maanantai 29. elokuuta 2016

FLUNSSA JA LAHKON VOIMA

                    Vielä se näköjään minut löysi, nimittäin flunssa. Viimeksi olin ollut flunssassa maaliskuussa 2015. Ja yleensä sairaana viime joulukuussa (Noro). Sairaaksi ei kukaan koskaan halua, mutta jos joskus flunssa tuli vähemmän huonoon paikkaan, olkoon se tämä hetki, kun kauden päätavoitteet on takanapäin. Työtkin alkoi. Takana elämäni paras kesäloma kaikilla osa-alueilla!

                    Tänään lukee ohjelmassani lepo jo aiemmin tehdyn ohjelman mukaiseseti. Huomista harjoitusta kevennän joka tapauksessa, jollen lepää kokonaan. Riippuu olosta. Ihminen on kuin eläin. Kun se alkaa toipumaan, se löytää itsensä jalkojensa päältä. Tietysti näissä pitää olla tarkkana. Hoppua ei ole, on korkeintaan himo. Kumpi sitten tulee aina enemmin?

                     Edustin lapsena Nivalan Urheilijoita. Silloin se taisi olla aikalailla ainut seura Nivalassa. Siihen aikaan se oli tyypillistäkin, että yhdessä kaupungissa/kunnassa oli vain yksi yleisseura ja sillä usein monta alajaostoa. Nuorena aikuisena astuin sivuun urheilusta. Kesti 9 pitkää vuotta löytää urheilu uudestaan elämään. Lopettaessani olin 92kiloinen painoja nostava atleetti ja palatessani takaisin urheilun pariin olin 107kiloinen mahakas liikunnan kadottanut körilläs.

                    On/Off -tyyppinä innostuin nopeasti taas urheilemaan. Painokin alkoi laskea - ensin kävelemällä ja sitten juoksemalla. Liityin myös kestävyysurheiluun panostaneeseen Lakeuden Kipinään. Tarvin uuden kipinän uuden harrastukseni kanssa - juoksun. Pelkkä perusjuoksu ei kuitenkaan tuntunut ahneelle minälleni riittävän vaan mieleni teki ultrajuoksijaksi.

                   2013 vuonna tunsin itseni yksinäiseksi ultrajuoksijaksi kotikaupungin urheiluseurassani ja löysinkin itseni vuoden 2014 lopussa Endurance Ultra Running Team Finlandista. Osallistuin tuon seuran väreissä mm. 6vrk MM-kisoihin ja sain tutustua osin tuon seuran kautta uusiin upeisiin ihmisiin. Endurancessa on upeita persoonia! Kiitos siitä ajasta!

                   Tuossa vaiheessa huomasin olevani samassa seurassa mm. Jyrki Leskelän kanssa, johon olin törmännyt ensi kerran v.2010 Kaustisella 24h juoksussa. Jyrkiä tuli kuunneltua tuon kisan esivalmisteluissa ja olikin upeaa huomata edustavansa hänen kaltaisen ultrajuoksijan kanssa samaa seuraa.

                  Viime vuonna, osin meidän Pyssymäki Extreme Polkujuoksu -tapahtuman johdosta, aloin innostumaan polkujuoksusta. Huomasin muutenkin viihtyneeni enenevästi lenkeilläni poluilla. Poluilla juoksemisessa huomasin olevani kuin kotonani. Ei auton ääniä, ei rasittuneita jalkoja. Metsän tuoksut, pehmoiset, mutta vaativat alustat kiehtoivat. Tunsin myös jalkavoimien lisääntyvän, joka näkyi myös kasvaneena vauhtina asfaltilla - ei heti, mutta pienen siirteen jälkeen. Olin mennyttä. Samalla alkoi tiekisat ja juoksut kiinnostaa yhä vähemmän. Edelleen saatan käydä juoksemassa mm. joitain omia ennätyksiäni nurin, mutta en juuri muuten. Tiellä saa toki hyviä vauhtiharjoituksia, joten kyllä tiejuoksu harjoittelunakin pysyy tulevaisuudessakin pienenä osana harjoittelua.

                  Yhtä kaikki. Tunnen nykyään itseni enemmän polkujuoksijaksi. Olen saanut paljon hyviä tuttuja ja ystäviä uuden "lahkon" parista. Tuli tunne, että haluan olla yhä enemmän osa heitä. Niinpä olenkin tehnyt seuranvaihdon. Ja uskokaa tai älkää, olemme näköjään taas Jyrki Leskelän kanssa samassa seurassa. Nimittäin myös Jyrki on taannoin liittynyt "puolensuomen polkujuoksujoukkueeseen" NORTHERN TRAIL RUNNERS - polkujuoksuseuraan.

                 Innokaana odotan seuran uusia verkkareita ja aikaa uudessa seurassa. Huomatkaa! Uusia verkkareita ;) Luulen, että olen vihdoin löytänyt henkisen kotini ultrajuoksijana - polku-ultrajuoksijana. Jollei Jyrki sitten perusta joskus oman bloginsa mukaista seuraa: "MIKSI-KUKAAN-JUOKSISI". Ihmiset seuraavat idoleitaan?

                 Jos totta puhutaan niin koko Northern Trail Runnersien tuntemani porukka on justiinsa yhtä huippu tyyppejä. Kyllä tässä harjoitteluinto vaan kasvaa! Olen onnekas ja innokas, kun minut hyväksyttiin kovaakin, kovempaan seuraan mukaan. Ja tietysti tämä seura on oman alueeni erikoisseura ja siksikin lähellä itseäni.

                  Mutta ensin on hoidettava tämä flunssa ja sitten vielä jotain pikku kisaa syksylle. Ja onhan La 1.10. toi Vaarojen Maraton 43km:kin ohjelmassa. Iso kisa, mutta nähtäväksi jää, riittääkö vielä potki tuossa puristaa hyvää tulosta (sub5h). Mutta ainakin kokemusta lähetään hakeen ensi vuotta kohden.

Onni Vähäaho, Nivalassa 29.8.2016                         

perjantai 26. elokuuta 2016

KARHUNKIERROS 2016 VIDEO

klikkaa kuvasta ja hyppää mukaan tunnelmiin :=)
Alla blogikirjoitus reissusta...


Onni Vähäaho, Nivalassa, 26.8.2016

torstai 25. elokuuta 2016

KARHUNKIERROS 84KM

                  
                    "-Karhunko te ootta nähhy, ku nui lujjaa meettä?" ... -"Oisitta lähtenyt enemmin niin ei tarttis nui lujjaa mennä"...


                     Puoli viideltä, noin kuuden tunnin yöunien jälkeen aamukahvin keittoon. Sitä rataa varusteet kasaan. Tänään on koittavi hetki, jolloin haluan ottaa haltuun Suomen suosituimman vaellusreitin, 61-vuoden ikäisen Karhunkierroksen, ystäväni Keijon, alias Hietapuolen Bekelen kanssa. Ohjeessa sanotaan, että sopivin vaellusvauhti on 3km/h ja suositusaika 3-7vuorokautta vaeltajan kunnosta riippuen. No, meillä ois kyllä tarkoitus hilipasta koko reitti saman aurinkonnousun ja laskun välissä. Liekö aikeemme täysin mahdoton?

                     Reppuun tulee juomaa 2L. Säilöön yksi litra ja liiviin etupuolelle toinen mokoma. Lisäksi reppuun tulee kahden banaanin lisäksi turvavälineitä. mm. kartta, varavirrat, sidetarpeet ja pelastuspeite. Repun paino noin 3kg. Lantiolle tulee juomavyö, johon 0,5L softipullo juomaa, puhelin, suolaa, magnesiumia ja hätävaraksi särkylääkkeitä ja suolasalmiakkeja. Paino noin 1kg. Metsästäjän/kalastajanliiviin tulee eväitä. Suklaata, suolapähkinöitä, makiasta, leipää jne. Paino liivillä noin 1-2kg. Lisäpainoa arviolta noin 5-6kg. Juosta meinaamme silti, sillä kuten huomasitta, luettelo ei sisällä otsalamppua. Pimeä tulisi alkamaan n.15h kuluttua lähdöstä, mutta onhan meillä puhelin, jolla voimme soittaa kotiimme että kävi hupsis ja jäämme metsän haltijoiden huomaan vain uusi aamu toivonamme.

                    Se tunne, kun tilataksi tulee Rukankylään ja vie sinut 45min ajomatkan päähän. Se tunne, kun taksinkuljettaja sanoo 45min ajon jälkeen, että olemme perillä. Se tunne, kun huomaat olevasi kaukana ei mitään, jonne on ollut lähtöpisteeltä maantietä pitkin 45min ajomatka. Se tunne kun katsot tyhjään korpeen, jonne polku sinua johdattaa - ja ajattelet: tämän valosan aikana sinun on palatava takaisin paikkaan, josta taksi sinut juuri toi.

                 

0-7km


                    Helppoa/helpohkoa alkua. Tossu on kepeä, joskin 5-6kg lisäpaino vartalon ympärillä tekee menosta hieman robottimaisen. Kuljimme kaiken aikaa 8min hölkkää + 2min kävelyä -rytmillä, maastonkohtia huomioiden. Eli isot nousut tietysti kävelimme ekstarana. 46min takana.


7-15km


                    Väli 7-9km sisältää hankalan teknisen - ja tällä kertaa vetisenkin - juurakkopolkupätkän, jossa vauhti tyssää herkästi. Tällä välillä muuten mukavaa metsäpolkua, mutta jo pari tiukempaa nousua, jotka rauhoittavat kulkijaa ihailemaan maisemia. Savinajoen nähtävyyskohdassa kädet hamuaa eväiden lisäksi myös kameroita esille - eikä turhaan - vaikkakin maisemat näyttävät kovin valjuilta kuvissa, versus paikan päällä. 1h 55min takana.



15-19km


                   Helpompi osuus hienoa metsäpolkua, jossa tosin yksi yli 50m tunkkausnousu. 2h 25min takana.

19-23km


                  Hieman nousueroja ja teknistä kivikkoa ja reitin toinen ja kolmas (vai neljäs?) riippusilta. Upeaa maisemaa. mm. Kiutakönkään koski. Takana tasan 3h.

23-29km


                  Mukavaa hiekkapohjaista polkua ja pääosin alamaavoittoista, sisältäen tietysti reitille ominaisia "pieniä" nousuja siellä täällä. Saavumme Oulangan luontokeskukseen ja Oulankajoen kosken äärelle. Innostun pehmoilemaan ja ostan 0,5L kokiksen ja rähämäpullan. Pullojen täyttöjen ja juomien kanssa värkkäilyjen kanssa lähdemme noin 10min huoltotauon jälkeen liikkeelle. 3h 57min.


29-38km


                   Yhdeksän kilometriä suoraan polkujuoksijan paratiisista. Jylhien hiekkaharjujen reunalla, suuren joen yläpuolella. Upea ilma ja hyvä ystävä kuorruttavat tunnelmaa. On kuin eläisi untansa, aivan taivaallinen tunne juosta unelmien baanaa! Takana 5h 4min.


38-55km


                  17km pätkä lähes yksinomaan mutaista, teknistä juurakkoa, kaltevaa kivistä rantatörmää, pienillä hyvillä pätkillä höystettynä. Pitkiä vetisiä, juurakkoisia ja mutaisia nousuja. Loputonta teknisyyden määrä. Tuolla metsä kuuli meiltä monesti saman lauseen: -"Nyt meni kyllä isiriksi!". Tuolla tarkoitimme Iso-Sydänmaan vaellusreitin raskaimpia, teknisimpiä kohtia. Tuo pätkä lypsi jo valmiiksi (10 päivää aikaisemmin raju Pyssymäki Extreme Polkujuoksukisan 57,5km suoritus raskaalla alustalla) palautumattomat jalat ja mielen syviin vesiin. Kitkajoen upea maisema lohdutti voimien karistessa jatkuvan valtaisan ponnistelun äärellä. Se kehoitti ottamaan virtaavasta vedestä lisää juomaa, se kehoitti katsomaan solisevia puroja, se kehoitti menemään rantatörmän kerrallaan, se kehoitti valamaan uskoa ystävään, Keijoon, joka oli maantieaskeleellaan joutunut muutaman hankalan kompastumisen runtelemaksi. Keijo kuitenkin aina nousi, "nuoli haavat", jatkoi, ja lopulta juoksi reitin toisen puolikkaan kaatumatta kertaakaan. Näin erämaassa polkujuoksutaito jalostuu - juoksemalla.

                   Tuo pätkä jää mieleen reitin henkisesti raskaimpana. 17km raskasta polkua, nousujakin. Käsillä reisistä apuna tunkaten jylhiä juurakkoisia nousuja ja jyrkkiä laskuja. Tuntui, että tuo pätkä ei loppuisi koskaan, kestäisi ikuisuuden. Samalla koitimme ihailla reitin monimuotoisuutta, luonnon jylhää tarjontaa, joka näytti kasvojensa kaikki puolet. Takana 7h 54min.



55-68km


                  Tuosta muutama ensimmäinen kilometri taivaallisen hyvää, mutta jylhää pienen karhunkierroksen baanaa. Tuolla täyttyi myös tälle retkelle 1000 nousumetriä. Polku jatkui kohti tuntureita, ollen kuitenkin "15km jäljellä -kylttiin" saakka varsin hyvää polkua pääasiassa. Takana 9h 51min.  

68-84km



                  Loppu on kiipeämistä tunturilta tunturille. Huipulle ja alas, ja taas uudestaan. Olen kuullut paljon tarinoita valehuipuista, mutta itse en nähnyt kuin yhden sellaisen. Ennen valtavaaran korkeinta huippua (vajaan 500m korkeudessa merenpinnasta) oli yksi valehuippu, muuten mentiin huipulta huipulle nätisti jonossa. Rukan huippu näkyi monessa kohtaa, mutta myös sen välissä olevat huiput.

                 Meno oli osaltani sellaista ultrajuoksijan peruspuurtamista, "möyryämistä" eteenpäin. Odotin jopa pahempia loppunousuilta, mutta ne olivatkin varsin helposti tunkattavissa. Juoksu jokaisen huipun jälkeen tuntui varsin ok:lta. Laskut olivat tosin pääosin tosi jyrkkiä. Loppupuolella oli paljon aiheellisestikin "mulliköyttä" laskujen apuna.

                Näin pitkä polkujuoksuretki näin pian kovan ja pitkähkön polkujuoksukisan jälkeen alkoi kuitenkin sanella päähän viestiä, joka kertoi, että vois jo riittää ja pitäis päästä nukkumaan. Voimia oli tarvittaessa juosta mäkeäkin ylös, piti se kokeillakin. Halua tosin kouhottamiseen ei ollut yhtään, eikä ollut tarviskaan, sillä olimme nyt joukkue - minä ja Keijo. Ainoa tavoite oli selvittää reitti kunnialla - ja se tehtiin!

                 Reitin läpijuoksuun kului maisemia ihaillen, kuvaten ja muutaman pienen harhapiston muodossa 13h 6min. Se on kuulemma nopeiten nivalaisittain kierretty karhunkierros. Hauska homma, sillä retkellähän tässä vain oltiin. Ensi toukokuussa sitten laitan lapun rintaan - ja silloin juostaan aikaa. Ehkä jopa alle 11h?


                Mitä oli kannossa ja mitä meni alas retken aikana?


* Juomaliivissä:
- 1L Maxim urheilujuomaa juomasäiliössä ja etupuolella 50% mustikkasoppaa 1L.
- Snickers tuplana (meni puolet), nestemäinen geeli, varavirrat, sidetarvikkeet, avaruuslakana, kaksi banaania, kartta.

*Salomonin juomavyössä:
- puhelin, 1dl suolasalmiakkeja, suolaa (meni 4tbl), magnesiumia (meni 4tbl), buranaa (ei mennyt yhtään), rahaa (meni 5e Oulangan luontokeskuksessa 0,5L cokista ja pullaan), 0,5L 50% mustikkasoppaa.

* Eräliivissä:
- 3 nestemäistä geeliä (meni 2kpl), 1dl karkkia, 1dl suolapähkinöitä, kaksipuoleinen ruisleipä voilla, 4 fazerin suklapatukkaa (meni 2kpl), puroista vettä noin 2-3L lisäksi, joihin 3kpl elektrolyytti/energiatableteita.

               Mikä oli varustus? 


* Newlinen pitkät trikoot
* Lidlin pitkähihainen urheilupaita
* Pinewoodin metsästäjän liivi
* Hanskat alkumatkalla
* Buff huivi kaulalla ja otsalla
* Lidlin urheilusukat
* Sarvan Xtiro nasturit (ilman nastureita tuon reitin läpijuoksu on iso riski liukastumiselle ja sitä kautta vammautumiselle mielestäni)
* Garmin Forerunner 910XT urheilukello



   Ajatuksia juoksun jälkeen



                       Tottakai tämä oli liian pian PEP2016 57,5km kisan jälkeen. Vain 10 päivää ei riitä millään muotoa palautumaan edes tällaiseen retkijuoksuun. Kauden tavoite on kuitenkin täytetty ja tämä loppukesä ja syksy on kuitenkin enempi uuden kokemista, sekä sitä kautta valmistautumista ensi kauden päätavoitteita kohden. En uskalla odottaa enää mitään tuloksellista tämän loppuvuoden kisoilta. Vaarojen maratonin 43km kisakin tulee olemaan minulle melkoinen tutustumisreissu. Jo 5h alitus olisi melkoinen saavutus. Vakavasti puhuessani se on minulle hyvä oppireissu kilpaan, jossa on reilusti nousumetrejä ja samalla pitäisi yrittää edetä rivakasti. Vakavasti ajateltuna en uskalla odottaa kisalta mitään merkittävää tulosta. Kaikki mitä tulee, otetaan vastaan. Aion ennen kaikkea nauttia loppuvuoden polkujuoksun parissa. Olen innoissani, että sain otettua tänä vuonna ison askeleen eteenpäin. Kovasti on tarkoitus yrittää kehittyä edelleen. Nähtäväksi jää, miten siinä onnistun. Karhunkierroksen 80km matka ensi toukokuussa tulee olemaan ensi vuoden tärkein tavoitteeni.

                    Yhtä lailla kuin nautin tämän vuoden sadosta, katson jo toisella silmällä eteenpäin ja odotan uutta harjoittelukautta. Nautin suunnattomasti harjoittelusta. Olen niin innoissani tästä harrastuksestani.
Onni Vähäaho, Nivalassa 25.8.2016                 

sunnuntai 14. elokuuta 2016

PEP2016 - KOSTEUDEN KOSKETUS

                  Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2016 -tapahtumassa on näköjään tapana olla haastava keli juosta. Viime vuonna haastavuus tuli taivaalta helteisen sään muodossa. Nyt reitti oli vettynyt paljojen sateiden ja edelleen kisapäivänä jatkuvien sateiden ansiosta  paikoin mutavelliksi - ehkä voitiin puhua sekauinti alustasta. Ojien ylityspuut olivat limaisen märän liukkaita ja paikoin jopa nastureilla tarkasti astuttavia. Sateet olivat kuitenkin olleet vasta aivan näinä päivinä niin ojien vesien korkeus ei ollut ennättänyt nousta.

                  Ilmahan eilen kisassa oli lähes täysi kymppi. Metsässä ei sadetta juuri huomannut ja +10/+12 lämpötilahan on juoksuun aika optimi. Reitin alusta oli mennessä 9/10 ja paikoin tullessa 10/10. Eli noin 9,5/10 kaikkinensa. Olin vastaavalla kelillä juossut heinäkuussa Pk(peruskunto)-alueen puolimaastossa 130 sykkeillä reitin 7h49min, joka oli tavallaan minun reitti-ennätys. Viime vuoden kisassa juoksin 7h47min 1,5km lyhemmän reitin. Tiesin, että 130sykkeistä nostamallani tehoja voisin kyetä parantaan heinäkuun reitin kiertoa noin 20min, eli noin 18sek/km.

                 Kisaviikolla keskiviikkona loukkasin hieman vasenta jalkaa. Myös takareisiä oli kiristellyt. Meidän vaellusreitti on siksi koetteleva, että sinne täytyisi päästä sukeltamaan ilman valmiita kysymysmerkkejä. Siksi lähdin hyvin nöyränä tähän kisaan. Jo maaliin pääsy olisi upeaa tässä kisassa, jonne olimme saaneet höynäytettyä 160 immeistä. Se että maamme polkujuoksun huipulta tulee pari taitajaa kisaamme, on iso asia meille ja arvostus kisaamme kohtaa. Kuten aina, myös nyt, olin onnekas saadessani tavata ja hieman tutustua moniin hienoihin lajin harrastajiin, ihmisiin, joita on selvästi tämä upea harrastus kuorruttanut lämminhenkisiksi ja rennoiksi paketeiksi.


Kuvassa vasemmalta: Suurimman työn reitin eteen tehnyt Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivala, Teemu Takkula, Petri Nietula, Ville Maksimainen, Tero Ruokolainen, Mikael Mattila ja Jarkko Saksa.



                 Myös talkooväki oli hymyssä suin. Tästä oli hyvä alkaa valmistautuun koko vaellusreitimme, Iso-Sydänmaan vaellusreitin valloitukseen 16.kerran. Jalka tuntui kisapaikalla tallustellessa kepeältä, joten olin varovaisen toiveikas. Yksi toisensa jälkeen säntäsi mutaiselta stadionilta kosteaan metsään, jonne kutsun kuulivat.


                 Liekkö iso taakka muistettavaa tehnyt omasta kisaan tulostani hajamielisen, sillä olin unohtanut omat juomapullot juomaliiviin. Olisi selvää, etten pelkällä litran juomarepun rakolla selviäisi isona miehenä reittiä. Kisan suuri suosikki Tero Ruokolainen tarjosi samalla sekunnilla minulle yhtä 0,5L softpulloa. Kiitos, Tero! Jarmo Kivioja tarjosi vielä toiseen juomaliivin taskuun 0,5L muovilimsapullon. Näin olin pelastettu. Kiitos!

                Vihdoin olin lähtövaatteen alla. Lähtösignaali piipasi ja lähdin rentoon rullaukseen. Tunsin heti alusta, että jalat hieman kirraa, mutta toisaalta juoksu oli äärimmäisen helpontuntuista. Jalkoja laulatti kovasti, minun täytyi vain asettaa niille oktaaviraja, joka olisi 150 keskisykkeen haminoissa. Se olisi polulle(uimalaan) sangen helppoa reipasta, eikä maitohappoja pääsisi kertymään. Siltä se tuntuikin. Jos iso mies voi joskus tuntea lentävänsä, se tunne oli nyt läsnä. Nautin hyvästä kulusta. Toisaalta jouduin keskittymään normaalia enempi pystyssä pysymiseen, sillä jalkojen jatkuva hienoinen kirraaminen pelotti lisä-ongelmien muodossa.

              11,8km kohdalla oli ensimmäinen väliaikapiste. Aikani 68min. Keskivauhti oli tuohon mennessä 5:44/km. Olin ennätystä edellä jo 10min! Olin siis juossut lähes minuutin/km nopeampaa kuin edellisessä ennätysjuoksussa. Alussa olikin varsin vauhdikkaita kilsoja. Eka jopa 4:29 ja viideskin vielä 4:58. Varsin hyvää minulle tuohon keliin. Olen tosiaankin onnistunut ottamaan askeleen eteenpäin harrastuksessani, joka on minulle yksi elämän parhaimmista nautinnoista. Voi että niin tykkään tästä.

              Suurin hämmästykseni oli kuitenkin, että taso raskaalla alustalla oli niin kova, että peli sijoilla 3-6 oli tasapäinen. Tero tuli tuohon pisteeseen 59minuuttiin (4:59min/km!) ja Tuomas 64minuuttiin (5:24min/km). Kärkikaksikon meno ei yllättänyt. Sen sijaan se, että Tero oli tehnyt Tuomakseen jo noin selvän eron.

             Matka jatkui ja yritin vain pysyä viisaana juoksuni kanssa. Ja se onnistui. Rauhaa suoritukseen antoi hyvä väliaika ja olo. Pesänevan ylityksessä näin jo 20min edelläni lähteneen Jyrki Leskelän selän. 15km kohdalla ohitin Jyrkin. Jyrkillä oli tänään(kin) ongelmia akilleksien kanssa. Jyrki joutuikin keskeyttämään... tai taisi juosta/kävellä kuitenkin tuon 35km lenkin. Pidän peukkuja, että Jyrki saa jalan kuntoon.

             Nousin Pesänevantielle (16,9km) ajassa 1h43min. Keskivauhti oli edelleen jopa 6:06min/km. Olin 14min edellä ennätysjuoksuani.

            Jatkoin hieman raskasta pätkää kunnioittaen ja varoen liiallista kuopimista turhaan, sillä vielä tulisi (ehkä) nopeampaakin alustaa. Syyry lähestyi ja viimein sinne DropBag -pisteelle laskettelinkin, ja varsin hyvävoimaisena. Aivan eri tunne kuin viime vuonna, jolloin jo puuskutti kovasti tuossa kohtaa. 25,9km matkaan oli kulunut aikaa 2h53min. Keskivauhti oli koko reissulla tuossa kohtaa 6:44min/km. Soinen pätkä tiputti nopeasti keskaria. Olin kuitenkin peräti 23min enkkavauhtia edellä, joten olin enemmän kuin hämmästynyt, kun Antti Korkeakangas laski huoltoon heti minun imussa, vaikka oli lähtenyt 10min minun perään. Antti oli tullut 11,8km-25,9km välin tasan 10min minua nopeammin. Kovaa sakkia... mutta täyttäessäni pulloja tipahti suuni auki, kun itse Ruokolainen (lähti 30min minun perään) lasketteli huoltoon vanavedessämme. Huikkasin Terolle, että kiitos softpullosta, taitaa olla taikapullo, kun minullakin jalka laulaa ouvon hyvin :) Teroa nauratti ja peukkua tuli perään, kun painuin Syyryn kivikoiden syövereihin.

             Sikojärvellä oli varsinainen kokous, kun samaan kohtaan sattui lisäkseni Antti Korkeakangas, Visa-Pekka Larivaara (lähti 40min ennen minua) ja ohitseni kättä läpsäisten tarumaisen kevyesti rullannut Tero Ruokolainen. Tuo Sikojärven ranta on pehmeähkö, mutta samalla kivikkoinen ja koloinen, se ei haitannut Teron maantienjuoksun omaista kevyttä kosketusta, vaivatonta menoa. Huomiota herätti myös askeleen kimmoisuus. Tämän takia kannattaa olla mukana, voi nähdä jotain ihmeellistä.

             Kenties polkujuoksun hauskin mies, V-P Larivaara, ei jättänyt tälläkään kertaa kylmäksi ohittaessani häntä. Sieltä tuli sellaista läppää, että nauroin koko loppumatkan aika-ajoin kaverin lotkauksille. Moni reitin varrella tapaamani koki, että reitti oli hauskan rankka. -"On tämä melkoinen reitti".

              Puheensorina katosi eteen ja taakse - ja taas olin kahden erämaan kanssa. Tunsin kuinka kiristykset alkoivat jäykistää reisiä ja loi ilmaan orastavaa kramppejen uhkaa. Olin ottanut 10km välein alusta asti suola ja magnesiumtabun. Askel meni araksi ja koitin vielä ottaa suolaa ja magnesiumia. Kramppeja ei tullut, mutta jouduin turvautumaan isoimpaan Buranaan. Olin juonut hyvin, eikä siksi huolettanut nyt ottaa munuaisen kuormittajaa. Myös iskutus oli ollut olematonta. Toi Burana on minulle kuitenkin kuin punainen vaate. En haluaisi millään sitä ottaa, on kuin dopingia ottais. Mutta joskus se on pakko, sillä se on kuitenkin otettava, vaikka sitten kramppejen kourissa reitin ravissa käpristellessä. Siksi se on jopa viisasta ottaa vartti ennen kramppia ja muistaa vain juoda hyvin.

              Iso-Juurikan penkalle noustessani huomasin, että kramppiuhka painoi edelleen päälle. Ja vedin vielä toisen satsin purkista helpottavaa. Samalla huomasin Tuomas Järviluoman tulevan perässäni ja pian ohitseni käsiläpsyn kera. Tuomaksella oli ongelmia juomarepun letkun kanssa. Oli saanut naftisti tulemaan juomaa, kun myöhemmin selvisi, että juomasäiliöön oli ajautunut paperia tukkeeksi. Tuosta oli matkaa maaliin 24km. Jälestäpäin mieltä lämmitti, että hävisin Tuomakselle tuolla loppumatkalla vain 3,5min! Kuten Tuomas sanoi ohittaessani minut, on tämä sellaista taistelua - ja sitä se oli. Joutui kaiken aikaa analysoimaan kuinka kovaa uskaltaa juosta, että pääsee maaliin. Ei ole epäilystäkään etteikö olisi voinut nostaa vauhtia enemmänkin, mutta se voisi olla turmiollista. Viimeinen 25km on tuolla reitillä aina jossain määrin hivuttavaa järkeilyä.

                Hieman ennen Pesänevantien väliaikapistettä ohitin Mikael Mattilan (lähti 30min ennen minua) jolla oli vatsan kanssa ongelmia ja olikin asettumassa varsin majesteettilliseen kyykkyyn. Pesänevantielle nousin mielessä jo tuleva suonylitys. 40,8km ja keskivauhti koko hässäkässä oli valunut 7:31min/km, joka oli muuten sama kuin loppuajan keskivauhti. Janne, Jani, Keijo ja Teemu tsemppasivat. Kiitos! Kaikki tsempit auttoivat - ja anteeksi niille, jotka unohdan mainita. Tuolla 7h raastaessa ei ole aina ne kirkkaimmat valot päällänsä.

               Tero puhui saunassa tivollista. heinikosta suolle, suolta noustaan mäelle, laskeudutaan suolle, noustaan kivikkoon, laskeudutaan suolle, varvikkoa, kivikkoa, yhtä vaihtelua. Melkoinen puuhamaa! Saksan Jarkko aikoi harkita Masokistin Unelman -nimen riitauttamista. Sellainenhan pidetään Helsingissä Paloheinän hiekkateillä. 100km juoksu.

               Takaisin juoksuun - tai kahluuseen. Sillä Pesänevan ylitys palatessa oli vaikein koskaan aikaisemmin tekemäni. Olen ylittänyt tuon suon eri reissuillani noin 30kertaa. 16.kertaa koko reitin kierrolla jne. Tämä oli märin. Alapesu tuli tehtyä. Muiston ajatus Mika Myllylälle. Minulla ei ollut sauvoja. Siitäkin voidaan keskustella. Tai turhaan - tarvitaan vain Teron jalat. Tuskin ketään häiritsee, jos jaksaa ihmetellä Teron askeleen kepeyttä, vaivattomuutta ja kimmoisuutta. Mies joka tanssii soilla ja kannattaa Tampereen Ilvestä, on rakastava isä pienelle vauvalleen, kulkee työmatkoja juosten ja tekee muiden suoritukset näyttämään omilla ihmevedoillaan varsin laimeilta tuhnuilta. Sillä tasohan oli tänä vuonna myös Teron takana aivan jäätävä! Viime vuoden voittaja ei olisi päässyt tänä vuonna edes podiumille, ja minäkin olisin ollut toinen! Ja nyt oli tuo uintikeli. Ollaanko salaa me muutkin vähän tyytyväisiä?

                 Viimeiselle huoltopisteelle. Matkaa maaliin reilu 12km. Hymyilyttää, väsyttää, heikottaa ja naurattaa - sekä on kiire. Tänään otetaan kaikki ulos - ihan kaikki, ihan kaiken varalta, ettei tarvi selitellä, että olisi ollut pelivaraa. Toisin kuin Tero, joka pystyi loppupuoliskolla vähän hölläämään 6h rajan näyttäessä menevän niin kirkkaasti alle, mutta joutuikin sitten vielä vähän uudestaan kirimään, innostuessaan nauttimaan liioin maisemista. Soista, vetisistä satamoista, sumuisista metsän laidoista, mutaisista menourista.

               5,8km ennen maalia saavun perhereitille. Heh,heh - perhereitti. Puhutaan asiasta toisella kertaa. Mudakossa koitin esittää jonkinlaista yritystä mennä eteenpäin. Kuin ihmeenkaupalla pääsin kuivemmalle maalle ja viimeinen 4km vastamaahan meni nirvanassa. Kannustajia taas. Kiitos! Aivan upeaa! Auttoi oikeasti paljon, sillä minulla ei ollut enää mitään puseron alla. Olin aivan revitty ja riivitty, olin jättänyt kaiken tähän kisaan. Olin jotenkin onnistunut kuljettamaan isoa koriani pienellä koneella täysin minulle sopimattomalla raskaalla alustalla näin kovaa. Pää ei enää jaksanut laskea mihin aikaan voisin ennättää, mutta en välittänytkään. Yritin vain puskea sen minkä voin ja sainkin lopussa Heikki Uusitalon inspiroivan selostuksen ansiosta varsinaisen Forrest Gump -kirin kehitettyä. Aika 7:11:22. Annan leuhkasti itselleni kympin.

Olihan se veto! Ja siltä se näyttääkin?

Kärkikolmikko, Naiset: 

 Vasemmalta: (2.)Mia Tuoriniemi, (1.)Saara Päätalo, (3.)Virve Närhi



 Kärkikolmikko, Miehet:


 Vasemmalta: (2.)Antti Korkeakangas, (1.)Tero Ruokolainen, (3.)Tuomas Järviluoma

 ISO KIITOS KAIKILLE!!! ENSI VUONNA NÄHDÄÄN TAAS!!!

 

Varusteet: 


* Pilkkoset merkkiset tekniset sukat normivarrella.

* 2XU:n pitkät kompressiotrikoot ehkäiseen kramppeja ja pitämään kylmän loitolla sen vuoksi. Hankittu muuten Kärkkäiseltä.

* One Wayn pyöräilijöiden vetoketjullinen paita kolmella takataskulla (kätevä).

* Ice Bug Zeal -nasturit. Tuolla reitillä on murhaavaa ajatella muita kuin nastureita.

* Reppuna Inov Race Ultra Vestin liivi

* Salomonin adv skin3 juomavyö.

* Eka kilsan hanskat ja Buff huivi, jotka heitin pois 6km kohdalla huoltoon.


Mitä kului kisan aikana: (Tämä täydentyy päivän mittaan, kun siivoan reput)


* 1dl TuttiFrutti karkkeja

* Muutama suolasalmiakki, ehkä 10-15kpl

* 1dl Suolapähkinöitä

* Neljä geeliä

* Snickers x2 patukka

* 5magnesium tabua, 5suolatabua, 2x800mg buranaa.

* Juomat
- Vesi 500ml
- Urheilujuoma 2,5L (?)
- 50% mustikkasoppa 1,0L



KISAN TULOKSET : (Ps. Lisäksi hupisarjassa oli kosolti nauttijoita :)


Lisää kuvia ja videoita lähipäivinä. Pysykää saitilla!!!



Onni Vähäaho, Nivalassa 14.8.2016           

perjantai 12. elokuuta 2016

MYNTHONIA JALOILLE

                       Keskiviikkona nousukunnon huuman tuoma euforia kuivui kuin kaste lehdeltä helle-aamuna. Viimeisellä helpolla polkureippaalla tein liian tutussa kohtaa liian luottavaisen arvion ja vedin kunnon lipat, kaatuen vasemmalle kyljelleni. Lenkin lopun ajan tuntui jonkunlaista kiristystä vasemmassa jalassa reisi-pakara-lonkkalinjalla. Hyvin nopeasti lenkin jälkeen selvisi, että olin saanut siipeeni. Piriformis (lonkkanivelen ojennusta säätelevä lihas) oli arka liikkeille ja myös takareisiä kiristi huolella - kuten oli kiristänyt jo aiemmin muutaman päivän ajan, ja oli todennäköinen altistava tekijä nyt tulleelle piriformis vaivalle.

                       Varovaisella ympäröivällä itsehieronnalla, voiteilla, kipulääkkeellä ja kylmällä hoidin jalkaa (persettä). Tietysti myös annoin jalan olla. Otin myös magnesiumia sekä söin ja join hyvin. Eilen torstai-iltana vaiva oli aavistuksen parempi, vaikka vähän talkoissakin kävin. Lähinnä kait patsastelemassa.

                       Tänään aamulla oli sitten määrä käydä testaamassa jalkaa tienpäällä 5km verran, kuten oli muutenkin tarkoitus verrytellä ennen iltapäivää ja setäni hautajaisia. Venytyksissä kapulat tuntuivat ainakin kohtuullisilta, jos ei hyviltä. Yleensäkkin olen aamulla aika kankea lenkkeilytoimintaan, vaikka aamulenkeistä tykkäänkin, kun ne aina notkistavat mukavasti hereille.

                       Jännitti aika huolella käynnistää kello ja päästää jalat irti hölkkä-askeliin. Sykkeet olikin jopa hauskan korkeat jo lähdössä. Eka kilsa oli tuttua juoksun käynnistymistä, mutta ILMAN kipua! Toisella kilsalla vielä jännitti, mutta kilsan loppupuolella huomasin olon rentoutuvan. Kolmas kilometri oli jo iloisen rentoa hölkkää 4:30min aikaan 143 sykkein. Voi sitä RIEMUA! Tunsin kuinka jalkani olivat saaneet mynthoninsa ja niitä oli taas alkanut laulattamaan. Lopun lenkistä vain fiilistelin konetta hiljalleen jäähdytellen ja valmistellen juoksun lopettamiseen ennen huomista päänäytöstä.

                     Huomenna tullaan juoksemaan Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2016 tapahtumassa todellinen EXTREME polkufestari, sillä reitti on jo nyt tosi märkä - vähintään 8/10. Huomiseksi on luvattu runsasta sadetta, joten reitti on melkoisella varmuudella 9/10. Se lisää varmasti maaliin pääsyn autuuden tunnetta, jossa juontaja Heikki Uustitalon saatesanoin on mieltä lämmittävää pysäyttää kello jossain 7h30min kohdilla.

                    Nautitaan huomenna yhdessä kunnon EXTREME PUITTEISTA!!!

 TÄSSÄ eilisiltaisia tunnelman purkamisia ja spegulaatioita kisapaikan kupeesta.

Onni Vähäaho, Nivalassa 12.8.2016 

maanantai 8. elokuuta 2016

PEP2016 LISÄMERKKAUS...

                    ...REITIN TAKAOSAAN, ELI VIDEON MAISEMIA PITKÄNMATKALAISILLE.



Onni Vähäaho, Nivalassa 8.8.2016

sunnuntai 7. elokuuta 2016

PEP2016 NUORTEN KÄÄNTÖPAIKKA

                        Nuorten kääntöpaikalla odottaa Pittsburgh Penguinsien ja LEMIEUX -pelipaita, johon käydään koskettamassa ja juostaan samaa reittiä takaisin. Kääntöpaikalla on myös toimitsija ohjaamassa tarvittaessa.

                        Alla kuvia kääntöpaikalta. Paita on tuolla vain kisassa.








 Onni Vähäaho, Nivalassa 7.8.2016                    

PEP2016 LOPPUKIRI ILMOITTAUTUMISISSA !!!

                    NYT on hyvä hetki hoitaa ilmoittautuminen PEP2016 polkujuoksutapahtumaan! Sillä HALVEMPAA ennakko-ilmoittautumista on jäljellä vielä tämä sunnuntai ja huominen maanantaipäivä.

                    ILMOITTAUDU TÄSTÄ

                   Tiistaina 9.8. klo.18.00 julkaisen tällä nettisivulla PEP2016 pitkänmatkan (57,5km) väliaikalähtölistan. Pitkälle matkalle odotetaan ilmoittautumista siis viimeistään Ma 8.8.2016. Jätän 2-3 vakanttipaikkaa, jos joku päättää vielä tuon jälkeen tulla mukaan.

                   Kaikille hyvää viimeistelyviikkoa ja kuuden päivän päästä nähdään! Yes!!!

Tsempaten, Onni Vähäaho                  

tiistai 2. elokuuta 2016

PEP2016 HUUMAA

Pyssymäellä toista kertaa pidettävän Pyssymäki Extreme Polkujuoksun suosio on hurjassa kasvussa. Ennakko-ilmoittautumista on jäljellä vielä kuusi päivää ja nyt (Ti 2.8. klo.8) on jo listoilla 70 nimeä http://pohjanmaanpolkujuoksucup.tapahtumiin.fi/fi/events/pl/pyssym-ki-extreme-polkujuoksu/56e92b40821fbc0a598b4567 👍 Viime vuonna kisakanslian avauduttua oltiin 38 nimessä ja kisapäivän ilmottautumisten jälkeen 73.


Nyt on siis matalakynnys ilmoittautua mukaan rentoon, halpaan ja liikunnalliseen tapahtumaan, joka on polkujuoksu/kävelyfestari kaikille!
TÄSTÄ mukaan haastamaan itseäsi tai vain nauttimaan tapahtuman tuomasta positiivisesta aurasta: http://pohjanmaanpolkujuoksucup.tapahtumiin.fi/fi/nc/evtr/56e92b40821fbc0a598b4567


Terveisin, Onni Vähäaho mökiltä puhelimella tätä viestiä räpelellen 😊