Näytetään tekstit, joissa on tunniste muistelot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muistelot. Näytä kaikki tekstit

tiistai 18. heinäkuuta 2023

ISO SYDÄN LÄHTI

             Mies, jonka elämän jano ja into oli sammumaton. Hänen suurin paheensa oli äitini mielestä piilonamit. Pieni suklaakäärö aina jossain. Hyvät hampaat, niin hänestä moni oudompi sanoi liki heti hänet nähdessään. Komea hymy levisi usein illan korvalla, kun päivän työt oli takana ja oli aika löysätä. Monet juovat väsy tai vaikkapa rauhan kahvit, sanotaan. Hän joi aina ujokahvit. Jos pöydässä oli paikka neljälle ja meitä oli kolme, hän joi silti kahvin usein vähän sivummalla, mutta kuitenkin vahvasti läsnä. Hän oli niin paljon kaikkea, että sen jäsentäminenkin kestää. 

            Hänellä oli insinöörin kyky suunnitella. En nähnyt hänen koskaan hosuvan minkään asian kanssa. Silti työnjälkeä tuli päivässä enemmän kuin hosuvilla. Hänellä oli taiteilijan silmät ja betoninvalajan vahvat kädet. Silti hän onnistui tekemään pienipiirteistäkin taidetta. Hänen taiteelliset lahjat oli uskomattomat. Jotkut lukijat ovat nähneet hänen mottorisahalla veistämiä karhuja ja metsoja. Hän pysähtyi kun piti ja jatkoi, kun näki taas eteenpäin teoksessansa. 

            Hän näki aina liki kaikessa mahdollisuuden entisöidä. Kuulin hänen tehneen kauemmin aikaa sitten linja-autosta asunto-auton, jolla isotkin perheet olivat matkanneet. Itse hän oli aina enemmin omissa oloissa, ujokahveja juoden. Hän katsoi kulkiessaan usein puita. Kerran vaelsimme hänen kanssaan yli 40 kilometriä. Olimme lopussa jo aika poikki, tai ainakin minä. Sitten hän huomasi valtavan kokoisen pahkan. Hänen oli pakko saada se mukaansa. Ja niin sitä kannettiin loppu kymppi vuoronperään viimeisillä voimilla määränpäähän. Sinnikäs ja halukas. En nähnyt hänen koskaan luovuttavan. 

            Kun joku tarvi hänen apuaan, kuten niin monesti - liian usein - kaipasi, oli hän aina valmis auttamaan, ja jättämään omat hommat odottamaan. Hän oli auttava sielu. Lempeä, mies, jota lapset aina kaipasivat, vaikka hän oli aina joukon hiljaisin ja ujoin, mutta silti taiteilijan tahdikkaasti niin humoristinen. Ei se määrä vaan laatu, myös ulosannissa. Monet pienet sukulaislapsemme, jotka muutoin vierastivat hieman heille vieraita aikuisia miehiä, kysyivät aina, missä Pekka? Nyt hän on poissa, mutta ehkä läsnä. En ole itse vielä löytänyt tuonpuoleiseen yhteyksiä, vaikka jotkut läheisistäni ovat siinä onnistuneet. 

            Suuren sydämen elämä muuttui viisi kuukautta sitten. Ihmiskuntamme hankala loinen, syöpä, oli ehtinyt liian pitkälle, eikä hoidot enää auttaneet. Se vei rakkaamme meiltä pois. Hänen elämänjanonsa ei sammunut kuolinvuoteellakaan. Viimeiseen asti hän uskoi vielä selviävänsä, jatkavansa elämää. Hänen usko tulevaan ei koskaan sammunut. Lopulta sairaus kuitenkin sammutti hänen valot ja sulki silmät. 

            Hän teki kuitenkin ison vaikutuksen elämässämme ja tulemme aina muistelemaan häntä. Hän ei jää vain nimeksi hautakiveen ja muistoiksi sydämiimme. Lepää rauhassa, Pekka!

            Pekka tauolla, mutta katse teoksessa, ei kamerassa.

 

                        Teos valmiina. Kuva saman vuoden (2019) syystalvelta.

                    Tämä oli Pekan lempi kappale. Ja hyvää puuta hän oli itsekin. Hänen käsittelyssään puu muuttui moneksi.

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 18.7.2023

maanantai 18. tammikuuta 2021

HARJOITTELUTILASTOJA

             Laitetaanpa tähän hieman itselleni ja lukijoille muistiksi harjoittelutilastojani. Välillä on katsottava mistä on tullut, jotta voi nähdä paremmin eteenpäin. Aivan ei voi laulaa; "en päivääkään vaihtaisi pois". Kuuluu lajin, ultrajuoksu, luonteeseen, että matkalla sattuu ja tapahtuu.


vuosi  juoksukilometrit   harjoitustunnit

2008                471,6km               en laskenut

2009               1187,8km              en laskenut

2010               1464,3km              en laskenut

2011               2043,4km              en laskenut

2012              3973,3km                453h

2013              4554,9km                519h

2014              5060,0km                617h

2015              5000,0km                614h

2016              4874,4km                598h

2017           4809,0km             564h  (varpaiden paleltuma vuosi)

2018             5180,0km                641h

2019             4675,3km                706h

2020             4882,2km                739h

                  = 48 176,2km


            Viimeiseen seitsemään vuoteen on tullut 34 480,9km, eli keskimäärin 4 925,8km/vuosi. Harjoittelutunteja on puolestaan tullut viimeiseen seitsemään vuoteen 4 479h, eli keskimäärin 640h/vuosi. Luulen, että tuossa keskiarvon tienoilla on minun ideaali treenimäärä vuositasolla. Viimeisen kahden vuoden treenitunnit saattoivat olla liikaa. Katsotaan mitä esimerkiksi tämä alkanut vuosi tuo tullessaan. 

             Alla oleva kuva on Keijo Nivalan ottama 5.5.2015. Olemme tuossa lähdössä kohti Unkarin 6vrk juoksun MM-kisoja. Janne "Jay Leno" Kukkolan kanssa. 

 

 Onni Vähäaho, Nivalassa 18.1.2021

tiistai 28. tammikuuta 2020

GIGI ja MUSTA MAMBA 24


          Urheilu on iso osa monien kansakuntien identiteettiä. Urheilun kautta eletään ja koetaan, joskus myös opitaan. Urheilu antaa siihen mahdollisuuden. Kaksi päivää sitten koko urheilevaa maailmaa kohtasi suuri suru. Yksi viime vuosikymmenien suurimpia urheilijoita kuoli tyttärensä kanssa helikopterionnettomuudessa. Tytär oli Gianna Bryant (”Gigi”) ja isä Kobe Bryant ("Mustan Mamba 24:n"). Muu perhe (vaimo ja kolme Giannan siskoa) jäi suremaan isää, aviomiestä ja siskoaan. Itse asiassa liki koko urheilua seuraava maailma suree "Mustan Mamba 24:n" ja hänen tyttärensä kuolemaa.

          Globaalisti katsottuna ”Musta Mamba 24” oli yksi maailman tunnetuimpia huippu-urheilijoilta, vaikka Suomesta löytyy paljon myös niitä, jotka eivät häntä tienneet. Gianna oli 13 ja Kobe 41 -vuotta kuollessaan.
 
         Koben saavutti urheilussa kaiken (mm. 5 NBA mestaruutta ja kaksi Olympiakultaa) ja sai tolkuttoman määrän miljoonia. Hän oli kuitenkin ehkä vielä parempi isä ja aviomies, vaikka haasteitakin elämään mahtui. Hänen elämäntarinansa on esimerkki kasvamisesta elämän haasteiden edessä. Hän opetteli mm. soittamaan pianoa korvakuulolta valloittaakseen vaimonsa uudelleen. Kobe oli yksi parhaista esimerkeistä miten kaikkein tärkeintä on pärjätä elämässä, vaikka menestystä ja rahaa tulisi joka tuutista.

         "Mustan Mamba 24:n" oli kahden kymmenen vuoden ajan globaali idoli. Keltaisia #24 Lakers paitoja on ympäri maailmaa. Hän oli seurattu ja pidetty tähtiurheilija, joka menestyi olemalla äärimmäisen vaativa omassa pelissään, koripallossa. Hänessä oli urheilun puolella perfektionisia piirteitä. Se, miten paljon hän muistutti lajinsa kaikkien aikojen parasta, Michael Jordania, oli hämmästyttävää. Katsokaapa TÄMÄ.

          Kun ihmiset kuolee laittoman nuorina, 13 vuotiaana teininä tai 41 vuotiaana isänä, on suru äärimmäinen. Sen jälkeen tulee perintö ja viesti, jonka kuolleet jättävät. ”Gigi” halusi olla kuin isänsä, jota rakastava isä tuki hellyttävällä intensiivisyydellä. Tätä tapahtumaa jäsentäessä sitä palaa aina miettimään yhä uudestaan miten haluaa päivänsä käyttää. Täällä ei ole olemassa mitään takuu vuosimäärää. Täältä saattaa tulla lähtö milloin tahansa. Elämää voi makustella jokaiselta kantilta, onko se sen sisältöistä jota haluaa sen olevan.

          Jokainen meistä täyttää päivänsä monin tavoin. Ehkä enempiä ajattelemattakin saatamme toimia rutiinisti tietyllä tapaa, vaikka se ei kenties parasta olisikaan. Aina voi syödä eri tavalla, voi liikkua eri tavalla, voi käyttää luppoaikaa eri tavalla, voi valita työnsä tai olla tekemättä ollenkaan töitä. On paljon asioita joihin voi vaikuttaa. Myös asuin/elinympäristöön. Rauha omalle sielulle tulee myös usein lähimmäisistä. Harva aivan yksin jaksaa. On tärkeää saada jakaa ilot ja surut.

  Niin traagista kuin elämä on, sen jättämät jäljet voi avartaa jäljelle jäävien ajatuksia. Bryantien muistolle iso kumarrus.
  

Onni Vähäaho, Nivalassa 28.1.2020

keskiviikko 2. elokuuta 2017

9 VUOTTA JUOKSUA (PEP2017 TJ 17 PÄIVÄÄ)

                     Aloitin elokuusta vuonna 2008 laskemaan juoksukilsoja. Jostain painonpudotustaulukoista näen ensimmäisiä satunnaisia hölkän kokeiluja heinäkuulta 2007. Säännöllisempään juoksuun olen kuitenkin alkanut pyrkimään 9 vuotta sitten, elokuussa 2008.

                    Perspektiiviksi juoksuharrastukseni ensimmäisiä kuukausia: Elokuu 2008(36km).. Syyskuu 2008(127km).. Lokakuu 2008(141km).. Marraskuu 2008(133km).. Joulukuu 2008 (35km)..

                   Jotain on yhdeksässä vuodessa ja yli 31 000km seurauksena muuttunut. Tässä viisi edellistä kuukauttani: Maaliskuu 2017(452km).. Huhtikuu 2017(466km).. Toukokuu 2017(443km).. Kesäkuu 2017(424km).. Heinäkuu 2017(420km).

                   Olen ollut onnekas, sillä olen kärsinyt erittäin vähän vammoista. Samalla voi tietysti olla hieman tyytyväinen omaan tapaan harjoitella. Harjoitteluni on johtanut aniharvoin vammoihin. Juoksijanpolvi tuli 2010 ensimmäisen 24h juoksun jälkeen. Luultavasti hyvinkin pitälti suorituksen aiheuttamana shokkina kuin harjoittelun tuomana. 2014 kesäkuussa nilkka levisi ensimmäisessä 6vrk juoksu yrityksessä. Taas suoritus taisi olla syynä - ei harjoittelu. Sen jälkeen ei ole ollut juuri kolotuksia ihmeempiä, jos ei paleltumavammaa lasketa. Harjoitteluun kuuluu myös tapaturmat ja sattumukset. Tekevälle sattuu.

                   Olin harrastusta aloittaessani 34 vuotta. Nyt on numerot kääntyneet toisinpäin. Olen nyt 43 vuotta. Siksi täytyy olla tyytyväinen, jos saa aikaan vielä vauhdillista kehitystä. Ja niin on vielä onneksi käynyt. Juoksin 5km ennätykseni viime vuonna, samoin 1000 metrin. Tänään juoksemieni lyhyiden vetojen (30sek/60sek/120sek vedot) perusteella vauhti on kasvanut entisestään.



Lyhyet vedot  20.7.2016
5x0:30min´2:30min palautuksella keskari@3:23min/km(148),
4x1min´3min palautuksella keskari@3:42min(155),
3x2min´3min palautuksella keskari@3:53min(163).

Lyhyet vedot  2.8.2017
5x0:30min´2:30min palautuksella keskari @3:12min/km(146),
4x1min´3min palautuksella keskari @3:31min(152),
3x2min´3min palautuksella keskari @3:45min(158).
 


                   Yllä olevan olen toki huomannut ihan tavallisten harjoittelulenkkienkin perusteella. Vetoja en ole käytännössä tehnyt juuri ollenkaan. Tuskin 1-2 vuoteen tehtävistä vetoharjoituksista voi sanoa, että harjoitteluun kuuluu vetoharjoitukset?

                   Mistä sitten johtuu, että vauhti on yhä kasvanut, vaikken ole tehnyt juurikaan vetoharjoituksia? Kestävyysjuoksussa pohja rakentuu vasta vuosien säännöllisellä harjoittelulla. Karkeasti ottaen se ottaa yleensä noin 10 vuotta - riippuen lahjakkuustasosta ja harjoittelun säännöllisyydestä, että ehjänä pysymisestä. Kun pohja kehittyy ja nousee, nousee myös kehityksen taimen hiljalleen ylöspäin, vaikka ikääkin tulee kaiken aikaa lisää.

                  Toinen tekijä on ollut harjoittelun muuttuminen. Olen alkanut panostamaan polkujuoksuominaisuuksiin - jalkojen voimatasoon erilaisin mäki/tunkkausreenein, sekä vahvistamalla keskivartaloa. Samalla olen onnistunut tiputtamaan keveiden lenkkejen tehoja, joka on mahdollistanut laadukkaammat tehoharjoitteet.

                  Polkujuoksu itsessäänkin kehittää paljon juurikin jalkojen ja keskivartalon voimatasoja, koordinaatiota ja polkujuoksutekniikkaa. Poluilla on myös metkaa tehdä erilaisia tekniikkajuoksu pätkiä, sekä miettiä millä tavoin pääsisi minkäkin kohdan nopeiten ja helpoiten läpi. Yksi viime aikojen kehittämisen kohde on ollut alamäkijuoksu teknisellä polulla. Päämääränä alla olevan videon kaltainen tikkaus.

Askeltiheys alaspäin mentäessä puhuttelevaa tasoa?!?!

         

Onni Vähäaho, Nivalassa 2.8.2017

tiistai 22. maaliskuuta 2016

NIVALA - UGANDA - NIVALA (KOKKOLA TJ 60)

 Tämä on 600:s blogi.


                     Vuonna 2008 Elokuun 15.päivä ostin Niken juoksukengät, punaiset. Olihan ne makeat. Yön yli nukuttuani juoksin niillä 6,8km mittaisen lenkin. Siitä alkoi hiljalleen matka, jota on jatkunut jo lähes 8 vuotta. Nyt mittarissa on täynnä YLI 25 000km. Tarkalleen 25 001,9km. Se on kutakuinkin sama matka kuin Nivalasta Ugandassa sijaitsevaan Kampalaan maanteitä pitkin - JA EDESTAKAISIN ajettuna!

                     Tuo matka on tuntunut paljon pidemmältä kuin vajaalta kahdeksalta vuodelta. Matka on ollut nimittäin niin kokemustäytteinen, maukas, tuoksuisa ja kaikin puolin aistikas, että olen kuin uudelleen syntynyt ihminen. En voisi olla kiitollisempi sille päätökselle, päättäessäni yrittää kokeilla juoksemista. Sitä edelsi 15kk painontiputus. Tiputin 107kg:sta noin 93-94kg ennen kuin aloin juoksemaan.

                     Olen myös hyvilläni, että on tullut dokumentoitua kaikki lenkit. Jokaisesta juoksemastani lenkistä on ylhäällä monenmoista tietoa. Nyt jo monen vuoden ajalta myös sää, missä olen juossut, kenen kanssa ja jos on ollut jotain erikoista. Olen tietysti kiitollinen kaikille kanssaharrastajille, joiden kanssa olen saanut jakaa matkaani tässä upeassa harrastuksessa. Juoksun myötä ystäviä on tullut lisää. Juoksu on tietysti myös ottanut aikaa, ja se on ollut monesta muusta pois, mutta päivääkään en vaihtaisi pois.

                     Oma kunto on noussut hiljalleen harrastuksen myötä. Tyytyväisenä katsonkin "tauluani", joka kertoo tuloksiani eri matkoila... lukuunottamatta 24h juoksua, jossa en ole vuosikausiin onnistunut tekemään mielestäni tasoni mukaista suoritusta. Omiin nimiin olen toki juossut ilman numerolappua 150km. Siitäkin on jo 2,5v aikaa. Kokkola Ultra Runissa 21-22.5.2016 tuon kaiken on määrä muuttua. Halajan 200km kerhoon. Olen päättänyt, että 200km on tavoitteeni ja kaikki ylimenevä on plussaa. En lähde kuitenkaan juoksemaan tasan 200km. Silloinhan olisi hyvä juosta noin 105km+95km puolikkaat. Lähden tekemään vakaata juoksua. Uskoakseni olen puolivälissä noin 110km tienoilla, mutta sitä on tuloksen kautta turha sen enempää spekuloida. Suurin haasteeni on löytää sopiva neste ja energia kombinaatio, joka toimisi mahdollisimman hyvin. Variaatioita mietitään. En ole huolissani kunnosta. Sen uskon riittävän yli 200km. Jumissa olevan lihaksistonkin uskon palautuvan tässä parin kuukauden aikana. Olen siis isossa kuvassa sangen luottavainen. Silti: tehtävä on vielä aloittamatta.

                    200km rajan on puhkaissut Suomessa 54 miestä ja 11 naista. Kuulostaa paljolta, mutta paljon on myös tuttuja, sangen hyviä ultrajuoksijoita tuon rajan allakin. Pidän tuota 200km rajaa jonkinlaisena "luokkarajana". Se kuulostaa jo varsin miehekkäältä rajalta.

                    Suomessakin olisi toki selvästi enemmän 200km ylittäjiä, jos kaikki ultrajuoksijat olisivat kokeilleet 24h juoksua. Moni tasokas kaveri on focusoitunut esim. polkujuoksuihin tai muihin vastaaviin. Harva Suomen polkujuoksueliitistä on tuossa 54 miehen listassa. Onko Juha Jumisko melkein ainoa? Sen sijaan nimet kuten vaikkapa Henri Ansio, Antti Lepistö, Tero Ruokolainen, Joonas Kortelainen, Janne Hietala, Janne Mononen, Jussi Nokelainen, Marko Mattila jne eivät ole vielä työntäneet nokkaansa 24h kisoihin. Varmasti moni heistä rajan ylittäisi. Se on sitten toinen juttu haluavatko.

                    ...Ennen tämän blogin ulosheittoa on vielä pakko hehkuttaa!!! Pose meiningillä, itseluottamusta vahvistaen, on pakko heittää pieni vertailu vuoden takaiseen kuntoon :=) Aiheena tällä kertaa kestohankikelillä, tampatulla polulla tehty I-SR2014 Etulenkki. Onhan tuossa melkoinen ero. Viime vuoden lenkillä oli osa Vk:ta ja nyt oli pidättelevää retkeilyä. Alustakin kyllä aivan sama. Kestohankikelillä ei tampatussa polussa ole eroja... Etureidet alkavat hiljalleen sulaa :)

   17.3.2015: 25km 2:51:53@6:52 Keskisyke 138

(Tänään)22.3.2016: 25km 2:29:52@5:59 Keskisyke133



                    Lopuksi hus, hus, pois tuloksista. Ne ovat mukava mauste, mutta koko kakku koostuu tietysti rakenteesta, ja siitä, että tämä kaikki on niin hitokseen mukavaa!!! Minä nautin täysin siemauksin harrastuksestani. Se on tehnyt minulle niiiiiiiin paljon hyvää. Tämä on kuin iki rakkaus, jossa käydään yhdessä ilot ja surut, auringon paisteet ja myrskyt.

                   Posella mennään!

Onni Vähäaho, Nivalassa 22.3.2016              

perjantai 26. joulukuuta 2014

MESTARIT

                      Jokaisella on omat mestarinsa. Kaikkea mestaruutta ei aina mitata barometrein. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että täytyisi muistaa tuoda paremmin arvostus esille ihmisten ollessa vielä hengissä. Pääosin näin tässä tullaan kirjoittamaan.

                     Vanhemmat. Minun molemmat vanhemmat ovat minun mestareitani. Isä, joka on ollut jo tuonpuoleisessa yli 14-vuotta ja äiti valtaisan uurastuksen ilmentymänä. Äidit tekevät lähes poikkeuksetta elämässä suuren uurastuksen ja uhrauksen perheen eteen. Usein työ on ns. näkymätöntä, kuten loputon siivous ja huolehtimen. Äiti valvoo ja huolehtii - niinhän se menee. Nytkin kirjoittelen tätä äidin kutomat villasukat jalassa. On helppo arvostaa.

                     Isältä olen saanut sen mitä olen nyt. Luonteen. Samassa paketissa sisu ja lempeys, niin näkisin, vaikka itse sanon. Isä ei antanut koskaan periksi, vaikka joskus olisi voinut olla aiheellista. 164cm täyttä ruutia, sitä isäni oli. 16h työpäiviä. Silti hän jaksoi pelata mm. sukkapalloa kanssani töistä tullessaan. Hän rakasti urheilua. Arvosti sankareita, lahjakkuutta ja urheilullisuutta. Kenties isä olisi halunut itsekin panostaa elämässään enemmän urheiluun. Ajat olivat kuitenkin tuolloin erilaiset. 10-vuoden vanhana leipää kerjäämään. Rippikoulu-ikäisenä 10 käskyn sijaan 10 metriä kanavan luontia jne. Aina ei poika polvessa parane. Isä nakkasi riman liian ylös minulle. Siksi katson aina isääni ylös päin, vaikka joudun nyt kyykistymään sytyttääkseni kynttilän mestarini haudalle. Pala kurkussa - aina.

                      Hieman etäämpiä mestareita on monia. Olisi helppoa luetella heti kärkeen pitkä litania urheilusankareita. Eikä siinä olisi mitään väärää. Mestari ja mestari ovat kuitenkin eri asiat tässä yhteydessä.

                     Tämä kappale oli pitkään "vain" yksi monista kauniista joululauluista. Nyt tuo laulu on noussut uskomattomaan suosioon ja on monien asiantuntijoiden mukaan selkeä ykköskappale. Samalla radiossa vast´ikään puhunut asiantuntija näkee Joululauluille poikkeuksellisesti suuruuden tulleen yhden artistin tulkinnasta - Vesa-Matti Loirin. Jos kuunteletta tuon kappaleen niin onhan se totta, että sen oma elämänsä alkaa seitsemän sekunnin kohdalla, kun Veskun tulkinta alkaa. Uskomaton mestari.
                    Varmasti kaikki tiedostavatkin Veskun olevan uskomattoman lahjakas näyttelijä, koomikko, laulaja, muusikko ja viihdetaiteilija. Lukuisat monitaiteelliset tulkinnat monenlaisineen huiluineen saattavat helposti hukkua Veskun valtaisaan tuotantoon. Harvat muistavat Veskun urheilullisen lahjakkuuden. Mestari on ollut mestari myös urheilun saralla. Sm-kultaa vesipallossa ja käsipallossa. Vesku oli aikanaan varsin akrobaattinen urheilija. Hän ehti osoittaa suurta lahjakkuutta myös nyrkkeilyssä, jalkapallossa, jääkiekossa, biljardissa ja gofissa. On hankala löytää yhtä moniulotteista mestaria.
                       Harvakseltaan törmään edelleen ihmisiin, jotka kysyvät mistä blogini osoite (nivala66) tulee. Niille, jotka eivät ole vielä sitä kuulleet se on Mario Lemieux. Olisi niin helppoa luetella mestarini suuret ja mahtavat tilastot, mutta mitäpäs, jos laittaisinkin perusteluksi vain lyhyen visuualisen pätkän hänen ylivoimaisuudestaan?
                       9.4.1993 Pittsburgh pelasi vierasottelun Ny.Rangersia vastaan, jossa Mario Lemieux teki viisi maalia ja irroitti Rangersin kannattajien takapuolet penkistään ns."standing ovationejen" muodossa, eli vastustajan kannattajat keskeyttivät ottelun taputtaakseen seisaaltaan suosiota kesken pelin vastustajan pelaajalle viiden minuutin ajan. Vähemmän nhl:ää seuraaville voisin avata asiaa vielä sen verran, etteivät noiden joukkueiden kannatajat pidä toisistaan. Tämä on äärimmäisen harvinainen tallenne ja osoitus syvästä arvostuksesta. Yhä kostein silmin laitan pisteen tälle luvulle.


Onni Vähäaho, Nivalassa 26.12.2014

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

SPESIFI-SHOKKI-PITKÄ

                       "Saan juosta". Tuo on niin käytetty sanonta, että laitoin sen vallan lainausmerkkejen sisään. Se merkitsee meille erilaisia, isoja haasteita elämänsä aikana kokeneille kaiketi enemmän kuin kohtuullisen stabiilin elämän eläneille. Se ei ole meille pelkkä klisee.

                       Mennään hetkeksi viisi vuotta taaksepäin. Olen menossa lähes unettoman yön jäljiltä elämäni ensimmäiselle maratonille. Sovitusti minua tullaan hakemaan pihalta. Olo on outo kaikin puolin. Kuski (Tapio) ja vänkäri (Mervi) ovat tuttuja. Vuosina 2009-2013 edustamani seuran keulapariskunta. Istun takapenkille. Nyökkään vierelläni istuvaa, minulle outoa miestä. Mies nyökkää takaisin hyväntahtoisesti. Pian minulle kerrotaan vieressäni istuvan miehen olevan vänkärin veli. Aloitan varovaisesti keskustelemaan Keijon (uuden tuttavuuden nimi) kanssa. Minua kiinnostaa mitä matkaa ja minkälaista vauhtia hän tapaa juosta. Pian selviää, että Keijo ja Mervi juoksevat pariviestinä maratonin. Keijo: -"Jos ees 3,5min-4min kierroksia (kierros 1km) sais vedettyä". Ilmekkään ei värähdä. Mies vaikuttaa jopa varovaiselta sanoissaan.

                      Tuon reissun jälkeen googletin ja huomasin olleeni ex-huippujuoksijan vieressä. Piirun yli 2h30min maratoonari. Eilen sain lukea suruviestin Mervin blogista. Keijo ei tule enää istumaan vieressäni. Lämmin osanotto! Tunnen olevani etuoikeutettu, että tapasin Keijon.

                     Samalla tavalla tunnen olevani etuoikeutettu pystyväni juoksemaan taas suhteellisen normaalisti. Onhan aikaa vain vajaa kaksi viikkoa 6vrk juoksusta tai sen yrityksestä. Nilkka ja akilles ovat lähellä normaalia. Jalka on ollut kaiken aikaa parempi, joten olen luottavainen, että kaikki menee hyvin.. ja jos ei mene.. niin sitten odotetaan vähän lisää.

                   Käsitellessäni tämän blogin alussa tuollaista isompaa asiaa, saa kaikki juoksuun liittyvät tekemiset oikeanlaisen mittasuhteen. Tämä on vain osa elämää, ei sen kummempaa. On hienoa juosta ja vieläpä nähdä kehittyvänsä. Kaikki kehitys ei ole kuitenkaan ollut positiivista, vaikka katsonkin menneeni joka vuosi eteenpäin. Taso on noussut joka vuosi, kun katsotaan kokonaisuutta. Se että viimeisen 20kuukauden aikana painoni on noussut 7kg ei ole positiivista. Se on todella mystillistä. Kesäkuussakin tuli harjoittelua yli 63h. Paino nousi pari kiloa... Joo-joo, ei käy sitten enää "lihasta ja turvotusta" -ehdotukset. Sitäpä-sitä, viimeiset 20kk ja 7kg. Eipä siinä oikeasti sen ihmeempää, kun on vain ruoka maistunut "vähän" hyvänlaisesti - ja ihan joka sortti.

                   Tänään tein ensimmäisen yli tunnin mittaisen KUNNON juoksuharjoituksen. Itse asiassa yli 2,5h mittaisen Spesifin pitkän. Jokaista 10minuuttia kohden kävelin 1minuuttin alusta loppuun asti. Halusin keventää kokonaisuutta säännöllisillä kävelypätkillä, jotta saisin paineen vast´ikään parantuneelta jalalta pois tarpeeksi usein. Juoskin ensin 20km Pk1:stä. Yksi puskareissu. Nippa-nappa alle kutosen kyytiä. Sitten juoksin 5km pätkän, välin 20-25km, vauhtikestävyyspätkänä. Nippa-nappa alle vitosen kyytiä. Ihan ok näin pullealta juoksijalta kävelypätkillä tehtynä tähän saumaan. Loppuverkan aikaan sain kunnian jututtaa ihan oikeaa juoksijaakin. Koko setti 27km.

                  Mitäpä tässä muuta. Illalla yövuoroihin. Kesäloma on vietetty. Ei hätää, on sitä lomaa talveksikin. Syyskuussa jo seuraava pätkä. Kaikkea mukavaa tiedossa. Pysykääpä liikkeessä!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 2.7.2014              

lauantai 1. maaliskuuta 2014

URHEILUTULOSARKISTO 1995-1998

                  URHEILUTULOS ARKISTO



(Tuloksissa esiintyvä kokki on syntynyt 17.4.1974)


1995




11.7.1995, Yleisurheilu, Nivala
Kansainväliset heinäkuun kisat, miehet keihäs:

1. Ilkka Kontinaho, RaVe          72.18
2. Jaakko Nurkkala, KaKi         66.74
3. Jukka Kiviniemi, NU             65.34
4. Onni Vähäaho, NU               57.10
5. Mika Nevasaari, NU             56.32
6. Benny Tjäru, GIF                 55.64


18.11.1995, Palkitsemistilaisuus, Nivala:

Palkinto YU-kaudesta 1995 Nivalan Urheilijoilta


1996


30.7.1996, PM-kisat, Nivala

miehet kuula:

1. Marko Salo, KP-V                16.17
2. Olli Ali-Haapala, UK              14.07
----------------------------------
5. Juha Lahdenranta, NU          12.19
6. Onni Vähäaho, NU               12.13


31.7.1996, PM-kisat, Nivala

miehet keihäs:

1. Timo Jääskeläinen, PS          66.30
2. Matti Löytynoja, YK             65.14
3. Jukka Puurula, RP               61.52
----------------------------------
5. Mika Nevasaari, NU             58.32
7. Onni Vähäaho, NU               54.70


7.9.1996, Yleisurheilu, Nivala
Piirikunnalliset, miehet keihäs:

1. Mika Nevasaari, NU             60.36
2. Onni Vähäaho, NU               57.24

miehet kuula:

1. Arsi Harju, PK                     19.36
2. Marko Salo, KP-V                16.51
3. Onni Vähäaho, NU               11.76





1997


8.7.1997, Kansalliset, Nivala

miehet keihäs:

1. Ari Pakarinen, PyhU             74.60
2. Jarmo Seppälä, SS              65.60
3. Jani Rutanen, UK                 63.80
-----------------------
8. Mika Nevasaari, NU             58.20
-----------------------
10. Onni Vähäaho, NU             53.34



1998



Vuonna 1998 ei urheilutuloksia.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 1.3.2014