Näytetään tekstit, joissa on tunniste muut harrastukset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muut harrastukset. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 18. tammikuuta 2023

UUSI HARRASTUKSENI (VAHVALLA LENKKIKOKEMUKSELLA MAUSTETTUNA)

            Uusi harrastukseni on chillailu/rentoilu, maustettuna eettisesti kestävällä sluibailulla. Ihmiset tekevät mielestäni elämästään liian täysiä ja unohtavat ottaa iisisti. Säännöllinen vauhdin alas otto, makoilu sohvalla tai vuoteella vain ollen tai mietiskellen. Voidaan puhua myös pysähtymisestä.

            Löysin tämän harrastuksen, kun lopetin tavoitteellisen juoksemisen. Samalla jäi paljon aikaa ja loppui kaikki suorittaminen. Reilun vuoden kuluttua aloitan elämäni toisen sivun meidän kaikkien kaksi sivuisesta kirjasta. 50 vuotta per sivu. Keskittyminen mahdollisimman mukavaan elämänsisältöön on minun harrastukseni ydin. 

            Olen urheilutaustani johtuen ”kärsinyt” suorittamisesta elämässäni. Elämä ei ole kilpailu – tai on se, jos niin haluaa, mutta aika juoksee koko ajan loppua kohden, sekin on hyvä sisäistää, jos haluaa juosten kusten elämänsä elää. Miten sitten hoksasin rauhoittua elämään ainutkertaista elämäämme? Asian voisi humoristisesti purkittaa näin: aikansa, kun sätkii, niin rauhoittuu. Niinhän se kalakin vedestä nostamisen jälkeen. No, en ole pois kuolemassa vielä – toivottavasti – mutta tuollainen vertauskuva tuli mieleen.

            Minulla on edelleen kuitenkin myös aktiivista toimintaa. Sekin on hyvä muistaa. Tämä on vain yksi (uusi) harrastukseni. Yhä seuraan tiiviisti NHL – liigaa ja juoksenkin aina välillä. Viimeksi sunnuntaina juoksin pidempään. En tiedä miksi keksin juosta noin kolmen tunnin ja yli 26 kilometrin lenkin, vaikka ulkona tuuli kymmenen metriä sekunnissa ja vettä/räntää satoi vaakamambona. Mutta mikä parasta, tuo lenkki tuli tehtyä ilman tavoitetta juosta se, spontaanina ideana.

            Ajattelin juosta niin sanotun perhereitin kotoani. Ensin ajattelin juosta vesistöjen jäitä pitkin, mutta onneksi hautasin ajatuksen, sillä siellä olisi odottanut jäiden päällä ollut useamman sentin vesikerros. Niinpä juoksin alun vajaa neljä kilometriä iloisesti teiden pientareita pitkin. Nivalassa on ollut vajaa viikko plussakeliä. Ei paljon, mutta koko ajan, yötä päivää. Sain vihiä, että yhdistetty hiihto/pyörä/juoksubaana olisi hyvin tallottu. No, oli varmaan ollut jossain kohtaa, mutta ei enää. Upotti aika huolella askeleesta yksi lähtien.

            Reilun parin kilsan uppuroinnin jälkeen tulin hyvin lyhyelle tiepätkälle. Ajattelin, että kyllä kelkkareitti kantaa paremmin. No, ei kantanut. Mutta tämä oli nyt tätä spontaani-ideaa ja ajateltua reittiä. Huomasin jossain kohtaa käveleväni välillä, vaikka oli ajatus juosta. Ei kun takaisin juoksuun kiinni, vaikka upotti niin vietävästi. Lopulta reilun yhdeksän kilometrin juoksun jälkeen pääsin taas hetkeksi tielle. Silloin päätin, että ”enää” tuo seitsemän kilometrin perhereitti ja sitten teitä pitkin vimppa kymppi kotiin.

            Perhereitillä mieli rauhoittui, niin usein aina. Polku oli paikoin konstikas, mutta mieli alkoi vaipua positiiviseen transsiin. Rimpinevan ojan laitaa aloittaessani paluumatkan huomasin puhuvani: -”ajattelit sitten tänne lähteä. Että tuosta vaan, milloin vaan reilu 26 kilometrin lenkki”. Syviä huokauksia. Palaan ajatustasolle puhumisen sijaan: -”olihan idea. Ilman lenkillä käyntiä nämä on aika raskaita reissuja. Jos sitten ensi kerralla vähän mietitäs ennen näitä tämmöisiä”.

            Loppulenkki meni aika lailla tyhjällä päällä, hyvin. Juoksulenkit ovat edelleen mukavia, mutta ei niitä viitsisi ohjelmoidusti tehdä, jokin tavoite mielessä, ei. Tällaiset vahvat kokemukset ovat kuitenkin hyvin päätä rentouttavia, vaikka jalat eivät ole samaa mieltä. Näiden jälkeen on kiva chillailla. Huomasin tuossa äskettäin, etten käynyt minkään valtakunnan lenkillä kuuteen päivään. Enkä edes kaivannut lenkkeilyä. Sisäinen rauha on kiva tunne, mutta toki se ei sitä välttämättä tule aina olemaan, mutta nyt kirjoitankin vain tästä hetkestä, näistä ajoista, joita nyt elän. 

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 18.1.2023

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

VAIHTUIKO PLANEETTA?

                     Siirtyessäni ns. ylimenokaudelle, tuntuu koko maailma menneen vallan eriskummalliseksi. Olen selkäköyryssä vanhuuttani köpöttänyt tässä useaan otteeseen seinäkalenterin luo vain todetakseni aina saman asian: Ei tässä oo menny ku viikko, mutta silti tuntuu kuin olisi mennyt paljon kauemmin...

                     Muistaakseni(?) viikko sitten jalkapallosäännötkin olivat erilaiset. Nyt Leverkusen nousi perjantaina hetkellisesti Bundesliigan kärkeen TÄLLÄ maalilla. Pokkana pojat tuulettavat, joskin hieman hämillään ja huvittuneena itsekin. Tuo oli pelin voittomaali. Leverkusen voitti 2-1.

                     Kun tapahtuu jotain hekumallista, tunteet valloilleen saavaa, huudan usein: diu,diu, lippindaun tai muuta vastaavaa, samaan kategoriaan tipahtavaa. Menneellä ylimenokauden eka viikolla en ole päässyt käymään paljoakaan alle 100 sykelukeman, kun Crosby on huudattanut minua vähän väliä, välillä öisinkin.

                     Samaan sekavaan tyyliin jatkaen. Painoin viime marraskussa 77 ja risat. Olen siitä lähtien enemmän ja vähemmän PYRKINYT alentamaan painoani. Jotkut ovat varoitelleetkin liian rajusta pudotuksesta, kun kuulema reenaan niin paljon. En nyt sitten tiedä - mutta 4kg oon nyt painavempi kuin 11kk sitten (POTRAN POJAN VERRAN) ja voin rakkaat lukijat taata, ettei se ole lihasta. Että suhtaudutaan jatkossakin hyvin humoristisesti Cosmoksen "laihutuskuureihin"... Jos kuitenkin taas yrittäs... Kohta saa vaihtaa (taas) lajia. Tähän lajiin ei oikein passaa +4kg/vuosi -rytmi. Oisko ehotuksia? Kellomies? Aamureenit klo.5 tuiskulan kentällä? Kellotan lumihiutaleiden tippumista?

                     Viime yönä Mike Smithillä oli AJOITUS kohdallaan? Onko kukaan vielä edes kuullut kuka on Olli Määttä? Hän on 19-vuotias ensimmäisen vuoden NHL-pelaaja, PUOLUSTAVA puolustaja, joka taistelee pelipaikasta yhden maailman parhaan jääkiekkojoukkueen takalinjoilla. Kuka sanoo, ettei suomalaiset uskalla yrittää? Kun PUOLUSTAVA puolustaja lähtee kolmella - kahta vastaan ylivoimahyökkäykseen yhdessä Crosbyn ja Kunitzin kanssa, on siinä MUNAA. Ja LOPPUTULOS oli TÄMÄ. Huikeaa! Hattua päästä!

                      Viikko tuntuu monikerroin vähäiseltä menneeltä ajalta, kun katson vasta nippa-nappa 18-kesäisen Alexander Barkov jr. JÄÄTÄVÄN rutinoituneen näköisiä otteita. KATSOKAA TÄTÄKIN, kuin +35-vuotias Mario Lemieux.

                      Kaiken näiden ihmeellisyyksien myllertämänä löydän itseni unentöppörössä aamuöiseltä wc-käynniltä. Ilmeisesti aivojen frontaalipuoli toimi kuitenkin sen verran rekisteröiden ympäristön tapahtumia, että minulla jäi 5% verran ajatustoimintaa päälle hortoillessani takaisin peiton uumeniin. Hetkinen! Kellohan taisi olla jotain viis... Siellähän oli vaimo hereillä - aamuvuoroon valmistautumassa... hmmm... puoli 7 tietämissä hän lähtee... Tässähän ehtis... JOO, YLÖS, käskyttävät aivot ja silloin Vähäahon poikaa vietiin. Kampetta palion päälle. En kato ees ulos tai mittariin. Vaimo sanoo, että pikku pakkanen. Hieman naurattaa sisälläni. Vaimon eleistä päätellen tämä on enemmänkin odotettua kuin se, että olisin jatkanut uniani.

                      Pian olen kuin Michelin ukko. Hyppään maastopyöräni selkään. Otan tavoitteeksi järven kierron Haapaperän kautta. Tuuleekin näköjään. Kylläpäs tein kiireettä-pittää-tavoitteen. No, hutkitaan sitten kampea kiertäen vinhasti. Sykkeet nousee. Eikö ne huonokuntoisilla ylipainoisilla nouse? Perkele, että sitä pitää ahnehtia, ja heti aamusta. Käännän pian positiiviseksi. Palautumista voi edistää pikku repäsyt. Onhan se juurikin erilaista ja poikkeavaa viimeisen kuukauden erittäin matalatehoiselle. Samalla tavallahan sitä haetaan palautusta toisinkin päin. Kun vedetään kovaa, täytyy sitten vetää hiljaa. Hitsi mää on nero, heh, heh... Mutta olipas piristävä 71minuuttinen. Meni nopeasti. Nyt taas suihkun kautta vällyjen sisään. Diu-diu-diu-diu.

                      Pyhhäinmiesten - se kun on ne tuplapyhät heti marraskuun alussa - viikonloppuna oon vappaalla, mutta kiinni kotona. Aattelin silloin uusia nhl-tilastoja ja viihdyttää sivujeni nhl-seuraajia. Montako teitä vielä on?

                      Nyt on viikon 42 loppu. Varsinaisen harjoittelun aloitan jossain kohtaa vko.44 - vko.46 välillä. Esim. Viikot 44 ja 45 totuttelua jollain n.80km/viikko määrillä. Viikko 46 on joka tapauksessa kevyt. Vedän sen jälkeen kolmen viikon rytmillä: 1)kova/määrä + 2)määrä + )kevyt... Nuo teemana. Kilsamäärät ja viikojen kovuudet vaihtelevat. 1)kova/määrä viikolla on todennäköisesti alle 120km, mutta se sisältää myös jonkun verran maratonharjoittelulle tyypillisiä täsmä lenkkejä. Kuten keskitehoinen 15-21km tai pitkät vedot, esim. 3x5km tms. 2)määrä viikko tulee aina kova/määrä viikon perään, johon tullaan siis enemmän tai vähemmän valmiiksi moukaroituna. Se on sitten 95% puhdasta, matalatehoista määrän mättämistä. Maksimissaan yksi 30-45min hieman reippaampi/vauhtileikittely piristykseksi. 3)Kevyt viikko on sitten vastaavasti erittäin kevyt. Yritän painottaa tämän merkitystä. Pidän kilsamäärät pääsääntöisesti alle 70km keveillä viikoilla.

                      Tuolla tavalla lähden siis aloitteleen n.1-3 viikon päästä varsinaisen uuden harjoitusrupeaman. Ihastuin oma24h harjoituksen myötä noihin "ommiin-nimmiin" tehtyihin harjoituksiin ja tuun jatkossakin niitä tekemään. Pidän niistä. Ja tässä(kin) harrastuksessa täytyy tehdä niitä asioita joista pitää. Tahdon sanoa, etten vieläkään ole niinkään varma, tulenko osallistumaan Enduranceen. Elän sillä tavalla murrosvaihetta, että en ole enää varma, tarvinko kilpailuja. Miksi minun pitäisi kilpailla? Joka tapauksessa ainoa vastustaja on aina sama - minä. Miksi siis laittaa rahaa kilpailuihin? Minun juoksuharrastus on siksi vahvalla pohjalla, ettei se tarvitse kilpailuja. Juoksu antaa itsessään tarpeeksi. Yhtä lailla voin mitata omia rajoja omissa jutuissani, epävirallisesti. Näitä kysymyksiä mietin perin pohjin. Eli on mahdollista, että olen juossut viimeisen kilpailun.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 20.10.2013               

perjantai 17. toukokuuta 2013

KEVYTTÄ PYÖRÄRETKIÄ TARJOLLA

                     Elikkä Pe 31.5.2013 klo.18.00 on lähtö kevyelle pyöräretkelle Nivalan tillaripatsaan luota. Ajateltiin käydä tsekkaan nimittäin tuo La 15.6.2013 pidettävän 3.Onnin kierroksen (100km) reitti pyörillä. Samalla tehdään mahdollisimman monella gps:llä tarkistus reitin mitasta. Mukaan lähtee ainakin minä ja Jani. Tarkoituksena tosiaan rullailla vain ihan retkeillen tuollaista n.15-20km/h vauhtia - nauttia toivottavasti hyvästä kesäillan säästä.

                    Tuli vain mieleen, että on mukava käydä tutustuun ennalta tuohon 3.Onnin kierros, Nivalan ympärijuoksun, reittiin. Suurimmaksi osaksi reitin tiiänkin, mutta joitain kohtia on, etten muista koskaan menneeni. Mitään suunnistuksellista haastetta reitillä ei ole, mutta uteliaisuuven vuoksi. Ja meneehän tuo sopivasti Terwamaratonin jälkeisenä viikkona palauttavana liikuntana, kun oon määränny ihtelle reenaus kiellon viikoksi Terwan jälkeen. Eli max.12km/lenkki/erittäin kevyttä korkeintaan = täyttä palauttelua. Eli max. aktiivista lepoa, johon voidaan laskea tuollainen kevyt iltapyöräilykin?

                   Ilmoitelkaapa, jos ootta lähössä muukki mukkaan pyöräileen, vaikka tuohon kommenttikenttään! Varmaan mukaan kannattaa ottaa ainakin juomaa ja jotain helposti pyörän päältä naposteltavaa evästä. Nähelläänpä siis reilun parin viikon päästä perjantaina rennon pyöräretken merkeissä!

Ps. Taas piti laittaa takas nuot roskapostisuodattimet, eli jouvutta kommentoidessanne läpäsemään tuon robottitestin. Alkoi tulla nääs niin paljon sontakommenttia by english langues!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 17.5.2013

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

ENNÄTYKSIÄ JA ELOKUVIA

                           Oli tuossa likimain pari päivää ihan vetämätön olo. Nautin siitäkin. Ilmeisesti pieni, taanehtivasti tullut väsymys 24h kisasta - vielä kerran. Puuhastelin sitä mitä huvitti. Enimmäkseen päivystin sohvalla, tarkkaillen hitaasti "maisemia" kuin pöllö konsanaan. Varmaan katantakin oli samaa luokkaa. Varsinkin eilen olin aivan saamaton... Tai ainakin melkein.

                 Harjoittelin nimittäin pe-iltana ja melkein koko eilisen päivän tekemään tietsikalla "elokuvia". Puuhastelin lähinnä lapsistani pari pläjäystä. Lopuksi tein omasta matkastani juoksijaksi n.10min lyhytelokuvan. Pahus, kun niitä ei voi tänne laittaa, eikä youtubeen, kun niissä on taustalla musaa ja esim. you tubessa tämän bändin taho oli laittanut heti eston päälle. Mutta ainahan niitä voipi katella kavereiden kanssa. Polttelin noita pätkiä dvd-kiekollekin. Ihan hauskoja niistä tuli, vaikka ihte sanonkin.

                 Jepulis-jee, teki mieli eilenkin toisessa osassa aivoja treenata, mutta vahvempi puoli veti rötväys mielelle. Ja annoin sille puolelle kernaasti tilaa. On kiva välistä puuhailla aivan jotain muuta. Myös tänään sunnuntaina käynnistyin aika hitaasti. Sain kuitenkin päiväsellä temppuiltua sellaisen reippaan puoliska tunnin venyttelyjumpan, joka vähän herätti tuota kupoliakin parempaan iskuun. Silti piti vielä päikkärit(!) ottaa iltapäivästä, jotta vihti lähteä veivaan jonkinlaista kiekuraa ulos. Siinä mietinkin herätessäni, että jos ottais tänään sellaisen 4km verryttelyä+ 8km Vk reipasta+ 4km verryttelyä. Juu, se tuntu aika mukavalta. Ilmakin oli astmaatikolle varsin suotuisa, n.+12 ja sataa ropisteli aika ajoin. Siispä nokka ulos.

                Jotenkin oli nihkiää tuo 4km verryttely huuhailu. Merkille panin kuitenkin, että pitkästä aikaa elimistö toimi oikein = tosi kevyt verryttely menikin aivan ultrakisasykkeillä = 130-135 tienoilla. Ajallisesti tuo verkka pätkä - eikä tuntemuksiltakaan - ei mitenkään kaksisesti mennyt = 5:38/km. Eihän noilla verkkavauheilla tietysti oo mitään merkitystä, mutta kyllä se ihmeesti ainakin mulla antaa yleensä(!) osviittaa, miten mahtaisi reipas rykäsy kulkea. En tiedä miksi, mutta ajattelin tuon puolinihkeän verkan aikana, että jos rykiski saman tien 10km reipasta. Pari päivää rötvänneelle nupillekin tuo ehotelma ihmeesti heti kelpas!!! Mistähän nyt liiraa? Tulipa vielä mieleeni, että mikäli lähtee kulkemaan niin vois kaataa omasta mielestäni heikon 10km enkkani, 49.22. Aivan ihmeellisiä mietteitä.

                 Pianhan sitä sitten tulikin 4km verkkaa täyteen ja jatkoin matkaa seuraavaa 10km lenkuraa kohden. Liekkö jo loikat ja hypyt näin pian vaikuttanut (ainakin jalkojen lihakset niistä tykkäsi tulemalla kipeäksi ja varsinkin vatsalihakset ollunna ihan tulessa), sillä jotenkinsa tuntui mukamaste hyvin voimakkaalta oma reipas juoksu - siis minun (etana) mittakaavassa. 4.34 meni eka kilsa ja meno jatkui muutenkin ouvon helepolta. Oli kuitenkin aika vaikea fundeerata, että minkä tuntusta vauhtia sitä uskaltaapi rykiä reipasta, jottei noutaja tule liian aikaisin. 5km meni 23.25. Eipä tuossakaan vaiheessa tienynnä jaksaako tässä "maaliin" vai oonko menny pehmoillen. Siinä kääntöpaikalla Nivalan ykkösnaismaratoonari jonnin matkaa jututti lähes mykkää juoksijaa, joka ei tienny miten tässä juostaan. Iloisesti naureskellen kertoi pian 100km pyöräillensä tälle päivää! Ois voinu olemuksesta päätellä, että oli justiin laittanna kamat niskaan ja vasta aloittamas pyöräilyä. Melkoinen kestävyysihme. Harmi, etten oikein pystynyt paljon tosiaan juttelemaan. Ehkä sittenkin oli tehoja mulle ihan tarpeeksi - mene ja tiedä.

                 Kääntöpaikalta takas tullessa vauhdin kanssa oli vieläkin enempi arpomista. Toisaalta ei tuntunu kovinkaan hankalalta juosta n.4.40 kyytejä. Pelko kuitenkin oli edelleen, etten silti jostain syystä jaksa (mamo, mikä mamo!!!) perille. Lopussa olikin sitten ihan hyvin paukkuja. Viimeinen kilsa tuli 4.28, vaikka kieltämättä vähä ihan lopussa jo hapotti. Anyway, aika oli 46.44 (4:40/km) ja toinen puolikas meni jopa kuus sekkaa nopiammin. Enkka parani peräti 2min38sek!!! Vaikka tuo vanha ennätys oli huono, on enkka silti aina enkka. Tämäkin antaa lisäpotkua syksyn haasteisiin, joista ei vielä hirviän tarkkaa tietoa ole. Ja onko väliksikään? Kunhan vain treenailee ja käy kisoissa fiiliksen mukaan. Ehkä yhen puoli -ja kokomaran voisi ainakin purkittaa tälle syksylle/loppukesälle. Ja niitä ratakisoja - miksei hölkkiäkin - jos kalenteriin passaa. Tulipa tänään yksi AIVAN USKOMATON tarjous ja ehotus hyvältä ystävältäni neljäksi päiväksi lappiin treenaan. Pahus vain, kun elokuussa on pisin yhtenäinen vapaa max.3päivää, eikä vaimon työvuoroista ole edes vielä mitään tietoa. Mutta joskus vielä, jos tarjous uudestaan joskus napsahtaa eteen. :)

                Eipä tässä erikoista. Viikko lomaa jäljellä ja olo on sangen tasapainoinen ja mukava. Mielenkiinnolla jään lajitovereiden tavoin odottamaan mitä huominen taas tuo tullessaan.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 22.7.2012