NHL TILASTOPÄIVITYS TAMMI-HELMI 2020

       Edellistä päivitystä en näköjään tänne asti nakannut. On kiva istua välillä alas yhdeksi päiväksi ja viettää aikaa NHL-tilastojen parissa. Ne jaksaa aina sykähdyttää. Tässä alla on vain referaatti. Päivä oli jälleen hyvin antoisa ja intiimi. Paljon mukavia muistoja ja oivalluksia.

 

NHL TILASTOPÄIVITYS – KENTTÄPELAAJAT

PÄIVITYSVÄLI: 6.1.2020-23.2.2020

(KT) = Kaikkien aikojen tilastossa             

KÄYTY LÄPI TOP 2000:sta  2000/2000

Erityiset huomiot:

TOP 2000  referaatti  * =aktiivi 

1. Wayne Gretzky,                    2857p

2. Jaromir Jagr,                        1921p     

3. Mark Messier,                       1887p     

4. Gordie Howe,                       1850p     

5. Ron Francis,                         1798p     

6. Marcel Dionne,                     1771p

7. Steve Yzerman,                    1755p     

8. Mario Lemieux,                     1723p     

9. Joen Sakic,                           1641p

10. Phil Esposito,                      1590p

11. Ray Bourque, P,                  1579p     

…

*14. Joe Thornton (SJS), 40,     1505p      (9pist)

16. Teemu Selänne,                  1457p

21. Jari Kurri,                           1398p

*37. Alex Ovechkin (WSH), 34, 1270p      (19pist/700maalia)

Kahdeksantena kaikkien aikojen maalitilastossa!

*39. Sidney Crosby (PIT), 32,   1257p      (24pist)

*50. Patrick Marleau (SJS), 40, 1186p      (5pist/1700ott)

*68. Evgeni Malkin (PIT), 33,    1064p      (23pist)

*85. Eric Staal (MIN), 35,         1016p      (9pist)

*86. Patrick Kane (CHI), 31,     992p        (23pist/1000pist)

*97. Ryan Getzlaf (ANA), 34,    961p        (10pist)

100. Larry Robinson, P,             958p

…

*104. Anze Kopitar (LAK), 32,   944p        (18pist/600syöttöä)

*106. Jason Spezza (DAL), 36,  938p        (6pist/1100ott)

146. Saku Koivu,                      832p

*147. Steven Stamkos (TBL), 30, 831p     (26pist/400syöttöä)

*163. Claude Giroux (PHI), 32,  809p        (17pist/800pist)

*164. Jonathan Toews (CHI), 31, 807p      (21pist/800pist)

*182. Zach Parise (MIN), 35,     783p                (11pist/1000ott/400syöttöä)

*241. Mikko Koivu (MIN), 36,    703p        (2pist/500syöttöä)

          129p matkaa isoveljeen.

*251. Brent Burns, P, (SJS), 34, 691p       (13pist/1100ott)

*309. Alexander Steen (STL), 35, 622p     (10pist/1000ott)

*330. Erik Karlsson, P, (SJS), 29, 603p     (10pist/600pist)

*332. Duncan Keith, P, (CHI), 36, 602p                (8pist/500syöttöä/600pist)

396. Tony Tanti,                       560p       

(nuoruus aikojen suosikkejani)

*434. Kris Letang, P, (PIT), 32, 534p        (15pist/400syöttöä)

*467. Valtteri Filppula (DET), 35,  514p     (6pist/1000ott)

*471. Jordan Eberle (NYI), 29, 513p        (18pist/500pist)

*480. Kyle Okposo (BUF), 31,   504p        (9pist/500pist)

*487. Mike Green, P, (EDM), 34,  501p      (4pist/500pist)

*512. Nathan MacKinnon (COL), 24, 486p

(20pist/95-syntyneistä pelaajista paras pistemies)

*539. John Carlson, P, (WSH), 29, 455p    (20pist)

12:sta koko pistepörssissä (Huom! puolustaja)

*557. Frans Nielsen (NYI), 35,   465p        (3pist/300syöttöä)

*576. Connor McDavid (EDM), 23, 456p    (11.ott/15pist)  

96 ja 97-syntyneistä pelaajista paras pistemies. Itse 97-syntynyt.

koko NHL-historian urapistekeskiarvo 6:ksi paras, 1.33p/ott.

*673. Leon Draisaitl (EDM), 24, 410p        (17ott/31p)

Jakson pisteykkönen. Pistepörssin ykkönen. Pistekeskiarvo

uralla nyt 0,99 (413ott/410p). Ensi päivityksessä piste/peli

tilastoon? Ohitti Aleksander Barkovin 95-syntyneiden tilastossa.

*681. Aleksander Barkov (FLA), 24, 406p (16pist)

95-syntyneiden tilastossa kolmantena.

*706. Andrew Cogliano (DAL), 32, 398p    (5p/1000ott)

*767. David Pastrnak (BOS), 23, 372p       (27pist)

96-syntyneistä pelaajista paras pistemies.

*832. Mikael Granlund (NSH), 27, 348p     (12pist)

*961. Chris Kreider (NYR), 28,  316p        (19pist/300pist)

*966. Elias Lindholm (CGY), 25, 316p       (18pist/300pist)

*994. Alex Killorn (TBL), 30,     307p        (11pist/300pist)

1000. Chris Simon,                   305p

*1013. Jack Johnson, P, (PIT), 33, 302p    (4pist/300pist)

*1016. Cam Fowler, P, (ANA), 28, 301p     (7pist/300pist)

*1086. Teuvo Teräväinen (CAR), 25, 283p (16pist)

*1120. Carl Söderberg (ARI), 34, 276p      (6pist/100maalia)

*1181. Carl Hagelin (WSH), 31, 262p        (12pist/100maalia)

*1202. Dylan Larkin (DET), 23, 258p        (18pist/100maalia)

*1209. Sebastian Aho (CAR), 22, 234p      (22pist)

*1238. Mikko Rantanen (COL), 23, 250p   (10pist)

*1266. Patrik Laine (WPG), 21, 243p        (19pist)

98- syntyneistä pelaajista paras pistemies.

*1364. Rasmus Ristolainen, P, (BUF), 25, 225p (12pist)

*1425. Tanner Pearson (VAN), 27,            212p (12pist/100maalia)

*1546. Sami Vatanen, P, (NJD), 28,          194p (1pist)

*1660. Erik Haula (FLA), 28,                     173p (5pist)

1663. Jere Gillis                        173p       

(Oli top1000:ssa aloittaessani nhl-tilastot)

*1735. Leo Komarov (NYI), 33,                 162p (8pist)

*1801. Joonas Donskoi (COL), 27,             153p (2pist)

*1968. Nico Hischier (NJD), 21,                132p (9pist)

99- syntyneistä pelaajista paras pistemies.

Päivitysvälin tehokkaimmat pelaajat TOP10:

1. Leon Draisaitl, EDM               17. 11+20=31.

2. Nikita Kucherov, TBL             20. 15+15=30.

3. Mika Zibanejad, NYR             20. 12+17=29.

4. Artemi Panarin, NYR             19.   9+19=28.

5. David Pastrnak, BOS             20. 14+13=27.

6. Steven Stamkos, TBL            18. 13+13=26.

7. Sidney Crosby, PIT               16.   8+16=24.

8. Evgeni Malkin, PIT                 18. 10+13=23.

9. Ryan Nugent-Hopkins, EDM   17.   9+14=23.

10. Brayden Point, TBL             20.   5+18=23.

…

12. Sebastian Aho, CAR            19. 12+10=22.

25. Alex Ovechkin, WSH           18. 18+  1=19.

27. Patrik Laine, WPG               21. 11+  8=19.

TOP 1000:n NOUSSEET:

961. Chris Kreider (NYR), 28,    316pist.

966. Elias Lindholm (CGY), 25, 316pist.

983. Tyler Ennis (OTT), 30,       309pist.

989. Trevor Daley, P, (DET), 36, 308pist.

994. Alex Killorn (TBL), 30,       307pist.

 

TOP 1000:n TIPPUNEET:

Brent Gilchrist           305pist.

Claude Lapointe        305pist

Dave Hannan            305pist

Fredn Cook               304pist

Bobby Gould             304pist

TOP 2000:n NOUSSEET:

1916. Pavel Buchnevich (NYR), 24,            138pist.

1923. Nate Schmidt, P, (VGK), 28,            138pist.

1931. Noah Hanifin, P, (CGY), 23,             137pist.

1951. Connor Brown (OTT), 26,                135pist.

1961. Oliver Björkstrand (CBJ), 24,           133pist.

1968. Nico Hischier (NJD), 21,                  132pist.

1973. Kyle Clifford (TOR), 29,                   131pist.

1979. Jakub Vrana (WSH), 23,                  130pist.

1998. Sam Bennett (CGY), 23,                  128pist.

1999. Radek Faksa (DAL), 26,                   128pist.

               

TOP 2000:n TIPPUNEET:

Wayne Carleton        128pist.

Mats Lindgren           128pist.

Erik Rasmussen        128pist.

Bob Stewart, P,         128pist.

Colin Campbell, P,     128pist.

Mike Robitaille, P,     128pist.

Noel Price, P,            128pist.

Pep Kelly                  127pist.

Cody McLeod            127pist.

Johnny Sheppard      127pist. 

THE TARINA

 

 Onni Vähäaho, Nivalassa 25.2.2020

HEI - KOTUS JA UUSI ERÄ

      Kuvassa nilkasta poimitut ekg-lätkät. Ei vielä lappua varpaaseen.

Kaikki voi muuttua niin äkkiä ja odottamatta. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta ja ihmeellistä. Kuitenkin muutoksen osuessa kohdalleen näkee elämän haurauden. Mikään romahdus ei isommin haittaa, jollei siitä jää mitään pysyvää. Aina tulee uusi erä. Jokainen erä on mahdollisuus uuteen nousuun.

On selvää, että kun liikkuu paljon ja vuosia (mm. viime vuonna yli 700 tuntia) niin ennen pitkää joltain osin kolisee. Viimeiseen kolmeen vuoteen yksi kahden päivän flunssa. Varpaiden paleltuminen. Muutama tajunnanmenetys eri tälleissä ja löysän olkapään kanssa joitakin haastetilanteita. Mielestäni normaalia vähemmän on ollut mitään haasteita näille määrille. Ennen pitkää niitä tulee, se on selvä, ja niiden aikana ehtii keskittyä muihin asioihin. Kuten olen aina todennut, minulla olisi kahdellekin Onnille mielekästä tekemistä. Eikä kaikki ole liikunnallista.   

Tiedostin kiristäneeni ruuvia peräti kuusi lepopäivää sisältäneen tammikuun jälkeen. Olen toki tehnyt sen lukuisia kertoja aikaisemminkin ja paljon tiukemmallekin jengalle ruuvia vääntäen. Ehkä olen tulossa vanhaksi, sillä ilmeisesti kroppa vaati selkeästi aika lisää. Mitä sitten tapahtui?

NÄIN TÄHÄN TULTIIN

Oli perjantai. Oli tarkoitus tehdä kova 1000m nousutreeni mattojuoksussa. Viittä päivää aiemmin olin tehnyt ennätykseni 10% kulmalla. Nyt oli tarkoitus tehdä ennätys 15% kulmalla. Tunsin olevani siihen valmis, vaikka tiukempi treeni oli pitänyt palautumista kortilla. Tässäkin viiden päivän välissä vauhtikestävyyttä tiellä, jolloin oli pieniä merkkejä harjoituskuormasta, palautumattomuudesta. Kuitenkin pari kevyttä päivää sen jälkeen Paljon pitkiä lenkkejä lisäksi lähiaikoina. Silti varsin normaalia minulle. Tehotreenejen määrä on ollut kuitenkin iso lisäys tälle vuodelle.

Heräsin peräti 9h yöunien jälkeen, mutta väsyneenä. Hieman merkillistä. Jospa sitä piristyis, ajattelin, kahvia juodessani ja aamupuuroa keittäessäni. Söin muutenkin vähän normaalia enemmän energiaa, jotta olisi sitten kennot täynnä matolla. Aloin latautua. Join vielä hieman lisää vettä ja kahvia. Normaalia aamun treeniin valmistautumista. Aloin kasata treenikassiin tavaroita. Kaikki ei ollut siinä vaiheessa aivan normaalisti. Tuntui kuin en olisi syönytkään. Energiavaje.

Kauhaisin salille lähtiissäni kourallisen suolasalmiakkeja suuhun. Jo on kumma jos ei tule puunlatvaan kiipeämisen tunnetta. Keskittyneenä ajelin kohti salia. Alkuverkkaa tämäkin. Juoksumattojen vapautumista odotellessani polin hyvin kevyesti 9min kuntopyörää. Tuntui jo niin kuin ois jonkunlaisen lenkin tehnyt. Jotenkin heikkoa, ehkä piristyn tästä, en erityisesti muutenkaan pidä kuntopyörän päällä olemisesta.

Sitten matolle. Matto 15% kulmaan. Kello käyntiin ja vauhtiviisari 7,0km/h. Ihan kelpo aloitus. Sykkeet normaalit. Ei hyvät, muttei huonotkaan. Jotain tällaista odotin. Kuitenkin vähän laiska olo. Juomaa otin varalta kulauksen kaksi jo eka kilsalla. Toiselle kilsalle 7,1km/h. Tätä(kin) loppuun (6,7km) asti niin alkais olla ennätys. Jo 1,5km kohdalla alkaa olla yllättäen valmis olo. Jalat ei tahdo jaksaa, vaikka sinänsä ei mitään erikoista ongelmaa. Syke nousee normaalisti. Happi kulkee ja jaksan liikuttaa jalkoja, mutta silti tuntuu, etten jaksa. Jospa tämä on psyykkistä velliä ja alan käskemään. Nyt äijjä mennään eikä vikistä joutavia. Kilsa menee loppuun. Ja alkaa kolmas. Lisään suunnitellusti vauhdin 7,2km/h.

Olo ei ole häävi, mutta tottelen käskytystä. Nupit ei ole vielä aivan kaakossa, mutta tahtoa on mennä hommassa eteenpäin. Voimattomuus kuitenkin ottaa valtaa ja uuvun kolmannen kilometrin loppuun mennessä aivan huolella. Käännän vauhdin 5,0km/h. Alan nopeasti palautua normaalisti. Syke laskee. Reilun 2min lorvailun jälkeen nostan maton vauhdin uudestaan 7,0km/h. Vielä satametriä, vielä satametriä - sillä tavalla lopulta houkuttelen itseni juoksemaan 4km täyteen. 34min ja risat. 600 nousumetriä.

Kaikki ei ole kuitenkaan hyvin. Olen aivan sippi. Jaksan hädin tuskin kävellä pukukopille. Keräilen tosissani jaksaakseni suihkuun. En muista olenko tällä tavalla ollut poikki yhtään minkään ultrarääkinkään jälkeen. Nyt 34min. Haapuilen kotiin pyörällä. Kauhia heikotus. Juon ja syön perusruokaa. Leipää. Sipsejä. Mikään ei auta. Heikottaa niin kuin ei ois ruokaa saanu koko päivänä. Otan vielä mämmiä maidon kanssa. Jogurttia, banaania ja lopulta ison telin jäätelöäkin.

Hetkeksi saan kasattua itseni, että haen tytön koulusta ja käyn äkkiä maitokaupassa. Ostan kaksi makiaispussia. Heikottaa. Syön heti puolipussia makiasta päästessäni kotiin. Koitan juoda kahviakin. Mikään ei auta. Kaadun sänkyyn, eikä aluksi hyvä ole sielläkään. Ei tee pahaa, enkä ole kipeä, eikä minulla ole mitään kulkutaudin oireita. Vain julmettu heikotus. Lopulta saan nukuttua noin tunnin.

Herätessäni heikotus jatkuu. Älytön energian tarve. Syön bananin ja takas sänkyyn. Hankala olla. Heikottaa. Tämä on kuin Pulttiboisin TommiEkblom. Ei jaksa niin ei jaksa! Syke tiheys normaali, mutta erittäin voimakas. Pakko mennä päivystykseen, sillä tällaista oloa minulla ei ole ollut koskaan. Epäilen, että pumppu soittaa kelloja. Naapurin Reijolla on pitkä musta auto ulkona, mutta menen vielä vaimon kyydillä.

Nivalan päivystyksestä matka jatkuu Oulaskankaalle. Aluksi verenpaineet on hieman koholla, mutta tasaantuvat. Heikottaa. Ai niin, siitä taisi olla jo puhettakin. Lopulta mitään ei löydy tutkimuksissa. Kaikki arvot on laajoissa kokeissa hyviä. Olo on lopulta noin kahdeksan tunnin karusellin jälkeen edelleen voimaton ja voipunut. Ja palatessani takaisin on taas energiavaje heikotusta. Syön taas muiden ja naapureidenkin puolesta. Syön, syön, minä poika syön, minä tykkään syödä syödessänikin.

Lääkäri epäili piilevää infektiota tai ylirasitustilaa. Kenties nuorella lääkärillä oli urheilutaustaa, kun pois sulki ylikunto-oireet. Mielestäni oikea arvio. Perusteluna sykkeiden normaali reagointi. Ylikunnossahan sykkeitä ei tahdo saada ylös eikä alas. Sen sijaan ylirasitustilaan tämänkaltainen oire saattaa liittyä. Seurannassa hälyttimet (ala hälyraja näky olevan 50:ssä) huusikin jo loppupuolella, kun aloin mennä omalle perussyketasolle, vähä päälle 40:n. Yöllä on ollut alimmillaan parhaillaan/pahimmillaan leposyke 32.

Minua siis epäillään ylirasitustilasta tai epäselvästä infektiosta. Saa nähdä tuleeko tuomiota. Aluksi määrättiin kuitenkin viikonlopun työt vaihdettavaksi lepäilyyn. Lääkäri sanoi lisäksi, että sitten voi alkaa hiljalleen liikkua. Viikonlopun nyt siis lepään täysin, se on pommin varmaa. Sen jälkeen voinnin mukaan. Ensi viikko voisi olla kaikissa tapauksissa korkeintaan kevyt, etenkin tehollisesti, vaikka olo tuntuiskin terveeltä. Viimeiseen 3,5 viikkon olinkin pitänyt vain yhden lepopäivän ja liikkunut monena päivänä kaksikin kertaa päivässä.

Juuri nyt (lauantai iltapäivä) olo on edelleen vähän ”pöhkö”. Pitkälläni pienissä erissä olen näppäillyt tätä tekstiä ampumahiihtojen ohessa. Vaikka varmasti monet minua ad-hd liikkujana ja malttamattomana himotreenaajana pitää niin oon päättäny kuitenkin vetää rastin päälle 1.3.2020 suunnittelemani Iisalmi-Nivala (128km) juoksun päälle. Tulisi liian äkkiä, vaikka tästä juoksuvointiseksi varmasti siihen mennessä toipuukin.

Olen monesti jopa odottanut saavani rauhoittua ja vain olla. En ole malttanut. Nyt siihen on hyvä syy ja lupa. Tämäkin siis kääntyy positiiviseksi. Otanpa nyt siis iisiä. Tiet, polut ja mäet on nyt muille vapaat. Antakaa palaa!

 

 Oottako tämän lukeneet? Tärkeää tietoa Super pep 2020 tapahtumasta.

Onni Vähäaho Nivalassa 22.2.2020

TAVOITE MIELESSÄ

          Laitoin tälle vuodelle 2020 kahdeksan erilaista tavoitetta ns. "seimipäivänä", 25.12.2019. Ja edelleen määrittelin, että vuosi olisi onnistunut mikäli noista kuusi saavuttaisin. Siellä on taas ollut Joulunaikaan konvehtirasia kädessä kova luotto tulevaan. Alkutavoite ja lähtökohta tietysti täytyy olla, että säilyttää pulssin koko vuoden. Loppu on enempi ja vähempi rekvisiittaa, vaikka ei se pelkkä pulssikaan aina riitä. Elämä on kovaa joillakin. Olen nähnyt liian paljon. Työ.

         Yhden tavoitteen olen jo saavuttanut ja nyt on toinen vahvasti mielen päällä. Se on juosta Iisalmesta Koljonvirran patsaalta Nivalaan Tillaripatsaalle noin 128-129km matka alle 14 tuntiin. Kuusi vuotta sitten juoksin tuon saman matkan aikaan 14:48:30. Eli tarkoitus ei ole ottaa tuosta pois lusikalla vaan kauhalla. Kokeillaan. Kunnioitus tuota matkaa kohtaan on muistissa.

        Viime vuosina on paljon ollut pramilla naisten kauneuskohteet. Yksi trendi on ollut Kim Kardashianin luoma pakara ihanne. Eli muhkea ja muodokas perse suomeksi. Tosin tämähän on todellisuudessa erittäin paljon vanhempi juttu, sillä Kim Karhdashianin ollessa vasta  11-vuoden lauloi jo Eppu Normaali (v.1991) aikovansa; "pakaroista näistä tehdään niin isot että silmät tippuu naisten päistä". Että sori vaan Kim.

         Törmäsin vasta Jaakko Tepon mainioisiin Stand Up juttuihin. Kanattaa katella YouTubesta. Jospa jätän niitä tässä kertomatta niin säilyy teilläkin jännitys. Huomaan itsekin tässä olleeni tarkkaavaisempi noiden sääennusteiden kanssa. Iisalmi-Nivala juoksu alkaa olemaan mielessä. Ja miksipä ei, eihän siihen ole aikaa kuin reilu viikko, jos se toteutuu. Oikeastaan sää ratkaisee kaiken. Teiden pientareet on jo riittävän paljaat, mutta sää voi olla tähän aikaan vuodesta joko puoltava tai tyrmäävä. Ihan ei räntäsateessa ja vastatuulessa viitsi lähteä tuota matkaa työstään.

         Noin 14 tunnin juoksu vaatii talvella muutenkin hyvää voimien jakoa. Kylmä tulee nopeasti, jos liikaa hidastuu. Tietysti voi ottaa huoltoautoihin vähän kuivaa vaatetta varalle - ja varmaan otankin - mutta silti. Viimeksi kuusi vuotta sitten minulle iski aika nopeasti kuumehorkka ton jälkeen. Kova rasti, mutta siksi niin kiinnostava. Kyllä ultrajuoksu on omalla tavallaan kiehtovaa.

         Huoltoväki minulla on jo hyvällä mallilla. Tänään ekaa kertaa pysähdyin keittiössä kalenterin kohdalla vähän ja katsoin miten lähellä se 1.maaliskuuta onkaan. Huomasin miettiväni, että pitää vähän verttitonneja alkaa rajottaa lähempänä starttia. Tämän viikon perjantaina vielä vedetään nupit kaakossa verttitonnia, mutta ei välttämättä enää sen jälkeen... tai korkeintaan kerran (hah,hah...). Tämä on tätä minun rentoa hommaa. Ei minua paljoa nykyään tunnu hetkauttavan mikään. Olen löytänyt elämääni sopivan rennon otteen. Tasajalkaa hyppiviä on ihan tarpeeksi.

         Päivä on kivasti pidentynyt ja olen ollut hieman onnekaskin pysyessäni edelleen terveenä. Kohta kolme vuotta yhdellä parin päivän flunssalla. Siinä kaikki. Myös vammat. Oon jopa vähän yllättynyt miten ei ole mistään napsahtanu. Onhan tämä minunki homma kaikkea muuta kuin siloteltua menoa. Tammikuussa tuli tosin jostakin syystä peräti kuusi lepopäivää. En oikein tiedä miten se niin meni. Piti muutamaan kertaan tarkistaa, kun ihmettelin miten tammikuussa tuli niin vähän liikuntatunteja. Helmikuussa oon sitten mennytkin tähän asti vain yhdellä lepopäivällä. On ollu vähän niin kuin paahdin punasella koko ajan.

         Esim. sunnuntaina vedin ennätyksen 10% kulmalla verttitonnissa. Seuraavana päivänä kaksi kevyttä lenkkiä. Eli siis maanantaina. Eilen tiistaina osin vauhtikestävyyttä sisältänyt 26km reppujuoksu pojan luota. Illalla 8,6km palauttelu hölkkä ja tänään 16km kevyttä hölköttelyä. Ylihuomenna ehkä jopa uusi ennätys verttitonnissa 15% kulmalla, jos on kulkua. Kokeilen tällä kertaa kiihtyvänä. Katotaan, se on aika paljon päästäkin kiinni. Pitää saada hyvä tappo päälle. On se kivaa. Vähän skitsofreenistä kyllä.  

           Pojan luona käymässä. Juosten kotiin (26km)
Onni Vähäaho, Nivalassa 19.2.2020

MYRSKY

         On taas tulossa - myrsky. Viisi astetta lämmintä, melko kovaa tai erittäin kovaa tuulta. Tuulituhoja ja muuta helmikuista menoa. Tätä olikin jo tarjolla myös tammikuunkin aikana. Elämää on aina ennen sitä ja jälkeen. Aina ei oikein tiedä miten edes omaa loppupuolella olevaa lomaansakin kuvaisi. Tulee mieleen vajaan viiden vuoden takainen suonpätkä Iso-sydänmaan perhereitiltä. Eräs tasokas juoksija kertoi juosseensa sen holtittomasti laidasta laitaan loikkien kunnes oli rauhoittanut sinkoamistaan. Lomani on ollut samanalainen. Tekemistä ja kaikkea on ollut enemmän kuin venäläisen tivolin vuosikiertueella yhteensä. Mieleistä, mutta taas olisi ollut kahdelle Onnille puuhaa. Lepo on jäänyt vähän taka-alalle. Onko minulla kiire jonnekin?

        Rauhoituin kuitenkin eilen hetkeksi ja katsoin dokumentin Kobe Bryantista. Se on katsottavissa Yle Areenasta. Suosittelen lämpimästi. Kobe loi itselleen toisen persoonan, Mamban, jona hän oli kentällä. Todella mielenkiintoisia ajatuksia jo pois nukkuneelta legendalta. Filosofiasta kiinnostuneiden kannattaa katsoa. Kobe vei palon urheilua kohtaan aivan omalle tasolleen. Hieman harmi, että vasta nyt oivalsin miksi hän oli niin hyvä kuin oli. Harvoin ihmiset ymmärtää miten paljon lahjakkaiden huippujekin täytyy tehdä mentaalista työtä. Kobe oli siinäkin ylivertainen. Olen postuumisti Mamban fani.

        Olin tänään hetken ajatuksissani. Se on terapeuttista. Ajaessani salille aamupäivällä pyörällä oli -11 pakkasta. Vastaan tuli ehkä ylä-asteikäinen nuori nainen, jolla oli takki auki, avokauluksinen pusero, eikä tietenkään päähinettä. Käytän tuosta näkemästä kuvaajana sanaa "leuhotti menemään". Miksi trendit ja muoti on niin kylmää? Nilkat paljaana, eikä lakkia ja harvoin hanskojakaan. Kesällä sitten saatetaan olla pipo päässä, kun on 30 astetta enemmän lämmintä. Loogisuus loistaa poissa-olollaan.

      Juttelin tänään hetken erään vanhan valmentajagurun kanssa. Juoksusta? No eipä juurikaan vaan filosofiasta. Pidän tämän velhon kanssa jutustelusta. Tuntuu kuin minusta vapautuisi aina omaakin ajatusta, kun saan vaihtaa hänen kanssaan ajatuksia. Hänellä on aina asiaa ja sisällöstä löytyy aina jotain sellaista jota vaihdetaan A4 takaa kuiskaamalla korvaan ja seikkaperäisesti sanoihin lisävaikutelmaa ilmeillä tehden.

      Kaksi miestä, Villu ja Vahur, näkee kuvan taulusta, jossa on kaksi alastonta naista. Villu: -"Tuo toinen on ihan Katrin näköinen. Vahur: -"Kumpi"?  Villu: -"Tuo, jolla on punaiset housut". Vahur: -"Mutta kumpikihan on tuossa alasti"!?!? Villu: -"Minä näen enemmän. Tuolla oikeanpuolimmaisella on ollut... tai ajattelen sillä joskus olleen, mutta nyt oli tullu kuuma".

      Nyt kadotin taas ajatuksen mitä loppuillan tekisin. Aamun verttitonni salilla oli sen verran kova, että olenkin ollut iltapäivän aika lailla kukkuluuruu. Takana on kova viikko. Paljon liikuntaa ja vähän unta. Ei ideaalia, mutta harvoin elämä on.

      Mamban dokumentti sai minuun lisää paloa. Sitä en vielä uskalla kertoa miten se ilmenee. Aika näyttää. Se mitä koripallon pallo oli Mamballe on juoksu ollut minulle vuosia. Ystävä joka kutsuu minua luokseen aina uudestaan. Se antaa minulle eväitä elämään ja minä annan sille aina sen mitä minulla on annettavaa. Yksinkertaista rakkautta.

Lenkkini Stravassa


Onni Vähäaho, Nivalassa 7.2.2020

KARKAAKO KÄSISTÄ?

            Ilman suunnitelmaa liikkuessa on mahdollista, että liikkuminen karkaa käsistä. Olen liikkunut nyt viimeisen viiden päivän aikana noin viisitoista ja puoli tuntia. Noin 90 tunnin kuukausi vauhdilla. Reilu kolme tuntia päivässä. Tuosta kahdeksan ja puoli tuntia lumipolkureiteillä. Karkaako käsistä? Vastaus on yllättäen varsin helppo: Ei.

           Viiden päivän isolta kuulostava annos liikuntaa on vain niukasti yli puolet viimeisimmän kilpailuni suorituksesta. Pääsin kuitenkin tänään jo ns. tunnelmaan. Eilen oli hieronta kahden edellisen päivän noin seitsemän tunnin treenin jatkoksi. Samana iltana (eilen siis) kävin tyhjäkäynnillä hölkkään kävelypätkillä höystettynä reilun 12km iltatunnustelun. Oli kylmä tuuli ja mittari oli ilman tuultakin -13. Tuuli tekee pakkasesta purevan.

           Tänään aamulla kävin kolme minuuttia päälle kolmen tunnin lumipolkulenkin. Jopa oli keräileminen. Tuota toisaalta kutkuttavaa tunnetta olin jopa hieman kaivannut. Ja kuten joskus edellisinäkin kovempina treenijaksoina niin nytkin, neljän-viiden tunnin päästä olin jo valmis katsomaan uutta lenkkiä silmiin. Illalla kävin kolme varttia Nesteen mäkeä varsin kevyesti neljään kertaan teijaten puolelta toiselle plus tasaista alle että päälle. Eli ihan tälläinen harjoittelun määreet täyttävä viiden päivän jakso.

           Sopivasti jopa henkisiä tuntemuksia, jotka liittyvät olennaisena osana tiukempaan treeniin. Ne voivat olla ensimmäisiä kertoja "tiloihin" ajeleville hieman pelottaviakin, mutta ajan kanssa niiden kanssa oppii olemaan. Katsoessani tämän tiukemman viisipäiväisen tehoja niin huomaan pysyneeni varsin maltillisissa lukemissa. 65% alle 123 sykkeen toimintaa. Ihan hyvä, sillä aimo annos on tullu tehtyä tuolla hankipoluilla, jossa syke nousee helposti.

          Nyt ois tarkoitus vähän himmata ja koittaa löytää paremmin tuonne hiihtoladuille. Tänäkin iltana harkitsin pitkään hiihtämään lähtöä, mutta toisaalta onneksi kävin hölkkäämässä, sillä tietynlainen juoksutoiminnan säilymisen tieto antaa aina rauhaa tuleville päiville. Hieman lumisessa Nesteenmäessä toiminta oli varsin jaksavaa.

          Tänään oli hauska sattuma, kun satuin vuoden 2013 maratonin Suomenmestarin kanssa samaan aikaan Pyssyyn. Sain seurakseni mestarin kuudelle ensimmäiselle kilometrille. Hietapuolen Bekele juoksi tänään "vain" talviperhereitin (hieman vajaa 12km) Pyssystä. Itse jolkottelin ns. "talvi pep26km lenkin". Kotia päästyäni katsoin, että liki seitsemäkymmentävuotias mestari oli juossut lopun vastamaakilsat kohti Pyssyä noin 5min/km. Saa siinä nuoremmat irvistää - huh-heijjakkaa! Hietapuolen Bekele on suurin juoksu idolini. Olen etuoikeutettu saatuani ammentaa häneltä oppia jo liki 10 vuoden ajan. Taisimme tavata Bekelen kanssa vuonna 2011. Sen jälkeen on juostu aika paljon yhdessäkin.

      TIEDÄTKÖ MIKÄ LISTA?

          Connor McDavid, Edmonton Oilers
          Leon Draisaitl, Edmonton Oilers
          Nathan MacKinnon, Colorado Avalanche
          Mikko Rantanen, Colorado Avalanche
          Sebastian Aho, Carolina Hurricanes
          Auston Matthews, Toronto Maple Leafs
          Mitchell Marner, Toronto Maple Leafs
          Elias Petterson, Vancouver Canuks
          Patrik Laine, Winnipeg Jets
          Jack Eichel, Buffalo Sabres
       

          Niin, kaikki tämän päivän ehdottomia NHL-supertähtiä, mutta kuka heistä voittaa ensin? Kellään yllä olevista ei ole vielä Stanley Cupia.

         LOPUKSI 

           Onhan Runebergin päivä. 

           Lunta kaunoo, näkökenttä ei ole aivan vapaa. Punainen urheilupusakka kuitenkin kiinnittää huomioni. Siellä nuori mies tulee tyttönsä kanssa reippaasti kävelten samaa risteystä kohden. Ah, tämähän olikin tuttu pari. Salapitovelvollisuus, mutta sanotaanko, että mies oli Toar Koppola ja nainen Hilkka. Kiireetöntä jutustelua. Tunsin eläväni, vaikka vasen kenkäni osoitti jo iltalenkille.

         Kuuntelin hieman puolivillaisesti uutisia, mutta siinä puhuttiin jotain vanhempien vapaista. Siinä todettiin, että synnyttävä osapuoli saa hieman enemmän vapaata - kait. Synnyttävä osapuoli. Konservatiivisuuteni häiritsee edelleen. Pää on jäänyt jossain määrin 90-luvulle. Auttaisiko uusi sovellus tai jotain muuta?

          Suopursut polun laidalla lumen suojassa. Jotenkin vielä etäällä. Kesällä ne kutittelee sääriä paikoin. Kyyt on vielä koloissaan, eivätkä tiedä minun kulkevan horroksensa aikanakin täällä. Uppoudun hetkeksi näkymään ja sitten nostan kaulani suoraksi. Pyssymäki 10km kyltti näkyy. Jaha, kohta tämäkin lenkki on taas juostu. Löydän itseni täältä usein. Viihdyn täällä, sillä tämä on sisäinen viettini. Tuntuu kuin minut vain tuotaisiin tänne ja sitten vapaudun. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 5.2.2020

URHEILUKENTÄN JUOKSURATA

          Juoksitko sinä joskus nuorena tai pienenä oman paikkakuntasi yleisurheilukentän juoksurataa? Kenties kävit jopa sisulisäkisoissa, kuten minä. Minulle Nivalan Tuiskulan yleisurheilukenttä oli likipitäen pyhättö. Siellä tuli oltua monta kertaa viikossa, etenkin torstaisin, jolloin oli sisulisät, jotka toimivat 8-16 lapsien/nuorien viikkokisoina. Olin vakiokalustoa.

         Nivalan yleisurheilukenttä on perinteinen 400m rata. Kaksi kaaretta ja kaksi suoraa. Lähtöpaikalta lukiessani ensin on/oli 10m kohdalla seiväshyppypatja, 50m kohdalla korkeushyppypaikka ja 100m kohdalla toinen seiväshyppypaikka. Pidin seiväshypystä. Hyppäsin molempiin päihin. Itään päin olevaan ennätykseni, 330 senttimetriä.

        Rata jatkuu. 220m kohdalla on kiekonheittopaikka.  250m kohdalla keihäänheittopaikka, itselleni se rakkain. 255m kohdalla vesieste. Vielä on esteet juoksematta. 300m kohdalla kuulantyöntörinki, jossa olen työntänyt mm. Arsi Harjun kanssa. Kait sitä voi vähän omaa historiaa kehua :)

       Pituushyppy ja loikkapaikat jäävät loppusuoralle katsomon alapuolelle. Juoksurata kuvaa mielestäni hyvin ihmisen elämää. Kaksi kurvia ja suoraa. Koskaan et voi tietää missä kohtaa rataa olet menossa, voit vain arvata.


    ------


      On satanut lunta. Ja nykymittapuulla aikas paljon. Kävelen verkkaisesti kauppaan ja pian takaisin. Palatessa näen omat jälkeni; elettyä elämää suoraan silmieni edessä. Elämä valuu kaiken aikaa loppua kohden, halusimme sitä tai emme. Menneisyyttä katsoessa voi olla hyvillään, että voi sitä todistaa. Tulevaisuus, kun sisältää enemmältäkin kysymysmerkkejä kuin tietoa. Koskaan ei voi tietää. Mikä täällä on olennaista ja tärkeää?

      Synnyin vuonna 1974 ja vietin vilkkaan lapsuuden ja nuoruuden. Seiväshyppypaikka oli kaiketi radan kohta - näin luulen. Toivon olleeni murrosiässä vasta 50m korkeushyppypaikkalla menossa. En voi unohtaa sitä, kun ylä-asteikäisenä Boston tupakka-aski tippui verryttelyhousujeni taskusta ylittäessäni sisulisien aloituskorkeuden 135 senttimetriä. Toimitsijan ilme kertoi aika paljon. Hänen teki mieli hylätä suoritus tupakka-askin vuoksi, mutta nosti kuitenkin valkoisen lipun ja katsoi perään vähemmän hyväksyvästi. Olen aina ollut oman tien kulkija.

      Vauhti ei älyttömästi laantunut elämänkokemuksista huolimatta aikuisuuden alkuvuosina. Sieltä ajalta löytyy vähintäänkin tarpeeksi tapahtumaa. mm. ensimmäinen lapsi, kovaa harjoittelua eri lajeissa, rillumareitä ja ero. Jotenkin tuntuu, että meno ajoittuu seiväshyppypaikan kupeeseen. Urheilijaminäni oli jäämässä tauolle ja olin ajautunut hetkeksi huningolle. Tuota aikaa taisi kestää kutakuinkin 7-8 vuotta.

     Takasuorallani taisi/taitaa olla myötätuulta. Aloin juoksemaan. Aloin elämään. Sain toisen lapsen ja ensimmäisen vaimon, jonka kanssa olen kulkenut jo pian 14 vuotta samoja polkuja. Ensi heinä-elokuun vaihteeseen tulee 12 vuotta siitä, kun aloin hapuileen juoksuhommia. Alun juoksukiiman tavoitteellisuus on jäänyt hieman enemmän taka-alalle, mutta juoksusta nauttiminen ja sen parissa puuhailu on edelleen vähintään yhtä upea intohimo. Myös itsensä kehittäminen.

     En tiedä olenko kääntynyt keihäänheittopaikkaa kohden menevään kaarteeseen vai mitä, mutta olen alkanut ajatella yhä enemmän tätä elämää, jota elän, ja sen rajallisuutta. Katsoin eilen avaraluontoa, jossa Hyenalauman äiti uhrasi itsensä pelastaakseen lauman johtajaksi nousseen tyttärensä hengen. Olisiko tästä opittavaa? Pohtiminen on aina hyväksi. Harva pystynee olemaan aivan yksin onnellinen, siksipä lähimmäisten aito läsnä-oleminen on mielestäni yksi aliarvostetuimmista asioista lajikunnassamme.

     Elämä voi kääntyä arvaamatta loppusuoralle ilman onnettomuuttakin, jollei jopa kalkkiviivoille. Olen nähnyt miten ihminen voi muuttua aivan eriksi puolessa vuodessa. Asiallisesti ja asiassa keskusteleva ihminen voi kadottaa täysin sen mitä on edes sanomassa. Sen verran oon empaattinen, että pahaa tekee katsoa, miten ihminen rapistuu pois, vaikka on vielä keskuudessamme ja vieläpä ihan kotonansa asustamassa.

     Törmäsin vast´ikään erittäin hyvään twiittiin twitterissä: -"Sivistys on sitä, kun jättää kirjoittamatta, sanomatta tai muuten ilmaisematta asian, jonka tarkoitus on olla ilkeä tai loukata toista. Vaikka se olisi tottakin". Mielestäni hieno pointti. Tuo on ominaisuus, jossa minulla on kehitettävää. Varmasti monella muullakin.

       -------


      Olen ilmoittautunut tälle vuodelle kahteen polkujuoksutapahtumaan. Useimmat taitaa tietääkin, että olen mukana NUTS Karhunkierros 166km tapahtumassa. Sen lisäksi ilmoittauduin äskeittäin Vaarojen Maratonin 130km kisaan. Eli olen mukana kahdessa kolmesta UltraTourFinland sarjan osakilpailuista. Ja vain sen vuoksi, että Koli ja Ruka ovat upeita paikkoja ja että siellä on tarjolla viisi UTMB -pistettä, jos nyt joskus sinne pääsisi. Nykysysteemissä on kyllä hankalampi homma.

     Noiden kahden tapahtuman lisäksi on tarkoitus olla aktiivinen myös itse. Toki ei tässä helmikuussa, mutta maaliskuussa olisi tarkoitus juosta Iisalmen Koljonvirran patsaalta tänne Nivalaan Tillaripatsaalle. Noin 128-129 kilometriä asfalttia. Jollain tavalla kuitenkin kiehtova reitti. On siellä jokunen vastanen ja myötälekin.

Onni Vähäaho, Nivalassa 2.2.2020