Näytetään tekstit, joissa on tunniste PEP2016. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste PEP2016. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 14. elokuuta 2016

PEP2016 - KOSTEUDEN KOSKETUS

                  Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2016 -tapahtumassa on näköjään tapana olla haastava keli juosta. Viime vuonna haastavuus tuli taivaalta helteisen sään muodossa. Nyt reitti oli vettynyt paljojen sateiden ja edelleen kisapäivänä jatkuvien sateiden ansiosta  paikoin mutavelliksi - ehkä voitiin puhua sekauinti alustasta. Ojien ylityspuut olivat limaisen märän liukkaita ja paikoin jopa nastureilla tarkasti astuttavia. Sateet olivat kuitenkin olleet vasta aivan näinä päivinä niin ojien vesien korkeus ei ollut ennättänyt nousta.

                  Ilmahan eilen kisassa oli lähes täysi kymppi. Metsässä ei sadetta juuri huomannut ja +10/+12 lämpötilahan on juoksuun aika optimi. Reitin alusta oli mennessä 9/10 ja paikoin tullessa 10/10. Eli noin 9,5/10 kaikkinensa. Olin vastaavalla kelillä juossut heinäkuussa Pk(peruskunto)-alueen puolimaastossa 130 sykkeillä reitin 7h49min, joka oli tavallaan minun reitti-ennätys. Viime vuoden kisassa juoksin 7h47min 1,5km lyhemmän reitin. Tiesin, että 130sykkeistä nostamallani tehoja voisin kyetä parantaan heinäkuun reitin kiertoa noin 20min, eli noin 18sek/km.

                 Kisaviikolla keskiviikkona loukkasin hieman vasenta jalkaa. Myös takareisiä oli kiristellyt. Meidän vaellusreitti on siksi koetteleva, että sinne täytyisi päästä sukeltamaan ilman valmiita kysymysmerkkejä. Siksi lähdin hyvin nöyränä tähän kisaan. Jo maaliin pääsy olisi upeaa tässä kisassa, jonne olimme saaneet höynäytettyä 160 immeistä. Se että maamme polkujuoksun huipulta tulee pari taitajaa kisaamme, on iso asia meille ja arvostus kisaamme kohtaa. Kuten aina, myös nyt, olin onnekas saadessani tavata ja hieman tutustua moniin hienoihin lajin harrastajiin, ihmisiin, joita on selvästi tämä upea harrastus kuorruttanut lämminhenkisiksi ja rennoiksi paketeiksi.


Kuvassa vasemmalta: Suurimman työn reitin eteen tehnyt Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivala, Teemu Takkula, Petri Nietula, Ville Maksimainen, Tero Ruokolainen, Mikael Mattila ja Jarkko Saksa.



                 Myös talkooväki oli hymyssä suin. Tästä oli hyvä alkaa valmistautuun koko vaellusreitimme, Iso-Sydänmaan vaellusreitin valloitukseen 16.kerran. Jalka tuntui kisapaikalla tallustellessa kepeältä, joten olin varovaisen toiveikas. Yksi toisensa jälkeen säntäsi mutaiselta stadionilta kosteaan metsään, jonne kutsun kuulivat.


                 Liekkö iso taakka muistettavaa tehnyt omasta kisaan tulostani hajamielisen, sillä olin unohtanut omat juomapullot juomaliiviin. Olisi selvää, etten pelkällä litran juomarepun rakolla selviäisi isona miehenä reittiä. Kisan suuri suosikki Tero Ruokolainen tarjosi samalla sekunnilla minulle yhtä 0,5L softpulloa. Kiitos, Tero! Jarmo Kivioja tarjosi vielä toiseen juomaliivin taskuun 0,5L muovilimsapullon. Näin olin pelastettu. Kiitos!

                Vihdoin olin lähtövaatteen alla. Lähtösignaali piipasi ja lähdin rentoon rullaukseen. Tunsin heti alusta, että jalat hieman kirraa, mutta toisaalta juoksu oli äärimmäisen helpontuntuista. Jalkoja laulatti kovasti, minun täytyi vain asettaa niille oktaaviraja, joka olisi 150 keskisykkeen haminoissa. Se olisi polulle(uimalaan) sangen helppoa reipasta, eikä maitohappoja pääsisi kertymään. Siltä se tuntuikin. Jos iso mies voi joskus tuntea lentävänsä, se tunne oli nyt läsnä. Nautin hyvästä kulusta. Toisaalta jouduin keskittymään normaalia enempi pystyssä pysymiseen, sillä jalkojen jatkuva hienoinen kirraaminen pelotti lisä-ongelmien muodossa.

              11,8km kohdalla oli ensimmäinen väliaikapiste. Aikani 68min. Keskivauhti oli tuohon mennessä 5:44/km. Olin ennätystä edellä jo 10min! Olin siis juossut lähes minuutin/km nopeampaa kuin edellisessä ennätysjuoksussa. Alussa olikin varsin vauhdikkaita kilsoja. Eka jopa 4:29 ja viideskin vielä 4:58. Varsin hyvää minulle tuohon keliin. Olen tosiaankin onnistunut ottamaan askeleen eteenpäin harrastuksessani, joka on minulle yksi elämän parhaimmista nautinnoista. Voi että niin tykkään tästä.

              Suurin hämmästykseni oli kuitenkin, että taso raskaalla alustalla oli niin kova, että peli sijoilla 3-6 oli tasapäinen. Tero tuli tuohon pisteeseen 59minuuttiin (4:59min/km!) ja Tuomas 64minuuttiin (5:24min/km). Kärkikaksikon meno ei yllättänyt. Sen sijaan se, että Tero oli tehnyt Tuomakseen jo noin selvän eron.

             Matka jatkui ja yritin vain pysyä viisaana juoksuni kanssa. Ja se onnistui. Rauhaa suoritukseen antoi hyvä väliaika ja olo. Pesänevan ylityksessä näin jo 20min edelläni lähteneen Jyrki Leskelän selän. 15km kohdalla ohitin Jyrkin. Jyrkillä oli tänään(kin) ongelmia akilleksien kanssa. Jyrki joutuikin keskeyttämään... tai taisi juosta/kävellä kuitenkin tuon 35km lenkin. Pidän peukkuja, että Jyrki saa jalan kuntoon.

             Nousin Pesänevantielle (16,9km) ajassa 1h43min. Keskivauhti oli edelleen jopa 6:06min/km. Olin 14min edellä ennätysjuoksuani.

            Jatkoin hieman raskasta pätkää kunnioittaen ja varoen liiallista kuopimista turhaan, sillä vielä tulisi (ehkä) nopeampaakin alustaa. Syyry lähestyi ja viimein sinne DropBag -pisteelle laskettelinkin, ja varsin hyvävoimaisena. Aivan eri tunne kuin viime vuonna, jolloin jo puuskutti kovasti tuossa kohtaa. 25,9km matkaan oli kulunut aikaa 2h53min. Keskivauhti oli koko reissulla tuossa kohtaa 6:44min/km. Soinen pätkä tiputti nopeasti keskaria. Olin kuitenkin peräti 23min enkkavauhtia edellä, joten olin enemmän kuin hämmästynyt, kun Antti Korkeakangas laski huoltoon heti minun imussa, vaikka oli lähtenyt 10min minun perään. Antti oli tullut 11,8km-25,9km välin tasan 10min minua nopeammin. Kovaa sakkia... mutta täyttäessäni pulloja tipahti suuni auki, kun itse Ruokolainen (lähti 30min minun perään) lasketteli huoltoon vanavedessämme. Huikkasin Terolle, että kiitos softpullosta, taitaa olla taikapullo, kun minullakin jalka laulaa ouvon hyvin :) Teroa nauratti ja peukkua tuli perään, kun painuin Syyryn kivikoiden syövereihin.

             Sikojärvellä oli varsinainen kokous, kun samaan kohtaan sattui lisäkseni Antti Korkeakangas, Visa-Pekka Larivaara (lähti 40min ennen minua) ja ohitseni kättä läpsäisten tarumaisen kevyesti rullannut Tero Ruokolainen. Tuo Sikojärven ranta on pehmeähkö, mutta samalla kivikkoinen ja koloinen, se ei haitannut Teron maantienjuoksun omaista kevyttä kosketusta, vaivatonta menoa. Huomiota herätti myös askeleen kimmoisuus. Tämän takia kannattaa olla mukana, voi nähdä jotain ihmeellistä.

             Kenties polkujuoksun hauskin mies, V-P Larivaara, ei jättänyt tälläkään kertaa kylmäksi ohittaessani häntä. Sieltä tuli sellaista läppää, että nauroin koko loppumatkan aika-ajoin kaverin lotkauksille. Moni reitin varrella tapaamani koki, että reitti oli hauskan rankka. -"On tämä melkoinen reitti".

              Puheensorina katosi eteen ja taakse - ja taas olin kahden erämaan kanssa. Tunsin kuinka kiristykset alkoivat jäykistää reisiä ja loi ilmaan orastavaa kramppejen uhkaa. Olin ottanut 10km välein alusta asti suola ja magnesiumtabun. Askel meni araksi ja koitin vielä ottaa suolaa ja magnesiumia. Kramppeja ei tullut, mutta jouduin turvautumaan isoimpaan Buranaan. Olin juonut hyvin, eikä siksi huolettanut nyt ottaa munuaisen kuormittajaa. Myös iskutus oli ollut olematonta. Toi Burana on minulle kuitenkin kuin punainen vaate. En haluaisi millään sitä ottaa, on kuin dopingia ottais. Mutta joskus se on pakko, sillä se on kuitenkin otettava, vaikka sitten kramppejen kourissa reitin ravissa käpristellessä. Siksi se on jopa viisasta ottaa vartti ennen kramppia ja muistaa vain juoda hyvin.

              Iso-Juurikan penkalle noustessani huomasin, että kramppiuhka painoi edelleen päälle. Ja vedin vielä toisen satsin purkista helpottavaa. Samalla huomasin Tuomas Järviluoman tulevan perässäni ja pian ohitseni käsiläpsyn kera. Tuomaksella oli ongelmia juomarepun letkun kanssa. Oli saanut naftisti tulemaan juomaa, kun myöhemmin selvisi, että juomasäiliöön oli ajautunut paperia tukkeeksi. Tuosta oli matkaa maaliin 24km. Jälestäpäin mieltä lämmitti, että hävisin Tuomakselle tuolla loppumatkalla vain 3,5min! Kuten Tuomas sanoi ohittaessani minut, on tämä sellaista taistelua - ja sitä se oli. Joutui kaiken aikaa analysoimaan kuinka kovaa uskaltaa juosta, että pääsee maaliin. Ei ole epäilystäkään etteikö olisi voinut nostaa vauhtia enemmänkin, mutta se voisi olla turmiollista. Viimeinen 25km on tuolla reitillä aina jossain määrin hivuttavaa järkeilyä.

                Hieman ennen Pesänevantien väliaikapistettä ohitin Mikael Mattilan (lähti 30min ennen minua) jolla oli vatsan kanssa ongelmia ja olikin asettumassa varsin majesteettilliseen kyykkyyn. Pesänevantielle nousin mielessä jo tuleva suonylitys. 40,8km ja keskivauhti koko hässäkässä oli valunut 7:31min/km, joka oli muuten sama kuin loppuajan keskivauhti. Janne, Jani, Keijo ja Teemu tsemppasivat. Kiitos! Kaikki tsempit auttoivat - ja anteeksi niille, jotka unohdan mainita. Tuolla 7h raastaessa ei ole aina ne kirkkaimmat valot päällänsä.

               Tero puhui saunassa tivollista. heinikosta suolle, suolta noustaan mäelle, laskeudutaan suolle, noustaan kivikkoon, laskeudutaan suolle, varvikkoa, kivikkoa, yhtä vaihtelua. Melkoinen puuhamaa! Saksan Jarkko aikoi harkita Masokistin Unelman -nimen riitauttamista. Sellainenhan pidetään Helsingissä Paloheinän hiekkateillä. 100km juoksu.

               Takaisin juoksuun - tai kahluuseen. Sillä Pesänevan ylitys palatessa oli vaikein koskaan aikaisemmin tekemäni. Olen ylittänyt tuon suon eri reissuillani noin 30kertaa. 16.kertaa koko reitin kierrolla jne. Tämä oli märin. Alapesu tuli tehtyä. Muiston ajatus Mika Myllylälle. Minulla ei ollut sauvoja. Siitäkin voidaan keskustella. Tai turhaan - tarvitaan vain Teron jalat. Tuskin ketään häiritsee, jos jaksaa ihmetellä Teron askeleen kepeyttä, vaivattomuutta ja kimmoisuutta. Mies joka tanssii soilla ja kannattaa Tampereen Ilvestä, on rakastava isä pienelle vauvalleen, kulkee työmatkoja juosten ja tekee muiden suoritukset näyttämään omilla ihmevedoillaan varsin laimeilta tuhnuilta. Sillä tasohan oli tänä vuonna myös Teron takana aivan jäätävä! Viime vuoden voittaja ei olisi päässyt tänä vuonna edes podiumille, ja minäkin olisin ollut toinen! Ja nyt oli tuo uintikeli. Ollaanko salaa me muutkin vähän tyytyväisiä?

                 Viimeiselle huoltopisteelle. Matkaa maaliin reilu 12km. Hymyilyttää, väsyttää, heikottaa ja naurattaa - sekä on kiire. Tänään otetaan kaikki ulos - ihan kaikki, ihan kaiken varalta, ettei tarvi selitellä, että olisi ollut pelivaraa. Toisin kuin Tero, joka pystyi loppupuoliskolla vähän hölläämään 6h rajan näyttäessä menevän niin kirkkaasti alle, mutta joutuikin sitten vielä vähän uudestaan kirimään, innostuessaan nauttimaan liioin maisemista. Soista, vetisistä satamoista, sumuisista metsän laidoista, mutaisista menourista.

               5,8km ennen maalia saavun perhereitille. Heh,heh - perhereitti. Puhutaan asiasta toisella kertaa. Mudakossa koitin esittää jonkinlaista yritystä mennä eteenpäin. Kuin ihmeenkaupalla pääsin kuivemmalle maalle ja viimeinen 4km vastamaahan meni nirvanassa. Kannustajia taas. Kiitos! Aivan upeaa! Auttoi oikeasti paljon, sillä minulla ei ollut enää mitään puseron alla. Olin aivan revitty ja riivitty, olin jättänyt kaiken tähän kisaan. Olin jotenkin onnistunut kuljettamaan isoa koriani pienellä koneella täysin minulle sopimattomalla raskaalla alustalla näin kovaa. Pää ei enää jaksanut laskea mihin aikaan voisin ennättää, mutta en välittänytkään. Yritin vain puskea sen minkä voin ja sainkin lopussa Heikki Uusitalon inspiroivan selostuksen ansiosta varsinaisen Forrest Gump -kirin kehitettyä. Aika 7:11:22. Annan leuhkasti itselleni kympin.

Olihan se veto! Ja siltä se näyttääkin?

Kärkikolmikko, Naiset: 

 Vasemmalta: (2.)Mia Tuoriniemi, (1.)Saara Päätalo, (3.)Virve Närhi



 Kärkikolmikko, Miehet:


 Vasemmalta: (2.)Antti Korkeakangas, (1.)Tero Ruokolainen, (3.)Tuomas Järviluoma

 ISO KIITOS KAIKILLE!!! ENSI VUONNA NÄHDÄÄN TAAS!!!

 

Varusteet: 


* Pilkkoset merkkiset tekniset sukat normivarrella.

* 2XU:n pitkät kompressiotrikoot ehkäiseen kramppeja ja pitämään kylmän loitolla sen vuoksi. Hankittu muuten Kärkkäiseltä.

* One Wayn pyöräilijöiden vetoketjullinen paita kolmella takataskulla (kätevä).

* Ice Bug Zeal -nasturit. Tuolla reitillä on murhaavaa ajatella muita kuin nastureita.

* Reppuna Inov Race Ultra Vestin liivi

* Salomonin adv skin3 juomavyö.

* Eka kilsan hanskat ja Buff huivi, jotka heitin pois 6km kohdalla huoltoon.


Mitä kului kisan aikana: (Tämä täydentyy päivän mittaan, kun siivoan reput)


* 1dl TuttiFrutti karkkeja

* Muutama suolasalmiakki, ehkä 10-15kpl

* 1dl Suolapähkinöitä

* Neljä geeliä

* Snickers x2 patukka

* 5magnesium tabua, 5suolatabua, 2x800mg buranaa.

* Juomat
- Vesi 500ml
- Urheilujuoma 2,5L (?)
- 50% mustikkasoppa 1,0L



KISAN TULOKSET : (Ps. Lisäksi hupisarjassa oli kosolti nauttijoita :)


Lisää kuvia ja videoita lähipäivinä. Pysykää saitilla!!!



Onni Vähäaho, Nivalassa 14.8.2016           

perjantai 12. elokuuta 2016

MYNTHONIA JALOILLE

                       Keskiviikkona nousukunnon huuman tuoma euforia kuivui kuin kaste lehdeltä helle-aamuna. Viimeisellä helpolla polkureippaalla tein liian tutussa kohtaa liian luottavaisen arvion ja vedin kunnon lipat, kaatuen vasemmalle kyljelleni. Lenkin lopun ajan tuntui jonkunlaista kiristystä vasemmassa jalassa reisi-pakara-lonkkalinjalla. Hyvin nopeasti lenkin jälkeen selvisi, että olin saanut siipeeni. Piriformis (lonkkanivelen ojennusta säätelevä lihas) oli arka liikkeille ja myös takareisiä kiristi huolella - kuten oli kiristänyt jo aiemmin muutaman päivän ajan, ja oli todennäköinen altistava tekijä nyt tulleelle piriformis vaivalle.

                       Varovaisella ympäröivällä itsehieronnalla, voiteilla, kipulääkkeellä ja kylmällä hoidin jalkaa (persettä). Tietysti myös annoin jalan olla. Otin myös magnesiumia sekä söin ja join hyvin. Eilen torstai-iltana vaiva oli aavistuksen parempi, vaikka vähän talkoissakin kävin. Lähinnä kait patsastelemassa.

                       Tänään aamulla oli sitten määrä käydä testaamassa jalkaa tienpäällä 5km verran, kuten oli muutenkin tarkoitus verrytellä ennen iltapäivää ja setäni hautajaisia. Venytyksissä kapulat tuntuivat ainakin kohtuullisilta, jos ei hyviltä. Yleensäkkin olen aamulla aika kankea lenkkeilytoimintaan, vaikka aamulenkeistä tykkäänkin, kun ne aina notkistavat mukavasti hereille.

                       Jännitti aika huolella käynnistää kello ja päästää jalat irti hölkkä-askeliin. Sykkeet olikin jopa hauskan korkeat jo lähdössä. Eka kilsa oli tuttua juoksun käynnistymistä, mutta ILMAN kipua! Toisella kilsalla vielä jännitti, mutta kilsan loppupuolella huomasin olon rentoutuvan. Kolmas kilometri oli jo iloisen rentoa hölkkää 4:30min aikaan 143 sykkein. Voi sitä RIEMUA! Tunsin kuinka jalkani olivat saaneet mynthoninsa ja niitä oli taas alkanut laulattamaan. Lopun lenkistä vain fiilistelin konetta hiljalleen jäähdytellen ja valmistellen juoksun lopettamiseen ennen huomista päänäytöstä.

                     Huomenna tullaan juoksemaan Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2016 tapahtumassa todellinen EXTREME polkufestari, sillä reitti on jo nyt tosi märkä - vähintään 8/10. Huomiseksi on luvattu runsasta sadetta, joten reitti on melkoisella varmuudella 9/10. Se lisää varmasti maaliin pääsyn autuuden tunnetta, jossa juontaja Heikki Uustitalon saatesanoin on mieltä lämmittävää pysäyttää kello jossain 7h30min kohdilla.

                    Nautitaan huomenna yhdessä kunnon EXTREME PUITTEISTA!!!

 TÄSSÄ eilisiltaisia tunnelman purkamisia ja spegulaatioita kisapaikan kupeesta.

Onni Vähäaho, Nivalassa 12.8.2016 

maanantai 8. elokuuta 2016

PEP2016 LISÄMERKKAUS...

                    ...REITIN TAKAOSAAN, ELI VIDEON MAISEMIA PITKÄNMATKALAISILLE.



Onni Vähäaho, Nivalassa 8.8.2016

sunnuntai 7. elokuuta 2016

PEP2016 NUORTEN KÄÄNTÖPAIKKA

                        Nuorten kääntöpaikalla odottaa Pittsburgh Penguinsien ja LEMIEUX -pelipaita, johon käydään koskettamassa ja juostaan samaa reittiä takaisin. Kääntöpaikalla on myös toimitsija ohjaamassa tarvittaessa.

                        Alla kuvia kääntöpaikalta. Paita on tuolla vain kisassa.








 Onni Vähäaho, Nivalassa 7.8.2016                    

PEP2016 LOPPUKIRI ILMOITTAUTUMISISSA !!!

                    NYT on hyvä hetki hoitaa ilmoittautuminen PEP2016 polkujuoksutapahtumaan! Sillä HALVEMPAA ennakko-ilmoittautumista on jäljellä vielä tämä sunnuntai ja huominen maanantaipäivä.

                    ILMOITTAUDU TÄSTÄ

                   Tiistaina 9.8. klo.18.00 julkaisen tällä nettisivulla PEP2016 pitkänmatkan (57,5km) väliaikalähtölistan. Pitkälle matkalle odotetaan ilmoittautumista siis viimeistään Ma 8.8.2016. Jätän 2-3 vakanttipaikkaa, jos joku päättää vielä tuon jälkeen tulla mukaan.

                   Kaikille hyvää viimeistelyviikkoa ja kuuden päivän päästä nähdään! Yes!!!

Tsempaten, Onni Vähäaho                  

tiistai 2. elokuuta 2016

PEP2016 HUUMAA

Pyssymäellä toista kertaa pidettävän Pyssymäki Extreme Polkujuoksun suosio on hurjassa kasvussa. Ennakko-ilmoittautumista on jäljellä vielä kuusi päivää ja nyt (Ti 2.8. klo.8) on jo listoilla 70 nimeä http://pohjanmaanpolkujuoksucup.tapahtumiin.fi/fi/events/pl/pyssym-ki-extreme-polkujuoksu/56e92b40821fbc0a598b4567 👍 Viime vuonna kisakanslian avauduttua oltiin 38 nimessä ja kisapäivän ilmottautumisten jälkeen 73.


Nyt on siis matalakynnys ilmoittautua mukaan rentoon, halpaan ja liikunnalliseen tapahtumaan, joka on polkujuoksu/kävelyfestari kaikille!
TÄSTÄ mukaan haastamaan itseäsi tai vain nauttimaan tapahtuman tuomasta positiivisesta aurasta: http://pohjanmaanpolkujuoksucup.tapahtumiin.fi/fi/nc/evtr/56e92b40821fbc0a598b4567


Terveisin, Onni Vähäaho mökiltä puhelimella tätä viestiä räpelellen 😊

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

ULTRAVIERAS PEP2016 REITILLÄ

                 PASI KOSKINEN OLI TESTAAMASSA PYSSYMÄKI EXTREME POLKUJUOKSU 2016 -REITTIÄ.                  

MUISTAKAA ENNAKKOON ILMOITTAUTUMINEN ON HALPAA TÄSTÄ !!!

Onni Vähäaho, Nivalassa 27.7.2016     

maanantai 25. heinäkuuta 2016

ENNAKKO-ILMOA JÄLJELLÄ ENÄÄ 2 VIIKKOA

                    Aika rientää ja rennonletkeään polkujuoksufestariin, Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2016 - tapahtumaan, ennakko-ilmoittautumista on jäljellä enää kaksi viikkoa. PEP2016 on liikunnallinen tapahtuma kaikille. Paljon on tullut kyselyjä hupisarjasta, jossa voi pukeutua hassusti ja liikkua samalla 12km jo sangen hyväkulkuisella perhereitillä. Hupisarjassa ei ole kuitenkaan velvoite pukeutua hupisasuun vaan matkan voi kävellä/hölkätä myös ihan normi kamppeissa vanhanajan kuntosarjan tyyliin.

                  PEP2016 on herättänyt innostavan laajaa kiinnostusta. Ilmoittautumisia on tullu jo mm. Oulusta, Tampereelta, Kuopiosta, Joensuusta, Helsingistä, Jyväskylästä, Vaasasta, Kaustiselta, Torniosta, Riistavedeltä, Mikkelistä jne.

                   Kannustan ilmoittautumaan ennakkoon. Se helpottaa meitä järjestäjiä ennakko valmistautumisessa. Ennakkoon voi ilmoittautua TÄSTÄ. Haasta siis itsesi, kaverisi, ystäväsi tai/ja työyhteisösi ilmoittautumaan tapahtumaan!

KUVA AUKEAA ISOMMAKSI KLIKKAAMALLA...



Onni Vähäaho, Nivalassa 25.7.2016.   

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

KEVENNYKSEN VUORO

                    Kokkolan reilun 130km retkeilyksi menneen n.18h ultrajuoksun ja kesäkuun 1.päivän I-SR2014 koko lenkin (58km) kuvausjuoksun jälkeen pääsin nopeasti kiinni takaisin kehittävään harjoitteluun. Vielä Sievin Trail Runilla 11.6. olin melkoisen kanttura jumissa, mutta jo viikkoa myöhemmin jalka oli sopivan kepeä monenlaiseen rallatteluun. Sainkin tehokkaita harjoituksia ja myös ihan näin kilpailukaudelle suhteutettuna sopivasti määrääkin. Kaiken aikaa kuitenkin arvellutti, kestäisinkö niin isoa tehosuhdetta versus kevyet harjoitukset.

                    Juhannuspolkujuoksujen puolimaraton Vk-kovana oli melkoinen jyystö. 113min kovaa juoksua polulla. 8 päivää sitten juoksin (130 sykkeillä) jälleen I-SR2014 koko reitin, eli 58km. Tunne oli kevyt, vaikka aika oli kovempi kuin viime vuoden kisassa. Ja tuo vielä tulvakelissä juostuna. Kevyestä tunteesta ja teholukemista huolimatta tuo oli tietysti sen verran kova harjoitus, että siitä menee aina tovi toipuessa. Eli tarjottu on kapulalle laulun sanoja ja iloisesti ovat kapulat niitä rallatelleetkin vaan tulipahan tännään toppi.

                   Toissapäivänä juoksin NELJÄ eri harjoitusta SAMANA päivänä. Tosin lyhyitä, mutta määrää tuli yhteensä lähes 25km ja mukana mm. ratavetoja ja juoksua VESURIN kanssa metsässä. Alkukantaista? S-tana, kulla lähtee! Vesurijuoksussa oli kyllä vinhaa esi-isien tunnelmien aistintaa vesuri pystyssä lämpösaappailla polkujua hölkätessä. Mutta neljä lenkkiä... Kyllähän se tännään näky ja siihen päälle tuhti auringon paiste yli 20 lämmössä - hieman väsynyt ja juminen jalka ja sopiva tuulikulma vastaan. Eihän siitä kovasta juoksusta mitään tuu. 2km@4:04(159) ja vihelsin pelin poikki ja juoksin lopun lenkin sitä sun tätä Vk:ta pikku ketutuksessa mm.9km4:39(153). Koko järvenkierto surkeaa räpellystä 22km@4:58(148). Eli Veekoota Pk2:n vauhilla. Kyllä siinä astmaatikolla oli mukavaa ja lenkin jälkeen paino 80,4kg. Eli veti kyllä kuivaksikin, vaikka Keijo alkumatkasta ansiokkaasti juottikin.        

                     Tarviihan se välillä nousukunnon ja vauhdinhurman keskelle tulla paskojakin lenkkejä. Sehän on sama tilanne ku suunnistaja vetää oikein kunnon pummin niin sitten on hyvä hetki korjata kompassilla suuntaa. Ja nyt ois tullukkin 6pv kevyt jakso, joten oikeilla jäljillä, mutta edeltävä harjoittelukin oli mennyt liian kovaksi minun rahkeille TÄLLÄ kertaa. Ensi kerrallahan saatan tuon kaiken kestää, sillä tämän hetken kunnon ja harjoitettavuuden kanssa ollaan tässä tilanteessa ja muutaman kuukauden päästä taas eri tilanteessa - joko paremmassa tai huonommassa. Tärkeintä on kyetä tulkitsemaan harjoittelusta tulleita merkkejä. Jälkiviisaana voisin itselleni viisastella, että olisi pitänyt höllätä jo pari-kolme päivää sitten. Mutta minkäs teet kun intoa piisaa ja fiilis on tapissa, sekä kunto jatkuvassa nosteessa. Eikä tässä paljoa tullu vedettyä yli, se on vain näin isoissa määrissäkin pienestä kiinni... että juokseeko sen vesurin kanssa vai käveleekö - se voi joskus näkyä kahden päivän päästä kovassa harjoituksessa.

                      Summasummarum. Kesän pääkisa on PEP2016 ja pitkä matka. Siellä 7:10-7:30 tulos kelistä riippuen. Kuivalla ajalla 7:10 ja tulva-aikana 7:30. Ja muut tulokset siltä väliltä, eli haarukka on tuossa. Siihen uskon ja tiedän pääseväni. Sen sijaan salakisan kanssa riippuu miten palaudun tästä pienestä jalkaväsystä/jumista. Salakisan suhteen ratkaisevin harjoitus ja mittari on La 23.7. jolloin ohjelmassa on järvenkierto Verryttely 3km + Reipasta 16km + Verryttely 3km. Reippaan osuus pitää mennä alle 4:25 kilsatahtia, alle 150 keskisykkeellä. Tietysti voi vähän säätä (esim.tuuli tai korkea lämpötila) huomioida suorituskykyä arvioidessa, mutta noin suurinpiirtein tuolleesti pitäis mennä. Toisaalta muutama päivä sitten noin nelosen vauhti tuntui siksi helpolta, että uskon olevani riittävässä suorituskyky kunnossa, kun salakisan hetki koittaa. Tavoite on toki vanhaan ennätykseeni verraten kova. Mutta eikö sen niin pidä ollakkin?

                      Mielestäni tulevan salakisan todennäköinen reiluhko ennätysparannus on vain luonnollinen jatkumo. Kunto on noussut siksi selkeän stepin niin onhan se luonnollista, että myös ennätykset paukkuu matka kuin matka. Nyt tarvitaan vain malttia ja tarpeeksi kevyttä niin päästään takas ns. juoksun päälle.

                      Lopuksi: Tässä hyvä Juuso Simpasen luento. Kannattee tsekata. Nuori ja lahjakas ultrajuoksija, joka on jo nyt kova ultrajuoksija. Pikkasen päälle 8h debyyttisatanen ja Karhunkierroksen 160km kisan eka puolikas meni 9h:n. Että on kompetenssia ja tukalla mittaa (hah-hah-hah-haaa). Juusohan juoksee myös Pallaksella tulevana viikonloppuna 134km ultrapolkujuoksukisan, joten mukava seurata miten hän pärjää muita hurjia vastaan. Onhan siellä paljon kovia kavereita liikkeellä mm. "Hyvällä höökillä" ;=)))

                     Toisena asiana: Tässä hyvä tarina vaellusreitiltämme puhtaan vaeltajan näkökulmasta.


Onni Vähäaho, Nivalassa 13.7.2016 

perjantai 8. heinäkuuta 2016

PEP2016 - KUUKAUSI ENNAKKO-ILMOA JÄLJELLÄ

                         Niin se aika vaan rientää. Enää tasan kuukausi aikaa ennakko-ilmoittautua Pyssymäki Extreme Polkujuoksu tapahtumaan (PEP2016). Ilmoittautumalla ennakkoon pääset halvemmalla ja vaivattomammin kisapaikalla, noutamalla vain numeron ja kisamatskun. Ilmoittaudu siis jo tänään :=)

ILMOITTAUDU TÄSTÄ

JO ILMOITTAUTUNEIDEN LISTA (55kpl) kirjoitushetkellä

PEP2016 FACEBOOK

PEP2016 KISASIVUT josta löydät kaiken olennaisen INFOJA ja OHJEITA myöden.

TIESITKÖ TÄMÄN PEPISTÄ??? (mm.ilmainen ruoka kaikille!!!)



TERVETULOA VIIHTYMÄÄN!!! 

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

POLUILLA NAUTTIEN

                     Luonto ja neidot ovat aina kauneimmillaan - niinhän sitä sanotaan. Ja helppohan tuohon on yhtyä. Alkukesän tuoreen vihreä väri houkuttelee yhä enenevästi väkeä poluille. Tänäänkin oli yhteislenkillä väkeä ja samalla polulla reilusti toinen mokoma lisää. Poluilla jokainen löytää itsensä, heittää arkiroolit narikkaan ja antaa vienon tuulen tarttua poskipäihin, tuoksujen mielihyvän täyttää mielihyväkeskuksen.


 PEP2016 tapahtumassa stadionilta poistutaan aistikasta ruohopolkua pitkin.



 PEP2016 tapahtumassa kaverin kanssa ehtii käydä monet asiat läpi ja nostaa samalla kuntoa



PEP2016 tapahtumassa voit ylittää itsesi - pääset ojien yli jykeviäkin siltoja pitkin



 PEP2016 tapahtumassa juokset kuin paratiisissa. Luonto ympäröi sinua upeana - vesi ja kaikki kasvusto sen ympärillä. Olet osa elämää, luontoa.


                    Ensi viikon sunnuntaina, 12.6.2016 klo.16.00 kuljemme kaikki kävelten, joten ryhmän voisi olettaa kasvavan ennestään. Tulkaa mukaan ensi sunnuntaina! Haetaan yhdessä kesäfiilistä metsästä. Elokuun Pyssymäki Extreme Polkujuoksutapahtumaan on aikaa vielä reilut 2kk, joten kuntoa ennättää kasvattaa vielä kivasti. Eipä silti, kyllähän sitä ehtii nostattaa myös itse tapahtumassa, sillä pep2016 jos joku, on rento ja vapaa tapahtuma. Matkaa voi taittaa niin kävelten, hölkäten kuin juostenkin. Vain fiilis ratkaisee - ja sehän on tapissa! Ei muuta kuin ilmoa täyttämään ja pääset odottamaan jotain kivaa. Siitähän elämässä on monesti kyse. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 5.6.2016    

torstai 2. kesäkuuta 2016

PEP2016 PITKÄN MATKAN PRIVAATTI MAISEMAT



Innostu - ja innosta muitakin mukaan! Jos tykkäsit videosta, jaa sitä eteenpäin. :)

Onni Vähäaho, Nivalassa 2.6.2016

torstai 12. toukokuuta 2016

PEP2016 KISAAN MIES SUOMEN POLKUJUOKSU HUIPULTA

                     La 13.8.2016 järjestettävään Pyssymäki Extreme Polkujuoksu kisaan on ilmoittautunut polkujuoksija Suomen ehdottomalta huipulta. Viime vuonna yli tunnilla(!) suositun karhunkierroksen kisan voittanut Tero Ruokolainen tulee tähdittämään Nivalan kisaa. Tero juoksi viime toukokuussa karhunkierroksen (82km) aikaan 8:24:25. 
Kuva karhunkierros 2015 kisan lähdöstä, jossa Tero ottaa paikkansa heti lähtökiihdytyksessä.


                      Ainakin itselleni tulee tästä upea kutina - tietysti myös kisan puuhamiehenä - mutta myös osallistujana, kun pääsee samalla olemaan mukana samassa kilpailussa lajin huippujen kanssa. Tämä on vähän niin kuin polkujuoksijan päiväuni. Samalla Teron mukaantulon voisi kuvitella innostavan muita kovia nimiä mittaamaan kuntoa jopa Teroa vastaan. Saati meitä kuntoilijoita, joille on jo elämys olla samassa kisassa mukana. Vankat huhut kertovat nivalaisten kestävyyslahjakkuuksien, jo miehenikäisten metsämenijöiden, harkitsevansa vakavasti kisaan osallitumista. Nyt heilläkin on oiva mahdollisuus mitata kuntoa Suomen ehdotonta eliittiä vastaan.

                      Tieto Teron tulosta kisaan lisää polkujuoksu buumia entisestään meillä Nivalassa. Nyt kaikki innolla ilmottautuun Nivalan historian isoimpaan polkujuoksukisaan koskaan. Tunnelma on taattu. Lähtö -ja maalipaikalla soi väliaikoina letkeä musiikki ja taitava juontomies/selostaja, Heikki Uusitalo, pitää väen virkkuna. Miten maltamme odottaa elokuuta?

                    Nivalan polkujuoksutapahtumassa, Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2016, on jokaiselle jotakin:

* Nuoret 2000-luvulla syntyneet 5km

* 12km hupisarja ilman ajanottoa (ilmottaudutaan 12km sarjaan ja numerolappua hakiessa kerrotaan, jos haluaa liikkua hupisarjassa ilman ajanottoa)

* 12km  Naiset ja Miehet (ns. perhereitti)

* 26,5km Naiset ja Miehet (Pohjanmaan polkujuoksu cupin matka)

* 57,5km Naiset ja Miehet (koko kierros, ultramatka)

                      KLIKKAA TÄSTÄ SISÄÄN POLKUJUOKSUKISAAMME, JOKA ON OSANA POHJANMAAN POLKUJUOKSU CUPIA.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 12.5.2016    

tiistai 19. huhtikuuta 2016

FANINA LAJISSA

                      Keihäänheitto-aikoina naurettiin keppi-jätkien kanssa Santtu Mäkiselle & kumppaneille. Nyt hävettää sen aikaiset ajatukset. Santtu voitti urallaan viisi Suomen mestaruutta. Kaksi vitosella ja kolme kympillä. Kympillä Santtu lato parhaimmillaan alle 29minuutin. Sitä pidettiin keppimiesten kesken paskarajana. Enpä pidä enää. Sen sijaan pyydän julkisesti anteeksi ajatuksiani.

                      Pidempään blogiani seuranneet tietävät minun innostuvan toisten hienoista kehityksistä ja suorituksista. Olen fanina lajissa nimeltä juoksu. Buff Trail Tourin viime vuoden voittaja, Henri Ansio, pukkasi SM-Puolimaratonin aikaan 1:10:39. Se on toisin ilmaistuna 3:21min/km 21,1km ajan. Onhan siinä 10-ottelijan kropalla polkujuoksuja Suomessa hallitsevalta polkupedolta melkoinen tieniisto!

                     Taannoin ihailin Helsingin seudun ihmemiehen 2:48h juomaliivimaratonia mäkisellä reitillä koiran päällekarkauksen jälkeisenä päivänä. Nyt meinasi mennä purkka henkeen, kun luin uuden Helsingin seudun nuoren ultratulokkaan puolihuolettomasta 10km ennätyksestä, jossa näkyy olevan rutkasti pelivaraa. Reiluun 17min jälkimmäinen vitonen päälle 38min kympillä ja edellisenä päivänä melkein 35km pitkis alla. Kyllä piti aivan ääneen todeta, että mistä näitä riittää :=)

                    On se kiva olla statistina ja fanina lajissa nimeltä juoksu. Ei oo mitään jakoja, mutta ei sen väliä. Silloin tällöin pystyy haastamaan omia ennätyksiä ja se on aina mieltä nostattavaa. Mutta ihan piiruuttain oon ottanut tavoitteekseni kehittyä polkujuoksijaksi joka pakenee alle nelosta pusikkoon! Se miten kaukana pusikko saa olla lähtövaatteesta jääkööt ilmaan leijumaan. Sopivan epämääräinen tavoite lisää tuolle tavoitteelle sopivaa mystisyyttä.

                   Niin hyvä olet kuin edellinen lenkkisi... pätee usein tässä juoksuhommassa - vaikka ei tietenkään aina. Viikko sitten hehkutin twitterissä, että; -"piti tämäkin päivä kokea kun ei kolota mistään ja juoksu kulkee hyvin. Voiko sitä enempää kuntoilija odottaa?". Viikko tuosta ja en ole enää ihan niin varma tuosta tunteesta. Liekkö yövuorot näkyy hitaan vauhdin sykkeissä tai sitten lievä rasitustila vai sittenkin vain virittynyt kunto, jossa on 5pykälää kierroksia lisää varattuna joka osa-alueelle :=)).

                  Tänään juoksin pari hyvin kevyttä lenkkiä. Aamulla suoraan sängystä 5km ja aamupalan jälkeen 16,5km. Hitaassa vauhdissa oli ehkä 3-5pykälää normaalia enemmän sykettä. Eikö kuulosta jo hifistelyltä? Paljonko juoksee niin päästään tuntemaan atomitkin. Huvin vuoksi halusin varmistaa kropan toimivuuden yläsuuntaan. Nostin 13:sta kilsalla tasaisesti kierroksia noin 150:stä liki yläkynnykselle 165:n. Kilsa meni tasan neljään minuuttiin 156keskisykkeellä varsin helposti. Ei siis ongelmia yläkerroksissa, joten hölkkäsin hymyillen kotiin ja syömään.

                  Tässä on nyt kolmas viikko startannut painon tiputuksessa. Ruokailu on ollut säännöllisempää ja terveellisempää. Myös sitä kautta monipuolisempaa. Myös nestetasapainoa on tullut vaalittua. Jos jotain heikkoa hakee hakemalla niin vaimoa olisi voinut nähdä enemmän. On mennyt vähän työt ristiin. No vartin päästä nähdään - joten se siitä :) Niin... paino on tippunut nyt tasan 2kg. Paino on ollut nyt alimmillaan 80,8kg. 75kg olisi kova sana, mutta mennään nyt kilo kerrallaan. Hyvä on fiilis ja pidetään sitä pinnalla. Se kun on monessa asiassa avain juttu.

                  Muutama päivä sitten tuli hyvä dokumentti yle teemalta paljosta juoksusta. Ohjelman nimi "juoksukuolemat" oli harhaanjohtava, mutta sisältö oli tosi hyvä. Tuossa kahden reilun maratonin mittaisen päivän jälkeen reisivoimista lähti testihenkilöllä liki 40%. Tulos ei yllätä näin kauan harrastannutta ja asioihin perehtynyttä. Silti se aina muistuttaa, että pitäisi enemmän pitää huolta lihasvoimasta.

                  Vuonna 2017 alkaa minun polkujuoksu painotteinen tähtäys. Tänä vuonna on vielä tuo 24h sileän tuloshaku keikka Kokkolaan. Etenkin, jos saan sieltä hakemani (200km ylitys) niin voi hetkeksi unohtaa nuo sileille tähtäämiset ja kokeilla siipiä polkupuolella, jonne katson paremmin soveltuvan, sekä fyysisesti että mentaalisesti.

                   Laji johon soveltuu mittareiksi: "alle nelosta pusikkoon" ja "alle tunnissa suolle", ei voi olla rakastumatta. Se on tarpeeksi hauskaa ja kovaa - juurikin oikeanlaisen letkeää touhua. Se on polkujuoksua. Metsissä - esi-isiemme sielunmaisemissa, jossa jokainen löytää itsensä jossain vaiheessa hengästyneenä suon laidalta... Olethan muuten tulossa tiputtamaan minua podiumilta pep2016 57,5km matkalle La 13.8.2016 Pyssymäelle? Klikkaahan itsesi sisään! Pidetään hauskaa!

                   White man can´t jump? Vai voiko sittenkin?



Onni Vähäaho, Nivalassa 19.4.2016    

tiistai 29. maaliskuuta 2016

MATKA ULTRAPOLKUJUOKSIJAKSI OSA.1

                          Huomasin "yllättäen", ettei ole mitään palaa tiellä, joten siirryin poluille. No oikeasti tietysti kutsumuksesta - siitä, kun kanervan tuoksu löytää hajuntunnistuskeskuksen ja suo laittaa hien virtaamaan ja paarmat kiinnostumaan sinusta.

                          Tiellä ei ole palaa. Olin toissapäivänä 5km testijuoksussa. Juoksin hurmoksessa elämäni parasta vauhtia. Eka kilsa 3:46min. Kärki meni eka kilsan 3:10min. Olin tuossa neljäntenä, jojo oli jo mennyt. On se raakaa? Ei mitään palaa! Miten polulla? Heh,heh... ei se taida olla sen helpompaa! Siellä kärki pakenee puikkelehtivillakin poluilla alle nelosta pusikkoon. Kun käännät oikealla kädellä mutkan takana ensimmäisen pajun oksan huomaat olevasi taas jojossa, poissa kärkikahinoista. Ei se ole helppoa polullakaan - pärjätä siis.

                          Poluilla taso alkaa olemaan aika tajuton. 4min kilsavauhilla ei tee mitään. Se laittaa harjoittelemaan. Miksen minäkin, jos muutkin. Eikös sen pitäisi olla mahdollista, vaikka sitten hieman naivisti uskoen. Aina kun luulee kehittyneensä hieman ja pääsevänsä lähemmäs edes B-osaston massaa, siellä Ansion Henrin takana niin saa vetää itselleen melkoisen hörönaurut. Lukaskaapa tämänkin velikullan harjoitusviikosta!!! Aivan mieletöntä settiä ja lopuksi mara mäkisessä maastossa juomaliivilla 2h49min. Hallelujaa ja viimeksi. Kyllä tässä ollaan ihan taputteluosastoa.

                        Ei ole palaa tarjolla täälläkään. Ainakaan ilmaista. Silti aion ainakin kiusata pep2016 kisaan tulijoita täällä meillä Pyssymäellä :=) Ehkä käyn kastelemassa ne suot vielä varalta. Meillähän on väliaikalähtökisa. Ehkä reitti pehmenee allani kärkimiehille sen verran, että saan siitä hieman tasoitusta. Nyt oon kuullu että on sellaista kaveria tulossa pitkälle, että voittoaika uhkaa alkaa vitosella. Siinä, jos ite saa etunumeron seiskasta kutoseksi. Ei mitään palaa. Mutta onhan tämä vaan eri hauskaa. #posea #posea

                     
Onni Vähäaho, Nivalassa 29.3.2016