Näytetään tekstit, joissa on tunniste paatos. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste paatos. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 21. elokuuta 2013

TYRMÄÄVÄÄ KUULTAVAA!!!

                        Kaksi päivää Kempeleen maratonin jälkeen sain kuulla järkyttävän asian. Eräs pyörätuolikelaaja oli joutunut Kempeleen maratonilla autokolariin. Tuossa reitin kohdassa ei ollut järjestäjien puolesta valvontaa. Järjestäjien on joko taattava osallistujien turvallisuus tai ilmoittaa, että kilpailijat ovat omalla vastuulla. Kempeleen maraton sivuilla ei ole mitään ilmoitusta, missä todettaisiin kilpailijoiden olleen omalla vastuulla. Siis paha moka järjestäjiltä! Kilpailun johtaja kertoo Kalevan lehtijutussa, että paikka oli vaarallinen. Miksi siinä ei sitten ollut valvontaa? Onnettomuudessa ollut kelaaja joutui teholle ja oli kaverini kertoman mukaan kriittisessä tilassa, mutta selviytyi taas voittajana elämässä.

                      Kalevan jutussa kaikkein karmivin, TYRMÄÄVIN ankka lipsahtaa kilpailunjohtajan suusta jutun viimeisessä kappaleessa: ”Mietimme hyvin syvällisesti turvallisuusnäkökohtia. Valitettavasti joudumme pohtimaan sitäkin, uskallammeko ottaa kelaajia enää jatkossa tapahtumaan, niin mielellämme kuin heitä kisassa näkisimmekin.

                     Aivan järkyttävä suhtautuminen! Mitä ihmisten kategorointia. Kempeleen reitillä haastattelemani kelaajan mukaan 2h alitus olisi unelma-aika. Kelaajille oli matkana vain täysmaraton. Kempeleellä oli sarjoja "tervejalkaisille" aina 10km:sta  alkaen. Kisoihin olisi voinut hyvin tulla joku lähes 2h maratonvauhtia juokseva "tervejalkainen" 10km tai puolimaratonin (21,1km) matkalle. Yhtälailla puiden takaa tielle singahtava, n.20km/h etenevä juoksija on siinä riski kuin kelaajakin. Käsittämätöntä asennetta kertakaikkiaan.

                    Nämä kelaajat ovat kokeneet elämässään MELKOISEN trauman. He eivät ole valinneet etenemismuotoaan. Kaikkien heidän tarina on "palakurkkuun-osastoa". He ovat mitä suurimmassa määrin selviytyjiä! Nämä kelaajat ovat syrjäytymisen sijaan pitäneet mitä suurimmassa määrin itsestään huolta. He eivät kuormita terveysasemien vastaanottojonoja. He ovat huippukuntoisia urheilijoita ja upeita ihmisiä. Lisäksi heistä useat tekevät tärkeää siviilityötä. Mielestäni he ovat kärsineet jo ihan tarpeeksi. Eikö heitä pitäisi SYRJINNÄN sijaan enemmin auttaa?

                   Maratonkilpailuista sulkeminen on kuin heittäisi heitä mädillä kananmunilla. Täysin käsittämätöntä. Kuulemani mukaan Ylivieskan Kärkimaraton ei ota kelaajia mukaan. Liian suuri turvallisuusriksi. Näin minulle kertoi nivalalainen huippukelaaja, oman vammaluokkansa maratonin maailmantilaston kuutonen. Suomessa maratonjärjestäjien osalta haastattelemani kelaajan mukaan suhtautuminen kelaajiin on vähintäänkin nuivaa. Toisin on esim. Saksassa, jossa on jopa perinteikkäitä kelauskisoja.

                   Tämä kaikki on erittäin surullista. On ISO harmi, että asiat voi olla vielä vuonna 2013 näin eriarvoisia.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 21.8.2013

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

RRR = RANKKAA RAASTOA RAJOILLA

                         Vaikka sitä aika hyvin ihtensä tuntee niin silti tulee vielä yllätyksiä. Yksi sellainen oli tämä mennyt viikko. Väli ma-to = 4pv pidin lepoa/hölkkäilin kevyttä lyhyttä(toki keveitä mäkivetoja kylläkin)/kävin hieronassa x2. Laskin, että oon virtaa täynnä noiden jälkeen, joskin hieronnasta löysillä lihaksilla. No, hieronnasta oli kyllä paikat hellänä ja löysänä, mutta jalat olivat myös koko viikon väsyneet. Jalat eivät palautuneet neljässä päivässä kolmen viikon ja 414km annoksesta juoksua.

                       Perjantaina oli aivan toivoton olo ennen maantiejuoksuja, joista kirjoitinkin perjantaina tarkemmin. Eli olotilaan nähden hyvää kyytiä meni tuolla. Tänään oli sitten eilisen palauttelupäivän jälkeen vuorossa 10km testijuoksu Karvoskylän - ei nyt mäkisellä, mutta kumpuilevalla - makkaratiellä, josta puolet matkasta on päällystietä ja puolet hyvää hiekkatietä. Aamu oli superkiireinen kaikkineen ruoanlaittoineen. Hieman siinä kuitenkin piti päätä puistella, kun otti noustessaan ensi askelia n.2,5h ennen 10km testiä. Jalat ovat hierontojen ja maantiejuoksujen jälkeen kaiken aikaa edistyneet, mutta ovat kuitenkin edelleen hieman väsyneet ja voimattomat. Olen juossut vähintään kerran viikossa jonkin hölkän tai maantiejuoksun ja sekin tietysti kuluttaa. Toisaalta tässä tullaan myös herkästi sen kysymyksen ääreen, että MITÄ HAETAAN?

                       Puhelinkin tuossa yhelle nivalan kärkijuoksijalle puhelimessa tuosta aiheesta - MITÄ HAETAAN? Asia tuli puheeksi, kun hän manasi erikoista vauhdinjakoa perjantain maantiejuoksuissa. Itse asiassa itselläni oli samalla tavalla hyytyvä data = toinen 800m kierros n.15-16sek hitaammin kuin ensimmäinen. Hän pohti, miten saisi tasaisemman vauhdinjaon ja optimituloksen. Vastasin siihen: Niin, mitä haetaan noista? Haetaanko optimi tulosta vai yritetäänkö ärsyttää koneiston ylärajoja, kehittää maitohappojen sietoa, vetämällä vähän ylivauhtista, koettaen sietää aina enemmän ja enemmän - maihtohappoja. Onko harjoituskisojen tarkoitus optimoida tulos vai kehittää itseään? Miettikääpä sitä!

                     Minun ideologiani on, että JOKAISEN harjoituskilpailun on MÄÄRÄ PALVELLA minua matkalla päätavoitteeseen, joka on kevään osalta 25.5.2013 Terwa-maratonilla ja siellä ajan 3.13.30 ALITUS. Luettelen mielelläni juoksemani harjoituskisojen ja testejen tarkoitukset. A)Tuiskulan maantiejuoksut. Matkat 1,6-2,25km. Tarkoitus kehittää askelväljyyttä, terävyyttä ja ns. "pätkänopeutta". Päämääränä, että esim. n.@4:30 vauhti tuntuisi aina vain helpommalta ja taloudellisemmalta. B)Junganjärven mäkinen 12km hölkkä. Tarkoitus oli hakea mäkiseltä reitiltä voimaa juoksuun PITKÄLLÄ tähtäimellä, sekä harjoitella asumaan edes tuollainen matka +160 sykkeissä. Kun pystyy +50minuuttia takomaan +160sykkeillä, on taas siirtänyt omia (VK) vauhtikestävyysrajojaan. C)10km testijuoksut. Tarkoituksena pyrkiä tutkimaan riskilläkin mikä on se ehdoton katto, jonka yli ei kärsi mennä. Esim. miten pitkään pystyy operoimaan n.170 sykkeillä, kun maksimi on ollut nyt 174 näissä raastoissa.

                    Silloin tällöin törmää juttuihin, joissa puhutaan harjoituskisoista minusta kummalliseen sävyyn: "-Otin sen kovana harjoituksena. Jätin varaa sinne ja tänne. En vetänyt loppuun. Ihan hyvin meni siihen nähden, ettei kaikki ollut pelissä". Mitä tuolla haetaan? Tekisi mieli sanoa, että E.V.M. Osatkoon tuon suomentaa ken osaa. E.V.V.K -tyyliin.

                     Kaikella on siis tarkoituksena. Myös kuuden päivän päässä odottavalla pidisjärven ympärijuoksulla = puolimaratonilla. En minä kevennä siihen vaan otan sen tärkeänä, pitkänä ja kovana harjoituksena. Se ei siis TODELLAKAAN tarkoita sitä, että jätän jotain varoja taskuun vaan raastan sen viimeiseen pisaraan. Silti koitan juosta sen viisaasti. Siihen ei voi ihan lähteä samalla mentaliteetilla kuin 10km testiin (josta kohta lisää). Myös tuulen suunta vaikuttaa. Onko loppuosan pitkä aava vastaiseen vai myötäiseen. Jos se on myötäiseen, uskallan tässä kunnossa juosta alun vähän riskilläkin kovaa, sillä palaudun kuitenkin vähän myötätuulessa. 21,1km vaatii jo taktistakin kypsyyttä. Mutta se on varma, että lopussa KIIRETTÄ PITTÄÄ!

                    Tämän päivän 10km testiin. Alkuverkoissa sain hyvin lihoja auki ja valmiuteen. Jalat olivat hivenen väsyneet ja voimattomat, muttei likimainkaan niin pahasti kuin perjantaina. Niinpä olin toiveikas, että pystyn juoksemaan tavoitteeseeni = 41.40 @4:10. Juoksemassa meitä oli vain minä ja Tapsa. Tarmo oli kellomies. Tarmo komensi meidät liikkeelle. Lähdin latomaan. Sainkin heti alusta erittäin hyvän, rennon ja helpon rytmin päälle. Vasta n.500m (Pasi nauraa tälle) kohdalla tarkistin vauhdin, kun ajattelin, jotta menenkö liian hiljaa, kun on näin helppoa. Vauhti oli siinä @3:30 -kantissa. No, alku tultiin hienoiseen myötäiseen, mutta toki vastatuuleen. Eka kilsa 3.51, tosi helposti. Arvaatte vain - kyllä siinä alkoi jo kelaamaan, että nytpä taisi nasahtaa melkoinen aika. Kilsan jälkeen reitillä tulee heti hyvänlainen nousu. Ja siinä paljastu sitten tuo jalkojen väsymys. Ei vain jaksa pysyä juoksu rentona, vaikka muuten on helppoa.

                   Kuitenkin vauhti pysyi siinä n.@4:10 -kantissa, molemmin puolin. Tosin siihen joutui vähän jo kuopiin, eli ei tullut likimainkaan niin rennosti kuin tuli ihan alku. Toisaalta tässä ei ole mitään yllättävää. 1,8km kohdalla meinasi yhdestä talosta tulla ajokoira rehvastelemaan, mutta vauhtia oli sopimoilleen siinä kohin n.15km/h, joten ei viihtinyt haastaa minua. Helevatun hurtat! Jatkoin siinä jo turtuneena työn tekoon ja painelin kohtalaiseen sivuvastaiseen kohti kääntöpaikkaa. Ajattelin, että kärsin vetää ihan happojen rajamailla kääntöpaikalle, kun saan sitten tuulen taakseni ja hapot poistuu sitä kautta pois reisistä. Kääntöpaikalla olin ajassa 20.35 @4:07. 55sekuntia alle entisen 5km enkan.

                   Käännön jälkeen olikin kova paikka, kun huomasin tuulen olevan edelleen sivusta tuleva ja pyöri eteenkin edelleen. Eli ei mitään myötuulia! Sykkeet olin nostanut puolimatkaan RISKILLÄ 170 kantille myötätuulen toivossa. Kuudes kilsa meni kuitenkin vielä sinnikkäästi @4:16-vauhilla. Tapsa tuli vastaan, kun olin juossut 6.05km. Tapsa juoksi tänään 65min, vähä päälle. Sitten tuli paha paikka. Sellainen aukilevoittoinen kilsa, jonka lopussa oli siihen tilanteeseen nähden sitkiä hiekkatie-ylämäki/vastainen. Siihen hapotti kyllä ja vahvasti. Vauhti tippui pahimmillaan @4:35 kantille. Hapot jaloissa. Onneksi ylämäen jälkeen oli lievä myötäle, jossa hapot kaikkos aika nopsaa jaloista ja matkakin alkoi siis huveta. 2,5km ennen maalia löinkin RISKILLÄ hivuttavan kirin TISKIIN!!!

                  Menin siis kaiken aikaa AIVAN SIINÄ HILKULLA, kantaanko vai jaksanko. Jaksoin, mutta vain just-ja-just. Viimeiset kaksi kilsaa 4.08 ja 3.55. Vauhti maaliviivalla @3:18. LOPPUAIKA 41.33 @4:09 keskisyke 165. Sykkeet sain pitkällä hivuttavalla kirillä nousemaan max.174:n. Se ei ole kyllä nyt kaukana maksimista, kun sain Junganjärvellä saman tuloksen hyvässä prässissäkin. Samoin viime syksynä Cooperin testissä. Pakko pitää tuota mun maksimina, kunnes toisin todistetaan. Ehkä sitten kun herkistyy voi päästä korkeammalle... ehkä. Kuitenkin nyt operoin 10km matkan keskiarvoltaan VAIN 9 pykälää maksimista. Miten paljon tuota korkeimmilla sykkeillä voi 10km vetää? Ei paljoa? Niin ajattelisin.

                   Tosiaan reitti ei ollut ihan mikään tasainen, joskaan ei mitään isoja tai pitkiä nousuja ollut, mutta kyllä ne vauhissa ja väsyneenä alkaa tuntumaan - ja näkymään. Juoksun jälkeen kiirehdin pika-pikaa töihin. Päässä humisi pitkin iltavuoroa. Välillä oli aivan pelottava olo. Mainihin siitä toki kolleegoille, jotta ei tuu yllärinä jos notkahan. Siis vedin tuon testin IHAN FINAALIIN. Jalat oli ihan setsuuria ja elimistö heitti volttia pitkin iltaa. Myös maha oli sekaisin. Koko ukko oli kuin onnenpyörästä vedetty! Nyt alkaa vasta olo olla ok. Söin tuossa suolaisia maitopottuja ja makeita muroja perään. Suolaa ja makeaa, yksinkertaista.

                  Olotila on kuitenkin nyt sen verran erilainen kuin viikkoja sitten ohjelmaa laatiessani luulin, ettei huomen aamulla ole todellakaan ohjelmassa 20km lenkkiä, joka sisältää mäkivetoja. Otan nyt kolme seuraavaa päivää silleesti, että huomen aamulla kevyttä hölkkäilyä tuntuman mukaan - tehoalueella (1), eli alle 129 sykkeiden. Tiistaina käyn aamulenkin ennen aamuhugia. Keskiviikkona pidän ihan totaalilevon. Eli periaatteessa lepään ja kerään voimia kolme päivää. Torstaina palaan ohjelmaan ja teen 15km avainharjoituksen, sisältäen 2x5km kovaa, mutta rennosti. Ei mitään tämän päivän tehoja kuitenkaan siis. Perjantaina kevyttä (1) ja lyhyttä taas. Lauantaina onkin sitten Puolimaraton, pitkä KOVA HARJOITUS. Tavoite edelleen 1.31.30 @4:20.

                   Voisko tästä päivästä sanoa, että SOKKA IRTI???

 Ps. Ote vielä vuodenvaihteen tavoitelistasta. 10km tavoite on enää 3sekunnin päässä. Muutoinkin näyttää tavoitteet edelleen aika realistisilta. Eli asettelu on onnistunut. Kyvyt alkavat hahmottua. Mikään tavoite ei ole kuitenkaan vielä täyttynyt, joten ihan pliisujakaan tavoitteet eivät liene ole.

* Harjoittelua 450h-500h (nyt siis n.453h)

* Juoksua n.4500km

* 1km alle 3.20

* Cooper +3200m

* 5km alle 20min

* 10km alle 41.30 (n.4:09/km)

* Puolimaraton alle 1.31.30 (n.4:20/km)

* Maraton alle 3.13.30 (n.4:35/km)

* 12h +125km (jos juoksen) ***EI TOTEUDU***

* 24h +180km (jos juoksen)

* Oxroad 100 mailia turku-h-linna alle 22h (jos juoksen)  ***EI TOTEUDU***


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 28.4.2013

torstai 25. huhtikuuta 2013

LOMATERVEISIÄ JA VETOOMUKSIA

                 Hoh-hoijjaa x19. Siinäpä taisi olla lepopäivien anti. Siis tuli varmaan ihan sopivaan rakoon tämä kevennys/lepo/lomaviikko, kun meni nuot lepopäivät (kaks tsipaletta) lähinnä haukotellessa. Täytyy varalta suunnistella kyllä tuonne apoteekkiinkin, sillä raudan saanti ei ole vältämäti minun ruokavaliolla kovin maskimaallista. Eikö net syö Obsidania haukotteluun? Vai oisko...ne en usko - ainakaan paljosta harjoittelusta haukotuttanu. Tiiäppä häntä.

                 Tässä lomalla ollessa vaihoin jalkojen hyväilypussit. Kas näin:


                 Hierotteellakin tuli eilen käytyä ja tänään on toinen setti. Eli tämän viikon teema on välttää harjoittelua. Janikin yritti tuossa aamulenkillä saaja minua juoksemaan, mutta totesi sitten, että: "-Ai niin, sullahan on se lepo viikko". Ja lepoahan tämä on totta vie ollutkin. Tänä aamunakin keskisyke oli 121 aamulenkillä. Sitä voi jo rehellisesti kuhtua hiippailuksi, kun tuohon kuului vielä 6x250m "mäkivetoja". Moniko on tehnyt mäkivetoharjoitus lenkin noin alhaisilla tehoilla? Ps. Parhaat vauhdit @3:30, muuten varmaan nojailin kämmeniin.

                 HALUAISIN niin kovasti nähdä täällä nivalassa juoksukulttuuriin NOUSEVAN!!! Se ei tule eikä pesiydy kuitenkaan ihtestään - emme asu Keniassa. MEIDÄN TÄYTYY (understand???) NÄYTTÄÄ esimerkkiä. Näyttää tietä. Parhaiten näytämme esimerkkiä, suuntaa - olemalla ISOLLA KÖÖRILLÄ liikkeellä. Ihmiset innostuvat asioista, joissa on paljon porukkaa. Eli meidän TÄYTYY saada porukkaa liikkeelle - ja näkyvästi. Yksi hyvä keino on osallistua isollla joukolla näihin meidän kaupunkimme urheiluseurojen (Lakeuden Kipinä ja Nivalan Urheilijat) hölkkätapahtumiin. Sana kierii ja tulokset ovat lehdessä. Ihmiset kuulevat kuiskutukset ja lukevat lehdet. 

               Monille hölkkäkisoihin lähteminen on ISO KYNNYS. Ei sen tarvitsisi olla. Hölkkäkisoissa on kiva mitata OMAA kuntoa ja kenties yrittää aina seuraavalla kerralla parantaa omaa aikaisempaa tulosta. Niin ainakin minulle.  Kuitenkin sitä omillakin lenkeillään silloin tällöin nappaa kilsan-pari kovaa niin samallahan sekin tulee noissa hölkissä hoidettua.
              On hienonköistä, kun on iso joukko kirmaamassa. Ihminen on aidoimmillaan juostessaan. Siinä vapautuu huolet ja murheet hetkeksi, kun saa kirmaista lyhyen matkan ja hengästyä. Ja kunto nousee, olo paranee. 

              Näyttäkäämme siis esimerkkiä!

           Perjantaisin hölkätään Tuiskulan pihalla, kenttätien suunnalla. Esim.tällä viikolla klo.18.30. Katso tarkemmin tästä Nivalan Urheilijoiden ohjelmaa.
           Sunnuntaina on puolestaan Karvoskylällä 10km testijuoksu klo.10.30. Kokoontuminen Karvoskylän koululla. Katso tarkemmin tästä Lakeuden Kipinän ohjelmaa. 

            Kaikki liikkeelle!!!!

            Vielä pakko palata noihin Junganjärven maisemiin.ytyi varsin mitatat nuot reitit. Eli 12,3km reitti oli siis 12,0km ja 10km reitti oli siis 9,6km. Hölkkäkisoissa, joita ei ole virallisesti mitattu, on usein heittoja matkoissa.

             Itse jatkan tätä helppoa lomaviikkoa. Toki perjantaina juoksen tuon Tuiskulassa juostavan 1,6km maantiejuoksun lyhyenä, kovana vetona. Ja niin ikään juoksen tuon sunnuntain Karvoskylän 10km testin tavoitellen tuollaista 41.40 -aikaa (ennätys 43.34). Muutoin vain lepäilen ja hölkkään jonkusen kevyen kilometrin.

            Ens viikolla on sitten taas täysi höyry päällä. Viikon päätteeksi lauantaina on tarkoitus kiskasta tuo Pidisjärven puolimaraton KOVANA harjoituksena 1.31.30 tietämiin. 

            Eli ei mitään ihmeellistä, kunhan vain koitin tässä YLLYTTÄÄ immeisiä mukaan hölkkiin!!!

Ps.Hyvää syntymäpäivää, Poika! (17.vee)

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.4.2013     

tiistai 15. tammikuuta 2013

PAATOSTA

                      Olisi PALJON helpompaa olla terveysliikkuja, tavan kuntoilija tai satunnais hölkkääjä. Mutta kun en oo!!! Olen ERITTÄIN TAVOITTEELLISESTI harjoitteleva kuntoilija. Ja siinä on vinha ero. Enkä aio olla tällä vaativalla polulla yhtään sen kauempaa kuin miltä tuntuu. Yhtä-aikaa tämä antaa ja vaatii paljon. Pääsääntöisesti tämä on "kivaa hubaa", kuten tuli tuossa taannoin heitettyä. Välillä tässä kuitenkin joutuu melkoisen tiukille, kuten on TARKOITUSKIN.

                   Mikäli tämä harrastukseni - jota se on, vaikka tämä taitaa joistakin näyttää jopa itsensä teurastukselta - loppuisi huomenna vaikka vakavaan polvivammaan tai muuhun vammaan, kyllästymiseen lenkuroiden paahtamiseen tai jostain muusta syystä johtuen voisin katsoa taakseni ERITTÄIN TYYTYVÄISENÄ. Syy siihen on joka päiväisessä tekemisessäni tässä ajoin raastavassa harrastuksessani. Reenaan niin paljon, kovaa, rohkeasti, mitään pelkäämättä, kirjoja kumartamatta tai ketään kuuntelematta kuin se kehon ja elmistön viestien, sekä perheen ja työn aikataulujen sallimissa rajoissa on mahdollista. Olisi PALJON vaikeampi lopettaa TAVOITTEELLINEN harjoittelu, jos ei olisi yrittänyt ja antanut IHAN KAIKKEA. Nyt esim. se, mitä saavutin Joensuussa marraskuussa 2012 täyttää jo pelkästään helposti nälkäni sitten, kun alan katsomaan näitä asioita peruutuspeilistä. Katsotaan saanko lisää muisteltavaa tänä vuonna.

                  En hae tästä harrastuksesta TÄSSÄ MUODOSSA mitään elämän mittaista "harrastusta". Joka niin luuleepi on hakoteillä. Etsin reenaamalla äärirajoilla OMIA RAJOJANI. Olen sitä mieltä, että mikäli haluat nähdä OIKEASTI rajasi, on sinun myös kolisteltava ja rymisteltävä niitä. Aitaa on kaaduttava, tuskan porteilla on käytävä ja hämäränkin rajamailla liikuttava. Siis 5-20% harjoittelusta. Aina on MINUNKIN mielestä oltava n.80% helppo aerobista harjoittelua kokonaismäärästä. Ehkä se voi hetkellisesti esim. kk-jaksolla olla esimerkiksi 70-30-suhteella, mutta ei pitkää aikaa. Sen verran kuitenkin olen OSTANUT näitä perkeleen suosituksia. Perkeleen siksi, että jokainen lukemani kirja tai pidempi kirjoitus on jättänyt minulle kuvan, että on edettävä MALTILLA. Missä on USKALLUS ja ROHKEUS.

                 Mikä on oikeasti paras tapa katsoa rajasi? Onko se edetä professorin kaltaisesti 10-vuoden periodi, jossa sinua se palkinto, hedelmä odottaa tuloasi??? Vai vedätkö suosituksista välittämättä OMAA KEHOASI kuunnellen treeniä niin kovaa kuin se SINUSTA tuntuu oikealta. Yhtä lailla molemmissa tavoissa saatat kohdata vammoja ja sairastumisia. Mutta oletko tyytyväinen kliinisen 10-vuoden urakkasi jälkeen? Voitko välttyä sisäiseltä kysymykseltä: -"Olisinko voinut yrittää enemmän"? ET VOI!!!! Siksi olenkin tätä mieltä mitä olen, ja mikä näkyy harjoittelusani. En jätä yhtään KANTOA ja KIVEÄ kääntämättä. Tämä voi mennä aivan vitulleen, mutta sekös ei haittaa, mutta se haittais, jos en yrittäis.

                 Nykyinen kova satsaukseni on pois eniten omilta muilta intohimoni kohteilta. Kaikkea ei ehdi. Sitten, kun kyllästyn paahtaan satalasissa treeniä ja siirryn "vain" nauttimaan liikkumisesta, askeleista, luonnon äänistä, ilman tavoitteita, ehdin taas keskittyä enemmän mm. NHL:n seuraamiseen. Edustan sitä ihmisryhmää, jolta ei elämästä sisältö lopu, vaikka siitä poistuis mikä tahansa asia. Se voi kuulostaa julmalta, mutta samalla siinä on paljon myös realismia. Olen toiminut hoitajana yli 13-vuotta ja olen nähnyt mm. lukuisia kertoja kuinka perusterve ihminen näkee loppunsa viikossa vakavan sairauden iskiessä vasten kasvoja.

                  ELÄKÄÄ TÄYSILLÄ, USKALTAKAA!!!

                 Ps. Tähän paatokseen sain "lentävän lähdön". Heräsin klo.14.30. Toinen yöhugi on takana. Vielä yksi edessä. Pari päivää sitten kohtaamani PIRULLISEN kovat krampit tuntuvat vieläkin poikkeusolona takareisissä. Natustelen aamupalaa, juon kahvia, juon vettä, nappaan merisuolaa. Istun lattialla. Venyttelen varovaisesti puoliska tunnin. Vituttaa. Joskus kuulkaa kaikkia vituttaa, niin minuakin. En edes tiiä miksi, mutta näin. Murphyn laki toimii usein fiiliksissä. Piilaritkaan ei suostuneet menemään silmään. SAATANA!!! ...vaimo heräsi. Sanoin, ettei tänään onnistu mikään. Hain tytön hoidosta. Elämän iloja. Piilaritkin meni päähän. Vähän hymyilyttikin jo. Lähdin paahtaan lenkuraa. Kiihtyvää, ajattelin. Jaloissa painoi neljän edellisen päivän rasitukset. Olihan siellä pari pidempääkin lenkuraa seassa. Otin korville Mp3:set pitkän-pitkän ajan jälkeen. Tunsin, että ehkä tänään tarvin kaiken avun. Vitutti juosta. Aina ei maistu. 5km vedin kiihtyvää ja sitten lähes joka toisen kilsan kovaa ja kevyttä. Lyhensinkin harjoitusta 90minuutista 63minuuttiin. (<<-paina oikeasta yläkulmasta Wiev in Metric niin näet min/km, mailejen sijaan). Siitä saan vielä kuulla. Minulla on norsun muisti. Rankaisen siitä vielä itseäni, huumorilla. LIHR = Lahjattomat, Ihtiään, Huumorilla, Rankaisee. Matka jatkuu. Ehkä huomenna lepään tai nitkutan kevyttä Pk:ta. Kaiken a ja o on JATKUVUUS.



Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 15.1.2013