Haasteessa juostaan/kävellä juoksumatolla 6,70 kilometrin matka. Siis 6km 700m. Maton nousukulma säädetään ensin 15% ja sitten laitetaan kello päälle, jonka jälkeen saat vaihdella vauhtiasi omien tavoitteiden ja voimiesi mukaan. Tämän pääsee varmasti liki kaikki maaliin, kunhan vain löytää sopivan vauhdin millä jaksaa. Esim. 5km/h vauhdilla tuo kestäisi hieman yli 80minuuttia.
Aseta itsellesi tavoite ja tee tämä haaste niin monta kertaa tämän jakson aikana, kun haluat. Suositus on kahdesti. Haasteajan alkupuolella ja lopussa. Välillä voi yrittää parantaa ominaisuuksia esim. mäkispurteilla tai puntilla. Alla haastetasot.
Esim. "tutustuja" tason saavuttaa, kun asetat maton 15% nousukulmaan ja valitset vauhdiksi 4,5km/h. Uskon, että aika moni tuohon pääsee. Tsemppiä haasteeseen!
Edellistä päivitystä en näköjään tänne asti nakannut. On kiva istua välillä alas yhdeksi päiväksi ja viettää aikaa NHL-tilastojen parissa. Ne jaksaa aina sykähdyttää. Tässä alla on vain referaatti. Päivä oli jälleen hyvin antoisa ja intiimi. Paljon mukavia muistoja ja oivalluksia.
NHL
TILASTOPÄIVITYS – KENTTÄPELAAJAT
PÄIVITYSVÄLI:
6.1.2020-23.2.2020
(KT)
= Kaikkien aikojen tilastossa
KÄYTY
LÄPI TOP 2000:sta2000/2000
Erityiset
huomiot:
TOP
2000referaatti* =aktiivi
1.
Wayne Gretzky, 2857p
2.
Jaromir Jagr,1921p
3.
Mark Messier, 1887p
4.
Gordie Howe,1850p
5.
Ron Francis,1798p
6.
Marcel Dionne,1771p
7.
Steve Yzerman,1755p
8.
Mario Lemieux,1723p
9.
Joen Sakic,1641p
10. Phil Esposito,1590p
11. Ray Bourque, P,1579p
…
*14.
Joe Thornton (SJS), 40,1505p(9pist)
16.
Teemu Selänne,1457p
21.
Jari Kurri,1398p
*37.
Alex Ovechkin (WSH), 34,1270p(19pist/700maalia)
Kahdeksantena
kaikkien aikojen maalitilastossa!
*39. Sidney Crosby (PIT), 32,1257p(24pist)
*50.
Patrick Marleau (SJS), 40,1186p(5pist/1700ott)
Kuvassa nilkasta poimitut ekg-lätkät. Ei vielä lappua varpaaseen.
Kaikki
voi muuttua niin äkkiä ja odottamatta. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta ja
ihmeellistä. Kuitenkin muutoksen osuessa kohdalleen näkee elämän haurauden.
Mikään romahdus ei isommin haittaa, jollei siitä jää mitään pysyvää. Aina tulee
uusi erä. Jokainen erä on mahdollisuus uuteen nousuun.
On
selvää, että kun liikkuu paljon ja vuosia (mm. viime vuonna yli 700 tuntia) niin
ennen pitkää joltain osin kolisee. Viimeiseen kolmeen vuoteen yksi kahden
päivän flunssa. Varpaiden paleltuminen. Muutama tajunnanmenetys eri tälleissä
ja löysän olkapään kanssa joitakin haastetilanteita. Mielestäni normaalia
vähemmän on ollut mitään haasteita näille määrille. Ennen pitkää niitä tulee, se on selvä, ja
niiden aikana ehtii keskittyä muihin asioihin. Kuten olen aina todennut,
minulla olisi kahdellekin Onnille mielekästä tekemistä. Eikä kaikki ole
liikunnallista.
Tiedostin
kiristäneeni ruuvia peräti kuusi lepopäivää sisältäneen tammikuun jälkeen. Olen
toki tehnyt sen lukuisia kertoja aikaisemminkin ja paljon tiukemmallekin
jengalle ruuvia vääntäen. Ehkä olen tulossa vanhaksi, sillä ilmeisesti kroppa
vaati selkeästi aika lisää. Mitä sitten tapahtui?
NÄIN TÄHÄN TULTIIN
Oli
perjantai. Oli tarkoitus tehdä kova 1000m nousutreeni mattojuoksussa. Viittä
päivää aiemmin olin tehnyt ennätykseni 10% kulmalla. Nyt oli tarkoitus tehdä
ennätys 15% kulmalla. Tunsin olevani siihen valmis, vaikka tiukempi treeni oli
pitänyt palautumista kortilla. Tässäkin viiden päivän välissä vauhtikestävyyttä
tiellä, jolloin oli pieniä merkkejä harjoituskuormasta, palautumattomuudesta. Kuitenkin pari kevyttä päivää sen jälkeen Paljon pitkiä lenkkejä
lisäksi lähiaikoina. Silti varsin normaalia minulle. Tehotreenejen määrä on ollut kuitenkin iso lisäys tälle vuodelle.
Heräsin
peräti 9h yöunien jälkeen, mutta väsyneenä. Hieman merkillistä. Jospa sitä
piristyis, ajattelin, kahvia juodessani ja aamupuuroa keittäessäni. Söin
muutenkin vähän normaalia enemmän energiaa, jotta olisi sitten kennot täynnä
matolla. Aloin latautua. Join vielä hieman lisää vettä ja kahvia. Normaalia
aamun treeniin valmistautumista. Aloin kasata treenikassiin tavaroita. Kaikki
ei ollut siinä vaiheessa aivan normaalisti. Tuntui kuin en olisi syönytkään.
Energiavaje.
Kauhaisin
salille lähtiissäni kourallisen suolasalmiakkeja suuhun. Jo on kumma jos ei
tule puunlatvaan kiipeämisen tunnetta. Keskittyneenä ajelin kohti salia.
Alkuverkkaa tämäkin. Juoksumattojen vapautumista odotellessani polin hyvin
kevyesti 9min kuntopyörää. Tuntui jo niin kuin ois jonkunlaisen lenkin tehnyt.
Jotenkin heikkoa, ehkä piristyn tästä, en erityisesti muutenkaan pidä
kuntopyörän päällä olemisesta.
Sitten
matolle. Matto 15% kulmaan. Kello käyntiin ja vauhtiviisari 7,0km/h. Ihan kelpo
aloitus. Sykkeet normaalit. Ei hyvät, muttei huonotkaan. Jotain tällaista
odotin. Kuitenkin vähän laiska olo. Juomaa otin varalta kulauksen kaksi jo eka
kilsalla. Toiselle kilsalle 7,1km/h. Tätä(kin) loppuun (6,7km) asti niin alkais
olla ennätys. Jo 1,5km kohdalla alkaa olla yllättäen valmis olo. Jalat ei tahdo
jaksaa, vaikka sinänsä ei mitään erikoista ongelmaa. Syke nousee normaalisti.
Happi kulkee ja jaksan liikuttaa jalkoja, mutta silti tuntuu, etten jaksa.
Jospa tämä on psyykkistä velliä ja alan käskemään. Nyt äijjä mennään eikä
vikistä joutavia. Kilsa menee loppuun. Ja alkaa kolmas. Lisään suunnitellusti
vauhdin 7,2km/h.
Olo
ei ole häävi, mutta tottelen käskytystä. Nupit ei ole vielä aivan kaakossa,
mutta tahtoa on mennä hommassa eteenpäin. Voimattomuus kuitenkin ottaa valtaa
ja uuvun kolmannen kilometrin loppuun mennessä aivan huolella. Käännän vauhdin
5,0km/h. Alan nopeasti palautua normaalisti. Syke laskee. Reilun 2min lorvailun
jälkeen nostan maton vauhdin uudestaan 7,0km/h. Vielä satametriä, vielä
satametriä - sillä tavalla lopulta houkuttelen itseni juoksemaan 4km täyteen.
34min ja risat. 600 nousumetriä.
Kaikki
ei ole kuitenkaan hyvin. Olen aivan sippi. Jaksan hädin tuskin kävellä
pukukopille. Keräilen tosissani jaksaakseni suihkuun. En muista olenko tällä
tavalla ollut poikki yhtään minkään ultrarääkinkään jälkeen. Nyt 34min.
Haapuilen kotiin pyörällä. Kauhia heikotus. Juon ja syön perusruokaa. Leipää.
Sipsejä. Mikään ei auta. Heikottaa niin kuin ei ois ruokaa saanu koko päivänä.
Otan vielä mämmiä maidon kanssa. Jogurttia, banaania ja lopulta ison telin
jäätelöäkin.
Hetkeksi
saan kasattua itseni, että haen tytön koulusta ja käyn äkkiä maitokaupassa.
Ostan kaksi makiaispussia. Heikottaa. Syön heti puolipussia makiasta
päästessäni kotiin. Koitan juoda kahviakin. Mikään ei auta. Kaadun sänkyyn,
eikä aluksi hyvä ole sielläkään. Ei tee pahaa, enkä ole kipeä, eikä minulla ole
mitään kulkutaudin oireita. Vain julmettu heikotus. Lopulta saan nukuttua noin
tunnin.
Herätessäni
heikotus jatkuu. Älytön energian tarve. Syön bananin ja takas sänkyyn. Hankala
olla. Heikottaa. Tämä on kuin Pulttiboisin TommiEkblom. Ei jaksa niin ei jaksa!
Syke tiheys normaali, mutta erittäin voimakas. Pakko mennä päivystykseen, sillä
tällaista oloa minulla ei ole ollut koskaan. Epäilen, että pumppu soittaa
kelloja. Naapurin Reijolla on pitkä musta auto ulkona, mutta menen vielä vaimon
kyydillä.
Nivalan
päivystyksestä matka jatkuu Oulaskankaalle. Aluksi verenpaineet on hieman
koholla, mutta tasaantuvat. Heikottaa. Ai niin, siitä taisi olla jo puhettakin.
Lopulta mitään ei löydy tutkimuksissa. Kaikki arvot on laajoissa kokeissa
hyviä. Olo on lopulta noin kahdeksan tunnin karusellin jälkeen edelleen
voimaton ja voipunut. Ja palatessani takaisin on taas energiavaje heikotusta.
Syön taas muiden ja naapureidenkin puolesta. Syön, syön, minä poika syön, minä
tykkään syödä syödessänikin.
Lääkäri
epäili piilevää infektiota tai ylirasitustilaa. Kenties nuorella lääkärillä oli
urheilutaustaa, kun pois sulki ylikunto-oireet. Mielestäni oikea arvio.
Perusteluna sykkeiden normaali reagointi. Ylikunnossahan sykkeitä ei tahdo
saada ylös eikä alas. Sen sijaan ylirasitustilaan tämänkaltainen oire saattaa
liittyä. Seurannassa hälyttimet (ala hälyraja näky olevan 50:ssä) huusikin jo
loppupuolella, kun aloin mennä omalle perussyketasolle, vähä päälle 40:n. Yöllä
on ollut alimmillaan parhaillaan/pahimmillaan leposyke 32.
Minua
siis epäillään ylirasitustilasta tai epäselvästä infektiosta. Saa nähdä tuleeko
tuomiota. Aluksi määrättiin kuitenkin viikonlopun työt vaihdettavaksi
lepäilyyn. Lääkäri sanoi lisäksi, että sitten voi alkaa hiljalleen liikkua.
Viikonlopun nyt siis lepään täysin, se on pommin varmaa. Sen jälkeen voinnin mukaan.
Ensi viikko voisi olla kaikissa tapauksissa korkeintaan kevyt, etenkin
tehollisesti, vaikka olo tuntuiskin terveeltä. Viimeiseen 3,5 viikkon olinkin
pitänyt vain yhden lepopäivän ja liikkunut monena päivänä kaksikin kertaa
päivässä.
Juuri
nyt (lauantai iltapäivä) olo on edelleen vähän ”pöhkö”. Pitkälläni pienissä erissä olen näppäillyt tätä tekstiä ampumahiihtojen ohessa. Vaikka varmasti monet
minua ad-hd liikkujana ja malttamattomana himotreenaajana pitää niin oon
päättäny kuitenkin vetää rastin päälle 1.3.2020 suunnittelemani Iisalmi-Nivala
(128km) juoksun päälle. Tulisi liian äkkiä, vaikka tästä juoksuvointiseksi
varmasti siihen mennessä toipuukin.
Olen
monesti jopa odottanut saavani rauhoittua ja vain olla. En ole malttanut. Nyt
siihen on hyvä syy ja lupa. Tämäkin siis kääntyy positiiviseksi. Otanpa nyt siis
iisiä. Tiet, polut ja mäet on nyt muille vapaat. Antakaa palaa!
