tiistai 30. kesäkuuta 2015

PUOLIVUOTIS KATSAUS

                    Vuodesta 2015 on kulunut tänään puolet. On aika katsoa hieman minkä verran on tullu tehtyä treeniä ja mitä muuta on puoli vuotta tuonut tullessaan.

                     Viime vuonna tammi - kesäkuussa harjoittelua kertyi n.301h. 

                     Nyt vastaavalla aikajanalla n.319h.
                    <-Juoksua 2510,6km... Harjoittelukävelyä 104,8km... Hiihtoa 25km... Pyöräilyä 76,7km... Kävely on ollut lähes 100% sauvakävelyä I-SR2014 vaellusreitillä.

                     Harjoittelin tarkoituksenmukaisesti vähemmän ennen Unkarin 6vrk kisaa kuin aikaisempana vuonna, mutta tietysti Unkarin kisassa tuli juostua vastaavasti 6vrk aikana noin 75 tuntia, joka on tietysti laskettu tässä yhteiskertymään. Vastaavasti olen harjoitellut nyt kesäkussa odotettua enemmän, peräti yli 45h. <- Juoksua 308,3km.. Kävelyä 35,5km.. Pyöräilyä 14,6km...

                     Moni on kysellyt Unkarin kisasta palautumisestani. On mukava, kun ihmiset välittävät. Vaikka olen hanakka laskeen leikkiä niin silti olen ollut tosissani, kun olen todennut, etten ole palautunut, enkä voi vielä aloittaa normaalia harjoittelua. Totta on myös se, että olisin halutessani voinut yrittää palautua viisaammin, harjoittelemalla hieman vähemmän ja järkevämmin. Kesäkuu on ollut siis tavallaan itselleni lahja Unkarin kisasta - vapaata juoksemista ja harjoittelua fiiliksen mukaan.

"Harjoittelu" viikot juoksun osalta Unkarin kisan jälkeen:

 Vko.21: 44,5km Juoksua..
Vko.22: 50,3km Juoksua..
Vko.23: 56,1km Juoksua..
Vko.24: 70,1km Juoksua..
Vko.25: 103,8km Juoksua..
Vko.26: 78,3km Juoksua... (plus yli 10h muita lajeja -> Sauvakävely + Pyöräily)

                     Ajoittain olen yrittänyt tehdä järkeviäkin harjoituksia, jopa viikkoja, mutta aika ei ole vielä kypsä normaalille tosi harjoittelulle. 6vrk juoksukilpailusta palautuminen kestää tietysti pitkään. Se, että olen toipunut ylipäänsä jotenkinsa juoksenteleen on jo sinänsä hienoa. En ole ajatellut mitään aikaa, paljonko menee, kun palautuu. Se olisi mielestäni aika mielipuolista heittää mitään arvioita, sillä en ole aikaisemmin juossut noin kovaa ja pitkää kisaa.

                    Joten juhlat jatkuu. Koitan silti tehdä joka viikko palauttavia harjoitteita suurimman osan - tavallaan pitää näin jonkinlaisen järjen juhlissani.
                     Toiveena olisi, että voisin juosta edes jotenkinsakin ehjän polkujuoksukisan 22.8.2015 Nivalan polkujuoksukisassa, Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2015. Toivomme, että ihmiset löytäisivät kisan, sillä olisi hyvä saada tällekin alueelle oma isompi polkujuoksukisa. Reitistöhän on meillä varsin persoonallinen ja erittäin hyvin merkattu ja hoidettu. Käyttöaste reitillä on iso, joten polku kehittyy nopeasti myös uusilla polku-osuuksilla.

                     Ennen Elokuun kisaa juoksen yhden varttimaratonin kaverin tapaamisen yhteydessä. Tietysti haluaisin mennä kuin aropiru, mutta katotaan nyt mitä jalat sanoo. Vasen polvi on vähän rajoitellut vauhti-intoa ja viimeistään (ikuisesti?) jumiset reidet on tyrehdyttänyt viimeistään vähäisenkin, orastavan vauhdin tunteen.

                     Lopuksi voisin todeta, että tänään mietin vaellusreittiä raivatessani, että olenhan jo 41vee, joten jos ei juoksu ala enää kulkemaan niin onhan se kiva hifistellä tuota meidän vaellusreittiä priima tikkiin. Pointti: Minulle juoksu on vain yksi osa elämää. Pärjäisin varsin hyvin ilmankin. Ois vaellusreittiä, NHL:ää, biljardia.. jne. noin niin kuin harrastuspuolella, perheen kanssa vietetystä ajasta puhumattakaan. Joten varsin tasapainoisella mielin olen aloitellut kesälomaani.

                     Hyvää kesää kaikille, sillä nythän se alkaa!

Ps. Muista ilmoittautua Kapinapolkujuoksuihin ja PEP2015.

        NIVALAINEN HARRASTEMUUSIKKO - KUIN SAKARI KUOSMANEN - VAI TÄ?


Onni Vähäaho, Nivalassa 30.6.2015            

perjantai 26. kesäkuuta 2015

KIPINÄN HETKI - ANNA SEN SOIDA

                       Vastoin omiakin odotuksiani Unkarin 6vrk kisan henkinen palautuminen sujui kuin mistä muustakin kisasta tahansa. Ei väsymystä, ei tylsistymistä - sen sijaan valtava halu oppia lisää, kehittyä - ja ennen kaikkea harjoitella.

                       KIPINÄN HETKI


                      Kappaleesta saa olla montaa mieltä (itse tykkään kovasti), mutta KATSOKAA itse musiikkivideo. Sen verran ainakin voi jokainen vaivautua? Ainakin itse arvosta Robinin ja Elastisen elettä ottaa vakavan aivovamman seurauksena rajun elämänmuutoksen kokeneen Pekka Hyysalon mukaan videolle lenkkeilemään Robinin kanssa. Tässä on jotain aitoa. Wau!

                       Olen elänyt jo muutaman viikon "Kipinän Hetkeä". Valtava halu harjoitella. Valtava halu pystyä harjoittelemaan kovaa. Sillä tarkoitan itselleni tarpeeksi määrä ja myös tehokkaita harjoituksia. Sisälläni on isoin kipinä koskaan. Varmasti se jaksaa odottaa, mutta silti odotan kuin oma tyttöni seuraavaa jätskiä.

                       Olen käynyt neljä kertaa hierojalla. Niistä ensimmäiset kerrat jotain pari-kolme viikkoa sitten - jälkimmäiset tänään ja kolme päivää sitten. Edistymistä on tapahtunut, mutta hidastahan se on ollut ja edelleen on vähän turhan makeita paikkoja lihaksissa. Olen tehnyt yhden yli 100km viikon, juossut yhden kerran vaellusreitin läpi kertalaakista (57km) ja ehkä kolme kipaletta on kertynyt kaikkiaan alle 4min/km vauhtisia kilsoja. Varovaisia kokeiluja. Eikä tosiaan mitään optimi treenejä. Vain kaksi kertaa oon käynyt huoltavan sauvakävelyn, joka on auttamattomasti liian vähän. Lapsenkaan käytös ei aina ansaitsisi jäätelöä. Silti sitä voi haluta.

                       Sieltä ja täältä on kiristellyt. Välistä jalkapohjia, välistä etureisiä, välillä takareisiä. Muutama päivä sitten tuli vasen polvi kummallisesti kipeäksi polvilumpion päältä. Kipu onneksi alkoi hävitä saadessani hieman elastisuutta nelipäisiin etureisiin. En ole ollut siis vielä valmis harjoittelemaan fyysisistä syistä johtuen. Jotenkin on kaiken aikaa tuntunut, että jos nakkelen +120km viikkoja tai latelen liiaksi alle 4:20min/km kilsoja alkaa paikat buustaan, jos kohta ei muutenkin se voisi olla mahdollista.

                      On vähän kiusallista huomata olevansa elämänsä kunnossa, mutta ei pääse sitä mittaamaan kunnolla ulos edellä mainitun rajoitteen vuoksi. 6.6.2015 juoksin tosi jumissa oman kesäajan enkan I-SR2014 -perhereitillä. Muutama päivä sitten juoksin muistini mukaan kovempaa kuin koskaan alle 130 sykkeillä 12,4km lenkin (keskivauhti 5:17/km, keskisyke 129). Paikat jumissa edelleen... Pari kertaa on tosiaan tullu kokeiltua kilsan matkaa kiihtyvänä hiekkatiellä Vk-kovaa, joista paras on mennyt 3:54min/km. Tänään juoksin hieronnan jälkeen kevyttä verryttelyä ja yhden kilsan vain tunteella helppoa reipasta aikaan 4:20min/km. Jotenkin on sellainen kutina, että vosin parantaa 10km enkkaani (41.33), kun vaan tästä pääsen edes kohtuudella tolpilleni, jopa 40min alitus ei tunnu aivan mahdottomalta. Oh-hoh... Mutta ei auta kuin oottaa... Tosin lihakset voi sitten antaa juosta varkain piankin... Jos vaikka kohta lämpenis. Maanantaina alkaa kesälomakin.

                    Joten jaloilleni voisin sanoa vain, että ANNA SEN SOIDA

Onni Vähäaho, Nivalassa 26.6.2015     

tiistai 23. kesäkuuta 2015

JOUTESSA...

                     KATELKAA tätä joutessa... Vaikka ajatuksella; Anssi kävi talossa...

Onni Vähäaho, Nivalassa 23.6.2015

lauantai 20. kesäkuuta 2015

HUIKEAT POLKUJUOKSUKISAT!!!!

                  ...NIVALAN ISR2014 VAELLUSREITILLÄ TÄRÄHTI TÄNÄÄN VALTAKUNNALLISESTIKIN KOVAT TULOKSET TAULUUN!!! 


                   LINKKI TÄSSÄ JA KISAVIDEO TÄSSÄ

 

 


Miesten kärkikolmikko vasemmalta: Risto Uusivirta (2.), Anssi Koirikivi (1.) ja Lauri Gummerus (3.)
             UUSI REITTIENNÄTYS ANSSI KOIRIKIVI 43.35

Naisten kärkikolmikosta voittaja Aino Jääskeläinen (vasemmalla) ja kolmas Roosa Lassila (oikealla)
             UUSI NAISTEN REITTIENNÄTYS AINO JÄÄSKELÄINEN 55.07

Onni Vähäaho, Nivalassa 20.6.2015

tiistai 16. kesäkuuta 2015

KAHDEKSAS KERTA

 ENNEN KAHDEKSATTA KERTAA 

(Jälkeen kahdeksannen kerran tulee sitten oma luku, tähän jatkoksi)


                          Lista vahvistaa muistin asiasta, huomenna aamulla haen kahdeksatta I-SR2014 -vaellusretin läpäisyä. Saan olla mitä ilmeisemmin enää 67 päivää maksimissaan reittiennätyksen haltija sillä kovia polkujuoksijoita on tulossa PEP2015 -kisaan elokuussa, jollei jo sitä ennen paikalliset hirmut eksy reitille. Yksi kisaan osallistuva oli eilen painellut 10km +290m nousumetrillä pururataa @4:16 keskivauhdilla. Voisko tuohon sanoa, että kyllä lähtee?

                         Lyheyn pouta jakson - ja maaston kuivumisen - jälkeen on alkanut taas sataa lähes päivittäin. Maasto on vettynyt ja peruspolkukin hieman pehmentynyt. Tuon huomion tein eilen, kun kävin kiertämässä perhereitin uusilla polkujuoksukengilläni.

Inov 8 Race Ultra 270 -malli.

                          Olen pinta puolisesti alkanut palautumaan. Kuivalla ja selkeällä polulla/reitillä kulku on jo varsin hyvävauhtista ja jaksavaa - vähän aikaa, raskas paino lauseen lopussa. Nyt vaellusreittimme on hidastunut melkoisesti 10 viimeisen päivän aikana. Samalla pehmentynyt pohja kaivaa esiin palautumattomuuteni. Reitin pohja kysyy enemmän voimaa ja lihasten toimintakykyä useita tunteja kestävässä suorituksessa. Luitte oikein. 58km vaellusreittiämme en juokse vielä tällä kunnolla missään kelissä yhdeksään tuntiin kevyenä harjoituksena vaan siitä tulee ainakin jollakin tavalla suoritus. Yritän sen tehdä silti mahdollisimman helposti. Monellako tuli kahvit rinnuksille?

                          Reitti on vielä osin talven ja kevään tuulien jälkeisten tuulten kaatojen ja muun kasvaneiden esteiden myötä talvitelolla. Kesätelolle sitä on tehty kaiken aikaa ja reitti onkin edistynyt taas hienosti. Silti sarkaa piisaa. Eikä ketään oo vaelluskunnan valiokunnissa kielletty menemästä ahkeroimaan reitille... Reitti on siis tällä hetkellä melko märkä ja pehmeä että vielä paikoin haasteellinen kulkea muutoinkin. Toki suurin osa reitistä on täysin auki ja hyvin jo läpi käyty.

                        Meitä lähtee tänään reitille kuusi immeistä. Kaksi neitoa ja neljä karpaasia. Neidot aloittavat kävelten urakkansa tänään illalla klo.21-23 välillä. Kova urakka tytöillä edessä. Jauhaa tuolla maastossa ilmeisesti vähintään 18h. Miettikää: Ilta, yö, aamu ja koko päivä päälle. Voi kokeilla. Täytyy nostaa hattua.
                        Aamu viiden kantissa lähtee kolme kaverusta. Yksi heistä vähän aikaisemmin. Siihenkin on syynsä - valmennuksellinen. Itse lähden perämiehenä aamu kahdeksalta.

                       Olen tapani mukaan suunnitellut oman suorituksen tarkasti. Mukaan otan neljä litraa 50% tuoremehua suolalisällä varustettuna. 2x2L juomasäiliötä Salomonin 20L erinomaiseen juomareppuun.
                         Hieman PEP2015 kisaa silmällä pitäen kokeilen hieman aikaisemmista kerroista poikkeavaa energiatankkausta. Juomaa otan noin 18minuutin välein, sillä etenen 8:15min Juoksua + 1:00min Kävelyä -rytmillä. Otan alusta asti jokaisen tunnin ekana suuhun menevänä geelin. 0,1,2,3,4,5,6,7,8. Eli yhdeksän geeliä. Väliajoilla otan suolapähkinöitä/suklaata. 1h,3h,5h,7h kohdalla suola ja magnesium tabletin. Lisäksi hätävarana otan reppuun kaksipuoleisen ruisleivän jos alkaa nuo litkut tökkiin. Ajatuksena kuitenkin mennä aika helposti imeytyvällä energialla, sillä usein tuolla reitillä krampit ovat häirinnneet.
                         Aikataulun tein kuivalla kelillä, josta syystä johtuen laitoin varalta ennätysjuoksuni (8.29.59) aikataulun tuohon rinnalle.

                          Nyt ois tarkoitus lähteä tuollaisilla perus kevyen lenkin sykkeillä eli 130 sykkeillä liikuttamaan reppua noin 6kg reppua ja eväsliiviä. Sykkeet nousevat varmasti sydänmaan soilla ja muilla haasteilla, joten hyvä on jos saan keskisykkeen alle 140:n. Hyvä on jos ei ainakaan paljoa yli.

                          Tilaamani nilkkatuet ei näytä ehtivän tälle reissulle, jolleivat nyt illalla tule. Täytyy miettiä, jos muuten sitois nilkkoja vähän. Haastavassa maastossa on paljon vaaran paikkoja nilkan kääntymiselle, minulla kun ne on muutenkin hanakat taipumaan lappeelleen.

                         Näillä ajatuksilla. Eli hieman hirvittää, kun palautuminen on kesken ja keli meni märäksi. Yhtään ei nyt kyllä tiedä miten jaksaa työntää loppuun asti. Onneksi ei ole kiirettä mihinkään, joten ei käy mitenkään vaikka menee kauemmin. Silti; itse toki olen halunut nimenomaan tämän haasteen. Nautin tästä, hieman epävarmasta olosta. Jalkapohjakin otti hieman nokkiin viikon takaisista 1km asfalttivedoista järvenkierron lomassa.

   

KAHDEKSAS KERTA - ODOTUSTEN MUKAINEN




                   Niin paljon kuin sitä toivoisikin, että voisi yllättää itsensä ja kenties jonkusen muunkin - vaan ei...

                  Äidin puoliso, Pekka, saattoi minut autolla pulpetille.
        Pulpetti keväällä... Kepeä sen luota on lähteä, mutta aina sinne on pitkästi...


                  6,5kg painoi reppu ja eväsliivi yhteensä. Siinä myös yksi syy, miksi nämä lenkit ovat niin äärimmäisiä koitoksia. Esim. PEP2015 -kisassa on paljon helpompaa, kun on DropBag mahdollisuus, eli saa vajaassa puolivälissä ottaa täydennystä tai vaihtaa vaikka koko repun.

                  Lähtö koitti klo.7.52. Lähdin 3h Jussin ja Jarmon perään ja 3h 46min Lassen perään. Tytöt olivat jo viimeisellä 20km, joten he olivat liian kaukana kiinni otettavaksi. Poikien saalistaminen vähän kutkutti.

                  Pidin lähtöaamuna 9h alitusta aika kovana haasteena. Tuoreessa muistissa oli reitin märkyys parin päivän takaa jo perhereitin osalta. Silti lähdin varsin kepeällä jalalla hölkkäileen.

                 Etenin suunnitellusti 8:15min aina rentoa hölkkää ja sitten minsa kävelyä, eli 9min15sek/setti. Tämä johtui siitä, että 9min18sek keskivauhti tietäisi 9h alitusta, joten kilsa/setti olisi tahti... Pyykorventielle saavuin 32minuutissa. Olin jopa minsan eellä ennätysjuoksuani. Sykkeet alkoivat livetä kuitenkin oudosti jo tuossa vaiheessa yli 140:n. 6,5kg reppu alkoi nakertaa heti palautumattomia jalkoja.

                Noin 7,3km kohdalla juoksin livakkaasti Arolan metsäautotien yli. 51minuuttia. Olin edelleen samaisen minuutin jopa ennätysjuoksuani edellä. Juoksu tuntui varsin helpolta ja leppoisalta. Sykkeet alkoivat sanomaan toista - käytiin jo yli 150 lukemissa.

               Lahnajärventielle (11,3km) tulin ajassa 1h 24min. Varsin mukava fiilis. Reppu painoi edelleen kuin synti, mutta juodakaan ei uskaltanut liian isolla imulla. 50%:sta tuoremehua oli 2 x 2L säiliö mukana. Geelin otin joka tunnille, alkaen heti 18minuutin kohdalta. Muina 18minuutin väleinä otin joko suolapähkinöitä tai suklaata.

              13km kohdalla saavutaan ensimmäistä kertaa oikein rehelliselle, vetiselle suolle. Suon ylikin juoksin. Välillä upposi puoleen reiteen. Ei ehkä optimaalista, mutta oli tsemi päällä! Hyvästi kuhisevilla reisillä nousin suosta rannalle. Ajattelin; Saattaapi oudoimmat yllättyä PEP2015 kisassa eka kerran viimeistään tässä kohtaa.

              Pesänevantielle (n.16,5km) tullessa oli aivan varmasti jo alkulämmöt otettu. Totta puhuen jalat alkoivat olla jo sangen voimattomat. Alkoi hienoinen passailu, mutta eihän se enää tietystikään palauttanut, kun oli jo löylyä palautumattomassa koneessa. Tämä meni nyt tämmöseksi - tuli höyryttyä juoksemisen ilosta itsensä pihalle. Mutta ei haitannu. Olin vain nauttimassa ja kello suunti edelleen hyvää meininkiä. Aikaa oli kulunut 2h 9min. Olin 9h aikataulua 8min vielä edellä. Näin oli tarkoituskin. Tosin tässä vaiheessa oli tarkoitus olla virkeäkin.

             Tuosta alkaa 9,5km tutustuminen takalenkin luonteeseen. Teknisyys kasvaa paljon. Suopohja lisääntyy. Tulee vähän korkeuseroa mukaan ja paljon metsäkoloja, jonne työntää jalkansa. Aletaan olla oltu 3h liikkeessä. Aletaan siis kyselemään hiljalleen kulkijan kuulumisia. Tuonne välille on tullut eniten keskeytyksiä I-SR2014 -reitin lyhyen historian aikana.

             Alan lähestyä Syyryn kuulua seinäsnousua. Hieman ennen sitä käyn vähän sivulla polulta - kyykyssä. Hieman keveämpänä nousen seinänousun - ja aivan varmasti tällä kertaa kävelten, sillä jalat alkaa hiljalleen kramppailla. Tavoitan Syyryn (25,7km) ajassa 3h42min. Olen vielä 5min 9h aikataulua edellä, mutta aivan valmis taatelin tallaaja.

             Syyrystä lähden irvistellen matkaan. Jalat on tyhjät. Ainoa toiminta siellä on krampit. Kuitenkin aluksi pääsen juoksunomaista etenemistä harrastamaan. Aletaan lähestyyn kuuluisaa kivikkopätkää. Mäyränpesäkankaat ja Laihakankaat - sitten vasta on puoliväli. Sieltä laskeudutaan soiseen, mutta tekniseen, sekä vielä aika koskemattomaan alueeseen, jossa krampit todella alkavat vaivata jokaisella jalan nostolla, joita on pakko tehdä tämän tästä, päästäkseen kaatuneiden puiden yli yms.

              Vähä-Juurikka järven tienoilla on 1,5km juuri raivattua polkua, mutta sekään ei nyt tunnu tuovan kesää.Ylitän Vähä-Juurikkatien ja luiskahdan ojaan. Molemmat jalat kramppaavat, onneksi toinen vain edestä, toinen molemmilta puolin. Silmämunat pyörähtävät päässä - tämä tuntuu tämän reissun lopun alulta, jos ei se sitä jo ole ollutkin jonkin aikaa. Hetken kuluttua kuitenkin nousen hiljalleen ojasta. Otan taas suola ja magnesium tabletteja. Varmaan ylimääräisen satsin, normaalin tuntisatsin lisäksi. Koitan lähteä verkkaisesti kävelemään. Päätän vaikka kävellä loppuun.

              Verkkaisesti kävellessä vasen jalka kramppaa kuin varkain rajusti. Ei mitään erityistä liikettä sitä edeltävästi. Nyt on jo hankala tilanne. Ei pysty edes rauhallisesti kävelemään. Päätän tehdä sen, mitä en tee yleensä harjoituksissa - nappaan voimakkaan (800mg) Buranan. Munuaiset on näissä kovilla muutoinkin, joten täytyy osata arvioida niiden tila ennen kuin voi ottaa lääkettä. Kusi oli ollut ok, joten tohdin ottaa.

               Krampit ja kävely jatkui vielä noin puoli tuntia, mutta sitten Burana alkoi vaikuttamaan. Pääsin liikkeelle, vähän juoksemaankin, mutta olin kerrassaan tyhjä. Ihmettelin kyllä, miten olin silti säilyttänyt etäisyyden Jussiin, Jarmoon ja Lasseen. Oliko heilläkin jotain ongelmaa? Vai "vain" viimeiset 25km?

                Juostessani tuli William Sichel mieleen Unkarista. Vaikutin samanlaiselta. Nämä juostaan loppuun, vaikka sipsuttamalla. Muistelin myös vajaan vuoden takaista juttua Järviluoman Tuomaksesta, joka oli juossut 125km matkan Ylläkseltä Pallakselle (vai miten se meni?) tuntureita pitkin välillä ukkosen pauhatessa. Muistelin sitä tarinaa. Tämä oli vielä helppo rasti.

                Pykyn kämpiltä on 21,1km maaliin, eli puolimaraton, joka sisältää paikoin soista maastoa ja yhden rehellisen suon ylityksenkin, jossa saa polvia vilvoitella. Pykyllä olin jo hieman voimissaan.
              Ja tuon jälkeen koitin taas vähän juosta paremmin. Tieto tyttöjen (Annen ja Kaisan) maaliin pääsystä toi lisää intoa ja ilon tunnetta. Apiii - huusin metsään!!! ...Ja samalla haikailin: Voi kun olisi jalat millä juosta niin että turve pöllyäis - kuten olin tehnyt alussa - ja jonka vuoksi nyt ultrakönyän kohti Pyssymäkeä. Nautin silti tästä. Oikeastaan könyämällä oppii eniten syvistä tuntemuksista - vai mitä Lasse?

              Pesänevantien ylittäessäni laskeskelen juoksevani sellaisen 9h10min - 9h15min, JOS pysyy sama rytmi ja olo. Ajalla ei ollut kuitenkaan ollut pitkään aikaan mitään väliä, kunhan vain saa nauttia tunnelmasta.

            Reilu kilsa ennen Lahnajärventietä, noin 13km ennen maalia Lasse soittaa murtuneena. Nuori ultrajuoksijalupaus on juossut hyvin 52km ja kohdannut nyt jyrkän seinän. Olen etuoikeutettu, saadessani valaa uskoa ja neuvoja tilanteesta eteenpäin pääsyksi. Lasse pitää kanavat auki ja toipuu. Upeaa! ... Vain hetkeä myöhemmin reissun tunneskaalan ääripäähän - Jussi ja Jarmo ovat läpsäyttäneet kättä pulpettiin! Hyvä, pojat! Taas reitti läpi, ja omissa ennätysajoissa. 10h alittuu ensi kerralla.

             Jatkan juoksua. Loppu on jotenkin nautintoa, tällä kertaa. Viimeisen 11km aikana ei tapahdu mitään erikoista. Tulen tasaisesti, yrittäen nauttia silmien ja korvien välityksellä kaikesta tarjonnasta. Pian olen itsekin pulpetilla. Lasse istuu auton laverilla, aivan pulpetin vieressä. Kävelee omin jaloin heittään kättä. Hienoja hetkiä - aina - päästä takaisin pulpetille. Sinne on aina pitkästi, aina.

            Onni Vähäaho 9:17h (8:s kerta)
               Jarmo Honkala 10:44h (3:s kerta)
                   Jussi Mökkönen 10:44h (2 kerta)
                   Lasse Ylimäki 12:21h (2kerta)
                Kaisa Haikara 16:45h (eka kerta!)
          Anne Tölli 16:45h (eka kerta!)


             Lopuksi paistettiin makkaraa aikaisemmin tulleiden sytyttämän nuotion äärellä. Vaihdettiin kuivaa vaatetta ja naurettiin. Lopuksi myös siis aina naurattaa. Kiitos kaikille reissusta. Reissun muiden osallistujien tuntemuksista ja koko homman yhteisestä näkökulmasta kirjoitetun blogin voit lukea TÄSTÄ.
               
                               Anne Töllin gps-jälki, josta saa käsityksen reitistä

HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!!!

Onni Vähäaho, Nivalassa 16.6.2015 ja 20.6.2015

perjantai 12. kesäkuuta 2015

TOIMINTA KALENTERI - ILMOITTAUDU AJOISSA

                          Paljon ohjelmaa on valittavissa lähipäivistä aina Elokuuhun. Muista ilmoittautua ajoissa ja varmistaa paikkasi urheilullisissa haasteissa!!!


SU 14.6.2015 Klo.18.00 Olkkosentie 5, noin 12,3km mittainen 
                            hiekkatievoittoinen lenkki noin 5:30min/km vauhdilla.

MA 15.6.2015 Klo.18.00 Päättyy ilmoittautuminen I-SR2014 Koko reitin vaellukseen,

                           joka on 17-18.6.2015, riippuen minkä lähtöryhmän valitset.


PE 19.6.2015 Klo.17.00 Päättyy ilmoittautuminen Harjoituspolkukisaan.
                          Kisan lähtöjärjestys arvotaan samantien ja lähtölista julkaistaan samana
                          päivänä klo.17.15.
                          Itse kisa käydään juhannuspäivänä La 20.6.2015 klo.11.30 alkaen


SU 16.8.2015 Päättyy ilmoittautuminen PYSSYMÄKI EXTREME POLKUJUOKSUKISAN
                       58km matkalle. 58km lähtöjärjestys ilmoitetaan Ti 18.8.2015 täällä.
                        Myös 25km ja 10,5km matkoille voi kaiken aikaa ilmoittautua ennakkoon.

LA 22.8.2015 Pyssymäki Extreme Polkujuoksu (PEP2015) kisa klo.8.00 alkaen.
                        10,5km ja 25km matkoille voi ilmoittautua vielä paikan päällä.
                        Info tässä.


      ILMOITTAUDU HETI - JA OLE MUKANA LIIKKUMASSA!!!
                       

Onni Vähäaho, Nivalassa 13.6.2015

torstai 11. kesäkuuta 2015

ISOJEN POIKIEN LEIKKEJÄ

                        Kävelen yllättävän(!) normaalin tuntuisilla (siis perusjumia tietysti, mutta...) jaloilla kaupungin raitilla. On aamu. Kahvi nautittu ja murot syöty. Puuro olisi parempi - parannettavaa olisi, kuten monessa muussakin asiassa. Keihäänheittäjän elopainolla juoksun harrastaminen on hankalampaa kuin sutjakkailla yksilöillä. Nimimerkillä: aina maha täynnä.

                        "-Onko punasta heraa vielä jäljellä?". Kauppias: "-On sitä". "-Otan kolme litraa". Sain ohjeet lähtiessä ostaa kolme litraa heraa. Kauppias alkaa nostelemaan kylmälaukusta heraa... -"Paljonko muuten yks litra maksaa?". Kauppias: "-Kaheksan euroa". "-Otan siinä tapauksessa neljä litraa. Myyjä hymyilee ja jatkaa heran nostoa. "-Onko se vielä hyvääkin", kysyn. Kauppias: "-On se". "-En silti ota viidennettä litraa".
                          Kukaan ei voi moittia minua vähästä syönnistä. Oikeasti kaipaisin jonkinlaisen ruuan säännöstelykortin tms. systeemin, jolla edes neljäsosa minun syönneistä karisttaisiin. Pian joudun maksamaan veroa teiden kulutuksesta. Iso mies ravaa tiet huonoon kuntoon - ja polut.


                          On torstai. Kuusi päivää sitten, viime perjantaina minulla oli etureisien lihakset kipeät ja jumissa. Seuraavan päivän mehumaastoihin osallistuminen tuntui koomiselta ajatukselta. Mutta niinpä vain kävin juoksemassa ja omalle tasolle teinkin hämmästyttävän hyvän juoksun. No, jalat ei siitä huonommaksi menneet, ehkä jopa vähän aukesivat, mutta takuulla ne jumissa olivat edelleen.
                       Sunnuntaina kävin hölkkään kevyesti saman vaellusreitin osion (perhereitin, 10,5km) kuin mitä oli edellisenä päivänä juossut kilpaa. Maanantaina pidin lepopäivän. Oli iltavuoro ja tiistaina heti perään aamuvuoro. 15min päikkärit ja samalle vaellusreitille kiertämään etulenkki, joka on sekalaista maastoa oleva 25km polkujuoksureitti.
                     Tiistai-Keskiviikko yö jäi 6h mittaiseksi, kun "piti joutua" raivaamaan samaisen vaellusreitin takaosaa. Keskiviikko aamuna vaellusreitillä 4h raivuuta ja koko reissu lähes 6h siirtymineen. Sen jälkeen oli dille-dong 2h ja uinuin sohvan pohjalla lähes toimintakyvyttömänä. No siitä pikku hiljaa virkosin ja 2h kuluttua olin jo lenkkarit jalassa. Sain päättömän idean kiertää "kevyesti" järven ympäri. 22km juoksua siis. Lenkin alussa pähkäilin, miten lenkin rytmittäisin ja sainkin "jännän idean": Joka kolmas kilsa reippaasti. Ja niinpä lenkillä ei mennyt edes kahta tuntia. Seitsemän kilsan vetoa tuli tehtyä umpiväsyneillä jaloilla. Positiivisena ja eteenpäinmenon merkkinä täytyy pitää sykkeiden palautumista koko lenkin ajan aina vedon jälkeen normilukemiin.

                     Kyllähän tuo oli melkoinen jakso isojen poikien leikkiä. Nimenomaan kokonaisrasitus huomioiden - ja Unkarin 6vrk kisa näkyy edelleen harjoittelussa. Silti jalat tuntuvat yllättävän normaaleilta. Tänään 30-45min ERITTÄIN kevyttä palauttelua ja huomenna lepo. Sillä tavalla näistä jopa hyödytään. Lauantaina sitten jotain tunnin mittaista kevyttä lenkkiä ja pikku hiljaa keveysti ja lyhyesti lenkkeilen kohti ensi viikon keskiviikon I-SR2014 koko vaellusreitin (58km) kiertoa. Se on suunnitelmissa pukata 9h. Eli ei ihan vihelellen, muttei turve pölistenkään. Tuohon leikkiin muuten pääsee joko 9h, 12h tai 18h ryhmään mukaan. Tässä infoa asiasta.


                     Intoa on ollut paikoin enempi kuin järkeä, mutta tunteella tässä mennään näin, kun mikään kisa ei ole vielä aivan ovella. PEP2015 kisaan (22.8.2015) on vielä aikaa.

                    Ps. Älkää missatko muuten juhannuksen harjoituskisaa I-SR2014 perhereitillä!!! 

Onni Vähäaho, Nivalassa 11.6.2015               

tiistai 9. kesäkuuta 2015

JUHANNUSPOLKU 2015

                     Polkjuoksu. Harjoituskisa. Lue lisää tästä.

lauantai 6. kesäkuuta 2015

AHOLA HAAMUAIKAAN MEHUMAASTOISSA

KUVAT SAA ISOMMAKSI KLIKKAAMALLA!!!

8-14 vuotiaat valmiina rientämään Iso-Sydänmaan reitin syliin


                         Lapset ja aikuiset olivat yhtä innoissaan Iso-Sydänmaan vaellusreitistä mehumaasto polkujuoksujen alustana, sillä 13 lasta ja 13 aikuista riensivät alunperin legendaarisia Elias "Ellu" Vähäsöyringin viitoittamia polkuja. Yhteensä haasteelliseen, mutta antoisaan maastoon pujahti siis 26 iloista liikkujaa, joista suurin osa teki taivalta juosten.

                          8-vuotiaat oli pienimmäisiä ja 12-vuotiaita oli eniten. 12-vuotiaiden joukosta löytyikin 1,4km matkan kiireisin, sillä hyvät geenit omaava Liinu Tiainen pinkaisi 1,4km reitin upeaa vauhtia kellon pysähtyessä lukemiin 6:18! Hienoa!

                          Aikuisilla oli kesytettävänä koko perhereitin (10,5km) mittainen matka. Perhereitti, kuten koko Iso-Sydänmaan uusittu (vuonna 2014) vaellusreitti on tunnettu haastavasta polkupohjasta. Reitillä ei ole juurikaan korkeuseroa, mutta kaikki raskaus tulee kulkijan alta. Paikoin soinen polun pohja kyselee tasaisin välein kulkijan kuulumisia.
                          Naisten voittajaksi pinkaisi monipuolinen Virve Närhi ajalla 1h 30min 53sek. Olen kuullut vain yhden naisen (Johanna Eerikkilä?) juosseen tuota aikaa kovempaa. Mielellään otetaan vastaan tarinoita aiheesta.
                         Koko perhereittiä ei ole tiettävästi ennen tätä päivää kukaan juossut kesäkelillä alle tuntiin. Paras kesäajan aika oli tätä ennen Suomen mestaruus juoksija, Keijo Nivalalla, joka viime kesänä juoksi reitin reippaalla peruslenkillä vähän päälle 62minuutin. Niinpä yleisesti on pidetty tuntia haamurajana ja 55minuutin rajaa ehdottomana maximituloksena.

                         RAJAT ROSKIIN


                        Mutta niinpä on rajat tehty rikottavaksi ja ennen kaikkea siirrettäväksi, kun Nivalan huikea pitkien matkojen juoksija, Tuomas "Gebre-Bolt" Ahola täräytti mittariin sellaisen lopputuloksen, että maalipaikalla kaikki jähmettyi ihmetyksestä suolapatsaiksi. 48min16sek!!!! Eli 4min36sek/km kaikkien soiden sun muiden lävitse!!!

                       Väliaikalähdöllä käydyssä kisassa Tuomas lähti minun perään 4min. Tuomas ohitti minut noin 4,3km kohdalla. Keskivauhtini oli siinä kohtaa aika tasan 5min/km. Tuomas tuli siis tuohon asti n.4min/km. Herran jestas!!! Kaikki jotka tuntee reitin jäävät sanattomaksi. Maailmanluokan meinikiä!

                        SUOMEN PARAS POLKUJUOKSIJA!??!
                                           TUOMAS AHOLA

ONNITTELUT TUOMAKSELLE REITTIENNÄTYKSESTÄ!!!

 TULOKSET

 

MEHUMAASTOT NIVALA




LA 6.6.2015











ALUSTANA




ISO-SYDÄNMAAN HAASTAVA VAELLUSREITTI
















TYTÖT 8-vuotta 1,4km










1 Jasmin Pääkkö 7:57



2 Jasmin Vähäaho 9:41


















POJAT 8-vuotta 1,4km










1 Oskari Vähäaho 16:04


















TYTÖT 10-vuotta 1,4km










1 Meri Kavonen 7:06


















POJAT 10-vuotta 1,4km










1 Urho Mäkinen 6:53



2 Oliver Vähäaho 16:05


















TYTÖT 12-vuotta 1,4km










1 Liinu Tiainen 6:18



2 Terhi Junno 6:28



3 Veera Vähäkangas 6:30



4 Emilia Jurvelin 6:40



5 Janina Närhi 7:52


















POJAT 12-vuotta 1,4km










1 Tatu Junno 6:20


















TYTÖT 14-vuotta 3,2km










1 Emma Junno 18:54


















NAISET Perhereitti 10,5km
3,2km 4,8km 7,3km







1 Virve Närhi 1:30:53
0:26:30 0:37:30 1:03:30
2 Linda Vähäsarja 1:32:53
0:28:30 0:39:30 1:05:30
3 Satu Jokela 2:10:50
0:39:30 0:56:30 1:33:30
4 Marjaana Oikari 2:10:50
0:39:30 0:56:30 1:33:30
5 Arja Laitinen DNF
0:41:30 0:56:00 DNF















MIHET Perhereitti 10,5km
3,2km 4,8km 7,3km







1 Tuomas Ahola 0:48:16
0:13:30 0:19:30 0:34:30
2 Hannu Tiainen 0:54:06
0:16:30 0:23:30 0:37:30
3 Onni Vähäaho 0:57:47
0:16:30 0:24:30 0:39:30
4 Joni Laakkonen 1:07:55
0:19:30 0:28:00 0:47:30
5 Harri Jokela 1:12:18
0:20:30 0:29:30 0:50:30
6 Martti Ahistus 1:13:16
0:24:30 0:32:30 0:51:30
7 Hannu Keskisarja 1:15:16
0:21:30 0:31:00 0:52:30
8 Kalevi Laitinen DNF
0:39:00 0:56:00 DNF

              
                    Kirjoittajan kuvaus kisastaan:

                    Reidet olivat olleet koko viikon hieronnasta arkoina. Edellisen illan 4h raivuukökkä laittoi reidet lähes kramppitilaan - ja kramppailivatkin eilen illasta. Mietin tämän päivän mehumaastojen järkevyyttä... No, reipas reippailuhan oli päämäärä - silti tiesin, että lämä tiskissään mennään kuitenkin sitten todellisuudessa. Ja se tulisi olemaan kauhea koettelemus näillä jaloilla.


                    Aamulla heräsin tönköin jaloin. Aloin vetään magnesiumia ja suoltabua naamariin. Kahvia, vettä ja yksi banaani esiaamupalaksi. Sitten parin kilsan verkka lenkille. Siellä yllätyksekseni jaloilla pystyi kuitenkin ainakin verryttelyä tekemään. Hyvä. Eikun puuron syöntiin ja muutama järjestelypuolen puhelu. Niitä tuntuikin kertyvän siksi paljon, että lähtö meni aika tipalle.

                  Kisapaikalla lisää järjestelyjuttuja, tuttujen puhutteluja ja vähän jalkojen ravisteluja.


                    KISA


                  Starttasin rennolla ja imevällä ravilla huilutteleen. Katsoin eka kerran kelloa n.300m kohdalla. Ahaa vedellään 3:30min/km vauhtia. Pidin vähän yläosastoon väliä ja painoin kohti mutaista latupohjaa jossa vauhti viimeistään tasottui (hiipui). Eka kilsa 4:37. Oho-hoh. Sehän meni heleposti, kuitenkin 300m kosteaa. Toinen kilsa meni jo vähän betonireisillä peruskovaa 5:06. Alkoi tuntuun hyvältä. Ei tästä nyt huono voi heilua.

                  3km kin läsähti 5:18 aikaan. Tuolla kilsalla vilkasin pari kertaa sykettä, joka heilahteli 165 tietämillä. Palautumattomana yleensä minulla on ollut vaikeuksia +160sykkeen tehoissa. Nyt kuitenkin pystyin kohtuu kuovintaan, joten pidin tehot tunteen perusteella vakiona, välillä asian kellosta todeten. Alkaa olla turha kapistus tuo kello, lähes.

                   4km alkoi täyttyä ja Jonte-Konden selkä alkoi paistaan. Laskin, että Jonte-Kondekin on naputellu teknistä reittiä kivasti 6min kilsavauhilla, kun oma keskari oli jotain 5:05/km tuossa kohtaan. Mietin ettei Tuomas aivan heti voi saaja kiinni, kun se joutuis tulemaan 4min/km vauhtia, kun itellä oli näin hienosti alkanu... Ja lähes samantien tunsin puhurin takana - Tuomas "Gebre-Bolt" oli imaissut 4,3km matkalla minun 4min etumatkan kiinni. Keskivauhtini tuossa kohtaa n.5min/km, eli hänellä huikea n.4min/km -vauhti. Jokainen, joka on tuolla kulkenut jäänee sanattomaksi. Voiko tuota kovempaa suomalainen polkujuoksija juosta? Voin vastata puolestanne: Ei. JOS Tuomas haluaisi, hän saattaisi hyvinkin olla Suomen paras polkujuoksija hakemalla mantran polkujuoksukisoissa käymällä. Neljäs kilsa 5:19

                   Tuomas katosi horisonttiin. Ohitin Jonten ja viides kilsa täyttyi ajassa 5:11. Pian nakkasin myös Keskisarjan Hannun ohi. Monet sanoi kuulleensa käen kukunnan. Itse kuulin vain äänekästä huohotusta ja aivojen tyhjäkäyntiä. Ei mitään muuta. Samalla tunsin kuumuutta. Pelkkä numerolappu olisi tänään ollut kyllin paksu paita.

                   Perhereitti alkaa tunnetusti vasta viidennen kilsan jälkeen. Noin 5,5km eteenpäin pohja on pitkään soinen, suon reunalla menevä polku, jossa kysellään kulkijan sinniä ja maitohappojen käsittelykykyä. Kuudes kilsa kovalla irvistyksellä 6:02. Silti tämä oli jotenkin kuin naapuriin ois juossut Unkarin 6vrk kisan jälkeen. Silti ei voinut yliarvioida. Maitohapot...

                   Seitsemäs kilsa on kuuluisa hankalasti polveilevasta ojanvarresta, jota manasi jopa voittajakin. Seitsemäs kilsa 6:08.

                   Aloin uskomaan tunnin alitukseen. Harmitti vain lihasten alusta asti ollut kivisyys. Jotenkin jäi sellainen tunnelma, että siellä olisi vara parempaankin. Ikään kuin rajotin olisi ollut päällä alusta alkaen. Jotenkin tiedän, että heinä-syyskuussa saan hyviä kisoja aikaiseksi.

                   Kahdeksannen kilsan alussa ajattelin kuulevani harhoja, kun aloin tuntemaan, että takaa lähestytään. Ja tottahan se oli, sillä suunnistaja Hannu Tiainen oli imaissut minun 2min eron kiinni ja ohitti minut kuin tyhjää vain. Olipas vaivattomannäköistä menoa. Hannuhan teki kuin vaivihkaa toisen ihmeen, alittaessaan myös 55min maagisen rajan, 54:06 ajalla. Uskomatonta!!!

                   Kahdeksas kilsa on soisia kanervien koristamia vetisiä polkuja, osaa kovaakin polkua. Lievää vastamaata kaiken aikaa, paljon mutkia, ojan ylityksiä, teknistäkin. 6:02. Huh, taas selvisin kuitenkin noinkin hyvin. Laskin jo 58min alituksen olevan teoriassa mahdollisen. Tunsin, että voisin lopussa hieman luukuttaa.

                  Loppu tuli hyvällä draivilla ja polvistuin maalilinjan oikealla puolen ajassa 57:47. Tavoite oli oikeasti 64-65min. Olen ällikällä. Viime kesänä juoksin tuon reitin reippailla lenkeillä parhaillaan 65minuutin paikkeille. Tämä antoi minulle paljon lisää jo ennestään hyvään työrauhaan. Ilmeisesti toipuminen on sujunut hyvin. Mitä sitten tapahtuu, kun alkaa palautumaan? Ehkä voin juosta kesällä 5km alle 20minuutin? Olen alkanut unelmoimaan mm. siitä. Elokuun PEP2015 kisassa aion tehdä myös 8h haamurajan alituksen. Kovat on aikeet. Katsotaan miten käy. Pullistelematta paras.


OMA DATA, 10,58km 5:28/km keskisyke 165 (max.172).  Ps. AnAerkn.167

                       MEHUMAASTON KISAVIDEO





Onni Vähäaho, Nivalassa 6.6.2015