Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteishässäkät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteishässäkät. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 21. huhtikuuta 2021

SYNTTÄRILENKKI

 

     Juuri lähdössä Pekka Vähäsöyringin kanssa. -1. Sopiva vaatetus.

            Taas - ja onneksi yhä edelleen - koitti syntymäpäivä. Nyt järjestyksessään neljäskymmenes seitsemäs. Enempi on sellaisia syntymäpäiviä, joista ei muista mitään. Enkä tarkoita alkoholin takia vaan vain siksi, ettei syntymäpäivät ole olleet minulle kuitenkaan koskaan mitään ainutkertaisia. Muistan monta ei-syntymäpäivää. Jokainen päivä on merkityksellinen.

            Kehittelin syntymäpäivälle neljänkymmenenseitsemän kilometrin ja tuhannen nousumetrin lenkin. Sain koko matkalle kaveriksi viime kesänä hyvän 57km kisan Super pepissä juosseen Pekka "ponssi" Vähäsöyringin. Pekka on napsun minua kovempi tasonen, joten piti yrittää puhua ponssi juoksemaan minun vähän hitaampaa vauhtia.

            Lähdimme liikkeelle lauantai-aamulla tasan kello yhdeksän, sillä olin luonut aikataulun, jotta matkaltakin voisi tulla mukaan juoksemaan. Lisäksi Tuomo lupautui kantaan autollaan meille litran vettä per nenä matkan varrelle. Eli ihan ei täyspakkaus selässä tarvinut juosta, vaikka ainahan se juomaliivi jonkun verran painaa.

            Aamulla oli aste pakkasta ja auringonpaiste. Päiväksi oli luvattu pitkästi yli kymmentä lämpöastetta. Tyyntä ilmaa ja loputonta auringonpaistetta. Eli lyhyet päälle. Siinä ohikulkijat katseillaan päivitteli, mutta valinta oli täysin oikea. Päivän mittaan tuli itseasiassa enemmin kuuma kuin kylmä.

            Homma lähti hyvin käyntiin. Yhdeksän kilsan kohdalla pyöräilypolkumestari Asko Kukkonen liittyi mukaan, sekä jossain yhdentoista kilsan kohdalla mukaan liittyi seuraava mestari, Keijo Nivala. Mukavaa rupattelua ja juoksu sujui kuin itsestään. Aittoperän ensimmäisen nousunkin jälkeen keskisyke oli vasta vain 118, joten lenkki oli sujunut käsijarru savuten..

            Hiekkatiet oli pääosin sydänmailla hyvässä kunnossa. Siellä täällä vähän lyhkäsiä märkiä, hitaampia kohtia, mutta lenkki meni ongelmitta eteenpäin. Pikku huoli 33km alkupätkän lopussa oli ponssin lievä nilkkakipu. Onneksi se ei kuitenkaan estänyt hänen lenkin loppuun viemistä.

            3h17min hölököttelyn jälkeen saavuimme Dan Hillin parkkipaikalle, ilman autoa. Takana oli 33km hölköttelyä. Keskisyke 120. Keskivauhti @5:59.

            Mäessä alkuun mentiin ehkä napsun liian rivakasti ja jouduttiin parin kilsan ja 12 nousun jälkeen vähän himmaan. Hyvää simulaatiota esim. Karhunkierrokselle. Sielläkin on pitkiä, melko tasasia pätkiä ja toisaalta myös, etenkin Rukan päässä sitten nousun tömpäreitä reilummasti. Täytyy löytää sopiva ote jokaiseen reitin kohtaan.

            Keijokin kävi muutaman nousun meille malliksi tekemässä. Moni Keijon ikäinen ei huimaamatta pystyis ees kahtoon Dan Hilliä, saati kiivetä. On se kova ukko.

            Kyllä siinä tuli meille molemmille tunne, että sai vääntää ihan tosissaan, että saatiin tonni täyteen. Ja lopulta tuli se viimeinen nousu ja muistettiin kuvakin räpätä. Noin 1h24min meni tuolla mäessä huolto -ja puskataukoineen.
 
            Loppuun oli edessä enää reilu 7km tasamaata. Toki alla oli jo 40km ja tuhat nousumetriä. Ihan tyypilliseen tapaan, aluksi mäen jälkeen oli juoksu vähä oudon tuntuista. Siitä se kuitenkin lähti jopa varsin hyvin rullaan. Innostuin ehkä liikaakin. 43:s kilsa meni tasan viiteen minuuttiin. Ja tuntui, että ois kiva vielä nostaa vauhtia. Ponssilla kuitenkin se nilkka alkoi antaa uudestaan omia merkkejään, joten päädyttiin vain kevyesti hölkkään / käveleen loppumatkan. Aina pitää ajatella jatkuvuus. Tätä kirjottaessa onkin jo tiedossa, ettei ponssin nilkka onneksi menny huonoon kuntoon. Hyvä homma.

            Lopulta 47 kilometrin ja 1016 nousumetrin lenkki otti aikaa 5h32min. Hyvä lenkki ja sopivan helppo. Hyvä singaali tuo, kun viimeisellä kolmella kilsalla teki mieli reipastella. Illalla kävinkin vielä vajaa 7km höntsäämässä. Tosi hyvä harjoittelupäivä.

            Tästä on hyvä jatkaa! Kiitos lenkillä mukana olleille ja kaikille onnitelijoille. 


Onni Vähäaho, Nivalassa 19.4.2021

tiistai 17. marraskuuta 2020

KEVÄT TULI MARRASKUUSSA

            Olikohan torstai, kun aurinko paistoi kauniisti, mutta matalalta. Tuli mieleen keväisen aamun kajo. Syksyn rauhaisan harmonisen aikoina luodaan kauniita tavoitteita ja mielikuvia kevääseen sekä kesää kohden. Usein nämä tehdään hyvän kahvin tuoksuessa nenään, istuessamme sohvilla miellyttävän fleecmateriaalin voidellessa mielikuvat. Nyt jo neljättäkymmentä seitsemättä syksyä tarpoessani voin sanoa, että jos jotkut maalaukset ovat yleensä optimistisia niin nuo. Toki, sehän on vain hyvä asia, sillä optimismia ei lienee maailmassa liikaa. Ok, nyt ei Trumpin optimistisuutta lasketa. 

            Marraskuun ensimmäisenä päivänä aloitin uuden luvun elämässäni. Päätin karistaa 5-10 kiloa ja alkaa harjoittelemaan niin kuin olen opettanut. Olen ollut kuin sydänkirurgi, joka luennoi tupakan vaaroista, mutta luentotauoilla nykäseen nortin huulille. Toki tämä vain vertauskuva. En ole kirurgi (ainakaan Valviran vahvistama), enkä ole sauhutellut yli kymmeneen vuoteen. Noin kahden viikon välein on aina tarkoitus ottaa paino ylös, sekä lantio, maha ja vyötärömitat. Lähtölukemat oli 85,3kg 97cm/97cm/88cm. Nyt olen lukemissa 84,8kg 96cm/96cm/87cm. 

            Puoli kiloa kahdessa viikossa. Elämä on ultrajuoksua. Olen tottunut pitkäjänteisyyteen. Yleensä maalit ovat kaukana. Motivaatio ja uuden elämäntyylin sisäänajo on tapahtunut positiivisssa merkeissä. Toki olen sitä makeaa kaivannut. Alkoholia en ollenkaan. Makeat ja alkoholi on kielletty. Ainoat poikkeukset ovat, jos yksittäisellä lenkillä kuluu yli 2500kcal tai yli 4000kcal liikuntasuoritukissa päivän aikana yhteensä. Marraskuussa ei ole tuollaisia päiviä ollut, vaikka olen mm. 30 kilometrin ja yli kolmen tunnin lenkin tehnyt.

            Oikeastaan liki ainoa syy tiputtaa painoa on juoksun. Muutoin paino on tuntunut hyvältä. Jotkut ovat jo nykyiselläänkin minua hoikaksi "moittineet". Ajattelen, että 5-10 kilon tiputus antaisi juoksuun ehkä paremmin kestävät lihakset, kun ei ole niin paljon painoa kannettavana. Toisena ajatuksena on vielä vauhdin kaivaminen. Kymmenen kilometrin ennätykseni on vuodelta 2013 ja viiden kilometrin ennätys vuodelta 2016. Ehken enää ihan noihin (41:33 ja 19:46) pääse, mutta niille huudeille. Leventämällä tehoreserviä harjoittelussa ajattelen sen tehoavan. Ja se on näköjään jo itseasiassa tehonut.

            Laitoin yhdeksi kauden 2020-2021 tavoitteeksi saavuttaa kevääseen mennessä Paja-Hopeatien testijuoksun 1,94km lenkillä kahdeksan minuutin alituksen. Lokakuun 16.päivä juoksin tuon lenkin aikaan 8:25. Toki silloin tuntuikin, että siihen jäi pelivaraa, mutta matkaa kahdeksan minuutin rajaan tuntui silti olevan riittävästi. Hyvä ja tarpeeksi kova tavoite - tuntui se silloin lokakuussa. Tänään oli sitten marraskuun kellotuksen aika. Aluksi oli tarkoitus juosta tämä Nivalan Polun testijuoksussa tänä iltana, mutta kävikin niin, että minulle iski kellomiehen hugi, joten kävin tuon juoksemassa yksin.        

            Vanhoista tämänkaltaisista testeistä oli jäljellä jännitys. Hitsi, sekin hienoa, että on edes se jäljellä, jos ei sitä vauhtia mitä silloin oli. Jostain se on lähdettävä. Tein melko hyvän lämmittelyn, hieman yli viisi kilsaa. Jalkojen lihakset oli vielä krampanneet edellisenä iltana, joten en uskaltanut pidemmästi ottaa avauksia, joita olisi hengityksen vuoksi pitänyt kyllä enemmän saada alle. Minulla on rastitusastma ja usein kovan juoksun alut on siksi tosi hankalia. Huolimatta jalkojen vajavaisesta liikkuvuudesta ja hieman aroista lihaksista, tuntui juoksu rullaavan ihan ok. jo lämmittelyssä ja avausvetojen vauhdit näyttivät luottoa lisäävältä. 

            Takki pois. Kaulalta tuubihuivi pois. Nyt pitää olla tilaa hengittää. Muutama puhallus ja kello käyntiin. Kuten arvasinkin, happea ei meinannut saada aluksi ollenkaan. No, vauhtikin oli ollut alle 3:30min/km. Jalat oli olleet hitaalla, joten ajattelin asettaa niille heti hyvät lähdöt, saadakseni cadenssin edes jollekin tolalle. Jossain 400 metrin kohdalla tuntui jo, että pitääkö tämä jättää kesken, sillä en meinannut saada henkeä. Tuttu tunne joskus Hietapuolen Bekelen kanssa lumipoluilla takavuosina hurjastellessani. Ja niinhän se rupesi löysäämään taaskin. 

            700 metrin kohdalla vastatuuli osuus oli ohi. Keskari taisi olla jotain 4:02min/km. Kahden minuutin kohdalla muistelen kulunutta aikaa kerran katsoneeni, muutoin seurasin vain keskivauhtia ja kuluvan kilometrin vauhtia sitten toisella kilsalla. Eka kilsa 4:04min/km. Pahalta tuntui, mutta ei ollut mitään ongelmia. Aloin hiljalleen miettimään, etten sanoisi muistelemaan, että tämmöstähän se taisi aina ennenkin olla. Mietin kirin kehittämistä ja samalla huoletti jaksanko perille. Samalla mietin, että alle kaksi kilsaa ja usein on näin pahalta tuntunut jo vitosen kohdalla puolimaratonilla. 

            Mielen jaakobinpainissa vauhti oli liki kuin naulittu. Toisen kilsan keskivauhti taisi olla heikoimmillaan 4:07min/km. Kiriä en tohtinut aloittaa vaikka matka hupeni ja hupeni. Lopulta katsoin vahingossa paljonko oli mennyt. Minulla ei ollut silmälaseja päässä, joten en ensin erottanut täyttyikö juuri 7min vai 8min. Hä! 7min ja maalihan on tuon mutkan jälkeisen lyhyen loppusuoran päässä. Hieman unohduin tyytyväisyyteen ja kiri jäi tosi lyhyeksi. Aika 7:43min alitti kyllä reilusti ja heittämällä koko talvikauden villeimmätkin mielikuvat ja tavoitteet.   

            Tuossa tuloksessa on sellainen virhe, että kelloni ei aluksi löytänyt gps-singaalia vaan alkoi kerätä matkaa vasta, kun olin juossut jo 15 sekuntia. Todellinen matka oli 1,94km tuossa ja todellinen keskari 3:59min/km, 4:04min/km sijaan. 

            Tuo tulos on kaikesta yllättävyydestään huolimatta linjassa viime viikon keskiviikkona tekemieni 500m mattojuoksu (2% nousukulma) vetojen kanssa. Siinä juoksin 10x500m vetoa 500m palautushölkällä. Toiseksi viimeinen veto helposti 3:52min/km ja viimeisen vedon (3:45min/km) jälkeenkin tuntui, että jäi varaa. Eiköhän tuon tavoitteen voisi nyt laittaa kevääksi malliin alle 7:30min.

            Testissä maksimisykkeeni oli 168. Olkoot se päivitetty maksimisykkeeni kunnes toisin todistetaan. Tuntuma, että saattaisin saada irti sen väliin 170-174, mutta tuolla mennään. Yleensä ottaen sykealueiden olisi hyvä olla mieluusti sykkeen-kaksi alakantissa kuin yläkantissa. Etenkin jo tällä iällä, kun palautumisen hitaus on koko homman merkitys.

 

MINUN HARJOITTELU SYKEALUEET (Maksimi 168 lyöntiä/min)

Huoltava  alle 100 (alle 60%)

PK1  100-117 (60-70%)

PK2  118-133 (70-80%)

VK1   134-142 (80-85%)

VK2   143-159 (85-95%)

MK    160-168 (95-100%)     

 

            Suosittelen kaikille laskemaan omat harjoittelualueet näin syksyllä tulevaa harjoituskautta varten oman maksimisykkeen mukaan. Maksimisyke ei ole kuviteltu vaan sen minkä oikeasti saa irti. Siinä vain johtaa itsensä harhaan, jos ajattelee "kyllä se 175:n sais nouseen jos..." 

 

NIPON TESTIJUOKSU 1,94km  17.11.2020 

Naiset 1,94km

1. Virve Närhi  8:39
2. Päivi Lassila 9:35

Miehet 1,94km

1. Tuomas Ahola 6:09
2. Pekka Vähäsöyrinki 7:19
3. Ville Isoniemi 7:44
4. Tuomo Junttila 8:17
5. Kyösti Jokitalo 8:42
6. Jari Jyrkkä 9:53

 


 

Onni Vähäaho, Nivalassa 17.11.2020

sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Iso-sydänmaanreitti - 42.kerta

             Nivalan Polku ry oli saanut kasaan yhteensä 11 henkilön joukon haastamaan itseään maan kuululle reitille. Mukana oli nyt kierretyillä poluilla laskujeni mukaan viisi ensi kertalaista. Päivän sää oli ihanteelinen. Siinä nollan ja muutaman lämpöasteen välillä ja enimmäkseen poutainen. Ok. lunta kaunoi jossain kohtaa. Tosin tämä oli vain päivän vaellussää. Polun tilaan vaikuttaa aina edeltävän viikon sää. Nyt oli satanut, eikä maa enää tähän aikaan vuodesta vedä vaan veden pinta nousee ja nousee. Tätä en ollut ajatellut, mutta totuus valkeni tutussa kohtaa.

            Kello kuusi starttasi Eduxin maan kuulun firman kolme karpaasia kiertämään koko lenkin, eli 56km. Olin jo hereillä ja aloin odottelemaan milloin saatais päivän ekat väliajat. Kello kahdeksan starttasi takalenkin (36km) kävely vaeltajat. Nuo kaksi ryhmää kohtasivat P2 (pelastuspiste 2) kaksikymmentäkuusi yli kahdeksan.

            Yhdeksää vaille kymmenen oli yhdeksän hengen kävelypoppoo P3 (16km) kohdassa ja me lähdettiin siitä yhdeksän minuutin päästä, eli tasan kello kymmenen. Kävelyporukka oli meidän edellä vajaan 17km päässä. Lähdimme Leppälän Mikan, alias "Zorron", kanssa maltillisesti liikkeelle. Kuitenkin napsun reippaammin kuin itse Kolin kisassa lähdin. Se vain tulee näitä kuvaillessa mieleen. Kuitenkin ekaa kilsaa lukuunottamatta yli kuudenminuutin vauhtia.

            Zorro on ehkä näin pitkillä polkulenkeillä eniten kanssani juossut ja ehdottomasti paras kanssajuoksija. Siinä on helppo juosta. Jos Zorro ajaa puskuriin niin mennään liian hiljaa ja jos jää liikaa niin vähän hiljennetään. Tätä ei tosin nykyään enää sattuneesta syystä tapahdu. Zorroa on mukava jututtaa sillä onhan hän yksi Suomen kehittyneimpiä ultrapolkujuoksijoita viimeisen kolmen vuoden aikana. Tänään oli taas hyviä keskusteluja - kiitos niistä kaikista!

            Tultiin lopulta Lahnaojalle. Mitä, joku vajaa 13km juostu ja totuus valkeni. Nyt on muuten märkää, mutta olikin vielä märempää mitä Pesänevan eteinen kertoi. Pesänevaa edeltävässä metsässä, suo-ojan takana, oli jo toki vettä valtoimenaan. Pesänevalle menevät siltapuut uivat, kelluivat kuin taidenäyttely olisi ollut meneillään. Kuka muistaa milloin viimeksi? En minä ainakaan. Uiko ne edes v.2016?

            Nevalla oli sitten märkää ja hyistä. Siltapuita ei juuri näkynyt, jos näkyi, ne ajelehti jossain, mutta ei niistä ollut apua. Mietin etenkin ensikertalaisia, miten ne saa väärän kuvan, sillä eihän täällä oikeasti ihan näin märkää ole yleensä. Kuivimmalla ajalla Pesänevan on voinut ylittää liki lenkkariaan kastamatta. Tällä reitillä on kontrastia. 

            Kaksi minuuttia vajaa kaksi tuntia poistumme P3 juomakätköiltä. 24min aikaisemmin kävelyporukka oli jättänyt taakseen P4 paikan. Olimme heitä jäljessä arviolta noin kahdeksan kilometriä.

            Matka jatkui tasaisesti. Oltiin aika hyvin selvitty Pesänevan seudun haasteellisista osuuksista. Juoksimme kuitenkin "suden suuhun", sillä 19-22km väli oli melkoista suotemmellystä. Itseasiassa 22km kohdalla tuntui kotvan varpaissa jo niin pahalta, että epäilin kestääkö paleltumavamma historian omaavat jalkateräni päivän kylmyys tarjontaa. Onneksi jalat lämpeni kuitenkin täydestä liikkumattomuudesta aina suon jälkeen hetken reippaammin juostua. Tuo yhdistelmä söi voimia, kun märätkin kohdat piti yrittää mennä nopeasti ettei jalat ehtis liioin kohmettua. Hanaa märillä ja heti märän jälkeen. Kuluttavaa, mutta tuossa kelissä pakollista jos halusi kymmenvarpaisena pois.

            Lopulta oltiin Syyryssä. Yleensä pian, mutta nyt lopulta. Sieltä tuntui kumpuavan paljon erilaisia muistoja. Suu vehnäsellä niistä painettiin Syyryn seinänousut ja laskut. P5 kohdassa, noin 26km pyykillä oltiin kolmen tunnin ja kymmenen minuutin juoksun jälkeen. Oltiin noin 50 minuuttia, eli arviolta reilu kolme kilsaa enää kävely porukkaa perässä.

            Mäyrän ja laihakankaan kivikoilla juostiin lämpimiksi kaikki mäet. Lopulta oltiin 30km makkaranpaisto huollossa. Iloksemme siellä oli kaikki muutkin ja pääsimme vaihtaan päivän kuulumisia. Hämmästyttävän hyvin oli kaikki selvinnyt tuossa kelissä. Aivan pahin oli tuossa kohtaa nyt takana. Lopulta minulla ja Zorrolla meni siinä 14 minuuttia. Paistoin kaksi makkaraa kerralla ja join desin mustaa kahvia. Lähdettiin siitä tovi aikaisemmin lähteneiden kävelijöiden perään. 



            Älytön buusti tulikin tauosta ja lähettiin latomaan uusien voimien tunnossa hieman päälle kuuden minuutin kilsoja. Tuntui, että oli niin vahvaa niin vahvaa että. No viitisen kilometriä se vahva jatkui kunnes hyperbuustin (suolan) vaikutus alkui aluksi tasaantua ja lopulta kadota. Juurikan eteläpenkalla ohitettiin kävelyporukka ja P7 (40km) noin ajassa 5h24min.

            Jotenkin alkoi päivän tarpominen kosteassa painamaan. Kuulemma Zorrollakin. Zorrollahan onkin takana huikea kausi. Nuts Pallas 160km viides sija, pep57km kolmas sija alle 6h ajalla ja Vaarojen maratonin 130km viides sija. Suomen kärkikorin ultrajuoksija. Zorrolla varmaan painoi kova kausi. Itellä se, että olin napsun-kaksi ihtiäni kovemmassa kyydissä, vaikka itse vedinkin (heh,heh..).

            P8 Joonaksen erinomaisesti järjestetystä huollosta vielä nopeasti litra juomaa liiviin. Zorro siinä kävi pian P8 lähdettyämme polun sivussa ja kävelin sen aikaa eteenpäin. Jalat oli lypsetty melko tyhjiksi, mutta ne liikkui sellaista 8min per kilsa keskimäärin, joten sujuteltiin harjoittelusta ja tulevista keskustellen hiljolleen perille. Mika tähyää alustavasti ensi vuonna Suomessa ensimmäistä kertaa järjestettävään 200 mailin (327km) polkukisaan ja itse yritän päästä sadan mailin kisoja maaliin.

 

 


            Maalissa (56km) oltiin 7h45min uurastuksen jälkeen. Huoltotaukoihin (makkaranpaistot plus kaksi veden lisäys kohtaa) meni 20min, eli liikkeellä-olo aika oli 7h25min. Reissussa söin 6 geeliä, yhden twix patukan, kolme ja puoli elovena kaurakeksiä ja noin 10-15 ässämixiä, sekä tauolla kaksi makkaraa. Nestettä meni noin neljä litraa. Nesteiden hiilaritkin laskettuna alas meni liki 300 hiilihydraattia. Kulutus oli yli 5100kaloria. Tänään energiat imeytyi hyvin. Keli oli tosi raskas, kun kylmyyden vuoksi raskaat pätkät piti mennä isoilla tehoilla. Tämä oli 42.kerta koko reittiä.


            36km kävelyporukan aika oli noin 9h24min ja oliko 56km kävelyporukan 14h23min. Hurjia suorituksia kaikki! Voimme olla tyytyväisiä ja itsestämme ylpeitä. 

            Koko lenkin (56km) kiersivät kävellen Arto Viitala ja hänen pojat, Matti ja Mikko Viitala. Matti ja Mikko oli ensimmäistä kertaa koko lenkillä. Minä ja Leppälän Mika kierrettiin juosten koko lenkki. Mikalle tuo oli yhdeksäs kerta. Takalenkin kiersivät Jari ja Jaana Jyrkkä, Jaana Rahkonen, Sari Kananen ja Kirsi Vähä-Tiitto, sekä 14km osuuden P3-P6 Karoliina Jyrkkä-Pajula. Plus JR:n koirat :=) Joonas Jyrkkä hoiti koko poppoon huollon 10+.



            Loppukevennys: kirjoitin Mikalle ennen tätä retkeä, että kiva päästä helpolle ja nopealle kotipolulle haasteellisten Kolin polkujen jälkeen. Taisi iso-sydänmaanreitin herra vähän muistuttaa, että on silläkin tarjota omat mausteensa kulkijalle. 

            Jälkituntemukset: Kuten Zorro hyvin veikkasikin, ei tuo eilinen enää huomenna tunnu niin raskaalta kuin mitä se tuntui eilen viimeisellä kympillä. Ihan normaalin pitkiksen jälkeinen tunne. Ei kipuja, ei kolotuksia tai mitään näitä suurempia jumeja. Enempi se tuo märkyys ja kylmyys hyydytti menoa ja sai tuntemaan tekemisen raskaalta ja vaivalloiselta. Eiköhän tästä vielä se yksi törräys tule tehtyä ennen kuin tämän vuoden hullutukset on taputeltu. Siitä sitten sen jälkeen lisää.

Onni Vähäaho, Nivalassa 25.10.2020


lauantai 11. heinäkuuta 2020

SUPER PEP 2020 MUUTOS - TJ 41 PÄIVÄÄ

          Super PEP2020 muutti 57km pyöräsarjan 26km pyöräsarjaksi. Tällä pyrimme tekemään pyöräsarjasta yhä useammalle mahdollisen. PEP 26km reitillä on paljon ajettavaa baanaa. Joku oikein taitava ajaja voi ajaa reitin liki jalkautumatta pyörän päältä?

          Tänään on 11.heinäkuuta. Huomiseen mennessä ilmoittautuneiden kesken arvotaan taas ylläripalkintoja, joten nyt on hyvä hetki ilmoittautua tapahtumaan. Tarjontaa on laajasti. Perjantaina 21.elokuuta illan tunnelmavalaistu 7km yöpeppi klo.22.00. Lauantaina 22.elokuuta sitten kaikki muut sarjat. Uutuutena mainittu pyöräsarja ja nuorten 2km uusi polkujuoksureitti.

           Tutustu kattaukseen TÄÄLTÄ!!!


           26km ja 57km sarjaan ennakkoon ilmoittatuneille tarjotaan GPS-seuranta, joka on noussut tosi suosituksi jutuksi. 57km paikat hupenevat kovaa kyytiä, mutta vielä on joitakin paikkoja jäljellä.


Onni Vähäaho, Nivalassa 11.7.2020

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

LUMIPOLKUJUOKSU LENKKI

            Jos tästä kirjoitat niin... Meitä oli neljän juoksijan ryhmä nousemassa "ampiaiskankaalta" koppelokankaalle. Takana oli seitsemäntoista kilometriä lumipolkujuoksua. Päämääränä oli 26 kilometrin lenkki. Mietin hetken voiko näin lyhyestä lenkistä kirjoittaa? Aina en nykyään kirjoita koko Iso-Sydänmaanreitin (57km) kierrostakaan. Kirjoittaisinko nyt näin lyhyestä? Ymmärrys tavallisten kuntoilijoiden pitkistä lenkeistä hämärtyy ajoittain. Tottakai voin kirjoittaa, mietin myöhemmin mielessäni.

           Uuden Vuoden aamupäivä. Sovitusti lähdemme vajaan tunnin Tuomon jälkeen Iso-Sydänmaan reitin 26 kilometrin lenkille. Mukana on Tuomas ja Anssi. Puoli kilometriä juostuamme tulee Vellu autolla vastaan ja huutaa fönäristä ottavansa meidät kiinni. Vellu juoksi viime kesänä silloisen Nivalan ennätyksen Pyssymäki Extremen 57 kilometrin matkalla, joten hän oli kaiketi tosissaan aikeissa ajaa meidät kiinni. Me ei selvästikään odoteltu vaan painettiin ensimmäinen viisi kilometriä 27 minuuttiin talvipolkua, joka toki on tällä hetkellä liki ulkotien veroinen.

           En ollut saanut vahvistusta oliko Tuomo lähtenyt, saati tarkemmasta lähtöajasta. Vauhtimme hieman tasaantui, kun Tuomas antoi minulle vetovastuun. Syvemmälle metsään tultuamme emme nähneet jälkiä hienoisesti lumenpölyä saaneessa polussa laisinkaan, vaikka tosissamme yritimme polusta niitä löytää. Käsittämätöntä, sillä myöhemmin selvisi, että Tuomo oli mennyt koko tuon kuuden kilometrin pätkän rimpinevan laidalta lahnajärventielle samaa polkua pitkin jättämättä yhtään ainoaa jälkeä! Kahdella nastalla varpaillaan-ko?

          Muistelin siinä hyvän alkuvauhdin siivittämänä yhden hauskan hepun sanontaa, kun kerran pohdittiin erilaisia juoksutuloksia. -"Siinä ei kauaa mene, kun nuoret miehet tunnin juoksee". Polku oli napakka, mutta kyllä siellä askaretta riitti. Joka on käynyt tuolla perhereitin ulkopuolella niin kyllähän siellä elämä on erilaista. 

          Seitsemän minuuttia peräämme lähtenyt Vellu näkyi lahnajärventien pitkällä suoralla. Oli tullut haipakkaa, sillä meidänkin vauhti oli ollut hieman ajateltua nopeampaa. Siinä pientä jäynää suunniteltiin, että kun Vellu pääsee sadan metrin päähän niin aloitetaan juosta eleettömän lujaa. Ehkä se oli meillekin vain hupainen haave muutoinkin ja puheensorina soljui hiljalleen muihin aiheisiin, kuten esimerkiksi tiellä siellä-täällä näkyneisiin Tuomon jälkiin.

          Neljäntoista kilometrin kohdalla lähdetään painaan pitkää rajalinjaa kohden sulunnevaa. Ei näkynyt Tuomoa. Katselin kelloa ja taisin ääneenkin pohtia Tuomon pitäneen hyvää vauhtia. Vellu ajaa meidät kiinni viidessätoista. Kertoo juosseensa täysillä. Se tieto naurattaa ja pierettää. No, hymyn kare ja kuolattomat kasvot kertoo jonkinlaisesta pelivarasta. Vaivattomasti mukanamme juossut Anssi oli omassa ennätysvauhdissa tällä lenkillä. Kunto näkyi Anssillakin nousseen, sillä en huomannut hänessä missään vaiheessa väsymyksen merkkejä. Onko tämä mies koskaan tosissaan?

          "Ampiaiskankailta" koppelokankaille noustaessa on jälleen pitkä suora. Tyhjä suora. Tuomo oli juossut todella kovaa. Alkoi vitsailu. Laskettiin, että Tuomo oli juossut jo liki kolme tuntia. Sanoin: -"Siinä ei kauaa mene, kun kaupanvahvistaja kolme tuntia juoksee". Niin meni vanha vitsi uuteen muotoon. Ja samalla alkoi vauhtia lisännyt myötämaa kohti Rimpinevaa. Edellisen päivän 1000 nousumetriä tuntuivat sopivasti kintereissä. Tämä ois voinut olla iisimpi, mutta oppiipahan juoksemaan vähän väsyneimmilläkin jaloilla.

           Yrittäessäni oikein miettiä niin onhan nämä melkoisia lenkkejä. Tämäkin reilusti Nivalasta-Ylivieskaan matkallisesti (26km). Läpi soiden ja metsien, eikä teknisyydeltään voi välttyä. Kosteitakin paikkoja oli tanssia asti, vaikka kuivin sukin onnistuinkin luovimaan. Lopulta laavun jälkeen perhereitillä näkyi vihdoin hieman voipuneen oloinen hahmo. Tuomo oli juossut tänään hyvin. Ja kaikki joutuu joskus lopussa vähän keräilemään, eikä aina tarvi jaksaa aamulenkin jälkeen mennä illalla tassua hiihtämään.

            Meillä meni noin kaksi tuntia neljäkymmentäkaksi minuuttia. Tuomolla reilu tunti kauemmin. Juostiin lopussa vähän aukasuja, eli rentoa kovaa lyhyitä siivuja. Saatiin verta liikkeelle. Hauska tilanne oli 24 kilometrin kohdalla, kun Vellu kysyi Anssin nimeä. Eivät olleet ennen tätä lenkkiä tavanneet. Niin, ei se tainut liian kevyt lenkki kuitenkaan olla, koska tuollainenkin aihe oli vielä auki 24 kilometrin kohdalla. Tuo 26 kilometrin lumipolkulenkki on sellainen, että kävellessä siihen menee vähän kuntoilijasta riippuen 5-6 tuntia. Alotteleva kuntoilija saa varautua reilun neljän tunnin reissuun myös juosten. Että onhan näistä ihan kertoa asti. Kiitos vinkistä.


 Onni Vähäaho, Nivalassa 5.1.2020    

maanantai 26. marraskuuta 2018

YHTEISLENKKIEN JUHLAPÄIVÄ

                Tasan kuusi vuotta sitten aloitettiin Jyrkän Janin kanssa hölkötteleen yhteislenkkejä. Aluksi yhteislenkit olivat pääosin varhais aamuisin ja pitkän aikaa meni ennen kuin saimme muutkin innostumaan hassun hauskoista yhteislenkeistä. Sittemminhän homma on lähtenyt jo lähes lapasista, sillä tämän aamun yhteislenkki oli jo 371. kaikkiaan. Aika monta lähtöä on siis tullu tehtyä eikä suinkaan yksin, sillä kuuden vuoden aikana mukana on käynyt peräti 166 eri ihmistä. Yhteislenkeiksi on toki laskettu parina vuonna (2016 ja 2017) juhannuspolkujuoksut sekä ulkoroihutapahtumat, mutta ne, jos mitkä, ovatkin mitä vallattomimpia yhteislenkki hässäköitä.



                      Kotipiha lähtiessä. Maassa postiauton jäljet



     

YHTEISLENKKEILLÄ KÄYNEIDEN 
TILASTO

26.11.2018


MONTAKO

KERTAA






Jani Jyrkkä 148
Teemu Korpela 68
Keijo Nivala 56
Jussi Mökkönen 46
Joni Laakkonen 38
Tuomas Ahola 32
Lasse Ylimäki 27
Virve Närhi 19
Markku Mehtälä 19
Jarmo Honkala 18
Lasse Palola 16
Erkki Vähäsöyrinki 16
Jari Jyrkkä 16
Pirjo Poikkimäki 13
Henri Kuki 12
Heikki Uusivirta 12
Sauli Päivärinta 12
Joonas Jyrkkä 12
Timo Poikkimäki 10
Lasse Raudaskoski 9
Mervi Vähäkangas 9
Jarkko Turunen 9
Pertti Poikkimäki 8
Harri Jokela 8
Antero Erkkilä 8
Markku J. Kumpula 7
Kaisa Haikara 6
Petri Nietula 6
Johanna Eerikkilä 5
Janne Kukkola 4
Päivi Uusivirta 4
Teuvo Hautamäki 4
Anssi Kiiskilä 4
Anne Tölli 3
Kaisa Saarimaa 3
Juha Jokikuona 3
Heikki Hautala 3
Pasi Koskinen 3
Juha Uusivirta 3
Johanna Uusivirta 3
Vesa Nevanperä 3
Päivi Lassila 3
Jari Mehtälä 3
Elina Pääkkö 3
Janina Närhi 2
Tuulia Ahola 2
Jarmo Pylkkö 2
Jyrki Leskelä 2
Satu Sarja 2
Pirkko Ekdahl 2
Anne Haikara 2
Jarmo Kivioja 2
Jasmin Vähäaho 2
Heta Jauhiainen 2
Elisa Nevanperä 2
Päivikki Turunen 2
Teemu Isoaho 2
Sanna Eronkoski 2
Jukka Eronkoski 2
Aino Jääskeläinen 2
Lauri Gummerus 2
Enna Tölli 2
Veli-Matti Tölli 2
Ilpo Ohtamaa 2
Hilkka Hirvi 2
Hilkka Kopola 1
Arto Kopola 1
Tapio Paavola 1
Ari Timonen 1
Kalevi Laitinen 1
Miika Tenhunen 1
Aake Raudaskoski 1
Oliver Vähäaho 1
Oskari Vähäaho 1
Eetu Palola 1
Jani Ranta 1
Tarmo Kukkonen 1
Markus Niemi-Korpi 1
Joni Heiskanen 1
Maarit Kivioja 1
Ossi Vähäaho 1
Erkki Kautto 1
Osmo Vähäaho 1
Teppo Isokoski 1
Pirjo Knuuti 1
Tapani Saukko 1
Anna-Kaisa Järviluoma 1
Sanna Käräjäoja 1
Heidi Poikkimäki 1
Kaija Kiviahde 1
Hanna-Liisa Erkkilä 1
Mervi Poikkimäki 1
Martti Poikkimäki 1
Joonas Isoaho 1
Satu Takanen 1
Asko Ypyä 1
Hanna Ylikotila 1
Samuli Ylikotila 1
Marko Kivioja 1
Annukka Kuhajärvi 1
Pasi Hautamäki 1
Heikki Kumpula 1
Janne Toivoniemi 1
Sini Hannula 1
Maria Koutonen 1
Samuli Vähäsöyrinki 1
Elina Läspä 1
Minja Nietula 1
Markku Mäkinen 1
Matti Myllylä 1
Jouni Leppälä 1
Mirva Ahola 1
Ismo Pekkarinen 1
Maria Alakotila 1
Jaana Jyrkkä 1
Laura Ahola 1
Anne Keltamäki 1
Eveliina Keltamäki 1
Kirsti Nevala 1
Pertti Uusivirta 1
Matias Uusivirta 1
Mette Uusivirta 1
Senja Uusivirta 1
Heini Uusivirta 1
Joona Kivioja 1
Topias Kivioja 1
Viljami Kallio 1
Vesa Jokela 1
Joni Vähäaho 1
Iida Pelkonen 1
Risto Lassila 1
Sini Laulumaa 1
Tanja Törmälehto 1
Sari Puolakanaho 1
Pertti Puolakanaho 1
Paula Eskola 1
Ismo Eskola 1
Minna Isoaho 1
Paula Kiviniemi 1
Mirjami Ojalehto 1
Roosa Lassila 1
Jouni Salmela 1
Kerttu Lassila 1
Juha Raudaskoski 1
Tarja Raudaskoski 1
Päivi Mäntykenttä 1
Esa Tuomikoski 1
Johanna Hinttala 1
Anni Kumpula 1
Matti Kytökangas 1
Sakari Myllyneva 1
Juha Pokela 1
Sirkka Rajala 1
Jimi Jyrkkä 1
Jore Jyrkkä 1
Riitta Kokkoniemi 1
Arto Viitala 1
Ville Isoniemi 1
Pertti Hiltunen 1
Sakari Hannula 1
Eija Ruuska 1
Tiina Rautaoja 1
Elisa Helander 1
Leila Kopola 1
Rauni Paananen 1
Tommi Pääkkö 1
     

                   Tänään juhlalenkillä meitä oli neljä aamuvirkkua kello 5 aikaan Tokmanin parkissa. Kävimme noin viisi kilometriä hölkkäämässä/kävelemässä aika tavanomaiseen takavuosien malliin. Puheet olivat ajankohtaisia ja juttua riitti. Lenkki tuntuikin lyhyeltä. Omaan gps-kelloon tuli kotoa, kotiin 6,7 kilometriä. Joskus tuo on ollut pitkästikin, mutta nyt tuo tuntui liki postinhaku lenkiltä.
                       Iloista menoa lenkin keskivaiheilla

                               Pojilla vetävännäköinen askel


                  Yhteislenkit jatkuvat ja lista tulevista löytyy täältä. Varmasti lenkkejä tulee olemaan jatkossakin, vaikka nyt itse vetäjällä on pieniä haasteita pakaralihaksen kanssa. Tervetuloa kaikille tasapauolisesti kokemaan yhteislenkkien vaikutusvoima!

Onni Vähäaho, Nivalassa 26.11.2018

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

45 SEKUNTIA

              Koskaan et tiedä milloin saat oppia mitä suuremmissa määrin. Jatkuva asioiden positiivisesti ajattelu kantaa, mutta kaipaa myös uutta tulokulmaa. Sitä oli tarjolla eilen lauantaina Iso-Sydänmaan reitillä, kun sain vedettäväkseni paljon koko reitin kierron ensikertalaisia. Edellinen lause saattaa johtaa harhaan, sillä kaikki kanssani vaeltamaan lähteneet ovat kovakuntoisia, kokeneita liikkujia. Iso-Sydänmaanreitti vaatii kuitenkin hyvän kunnon lisäksi myös henkistä vahvuutta, sillä reitti puhuttelee matkalla kulkijaansa ennen kuin palauttaa hänet hyvässä lykyssä takaisin Pyssymäelle. Olen ollut itsekin joskus ensimmäistä kertaa koko reitillä, joten tiedän miltä se tuntuu ja mitä siellä on vastassa. Eikä siitä ole silti kuin viisi vuotta.

               Himalajan vuoristossa on Mount Everest ja Euroopassa on Mont Blanc, joka sijaitsee Ransakn ja Italian rajalla. Nivalassa on Iso-Sydänmaanreitti, joka on yhteensoittoon kierrettynä haaste, jolle ei kukaan sen kiertänyt ole vielä nauranut. Eikä nauranut tälläkään kertaa. Mukanani oli minä lukien yhteensä kahdeksan karpaasia ja neitoa. Neljä miestä ja neljä naista.

              Ensimmäisen 10 kilometrin jälkeen jo hyräilin tyytyväisenä, että tosiaan kaikki ovat tarpeeksi kovassa kunnossa kiertääkseen reitin. Yhtälailla oli selvää, että matka oli tuskin vielä alkanut ja kaikki haasteet olisivat vielä edessä. Monella ajallisesti pisimmätkin matkat olivat kaukana tämänkertaisesta haasteesta ja jokainen tyylilaji on kuitenkin aina omansa.

               Jossain 20 kilometrin kohdalla kysyin pallopelien taitajalta, Villeltä, miltä tuntuu? Hän jääkiekkoilijana vastasi osuvasti: -"On tässä eroa totuttuun 45 sekunnin vaihtoon". Kaikki kunnia Villen heittäytymiselle ja rohkeudelle, mutta samalla on oltava rehellinen: alun askelrentous oli myyty. Vaihto oli totisesti venynyt. Upeaa heittäytymistä pois omalta alueelta! 

               Aisitin kanssakulkijoiden liikkeistä ja eleistä kaiken aikaa missä mennään. Samoin puheista ja hiljaisuudesta. Rytmi oli hyvä ja maisema vaihtui, mutta läsnä oli retkiote, joskin tämä täytti pikavaelluksen määreet. 22km kohdalla tauolla huomasin ensimmäisen kerran, että nyt on otettu löysät pois. Muutos viiden kilometrin takaiseen oli iso, mutta odotetusti. Näin sen ajattelin menevänkin. Vajaa viisi ja puoli tuntia oli laitettu tossua toisen eteen. Maasto oli myös hankaloitunut.

               Empaattisena ihmisenä minua hieman hävetti olemalla vielä tuossa kohtaa täysin freesi. Nostimme reput lopulta selkäämme ja jatkoimme matkaa. Olimme samaa perhettä ja ryhmähenki oli mielestäni luokkaa hyvä, jollei huippu. Tauot tiheni. Enää ei tarvinnut tauoista kertoa vaan reput laskeutuivat tietyin aikavälein itsestään. Viisasta sekin. Niin pitääkin. Olin tyytyväinen näkemääni. Sinnikkyys oli 10 kaikilla.

               Vajaan 9 tunnin taivalluksen jälkeen olimme saapuneet Iso-Juurikkajärven eteläpäähän. Edelleen porukan vahva kunto paistoi läpi. Tiettyä tahtotilaa oli toki havaittavissa ja myös ensimmäisistä rakoista puhuttiin. Makkaranpaisto taukopaikka lähestyi ja lopulta se saavutettiin. Kulkijat prosesissaan olivat keskittyneitä ja reput laskiessaan antoivat tulla myös huokaukset ulos. Oltiin tultu jo 36 kilometriä läpi soiden, juurakoiden, kivien ja kallioiden. Polku oli haastanut, mutta se oli kaikilla jossain määrin tiedossakin. Polun vaihtelevuus sai tunnustusta.

              Makkaranpaistopaikalla, Pykyn autiotuvalla, oli hieno tunnelma ja voimaantumisen meininki. Ville oli pakannut reppuun eväitä, joita en ollut ennen nähnyt. Hän oli kirjoittanu erillisille A4 papereille eri asoita, kuten; "Hyvä mieli", "Motivaatio", "Enkeleitä" jne. Koskettavaa. Ihmiset todella halusivat takaisin Pyssymäelle! Tässä vaiheessa aloin oppia tältä ryhmältä ja edelleen minua hävetti, kun olo oli ihan freesi. Vajaa 10 tuntia kävelyä ei vielä tuntunut ja oli hämilläni saamastani opista. Mikä oli se oppini?

               Kontrasti kuntotasoissamme tuli tietysti esiin ja se pisti arvostamaan näkemääni, millä tavoin kanssavaeltajat kaivoivat itsestään työkaluja selvitä eteenpäin - aina maaliin saakka! Se oli jotain todella vaikuttavaa. Näin miten teki kipeää ja miten matka eteni. Tekemisen meininki oli fantastista ja se miten monta tuntia kaikki tsemppasivat itseään perille. Ehkä Pertti pääsi kuitenkin aika vähin ponnisteluin? Ainakin hän vaikutti menevän vakaasti kaiken aikaa. Se ei yllättänyt minua, sillä Pertti juoksi pepissä tämän 57 kilometrin matkan. Vaikuttavaa tekemistä liki 60 vuotiaalta herrasmieheltä. Hattu nousee! Lisäksi naiset oli tänään päämäärätietoisia ja hiihtäjät sekä jääkiekkoilijat osoittivat luonnetta.

               Lopulta kaikki kuusi (kaksi jäi 26km kohdalla pois sovitusti) pääsivät perille Pyssymäelle varsin hyvävointisina. Taistelu oli vakuuttava ja opettava. Olin hiljaa erittäin tyytyväinen teidän kaikkien puolesta. Ja syvästi kiitollinen saamastani opista, miten eri keinoin teistä kukin perille pääsi. Jäätävää tekemistä! Upeaa! Onnea vielä kaikille!

              Tässä vaellussivun koonti reissusta. Ja alla reissuvideo 15 tunnin ryhmäläisten päivästä, eli yllä kerrotun ryhmän.



              Ps. Mikäli jostain syystä eksyt joskus reitiltä. Soita aina 040-5186766. Pyrimme auttamaan eksyneet pois reitiltä. Nyt pimeän ajan tullen eksymisen mahdolisuus kasvaa, jos esim. virta loppuu otsavalosta tai kännykästä.

Onni Vähäaho, Nivalassa 14.10.2018       

torstai 12. huhtikuuta 2018

YHTEISLENKKEILLÄ TARJONTAA - INNOSTU MUKAAN

                         Blogini oikeassa reunassa näkyy sekä omani että Nivalan Polku ry:n yhteislenkit. Mikäli vauhdeista ei ole mainintaa niin mukaan voi tulla vaikka kävelemään! Koitetaan saada intoa leviämään laajalle. Älä epäröi vaan tule mukaan :) Liikkuminen on hyvä ja iloinen asia!
YHTEISLENKKI LINKKI




LENKKILISTA PÄIVITTYY TUOHON OIKEALLE ->>>>
SEURAA LISTAA JA INNOSTU MUKAAN!!!

MUISTA MYÖS TÄMÄ HUIMA TARJOUS
KLIKKAA SISÄÄN TÄÄLTÄ!!!

lauantai 30. joulukuuta 2017

ULKOROIHUJUOKSU PÄIVÄ

                      Kirjoitin vaellussivuille varsinaisen tapahtuma kirjoituksen, jonka suuntasin lehteen sopivaksi. Tässä omassa blogissani käyn puolestaan omaa kisapäivän kulkuani läpi.

                    Nukuin hyvin, yli 8h yöunet ja meinas tulla kiire taktiikalla "herään sitten kun silmät aukeaa". Vegaanista ruokavaliota olen nyt kolmatta päivää pitänyt ja aloitinkin päivän 8dl vettä, 2 isolla kupilla kahvia, mandariinilla, päärynällä ja banaanilla. Sitten vähän viestejä ystävien kanssa ja jatkoheräileen 6km edestä. Jalat tuntui ihan hyviltä. Sellaista "löysäysjumia" ehkä syvemmällä. Paljon harjoittelevat voinevat löytää tuosta langan.

                     Sitten tein ruuan. Keitin pottuja, porkkanoita ja lanttua, sekä toisessa kattilassa linssejä 2dl. Tein niistä muusin ja lisukkeeksi keitin vielä parsakaalia. Maistui. Oikeasti :) Kello kävi, mutta ehdin hieman venytellä ja puistella jalkoja.

                     Klo.14.15 lähdin Pyssymäelle. Virittelin kisapaikkaa ja klo.15 lähdin sytyttelemään ulkoroihuja. Reilu 1:30h ja reilu 4km sohjoista polkua. Ehkä se siitä vähän tampaantuu? Panin merkille, että jopa kävellessä polun reunat oli petollisen pehmeät.

                    Sitten pikainen käynti jo väkeä kuhisevalle kisapaikalle. Muutamat morjestamiset ja nopeasti kotiin autolla, sillä vaimo tarvi omaa autoaan. Sain kyydin takaisin tapahtumapaikalle Nietulan Peteltä, joka on kaksinkertainen pep57km finisher. Oli kiva porista samalla ystävän kanssa. Kiitos, Pete!

                    Kello kävi ja touhukas päivä oli huipentumassa itse kisajuoksuun. Ei ehkä ihan optimia valmistautumista? Nopea 1,7km alkuverkka Sale El Hassanin kanssa. Sale oli hiihtänyt aamulla 35km ja vaihtoi nopeasti monot nastakenkiin ja aikoi lähteä ilman numerolappua auttamaan minua pitämään hyvää vauhtia. Verryttely oli ihan ok. Taisin selvitä järjestely puuhasteluista.

                   Vihdoin päästään matkaan. Meitä on kolme, jotka juoksee aikaa. Muut 40 kävelee ja hölkkää. Eli jotkut tajusivat nauttiakkin :) Juoksu lähtee rullaan hyvin. Tie on aika priima. Joitain lyhyitä sohjokohtia, mutta ihan hyvä. Aprikoin vähän paljonko ruuvia kiristän. Löydän sopivan rennon juoksun ja menen sitä. Välillä vähän nostan vauhtia, mutta jossain syvällä tuntuu vähän väsymystä, joten menen vain 4:00min/km vauhtia alun myötämaavoittoisen tie-osuuden, joka on n.2,8km pitkä.

                 Sale näytti juoksevan varsin kevyesti tiellä. Sale oli lähtenyt matkaan ilman lamppua ja päästi minut ensin polulle. Polku oli varsin hyvin tamppaantunut kävelijöiden ja hölkkääjien mennessä edellä. Pluskeli ja polun pehmeät reunat tekevät polun harjasta kiikkerän juostavaksi. Koordinaatio on koetuksella, mutta jotenkin onnistun pitämään hyvin juoksun eteenpäin menevänä, enkä juuri horjahtele. Sen sijaan ilman lamppua Sale alkaa olla vaikeuksissa takanani ja horjahtaakin vajaan kilsan juostuamme ja jää liian kauas saadakseen minua kiinni ilman lamppua. Harmi, sillä Sale olisi voinut vähän yllyttää raastamaan.

                 Yritän välillä nostaa tempoa, mutta tuntuu, että siitä seuraa vain enempi sutimista. Siispä tyydyn hieman koittelevaan tyyliin juosta. Kilsa-ajat ovat kuitenkin ihan ok, mutta samalla tajuan toki, että nyt polun haasteellisuus näkyy kellossa. Meno on itseasiassa aika lepposta tekemistä, sillä isommat tehot ei tunnu auttavan. Sama vauhti. Enempi sutia.

                 Polku-osuuden loppupuolella käännyn reitinohjaajana toimivan Hietapuolen Bekelen ohjaamana takaisin kohti Pyssymäkeä. Ohitan hölkkääjiä ja kävelijöitä. Se oli yhtälailla haasteellista ja hauskaa. Molemmin puolin polkua 40cm pehmeää lunta..  Lasken olevani jäljessä vajaa kaksi minuuttia omaa ennätysjuoksu-aikaani. Aprikoin, että voisin saada kuitenkin hyvän lopun, kun tielle pääsen, sillä koen menettäneeni vähän energiaa polku-osuudella.

                 Tie-osuudella saankin varsin pian juonesta kiinni ja vauhti kasvaa kaiken aikaa tasaisesti. Vastamaavoittoisuus kuitenkin haastaa, eikä vauhti pääse pilviin nousemaan. Kuitenkin heti eka täysi kilsa alle 4:30 vauhtia. Ja vauhti kasvaa kaiken aikaa. Lopulta juoksen itseasiassa lopun tie-osuuden peräti 23 sekuntia nopeammin kuin aikaisemmin tässä kuussa juoksemassani ennätysjuoksussa. Loppu on siis erittäin vahva.

                Kellot pysähtyvät aikaan 55:55. Olen juossut tämän reitin kymmeniä kertoja ja reitin gps-mitta on vaihdellut n.11,77-11,83km välillä. Jostain syystä nyt mittari näytti 11,52km, joten jossain kohtaa gps on oikaissut. Minä en myönnä sellaiseen lankeamista, eikä se tänään olisi ollut kovin järkevää, sillä polun sivuilla oli 40cm pehmeää lunta ja sen alla vettä kaupantekijäisiksi.

               Sain nostettua syketasoa noin 10 pykälää tullessani tielle, joten polulla oli tänään todella hankalaa, kun ei saanut edes sykkeitä ylös. Samalla tästä tuli erittäin hyvä harjoitus ja päättyihän tämäkin vuosi voittoon, kuten myös viime vuoden ulkoroihujuoksu, vuoden viimeisenä kisana :) Hah,hah,hah...

                Tulokset Nivalan Polku ry sivuilla. Muistakaa, että järjestämme (Nivalan Polku ry) myös PEP2018 ja PUF2018 tapahtumat, joten ei muuta kuin motivaatiota kattoon ja ilmoittautuminen sisään!

                Hyviä lenkkejä!
                                 Kuva: Henri Kuki

                            Kuva: Petri Nietula

TAPAHTUMAVIDEO




Onni Vähäaho, Nivalassa 30.12.2017

maanantai 9. lokakuuta 2017

UUDELLA ILMEELLÄ PEP2018

                       Tänään kello 18.00 aukeaa Pyssymäki Extreme Polkujuoksun ilmoittautuminen. Ensi kesänä entistä enemmän koko perheen ulkoilutapahtumaksi muotoutuva PEP2018 tarjoaa kaikille jotakin. Reittiä kunnostetaan mm. uusilla pitkoksilla ja se on entistä ehompana tarjoamassa haasteita ja elämyksiä. mm. Junior Extreme puuharata!

                      Ensi kesästä alkaen kisan järjestää uusi taho - Nivalan polku ry yhdistys. Tutustu uuteen aktiiviseen ja elinvoimaiseen yhdistykseen ja liity vaikka mukaan. Yhdistyksen puheenjohtajana lupaan toiminnan olevan vähintäänkin virkeää :)

                      Yhdistyksemme tarjoaa monipuolisen PEP2018 tapahtuman 11.08.2018. Tutustu lisää TÄSTÄ. Lisäksi tulemme panostamaan muutoinkin poluilla liikkumisen aktivointiin. mm. yhteislenkkejen voimin. Meillä on myös facebook sivusto, jossa tiedottajamme ovat aktiivisina kertomassa kaikesta mitä ikinä järjestämme.

                      Järjestämme ensi syksynä myös Suomen pisimmän polkujuoksukisan, Pyssymäki Ultra Festivalin (PUF2018) 22-23.9.2018, joka pidetään ensi syyskuussa toista kertaa. Tänä vuonna kukaan ei päässyt maaliin. Viidestä osallistujasta kaksi kiersi kaksi kertaa Iso-Sydänmaanreitin, mutta kukaan ei edes jaksanut lähteä kolmannelle, viimeiselle kierrokselle. Ensi syksynä suurena mielenkiintona on, kenestä tulee ensimmäinen, joka ylipäänsä pääsee maaliin. Suomen pisin polkujuoksukisa on nimensä mukainen - haastava. Ilmoittautumaan pääseet TÄSTÄ. Tarkempaa infoa tapahtumasta löytyy toistaiseksi TÄÄLTÄ.


Onni Vähäaho, Nivalassa 9.10.2017

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

5KM TESTIJUOKSUT VUOSI 2017 osa.2

                     Kolme viikkoa sitten juostiin lähes identtisessä säässä. Nyt oli ainoa muutos, että menomatkalle, kohti kääntöpaikkaa olisi noin 5-8m/s puhaltava vastatuuli haasteena. Minulle tämä oli 32 päivään 31 juoksupäivä. Noin 50 lenkkiä sinä aikana. Kilometreissä rapiat 500km, kun laskee tämän illan tulevan lyhyen palauttavan lenkin mukaan. Neljäs kova harjoitus kahdeksaan päivään. Kaikki muu lyhyttä palauttelulenkkiä. Olen elämäni kunnossa. Ajattelin tämänkin taittuvan komeasti ennätysvauhtia. 3:50min/km vauhtitavoite tuntui lastenleikiltä ajatuksissa. Kattiakanssa.

                 Kuva kääntöpaikalta 1:30h ennen testijuoksua

                     Olen palautumassa nuoruusaikojen tulosvietteisyyteen. Älytön lataus taas päällä koko aamupäivän. Kuin omat Olympialaiset, vaikka kyseessä vain itselleni kovassa harjoituskuormassa vedettävä 5km testijuoksu. Ei niinkään määrän vuoksi. 500km/kk ei ole minusta paljon, mutta neljä kovaa juoksua kahdeksaan päivään on.

                     Vihdoin verrytelemään. Tuntuu epätodelliselta. Tämä alkaa olla jo hieman kiusallista, miten pää latautuu näihin näin rajusti. Reilun kilsan kohdalla onneksi Jussi tulee vastaan ja ajatus menee pois omasta juoksusta. Verkataan normaalisti. Huomataan menomatkan aika sitkeän oloinen vastatuuli. Ajattelen sen kuitenkin haittaavan marginaalisesti, kun pukataan adrenaliini ämpäri nurin ja nostetaan käsijarru päältä.

                      TESTIJUOKSU


                      Lupa lähteä tulee. Kiihdytän normaalisti. Jalka on kunnossa, joten hiukan alle kolmosen vauhdin kiihdytys on ihan normi nosto lantion päälle. Jossain 200-300m kohdalla katon, että noin 3:20min/km on vauhti, kun juoksu on rullaus valmis. Mutta tuuli tekee juoksusta hirvimäistä menoa. Ei lähde rullaamaan. Rytmi ei vakaudu. Omasta mielestä juoksu on erittäin epäsuhtaa normaaliin verraten. Tuuli painaa jatkuvasti, enkä saa naruista kiinni. Vauhti laskee tasaisesti ja yllättävän nopeasti. Eka kilsa 3:55. Järkyttävää! Laskin, että 3:37-3:42 väliin mennään eka ja sitten loput 3:50-3:55 väliin. Tuuli syö nyt todella.

                    Huomaan myös a) Olen silti yksin kärjessä. b) Jaloissa ei ole puhtia, enkä saa edes sykkeitä normitasolle. Jään noin 160-162 sykkeen lukemiin vaikka yritän hirvimäistä pyristelyä. Vain risukko puuttuu. Koitan tempoa epäsuhtaa ravia, mutta en saa muuta muutosta kuin, että vauhti laskee kaiken aikaa. Tekisi mieli vetää housut kinttuun ja huutaa kohti kuusen latvaa! Vaan pakkohan sitä nyt on yrittää - tai en tiedä. Juoksen silti. Toinen kilsa 4:15min/km!!! Eilen helpolla Pk2 lenkillä paras kilsa 4:23! Mitä, mitä! Ihmettelen miksi kukaan ei mene ohi ja katso säälivästi. Tajuan tuulen ottavan muidenkin kuontaloon. Ottaa luonnolle silti. Ja harmittaa myös paljon kamujen puolesta. Tänään ei enkat pauku.

                   Kääntöpaikalla ajassa 10:23. Ei siitä enempää. Toivon vielä, että myötätuulen alkaessa lantio nousee ja alan rullaan keveitä 3:4x-alkuisia kilsoja. Mutta mitä? Onko kello paussilla, kun tuntuu jämähtäneen 4:06min/km keskivauhtiin? Kolmas kilsa kilahtaa aikaan 4:12min/km. Minun huumori ämpäri läikkyy yli ja höllään. Muutama löysä askel ja sivuun. Pian Jussi painaa ohi. Hetken löysien askelten jälkeen alan juokseen helppoa reipasta maratonsykkeillä. No, tässä testissä ei ole päästykään kuin 5 pykälää marasykkeiden yläpuolelle. Lasken tämän olevan kuitenkin enempi harjoituskuormaa kuin ylikuntoa. Ei vaan jaksa ja päässä kiehuu.

                    Neljäs kilsa löysäilystä huolimatta kuitenkin 4:13. Se on ihan ok nyt juostuilla marasykkeillä vailla mitään yritystä juosta lujaa. Jussi on noin paalunvälin edellä. Eikä liiemmin jaloissa kuin päässäkään ole jäljellä minkäänlaista innostusta kiinniottamisen yrittämisestä, edes jäynä mielessä. Tyydyn laskettelemaan. Pienen siiman antaminen ja laskeutuminen mukavuusalueelle huuhtoo isointa taapertamisen tunnetta. Viimeinen kilsa tasan neljään minsaan. Loppuaika 20:47min.

                   Juoksun jälkeen oli tunne niin ku ois käynyt navetan takana pieksettävänä. Henkisesti. Tulosorientaatio on tätä nykyä sitä luokkaa, etten osaa tätä itelleni lässyttää kermaiseksi vappuleivokseksi. Silmistäni varmaan näki kovan vit... Lasse tarjosi loppuverkan lopussa varmasti totuuden sanat:  "-Onneksi ei ollut tämän vakavemmasta asiasta kyse". Näinhän se on, mutta minkä sille päällensä voi.

                   Lähdin hakemaan ihan selkeästi 19:30min alitusta, jopa tuollaista 19:10-19:15 aikaa, ja uskon tuohon pystyväni, kun olen sopivassa tilassa. Nyt minun kuitenkin täytyy ottaa kuuma lakki pois päästä ja lähteä matalatehoisille päiville. Nyt on kovia tarjottu ja keho laittoi sen portin nyt hetkeksi kiinni. Näin sen kuuluukin mennä. Täytyy uskaltaa katsoa, mutta täytyy osata myös reagoida. Tästä on hyvä jatkaa. Kyllä se lakki siitä jäähtyy.


TULOKSET:

5KM VAPPUTESTIJUOKSUT, Nivala  30.4.2017

(Kova myrskytuuli ja mäkinen reitti. #huumori)

NAISET:


1. Virve Närhi     23:43 (4:45min/km)


MIEHET:


1. Jussi Mökkönen 20:23(4:05min/km)
2. Onni Vähäaho 20:47(4:09min/km)
3. Lasse Ylimäki  22:18(4:28min/km)
4. Teemu Korpela 28:12(5:38min/km)


Iso kiitos ajanottajille ja kannustavalle yleisölle!

HYVÄÄ VAPPUA!!!


Onni Vähäaho, Nivalassa 30.4.2017