sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

MITÄ HALUAMME OLLA?

                Jokainen sen määrittelee. Jokainen sen määreet piirtää. Monenlaista seppää näkee ja saa tavata. Kaikista voi oppia. Jo pian 45 vuotta vahvasti elettyä elämää. Moni asia voi olla lähempänä kuin uskookaan. Ei sitä vaan taho hoksata. Liki 40 000 kilometriä juosseena on ilo yllättyä, eikä se ole oikeasti edes paljoa juoksua. Terveisiä vaan Orivedelle, Monteloille! Joko tänä kesänä ehtisin teitä tavata? Saataisko teidät Super PEP 2019 tapahtumaan? Kunniavieraiksi?

              Minulle edessäni oleva ihminen on tärkein. Olen onnekas, saadessani tavata niin monia ihmisiä. Ihmiset ovat pääsääntöisesti yllättäneet minut omalla hyvyydellään. Tietysti maailma ei ole näin yksivärinen ja mukaan mahtuu merkillisiä mököttäjiä joiden sielunmaisemaa ei voi ymmärtää. Jokaisella on kuitenkin oikeus valita, myös mököttäjillä. Naama kurtussakin saa elää. Onnekseni olen saanut työskennellä pääasiassa elämäniloisten ihmisten kanssa. Kiitos.

               Kun juoksee paljon ei ajattele miten itse kehittyy vaan miten hyviä muut ovat. Näin on ainakin itselleni käynyt. Arvostan suuresti edeltäjiäni tässä kaupungissa ja katson suurella ilolla ystävieni kehittyvän. Markku Kouvan,Ville Isoniemen ja Mika Leppälän nimet mainitakseni. Iso steppi laittaa aina positiivisesti ihmettelemään.

               Olen juossut Iso-sydämaan perhereitin Pyssymäestä pitkästi yli 200 kertaa. Se on auttanut ymmärtämään ainakin kaksi asiaa: Antero Erkkilä on kiertänyt sen yli 250 kertaa. Hattua päästä. Voi kokeilla. Anttu tietää aina polun kunnon. Ei voi kyllin arvostaa tuota määrää. Anttu on aikoinaan juossut maratonin alle kolmeen tuntiin. Eipä meistä ole kovin moni siihen pystynyt. Toinen on perhereitin ennätys Pyssymäeltä, joka on Haapajärven hirmun, Anssi Koirikiven juoksema, ällistyttävä aika: 39:41. Voiko se olla edes mahdollista? Moni terve vastaisi, että EI.

               Huhtikuu on ollut hienoa aikaa omassa ulkoilussani. Olen ajautunut juoksemaan noin 120km  viikossa. Sen lisäksi olen mm. hiihtänyt ja kävellyt. Olen elännyt vahvasti. Olen aika hyvässä kunnossa. Tiedän, että se voi hetkessä myös murentua, mutta niitähän kerkiää sitten murehtia, jos niin käy? Tänään olin Taunon mäessä. Mies joka pesi omat varpaansa reilusti yli 90-vuotiaana itse saa minut nöyräksi. Dan Hill´llä jokainen saa tuntea itsensä. Tänään Dan Hill jyrkimmästä kohdasta x 49 kertaa.










               Tämän päättymisen jälkeen kolme tuntia "palautumista" ja järvenkierto 22km@5:40(124bpm). Päivän saldo: 30km ja reilu 1100 nousumetirä, sekä liki neljä tuntia liikuntaa. Tässä kuussa voi rönsyillä, mutta vois sen verran kunnioittaa tulevaa KK166km retkeä, että toukokuun voisi jo liikuskella pääsääntöisesti kevyesti. Tässähän on jollain tavalla jopa ällöttävää tapahtumaan tähtäystä? Jos olen rehellinen niin en enää tiedä, että olenko vain pelkkä ulkoilija vai laskelmoiva kuntoilija. Väittäisin kuitenkin, että enempi fiilis liikkuja. Kenties tiettyjä lainalaisuuksia päähäni on iskostunut.

                Nyt vain jatketaan muutama päivä rauhallisemmin ja katsotaan mitä jalat sitten haluavat. Eli olen oikeasti sittenkin jalkojeni oma. Yes!

                Kaksi asiaa lopuksi. Jos haluat lukea enemmän Sydänmaan reitin identiteestä niin voit lukea sen TÄSTÄ ja jos tahdot päästä mukaan Super PEP 2019 tapahtumaan sisään niin paina TÄSTÄ. 



Onni Vähäaho, Nivalassa 7.4.2019

torstai 4. huhtikuuta 2019

URHEILU KAUPUNKI - NIVALA

         Pitkä kaupunkimme urheiluhistoria tuntee paljon uutteruutta, lahjakkuutta ja menestystä. Jokainen ikäluokka on saanut kokea urheilemisen mahdollisuuden ja kaupungin urheilusankareiden luoman historian. Yleisurheilu on ollut yksi, pyöräily ja hiihto myös. Unohtamatta muita lajeja. On ollut mistä ammentaa. Jokainen on kuullut jonkin tarinan tai ehkä seuraa parhaillaan kasvavaa tarinaa, kuten vaikka Miika Tenhusen tai Lauri Gummeruksen edesottamuksia. Esikuvista, eikä historiasta ole pulaa.

         Itse tapasin eilen Nivalan maratonin ennätysmiehen. Asko Niskalan maratonennätys täyttää 25.toukokuuta jo 33 vuotta. 2:33:55. Se tekee vauhdissa noin 3:39minuuttia kilometrille 42,2kilometrin ajan. Askolla oli jälleen tapansa mukaan paljon asiaa. Ennätysmies kertoi kahden tunnin historia luennon viiteen minuuttiin ja ehti kysyä minunkin tulevista juoksuista. Ja mainitsipa ohi mennen, että olen syntynyt samana päivänä kuin Pekka Vasala, toki 26 vuotta mestaria myöhemmin. Sivistyin.

          Ehdin itsekin poikassa seurata joitakin Askon maratonjuoksuja. Siinä oli aina tekemisen meininki. Myöhemmin olen saanut todistaa läheltä monia muitakin paikallisten suuruuksien menestys suorituksia. Yksi mieleenpainuvimmista on taatusti Keijo Nivalan vuonna 2013 voittama Suomen mestaruus 60-vuotiaiden maratonilla. Oma juoksuharrastukseni on ollut varsin tuettua, saadessani juosta monien erilaisten juoksupersoonien kanssa.

          Tavanomaisesti kestävyysurheilu suoritukset kestävät muutamasta minuutista hieman reiluun kahteen tuntiin. Luulenpa, että YLI kaksi tuntia kestävien urheilusuoritusten suorittajista Timo Ruostetsaari on tällä hetkellä selkeästi Nivalan kovakuntoisin urheilija. Yksi syy miksi Timo on ehkä niin tuntematon suurelle yleisölle on se, että Timo on melkein aina treenaamassa, eikä häntä siten juurikaan näe missään. ALLE kahden tunnin urheilijoista Miika Tenhunen ja Lauri Gummerus ovat kovimpia luita. Oma osa-alueensa on sitten voimalajit, joihin en tässä ota kantaa oman heikon tietämykseni vuoksi.

          Kaupungin uusi lempilapsi on polkujuoksu ja poluilla liikkuminen yleensä. Laji on tuonut Pyssymäelle neljän ensimmäisen vuoden aikana lukuisia tunnettuja lajin taitajia. mm. Saara Päätalon, Mia Tuoriniemen, Tero Ruokolaisen ja Jaakko Eskelisen. Polkujuoksussa pisimmät kisat Suomessa ovat noin sadan mailin (161km) mittaisia, Pyssymäen 171km puf – matkan ollessa kaikkein pisin. Pisimmillä matkoilla Suomen parhaillakin menee liki vuorokauden verran aikaa. Ne ovat ajallisesti hurjia suorituksia ja koittelevat ihmiskestävyyden äärirajoja. Esimerkiksi vuonna 2016 Pyssymäen 57km matkan voittanut Tero Ruokolainen on juossut Karhunkierroksen hieman päälle kahdeksaan tuntiin. Karhunkierroksen tavallinen vaelluksen kesto on noin 4-5 päivää.

           Ihmiset innostuvat tarinoista. Ihmiset innostuvat yhteisöllisyydestä. Nivalassa kaikilla urheilun harrastajilla on mainio yhteisö – käsittääkseni lajista riippumatta. Esimerkiksi poluilla on erittäin kannustava ja kanssaliikkujia tukeva tapa olla länsä luonnossa. Riippumatta olitko retkeilijä, geo-kätköilijä, kävelijä, hölkkääjä tai juoksija. Kaikki ovat yhtä. Ollaan ylpeitä siitä. Eletään siitä. Pidetään kiinni yhteisestä hyvästä. 

Tiesitkö, että Super PEP 2019 16-17.8.2019 Ilmoittautuminen on jo AUKI!!!

Tässä videot pepistä ja 171km kisasta


 Mika Leppälä (007) on AINOA Suomen pisimmän polkujuoksukisan maaliin päässyt kilpailija. Mika on tänä vuonna kisassamme talkoissa. Tuleeko tänä vuonna uusia maaliin päässeitä? Haluatko sinä listalle?

Onni Vähäaho, Nivalassa 4.4.2019

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

MAALISKUUN 2019 ULKOILUT

            31 päivän mittainen maaliskuu on tuonut valoa päiviin. Päivä on toden teolla jatkunut. Olisin halunut hiihtää enemmän, mutta kelit alkoivat loppumaan puolen kuun jälkeen. Ihan tammi-helmikuun monipuolisuuteen en päässyt. Näinpä juoksukilsoja kertyi jopa yli 400 kilsaa. Nousumetrejä jo vähän paremmin ja varmaan mäkien sulaessa nousuja tulee huhtikuussa otettua vielä enemmän, mikäli terveyttä piisaa. Mäessä on mukavaa.

           Aivan viimeisen viikon aikana on myös joka keväiset kevät pöly-allergiat haitanneet hieman, etenkin innostuessani tekemään hengästyttävämpää menoa. Olipa hengittäminen hieman työlästä yhdellä kevyellä iltalenkilläkin tuulen nostettua katupölyä reilusti ilmaan. Mutta hyvä, ettei mitään suurempaa.

            Maaliskuussa tuli liikuttua ihan mukavasti. Vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden "harjoittelu" tuntimäärä on 23,5h enemmän kuin viime vuoden tammi-maaliskuun vastaava. Ulkoiltua on tullut siis selvästi enemmän kuin viime vuonna. Intoa tuntuu olevan jopa enemmän, kun tavoitteellinen harjoittelu on väistynyt. Olen edelleen nauttinut enemmän liikkumisesta kuin ennen.

            Ehkä liikkuminen on ollut suhteellisen järkevääkin, vaikka en ole järkeä yrittänyt väkisin pitää sisällössä vaan olen mennyt pitkälti fiiliksen mukaan. Vetäny päivän liikunnat hatusta. Toisaalta keveiden jälkeen on kiva ottaa vaikka reipasta, kovaa tai mäkeä, sekä päinvastoin. Sisältö tulee ikään kuin selkärangasta. Myös NIVALAN HYVÄ LENKKIYHTEISÖ on tukenut tekemisen iloa. Kiitos, kaverit!



                               MAALISKUU        VUOSI 2019 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit           58,5h                      172h
Juoksu                   421,3km                 926,6km
Hiihto                     116,9km                432,4km
Lumikenkäily         32,4km                 178,5km
Kävely                      4,8km                     7,5km
Pyöräily                  13,8km                   15,0km

Nousumetrit           4601m                  14 208m





Onni Vähäaho, Nivassa 31.3.2019

lauantai 23. maaliskuuta 2019

KEVÄ PEPPI

              Yksi mummu huokaili "akkojen viikolla", että; -"pitääkö ne sateetki laittaa naisten syyksi. Kaikki vaan kaajetaan meiän kontolle" - ja päälle sangen hyväntahtoista naurua. Kenties lähes sata vuotta tasa-arvotonta maailmaa katsoneena voi sille jo kenties nauraakin. Sanontoja on naisista, ja naisten nimistä lukuisia - sanontoja, jotka viittaavat erilaisia asioita ja ilmiöitä naisten piikkiin. Yksi sanonta tuli tänään mieleen, kun seisoimme Nivalan Polku ry:nä KEVÄ PEPIN tapahtumaa läpi vieden sateessa ja vinhassa tuulessa noin kolme tuntia. Tuli ihan nimi Esteri mieleen, sillä sen verran vettä saatiin päällemme. Sadetta piteli noin kolme ensimmäistä tuntia tapahtumasta. Oikeastaan koko sen ajan, jolloin väkeä oli paikalla.

                Aina ei käy tuuri säiden kanssa. En ihmettele, että lähes kaikki jäivät koteihinsa. Tiet olivat kuin luistinradat ja kymmenen sekuntia ulkona riitti tekemään sinusta uitetun koiran. Siihen pari lämpöastetta ja tuulta seitsemän metriä sekunnissa. Ei houkuttelevin resepti. Silti kahdeksan uskalliasta saapui paikalle ja heidät ilolla vastaanotettiin, sekä parhaamme mukaan kestittiin. Heistä viisi uskaltautui ripustamaan numerolapun ja haastamaan itseään 7km matkalla kelloa vastaan. Reitti oli kovapohjainen, mutta pinnaltaan suttaava, eikä kovin reiluille sivuaskelille ollut varaa, jos halusi pysyä upoutumatta. Kävin aamulla reitin kiertämässä ja ajattelin, että saisin itse tehdä hyvän juoksun, jos meinaisin tuossa kelissä 34 minuuttia alittaa. Onneksi olin tänään kellossa, enkä juoksemassa. Sopii paremmin minulle.

               Lähtöä edeltävää 15 sekuntia on aina kiva katsoa. Siinä on sopiva miksaus odotusta ja jännitystä. Viivalla oli neljä miestä ja yksi nainen. Oli etukäteen selvää kuka tulee metsästä takaisin ensimmäisenä. Tänään 18 vuotta täyttänyt Lasse "Rock" Raudaskoski oli kisan selvä suosikki. Arvioin Lassen menevän konstikkaalla kelillä noin 32minuutin aikaan, ehkä vähän yli. Vauhtia olisi vaikea pitää, kun askeleen alle laitettava voima valuisi läpi suttauksen myötä. Kuulin tietoa, että 500m kohdalla Pasi Laulumaa oli vain 10 metriä Lassen takana. Kuulosti uskaliaalta alulta.

              30 minuuttia lähdöstä mies metsästä putkahtaa pitkän loppusuoran päähän. Lantio korkealla "Rock" aloittaa lyönnin kohti maaliviivaa. Metsässä maitohappoja vastaan taistellut nuorimies saa nyt pitoa alle ja hahmo tulee kovaa kyytiä maalia kohden. Kello näyttää lukemia 31:18, kun "Rock" ylittää maalilinjan. Huikea aika päivän reitillä. Iso-Sydänmaan reitti on joka päivä erilainen. Tänään ei helpoimmasta päästä, joskaan ei hankalinkaan.

              Naisten sarjan voitto menee ajalla 47.05 Pirkko Ekdahlille. Kelpaa yrittää. Saa siinä juosta. Kaikki olivat lopulta tyytyväisiä juoksuunsa. Miesten sarjan voittaja (Lasse juoksi 2000-luvulla syntyneiden sarjassa), vasta reilu parikymppinen Pasi Laulumaa kellottaa ajan 37.33. Talven juoksematta ollut nuorimies omaa potentiaalia. 3300m armeijan Cooperin testissä ei ole ihan tavallista kauraa kaikille. Moni tekee oman ennätyksen. Mehu maistuu keksien kera. Urheilu kannattaa aina. Kellon kanssa tai ilman. Ja meillä NIVALAN POLKU oli jälleen ilo tarjota ihmisille mahdollisuus liikunnalliseen ajanviettoon. Ollaan kuulolla.

              KEVÄ PEPIN TULOKSET TÄSSÄ.


               Lopuksi. Sain eilen kuvan kesältä 1989.

          30 vuotta tuosta. Kyllä elämässä oli kaikki auki tuossa kohtaan. Huikea matka tähän pisteeseen. Tuohon kuvaan täytyy palata kenties seuraavan 30 vuoden päästä, jos olen niin onnellinen, että sinne saakka pääsen. Nostalgista.

          61 päivän päästä alkaa Karhunkierros retki. Kaksi kertaa komea Koilismaan legendaarinen reitti. 166 kilometriä. Huh, huh. Saa nähä riittääkö kunto, mutta mukava lähteä sinne maisemia taas ihaileen ja viettään laatuaikaa. Parasta on elää hetkessä ja se on sitä parhaimmillaan poluilla. Tapahtumassa tavoitteeni on (edelleen) nauttia sekä viihtyä. Jokainen kuljettu kilometri otetaan ilolla vastaan, mutta ei murehdita taakse jääneitä tai mahdollisesti käyttämättä jääviä. Ei mopolla mahdottomia.   


Onni Vähäaho, Nivalassa 23.3.2019

perjantai 15. maaliskuuta 2019

IHMISEN TEHTÄVÄ

             Mihin olet menossa? Missä olet nyt ja mihin sinun piti mennä? Mikä sinusta piti tulla ja miksi? Koko elämä on matka jonnekkin. Aika usein se alkaa pitkästä opiskelusta, jotta saisi hyvän työpaikan. Työn, jotta voisi maksaa lähes koko työikäisyyden kestävän asuntolainan ja kenties muitakin lainoja (auto..mökki).. On tehtävä töitä, jotta saa maksettua velan, jonka otti asuntoa varten. Ylimääräinen aika on kortilla, koska on oltava töissä, tehtävä pakolliset kotityöt ja hoitaa perhe-elämä, jos onnistuu sen kaikessa puristuksessa kasassa pitämään. On raadettava, koska on se velka. Ja jotkut vielä keräävät varoja eläkkeelle, jotta saavat olla vielä hieman tiukemmalla elämänsä parhaat vuodet. Ne vuodet, jolloin olet työikäinen. 
           Miehen keskimääräinen elinikä on tällä hetkellä noin 78 vuotta, naisen 84. Pääsemme noin 65-66 vuotiaana eläkkeelle. Kun pääset töistä eläkkeelle sinulla on noin 15% elinikää jäljellä. Haluatko raataa kiireessä elämästäsi suurimman osan, jotta saat ehkä käyttöösi enempi rahaa ja materiaalia eläkkeelle? Kenties ilman muistia, ilman terveyttä, vain näennäistä elossa olemista varten.

            On vaihtoehtoja, mutta harva uskaltaa keventää. Ihmiset toimii kuin muurahaiset. Kantavat ryötti vie sitä kortta, kuten kaikki muutkin - etten sanoisi kuten kusiaiset. Protokola; Opiskele, aherra ja maksa. Entäs jos vähän vähemmän olisi enemmän? Siis aikaa. Omaa aikaa, ja aikaa läheisille. Monet eivät pärjää vähemmällä työllä. Enkä tarkoita rahaa vaan heitä itseään. Ei saada päiviä mielekkäästi täytettyä. En moiti, mutta minulle 24 tuntia tuntuu vähältä. Enkä käy täyttä aikaa töissä. Mutta minulla on aikaa enemmän. Itselle ja läheisille. Ei ole hienoa taloa, mutta ei mahdottomasti velkaakaan.

           Entäs miten pärjäät eläkkeellä kaiken vapaa-aikasi kanssa, jos et pärjää sen kanssa työikäisenä? Oletko raatanut läpi elämän päästäksesi eläkkeelle ja käydessäsi töissä, kun et osaa vain olla kuitenkaan? Olet ollut hyvä renki pankille, mutta huono isäntä tai emäntä itsellesi. Monilla menee eläkkeellä alkoholin kanssa läträämiseen. En ole yllättynyt, sillä kaikki alkaa mennä vinoon jo varhain. Ei osata olla muuta kuin tehdä, mennä ja maksaa.

           Ihmiset ovat elänneet aika pitkään jo työlle ja kiireelle. Onko tulossa muutosta? Vai onko ihminen viisaimmillaan aivot narikassa menevä suorittaja? Jotenkin kiireettömänä elämästä nautiskelijana kovasti ihmettelen ihmiskuntamme eloa. Oletko sinä koskaan pysähtynyt miettimään miksi täällä ollaan ja miksi haluaisit täällä olla? Töitä, kiirettä ja velkaa, sekä niukasti vapaa-aikaa?

Elämää katsellen ja osittaista työaikaa tehden,

Onni Vähäaho, Nivalassa 15.3.2019

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

IRRONNUT KÖYSI

              Olen ollut aina mitä suuremmissa määrin on-off -ihminen. Siksi odotin hieman jännänä tätä vuotta. Olinhan päättänyt lopettaa tavoitteellisen harjoittelun. Beatlesin biisin mukaan: "Let it be". Odotin, jopa hyväksyinkin sen mielessäni, että saakohan juoksu mennä talven lumisateissa, tuulessa, joidenkin muiden jalkoihin. Olin irroittanut köyteni. Se vaappui omaan tahtiin. Juoksu oli omillaan. En olisi enää pakottamassa. Jatkossa vain luontaiset mieliteot ulkoilun osalta saisivat sanella päiväni.

              Päätöksen jälkeen tunsin itseni paljon, paljon kevyemmäksi. Puntari ei ole ollut tosin samaa mieltä, mutta ajatuksiltani. Toki ne eivät ole enää vuosiin raskaat olleetkaan, mutta tämä keveys oli jotain sanomattoman miellyttävää. Olen myös huomannut ulkoilevani jopa ajallisesti enemmän kuin vaikkapa viime vuonna. Eikä juokseminenkaan ole kokonaan loppunut, vaikka se on melkein puolella vähentynyt viime vuoteen verraten. Enkä osaa sanoa mihin suuntaan se on menossa, koska minulla ei ole mitään suunnitelmia mistään. Kaikki tapahtuu pääasiassa vasta aamukahvia juodessa. Joskus olen erehtynyt jopa edellisenä iltana miettimään, mitä sitä haluaisi huomenna kenties tehdä. Usein se on aamukahvilla vielä muuttunut erilaiseen. Olen mennyt täysin mieleni mukaan.

              Isoin asia mikä on tässä uudessa otteessani muuttunut edellisiin vuosiin on monipuolisen liikkumisen lisäksi tuoreemmat jalat. Ilmeisesti vähemmät juoksukilsat tekee sen, että jalat on lähes kaiken aikaa vähintään aika hyvän tuntuiset. Yksi syy on myös se, että olen tehnyt aikaisempia vuosia vähemmän kovempi tehoisia vauhtikestävyysharjoituksia. Usein kiva ulkoilu on voittanut räkäposkella liikkumisen vaihtoehdon. Ehkä irronnut otteeni alkaa näkymään hieman myöhemmin tai sitten vähemmän on enemmän. Kaikki vain hauskaa spekulaatiota, jolla ei sinänsä ole mihinkään mitään merkitystä.

             Juoksin eilen siis lumipolkumaratonin. Tuosta toki liki puolet metsäautoteitä. Edellisenä päivänä tehty neljän tunnin lumikenkäily tuntui hieman lihasten suppeutena, mutta jaksoin hyvin läpsytellä tuon maratonin, kun kyllästymisen tullen hieman nostin lopussa vauhtia. Henkisesti nuo on hieman hankalia, kun on tehnyt pääasiassa kaikki ulkoilut oman kivan olon puitteissa. Ja nuissa tuollaisissa lumipolkumaratoneissa joutuu kyllä jo vähän henkisesti itseään patistaan. Eli henkisesti meni kyllä tuo lenkki harjoittelun puolelle. Hieman se ahdisti mieltä, mutta toki, jos haluan nauttia tämän vuoden molemmat polkutapahtumat loppuun asti, joutuu niissä aivan varmasti myös "kivan" ulkopuolelle. KK166km ja PUF171km.

              Kiva yllätys oli kuitenkin, ettei tänään eilinen maraton juurikaan tuntunut jaloissa. Ehkä tosiaan pohjaa on alkanut kertymään. Kuten tyyliini kuuluu, jaan yleensä kiitosta julkisesti ihmisten ollessa vielä elossa. Kiitos Koskisen Pasille juoksuajatuksistasi! Pasi joskus harrastukseni alkuvuosina kannusti minua laskemaan tehoja ja viime syksynä sanoi, että "-etköhän sinä ala jo kestään kovempiakin tehoja juoksuharjoittelussa". Sinänsä en koe harjoitelleeni, mutta olen datat tallentanut ja jaotellut tilasto näkökulma innnostukseni vuoksi. Ja selvästi on tosiaan jalat kestäneet paremmin "juoksuharjoittelua", vaikka on siellä välillä oltu kynnysten välissäkin - lähinnä vertikaalireeneissä. Kannustan kiittämään kanssa-ihmisiä heidän ollessa vielä hengissä.

              Kävin tänään hiihtämässä aamulla parisen tuntia (25,6km/1h59min)  pertsaa kelkkareitillä ja pääosin Pyssymäen latuverkostossa. Juosten siirtymät. Reipas kilsa suuntaansa. Ilma oli kuin morsian ja tunnelma hyvä senkin vuoksi, ettei edellisen päivän polkumaraton tuntunut jaloissa. Vaikka köysi on irronnut, on nämä silti kivoja merkkejä, kun intoa on silti jaksaa jopa maaliin asti tämän vuoden polkutapahtumissa. Nämä ovat omalla tavallaan jaksamisen barometrejä.

              Illaksi oli sovittuna Hovin (HOckey VI lle) kanssa Vinnurvan perhereitti. Olin seurannut Stravasta Villen lenkkejä ja ajattelin sen olevan sopiva palauttava, jopa huoltava lenkki. En arvannutkaan, että Hovi innostuisi hyökkäämään oman reitin ennätyksensä (reilut 43min) kimppuun. Mitään päiväunia ei beesissä juostessa kerennyt ottaa, sillä piti keskittyä pysyäkseen tarpeeksi focuksessa. Siitä tuli lopulta hieman loppua kohden kiihtynyt perusjuoksu. 7km 5:40min/km. Ja aika 39:46. Eli Hovi paransi enkkaansa neljä minuuttia. No veri se kiersi tuossakin, joten aivan oli tuokin hyvä jumppa, vaikka ajateltua kovempi. Kiitos, Ville!

              Ihan miehekäs palauttelupäivä. Huomenna hieronta, joten vois pitää sen viikon vapaapäivän tällä viikolla huomenna. Jokohan sitä ens viikolla kokeilis jotain vähän reippaampaa juoksua? Vai vetääkö veri taas "vain" kivaan ulkoilemiseen. Aika näyttää. Aamukahveilla nuo asiat selviävät. Aikanaan.

               LOPUKSI - NIVALALAISTA MUSSIIKKIA


Onni Vähäaho, Nivalassa 13.3.2019

tiistai 12. maaliskuuta 2019

PERHEREITTI MARATON

             Viimeksi viime vuoden huhtikuun alussa olin juossut vastaavan maraton matkan talviperhereitillä. Datat: Strava ja Garmin. Tuli tälle päivälle hieman pidempi lenkki ajatus mieleen jostain syystä niin ajattelin vetää talviperhereitillä maratonin, kun en vihtiny (laiskuus) nyt lähtä uppuroimaan etulenkin umpihankeen.

            Talvisella metsäpolullahan on aina rattosaa viettää aurinkoista päivää. Polun pohja oli eiliseltä lumikenkäilyltä tiedossa: pohja kova, mutta polun päällä 2-5cm irtolunta, joka tulisi suttaamaan askeleen alla. Kelkkareitti oli ajettu uuden lumen jälkeen lanalla, joten se oli tosi raskas. Aluksi ihan soosia, mutta jonkusen kelkan mentyä jälkeen jo kohtuullinen. Ilma oli joka tapauksessa kuin morsian, jos polku oli hieman raskas ja hidas.

           Kiersin kolme kertaa talviperhereitin Pyssymäeltä ja kerran Vinnurvasta. Vinnurvan perhereitin kiersin ensimmäisen Pyssymäeltä lähteneen kierroksen lomassa. Kokonaismatkaa kertyi aika tarkalleen maratonin verran (42,4km) ja aikaa päivän retkeen meni 4h 29min. Keskisyke oli 126(71%). Keskivauhti 6:21min/km. Sellainen retkipäivä tänään.









          Pieni tiedote: Super PEP 2019 tapahtuman ultramatkoille olevien paikkojen tilanne:

57km jäljellä vielä 49 paikkaa ja 171km matkalle 23 paikkaa. Eilen tuli ilmoittautumisia Porin suunnalta. Varaa paikkasi elokuun polkutapahtumaan Pyssymäelle. Matka valikoimaa piisaa. Tutustu ja ilmoittaudu TÄÄLLÄ.

         Super PEP 2019 tapahtumaan tulee paljon jännää tekemistä ja seurattavaa mm. lapsille puuharataa, Tenhunsen Miika palkintojen jakajana, 57km reittiennätysten haltijat mukana jälleen tänä vuonna, kuten myös polkujuoksukenkiä esittelemässä niin ikään viime vuoden tapaan HOKA ONE ONE asiantuntija, Ismo Eskelinen!!! 
 57KM reittiennätysten haltijat: Jaakko Eskelinen ja Mia Tuoriniemi

            ISMO ESKELINEN HOKA ONE ONE



Onni Vähäaho, Nivalassa 12.3.2019

torstai 7. maaliskuuta 2019

CROSBY 1200 PISTEESEEN

              Sidney Crosby, 31, Pittsburgh Penguins, saavutti eilen aamulla Suomen aikaa 1200 tehopoisteen rajan NHL:n runkosarjassa. Yli sata vuotta (26.11.1917) sitten alkaneessa liigassa on koko sen historian aikana saavuttanut 1200 runkosarjapisteen rajan 48 pelaajaa. Alex Ovechkin, 33, Washington Capitals, on tulossa joukkoon, sillä hänellä on nyt 1069 ottelussa, 1199 pistettä.

            Crosby tarvitsi 1200 pisteeseen vain 927 ottelua. Se on 11:sta vähiten koko liigan historiassa. Crosbyn saldo on nyt: 927 ottelua ja 1202 (441+761) pistettä. Samalla Crosbysta tuli ensimmäinen 2000-luvulla uransa aloittanut pelaaja, joka saavuttaa ko. rajapyykin. Crosby aloitti uran syksyllä 2005.

Crosby saalisti merkkipaalupelissään kolme tehopistettä (1+2) 



NOPEIMMIN 1200 NHL -PISTETTÄ SAAVUTTANEET PELAAJAT


1. Wayne Gretzky        504 ottelua
2. Mario Lemieux        593 ottelua
3. Phil Esposito            872 ottelua
4. Marcel Dionne         878 ottelua
5. Steve Yzerman         897 ottelua
6. Guy Lafleur             899 ottelua
7. Peter Stastny            912 ottelua
8. Bryan Trottier          914 ottelua
9. Jaromir Jagr             917 ottelua
10. Jari Kurri                918 ottelua
11. Sidney Crosby        927 ottelua

Onni Vähäaho, Nivalassa 7.3.2019