sunnuntai 26. toukokuuta 2019

NUTS KARHUNKIERROS 2019

             Suomen suurin polkujuoksutapahtuma - NUTS KARHUNKIERROS 2019 - pidettiin 24-25.5.2019 Suomen vanhimmalla vaellusreitillä, karhunkierroksella. Tapahtumaan ilmoittautui noin 3000 ja lopulta starttiin saakka tuli 2707 osallistujaa. Melkoinen tivoli siis. Matkavalikoima oli 34km, 55km, 83km ja 166km. 34 kilometrin matka lähti Juumasta, 55kilometrin lähtöpaikka Oulangan luontokeskuksesta, 83km Hautajärven luontokeskuksesta, karhunkierroksen tavanomaisimmasta lähtöpaikasta ja pisin ns."perusmatka" 166km lähti Rukalta, käsittäen karhunkierroksen kertaa kaksi.

              Meitä oli samaan mökkiin majoittuneena ja tapahtumaan osallistuneena neljä henkilöä. Minä ja Jyrkän Jari oltiin Nivalasta, Jussi Mökkönen Sievistä ja Jani Ranta Ylivieskasta. Olimme toisillemme jo ennestään tuttuja ja lippiksemme oli tapana olla aika löysästi päässä. Kisapaikalla nautimme tapahtuman expo - tunnelmasta torstai-iltana. Perjantaina klo.12 oli oma 166km starttini, Janilla ja Jarilla startti oli lauantaina aamulla klo.7, sekä Jussilla 34km startti lauantaina klo.12.30. Olimme osa huikeaa tapahtumaa jota leimasi polkujuoksu tapahtumien tyypillinen rento ja hyvä fiilis. Nivalasta ja lähialueelta oli paljon väkeä, joten kannattaa käydä tsekkaamassa tapahtuman sivulta tulokset.

            166km lähtöpaikalla oli Suomen parhaimmisto paikalla ja ennalta kolmen kärki tulikin lähtöviivan taakse sepktaakkeli savun keskelle äärimmäisen reggae -tyylisellä rentoudella, sekä sähköjänismäisellä sykkeellä. Kaiken kruunasi yksi Hoka One One kenkätiimin mannekiini juoksijoista, Henry Aalto, joka singahti savun seasta kahden tuuman korviksilla ja äärimmäisellä ilolla höystettynä. Pääsin heittämään ylävitosia tähtien kanssa ja elin unelmaani, saamalla olla osa tätä upeaa perhettä, jossa jokainen oli yhtä tärkeä pala tapahtuman tarinaa.

            Tapahtumassa nähtiin paljon suuria tunteita, elämyksiä, itsensä ylityksiä ja upeita ennätyksiä. 166km kuningasmatkalla Pyssymäki Extreme polkujuoksun reittiennätysmies, Jaakko Eskelinen paransi jo ennestään kovaa reittiennätystä käsittämättömät kaksi tuntia! 166km matkalla aikaa meni vain 18h ja 10min. Siis karhunkierros kahteen kertaan. Yhden kierroksen vaellussuositushan on 4-5päivää. Eskelinenhän nähdään Elokuussa jälleen Pyssymäki Extreme polkujuoksussa. Myös muita ennätyksiä nähtiin kosolti.

            Meidän porukasta parhaiten menestyi Jussi, joka oli ajallaan 4:02:53 miesten 34km sarjan 24:s. Tuon matkan voitti Juuso Simpanen uudella uskomattomalla reittiennätyksellä 2:47:14. Tuolle matkallehan osuu kaikki suurimmat tötteröt ja nousumetrejä kertyy uskomattomat noin 1250 metriä.

           83km matkalla seurueestamme parhaiten juoksi Jani, joka oli 305 maaliin tulleen miesjuoksijan joukossa sijalla 128. 12h55min ajallaan. Jari debytoi myös hienosti karhunkierroksella ollen ajallaan 14h41min kisan 236. Myös tällä matkalla nähtiin uusi reittiennätys, kun Jussi Kumpula tempaisi karhunkierroksen ajassa 7:53:32.

          Itse olin 166km matkalla toista kertaa yrittämässä. Myös tällä kertaa matka päättyi 111km kohdalla. Kärsin kisan alusta asti siitepölyn aiheuttamasta hengenahdistuksesta, joka ilmeisesti aiheutti 36km kohdalta alkaneet lihaskrampit. Lopulta 75 kilometrin mittainen taistelu reisikramppeja vastaan päättyi heikosti. En kyennyt kunnolla enää kävelemään ja viimeinen viisi kilometriä meni tasasella irvistyksellä, sekä kevyessä horkassa kohti Oulangan huoltoa ja keskeytystä. Hieman huonoa tuuriakin, mutta silti reissusta jäi hyvät muistot. Kiitos tapahtuman ainutlaatuisuuden. Polkujuoksu tapahtumissa pakkaa aina tulemaan iloinen mieli ja sehän on aina lopulta kuitenkin se mitä elämältä haemme.

Onni Vähäaho, Nivalassa 26.5.2019


Ps. Oma kisan kulku tarkemmin kiinnostuneille:

0-7  Ruka - Konttainen


Virhe numero yksi. En ollut varautunut Kuusamon siitepölytilanteeseen. Erityisesti kuusen siitepölyä oli paljon ilmassa. Toisaalta minulla ei ole ollut pitkään aikaan minkään siitepölyn kanssa kovinkaan suuria ongelmia. Eikä mukana ollut edes avaavaa astmakiekkoa.
Henkeä ahdisti jo tasaisella hipsuttelu, saati mäessä mentäessä. Muutoin meno tuntui sangen kevyeltä. Jalat olivat hyväntuntuiset. Ajauduin muutaman tutun kanssa samaan letkaan ja juttelimme mukavia. Välillä tuntui, että letkaa vetäneet himmas liiankin aikaisin nousun alla, mutta ajattelin, että otetaanpa sitten ihan chillaillen tämä homma. Huollossa olin reilussa 57minuutissa. Taisi olla minsan nopeammin kuin edellisenä vuonna. Hengenahdistusta lukuunottamatta kaikki oli enemmän kuin hyvin. Juomaa upposi ja energiat meni hyvin alas. Kaverit ja monet tutut oli Konttaisella kannustamassa. Iso ja aito kiitos. Kannustus lämmittää aina.

7-24km Kontainen - Juuma


Nopeasti Konttaisen jälkeen huomasin meneväni yksin. Se kävi hyvin minulle, sillä tykkäsin päästä ns. omaan rytmiin. 10minuutin välein pyrin pienen pätkän kävelemään ja 20minuutin välein juomaan, sekä evästämään. Kaikki oli pihisevää hengitystä lukuunottamatta sangen lepsua retkeilyhölkkää. Tällä välillä sainkin jo sylkeä kelta-vihreitä siitepöly klimppejä. Juumassa olin ajassa 2h57min. Noin kolme minuuttia viime vuotta nopeammin, vaikka tunne oli jopa viime vuotta helpompi. Jotenkin kaikki kävi vain niin helposti. Jälleen Juumassa oli loistava tunnelma, sekä kannustus. Syvä kummarrus.


24-55km Juuma - Oulanka


Juumasta lähtiessäni hämmästelin miten paljon edellistä vuotta helpommalta meno tuntui. Taakse jääneet liki 900 nousumetriä olivat jääneet taakse vähemmillä ponnistuksilla. Ilmeisesti lisääntynyt nousuharjoittelu ("tunkkaus") on tuottanut tulosta.

Aloin lähestymään kitkajokea ja kohtaa, jossa edellisenä vuonna kaaduin kohtalokkain seurauksin. Nyt selvitin kivikon hyvin. Sen sijaan Kitkajoen kivikko-juurakko-tivoli oli ilmeisesti allergia-oireiden tuoman hengenahdistuksen, sekä ilmeisesti siitä seuranneen lihasten happivajeen takia liikaa. Siitä alkoi ilmeisesti lihasten happivajeen vuoksi sisäreiden krampit. Paikka oli hankala krampeille, sillä tiesin reitin olevan seuraavilla kilsoilla nousuvoittoinen. Väli 36-46km meni suolaa, energiaa ja juomaa nauttien. Vihdoin viimein sain krampit kuriin sillä tavoin, että saatoin jatkaa omaa rauhallista hipsuttelua. Reisissä tuntui kuitenkin tiettyä herkkyyttä/hellyyttä. Allergia-oireet vaihteli selvästi mimmosta metsää oli missäkin kohtaa.

Lopulta tulin Oulangan huoltoon, jossa oli paljon tuttuja vastassa kannustamassa. Aika mieletöntä! Hitsi. Nautin huollossa pari mukia lihalientä ja täyttelin reppua, sekä tyhjentelin roskia. Melkoisesti olikin mennyt geelejä ekalla 55kilsalla, kun täytyi kramppejen takia niitä paljon ottaa. Ja otinpa paniikissa yhden buranankin. Nesteet kulki kuitenkin sopivasti ja myös vettä tuli heitettyä poistoletkusta.

Oulangan huoltoon tulin ajassa 7:09h. 29minuuttia nopeammin kuin viime vuonna. Tänä vuonna tosin en pyörtynyt, enkä kaatunut, mutta toisaalta krampit söivät kyllä rauhallisestakin menosta ehkä 15-30minuuttia. Joka tapauksessa Oulangan huolto teki hyvää ja lähdin hyvässä flow´ssa jatkamaan matkaa kohti Hautajärven kääntöpaikkaa. Sain myös kuulla, että olin miesten sarjassa tässä kohtaa 22:s. Ihan kiva tietää, mutta matkaa maaliin oli edelleen 110 kilsaa.


55-83km  Oulanka - Hautajärvi 


Fiilis oli tehnyt ennätysisoa aaltoliikettä johtuen skitsofreenisesta tilanteesta. Toisaalta juoksu oli edelleen taivaallisen helppoa, mutta toisaalta ankarat krampit oli jauhaneet reisilihakset kovin herkäntuntuiseksi. Juoksun helppouteen vaikutti tietysti se, että tiesin olevani riittävässä kunnossa, joten minulla ei ollut kiirettä mihinkään. Minulla oli pikku jäynäsuunnitelma loppukiristä, mutta, mutta.

Oulangasta lähdin taas ylä-aaltotilassa ja pian pari selkää alkoikin vilahtaa horisontissa. Hieman ennen riippusiltoja olinkin kolleegojen kannassa. Toinen oli Rönkön Antti, jolla oli veto-ongelmia energiapuolella. Koitin kannustaa minkä ehdin, sillä jalat veivät minua nyt pumpulin kevyesti kohti Hautajärveä. Tämä väli alkoi tuntua jotenkin jännän lyhyeltä. Olin huippufiiliksissä.

Savinajoelle lähestyvässä nousussa aalto iski kuitenkin vasten kasvoja, kun kovat krampit iski reisiin uudelleen. Suolaa jne. Taas samaa tappelua. Ja taas oli aika hankala sauma, kun oli portaita edessä jne. Piti myös koittaa etsiä keino millä kallistuin purosta ottamaan vettä. Muutama huuto taisi päästä, mutta niin vain lopulta lääni vaihtui. Loppu 14 kilsaa kramppailua / hellää menoa. Lopussa meno oli sen verran hidasta, että olin Hautajärvellä lopulta "vasta" ajassa 11:15h. Se oli toki noin 40minuuttia nopeammin kuin viime vuonna, mutta mutta...

Huumori oli tiukoilla. Yhteensä 24 kilsaa kramppeja vastaan taistelua. Peitin ne aika hyvin omaksi tiedoksi, sillä en halunut turhaa sääliä. Se ei tässä tilanteessa olisi ainakaan eduksi. Hautajärvellä aloin uskoa taas naivisti, että tilanne paranee, kun saan lämmintä evästä jne. Vaihdoin lisäksi kaikki vaatteen kuiviin ja pitkälahkeisiin. Koitin käyttää kaiken kertyneen kokemukseni. Tarkoitus oli tehdä rento retki, mutta tämä oli ollut melkoinen raastoretki!


83km-111km  Hautajärvi - Oulanka


Otsalamppu päälle ja kello latinkiin. Hyvä, kun nykykelloja voi ladata myös vauhdista. Alun viisi kilsaa on helppoa rollaattoribaanaa, pitkosta ja kangaspolkua. Heti ensimmäisessä juurakossa krampit palaa. Jostakin se vain tulee, sisäinen tahtotila ja alan taas hamuamaan suolapurkkia. Vaihdoin huollossa jo uuden purkin. Ehkä tämä juuri mennyt oli 20:s tai jotain. Hullua. Tämä oli niin kuin venakot ois kintereillä. Tasasella irvistyksellä itsekseni ja vastaantuleville hymyillen. Heikkouksien ei saa näkyä. Yritin löytää positiviista ajattelua, mutta lopulta fysiikka alkoi läiskiä molemmille poskille kosteita suukkoja. Homma alkoi olla caput.

Viimeinen vitonen ennen Oulankaa oli ehkä turhaa elvistelyä. Ois pitäny soittaa kyyti. Hieman kylmetyin, sillä vauhti hiipui niin heikoksi, eikä enää apua antanut edes 10 000 vesipilarin tuulen ja vedenpitävä kuoritakkikaan. Oli henkisesti lopulta hieman kovaa saapua samaan näkymään kuin edellisenä vuonna. Aina pitää toimia kuitenkin päivän tilanteen mukaan. Olin antanut taas kaikkeni. Huomannut kuntoni nousseen, mutta samalla kohdanneeni hieman epäonnea. Siitepölystä johtuneet allergia-ongelmat ja ilmeisesti siitä johtuneet krampit. Jouduin Hautajärven ja Oulangan välillä oksentamaan liki 10 kertaa siitepöly massaa. Henki pihisi lopulta viltin alla. Mutta pihisi kuitenkin. Ja pihisee edelleen. Matkaa oli jäänyt taakse 111km ja 2367 nousumetriä. Aikaa oli kulunut huoltoineen päivineen 17h30min. Eli 9:28min/km.


Tästä jatketaan pienen palauttelun jälkeen samoista hyvistä asioista nauttien. Terveydestä ja ulkoilun tuomasta mielihyvästä nauttien. Joskus on aika hyvä haastaa itseään polkutapahtumissa.



Ps.2 muistakaa, että Super PEP 2019 tapahtumaan on menossa arvontakamppanja KAIKKIEN 1.kesäkuuta ilmoittautuneiden kesken! TAPAHTUMAANHAN ON TULOSSA mm. JAAKKO ESKELINEN  JA MIA TUORINIEMI!!!



4 kommenttia:

  1. Hyvää palautumista sinulle, harmi että paluumatka jäi kesken. Toki tuo vaara on aina olemassa jos lähtee hyvää tulosta tavoittelemaan. Selvästi kuitenkin vauhti on edellisvuodesta parantunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jyrki! Tapahtuma on jo niin iso KK:lla, ettei kaikkia pääse näkemään. En kyllä sinua bongannu tällä kertaa. Ehkä asia korjaantuu viimestään elokuussa Nivalassa. 🤗
      En minä mitään tulosta kyllä tavotellu, mutta toki ajattelin, että 28h voisi alittua retkihölkällä ja säännöllisellä kävelyllä. Juu, kaikki oli taas vähä viime vuotta nopeampaa ja helpompaa. Tästä on hyvä jatkaa. Ei mulla oo kiirettä maaliin. Tuntuu sitten joskus hyvältä, kun kaikki natsaa. Ehkä jo Elokuussa. Mene ja tiedä. 😅

      Poista
  2. Tuo siitepöly on kyllä hanurista. Kevät olis muuten niin mahti aikaa.
    T. Grigori

    VastaaPoista