Toteutuin
pitkään kyteneen ajatuksen kokeilla vegaania ruokavaliota. Ja niinpä laitoin
vihdoin tuumasta toimeksi. Ajankohdaksi valitsin vuoden alun. Olin kuitenkin
niin innoissani, että aloitin jo lähes viikkoa aikaisemmin, heti Joulun
jälkeen. Joulunakaan en syönyt kuin kaksi siivua kinkkua. Mieli oli v-käyrällä,
vege sellaisella.
Olen
jo pitkään syönyt paljon hedelmiä. Myös marjat ja puurot maistuvat, sekä
perunoiden ja porkkanoiden ystävä olen ollut aina. Pohjat oli siis kunnossa.
Enää tarvittaisiin vain proteiinin lähteet. Olin ottanut sen verran selvää,
että tiesin linssien, papujen ja esimerkiksi pellavan siementen olevan oivia
proteiinin lähteitä.
Pellavansiemet
maistuikin hyvin smoothieiden seassa. Uusi smoothiekonekin tuli hommattua.
Linssit maistuivat kuitenkin sisältä paperilta, vaikka kuinka niitä keitti ja maustoi.
Olisiko lihaliemi(hah,hah) auttanut. Kenties, mutta makua kasvisliemillä, eikä
muilla mausteilla kyllin saanut. Pavuissa sama homma. Koitin jopa ylimaustaa,
sekä hämätä syömällä niitä sipulien kera. Sipuli ei paljon auttanut, kun hammas
osui papuun ja sen sisällä olevaan pahvin/maan makuun. Joo, joskus kossina on
tullut maistettua paperia, pahvia kuin maatakin, joten ei jää pelkäksi
vertauskuvalliseksi.
Muistan
kuinka lapsena koitin kerran syödä vanhaksi mennyttä makkaraa siten, että
koitin hämätä aromisuolalla. Tässä oli vähän sama meininki. Elämä maistuu,
joten pitää sen ruoankin maistua.
Tämäkin täysin vegaanin ruokavalion kokeilu
oli kuitenkin hyvä kokemus ja jäi siitä hyviäkin asioita mukaan. mm.
ruusukaalen erinomainen maku yllätti. Se otetaan perunaruokiin ja miksei
riisienkin kanssa nautittavaksi silloin tällöin. Ruokavaihtoehtoihin
repertuaaria. Ja elämä jatkuu kuten ennen tätä vegekokeiluakin, varsin
vegaanisia piirteitä omaavana. Paljon hedelmiä jne. Lanseerasinkin oman
ruokavalion "cosmosveganismiksi". Eli vegehakuista nautiskelua turhia nipottamatta. Kananmunista voi
valita aina vapaan kanan munat. Vaikka koko ajatus vapaista munista saa varsin
erikoisia mielikuvia.
Sen
voin helposti allekirjoittaa, että vegaanisella/vegaanisemmalla ruualla tulee
kevyt olo. Näin on ollut jo pidempään, sillä syön paljon hedelmiä, enkä
juurikaan maitoa – ei turvota. Sen sijaan vegaanisen ruoan proteiinilähteiden
maku on - niin, mautonta. Niin se vain
on. Eikä kauramaidosta todellakaan ole nautittavaksi ilman pientä irvistystä. Linnulle terveisiä. Oikeassa olit!
Juoksu
kulkee ja se on mukavaa. Aina ajoittain jotkut yllättyvät siitä, etten ole
juoksussa ollenkaan kiinni – ja siitä, että voisin lopettaa juoksun koska tahansa.
Siinä piilee itse asiassa koko harrastukseni vapaus. Juoksen vain koska se tuntuu hyvältä,
mutta se ei kiedo minua, vaan minä juoksun. Olen isäntä, jota juoksu palvelee.
Laitan vain tossut jalkaan ja annan mennä. Nautin tästä vapaudesta. Voi olla
hyvinkin, että lopetan juoksemisen lähivuosina. Sen sijaan esimerkiksi
luonnossa liikkumista en varmasti lopeta koskaan, mutta voin tehdä sen
käveltenkin. Itse asiassa sillä tavalla ehtii kokea luontoa enemmän. Ensi kesänä pitää taas kiertää
Iso-Sydänmaanreitti myös kävelten.
Teemu, mukana taas?
Ainakin
tänä vuonna on kuitenkin vielä juoksutavoitteita. Ja kovia ovatkin. Aika näyttää,
riittääkö kuntoni niiden täyttymiseen. Karhunkierros edestakaisin. Noin 168km.
Virallisesti ”vain” 160km. Syksyllä sitten vielä Suomen pisin polkujuoksu.
PUF2018. Näitä kohtin kuitenkin juoksusta nauttien. Vapaasti. Ehkä välillä vain ihan
linssit huurussa.
Onni Vähäaho, Nivala 7.1.2018
