perjantai 3. marraskuuta 2017

ULTRAPITKÄ HARJOITUS

 INTRO  (aattopäivän ulkoilua)



                       Maratonin mitta (42,2km) on mielestäni aika osuva mitta sille, jonka yli menevät lenkit alkavat olla riskinottoja ultrajuoksuharjoittelussa. Mutta mikäli tavoitteena on kisamatkat 164-171km välillä, on riskejen ottoakin harkittava. Minulla on mennyt viime vuosina hyvin 43-84km ultrapolkujuoksut. Sen sijaan yli 100km kisoissa olen jäänyt lapaseksi. Ei vain ole riittänyt - syystä jos toisesta. Minulla on seuraavaan isompaan kisaan aikaa lähes 7kk. Niinpä lähdin nyt kokeeksi ottamaan ylipitkää harjoitusta.

                      Noin 80km ja yli 1000 nousumetriä. Noin 20km reitti neljästi. Jokaisella kierroksella noin 260 nousumetriä. Kaikki reitin polku-osuudella, joka on noin 9,5km. Polulla oli paikasta riippuen 1-5cm lähes koskematonta, suht luikasta lunta. Turvallinen kesäpito ei ollut läsnä.

                      Aloitan harjoituksen tasan kello 9. Olen laskeskellut, että harjoituksessa menee aikaa noin 9:50h - 10:00h. Tällaiset laskelmat ovat hieman naurettavia ultrajuoksussa. Ultrajuoksun onnistuu vain aniharvoin viemään exceliin onnistuneesti etukäteen. Muuttuvia tekijöitä on runsaasti, vaikka askelpari on selkeä - vasen ja oikea, ja sama uudestaan.

                     Juoksen 7:30min jaolla. Se on 8km/h, jos kulkee sen ajan myötä yhden kilometrin. Rytmi on 6:10min juoksua ja 1:20min kävelyä = 7:30min. 22:30min välein 50% mustikkasoppaa ja energiaa. Juomaa on mukana joka kierroksella tasan litra. Siitä menee aina noin 8dl.
                    Yksi tarkoitus on totutella geeleihin. Olen käyttänyt niitä vähän viime vuosina. On jäänyt mielikuva niiden öklöttävyydestä. Käytinkin niitä silloin maratooneilla. Siinä mennäänkin eri kovilla tehoilla verraten tällaisiin retkelyihin, jossa ahteri asettuu alemmas ja hengästyminen on vieras käsite.

                   1. kierros  Noin 20km Noin 2:11h 


                   Matka alkaa. Kantamuksia ei ole varmaan kehon ympärillä kuin 1,5kg ja säästöliekki askel. Silti heti ensi kilometreistä lähtien tuntuu jotenkin kankealta ja suppealta. Rajoitin päällä? Kokkola-Kajaanitien osuus ei ole kuin reilu 2km pitkä, mutta sisältää sen sata autoa. Ihmiset menevät töihin yhdeksän jälkeen? Vai ovat töissä tien päällä. Elämä on ihmeellistä. Olo on heti kuin olisin ulkopuolelta tarkkaileva hiippailija tienravissa. Tuttu rekkamies nostaa kättä.

                   Vihdoin polulla. Työmatkajuoksua takana noin 5,5km. Sillä polulla alkaa työpätkä. 9,5km kivikkoisia nousuja, lumisia liukkaita nousuja - ja myös laskuja. Laskut ovat alkaneet kulkemaan. Nousuissa on vielä paljon töitä. Onkin vasta marraskuun toinen päivä. Tilanne tuntuu sopivalta.
                    Aluksi kolme kierrosta lehmilammen up & down 900m kiekkaa. Sitten kivenhakkaajan kansallisestikin tunnettua miljoonankivenpolkua ylös pyssymäelle. Siellä hiihtoväki on aloittanut lumen levityksen "ensilumenladuksi". Käsi nousee taas tervehdykseksi. Minä suuntaan savimäkeen tunkkauskierrokselle. Tuplaportaat aluksi ja lopuksi. Kolme kierrosta siellä ja loppu 7km alamäkeä miljoonankivenpolkua alas kohti kotia. Lopuksi taas se 5,5km työmatkajuoksua autoviidakossa.

                    Pian olen huollossa. Kello 11:11, eli 2h 11min on mennyt aikaa tiu´ussa. Naurattaa, kun katson suunnitelmaa. Olen neljä minuuttia edellä, mutta kuka ajatteli, että huollossa menee vain 5min? Tämä on jäynä? Huollossa menee lopulta 11min ja olen matkalla taas. Kello on 11:22.
 

                  2. kierros  Noin 20km Noin 2:15h

           
                    Jälleen Kokkola-Kajaanitiellä. Se on kaikkea muuta kuin kiitorataa juoksijalle. 5-10 askelparia ja sivuun, jossa on 5-10cm lunta, jonka alla jäätä ja yllätyksiä. Kysyy jaloilta virkeyttä ja päältä sietämistä. Taas sama rekkamies vastaan. Epäuskoinen virne naamalla hänen käsi nousee. Vaihdoin huollossa pipon. Vastaan tulee muitakin tuttuja. Yksi mies aukasee oikein lennosta oven ja puhelee kuin pärnulainen taksimies nopeasti ja aihevapaasti. Onnellisuus.

                    Pieni huokasu, kun saavun töihin polulle. Oli nimittäin jo ensimmäinen kierros yllättävän kovaa työstöä. Syke nousee, kun nousukulma ylittää 20%. Niin se vain on. Pyssymäen tekomäki ei ole pitkä nousuiltaan, mutta jyrkkyys on tuottanut päänvaivaa jopa hiihtoväelle latujen homogolointi vaiheessa. Nousut on liian jyrkkiä FIS:n makuunkin. Ei ihme jos viidennelläkymmenellä olevaa kuntoilijaa hengästyttää.

                    Silmämääräisesti olen jäänyt 300-400m eka kierroksen kävelypätkäkohtia vertaillessani. Vauhti ei ole sittenkään tippunut paljoakaan. Lumiset ja haastavat polut lypsää nopeasti jaloista voimia pois, vaikka menee könkkähölkkää. Rekkamies tulee taas vastaan. Hölmistynyt katse. Käsi ei nouse. Liekö liian pitkiä nuo rekkamiesten päivät?

                    Toinen kierros päättyy kello 13:37. Kierros kesti 2:15h. Huollossa menee nyt 13minuuttia, sillä kaakeli kutsuu ja vessa täyttyy höyryävästä eliöstä.

 

              3. kierros  Noin 20km Noin 2:25h


                     Lähden kolmannelle kierrokselle viisi minuuttia aikataulua jäljessä. 5min huoltotauko oli taas budjetissa. Nämä on niin kuin hallituksen budjetit - ei ne pidä. Aikataulussa on kuitenkin vähän heittoa. Kolmannelle kierrokselle lähtee mukaan alle neljän tunnin maratoonari Jari "Jarru" Jyrkkä.

                    Mukava on saada hölkkäseuraa 40km taivalluksen jälkeen. Jotenkin tuntuu, että vauhti asettuu heti uomiinsa, molemmille sopivaksi. Lunta/Räntää/Alijäähtynyttä vettä tiputtelee hiljokselleen. Keli liukastuu. Työmatka polulle haasteellistuu. Edellisen kierroksen jäljet on ummessa.

                    Juttu luistaa, mutta työt pitää tehä tälläkin kierroksella. Saavutaan polulle. Vielä luistaa ja luistaa. Jarru manaa vähän raskautta. Pitkä ja kova kausi hänelläkin takana. Ehkä polkukin on nyt työläs? Saavutaan taas pyssymäelle. Hiihtoladun teko on edelleen käynnissä. On ne sitkeää sakki nuokin - ajattelen.

                    Sitten kiivetään ja lasketaan. Ensimmäisen ison laskun alaosassa Jarru repeää hulvattomaan nauruun: -"äijjä on niin kuin hirvi liikennevaloissa!" Kaarran ison laskun alaosan poluttomalle osalle hyvässä sivuslaidissa. Jarru tulee takana ja ohjaa suunkin oikeaan asentoon, hieman oikealle päin kääntyäkseen. -"On tämä raskasta, vaikka vain yhden kierroksen menee".

                    Tullaan tielle. Se on kuin tulisi raskaan työpäivän jälkeen kotia kohti. Oman kuplan ulkopuolella autojen äänet surraavat kuin kärpäset lantakasan ympärillä. Epätodellinen kontrasti, joka päättyy Olkkosentielle. Jarru kiittää ja poistuu jatkamaan vauhdikasta päiväänsä. Kertoo jalkojen väsyneen mukavasti. Toivottaa tsempit minulle viimeiselle kierrokselle. Kiitän niistä. Ihan hyvälle tuntuu. Kuitenkin jo 60km takana.


                 4. kierros  Noin 20km Noin 2:24h


                   3-4 kierroksen välisessä huollossa menee nyt vain 10 minuuttia. Homma käy selkeästi. Hoksaan vähän huojuvani. Otan sipsejä hiukan. Täytän pullot. Täytän liivit. Kolme geeliä joka kierros ja  hieman joko Snickersiä tai Elovena patukkaa. Nyt myös otsalamppu päähän. On pimeä kierros. Lumisade on yltynyt. Nyt tuodaan kaikki haasteet tarjolle. Otan ne vastaan. Syöksyn pihalle. Kello on 16:25. Sen saman viisi minuuttia aikataulua jäljessä. Aikataulu tähtää 9h 50min aikaan. On jopa hieman koomista olla näin tarkasti aikataulun mukana.

                   Jotenkin on mukavan rento olo. Pystyn yllättäen hieman rentouttamaan oloani ja tunnen, että pääsen nyt pykälää helpommalla. Juoksujaksavuus on parempaa ja kävelypätkillä naurahtelen eri asioille. Sinnikäs pyöräilijä tulee kiitoradalla vastaan. Kiitoradan ravissa on vain nyt jo helposti 10cm lunta. Kasvot kosteina vastaan tuleva kovakuntoisen näköinen nainen tervehtii iloisin silmin ajaessaan pyörällä. Lenkki nollakelissä kiihtyvässä lumisateessa kysyy ponnistusta myös pyörällä.

                   Polulle saapuessa jälleen kerran suljen kuin oven meteliltä takanani. Lehmilammen kivikkoiset nousut tuntuvat nyt edellistä kierrosta helpommilta. Kaikki sujuu jo rutiininomaisesti. Yhdeksän tuntia liikuntaa täyttyy. Aavemaisen hiljaista. Lamppuni on isoimmalla teholla. Ei ongelmia nähdä. Silti täytyy keskittyä. Lyhyt kivikkoinen taimikkopolkupätkä ja taas ollaan pyssymäen purulla. Se on nyt äärimmäisen liukas. Laduntekokoneet ja traktorit ovat liipanneet pururadan lähes luistinradaksi.

                  Työkoneissa on valot. Samoin minulla - otsalla. Olemme yhtä. Nousen savimäelle tekemään viimeiset nousumetrit tähän settiin. Lunta on tullut paljon lisää. Olen paljon ajatuksissa. Kaikki käy aika nopeasti. 73,1km kohdalla jalat lähtee alta pienessä laskussa. Lenkin ainoa kaatuminen. Kaivaudun kiepistäni kuin riekko konsanaan ja lehahdan lentoon, tosin jo aika pahaseen.

                 Tämän lenkin viimeinen työmatka on alustaltaan ylivoimaisesti hankalin - kiitos lumisateen ja nollan tuntumaan nousseen lämpötilan. Silti lenkin lopun tuoma kiima nostaa lantiota ratkaisevan tuuman ja innostun tekemään pienen loppunoston. Pihalla pysäytän kellon aikaan 9h 49min 41sek. Eli 19 sekuntia alle aikataulun. Samalla 1050 nousumetriä.

                  Lenkin jälkeen on ihan ok freesi olo. Otan nopeaa energiaa. Tankki on kuitenkin petollisen tyhjä ja 15min päästä alkaa heikottaan. Äkkiä suolaista kotiruokaa ja vointi kohenee. Tämä kertoo, miten syvälle tällaiset harjoitukset vievät.


                  Tämän tyyliset harjoitukset ovat ns. harkittuja riskejä. Näkisin, että harjoitus oli sopivan kuluttava. Tällaiset harjoitukset ovat aina vähän myös rasittavuudeltaan suorituksenomaisia. On vain annettava tarpeeksi aikaa palautumiselle. 2-3 kevyttä päivää on vielä ok. Mutta jos tällaisesta harjoituksesta menee viikko palautumiseen on se ollut liian kova. Tämä on hieman strapetsitaiteilua. Ultrajuoksussa on kiva yrittää kehittyä. Olkoot tämä taas yksi askel.




Onni Vähäaho, Nivalassa 3.11.2017     

lauantai 28. lokakuuta 2017

HIUSTENLÄHTÖ

                      Nelisen viikkoa siinä meni, kun palauduin täyteen harjoittelutilaan. Häkkini on tyhjä ja ovi auki. Se on nyt menoa ja meininkiä. Harjoittelumoodin käynnistyessä pitää olla rohkea molempiin suuntiin. Pitää uskaltaa harjoitella isonkin kuorman kanssa. Ultrajuoksuharjoittelussa ei ole tarkoitus, että kaikki lenkit menevät ns. kevyellä jalalla. Jokaiselle kehittyy henkilökohtainen tuntemus siitä kuinka syvälle kuorman kanssa voi mennä. Etenkin harjoittelukauden juuri alkaessa täytyy olla myös rohkeutta laittaa rastia harjoitusten päälle.

                    Talviharjoittelussa ohjelmaa noudatetaan selvästi kisakautta tarkemmin, mutta sekään ei saa koskaan olla kiveenhakattu. Suunnittelussa ei voi aavistaa kaikkia vaikutuksia ja elämäntilanteita esimerkiksi neljän viikon päähän. On viisautta käydä dialogia itsensä kanssa tarvittaessa. Tähän kaikkeen oppii kokemuksen kautta. Olen esimerkiksi ite vetänyt monesti aikaisempina vuosina - ja etenkin harrastuksen alkupuolella - itseni kanveesiin kehittymättömän itsearvioinnin vuoksi.

                   Tällä viikolla huomasin ilokseni harjoittelun lähteneen käyntiin jopa ennakoitua vähemällä yskällä. Keskiviikkona oli kova mattotinttaus vertikaalitonnin muodossa. Seuraavan aamun palauttavalla 7km lenkillä olin hämmästynyt kuinka vähän edellisen illan kova harjoitus painoi työkaluissa. Myös kroppa oli hyvin palautunut. 117 keskisyke kertoi siitä. Tämä kertoo siitä, että olen palautunut erittäin hyvin ja myös siitä, että palautuminen on nopeaa, koska ei ole vielä mitään kuormaa pidemmältä ajalta. Silti lenkki oli hämmästyttävän raikas. Hyvä niin.

                   Nyt mennään niin, että tukka lähtee! Hyvän ystäväni hurmosmaista kannustusviestiä mukaillen. Tärkeintä mielestäni ladulla pysymisessä on realistinen ohjelma ja sen hyvä rytmi. Alla esimerkki omastani. Nyt ollaan jälkimmäisessä lauantaissa.

LA   Pitkät vedot (3x3km). Kova harjoitus kategorisesti, jos ajatellaan lihaksistoa.

SU    Rauhallista harjoittelua. Osa mäessä.

MA   Lyhyt puistelu ja hieronta. Palautumista siis.

TI     Perusharjoitus. 7km kävelyä ja reilu 10km kevyttä hölkkää. Kropan normalisointia. Valmistautumista seuraavaan kovaan harjoitukseen

KE   Kova harjoitus. 14km mattojuoksu, jossaa 1000 nousumetriä. Erittäin kova rasitus sekä lihaksistolle, että kropalle

TO  Palauttavaa 7km

PE  Pitkä lenkki (35km) harjoituskuormassa (kts. KE). Illalla 5km rauhoittelua.

LA  Palauttavaa 7km   (Tässä nyt)

SU   Lepo. Valmistautuminen seuraavaan avainharjoitukseen.

MA   10km reipasta plus verkat. Tästä pitäisi kohtuu hyvin pystyä jatkamaan harjoittelua. Ei niin rasittava harjoitus.

TI    Palauttavaa 7km

KE   Lepo/huoltavaa

TO   Ultrapitkä harjoitus 76km

PE   Palauttavaa 5-10km

LA  Lepo  jne.

Tutustu yhteislenkkitarjontaan ja lähde mukaan lenkeille!


                         Palataanpa asiaan. Ei mulla muuta.

Onni Vähäaho, Nivalassa 28.10.2017.

lauantai 21. lokakuuta 2017

PALAUTUMINEN

                    Sana, jota käytetään eri merkityksissä. Voi olla palautumista edellisestä lenkistä, harjoituskisasta, kovasta harjoituksesta, kovasta jaksosta, arkiruuhkasta tai vaikkapa koko kaudesta. Käsittelen itse nyt tuon listan jälkimmäistä aihetta. Olen yrittänyt nyt neljä viikkoa palautua kaudesta 2017. Jotkut ovat sitä mieltä, että kannattaisi olla kokonainen kuukausi kokonaan juoksematta. Nostaa puntteja ja tehdä muuta. Systeemejä ja tapoja on monenlaisia, eikä varmasti hullumpi tuokaan. En ole koskaan kokeillut. Enkä ole varma tulenko koskaan kokeilemaan. Ei suljeta ovia :)

                   Kerron nyt tässä kovasti tyypillisestä omasta tavastani jättää edellisen kauden rasitus taakseni. Olen edennyt seuraavasti - askel, askeleelta:

1. Olin ensin muutaman päivän täyslevossa. Pientä arkikävelyä.

2. Sitten kävin hölkkä kävelyä. Huomasin olevani kaudesta 2017 terve, mutta täysin puhditon. Kävin loppuviikosta vain kahtena päivänä lenkillä. Kolmena päivänä eka viikolla.

3. Toisella kokonaisella viikolla edistyin siihen tilaan, että pystyin juoksemaan kohtuu normaalilta tuntuvan yksittäisen lenkin. En kahtena päivänä peräkkäin. Lihakset tuntuivat olevan edelleen vetäytyneet, eivätkä palautuneet normaalimittaan.

4. Toisen viikon lopussa jaksoin yllättäen juosta jo 35km lenkin varsin jaksavalla jalalla. Alkoi olla viitteitä kahden päivän harjoittelukombinaation onnistumisesta.

5. Kolmas viikko kisan jälkeen juoksin 100km. Hyvää monipuolista lenkkeilyä. Yksi 14km tie/polku reipastelukin. Silti päivästä päivään juokseminen ei vielä tuntunut hedelmälliseltä. Luontevinta oli jaksaa 2-3päivää, mutta ei jatkuvuutta. Selviytymistä, ei kehittävää harjoittelua. Kokonaisuus 100km viikolla kuitenkin sopivan kevyt ja vaihteleva.

6. Neljäs palautumisviikko. Tarkoituksella tehdyn 100km viikon jälkeen selkeästi kevyempi viikko. Tästä viikosta (viikko on juuri päättymässä) tuli määrällisesti selkeästi kevyempi. Vain 70km juoksua + 1-2h sauvakävelyä mäessä. Rytmitys auttoi kuitenkin ja jalka keveni loppuviikkoa kohden ja lihakset alkoivat saavuttaa normaalimitan. Keventyneen askeleen ja normalisoituneen lihasmitan ansiosta vauhti kasvoi parissa päivässä kuin keväällä leskenlehti kerrassaan ojanravissa.

Tänään tehdyt 3x3km vedot olivat itse asiassa vauhdikkaimmat mitä olen koskaan tehnyt samalla tavalla tehtynä. Eli eka veto maratehoilla. Toinen vähän tehoja lisäten ja viimeinen noin puolimaratontehoilla, pienellä loppunostolla peräti 4:09min/km keskarilla. 


                   Olen nyt siis kiivennyt perunakellarini katolle. Palautumattomuuden jäänteitä oli kuitenkin vielä menneellä viikolla ajoittain. Juuri umpeutuneen haavan iho ei ole heti vetolujuudeltaan 100%. Parempi ottaa vielä viikko kevyesti ja varmistaa, ettei joudu palautunut-palautumaton-jojoon. Lisäksi ensi maanantaina alkaa 9 päivän jakso, jossa on 8 työpäivää. Kokonaiskuormitus on hyvä noteerata - varsinkin, kun ollaan aralla alueella - juuri jättämässä kauden 2017 rasitukset.

                   Marraskuun 23:sta ensimmäisestä päivästä on sen sijaan vain viisi työpäivää ja silloin aletaan rakentaa jo pohjaa kaudelle 2018. On hienoa laittaa sitten hanskat käteen, kun lähtökohdat ovat ennätyshyvät. Ensi kauden kahdessa pääkisassa (toukokuu 160km karhunkierroksella ja syyskuussa 171km puffissa) ei tarvi hengästyä. Silti katson, että harjoittelun ei tarvitse silti liiaksi yksipuolistua. Vauhtiakin vaalitaan sopivasti ja tuodaan toleranssia harjoitteluun. Alamäkijuoksussa tarvii lihaksen olla täydessä mitassa, muuten voi alkaa askel jarruttamaan, joka johtaa turhiin rasitusongelmiin. Kaikki on mietitty. Niin kuin aina. Ainakin yritetään miettiä niin, että kehitystä tapahtuisi. Toistaiseksi näin on käynytkin, vaikka kehitys ei mitään räjähdysmäisen nopeaa ole ollutkaan :)


                  Kertaus vielä palautumispuustani:

1. Lepää muutama päivä
2. Tunnustele hölkäten ja kävelten
3. Saavuta ensin yksittäinen normaalituntuinen lenkki
4. Seuraavana kaksi normaalintuntuista lenkkipäivää peräkkäin
5. Kova harjoitus ja palautuminen siitä normaalisti.
6. Tuntuuko lihasmitta (askel) normaalilta. Keveys?
7. Kun nuo on kunnossa niin siihen viikko vielä noin 70-80% määrällä lenkkeilyä ja lihashuoltoa.
8. Sitten kaasua. Tietysti harjoitustausta huomioiden.


Yksi huikeimmista urheiluselostuksista koskaan sarjasta yksi helmi:




Onni Vähäaho, Nivalassa 21.10.2017

torstai 12. lokakuuta 2017

KEHO NORMALISOITUMASSA

                   Kun haava menee kiinni, ei ihon vetolujuus ole heti entisensä. Sama on hyvä muistaa myös palautumisen osalta. Jos viime viikolla et ollut palautunut, ja tällä viikolla jo sujuu kohtuu kivasti, ei kannata silti vielä heti seuraavalla viikolla nakata kaikkia puita pesään.

                   Palautumiseni tila on aika lailla tuossa kohtaa menossa. Nyt on alkanut jo yksittäisten lenkkien jälkeen palautuminen olemaan normaalia. Samoin sykekäyttäytyminen on ollut MUUTAMAN päivän normaalia. Olen siis hyvää vauhtia palautumassa kaudesta 2017. Sen viimeisimmästä kisasta on aikaa nyt 18 päivää.

                   Ideologiaani kuuluu edellisen kauden lopun ja uuden harjoituskauden alun välissä kasvattaa sopiva harjoitusnälkä. On saatettava kaikki kolme pääfunktiota palautuneeseen tilaan: Lihaksisto/jänteet, elimistö ja pää. Tuntosarvien pitää olla kuusaalla juuri omasta tilanteesta, ei siitä, miten toiset palautuu tai alkavat hönkimään hurjaa lenkkiä toisensa perään. Maltti on valttia. Motivoituneet harrastajat eivät koskaan lepää liikaa, mutta liian aikaisella täydenhöngyn höyryllä voi viedä harjoittelun väärille raiteille - tilaan, jossa ei tule kehitystä, mutta rasitusta kylläkin.

                  Aloitan ohjelmoiduman harjoittelun noin viikolla 44, eli noin reilun kahden viikon päästä. Siihen asti yritän tehdä hyviä harjoittelun palasia, mutta vielä ilman ohjelmaa. Pääfunktiot ovat vasta valmistumassa. Siitä alkaakin sitten toivottavasti kunnon rytinä. Olen järjestänyt nimittäin asiat niin, että marraskuun ensimmäisen 23 päivän aikana teen vain viisi työvuoroa.

                  Ensimmäinen isompi päätähtäin tulee olemaan ensi toukokuun 25-26.päivä käytävä NUTS karhunkierros 160km. Todellisuudessa noin 168km kisa, jos kisareitti on linjoiltaan tämän vuoden toisinto. Halu selättää ensimmäinen yhtämittainen sadan mailin kisa motivoi kovasti. Olen intoa täynnä tuon tavoitteen kanssa. Samalla on hienoa nähdä miten tasokkaiden nimien kanssa pääsen samalle viivalle. Spontaanisti tulee mieleen ainakin Juha Jumisko, Visa-Pekka Larivaara, Antti Itkonen ja Ville Maksimainen. Unohtamatta montaa muuta tuttua ja tuntematonta nimeä.

                  Menneenä viikonloppuna oli Vaarojen maraton Kolilla. Siellä tutut nimet voittivat sarjansa. Alla yhden suurimmista idoleistani, Juuso Simpasen kisavideo.



Onni Vähäaho, Nivalassa 12.10.2017

maanantai 9. lokakuuta 2017

UUDELLA ILMEELLÄ PEP2018

                       Tänään kello 18.00 aukeaa Pyssymäki Extreme Polkujuoksun ilmoittautuminen. Ensi kesänä entistä enemmän koko perheen ulkoilutapahtumaksi muotoutuva PEP2018 tarjoaa kaikille jotakin. Reittiä kunnostetaan mm. uusilla pitkoksilla ja se on entistä ehompana tarjoamassa haasteita ja elämyksiä. mm. Junior Extreme puuharata!

                      Ensi kesästä alkaen kisan järjestää uusi taho - Nivalan polku ry yhdistys. Tutustu uuteen aktiiviseen ja elinvoimaiseen yhdistykseen ja liity vaikka mukaan. Yhdistyksen puheenjohtajana lupaan toiminnan olevan vähintäänkin virkeää :)

                      Yhdistyksemme tarjoaa monipuolisen PEP2018 tapahtuman 11.08.2018. Tutustu lisää TÄSTÄ. Lisäksi tulemme panostamaan muutoinkin poluilla liikkumisen aktivointiin. mm. yhteislenkkejen voimin. Meillä on myös facebook sivusto, jossa tiedottajamme ovat aktiivisina kertomassa kaikesta mitä ikinä järjestämme.

                      Järjestämme ensi syksynä myös Suomen pisimmän polkujuoksukisan, Pyssymäki Ultra Festivalin (PUF2018) 22-23.9.2018, joka pidetään ensi syyskuussa toista kertaa. Tänä vuonna kukaan ei päässyt maaliin. Viidestä osallistujasta kaksi kiersi kaksi kertaa Iso-Sydänmaanreitin, mutta kukaan ei edes jaksanut lähteä kolmannelle, viimeiselle kierrokselle. Ensi syksynä suurena mielenkiintona on, kenestä tulee ensimmäinen, joka ylipäänsä pääsee maaliin. Suomen pisin polkujuoksukisa on nimensä mukainen - haastava. Ilmoittautumaan pääseet TÄSTÄ. Tarkempaa infoa tapahtumasta löytyy toistaiseksi TÄÄLTÄ.


Onni Vähäaho, Nivalassa 9.10.2017

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

TERVEYSTARKASTUS

                      PUF2017 171km kisan 109 kilometristä on aikaa nyt yksi viikko. Ensimmäiseen viikkoon kuuluu yleensä kohdallani levon lisäksi myös terveystilanteen tunnustelua. Onko kisa jättänyt vammoja? Ja mikä on rasitustaso jaloissa ja kropassa? Samalla se toimii mittarina, kuinka paljon on kisassa saanut irti.

                      Kisa loppui äkisti kuin kananlento - ennen kuin jalat, joten jalkojen vauriot ovat onneksi kohtuu vähäiset. Akilleksien ympäröivät lihakset ovat hieman arat niitä rasittaessa, ei levossa. Muuten jaloissa on vain tavanomaista lihasten toimintasuppeutta ja rasituskiristystä, ei mitään vammaa.

                      Tämä ensimmäinen viikko meni tietysti hyvin vahvasti levätessä. Kävin vain kolmena päivänä jalotteleen. Yhteensä neliä lenkkiä ja noin 47km. Viikon aikana tila edistyi, mutta kuitenkin sunnuntain vajaan 18km lenkin jälkeen tietää, että ollaan vielä hyvin kaukana siitä, missä pitäisi olla, jotta voisi aloittaa harjoittelun. Toki siihen laskinkin menevän noin 4-6 viikkoa, joten tuntemusten kuuluukin olla tällä hetkellä tässä tilassa.

                      Juuri käynnistynyt lokakuu näyttää työlistaltaan aika kovalta. Tosin lokakuun jälkeen alkaa uusi kuu neljän päivän vapaalla. Jossain niillä main voisi käynnistää kunnolla omankin harjoittelun. Siihen asti voisi lepäilyn lisäksi käydä sen verran ulkoileen, että harjoittelun aloittaminen olisi noin neljän viikon päästä realistista.

                     Vauhti tuntumaan ja tilaan nähden on tällä hetkellä parempi kuin koskaan aikaisemmin kauden jälkeen. Työnteon aloituspisteessä on siis mukava ja rauhaisa seistä. Tämän siirtymäjakson tärkein tehtävä on saattaa kroppa sellaiseen levättyyn tilaan, jotta se on valmis taas vastaanottamaan, ehkä kovinta harjoittelua koskaan. Mutta ei paukutella siitä enempää ennen kuin nähdään, mikä on kulkijan valmius.

                      Nivalassa on kiva juosta ja harjoitella. Tämä on oikea juoksuharrastuksen kaupunki. Ja useat vielä polkujuoksevat. Ja järjestettiinhän tänä vuonna Nivalassa ennätyksellisest kolme polkujuoksukisaa, joista viimeisimpänä eilettäin lämminhenkisen raikas Trail Run Nivala -tapahtuma, joka myötäili Pyssymäen itä -ja pohjoispuolen kuivia neulaspolkuja, kärryteitä ja sorateitä. Mukavan vauhdikkaita polkuja, joissa ainakin aloittelijoille mukavasti korkeuseroja, sekä teknillisyyttä. Kokeneemmille huippunopeaa baanaa, jossa on oivaa pintaa kehittää mm. askelrekvfenssiä ja polkunopeutta. Tästä on ilo jatkaa, mahdollistamalla ihmisille liikunnan ja yhteenkuuluvuuden riemua.

                      Into on piukassa kohti vuotta 2018. Pääkilpailut tulevat olemaan ensi vuonna omalla kohdallani Karhunkierros 160km toukokuussa ja PUF2018 171km, Suomen pisin polkujuoksukisa syyskuussa. Joitain lyhempiä harjoituskisoja voi mukaan mahtua, mutta ne kaikki näiden kisojen ehdoilla.

                      Ilolla olen myös seurannut uusien innokkaiden polkujuoksijoiden mukaantulon harjoittelurinkiimme. Tervetuloa lämpimästi myös muille empiville. Tasosta riippumatta yhteistä mukavaa keksitään ja sävelletään!

NIVALAISTA OSAAMISTA



Onni Vähäaho, Nivalassa 1.10.2017

tiistai 26. syyskuuta 2017

PUF2017 KISAVIDEO NÄHTÄVILLÄ

               Kas tässä. On aika pitkä, lähes 19minuuttia, mutta lienee joitakin kiinnostaa?

Ps. Ei näy puhelimella, mutta tietokoneella näkyy.


Onni Vähäaho, Nivalassa 26.9.2017

maanantai 25. syyskuuta 2017

PUF MITÄ SE OLI?

(Aikaisemmin kirjoitettua: minun kisablogi - dnf)

                    Kirjoitin viimeksi "ultrajuoksun ymmärrys" otsakkeella lajin syvimmän olemuksen kulmasta. Nyt voisin hieman kirjoittaa miltä tuntui meininki Suomen pisimmässä polkujuoksukisassa, jossa kukaan ei nähnyt maalia.

                     Viisi varista istui aidalla, silivati seilaa, silivati seilaa... Oikeastaan kolme meistä lähti tosissaan yrittämään "finisher lippistä" jota tarjottiin maaliin pääsystä palkinnoksi. Lippalakit jäävät pölyttymään kaappiini ja odottamaan kyvykkäämpiä yrityksiä.

                     Aika monelle tuo 57km reitti on melkoinen mysteeri ylipäänsä. Minkälainen se on ja mitä kaikkea se pitää sisällään. Ensimmäinen 18km on pääosin ok. polkua, myötämaavoittoista. Toki Pesänevan ylitys ja pientä teknistä kosteikkoa siellä täällä, mutta pääosin juostavaa polkua. Väli 18-30km on niin sanotun reitin takaosan sydän ja helvetti samaan aikaan. Monella on sinne viha-rakkaus-suhde. Se on kuin syvä kuilu jossa on kultaa, mutta paljon rottia. Siellä käynyt on voittaja, mutta ei ilman hintaa. Siellä on myös kaikki hirvikärpäset joihin saattaa tiikeribalsami tehota. Toisena vaihtoehtona, että villisiat innostuvat hajusta ja saat seuraa. Myös hirvillä on syksyllä kiima-aika. Kaikki saman 12km sisällä. Kuka kaipaa vielä tivolia?

                     Väli 30-43km on mukavaa alustaa pääosin, mutta mukana on myös muutama yllätysnaru, jossa vauhti laskee ja on aikaa nostella housuja.  Viimeinen 14km on vastamaavoittoista ja osuus alkaa suolla ja se jatkuu suomaisena aina Lahnajärventielle saakka, aina parin kilsan verran. Loppu 12km on kangasmaata joo, mutta ahteria voi painaa alaspäin jo koettu 45km matka.

                    Tämä kaikki kertaa kolme oli Pyssymäki Ultra Festivaleeilla juhlan menu. Kukaan ei selvinnyt maaliin. Kaksi selvisi kaksi kertaa läpi koko tivolin. Itse jäin viiden kilsan päähän toisen kierroksen lopusta avaruuslakanan alle. Juuri sen vuoksi kisan konsepti on kiehtova. Maaliin pääsy on kaikkea muuta kuin itsestään selvyys. Tämä opettaa myös ultarjuoksun syvintä ominaisuutta, kärsivällisyyttä. Pikavoittoja ei ole tarjolla. On harjoiteltava kärsivällisesti ja pitkäjänteisesti, jotta voi saavuttaa jotain suurta. Näinhän se on elämässäkin - ainakin pitäisi olla.

                   Jokaisella kierroksella tarjottiin noin 17 ja 40 kilometrin kohdalla neste -ja energia huoltoa ja sosiaalista kontaktia, sekä kannustusta. Kaikesta muusta piti selvitä itse. Ei ihan "Non Support", mutta kisan hengen mukaista. Yhdeksän hengen talkooporukasta lähes kaikki olivat koko ajan paikalla joka paikassa! Kannustajia ja fasiliteetit kisakeskuksessa tasoa huiput. Kisaa edelsi esipuhe, jonka Veijo Mursu oli valmis lausumaan tarvittaessa vaikka Ranskan kielellä. Uskomatonta, ja kaikki tämä Nivalan Pyssymäellä. Tehtiin historiaa. Suomen pisin polkujuoksukisa.

                   Matkan varrella oli sammakoita, hirviä, hirvikärpäsiä, hämähäkin seittejä, metsälintuja ja mikä hienointa, varmaan ainakin sadan kurjen konsertti pesänevalla myöhään lauantai-iltana. Emme etukäteen tieneet mitä tiketti piti sisällään. Tässä oli enempi kuin paljon bonusta. 

                   Loppuun. Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka sinne. Tärkeintä ei ole tulos vaan matka sinne. Kukaan ei päässyt tällä kertaa päämäärään, saatika tulokseen, mutta matka sitä kohti oli ikimuistoinen kaikille läsnä-olleille ja siitä kuulleille. Lopulta tämä kaikki on meillä verissä - Suomen kansalaisilla, jotka lauantai-iltaisin tarkistavat tiistaina veikatun loton. Olemme sinnikästä kansaa. Menemme aina kohti seuraavaa lauantaita.

Onni Vähäaho, Nivalassa 25.9.2017