maanantai 30. kesäkuuta 2014

TSEKKAA JA VARAA PAIKKASI YHTEISVAELLUKSELLE!!!

               TSEKKAA TÄSTÄ: http://i-sr2014.blogspot.fi/2014/06/i-sr2014-takalenkin-yhteisvaellus.html

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 30.6.2014

perjantai 27. kesäkuuta 2014

JULUKISTA PALAUTTELUA...

                     ...LAUANTAI EHTOOLTA ALKAEN... Tarkoitus ois Lenon kanssa alottaa tuossa ilta kuuven kieppeillä pieni metsäretki. Tekee hyvää olla luonnossa ja vähän läskejä liikutella jos ja kun haluaa erilaisia maisemia nähdä. Huomenna illasta alkaa seurantaa tippua #lenocosmos  alle. Ihmetelläänpä joskus lisää.

Ps. Tänään varkain jalan testailua 17,4km. Joku voi hättäisyyksissään pian tuon jo reeniksi laskea. Elekkee-elekkee-ei-kärsi-ei-kärsi-ei...
 Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 27.6.2014

torstai 26. kesäkuuta 2014

HUVIKSEEN NÄLKÄINEN

                        Onneksi sitä ei tiedetä kauanko täällä saadaan olla. Silti ei kannata lykätä haaveita liian kauas, varsinkaan mikäli niitä ei ole montaa. Suosittelen toteuttamaan ne mieluummin ennemmin kuin liian myöhään. Toisaalta ei kannata elää kuin viimeistä päivää. "On päivä huomennakin", oli minun 6vrk juoksuyrityksen oma muistilause.

                      Itse olen tykästynyt tutkimaan mitä keho ja mieli viestivät pidemmissä suorituksissa. Toki lyhempiäkin on tullut raastettua. Vajaan 8kk sisään olen huvikseen juoksijana tehnyt mm. seuraavaa: Oma 24h juoksu (150km), Kolme 5km testijuoksua, joista viimeisin huhtikuussa aikaan 20.38. Maaliskuun lopussa juoksin huviksi Iisalmesta Nivalaan (128km) 14h48min ja sekunnit päälle. Se olikin vuoden onnistunein juoksu tähän mennessä. Näiden lisäksi tuo 6vrk juoksu 322,3km, joka siis meni rasitusvamman vuoksi reisille...eikö nilkkaan. Vielä tuon 8kk aikaikkunaan mahtuu mm. kaksi vaellusta 56km mittaisella kohtuu vaativalla vaellusreitillä + muita pitkiä retkilöitä tai ryppäitä, joista mm. Sotshin 5vrk/232km rypäs saakoot maininnan. Eli onhan tuota ollunna ohjelmaa.

                    On sanomattakin - tai kirjoittamattakin - selvää, että olen huvikseen juoksija. Eihän tuollaisella ohjelman tiiviydellä voi kuvitella saavansa maksimaallisia tuloksia. Kiikkustuolitavaraa sen sijaan on kaikki tyyni. Omatoimijutut ovat kaikella tavalla terveellisimpiä. Usein ne maksavat vain varusteet, juomingit ja syömingit. Kulut ovat minimaalliset. Joskus kilpailut voivat sen sijaan maksaa jo peräkärryllisen ruokaa tai täysvaunurekallisen maitoa. Yhtä lailla huonopäivä voi osua niihinkin ja voit olla aika tyhjä kantosi nokassa. Silti minunkin haaveisiin kuuluu jonain päivänä vetää myös lappu rinnassa. Ja vaikka huvikseen juoksija olenkin, olen aina tosissani omatoimisissa juoksuissakin, kuten tietysti lappu rinnnassakin.

                  Mitä tässä haluan sanoa? Kokemusten määrä on minulle tuloksia tärkeämpi. Tuntuu, että on niin paljon opittavaa itsestä, että se pitää minut nälkäisenä. Nälkäisyys taas pitää minut liikkeellä. Sisäinen halu. Se on mielestäni tärkein asia terveyden jälkeen... Katselin tuossa vanhoja harjoituspäiväkirjoja. Olen nyt juossut vajaa 6-vuotta. Viisi vuotta sitten juoksin ensimmäisen maratonin. Noin 4h18min. Piippolassa, 1km raviradalla. Se oli iso henkinen voitto minulle. Kolme vuotta sitten kokeilin ensimmäistä omatoimista ultraa. Yritin juosta 24h omiin nimiin. Tulos: 13h12min ja 82km. Sitten loppuivat jalat ja kantti. Mietin tuota suoritusta parikin kertaa 6vrk juoksusssani. Pyhäthyssykät sentään, on sieltä tultu paljon ylöspäin. Ja toisaalta tuossa välissä on vain kolme vuotta. Samalla tuo kolmen vuoden takainen on ollut tosi hyvä veto tuolloin. Sillä tuossa ajassa (13h12min) on myös tauot mukana.

                   Pidin 6vrk juoksun jälkeen lähinnä rasitusvamman - ja jäätelön syönnin ja maustettujen juomien juonnin - vuoksi neljä totaalivapaapäivää. Eilen viidentenä päivänä ultran jälkeen kävin kokeilemassa nilkan/akilleksen kuntoa. Juoksin rapiat 9km ja 54minuuttia kahdessa erässä. Nilkka sieti ihan kohtuudella tuollaista kiikun kaakun alle @6:00minuutin vauhtia, mutta akilles sen sijaan hieman ärtyi viimeisellä 2km:lla. Tämä oli kuitenkin tosi positiivinen lenkkikokemus verraten moniin muihin aikaisempien ultrien jälkeisiin. Poikkeuksena Iisalmi-juoksu, josta toivuin ennätysnopeaa. Ehkä palautuminen/kehon korjasuliikkeet tosiaan nopeutuu peruskunnon vahvistuessa. Enkä yritäkkään selittää olevani palautunut. En, vaan olen menossa kohti hölkkävalmiutta, jolloin voin aloittaa passiivisen palautumisen ohella myös aktiivista palauttelua, eli keveitä hölkkälenkkejä.

                   Kuten kirjoitin, en nauttinut kipulääkkeitä suorituksen aikana, enkä aikonut niitä nauttia muutamaan päivään suorituksen jälkeenkään. Keho on pitkän ultran jälkeen kaaostilassa vielä päiviä ultran jälkeen, jonka vuoksi kipu/tulehduslääkkeiden syönti voi olla lähes yhtä kohtalokasta kuin suorituksen aikana. Eri asia on sitten, jos tulehdus diagnosoidaan lääkärin luona. Silloin on hyvä miettiä lääkärin kanssa elimistölle kevein vaihtoehto. Esim. 6vrk juoksijan ja normityöntekijän tulehduksen hoidon täytyy olla erilaisen. Äkkiseltään tuntuisi turvallisimmalta, jos mahdollista tulehdusta hoidettaisiin aluksi valvotusti -> Komplikaatiot. No, tämä nyt karkasi vähän ammatilliseksi pohdinnaksi. Hyi minua, olen lomalla. Yhtä kaikki, minun rasituksessa ei siis ilmeisesti ollut tulehdusta tai sitten se oli niin vähäinen, että se on paranemassa luomusti, joka on aina sydämelle, verenkierrolle, maksalle ja munuaisille kevein vaihtoehto.

                   Olen innoissani ollesssani merkittävän askeleen lähempänä harjoitteluvalmiutta. Juokseminen on osa elämääni. En aio kuitenkaan kiirehtiä. Onneksi on vertailuna joitakin muita palautumisia aikaisemmista ultrista. Poikkeuksena aikaisempiin ultriin tämä ultra oli huomattavasti pidempi. Isoin ero aikaisempiin onkin palautumisessa ollut unentarve. Olen nukkunut tosi paljon. Toisaalta hereillä ollessani olen ollut erittäin innokas.

                   Minulla on jo pari suunnitelmaa tälle syksylle. Toinen niistä on lyöty jo lukkoon. Tuossa LIHR-kerhon (minä, JayLeno ja Pumppi) kanssa päätettiin pitää Syyskuussa pienet ultrapeijjaiset. Eli tuollainen reilun neljän vuorokauden kurssi, jossa opiskellaan kehon käyttäytymistä vähällä levolla. Sitä ennenkin on oma henkilökohtainen langanlaiha haave. Katsotaan miten sen käy. Eli täällä ollaan hyvissä voimissa! Jalka paranee vauhdilla ja elämä hymyilee.

Lopuksi kaksi lukuvinkkiä:


Suomen halki, Helsingistä Jäämerlle, aivan huikea tarina. Hieman kesken vielä itsellänikin.

Kopakkalan Akun 7.osainen jännityssarja, alkaen tältä sivulta, sen puolivälistä.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 26.6.2014                 

lauantai 21. kesäkuuta 2014

AJATUKSIA 6VRK JUOKSUSTA

"Niin monta tietä löytyy, ne kulkis mielellään ja monta vilijonkkaa mä niillä teillä nään.

    On monta seikkaa, joita on vaikee ymmärtää. Oon muumipeikko pieni vain ja liian suuren maailman mä sain.

    Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain.
             En Jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain"

(Katja ja Jani Jyrkkä viestittävät kortin tekstissä)

 

                             INTOHIMO


                     Noin 320km koossa. Aikaa jäljelä vajaa 20minuuttia. Hamuan katseellani tietä, jota kuljin elämäni kuusi ensimmäistä vuotta. Kyntäjäntie. Päätän kääntää kipeät raajani sille tielle. Ennen se oli pitkä. Mutka oli kaukana. Nyt pystyisin lähes kurkoittamaan sinne - mutkaan - ainakin ajatuksissani. Mieleeni palaa paljon muistoja, liian paljon - lähes tukehdun niihin. En arvannutkaan miten vaikea oli kulkea tuon tie, vaikka suoritus itsessään oli mennyt häneksi jo lähes neljä vuorokautta sitten.

                     Intohimo. Se pitää mielen aistikkaana. Siksi koin niin paljon tuollakin tiellä, josta olin mennyt monet vuodet kuin ohi kaatuvan kelon.... Kello tikittää... Vajaa 4 minuuttia jäljellä. Käännyn kotiraitille. Mitä perkelettä! Pumppi ja Hietapuolen Bekele nojailevat piha-aitaan. He eivät huomaa lähestymistäni. Huudan: -"Mitäs nuorisorikollisia täällä notkuu". Olen nuorin meistä. Yllättävän usein olen joukon nuorin näissä. Hauskaa... Lämmin tunnelma, vähän valahtanut silti. Ei tämän pitänyt mennä näin. Kirja oli liian moni sivuinen. Emme voineet viime lauantaina aavistaa tulevaa. Onneksi. Oli hieno elää se - tehdä tulevaisuus - kaikesta huolimatta. En vaihtaisi päivääkään pois.

                         TAUSTA


                   Takanani oli muutama vuorokauden kisa ja pisimäpänä viime syksyn oma 24h suoritus, jonka aikana etenin 150km. Harjoittelua vajaa 6 -vuotta ja hieman yli 16000km. Siinä lähtökohdat heittäytyä rohkeasti näkemään mitä rajan toisella puolella on tarjolla. Jo ennalta olin varautunut monenlaiseen oppiin. Silti en yhteenkään niistä, mitä sitten sain osakseni.


                        VIRHEET/OPIT


                    1. Liian pitkiä yhtämittaisia juoksuaikoja. Nyt suorituksen jälkeen näen 2h annoksen sopivana/lenkki ja sitten huoltoa. Myös vuorokauden kokonaisjuoksuaika oli n.2-2,5h/vrk liian iso minun tasolleni ja pohjilleni mielestäni.

                    2. Kenkien nauhat jäivät sittenkin liian kireälle. En täysin ostanut ajatusta mitä Pasi tarjosi minulle, miten löysälle kengännauhat tulee todella laittaa. Löysemmällä ne oli kuin normaalisti, mutta ei lähellekään niin löysällä kuin olisi pitänyt. Pieneksi puolustukseksi täytyy mainita, että toki noudatin joitakin mm. Pasin vinkkejä, mutta en kaikkia ja osa oman pään ratkaisusta sitten toimikin kohdallani mallikkaasti. Kaikki olemme yksilöitä, mutta tässä kengännauha tapauksessa otin pahasti siipeeni - ööö, nilkaani.

                  3. Selkäapina (juomareppu) ja Pers´pommi (termosvyö). Olen tottunut juoksemaan varsinkin selkäapinan kanssa lenkkejä. Ylimääräinen 2,5kg tulee aika mukavasti mukana. Suurin virhe selkäapinan ja pers´pommin kannossa on kuitenkin syvemmällä: Se muuttaa juoksua. Se ei ole yhtä kevyttä ja rentoa kuin ilman punnuksia. Eikä väheksyä voi päiväkausia jatkuvasta punnuksen kuljettamisesta tulevia muutoksia ja rasituksia juoksuun/juoksuasentoon yms.

                 4. Edelliseen viitaten. Tein lenkkejä liian pitkillä reiteillä. Alusta asti olisi toimineet 1-2km lenkkireitit ja juoman + eväiden naukkailut sitten kotiportilta.

                 5. Taukojen aikamitoitus. Oli pidemmän päälle ahdistavaa ajatella, että on tietty aika huoltoon. Huoltoajalle ei saa olla kohdallani aikarajaa. Alaraja korkeintaan. Huollon tarve kulloisellakin tauolla on aina erilainen. 

                 6. Ensimmäinen lenkki hieman liian pienillä kengillä.

                 7. Kompressiosukkien lähes jatkuva käyttö. Ymmärrän kohtuu modernina juoksijana ja terveydenhuollon ammattihenkilönä sukkien monet hyvät puolet, mutta ymmärrän nyt myös 6vrk vaateet. Eli käyttöä kohtuudella, ei koko aikaa.

                8. Vasemman nilkan jänteet siis rasittui ja nilkka turposi, sekä ns."ajettui", eli muutti väriään hieman harmahtavan punaiseksi. Syynä arvellaan olevan nauhojen kireys päällimmäisenä ja myös kompressiosukan vaikutuksella voi olla osuutta. Itse pidän tuota nauhojen liian kireällä oloa ylivoimaisesti merkittävimpänä ja kompressiosukkaa ehkä pisteenä iin päälle...

                Mielenkiintoista on myös se, että toissa keväänä tämä sama nilkka kipeytyi Toholammin talvimaratonilla, sekä viime syyskesällä se taittui maastolenkillä Pyssymäellä, meni ihan lappeelleen. Ja vieläpä viime Joulun ja Uuden Vuoden välissä taitoin saman nilkan, eli tuo nilkka on jotenkinsa herkkä taipuileen ja viottuun... Summasummarum: moni asia voi vaikuttaa liikkeen loppumiseen, mutta on syytä aina pitää rinnalla kuljettua matkaa tähän mennessä, vaivaiset 16000km.


                         MISSÄ ONNISTUIN


                    Pääasiassa neste -ja energiatasapaino oli kohdallaan. Pieniä notkahduksia tulee aina, mutta isossa kuvassa erinomaisesti meni se puoli. Yhtään kramppia tai suonenvetoa ei tullut edes levossa.

                    Vauhdin malttaminen meni täysin nappiin. Koko ajan tekeminen oli helppoa. Ainoastaan taukojen kiireellisyys, lenkkien pituus ja kokonaisjuoksuaika söi juoksua voimattomaksi nopeammin kuin ajattelin.

                     Toukokuun tehokuuri keskivartalolle maksoi takaisin. Ryhti ei rapsahtanut, eikä selässä painanut. Tosin 6vrk jäi kyllä vajaaksikin juoksuajaltaan.

                    Muussa varuste (kengännauhoissa siis en) puolella ei tullut isoja mokia. Samoin ihonhoito onnistui.
                    4min hölkkää + 1min kävelyä -rytmi tuntuu sopivan minulle väljästi toteutettuna.

                    Minulla oli salaisena tavoitteena juosta eka vuorokautena 116-124km. Juoksin 120,5km. Toiselle vuorokaudelle olin budjetoinut 100-116km. Juoksin 100,4km. Sitten oli tarkoitus tehdä 90-80-80-80km, joka olisi johtanut 550km:n. Siis tämä vain suunnitelma paljastuksena jälkikäteen.

                   Psyykkinen puoli oli jopa vakaampi ja vahvempi kuin osasin odottaa. Ehkä perusteellinen asioiden läpikäyminen itsensä kanssa valmisti tähän. Olin varautunut paljon hankalampiin asioihin. 


      OMA NÄKEMYS TIESTÄ ONNISTUNEEMPAAN SUORITUKSEEN


                    1. Harjoittelua lisää. Harjoitteluvuosia lisää

                   2. Juoksuaika kerrallaan 2h ja sitten tauko. Tauot sen mittaiset kuin kullakin kerralla tarvii. Eli ei sidottuja aikoja tauoille vaan tarpeen mukaan.

                   3. Yötauolle klo.24 ja kello 5. aikaan ylös ja sitten tielle/radalle, kun sopivasti joutuu. Tällä tavoin juoksuaika lienee n.12-13h, joka toisi tasaisesti noin 90-110km vuorokausi annoksia ainakin ekan kolmen vuorokauden aikana. Tälla tavoin tuntuu sopivalta lähestyä seuraavaa koitosta.

                   4. Yllä mainittujen virheiden välttäminen ennakoinnilla.


                      HUOLTO JA PORTAAT


                   Kotimme (kerrostalon kolmas kerros) portaat eivät olleet mielestäni mikään ongelma. Portaat meni aina sekä ylös ja alas ajatuksissa ollessaan. Oma huolto oli sen sijaan yllättävän aika viepää, vaikka vaimo ja tytär auttoivat minua todella paljon. Iso kiitos siitä tätäkin kautta! Omakätisessä huollossa meni hyvin pienellä (ehkä 3-5min) huokaisulla herkästi 40-45min, jopa enemmän. Tämänkin takia huollon kellottaminen oli typerä ajatus, jota en hoksannut etukäteen.


                        MUUT ASIAT 


                     1. Olo oli kaiken aikaa varsin selkeä. Ei pahoinvointia, eri kramppeja.
                     2. Jalkapohjat olivat arat ensimmäisen vuorokauden loppupuolella, sitten ne tuntemukset katosivat.
                     3. Lähdin liikkeelle siis 14.6.2014. Lähes päivälleen viisi vuotta sitten (13.6.2009) juoksin elämäni ensimmäisen maratonin n.ajassa 4h18min. Antanee hieman perspektiiviä.
                     4. Ensimmäisenä yönä olin menossa uneen klo.1.30 kun heräsin valtaisaan nauruun. Näin hauskan unen kahdesta kaveristani. Osapuolet ovat kuulleet tämän. Jääköön se pienempään piiriin.
                     5. Toisena iltana (Su-ilta) tuli ensimmäisiä pieniä rakon alkuja varpaisiin. Niistä ei missään vaiheessa ehtinyt haittaa tulla.
                     6. 200km ylittyi 43h 14min kohdalla.
                     7. Pasi Koskinen oli tullut yllättäen avukseni Su-iltana. Liittyi joukkoihin maanantaina. Iso apu. Kiitos. Seppo Leinonen kävi tervehtimässä ohimeno matkallaan keskiviikkona. Kiitos.
                     8. Kaleva-lehti oli mukana lähdössä. Kp24 teki pariin kertaan juttua. Kalajokilaakso kertaalleen.


  HAUSKOJA SANONTOJAKIN SYNTYI TAAS


                     1. Selkäapina = juomareppu
                     2. Pers´pommi = termosvyö
                     3. Auto ilman kaasua = Cosmos juoksee kuutta vuorokautta, on käytössä vain kytkin ja jarru
                     4. Kotijäätelö mallia ultrajuoksu = Vien Pasille matkailuautoon tuutin ohi juostessani
                     5. 9dl juomavyöstä totesin: -"Se kestää 2h tai niin kauan kuin tavaraa riittää".
                     6. Karkkipussi vietiin: Kun tuli nilkkavamma, koko homma koki kovan kolauksen kuin olisi karkkipussi viety lapselta. Sitten nilkka antoi juosta jopa yhden 17km lenkin = sain vielä yhden karkin pussista kunnes se vietiin taas pois. Ilkeää.


                      Seuranta ja info -sivulta löytyy juoksun statistiikkaa ja #onni6vrk hastagin alta keskustelua juoksun vaiheilta. Päivää aikaisemmin kirjoitettu blogi yleisemmästä näkökulmasta löytyy tästä.

                     Tulen juoksemaan tällaisen juoksun vielä uudestaan. Olen siitä varma. Milloin, jää nähtäväksi. Ainakin poikain kans (LIHR-kerho) ollaan vähän uumoiltu syksylle jotain 4-5vrk harjoitusleiri settiä. Mutta KOROSTAN arvoisa kirjoituksiani seuraava hallitusväki ;)))))), olemme vain suunnitelleet. Keskeneräisiä asioita ei voi tuoda hallituspöytään. ;=))))


TULOSVEIKKAUKSEN VOITTI "HOPE", ELI TOIVO KARILA!!!! ONNEKSI OLKOON!!!! 

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 22.6.2014

perjantai 20. kesäkuuta 2014

6VRK JUOKSU: OLIN KUIN TUULI TAKANANI

                      Projekti on nyt saatettu osaltani päätökseen. 322,3km jäi taakseni 6vrk aikana. 44h 26min @8:16/km. Sain rasitusvamman osin kokemattomuuttani, osin keskeneräisyyttäni juoksijana, jo 232km tienoilla. 2vrk:n aikana saavutin 220,9km. Rasitusvamma nilkassa ajoi minut vaikeuksiin kolmannen vuorokauden ensimmäisen 10km jälkeen. Tulos ei ollut enää sen jälkeen syy jatkaa vaan isommat syyt: Halu yrittää, halu voittaa vaikeudet ja oppia. Ei kuitenkaan terveyden uhalla, mutta uskomalla päivästä päivään huomiseen.

                      Niin tekevät läheiseni, ystäväni ja tukijani, eivät lakkaa yrittämästä päivästä toiseen, vaikka joka päivä ei aurinko paista majaasi. Ilokseni olen saanut lukea, kuulla ja tuntea myös tuttujen ja tuntemattomien nähneen tässä projektissa juuri tuon positiivisen viestin: opi, yritä, usko, pysy positiivisena ja äläkä hautaa toivoa koskaan - huumoria unohtamatta. Jään onnellisen autuaasti tuohon luuloon.

                     En päässyt lähellekään kilometritavoitetta (550km), mutta pystyin juoksemaan kuutena päivänä ja jakamaan positiivisuutta ja sitkeän yrittämisen mallia. Eli homma jatkui, vaikka sain siipeeni (nilkkaan). Halusin olla minua tukeneiden yritysten mittainen. Halusin yrittää päivästä päivään, vaikka aina arki ei olisikaan niin helppoa. Siksi minua tukevat yrityksetkin porskuttavat vuodesta toiseen, vaikka aina ei ole lihavat ajat, eikä mikään tule ilmaiseksi. Kuten ei yrityksetkään, en minäkään voi aina saavuttaa sellaista tulosta mitä on tavoitteena. Tämä on normaalia elämää. Pääasia on aina, että tekee parhaansa ja pysyy positiivisena. Silloin on jo paljon hyviä eväitä. 

                     Sitten voidaankin tulla nimenomaan sen kysymyksen eteen, miten jaksaa ammentaa positiivisuutta ja uskomista huomiseen päivästä päivään. Lujuutta pitää tietysti olla, mutta ennen kaikkea huumoria. Olen iloinen, että huumorille on annettu viime vuosikymmeninä enempi tilaa monissa paikoissa. Muistan vielä ajat jolloin kaikki oli paljon vakavampaa monissa paikoin. Tosissaan ollaan nytkin, vaikka pilke on silmäkulmassa. Voin taata, että suhteellisen paljon huumoria vaati myös oma yrittäminen rasitusvamman saatuani aina uudelleen ja uudelleen, kun onnuin takaisin huoltoon.

                   Sain virheeni ja keskeneräisyyteni takia siis nilkkaan rasitusvamman. Olisin voinut kinkata 240km jälkeen vastaanotolle kuulemaan lääkärin diagnoosia ja ohjeita. Koska aavistin sen olevan luokkaa 2-4viikkoa pakkolepoa, en mennyt. Halusin jatkaa. Tosin nyt olisi ollut perusteltua lopettaakin. Silti en ymmärrä sitäkään, jos "saadaan" kaksi viikkoa sairaslomaa niin se nautitaan loppuun, vaikka olo olisi jo priima viidennen päivän kohdalla. Kaikki on aina yksilöllistä ja suhteellista. Tällä haluan viestittää, että aina on lupa käyttää myös tervettä harkintaa. Minä jatkoin jopa tämän rasitusvamman kanssa - joka ei nyt tietystikään ihan tervettä ollut - projektiani, mutten vamman pahenemisen uhalla. Piirsin rajan vamman syntyhetken kuvaan ja tilaan. Sitä en ylittänyt missään vaiheessa.

                Varmasti on heitäkin, jotka toteavat nilkkavammasta tyyliin: "-Arvasihan sen, ettei kenenkään jalat kestä tuollaisia hullutuksia". Tätä ennen olen ollut jonkun vamman vuoksi juoksematta viimeksi vuoden 2010 syksyllä. Aika monta tuhatta kilometriä on mennyt sen jälkeen vammoitta. Mielestäni enempi vammoja tulee lyhemmillä juoksumatkoilla, joissa kroppa on kovilla eri tavalla kuin näissä pitkissä ja leppoisa vauhtisissa. Ja ainahan voi tulla pieniä tai isoja vaivoja vaikka sohvalla maatessa?

                En ottanut koko 6vrk aikana yhtään ainoata kipulääkettä, en mitään. Miksi? Siksi koska kaikki kipulääkkeet yhdistettynä ultrasuorituksen kaltaiseen kokonaisrasitukseen voivat johtaa peruuttamattomaan turmioon. Riippuen eri lääkeaineista, ne ottavat a) sydämen päälle, b) joku kuormittaa maksaa, c) joku munuaisia d) useat kipulääkkeet ohentaa verta ja voi laittaa esim. piilevän verihyytymän liikkeelle, jolloin voit menettää toisen puolen kehostasi - kuka on valmis menettämään jotain noista? Kaikki ne, jotka ovat valmiita syömään yhtään mitään särkylääkettä urheilusuorituksen aikana tai sen päättymisen jälkeen lähipäivinä. Itse suoritus on jo itsessään elimistölle tarpeeksi kova shokki. Suosittelen lämpimästi kaikille muillekkin "luomusti-linjaa." Lisäksi kaikki kipulääkkeet - toiset enemmän, toiset vähemmän - peittävät kipua. Kipu on suojamekanismi ja kun se poistuu voi vaivoista ja vammoista tulla pahimmillaan kroonisia, eli pysyviä. Tämä kappale olkoot tarkoitettu pohtimaan kunkin etiikkaa omaa juoksu-uraa kohtaan. Jokaisella on oikeus valita polkunsa tässäkin asiassa, kuten elämässä yleensä.

                Jep, tein paljon huoltoa päästäkseni jatkamaan puoli vuotta kovasti odottamaani mahdollisuutta kokea jotain erityistä. Ja niin todentotta todella koin ja ennen kaikkea opin. Aina kannattaa toteuttaa haaveet, sillä tavoin elämä on rikkaampaa. Suorituksesta itsestään kertovan blogin julkaisen huomenna lauantaina. 

                Haluan kiittää kaikkia minua kannustaneita ja auttaneita ihmisiä! Eletäänpä tällä positiivisella ilmeellä eteenpäin! Erityiskiitokset perheelleni ja ystävilleni, sekä tukijoilleni jotka uskoivat minuun!


Onni Vähaäho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 20.6.2014

torstai 12. kesäkuuta 2014

6 VRK JUOKSU ALKAA LAUANTAINA KLO.12

                    Suusta tulisi nyt - ja on tullutkin - vaikka minkälaista hihhulointi-ääntä. On nimittäin ootinki jo kova lauantaina alkavaan 6vrk juoksuun. En oo terveenä ollessa juossut näin vähää sitten miesmuistiin. Viimeisen 8vrk:n aikana 10,3km ennen starttia. On virtaa, mutta on myös malttia. Olen käsitellyt tulevan koitokseni niin perusteellisesti kuin olen taitanut. Olen erittäin luottavainen.

                   Tässä teille vielä linkki SEURANTA JA INFO -sivulle. Mikäli omaatte twitter-tilin ja olette mukana lenkeilläni 6vrk juoksussa, twiitatkaa hastagilla #onni6vrk. Mikäli olette mukana lenkeilläni, mutta ette omista twitter-tiliä, olisi mukava jos te välittäisitte tunnelmia vaikka tämän kirjoituksen kommenttikenttään. Twiittejä voi lukea TÄSTÄ linkistä, vaikka ei sinulla twitteriä olisikaan.

                 Päivitän itse kilometrikertymät alustavan tavoitteen mukaan kolme kertaa vuorokaudessa seuranta sivulle. Klo.18-19 välillä, klo.24-01 välillä ja klo.11-12 välillä. Siis alustavan. Juoksen 6vrk juoksua, jossa muutokset ovat mahdollisia.

                 6vrk:n juoksun tulosveikkaus.

Radio nostalgia haastatteli minua Ti 10.6.2014. Tässä haastattelusta tehty video.

 

               Lopuksi vielä kertaus lenkki-aikataulusta, joka on ALUSTAVA. Kannattaa tulla siis Olkkosentie 5 tien varteen vähintäänkin ajoissa. Juoksen väljällä Hölkkää 4min + Kävelyä 1min -rytmillä.

6 VRK LIIKKEELLÄ OLO SUUNNITELMA



Noin 14,5h/vrk

(1.)   Klo.6.00-8.00 (2h)
       ***30min tauko

(2.)   Klo.8.30-11.00 (2h30min)
       ***60min tauko

(3.)   Klo.12.00-14.45 (2h45min)
       ***30min tauko

(4.)   Klo.15.15-18.00 (2h45min)
       ***60min tauko

(5.)   Klo.19.00-21.30 (2h30min)
       ***30min tauko

(6.)   Klo.22.00-24.00 (2h)


Aikataulu elää tarpeen mukaisesti. Tämä on siis enempi kehys kuin suunnitelma, mutta tällä rungolla lähdetään.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 12.6.2014

perjantai 30. toukokuuta 2014

LOMALLE

                     Tänään oli viimeinen työpäivä. Eilisen ja tämän päivän aikana tein vielä töiden ohessa pienen ryppään. 28h/60km. Olen ottanut nyt jo pari selvää kevennystä ja nyt siis vielä hieman harjoittelua pieneksi hetkeksi ylös ja sitten lopulliseen liukuun kohti starttia, joka odottaa vajaan 15vrk päässä.

                    Kaleva-lehti teki tuossa lyhyen haastattelun nettikalevaan. Ko. lehti seuraa käsittääkseni sitten jollain tapaa itse juoksua... en tarkkaan tiedä, enkä oikeastaan voi sellaisiin asioihin itse hirveästi keskittyäkään. Pääprioriteetti on ensin ajatella jotain muuta = olla viikko mökillä ja sitten ajaa mieli sopivaan tilaan.

                   6vrk suoritukseen on tullut valmistauduttua aika perusteellisesti. Olen samalla joutunut kaivautumaan syvemmälle sisälleni ja nähnyt joitakin asioita myös eri tavalla kuin ennemmin. Tuolla tarkoitan sisäistä halua, henkistä puolta, ei fyysistä. Mitä alastomampana näkee oman minänsä, sitä vähemmän on lienee luvassa henkisen puolen yllätyksiä, kun jossain vaiheessa kuitenkin se alkaa - kamppailu itsensä kanssa. Liuku niihin tiloihin on tietysti pyrittävä tekemään mahdollisimman loivaksi. Energiavarastot täytyy yrittää pitää tarpeeksi korkealla.

                  On jo nyt täysin varmaa, että yksi asia tulee eteen vasta sitten itse suorituksessa. Sillä en voi millään täysin tietää mihin kuntoon jalat ja kroppa menee, kun suoritus etenee. Aavistus on, että eteneminen tulee jossain vaiheessa olemaan yhtä helvettiä. Suunnitelma on olla noin 18h prosessissa ja loput 6h sitten ilta-aamutoimilla ja loput nukkumassa. Noin valtaisa jalkojen päällä olo on valtava haaste jaloille. Olen valmistautunut taistelemaan, keksimään tavan edetä. Olen vahvempi jaloista, joten mielellään juoksisin jaloilla loppuun asti, en käsillä.

                 Voi olla, että en kirjoita enää mitään ennen seuranta-sivun julkaisua, joka tapahtuu todennäköisesti 13.6., eli päivää ennen starttia. Suljen koneet ja pensselit 5.6. illalla ja palaan asiaan taas 13.6. Tuo väli on rauhoittumiselle, perheelle.

                 Mikäli tänne ei tule enää kirjoiteltua niin ilmoitettakoot sellainen, että 6VRK:n VIRALLINEN HASTAG ON    #onni6vrk että tuolla hastagilla sitten vain twiittailemaan. Ja tuosta hastag-linkistä löytyy sitten tietysti myös kaikki suoritustani koskevat tiedot, kuvat ja videot yms. jutut, joita kenties suoritusta seuraamassa käyneet twiittailevat hastagiin #onni6vrk


 Onni Vähaäho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 30.5.2014