 9 tunnin alittaminen 100km:lla. Juoksen ensi vuonna todennäköisesti kisat siten, että toukokuun alussa taas pidisjärvipiikin (puolimaraton) ja kesäkuun alussa Suomi-juoksussa 100km. Alkusyksystä sitten maratonin ja kenties vielä myöhemmin syksyllä toisen 100km kisan. Eli todennäköisesti keskityn ensi vuonna enempi lyhemmille matkoille, kun tänä vuonna on pääfocus 24h -kisassa. Kesän 2014 käytän selvästi viime vuosia poikkeavasti nopeus -ja vauhtikestävyyttä enempi viljellen. Toki pitkiäkin heittelen, olenhan ultrajuoksija, mutta haluan venyttää vauhtireservejä, koska se helpottaa myös kevyttehoista juoksua.
Lopuksi. Testasin tänään siis ääriolosuhteissa (helle = ääriolosuhde minun elimistölle) nesteiden ja energioiden toimivuutta, juoksemalla 50km @6:06. Kylmälaukussa oli uusia juomia, uusia suuhunpantavia. Vatsa kesti hyvin kaikki uudet eväät, vaikka olin varautunut wc-paperirullalla, jos käy pian näin...
Onneksi ei käynyt. 5h5min aikana alas meni: 750ml matalahappoista vichy vettä, 750ml mustikkasoppaa, 500ml tummaa alkoholitonta olutta, 500ml maxim urh.juomaa, 250ml lihalientä, 250ml kahvia. 3 nakkia, 2xmister choc patukkaa, 4palaa suklaata, kaurakeksi, yksi korvapuusti, 9 sipsiä, 2cm kääretorttua, puoli banaania. Eli 3,0litraa juomaa = 0,6litraa/h. Energiaa upposi n.300kcal/h ihan helposti. Tumma olut on kyllä tosiaan liian tuhti juoksun lomassa nautittavaksi. Vaihdetaan se vaaleaan, ja hieman harvemmalle rekfensille nautittavaksi.
Itse harjoitus ei kunnosta antanut haluamiani vastauksia tällä kertaa, koska helle sekoittaa elmistöni, kuumentaa sen aggressiivisesti. Tosin olen saanut paljon vastauksia muista harjoituksista, joten ei tuo nyt haittaa, vaikkei joka reenistä muodostu isompia kuvia. Vaikkakin näitä 5h harjoituksia ei ole paljon, joten sillä tavalla olisi toivonut hieman normaalimpaa säätä. Syyskuun lopussa, kun tuskin on Vierumäellä +26. Mutta tämä on tosiaan isossa kuvassa vain pieni detalji, josta ei sen enempää.
Mukavasti ultraharjoitus oli aktivoinut väkeä liikkeelle. Kaksi kävi kanssani juoksemassa. Kaksi kävi pyöräilemässä seurana, joista Jani peräti +3h!!! Huikea apua tuo Jani. Lisäksi pari kävi kurkkaamassa kävelten, miten tämä harjoitus etenee. Kiitos!
Terveyttä ja lenkkeilyintoa kaikille! Ja kiitos kaikille kavereille seurasta, tuesta ja kommenteista! Yhteisömme ruokkii positiivisuutta, jonka avulla jaksamme paremmin kokonaisvaltaisesti!
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 28.7.2013
Olen oksalla istuessani funtsinut paljon meitä ultrajuoksijoita. Varsinkin olen katsonut, miltä itse OLETAN näyttäväni, kuulostavani kirjoituksillani. Onko joku yllättynyt, että olen näin filosofinen? Kuulkaas, olen todella. Arvioin paljon monia asioita, enkä vähiten omia toimiani - päinvastoin. Arvioin seuraavassa sitä miltä näytän teidän lukijoiden mielissä sovittaen sen todellisuuteen. Ööö, tä - kysyy moni(ko)?
Lukija saa todennäköisesti minusta kirjoituksieni kautta ristiriitaisen kuvan. Määrätietoisuus ja KORKEA itseluottamus, itsetuntemuksen tuominen tekstiin saattaa tuoda jopa "kusta päässä" -fiiliksen lukijoille, jollei lukija muutoin tunne kirjoittajaa. Voitanee puhua tuttavallisesti myös "jästipäästä". :) Toisaalta (toivottavasti) teksteistä kuvastuu myös nöyryys ja lämminsydämisyys. Vaatimattomuuskin, ainakin sitä tunnen, koska tiedän, missä vaiheessa olen matkallani = "eihän tässä nyt ole vielä mitään erikoista". Minulla on tietysti perustelu siihen, miksi näytän(näytämme?) monisäikeisiltä persoonilta: Ultrajuoksuharjoittelu opettaa itsetuntemusta, jos vain pitää mielen avarana. Ultrajuoksuharjoittelu rikastuttaa, opettaa arvostamaan yksinkertaisia asioita. Ultrajuoksuharjoittelu synnyttää positiivisuutta isoissa erissä, koska ultrajuoksijat juoksevat paljon ja aina kun juokset paljon olet positiivisempi kuin juoksemalla vähemmän.
Kun opit tuntemaan ultrajuoksuharjoittelun avulla itseäsi, rajojasi, elintoimintojasi jne. kasvattavat ne itseluottamusta, joka voi joillakin muuttua määrätietoisuudeksi. Samalla opit tietämään ja tuntemaan oman rajallisuuden, joka pitää mielen nöyränä ja avarana. Se ruokkii mm. lämminsydämisyyttä. Tämä on minun kuva itsestäni. Itsetuntemusta. Meniköhän miten paljon metsään?
Puhuin tuossa, että oppii elintoiminnoista. Tietysti siihen auttaa tietopohja ammattini kautta ihmiskehon toiminnasta. Ei tuolla sisällä hirviästi enää mitään yllättävää tapahdu. Tuota voi olla vähän vaikea avata maalikolle. Asiat sisällämme eivät ole yksioikoisia, mutta niillä on yhteys, jos niitä oppii tunnistamaan. Monesti poissulkemisen kautta. Olen aina ollut kiinnostunut tilastoista, joka on ruokkinut numeroiden tulkitsemisen kautta omaa kehityksen arviointia. USKON tietäväni mihin asti voin päästä. USKON tietäväni mihin voin esim. nyt kyetä nousseen kuntoni myötä. Jos nyt jotain konkreettista tarkoitan niin pystyisin nyt juoksemaan esim. helposti 100km alle 9h30min. Kunto on radikaalisti kovempi kuin kesäkuun puolivälissä. Kesäkuun PK2 on minulle aika lähellä PK1:stä tällä hetkellä vauhdillisesti, vaikka elän ja olelen keskellä KIIMAISTA harjoittelurupeamaa. Samalla olen kuitenkin nöyrä tässä tilanteessa. Nyt on KAIKKEIN TÄRKEINTÄ pysyä terveenä ja ehjänä.
Seuraan rasitustasojani. Varmistan näin kovilla rupeamilla, että olen valmis seuraavaan harjoitukseen. Tiedän milloin kehoni on valmis ottamaan vastaan seuraavan annoksen ruhooni. Leposyke on yksi hyvä mittari. Myös sykkeet harjoituksissa kertovat missä tilassa olen. Aina on oltava selvillä missä mennään, kun harjoitellaan paljon. On myöhäistä laskea housut, jos tavarat ovat jo siellä. Sen varaan ei saa jättää, että joutuu housun pesulle. On PYRITTÄVÄ elämään niin, että olet sinut sen kanssa, mitä tapahtuu.
Juoksin tällä viikolla 184,8km. Olisin voinut juosta paljon enemmänkin. Tuo tuntui kuitenkin nyt sopivalta määrältä. Minun ideologiassani on tärkeintä harjoitella niin, että se palvelee VAIN sitä välietappia, johon olet menossa. Olisin voinut juosta vaikka 240km, mutta en usko, että siinä olisi ollut mitään järkeä. Kaikkein vaarallisinta on juosta näyttääkseen, kuten PASIKIN tänään totesi omassa blogissaan. On juostava VAIN niin, että se palvelee OMIA päämääriäsi. Esim. minulla ja Pasilla on TÄLLÄ HETKELLÄ erilaiset päämäärät, ja myös harjoittelumme on erilaista. Molemmat kuitenkin tapaa tuolta oksalta istumasta, aika useinkin. Se vain vaatii sen, oppia katsomaan ennen kaikkea omaa toimintaa mahdollisimman objektiivisesti.
Mitä sitten vaaditaan, kun aviomies, perheenisä, 3-vuorotyöläinen juoksee viikossa 184,8km? Mikä on kokonaisrasitus? Monelle tuo on pelkkä numero. Joku sanoo mmmm... ymmärtämättä sen isommin mitä se on... joku sano OHO, aivan greisiä! jne. Mutta kuinka moni oikiasti tietää mitä tuo vaatii? Ehkä voisin vähän kuvata viikkoani:
Maanantai: Oikiastaan kokonaisrasitusta mitattaessa se alkoi jo sunnuntaista, jolloin minulla oli iltavuoro. Maanantaina heti su-illan jälkeen aamuvuoro. Lenkit: Aamu (ennen töitä) 10,2km, Ilta: 34,7km. Eli ilta-aamuvuoro + juoksua 44,9km. Tietysti muut kotityöt päälle. Pesueen päiden silittelyjä yms.
Tiistai: Aamuvuoro. Ennen töitä 8,9km.
Keskiviikko: Vapaapäivä. Vaimon vapaapäivä. Eli lähdin siksi jo klo.7 aamulenkille metsäisiä polkuja, jylhiä maastoja kohden. Juoksua 23,0km.
Torstai: Aamuvuoro. Hieronta. Tytön käyttäminen sisulisissä. Päivä kesti klo.20.30 asti. Kotitöitä.
Perjantai: Aamuvuoro. Päiväunet. Kaupassa käyntiä. Ilta klo.20 -> Yön kutsu yöjuoksu 50,0km/7h14min.
Lauantai: 5h unta. Kaupassa käyntiä. Kotitöitä. Ruanlaittoa, kuten joka päivä. Illalla 8km vauhtileikittelyä. Venyttelyä lähes joka päivä 30-60min. On hankala ajatella, ettei huolehtisi työkapuloiden jatkuvasta, päivittäisestä huollosta, elastisuudesta, ravistelusta yms. jos haluaa olla AINA 100% valmis, kun laitat taas uudestaan lenkkarit jalkaan.
Sunnuntai: klo.6 ylös. Aamupala. Keittiön raivausta. Ultraharjoitukseen valmistelua. Juomien tekoja + merkkausta. Ruanlaittoa. Klo.10-> 50,0km.
Avaako tuo, mitä se vaatii, kun tässä elämäntilanteessa vedetään tuollaista määrää? Miksi? Muutamasta mielestäni hyvästä syystä. A) Tunnen itseni paremmin voivaksi, kun juoksen, B) Haluan nähdä rajani, nähdä lisää mitä juoksu minulle antaa, C) En tiedä tietääkö tätä vielä aivan täysin kukaan... haluan olla jossain vaiheessa 24h MM-kisoissa Suomen maajoukkueessa. Se vaatii aika kovaa tulosta. Olen valmis menemään sitä kohti. Ja USKON, että pääsen sinne asti. Tiedän mitä se vaatii. Sen asian kanssa ei voi kiirehtiä, mutta menen kaiken aikaa oikeaan suuntaan, sitä kohden. Tämä on taas näitä itseluottamus juttuja, jotka ammentuu yksinkertaisesti kombinaatiosta: ultrajuoksuharjoittelu -> tulkinta -> itsetuntemus -> itseluottamus -> määrätietoisuus.
Olen pohtinut jonkun verran ensi vuotta. Todennäköisesti menen vuoden 2014 UNDER THE LINE -teemalla. Tämä tarkoittaa käytännössä, että menen kenties kaikki tai osan kisoista "Under the Line" -periaatteella. Eli juoksen esim. puolimaratonin niin, että menen niin kauan alle 4min kilsoja, kun menee, ja loput hölkkään alle 5min kilsoja. Tämä ei tarkoita, että lähden aina päätöntä vauhtia. Voin juosta esim. maratonin under 5min -periaatteella. Yksi ISO tavoite ensi vuodelle on 9 tunnin alittaminen 100km:lla. Juoksen ensi vuonna todennäköisesti kisat siten, että toukokuun alussa taas pidisjärvipiikin (puolimaraton) ja kesäkuun alussa Suomi-juoksussa 100km. Alkusyksystä sitten maratonin ja kenties vielä myöhemmin syksyllä toisen 100km kisan. Eli todennäköisesti keskityn ensi vuonna enempi lyhemmille matkoille, kun tänä vuonna on pääfocus 24h -kisassa. Kesän 2014 käytän selvästi viime vuosia poikkeavasti nopeus -ja vauhtikestävyyttä enempi viljellen. Toki pitkiäkin heittelen, olenhan ultrajuoksija, mutta haluan venyttää vauhtireservejä, koska se helpottaa myös kevyttehoista juoksua.
Lopuksi. Testasin tänään siis ääriolosuhteissa (helle = ääriolosuhde minun elimistölle) nesteiden ja energioiden toimivuutta, juoksemalla 50km @6:06. Kylmälaukussa oli uusia juomia, uusia suuhunpantavia. Vatsa kesti hyvin kaikki uudet eväät, vaikka olin varautunut wc-paperirullalla, jos käy pian näin...
Onneksi ei käynyt. 5h5min aikana alas meni: 750ml matalahappoista vichy vettä, 750ml mustikkasoppaa, 500ml tummaa alkoholitonta olutta, 500ml maxim urh.juomaa, 250ml lihalientä, 250ml kahvia. 3 nakkia, 2xmister choc patukkaa, 4palaa suklaata, kaurakeksi, yksi korvapuusti, 9 sipsiä, 2cm kääretorttua, puoli banaania. Eli 3,0litraa juomaa = 0,6litraa/h. Energiaa upposi n.300kcal/h ihan helposti. Tumma olut on kyllä tosiaan liian tuhti juoksun lomassa nautittavaksi. Vaihdetaan se vaaleaan, ja hieman harvemmalle rekfensille nautittavaksi.
Itse harjoitus ei kunnosta antanut haluamiani vastauksia tällä kertaa, koska helle sekoittaa elmistöni, kuumentaa sen aggressiivisesti. Tosin olen saanut paljon vastauksia muista harjoituksista, joten ei tuo nyt haittaa, vaikkei joka reenistä muodostu isompia kuvia. Vaikkakin näitä 5h harjoituksia ei ole paljon, joten sillä tavalla olisi toivonut hieman normaalimpaa säätä. Syyskuun lopussa, kun tuskin on Vierumäellä +26. Mutta tämä on tosiaan isossa kuvassa vain pieni detalji, josta ei sen enempää.
Mukavasti ultraharjoitus oli aktivoinut väkeä liikkeelle. Kaksi kävi kanssani juoksemassa. Kaksi kävi pyöräilemässä seurana, joista Jani peräti +3h!!! Huikea apua tuo Jani. Lisäksi pari kävi kurkkaamassa kävelten, miten tämä harjoitus etenee. Kiitos!
Terveyttä ja lenkkeilyintoa kaikille! Ja kiitos kaikille kavereille seurasta, tuesta ja kommenteista! Yhteisömme ruokkii positiivisuutta, jonka avulla jaksamme paremmin kokonaisvaltaisesti!
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 28.7.2013
lauantai 27. heinäkuuta 2013
YÖN KUTSU 2013
Laitetaanpa otsikko vaikka noin, jos tulee kutsuttua yötä ensi vuonnakin - kuka tietää. Toivottavasti. Olihan reissu upea. Näin ainakin itse koen. Mukava lukea sitten palautteesta (kommenttikenttä) retkiseurueen tuntemuksista.
Aiheena oli siis juosta ja kävellä n.48km metsäautoteillä, monenkuntoisilla poluilla, suon reunoilla, soilla, umpimetsässä. Suurin osa oli kuitenkin hyväkuntoista metsäautotietä. Käytimme etenemiseen 3min hölkkää + 2min kävelyä -rytmiä, joka yhtä n.12km kohdalla ollutta 5min yhtäjaksoista juoksuosuutta lukuunottamatta säilyi n.30sek marginaalilla rekfensinä. Tai yksi 4,5min pätkä tuli takaisin tullessa mutkalammen metsikössä. Tosin suolla ei juostu 3min putkeen, vaan enempi seurueen tilanteen mukaisen innokkuuden mukaan.
Alla olevasta videosta ilmenee osallistujat. Eli meitä oli viisi. Hallitsevin teema oli Yön kutsussa aivan kiistatta SAMMAKOT! Näin jälestä päin vähän harmittaa, ettei tullu otettua yhtään kuva/videomateriaalia heistä. Sammakoita nähtiin teillä valehtelematta +100. Ja miten paljon jäi näkemättä, on vain arvailua.
Alussa otettiin noin kilsan lisälenkki. Sitten oli n.8km hyvää metsäautotietä. Sen jälkeen mentiin n.3km metsäautotien pohjia. Hauskaa, että metsäautotien pohjat ja valmiit metsäautotiet ovat merkattu karttaan samanlaisella merkinnällä. Tietysti kartantekijät ovat ajatelleet, että ne tehdään loppuun asti. Joskus tukirahat loppuvat, joskus projektit jää unholaan. Yhtä kaikki. Tuo tekijä hieman hämäsi joissain kohtaa - toi haastetta kartan lukuun. Tosin paljon noita outoja paikkoja ei enää tuolla reissulla ollut.
Ilma oli kuin morsian. Alussa +24, mutta lämpötila alkoi kaiken aikaa hyvin tasaisesti tippua, ollen lopussa ilmatieteenlaitoksen toteuman mukaan alimillaan +8. Oli lähes tuuleton keli. Itikoitakin oli varsin vähän, jopa sääskiä. Yhteen lentomuurahaisparveen toki törmättiin. Oli se näky ja homma. Sakki mustanaan lentäviä kamuja. Muistojen aiheita. Kiikkustuoliin on jo huikeasti kamaa. Ja jokainen reissu tuo niitä aina lisää. Eikä kukaan niitä usko 40-vuoden päästä, kun tuolla höpistään geriatrisessa tuolissa kuset vaipoissa näistä reissuista.
Mutkalammelta mentiin 6km osuus erittäin vaihtelevakuntoista metsäpolkua pitkin. Itse asiassa ainakin +35 vuotta vanhaa vaellusreittiä pitkin. Osa siitä oli mutkalammen vetistä suon reunaa. Lahonneita pitkospuita, niiden jämiä. 30cmx30cm kokoisia ruohotupsuja, joita ympäröi 0,5-1,5m vettä. Sitten lyhyt pätkä metsäautotietä. Ja kohti kaksi viikkoa sitten tapahtunutta jännittävää, ison ojan ylitystä. Mitä vielä. Helle oli kuivattanut JÄTTIOJAN lähes pohjaa myöden, eikä sen ylittämisessä ollut mitään erikoista. Pettymys.
Tuon lepikon jälkeen oli vuorossa "taas" n.2km mittainen metsäautotiepätkä. Tuossa kohtaa huomasin ensimmäisiä matkan painamisen merkkejä joissakin. Oli tultu n.3h20min. Sitten tultiin kohtaan, jossa piti olla vasemmalle kääntyvä metsäautotie. Oli, mutta vain sen pohja. Karttamerkintä sopi hyvin kuitenkin ja lähdimme sitä pitkin. Meidän piti tulla silmukkaan, mutta tulimmekin haarakkeeseen. En hoksannutkaan, että silmukka olikin vasta oikealle menevän haarakkeen päässä. Ja sinne mennessämme, olisimme päässeet metsäisessä maastossa lähemmäs Iso-Juurikkajärven itänokkaa. Nyt, kuten kuvasta näkee, menimme haarakkeen keskeltä, suoraan rantaa kohden, ja siellä kulkevalle suolle.
Siis saimme(?) hieman vaativamman alustan. Mielestäni hyvä vain, sillä suolla vähänkin juostessa, kertyy voimaa kroppaan. Tietysti jo kävelykin kehittää. Suon vaativuuden sai selvästi tuta retkiseurueesta osa. En viitsi tässä sen enempää henkilöidä, vaan TOIVON kommenttikenttään omakohtaisten tuntemusten välittämistä. Varmasti joitain kiinnostaisi lähteä näille reissuille, ja he odottavat ennen kaikkea mukana olleiden kokemuksia.
Jalat jäykistyvät herkästi, kun juoksu on monotomista. Niin kuin meillä. 3min samaa kevyttä hölkkää ja vakio(2min) kävelypätkä. Ja aina sama uudestaan. Niinpä tein mm. Jonte-Konden kanssa Iso-Juurikka järven penkereellä vähän reippaamman "boltin". Parhaimmillaan vauhti oli näköjään siellä @3:15. Ihan kivasti +4h kohdalla. Otettiin toki jonkun verran muitakin boltteja, mutta vähän rauhallisemmin. Muutoinkin pyrin välillä muuttamaan ns. askellajia, rekfenssiä, kulmaa, jotta kapulat pysyisivät mahdollisimman vetreinä.
37km kohdalla tulimme takaisin metsäautotielle. Sitä menimmekin 7km patakorven suuntaan. Siinä oli kuulema tuntunut ajoittain, että juoksupätkät olisivat olleet ajoin selvästikin 3min pidempiä, mutta eivät olleet. Väsyneenä laskeminen ja räknääminen on haasteellisempaa. Rytmi oli kaiken aikaa 3+2. :) Myös vauhti oli lopen samaa luokkaa kuin alussa Nakkauksen tiellä. Toki se varmasti meni liian kovaksi tilanteeseen nähden. Tuossa olisi ollut varmasti parempi vaihdella enempi vetäjiä?
44-47km oli Vinnurvan metsikköä. Teknistä maastoa, suon kulmakin. Tuolla osuudella jono alkoi venyä pidemmäksi nauhaksi. Juoksu alkoi loppua osalta. Mutta sakki oli kaiken aikaa ERITTÄIN SINNIKÄSTÄ. Täytyy ihastella. Suoritus oli kuitenkin +7h, vaikka se pääasiassa (?) oli retkityyppinen. Tietysti tuolla kestolla se kurkistelee herkästi loppupuolella raaston puolelle.
Viimeiset 2km käveltiin aika paljon. Haluttiin pysyä yhdessä loppuun asti. Kaikki olivat lopussa mielestäni lopen hyvävoimaisia. Jalkapohjien arkuus oli lienee suurin riippa loppumatkasta monille. Parilla otti polveen. Eli jonkinsorttista ankka-kävely-näytelmää oli havaittavissa mennessä makkaranpaistopaikalle. Siellä oli mukava huokasta, itse kunkin. Matkaa kertyi 50,0km. Keskisyke oli 118. Keskivauhti @8:41... Eli ajallisesti retki kesti n.7h15min.
Matkalla meni n.2litraa matalahiilihappoista kivennäisvettä, neljä kaurakeksiä, yksi geeli ja n.8 kuivattua viikunaa, 2 suolatablettia.
ISOT KIITOKSET seurueelle! Oli tosi antoisa retki. Ja samalla itselle hyvä matalatehoinen ylipitkä. Isoin tavoite oli, että tämä harjoitus kuormittaisi kuitenkin kohtuu vähän. Jolla tarkoitan, että harjoitteleminen voi jatkua ilman mitään erikoistuntemuksia. Ainakin nyt on olo ihan kuin minkä tahansa peruspitkän jälestä. Eli ihan ok. Jos ehdin, käyn illasta 8km hölkkään palautteluna. Huomenna on 5h neste -ja energia harjoitus. Luulen, että viime öinen retki näkyy joka tapauksessa jonkun verran tuossa. Tärkein juttu tuossa onkin, että testaan ennen kaikkea noita erilaisia juomia ja suuhun pantavia. Ja se, millä vauhdilla Pk1:n juoksuvauhti hiipuu, kun kuormaa on koneessa jo valmiiksi. Tulee taas paljon hyödyllistä tietoa, jotta osaan rakentaa tarpeeksi realistisen kuvan Vierumäelle.
TUOSSA alla vielä video YÖN KUTSU 2013 retkestä:
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 27.7.2013
Aiheena oli siis juosta ja kävellä n.48km metsäautoteillä, monenkuntoisilla poluilla, suon reunoilla, soilla, umpimetsässä. Suurin osa oli kuitenkin hyväkuntoista metsäautotietä. Käytimme etenemiseen 3min hölkkää + 2min kävelyä -rytmiä, joka yhtä n.12km kohdalla ollutta 5min yhtäjaksoista juoksuosuutta lukuunottamatta säilyi n.30sek marginaalilla rekfensinä. Tai yksi 4,5min pätkä tuli takaisin tullessa mutkalammen metsikössä. Tosin suolla ei juostu 3min putkeen, vaan enempi seurueen tilanteen mukaisen innokkuuden mukaan.
Alla olevasta videosta ilmenee osallistujat. Eli meitä oli viisi. Hallitsevin teema oli Yön kutsussa aivan kiistatta SAMMAKOT! Näin jälestä päin vähän harmittaa, ettei tullu otettua yhtään kuva/videomateriaalia heistä. Sammakoita nähtiin teillä valehtelematta +100. Ja miten paljon jäi näkemättä, on vain arvailua.
Alussa otettiin noin kilsan lisälenkki. Sitten oli n.8km hyvää metsäautotietä. Sen jälkeen mentiin n.3km metsäautotien pohjia. Hauskaa, että metsäautotien pohjat ja valmiit metsäautotiet ovat merkattu karttaan samanlaisella merkinnällä. Tietysti kartantekijät ovat ajatelleet, että ne tehdään loppuun asti. Joskus tukirahat loppuvat, joskus projektit jää unholaan. Yhtä kaikki. Tuo tekijä hieman hämäsi joissain kohtaa - toi haastetta kartan lukuun. Tosin paljon noita outoja paikkoja ei enää tuolla reissulla ollut.
Ilma oli kuin morsian. Alussa +24, mutta lämpötila alkoi kaiken aikaa hyvin tasaisesti tippua, ollen lopussa ilmatieteenlaitoksen toteuman mukaan alimillaan +8. Oli lähes tuuleton keli. Itikoitakin oli varsin vähän, jopa sääskiä. Yhteen lentomuurahaisparveen toki törmättiin. Oli se näky ja homma. Sakki mustanaan lentäviä kamuja. Muistojen aiheita. Kiikkustuoliin on jo huikeasti kamaa. Ja jokainen reissu tuo niitä aina lisää. Eikä kukaan niitä usko 40-vuoden päästä, kun tuolla höpistään geriatrisessa tuolissa kuset vaipoissa näistä reissuista.
Mutkalammelta mentiin 6km osuus erittäin vaihtelevakuntoista metsäpolkua pitkin. Itse asiassa ainakin +35 vuotta vanhaa vaellusreittiä pitkin. Osa siitä oli mutkalammen vetistä suon reunaa. Lahonneita pitkospuita, niiden jämiä. 30cmx30cm kokoisia ruohotupsuja, joita ympäröi 0,5-1,5m vettä. Sitten lyhyt pätkä metsäautotietä. Ja kohti kaksi viikkoa sitten tapahtunutta jännittävää, ison ojan ylitystä. Mitä vielä. Helle oli kuivattanut JÄTTIOJAN lähes pohjaa myöden, eikä sen ylittämisessä ollut mitään erikoista. Pettymys.
Tuon lepikon jälkeen oli vuorossa "taas" n.2km mittainen metsäautotiepätkä. Tuossa kohtaa huomasin ensimmäisiä matkan painamisen merkkejä joissakin. Oli tultu n.3h20min. Sitten tultiin kohtaan, jossa piti olla vasemmalle kääntyvä metsäautotie. Oli, mutta vain sen pohja. Karttamerkintä sopi hyvin kuitenkin ja lähdimme sitä pitkin. Meidän piti tulla silmukkaan, mutta tulimmekin haarakkeeseen. En hoksannutkaan, että silmukka olikin vasta oikealle menevän haarakkeen päässä. Ja sinne mennessämme, olisimme päässeet metsäisessä maastossa lähemmäs Iso-Juurikkajärven itänokkaa. Nyt, kuten kuvasta näkee, menimme haarakkeen keskeltä, suoraan rantaa kohden, ja siellä kulkevalle suolle.
Siis saimme(?) hieman vaativamman alustan. Mielestäni hyvä vain, sillä suolla vähänkin juostessa, kertyy voimaa kroppaan. Tietysti jo kävelykin kehittää. Suon vaativuuden sai selvästi tuta retkiseurueesta osa. En viitsi tässä sen enempää henkilöidä, vaan TOIVON kommenttikenttään omakohtaisten tuntemusten välittämistä. Varmasti joitain kiinnostaisi lähteä näille reissuille, ja he odottavat ennen kaikkea mukana olleiden kokemuksia.
Jalat jäykistyvät herkästi, kun juoksu on monotomista. Niin kuin meillä. 3min samaa kevyttä hölkkää ja vakio(2min) kävelypätkä. Ja aina sama uudestaan. Niinpä tein mm. Jonte-Konden kanssa Iso-Juurikka järven penkereellä vähän reippaamman "boltin". Parhaimmillaan vauhti oli näköjään siellä @3:15. Ihan kivasti +4h kohdalla. Otettiin toki jonkun verran muitakin boltteja, mutta vähän rauhallisemmin. Muutoinkin pyrin välillä muuttamaan ns. askellajia, rekfenssiä, kulmaa, jotta kapulat pysyisivät mahdollisimman vetreinä.
37km kohdalla tulimme takaisin metsäautotielle. Sitä menimmekin 7km patakorven suuntaan. Siinä oli kuulema tuntunut ajoittain, että juoksupätkät olisivat olleet ajoin selvästikin 3min pidempiä, mutta eivät olleet. Väsyneenä laskeminen ja räknääminen on haasteellisempaa. Rytmi oli kaiken aikaa 3+2. :) Myös vauhti oli lopen samaa luokkaa kuin alussa Nakkauksen tiellä. Toki se varmasti meni liian kovaksi tilanteeseen nähden. Tuossa olisi ollut varmasti parempi vaihdella enempi vetäjiä?
44-47km oli Vinnurvan metsikköä. Teknistä maastoa, suon kulmakin. Tuolla osuudella jono alkoi venyä pidemmäksi nauhaksi. Juoksu alkoi loppua osalta. Mutta sakki oli kaiken aikaa ERITTÄIN SINNIKÄSTÄ. Täytyy ihastella. Suoritus oli kuitenkin +7h, vaikka se pääasiassa (?) oli retkityyppinen. Tietysti tuolla kestolla se kurkistelee herkästi loppupuolella raaston puolelle.
Viimeiset 2km käveltiin aika paljon. Haluttiin pysyä yhdessä loppuun asti. Kaikki olivat lopussa mielestäni lopen hyvävoimaisia. Jalkapohjien arkuus oli lienee suurin riippa loppumatkasta monille. Parilla otti polveen. Eli jonkinsorttista ankka-kävely-näytelmää oli havaittavissa mennessä makkaranpaistopaikalle. Siellä oli mukava huokasta, itse kunkin. Matkaa kertyi 50,0km. Keskisyke oli 118. Keskivauhti @8:41... Eli ajallisesti retki kesti n.7h15min.
Matkalla meni n.2litraa matalahiilihappoista kivennäisvettä, neljä kaurakeksiä, yksi geeli ja n.8 kuivattua viikunaa, 2 suolatablettia.
ISOT KIITOKSET seurueelle! Oli tosi antoisa retki. Ja samalla itselle hyvä matalatehoinen ylipitkä. Isoin tavoite oli, että tämä harjoitus kuormittaisi kuitenkin kohtuu vähän. Jolla tarkoitan, että harjoitteleminen voi jatkua ilman mitään erikoistuntemuksia. Ainakin nyt on olo ihan kuin minkä tahansa peruspitkän jälestä. Eli ihan ok. Jos ehdin, käyn illasta 8km hölkkään palautteluna. Huomenna on 5h neste -ja energia harjoitus. Luulen, että viime öinen retki näkyy joka tapauksessa jonkun verran tuossa. Tärkein juttu tuossa onkin, että testaan ennen kaikkea noita erilaisia juomia ja suuhun pantavia. Ja se, millä vauhdilla Pk1:n juoksuvauhti hiipuu, kun kuormaa on koneessa jo valmiiksi. Tulee taas paljon hyödyllistä tietoa, jotta osaan rakentaa tarpeeksi realistisen kuvan Vierumäelle.
TUOSSA alla vielä video YÖN KUTSU 2013 retkestä:
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 27.7.2013
perjantai 26. heinäkuuta 2013
FLASHBACK vol.9
Harrastan aika ajoin katsomista taakse... oman harjoittelun toteumien kohdalla. Yleensä katson edellisen vuoden vastaavien aikojen lenkkejä ja niiden kertomaa, verraten niitä tämän hetkisiin. Tässä tämänkertaisia vertailuja:
Vuosi 2012
22.7.
24.7.
Vuosi 2013
10km enkkani on nyt keväältä, 41.33 Eli parannusta
viime kesän enkkaan 5.11min.
Vertailu 24.7.2012 vs. 17.7.2013 Pk-lenkki:
Eli viime vuonna samaan aikaan 10km hieman korkeammilla
sykkeillä 42sek/km hitaammin kuin nyt 15km matka
kaksi pykälää alemmilla tehoilla.
Tällaiset vertailut OMIEN entisten, vuoden takaisten harjoitusten kanssa ovat ainakin minulla olleet tähän asti mieltä nostattavia. Aika paljon on tapahtunut eteenpäin menoa. Vuoden 2008 elokuusta alkanut hölkkäharrastus on mennyt v.2010 juoksijanpolvi vammasta aiheutunutta taukoa lukuunottamatta vammoitta. Erilaisia kipuja ja ohi menneitä ontumisia on matkan varrella toki ollut, mutta mikään kipu ei ole jäänyt pysyväksi.
Juoksukolleegat ovat ajoittain heittäneet ajatuksen harjoittelun keventämisestä jossain kohtaa. Muutamat blogin kommenttikentissä, sekä pari kaveria syvemmän kanavan, e-mailin välityksellä. Onpa minua joskus jopa yllytetty yrittämään kovemminkin, heh, heh.
Muistelen tuossa matkan varrella blogin kommenttikenttiin tulleen "tuosta ei hyvä seuraa" -tyylisiä kommenttejakin. Missähän lie nuo kommentoijjat nykyään? ;) ...Nooo, eihän sitä tosin koskaan tiedä, milloin se vamma tulee tai harjoittelu menee konkreettisesti yli. Ja vakavasti puhuttaessa on aina VAIN hyväksi kehoittaa sivusta miettimään kunkin omaa harjoittelua. Hölkkääjä itse nimittäin herkästi sokaistuu omaan tekemiseen - ei näe omaa toimintaa objektiivisesti.
Asiasta öööhön... Illalla klo.20 sitten lähemmä pyssymäeltä "Yön kutsu" retkelle. Että teretulemasta vaan vielä kaikille halukkaille. Meitä ainakin viis lähtee ja kaikki otetaan matkaan, jokka paikalle saapuu.
Ps. Tänään alkaa minulla KESÄLOMA tuossa klo.14 jälestä. Vihdoin. Pääsee harjoittelemaan.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 26.7.2013
Vuosi 2012
22.7.
| Juoksua yht.16,0km... 1)14,0km, avg.151, kv.4:57... A)0-4km, avg.134, kv.5:38... B)4-14km, avg.159, kv.4:40... <-10km ENNÄTYS!!! 46.44... <-entinen parani 2min 38sek!!! ...2)Loppuverryttely 2,0km, avg.133, kv.6:07... Sää: +12, lähes tyyntä, ajoittaista sadetta... Muuta: 4km-14km väli, elikkäs 10km ennätyspätkässä eka puolikas 23.25, toinen 23.21. |
24.7.
| Ennen Power Park -päivää aamujumppa heräämisen jatkoksi (klo.6.32->) tiellä = hölököttelyä 10,0km, avg.140, kv.5:44 <-sis.lenkin sisällä 5x4xmol.puolin pakaraläpsyttelyjä... Sää: +13, tyyntä. |
Vuosi 2013
10km enkkani on nyt keväältä, 41.33 Eli parannusta
viime kesän enkkaan 5.11min.
Vertailu 24.7.2012 vs. 17.7.2013 Pk-lenkki:
| Pk2: Yöhugien välistä hölkkäilyä, 15,2km, avg.138, @4:58... Sää: +13, tuuli 6m/s... Muuta: Määräviikosta kankeat ja hieman lihaskipeät jalat edelleen. Väli 8-15km pääasiassa vastamaata ja vastatuulta. Asics Gel HyperSpeed 5:t alla |
Eli viime vuonna samaan aikaan 10km hieman korkeammilla
sykkeillä 42sek/km hitaammin kuin nyt 15km matka
kaksi pykälää alemmilla tehoilla.
Tällaiset vertailut OMIEN entisten, vuoden takaisten harjoitusten kanssa ovat ainakin minulla olleet tähän asti mieltä nostattavia. Aika paljon on tapahtunut eteenpäin menoa. Vuoden 2008 elokuusta alkanut hölkkäharrastus on mennyt v.2010 juoksijanpolvi vammasta aiheutunutta taukoa lukuunottamatta vammoitta. Erilaisia kipuja ja ohi menneitä ontumisia on matkan varrella toki ollut, mutta mikään kipu ei ole jäänyt pysyväksi.
Juoksukolleegat ovat ajoittain heittäneet ajatuksen harjoittelun keventämisestä jossain kohtaa. Muutamat blogin kommenttikentissä, sekä pari kaveria syvemmän kanavan, e-mailin välityksellä. Onpa minua joskus jopa yllytetty yrittämään kovemminkin, heh, heh.
Muistelen tuossa matkan varrella blogin kommenttikenttiin tulleen "tuosta ei hyvä seuraa" -tyylisiä kommenttejakin. Missähän lie nuo kommentoijjat nykyään? ;) ...Nooo, eihän sitä tosin koskaan tiedä, milloin se vamma tulee tai harjoittelu menee konkreettisesti yli. Ja vakavasti puhuttaessa on aina VAIN hyväksi kehoittaa sivusta miettimään kunkin omaa harjoittelua. Hölkkääjä itse nimittäin herkästi sokaistuu omaan tekemiseen - ei näe omaa toimintaa objektiivisesti.
Asiasta öööhön... Illalla klo.20 sitten lähemmä pyssymäeltä "Yön kutsu" retkelle. Että teretulemasta vaan vielä kaikille halukkaille. Meitä ainakin viis lähtee ja kaikki otetaan matkaan, jokka paikalle saapuu.
Ps. Tänään alkaa minulla KESÄLOMA tuossa klo.14 jälestä. Vihdoin. Pääsee harjoittelemaan.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 26.7.2013
keskiviikko 24. heinäkuuta 2013
SUNNUNTAIN SUUNNITELMIA
Tarkkaan blogiani seuranneet muistanevat ohjelmani, ja sen, että tulevana Sunnuntaina on tuolla näljännevalla, soratiellä (+peltotie lisäpisto) 5 tunnin ultrajuoksuharjoitus. Tuossa on tarkoitus testata mahdollisesti Vierumäen 24h kisassa käytettäviä juomia ja suuhun laittamisia. Kokeilen seuraavaa suuhunlaittorytmiä:
Ekana tuossa alhaalla siis mitä minkäkin kierroksen jälkeen. Eli ekan kiekan jälkeen vichyä + nakki. Pääperiaatteena, että joka kiekalle varattu n.2,5dl juomaa ja n.70-100kcal energiaa. Makeaa ja suolasta koitetaan sopivan tasaisesti tarjota. Eli kahdeksaa eri vaihtoehtoa suuhunlaitettavaksi, joihin sitten aina tietty juoma kylkiäjäiseksi.
Aloitan harjoituksen Sunnuntaina klo.10.00. Reitti on TÄSSÄ. Tuossa on selostettu samalla vähän tuota reittiä, vaikka eiköhän tuo selviä perässä tulemallakin. :) Eli, tervetuloa kaikki halukkaat mukaan, joko alusta alkaen tai jossain kohtaa!!!
Harjoitukseni/testini kestää siis klo.15.00 saakka. Etenen kaiken 9min hölkkää + 1min kävelyä -rytmillä ja kaiken aikaa hölkkäpätkät n.125-129 sykkeillä. Tietysti jokainen voi tehdä tuossa omaan tahtiin omanlaisen reenin. Etenkin niiden kannattaa, jotka ovat Vierumäelle lähdössä, jos tämä kuuluu ohjelmistoon. Vierumäellä on tarkoitus sitten syksyllä saada 5h eka tunnin aikana ALUSTAVAN suunnitelman mukaan tasan 52km kokoon, joten hauska peilata, missä kohtaa ollaan menossa. Nythän tuossa harjoituksessa ei ole huoltajaa. Lasken, että 5h aikana aikaa omaan huoltoon kuluu n.4min. Eli n.0,7-0,8km. Eli jo +51km olisi hyvä pyhänä, kun ottaa huomioon, että on määräviikko ja reilu vuorokausi aikaisemmin ehkä n.49km "Yön Kutsu" juoksuvaellus.
Vierumäellä reitti on 3,771km pitkä. Tuossa tänään mittaamalle reitille tuli mittaa siis 3,81km. Eli n.40m extraa. On parempi olla testilenkillä enemmin vähän enempi kuin vähempi mittaa, sillä gepsit näyttää yleensä hieman liikaaa virallisiin mittoihin peilaten.
Eli näin - lyhyestä virsi kaunis. Menohalut olisivat nyt kovat. Tänäänkin ois tehny mieli illalla käydä extrana tärräyttää joku vauhikkaampi, mutta nyt täytyy maltaa. Tähän tämän viikon määrään (+170km) ei parane paljon meikäläisen revitellä extroja. Jep, yllättävän freesi olo. Mitä nyt jalkoja välillä särkee.
Ps. Kaksi aamuhugia enää ja sitten alkaa KESÄLOMA :=)
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 24.7.2013
Ekana tuossa alhaalla siis mitä minkäkin kierroksen jälkeen. Eli ekan kiekan jälkeen vichyä + nakki. Pääperiaatteena, että joka kiekalle varattu n.2,5dl juomaa ja n.70-100kcal energiaa. Makeaa ja suolasta koitetaan sopivan tasaisesti tarjota. Eli kahdeksaa eri vaihtoehtoa suuhunlaitettavaksi, joihin sitten aina tietty juoma kylkiäjäiseksi.
| 1 | vichy | nakki | 3,771 | ||
| 2 | mustikka | kismet | 7,542 | ||
| 3 | olut 0,00% | suklaa | 11,313 | ||
| 4 | maxim | kaurakeksi | 15,084 | ||
| 5 | vichy | korvapuusti | 18,855 | ||
| 6 | mustikka | sipsi | 22,626 | ||
| 7 | kahvi | kääretorttu | 26,397 | ||
| 8 | lihaliemi | banaani | 30,168 | ||
| 9 | vichy | nakki | 33,939 | ||
| 10 | mustikka | kismet | 37,71 | ||
| 11 | olut 0,00% | suklaa | 41,481 | ||
| 12 | maxim | kaurakeksi | 45,252 | ||
| 13 | vichy | korvapuusti | 49,023 | ||
| 14 | mustikka | sipsi | 52,794 | ||
| 15 | kahvi | kääretorttu | 56,565 | ||
| 16 | lihaliemi | banaani | 60,336 |
Aloitan harjoituksen Sunnuntaina klo.10.00. Reitti on TÄSSÄ. Tuossa on selostettu samalla vähän tuota reittiä, vaikka eiköhän tuo selviä perässä tulemallakin. :) Eli, tervetuloa kaikki halukkaat mukaan, joko alusta alkaen tai jossain kohtaa!!!
Vierumäellä reitti on 3,771km pitkä. Tuossa tänään mittaamalle reitille tuli mittaa siis 3,81km. Eli n.40m extraa. On parempi olla testilenkillä enemmin vähän enempi kuin vähempi mittaa, sillä gepsit näyttää yleensä hieman liikaaa virallisiin mittoihin peilaten.
Eli näin - lyhyestä virsi kaunis. Menohalut olisivat nyt kovat. Tänäänkin ois tehny mieli illalla käydä extrana tärräyttää joku vauhikkaampi, mutta nyt täytyy maltaa. Tähän tämän viikon määrään (+170km) ei parane paljon meikäläisen revitellä extroja. Jep, yllättävän freesi olo. Mitä nyt jalkoja välillä särkee.
Ps. Kaksi aamuhugia enää ja sitten alkaa KESÄLOMA :=)
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 24.7.2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)