sunnuntai 30. toukokuuta 2021

NUTS KARHUNKIERROS KISANI 2021

Matkani oli jälleen, jo kolmatta kertaa peräkkäin 166 kilometriä (todellisuudessa noin 168km) ja alla on tarinani siitä.

        Valmistautuminen jäi jopa kiusallisen lyhyeksi. Toisaalta vain pari mokaa tuli siinä kiireessä varustepuolella tehtyä. Bepanthen ja elektrolyyttitabletit unohtui repusta. Tarjottava urheilujuoma upposi kuitenkin niin hyvin, että pärjäsin kahdella valmiilla elektrolyyttivedellä täytetyllä lötköllä kikkailemalla Oulankaan (56km) asti tosi hyvin. Sen sijaan bepanthenin unohtumista repusta manasin muutamaan kertaan - ihan loppuun asti. 

                 Kuva Matti Katila  hetki ennen lähtöä

       Alun 8km pätkä tuli tosi nätisti, vaikka sykkeet oli yllättävän korkeat nousuissa, vaikka vain kävelin ne tempomatta, sekä alamäetkin hyvin kevyesti lasketellen. Lisäksi sykkeet laski nopeasti myötämaa-osuuksilla, joka oli terve merkki. Lisäksi tuon jälkeen on noin 7km tasa/myötämaa jakso, jossa vaarojen kipuamisista pääsi heti palautumaan. 

Kuva @rami.valonen Valtavaaran laskuun lähdöstä n.4km kohdalta

       Eka huoltoon olin tullut (vajaa 7km) olin tullut 61 minuutissa, joka oli neljä minuuttia hitaammin kuin kaksi vuotta sisään. Nyt lähtöpaikka oli kauempana, joten pari minsaa selittyy sieltäkin. 24km huoltoon saavuin ajassa 3h5min, joka oli noin seitsemän minuuttia hitaammin kuin viime kerralla. Yritinkin tulla maltilla ja jalat oli selkeästi freesimmät tuossa kuin viimeksi. 

       Siitä sitten jatkoin rauhallisella tekemisellä kohti Oulankaa. Juoksin yksin kaiken aikaa tuosta eteenpäin. Aina hetken joku oli toki näkömatkan päässä edessä ja takana. Matkanteko oli ongelmatonta ja mieli oli tyyni. Olisiko tämä vihdoin se kerta, kun tämä klaarataan läpi. Oulangan kangasmaastoja lähestyessä ohitin pari uupunutta. Sen lisäksi ohitin kohdan, jossa porosta oli jäljellä vain paljon karvaa ja yksi jalka. Itse pääsin tuon kohdan - paljastettakoot se nyt jo tässä vaiheessa - ohi kokonaisena mennen tullen. 

      Oulangan huollon kynnyksellä oli taas reissukamut kannustamassa ja kysymässä kuulumisia. Se lämmitti mieltä ja olihan nyt ilo kertoa heillekin, että tällä kertaa tämä 56km pätkä oli mennyt ongelmitta. Huoltoon saavuin nyt ajassa 7h12min. Tässä kohtaa olin kolme minuuttia edellisen kerran väliaikaa hitaammassa vauhdissa. Tuntu kuitenkin edellistä kertaa tuoreemmalta, joka oli se olennaisin asia. 

 
Kuva Joonas Jyrkkä  Oulangan huoltoon tulosta.

             Huollosta lähdin iloisena siitä, että alkumatka tuntui niin vähän jaloissa. Tottakai 56km ja 1500 nousumetriä jonkun verran oli jaloista vienyt tuoreutta pois, mutta hölkkä tuntui edelleen mukavan helpolta. Kunnes olin juossut 8:30h. Jaloissa tapahtui nopea, porrasmainen lihasväsy. Sykkeet tippui 130 tasosta 20 pykälää sen myötä. Se oli huolestuttavan aikaisin ja alkoi haastamaan päätä. Siinä sitä sitten tuli taisteltua oman pään kanssa seuraavat kaksi tuntia. 

           Järki sanoi, että olisi viisainta lopettaa Hautajärvelle, mutta sitten "taivuin" sille kannalle, että yritän katsoa pidemmälle, kun en jaksa sitä hyvän tahtosta (hah,hah) naljailua kuunnella. Asian sinetöi vastaan juossut Väisäsen Matti, joka huusi mulle: "-ei muuta ku pizzaa naamariin ja Rukalle". Oli kyllä piristävä ja osuva heitto. Kiitos, Matti! Harmi, että Matille tuli hankalia näkö-ongelmia. Toivottavasti Matilla on nyt kaikki hyvin? 

      Hautajärven (83km, gps:ssä +84km) huoltoon saavuin ajassa 11:15h, joka oli täsmälleen sama aika kuin kaksi vuotta sitten. Lisäksi viimeiset kilsat ennen huoltoa tuli taas matkaan nähden 'hyvällä jalalalla'.

  Kuva @rami.valonen Hautajärven 84km kääntöpaikalle tulosta.

      Hautajärvellä tuli huoltoon käytettyä liki 27 minuuttia. Pizzaa, cokista, alkoholitonta olutta, kahvia, sipsejä ja suolakurkkuja ainakin. Kenkien ja sukkien puhdistamista. Pullojen täyttöä, repun tavaroiden täyttöä ja roskien tyhjäämistä. Vessa käynti. Oikeastaan aika paljon sitä ehtii tuossakin ajassa.

      Koitin tsempata keskeytys ajattelijoita ja sain ainakin pari höynäytettyä seuraavalle välille. Itselläni juoksu kulki välin 84-91km taas mukavasti. Sitten lihakset alkoi taas hieman väsyä lisää, mutta jaksoin kuitenkin yhä juosta, vaikka olihan se jo enempi 'könyämistä' kuin juoksua. Lisäksi kävelin enempi juurakkoisia ja kivikkoisia kohtia. Matka taittui kuitenkin edelliseen kertaan nähden tosi hyvin. Vastaantulevia tsemppasin ja kannustin. Järnefeltin Elina jäi hetkeksi siinä jutusteleen. Pitkä matka tuo monenlaista haastetta ja niistä on kiva vaihtaa kokemuksia.

      98 kilsan kohdalla täytyi sukeltaa polulta syrjään. Siinä kyyköttäessä pari jantteria juoksi ohitseni. Jatkoin kuitenkin matkaa varsin verkkaisesti, sillä odotin yhtä puhelua, jonka olin luvannut ottaa vastaan. Puhelun - jolloin tuli käveltyä enempi - jälkeen tuli otettua vielä kiutaköngään haasteellinen riippusilta seutu iisisti. Sitten hölkkäilin minulle sopivaa, hienoista myötämaata hyvällä fiiliksellä kohti Oulankaa, joten puhelun kevyempi pätkä selvästi kevensi askelta tuossa kohtaa. Samalla ohittelin pari kisaajaa. 

       Olihan mahtava saapua Oulangan huoltoon (gps:ssä 112km) kisan jatkuminen kirkkaana mielessä. Aikaa oli kulunut 112 kilometriin 15:58h. Nousumetrejä oli kasassa noin 2500. Noin numeroina hyvännäköistä? Ja olinkin tuossa edellistä kertaa 1h32min edellä! Olin tullut siis Hautajärvi - Oulanka välin 92min edellistä kertaa nopeammin. Toisaalta edellisellä kerralla katkesinkin tuolle välille totaallisesti ja nyt tuo väli tuli matkaan kohtaan (84-112km) nähden hyvin. 

      Oulangan huollossa laitoin vain pitkähihaisen paidan pyöräily t-paidan alle, sillä ennuste oli ennen kisaa luvannut sään kylmenevän ja epävakaistuvan. Pirun hyvä valinta. Huoltoon meni tuossa vain kahdeksan minuuttia. DropBagista repun täyttöä ja juomalötköjen täyttöä. Tuntui, että oli pirteä olo. Kaksi isoa mukia lihalientä otin tilanteen edelleen parantamiseksi. Ja olihan edessä 32 kilometrin pitkä osuus. 

     Fiilis oli lupaava Oulangasta lähtiessä. Raelumikuuro tuli jossain vajaan 17 tunnin kohdalla. Puoli tuntia myöhemmin jaloista loppui potku ja juoksuun ei niistä enää ollu. Matkaa maaliin oli jotain rapiat 40 kilometriä. Tuli kylmä. 10 000vesipilarin veden ja tuulenpitävä takki päälle ja vielä huppu päähän. Tutisin kylmästä. Matkaa huoltoon oli noin 17 kilometriä. Samalla mäkien alaspäin meno alkoi olla melkoista taitelua - työn takana. Olin kuin hauki katiskassa, katiskassa, joka oli muistamattomalta isännältä unohtunut talveksi jokeen. Vähäsöyringin Pekkakin siinä jututti ohi juostessaan kotvan ja jatkoi sitten omaa taisteluaan. 

     Äkkiä tilanne eskaloitui vakavaksi. Ilmakin kylmeni ja puhelimen akku ei tykänyt. Tuli jopa hätä, saanko yhteyttä järjestäjiin. Kenttää ei paikoin ollut ja akku hupeni silmissä. Lopulta sain järjestäjä tahon kiinni. 13km huoltoon ja ainoa evakointi vaihtoehto kuulosti olevan kävellä huoltoon. Tiesin toki paikan hankalaksi evakoida, mutta silti tuo tuntui kovalta. Seuraavan tunnin aikana kävelin kolme kilometriä. Olin aivan jäässä ja aloin nähdä harhoja.

      Soitin järestäjän numeroon uudestaan ja kysyin, että "aivanko oikeasti" minun pitää kävellä vielä 10 kilometriä huoltoon. Kävi ilmi, että pääsin pari kilsaa oikaseen tulemalla pienen karhunkierroksen kohdan toisinpäin. Meno oli tuskaa. Ylöspäin ei meinanneet voimat riittää ja alaspäin ei meinannut päästä. Ylipäänsä pitkään (kilometrejä putkeen) käveleminen juoksukisoissa ei ole minun juttu. Enemmin pois polulta kuin siellä hoippumassa oikeasti juoksevien tieltä.

       Lopulta, viisi(!) tuntia kestäneen kävelyn (raahustamisen) jälkeen saavuin basecampiin. Huoltoon 200m kyltin kohdalla ulkomaalainen juoksija kysyi minulta 'hauskalla suomenkielellä': -"Onko kaikki hyvin". Vastasin viiden tunnin melangolisen vaelluksen perään: -"mikään ei ole hyvin". Siihen tämä heppu totesi: -"mutta muuten kaikki hyvin". Repesin nauruun. Tämä on mahtava perhe, tämä polkujuoksuyhteisö! 

       Lopulta siis selvisin basecampin huoltoon. 141,2 kilometriä ja 22:30h. Uskaltaako sanoa, että oli mukava nähdä tuttu samaan raatobussiin jonottavassa teltassa, sillä Tuoriniemen Miakin oli joutunut maistamaan eka kertaa DNF -viitan kylmyyttä. Seuruestamme Isoniemen Villekin siinä pyöri huollossa vähintäänkin juosseen näköisenä. Ainakaan hänen ilmeestä ei voinut päätellä mistä hän oli tulossa, saati mihin menossa. 

         Raatobussin kanssa kävi joulu, sillä pääsin sinne melkein samantein. Olo oli äärimmäisen pettynyt. Toisaalta en olisi paljoa tehnyt toisin. Tällä tavoin kisaa mentäessä (lähinnä juosten) tämä saattoi olla maksimini tällä hetkellä, vaikka uskoin ennen kisaa, että nyt pääsisin maaliin. Ajatukset oli joitakin tunteja kisan jälkeen todella synkät, mitä tulee tulevaisuuteen polkujuoksijana. Nyt reilu vuorokausi kisan jälkeen tässä kotimatkalla takapenkillä istuessa mieli katsoo jo tulevia sadan mailin kisoja. Tällaista tämä on. 

         Yhtenä ajatuksena olisi juosta vaikka omatoimivetona tai muutaman kaverin kanssa yksi karhunkierros Hautajärveltä Rukalle. Ajatuksena mihin aikaan sitä pääsee yhden kierroksen, kun juoksee sen kelloa vastaan. Viimeksi v.2017 juoksin tuon aikaa 10:55h. Liekkö 10 tuntia voisi alittua? Jotenkin tuntuu kovalta, mutta toisaalta nytkin tuli eka kierros toisinpäin hyvin kevyellä otteella aikaan 11:15h. 

        Tästä on lopulta mukava (enpä ois eilen uskonut näin kirjoittavani) jatkaa parin kevyen viikon jälkeen kohti Ylläs-Pallas 160 kilometrin kisaa. 

 Onni Vähäaho 30.5.2021

4 kommenttia:

  1. Mahtavan tarkka analyysi juoksusta.Elin mukana siinä. Näin tällä kertaa. Ensi kerralla toisella tavalla. Palautumista, ja sitten taas juoksun pariin.Kaikkea hyvää kesään sinulle ja perheellesi👍🤗♥️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kalevi! Samoin sinulle ja läheisillesi, oikein mukavaa kesää ja terveyttä!

      Poista
  2. Mahtava lukea tuollaista selvitymis taistelukuvausta.
    Pitkänmatkan miehet on kovia kasvoja.
    Toivotaan Ylläs Pallas kisanaikaan inhimillisiä säitä.
    "Muuten kaikki hyvin", Hyvä ettei sanonut, älä välitä loppukilpailu on vasta huomenna.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Kommentti julkaistaan, mikäli se läpäisee valvontaseulani.