Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaivat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaivat. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 31. maaliskuuta 2021

MAALISKUU 2021

             Aina kannattaa asioista kaivaa esiin positiiviset puolet esiin. Maaliskuu alkoi melkoisella herätyksellä sen viidentenä päivänä - liki varoittamatta. Heräsin siihen, että jaloillani ei ole järkeä tehdä enää juoksuharjoituksia kehittävässä mielessä. Pohkeet ja sääret olivat hankalantuntuiset. Silloin en vielä tiennyt mistä kaikki johtuu, kuten niin monesti näissä aluksi on niin epätietoisuus on hankala lisä riippa. 

            Pikkusen söi miestä aluksi. Marras - Helmikuu oli tarkoitus tehdä pohjia ja nyt oli tarkoitus alkaa nostaan kierroksia. Sen sijaan olinkin liki pakkolevon oma. Toki jumeihin kuuluu myös kevyt verenkierrätys. Sohvalla öllöttämällä ei jumit sentään lähde. Silloin olisi monta notkeaa kaljan kittaajaa. 

            Yhdeksäs päivä maaliskuuta pääsin guru-Lätsän hierontaan. Pelkkiä pohkeita 50min ja loput 10min sääriä ja jalkapohjia. Pohkeissa ja säärissä oli älytön määrä sinne kuulumatonta painetta. Lätsäkään ei ollut aiemmin vastaavaan paineeseen törmännyt. Sovittiin uusi käsittely ja tilanteen toiminnalle kartoitus. Se tehtiin 16 päivä maaliskuuta. Silloin selvisi tarkemmin syyt miksi pohkeet ja sääret oli jumiutuneet. Hermotukset oli melkoisen pielessä nilkassa, etenkin oikeassa. Lisäksi nilkassa oli kehnot voimat ja liikkuvuudet. Pienissä pakaralihaksissa oli myös heikot voimat. Pohkeiden vahvistus liikkeitä käytiin lisäksi lävitse. Oli hyvä löytää syy ja siihen kuuluvat korjaus ohjeet. 

            Kymmenen päivän jumpat ja muut venyttelyt, sekä kevennykset olivat saaneet paljon hyvää aikaa. 26. maaliskuuta kävin taas Lätsällä. Nyt Lätsä pystyi hieroon jo liki täydellä voimalla esim. pohkeita. Alettiin olla tilanteessa, jossa liikennevalot olivat vaihtumassa vihreään. Ajattelin ottaa vielä muutaman päivän aika chillisti, jottei valot vaihtuisi samantien takaisin punaiselle. Tulihan tuossa koettua 24.päivä maaliskuuta poskionteloon saakka mädän hampaan poistokin. Vieressä oleva viisauden hammas lähtee 7.huhtikuuta. Saa nähä lähteekö samassa loppukin järki.

            Tätä kirjotusta alotellessani ollaan maaliskuun toiseksi viimeisessä päivässä. Jalat tuntui aamupäivän 22km vauhdinvaihtelulenkillä varsin terveeeltä ja keveiltäkin. Samalla oli todettava, että kunto on päässyt laskemaan jonkun verran vajaan neljän viikon kevnnysjaksolla. Mutta mitä sitten? Kaikkea ei voi saada. Usein se tarkoittaa joko tai - ja tässä tapauksessa nimenomaan tai. Nyt on jalat terveenä, tieten. Enemmin terveet kapulat kuin kunto tikissä, mutta kivut läsnä. Ei kipeillä jaloilla kuitenkaan sitten niitä esim. kisasuorituksia voisi tehdä. Tiivistettynä: olen siis iloinen tilanteesta. 

            Kilpailuista ei ole tosin tietoa. Tosin mitään kisaa ei ole vielä peruttukaan, mihin olisin ilmoittautunut. Minulla on lippu sisässä toukokuun lopulle NUTS Karhunkierros 166km kisaan, NUTS Ylläs Pallas 160km ja Vaarojen maratonin 130km matkalle. Pitäisin pienenä ihmeenä, jos toukokuussa karhunkierros kokonaisuudessaan pidettäisiin. Sen sijaan 166km matka saatetaan voida hyvinkin pystyä pitämään.

            Maaliskuussa on ajatuksetkin muuttuneet. Oikeastaan kilpailut ei tunnu enää niin tärkeiltä kuin ne vielä sydäntalvella tuntuivat. Ehkä se, ettei niistä ole varmuutta, vie ne kauemmas myös ajatuksissa. Myös omat ajatukset muuttuu ajan kuluessa ja niitä täytyy seurata, jotta voi olla yhtä omien ajatuksiensa kanssa. Elämä on oikeastaan jatkuvaa muutosta, vaikka joka aamu elämä alkaa hampaiden pesulla jne. Pitää olla valmis kaikkeen. Ja tämä vain ja ainoastaan positiivisesti asian ottaen. 

            Alla olevassa maaliskuun yhteenvedossa loistaa poissa-olollaan sen sisältö. Tunteja on jalkojen kuntoutus ja palautumisjakson vuoksi vähän, mutta etenkin nousumetrit jäi tosi vähiin tässä kuussa. Käänsin ikään kuin tyhjät taskut tähän alas näkyville. Ei tuossa ole paljon mitään, mutta näin oli tällä kertaa hyvä. 

                                     MAALISKUU        VUOSI 2021 YHTEENSÄ


Ulkoilu tunnit            44,5h                   161,5h
Juoksu                    293,7km                837,8km
Hiihto                       90,6km                527,1km
Lumikenkäily            13,5km                  96,7km
Kävely                       10,0km                  20,1km
Pyöräily                     25,0km                  25,0km

Nousumetrit              3 438m               20
317m

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 31.3.2021

keskiviikko 24. maaliskuuta 2021

VOIHA HAMMAS

       Jo tässä aiemmin olen manannut maaliskuun nihkeää juoksutreenivirettä. Syy taisi nyt löytyä. Ja jälkiviisaana ei lopulta ollenkaan yllättävästä paikasta 


 Helmikuun vaihtuessa maaliskuuksi, alkoi samalla mm. univaikeudet lisääntyä, palautuminen huonontua, sekä juoksu muuttumaan kehnomman tuntuiseksi. Lihakset jumiutui ja mm. nilkan hermotukset katosivat ainakin osittain. Tarkemmin mennyttä tutkien huomaan nukkuneeni jo helmikuun huonosti, mutta silloin se ei näkynyt vielä harjoittelussa. 


     Tässä iässä sitä alkaa helposti laittamaan jo iän piikkiin, jos alkaa meno meneen hankalaksi. Syy löytyi kuitenkin tänään mitä ilmeisemmin suusta. Oikealla puolella ylähampaiden kaksi viimeisintä hammasta. Pahempi vaikutti hammaslääkärin arvion mukaan olevan viimeistä, eli viisauden hammasta edeltävä hammas. Myös viisauden hampaassa on reikää.


     Toiseksi viimeinen hammas päädyttiin poistaan, koska otetun röntgenkuvan perusteella sen ennuste näytti huonolta. Hammasjomotus oli vaivannut lauantai-illasta saakka. Puudutteet ja hetken kuluttua hommiin. Aika äkkiä kävi ilmi, että hampaaseen muodostuneista onkaloista (fistelit) alkoi tulla mätää. Ja sitä tuli paljon ja usein. Haju oli melkoinen. Hammas oli lopulta mädäntynyt pahoin, aina poskiontelon seinämään kiinni saakka. Onneksi ei aivan läpi ollu menny. 


     Jyrnyytys oli ikävän kuuloista, mutta puudutteet piti kivut aika hyvin loitolla. Esilääkihin (onneksi) myös itse ennen käyntiä kaiken varalta. Hammaslääkäri kysyi kahteen otteeseen epäuskoisena, että eikö tosiaan ole vaivannut kipuna pidempään. Näkymä oli hänen mielestä sen verran kipeää ja hankalaa luokkaa. Liekö kipukynnys sitten kasvanut tällä tavoin ongelmallisen suureksi, mutta vasta lauantai-iltana se alkoi. 


 Operaation lopussa löytyi vielä märkäpesäke, ihan kuin sitä märkää ei ois jo tarpeeksi tullut. Olipa kova urakka, ja nimenomaan hammaslääkärille. Valitettavasti päivysajan puitteissa vieressä olevaa viisauden hammasta ei ehditty ottamaan. Sen aika on alustavasti huhtikuun puolivälissä, jollei mene sitten päivystyksen kautta aiemmin. Siinäkin on reikää, mutta ennen aukaisua ei tiedä mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyy. 


    Sinällänsä ikävää, että kävin edellisen kerran juurihoidossa (tänään poistetun etupuoleinen hammas) viime lokakuun lopussa. Siis alle 5kk sitten. Sillon kuvattiin muut hampaat ja kaikki oli kunnossa. Aika äkkiä tämä eskaloitui. Saattaa olla ultrajuoksu harrastuksen varjopuoli. Paljon pitkillä lenkeillä nopeaa, makiaa energiaa. Toisaalta olen purkansyönnin himo harrasta. Mullahan on aina purkka suussa. Ei toki lenkeillä. Ite epäilen myös huonoa luustoa. Meidän suvussa ei ole hyvä hampaisia. 


 Hoidellaanpa tätä asiaa nyt kuntoon ja katotaan alkaako se ukko liikkua yhtään rivakammin kesää kohti. Tämän syyn selvitessähän tässä alkoi nähdä uutta toivoa juoksuvauhdin paranemisesta, kunhan nämä mätähommat saadaan verenkierrosta pois. Ugh, olen puhunut. Hyviä hampaita ja pilkettä silmäkulmassa! Ainakin itse olen innoissani. Elämä on jotenkin erityisen kiehtovaa nykyään. 😉 Tästäkin huolimatta. 


Onni Vähäaho 24.3.2021 kylmää jäätelöä imeskellen

lauantai 13. maaliskuuta 2021

SYNKKÄ MAALISKUUN ALKU

             Pitkä, kunnon kevättalvi on kääntynyt toden teolla yhä valoistuvaan kevääseen. Samaa ei voi sanoa omalta kohdaltani harrastukseni osalta. Tässä kohtaa tarkoitan ultrapolkujuoksua. Talvesta on kerääntynyt nähtävästi jäännösveroa maksettavaksi kosolti. Harjoituspäiväkirjaa selatessani löysin jo marraskuun puolivälin jälkeen maininnan säärten tuntemuksista. Joulukuun 18.päivä jo "aika ajoin vaivanneet jonkin aikaan" -merkinnät. 

            Söin tuossa tulehduskipulääkekuurin (5pv), joka loppui torstai-iltana. Olen malttanut paria kevyttä kympperöisen hölkkä/kävely -lenkkiä lukuunottamatta vain käydä hierotteella, venytellä ja odottaa. Edistystä tuntuu tulleen, mutta mielestäni ongelma ei ole vielä sillä tavoin poissa, jotta voisi alkaa normaalisti harjoitelemaan. Katsotaan ensi viikon hieronnan jälkeen. Jaksetaan vielä uskoa huomiseen ja sen tuomisiin.

            Tänään valitisin hiihtolenkin, jotta voisin säästää jalkoja. Vasta toinen hiihtolenkki 27.helmikuuta hiihdetyn 101 kilometrin hiihdon jälkeen. Ensimmäinen lenkki meni 2.maaliskuuta hyvin. 30 kilometriä. Tänään samainen 30km, toki raskaalla kelillä. Ja toki 101km hiihtohomman jälkeen sormien nivelet olivat hellänä, mutta silti yllätti, että vasemman etusormen kämmenenpuoleinen nivel liki narisi lenkin jälkeen. Olinhan justiin syönyt tulehduskipulääkekuurinkin. Ja lääkehän ei tiedä, mihin sitä syödään - sääreen, pohkeeseen vai sormille. Teoriassa ei tuollaista tilaa ei olisi pitänyt sormissa olla, mutta näköjään nyt oli. Saa nähdä onko tämän talven hiihdot hiihdetty vai meneekö tämä ohi jonkin mittaisella levolla.

            Olen siis telineissä sekä juoksun että hiihdon kanssa. Älkää edes ehdottako korvaavia lajeja. Harrastan juostakseni ja hiihto on mainio tukilaji. Teen vain sitä mistä tykkään. Penkkiurheilu on kivaa. Panostetaan enempi siihen niin kauan kuin tarvii. Onneksi on tätä muuta tekemistä. Myös lisääntyneet yövuorot ovat sekoittaneet nukkumistani. Se ei ole vielä näkynyt sykkeissä, mutta muuten kyllä. Ajatukset on erilaisia. Tarvin unta, yhtenäistä unta. Pallopelityyliin kolme tuntia unta, kolmen tunnin erätauko ja kolme-neljä tuntia lisää ei ole yhteensä seitsemän. Tämäkään ei ole puhdasta matematiikkaa. Hengitän ja elän. Se on positiivista. Lähdetään niistä eteenpäin, hengittämisestä ja elämisestä. 

            Lyhyestä virsi kaunis. Seuraavan kerran tiistaina NHL -tilastoja. Siihen asti koomailen yövuoroja. Vielä täältä tullaan, ja jos ei tulla niin ei sitten tulla, mutta aie se on harakallakin, kun oksa suussa lentää. 


Onni Vähäaho, Nivalassa 13.3.2021

torstai 29. lokakuuta 2020

TELAKKA - JÄSENTELY - TULEVA

            Kaksisataa minuuttia Pyssyn 2,56 kilometrin luupissa takana. Kymmenen kertaa takana onnistuneita vitosen hiihtolenkin ison laskun alamäkiä. Yhdestoista alkaa yläosaltaan epäonnisesti ja jalka luistaa ilkeästi juoksun alla. Heti ei tunnu missään. Neljä päivää aikaisemmin tehty vajaan kahdeksan tunnin juoksulenkki iso-sydänmaanreitillä kylmetti ja supisti kuitenkin lihaksia, eikä lihasten tila vauhdikkaassa alamäessä kestä välttämättä etenkään odottamatonta luistelua. Kaksi kierrosta myöhemmin - jo kuntoratavalojen sammuttua - samainen jalka tökkää johonkin. Se ilmeisesti provosoi hieman aikaisemmin tapahtuneen luikastelun, sekä tuossa välissä tulleen pakollisen puskareissun kera jalan säikähdys/venähdystilaa oikean jalan lähentäjässä. 

            Loppu kanetti tapahtui kostean mäen takana. Nousin kuitenkin lotto-voitto-efektiä odottaen savimäen nousun vielä kahdesti, mutta molemmat nousut olivat liikaa. Jalalla oli hankala sen jälkeen edes raahautua kuntoportaiden vierestä autolle. Itse liukastuminen oli onneton tapahtuma, mutta ehkä tällainen tilanne odotti jo kotvan näillä rinteillä. Rasitusta, kun on tullut melkoisen reilusti viimeisen puolen vuoden aikana. Lauantaihin tulee vappupäivästä kuluneeksi puoli vuotta. Katsotaanpa kaikki yli viiden tunnin lenkit sen jälkeen.

 

            Toukokuu

1.päivä    Pyörällä 123 kilometriä ja 5h3min.

22.päivä    Koirasalmi-Iso-Ruonanen 48km 6h51min 

                (Nukkumatta! Ei järjen häivää)

24.päivä   PEP 57km reitti  57,2km ja 7h24min. 

                (osoitus sitkeydestä ja peruskunnosta)

30.päivä    Koirasalmi-Iso-Juurikka  109,7km ja 16h19min 

                 (tämä oli kova veto, kun katsoo ylle)


            Kesäkuu

14.päivä    Koli-Kiviniemi  38,5km ja 6h 2min

                 (helle sää. Harjoitusleirin kuorma vaikutti myös)


            Heinäkuu

               tyhjä

 

            Elokuu

16.päivä    Iso-sydänmaanreittiä 42,4km ja 5h20min 

                (takareisilihakset ei kestänyt vk-menoa)

27.päivä    Iso-sydänmaanreitti kotoa 70,3km ja 8h44min

                (meni helposti. palautuneena vahvaa ja sitkeää)


            Syyskuu

7.pv  Iso-sydänmaanreitti sauvakävelypainotteisesti 56,1km ja 8h53min

                Lisäksi pyörällä siirtymät yht. 14,9km ja 41min.

                (helppo ja hyvä lenkki. tässä alkoi palautuun alkukesästä)


            Lokakuu

2-3.päivä    Kolin 130km keskeytys 53km ja 9h (imeytymishäiriö)

                Henkisesti kova kolaus. Iltastartit selkeä heikkous.

11.päivä    tie-mäkijuoksua 43,4km 2047m+ ja 6h46min

                (vähän nihkeää yövuorojen ja iltastartin myötä, mutta

                  vahvaa menoa, sekä tekemistä muutoin)

24.päivä    Iso-sydänmaanreitti 56,0km ja 7h45min

                (speciaali raskas ja kylmän märkä alusta. Joutui puristaan)

28.päivä    Pururadalla mäkiharjoitus 32,5km ja 4h plus tonni nousua

                (imeytymishäiriötä. liukastuminen alamäessä. Lähentäjä/

                nivunen meni venähdys / säikähdys tilaan)

 

            Onhan tuossa ollut tivolia yhdeksi puoleksi vuodeksi. Kaksitoista vähintään viiden tunnin rykäsyä. Kahden rykäisyn keskiarvolla / kuukausi. Treeni on ollut lisäksi spontaania ja innokasta, jossa ei ole ollut punaista lankaa koko kesän aikana. Vasta nyt syksyllä innostuin taas tavoitteellisuudesta. Nyt kuitenkin tuli tuo venähdys - vai olikohan säikähdys? Toiveena ns. "Eskelisen Jaakon telakka". Siinä jäädään aamulenkiltä telakalle ja palataan seuraavana päivänä varovaisest iltalenkille telakalta. Minulla on ollut aika vähän mitään vammoja koko juoksuharrastuksen aikana. Varmaan se paleltumavamma on ollut pahin ja pisin paussi. Olen enempi kuin leijonan pari kertaa perseestä puraissut gnu-härkä - menen eteenpäin pikkusen korvia vain puistellen. 

            Olen aivan haltioissani noista entisaikojen suomalaisista kynäseppojen biiseistä. Etenkin Vexi Salmi oli melkoinen seppä. Toki kaikki elämä ei mahdu noidenkaan sanotusten taakse. Vexi teki mm, Irwin Goodmanin, eli Antti Hammarbergin, kappaleen "Työmiehen lauantai". Siinä lauletaan, että -"viideltä saunaan ja kuudelta putkaan". Tuotahan se elämä oli pahimmillaan jossain 70-80-luvun kantturoissa. Toki muistelen lapsuudesta, että naapurin miehet pääsivät liki joka viikonloppu putkaan, vaikkeivat töissä käyneetkään. Tapahtui siis oikaisu. 



            Tulevaa


            Nyt tämä leijonan puraisu rauhoittaa lisää ja alan levon kautta siirtymään tulevan kauden harjoitteluun. Tiedossa on vahvuudet ja heikkoudet. Itse olen tuonut esille heikkoudet, jotka on myöhäisen starttiajan kisat ja energian imeytyminen niissä tilanteissa. Yksi kova juoksija Oulusta kehoitti myös muistamaan vahvuudet. Tottahan sekin, että jollakin on edes tähän tultu. Kyllä se on tuo tekeminen noin 115-125 sykkeen alueella. Se sitkeys, joka parhaissa suorituksissa on ollut. Toinen heikkous kokonaisuus voi olla vaikeampi. Se on vauhti. Ei tekisi huonoa olla alle puolentoistatunnin puolimaratoonari perusvauhdiltaan, vaikka minulla pääintohimo on sadan mailin polku-ultrissa.

            Ensi heinäkuussa Suomessa juostaan ensimmäinen 200 mailin polkujuoksukisa - NUTS Distance 300 by Black Diamond - Nuts Trailrunning. Ok, aika paljon varmasti myös kävellään. 326km merkkaamatonta erämaata. Kolme huoltoa. Jopa yli sadan kilometrin osuus ilman huoltoa. Yli 400 euron osallistumismaksu. 150 osallistujapaikkaa. Kisa, jossa termi "Power nap", lyhyet torkku-unet ovat osa hommaa. Tässä ois Joni "Costa-Konde" Laakkoselle passelia termistöä. 

            En ole menossa. Jos nyt kuitenkin ensin saisi uusia sadan mailin maaliin pääsyjä PEP171km ainokaisen sadan mailin polkukisan maaliin pääsyn jatkoksi. Huikea kisa. Itse olen menossa NUTS ylläs 160km kisaan 9-10.7.2021. Tuo 200 mailin kisa on 12-17.7.2021. Eli alkaa kaksi päivää edellisen päätyttyä. 

            Uusi harjoituskausi alkaa jossain vaiheessa marraskuuta. Aluksi sen oli määrä alkaa 9.marraskuuta. Katsotaan mikä on tilanne silloin. Ainakin ensimmäisen viikon pitäisi olla kevyt. Luulen, että varsinainen harjoittelu alkaa vasta marraskuun loppupuolella. Otetaan nyt hetki iisiä ja annetaan lihasten palautua kunnolla. Myös henkistä palautumista kaipaan. Se on myönnettävä, ettei keskittyminen ole ollut nyt likikään tarvittavalla tasolla. Liian zombimenoa. Nyt tarvin aikaa aivoille ja ajattelulle. Siihen kelpaa hyvin nämä suomalaiset klassikko biisit. 

            "-Kumpi voittaa, karhu vai leijona, kysyy minulta töissä johtaja." "-Mikä minä olen sille vastaamaan, multa luvut jäi kesken aikanaan". Niin nättiä settiä!

Ps. Seuraava kirjoitus minkä haluaisin julki on "Projetkti seiska". Katsotaan milloin pääsen sen julkaiseen, sillä ensin pitää päästä julkaisu toleranssiin.


Onni Vähäaho, Nivalassa 29.10.2020

tiistai 1. syyskuuta 2020

ELOKUU 2020 - TULEVAAN KATSOMINEN

            Jälleen on yksi kuukausi takana. Nyt elokuu merkkinen. Kuukauteen lähdin hiljalleen eskaloituneen takareisien vaivan saattelemana. Vasen takareisi oli juuri heinäkuun viimeisenä päivänä krampannut ja tilanne oli hieman huolestuttava. Elokuun alussa minusta tuntui, etten kisaa tänä vuonna ollenkaan, sillä Vaarojen maratonin 130 kilometrin ja yli viiden tuhannen nousumetrin kisaan ei vain lähdetä keskenkuntoisena, etenkään vammafocuksen osalta. 

            Kiitos Super PEP 2020 tapahtuman järjestelykiireiden elokuusta tuli siksi kevyt, että takareisien vaivat ovat lieventyneet merkittävästi. Olen pystynyt tekemään kivuttomia lenkkejä. Toki se kiristys edelleen tuntuu, mutta olen nyt toiveikas Vaarojen maratonin 130 kilometrin matkan suhteen. Nokka on sitä kohden. Haaste on mielestäni tosi kova, sillä kävin kesäkuun puolivälissä tutustuun sinne takaosaan ja hitto vie se on tosi raskas maasto. Iso-Sydänmaan reitin takaosa on rollaattoribaanaa siihen verrattuna. Syvästi kisan reittiä kunnioittaen lähden hakemaan ensisijaisesti läpi pääsyä. 

            Vaarojen maratonin 130 kilometrin matkan startti on pe 2.10. klo.18.00. Ensimmäinen kierros täytyy olla selvitettynä la 3.10. klo.7.30 mennessä. Kolmetoista ja puoli tuntia aikaa ensimmäiseen 65 kilometriin. Viisi kilometriä per tunti vauhti siis riittää. Kuulostaa naurettavan kevyeltä, mutta sitä se ei ole. Juuri tuossa niinkin kovan polku-ultraajan kuin Antti Rönkön kanssa keskusteltiin viestitse, että kelloa täytyy seurata, että ollaan ajoissa perillä. Toisaalta ensimmäisellä kierroksella täytyy vain varmistaa, että jaksaa toisen kierroksen. Yhtään - ei yhtään - saa höntyillä. Kiviniemen 39 kilometrin huollossa ei parane vielä irvistellä. Koko urakkaan on annettu aikaa 30 tuntia. Maali sulkeutuu la 3.10. klo.24.00

            Katsotaan innostuisinko kirjoittamaan jossain vaiheessa matkasta Vaarojen maratonin 130 kilometrin kisaan. Miten siihen valmistaudun ja mitä otan huomioon matkalla minulle uutta haastetta. Alla kuitenkin elokuun varsin kevyt määräinen ja tehoinen kuukausi. Etenkin nousumetrit lähes loistaa poissaolollaan. Varovaista lisäystä havittelen syyskuulle. Luotan kuitenkin, että alkuvuoden reilu nousutreenejen lisäys näkyy parantuneena valmiutena selvittää Vaarojen maratonin 130 kilometrin haaste.  

 

ELOKUUN SUMMAUS ALLA


                                       ELOKUU        VUOSI 2020 YHTEENSÄ


Ulkoilu tunnit              60,5h                  508,5h
Juoksu                    370,3km              3309,4km
Hiihto                         0,0km                197,3km
Lumikenkäily              0,0km                    9,0km
Kävely                       53,9km                179,1km
Pyöräily                   133,4km              1779,8km

Nousumetrit              3 856m                64
943m 

Pullopantteja                0,00e                    46,7e
(tavoite 183e/vuosi)
 
 
 

 
 Onni Vähäaho, Nivalassa 1.9.2020

tiistai 27. marraskuuta 2018

KOSKA VOIN

                Lähes metsän kaltainen hiljaisuus. Kaamos aamuja jo Nuorgamissa ja pimeää se on täälläkin. Nyt toki kevyen lumipeitteen myötä valo on saanut liinansa. Keskiössä on kuitenkin hiljaisuus ja oma kässehtiminen ilman pakottavaa hommaa. Tähän olen päässyt luopumalla osittain työstä ja sitä myöten myös rahasta. Tosin tämä ei maksa mitään - olla ja kuunnella hiljaisuutta. Tohuta jotain pientä välillä itsekseen hyrähdellen ja villeimpinä ajatuksen virtauksina jopa hörähdellen.

                Lumi narskui hienokseltaan allani eilettäin ulkona asioillessani. Siis kävin kaupassa, asioin toki vain sisällä - ainakin taajamassa. Olin taas hyvillä fiiliksillä vaikka pakaraa jomotti. Astelin rautakioskille ja ostin joulukalenteri arvan. Turhuutta, mutta joskus on oltava turha, jotta voi sitten taas tärkeillä. Rautakioskilta poistuessani näen tutunnäköisen valkoisen pakettiauton. Mestari? Mies auton vieressä kantaa itseään mestarin tavoin, hienoista pipon alta kurkistavaa takatukkaa myöden. Lopulta taika paljastuu ja mies sytyttää tupakan. Tämä ei ollut ajattelemani mestari. Kenties kuitenkin oman elämänsä mestari. 

                Ehkei kuuntelminen ole välttämättä heikkouteni, muttei se ole ollut koskaan aivan se vahvuuskaan. Huomasin sen taas eilen illalla perheeni kanssa jutellessani. Olin kyllä taas kuullut, mutta en kuunnellut. Uudelleen kerrottuna asiat kuulostivat kuitenkin tutuilta. Sen sijaan aika ajoin alan muistelemaan joidenkin sanomia asioita tai lauseita, jotka saavat minut tuntemaan samoin. Viimeisimmän viisauden sain kuulla kesällä. Minulla on ollut nyt hieman vaikeuksia, sanotaanko lantion alueella (lonkka, reisi, pakara). Tämä haaste herkisti minut muistamaan hyvän tuttuni sanoja. Häneltä oli kysytty miksi juokset. TJ oli vastannut: -"Koska voin". Taustalla oli paljon kompetenssia siitä, kun ei voi. Ihminen metsässä avautuu, ja pois tullessaan voimaantuu, siitä miten on saanut metsässä avautua ja kokea elämänarvojen läsnäoloa. ISO SUOSITUS LUONNON YMMÄRTÄMISESTÄ - KATSO TÄMÄ!!!

                Myös minulta on kysytty usein miten jaksan juosta niin paljon. Voisin toistaa TJ:n viisauden: -"Koska voin". Ja koska se on ollut niin ja toivottavasti on tulevaisuudessakin. Vaivojen kanssa minulla on oma aikaisemmin salaamani suhde, jonka voisin nyt paljastaa:

               Ole kuin eläin! Niin kauan kun liikut, sinua ei syödä. Niin kauan kun liikut, sinä pysyt laumassa ja voit vetristyä. Jos kipu yltyy päivä, päivältä niin etsi kolo johon kätkeydyt toviksi. Jos et ole kuumeessa niin elä vaivu horrokseen, sillä lihakset ei laajene pitkällä paikallaan ololla, eikä jäsenesi notkistu. Näytä siis nokkasi vähintään kerran päivässä ulos, mutta varo tulemasta syödyksi. Käytä kivulias aikasi antamalla rakkautta muille kolossasi oleville, sillä näkemällä muiden tyytyväisyyden voi se näkemäsi hyvänolon tunne liueta lihaksiisi ja jäseniisi.   

                 Katselin pari viikkoa sitten YouTubesta Mario Lemieux´n vanhoja viiden maalin pelejä. Niitä pelejähän tuo ehkä kaikkien aikojen paras jääkiekkoilija vietti kaikkiaan neljä. Suosikkini niiden joukosta on ehdottomasti (ja ehkä joidenkin mielestä yllättäen) Lemieux´n  viiden maalin peli 9.huhtikuuta 1993 Ny.Rangersia vastaan heidän kotiareenalla, Madison Square Gardenissa, New Yorkissa. Lemieux johdatti joukkueensa 10-4 vierasvoittoon ja sai vierasjoukkueen yleisön antamaan suosiota seisaltaan (Standing ovations)! Mielenkiintoinen ajatus katsoa vanhoja viiden maalin iltoja, sillä muutamaa päivää myöhemmin Patrik Laine teki saman tempun!

                Mielenkiintoista on myös se, että Lemieux ja Laine molemmat ovat/olivat aktiiviaikana 193/194cm ja satakilosia, sekä laukovat oikea käsi alhaalla. Molempien pelissä taianomaista on tekemisen helppous. Vanhan ystäväni sanoin: -"He vain ovat kentällä ja asiat tapahtuu". "Patella" on muuten nyt 99 NHL:n runkosarja maalia ja ikää on vasta 20 vuotta. Ensi yönä kello 3 Winnipeg kohtaa Pittsburghin. Aion nousta katsomaan tuon pelin, jossa on mahdollista nähdä yhtä-aikaa mm. Laine, Crosby, Malkin, Määttä ja Riikola kenties. Ai miksi nousen yöllä katsomaan? -"Koska voin".

HASSUN "HAUSKOJA" JOUTOMIEHEN JUTTUJA :)


Ps.Lue myös eilen kirjoittamani juttu Yhteislenkkejen 6-vuotis juhlasta :=)

Onni Vähäaho, Nivalassa 27.11.2018                

maanantai 26. marraskuuta 2018

YHTEISLENKKIEN JUHLAPÄIVÄ

                Tasan kuusi vuotta sitten aloitettiin Jyrkän Janin kanssa hölkötteleen yhteislenkkejä. Aluksi yhteislenkit olivat pääosin varhais aamuisin ja pitkän aikaa meni ennen kuin saimme muutkin innostumaan hassun hauskoista yhteislenkeistä. Sittemminhän homma on lähtenyt jo lähes lapasista, sillä tämän aamun yhteislenkki oli jo 371. kaikkiaan. Aika monta lähtöä on siis tullu tehtyä eikä suinkaan yksin, sillä kuuden vuoden aikana mukana on käynyt peräti 166 eri ihmistä. Yhteislenkeiksi on toki laskettu parina vuonna (2016 ja 2017) juhannuspolkujuoksut sekä ulkoroihutapahtumat, mutta ne, jos mitkä, ovatkin mitä vallattomimpia yhteislenkki hässäköitä.



                      Kotipiha lähtiessä. Maassa postiauton jäljet



     

YHTEISLENKKEILLÄ KÄYNEIDEN 
TILASTO

26.11.2018


MONTAKO

KERTAA






Jani Jyrkkä 148
Teemu Korpela 68
Keijo Nivala 56
Jussi Mökkönen 46
Joni Laakkonen 38
Tuomas Ahola 32
Lasse Ylimäki 27
Virve Närhi 19
Markku Mehtälä 19
Jarmo Honkala 18
Lasse Palola 16
Erkki Vähäsöyrinki 16
Jari Jyrkkä 16
Pirjo Poikkimäki 13
Henri Kuki 12
Heikki Uusivirta 12
Sauli Päivärinta 12
Joonas Jyrkkä 12
Timo Poikkimäki 10
Lasse Raudaskoski 9
Mervi Vähäkangas 9
Jarkko Turunen 9
Pertti Poikkimäki 8
Harri Jokela 8
Antero Erkkilä 8
Markku J. Kumpula 7
Kaisa Haikara 6
Petri Nietula 6
Johanna Eerikkilä 5
Janne Kukkola 4
Päivi Uusivirta 4
Teuvo Hautamäki 4
Anssi Kiiskilä 4
Anne Tölli 3
Kaisa Saarimaa 3
Juha Jokikuona 3
Heikki Hautala 3
Pasi Koskinen 3
Juha Uusivirta 3
Johanna Uusivirta 3
Vesa Nevanperä 3
Päivi Lassila 3
Jari Mehtälä 3
Elina Pääkkö 3
Janina Närhi 2
Tuulia Ahola 2
Jarmo Pylkkö 2
Jyrki Leskelä 2
Satu Sarja 2
Pirkko Ekdahl 2
Anne Haikara 2
Jarmo Kivioja 2
Jasmin Vähäaho 2
Heta Jauhiainen 2
Elisa Nevanperä 2
Päivikki Turunen 2
Teemu Isoaho 2
Sanna Eronkoski 2
Jukka Eronkoski 2
Aino Jääskeläinen 2
Lauri Gummerus 2
Enna Tölli 2
Veli-Matti Tölli 2
Ilpo Ohtamaa 2
Hilkka Hirvi 2
Hilkka Kopola 1
Arto Kopola 1
Tapio Paavola 1
Ari Timonen 1
Kalevi Laitinen 1
Miika Tenhunen 1
Aake Raudaskoski 1
Oliver Vähäaho 1
Oskari Vähäaho 1
Eetu Palola 1
Jani Ranta 1
Tarmo Kukkonen 1
Markus Niemi-Korpi 1
Joni Heiskanen 1
Maarit Kivioja 1
Ossi Vähäaho 1
Erkki Kautto 1
Osmo Vähäaho 1
Teppo Isokoski 1
Pirjo Knuuti 1
Tapani Saukko 1
Anna-Kaisa Järviluoma 1
Sanna Käräjäoja 1
Heidi Poikkimäki 1
Kaija Kiviahde 1
Hanna-Liisa Erkkilä 1
Mervi Poikkimäki 1
Martti Poikkimäki 1
Joonas Isoaho 1
Satu Takanen 1
Asko Ypyä 1
Hanna Ylikotila 1
Samuli Ylikotila 1
Marko Kivioja 1
Annukka Kuhajärvi 1
Pasi Hautamäki 1
Heikki Kumpula 1
Janne Toivoniemi 1
Sini Hannula 1
Maria Koutonen 1
Samuli Vähäsöyrinki 1
Elina Läspä 1
Minja Nietula 1
Markku Mäkinen 1
Matti Myllylä 1
Jouni Leppälä 1
Mirva Ahola 1
Ismo Pekkarinen 1
Maria Alakotila 1
Jaana Jyrkkä 1
Laura Ahola 1
Anne Keltamäki 1
Eveliina Keltamäki 1
Kirsti Nevala 1
Pertti Uusivirta 1
Matias Uusivirta 1
Mette Uusivirta 1
Senja Uusivirta 1
Heini Uusivirta 1
Joona Kivioja 1
Topias Kivioja 1
Viljami Kallio 1
Vesa Jokela 1
Joni Vähäaho 1
Iida Pelkonen 1
Risto Lassila 1
Sini Laulumaa 1
Tanja Törmälehto 1
Sari Puolakanaho 1
Pertti Puolakanaho 1
Paula Eskola 1
Ismo Eskola 1
Minna Isoaho 1
Paula Kiviniemi 1
Mirjami Ojalehto 1
Roosa Lassila 1
Jouni Salmela 1
Kerttu Lassila 1
Juha Raudaskoski 1
Tarja Raudaskoski 1
Päivi Mäntykenttä 1
Esa Tuomikoski 1
Johanna Hinttala 1
Anni Kumpula 1
Matti Kytökangas 1
Sakari Myllyneva 1
Juha Pokela 1
Sirkka Rajala 1
Jimi Jyrkkä 1
Jore Jyrkkä 1
Riitta Kokkoniemi 1
Arto Viitala 1
Ville Isoniemi 1
Pertti Hiltunen 1
Sakari Hannula 1
Eija Ruuska 1
Tiina Rautaoja 1
Elisa Helander 1
Leila Kopola 1
Rauni Paananen 1
Tommi Pääkkö 1
     

                   Tänään juhlalenkillä meitä oli neljä aamuvirkkua kello 5 aikaan Tokmanin parkissa. Kävimme noin viisi kilometriä hölkkäämässä/kävelemässä aika tavanomaiseen takavuosien malliin. Puheet olivat ajankohtaisia ja juttua riitti. Lenkki tuntuikin lyhyeltä. Omaan gps-kelloon tuli kotoa, kotiin 6,7 kilometriä. Joskus tuo on ollut pitkästikin, mutta nyt tuo tuntui liki postinhaku lenkiltä.
                       Iloista menoa lenkin keskivaiheilla

                               Pojilla vetävännäköinen askel


                  Yhteislenkit jatkuvat ja lista tulevista löytyy täältä. Varmasti lenkkejä tulee olemaan jatkossakin, vaikka nyt itse vetäjällä on pieniä haasteita pakaralihaksen kanssa. Tervetuloa kaikille tasapauolisesti kokemaan yhteislenkkien vaikutusvoima!

Onni Vähäaho, Nivalassa 26.11.2018

lauantai 27. lokakuuta 2018

VÄLIKAUSI


           Välikaudella kannattaa levätä ja tehdä sellaisia asioita joita ei välttämättä muulloin ehdi tehdä. Välikaudella tai ylimenokaudella tarkoitetaan kisakauden jälkeistä aikaa, jolloin siirtyminen uuteen harjoittelukauteen ei ole vielä alkanut. Välikaudella voi panostaa vaikka enempi lihaskuntoon, sekä huoltoon. Kerätä voimia uuteen harjottelukauteen. Parannella kenties vaivoja tai harrastaa hetki aivan muuta. Sekin on jo hyvä askel, jos tiedostaa miten olisi hyvä toimia. Itselläni pelkkänä harrastelijana, ei kilpaurheilijana, on tämä(kin) välikausi mennyt taas enempi mitä kummallesempien hubailujen puolelle. Oikein mikään niistä ei tue välikauden voimaantumis tarpeita. En ole siis mikään esimerkki siinä mielessä.

           Ekat kaksi viikkoa meni puf2018 kisan jälkeen melkolailla ajatellusti. Palauttelin ja juoksin tosi vähän. Joku 115km kahteen viikkoon. Oikeanlaista toimintaa. Sitten aloin palautuun ja innostuin nauttimaan yllätävänkin hyvistä kunnon rippeistä. Tein ennätyksiä, hurjia lenkkejä ja nautin todella siitä. Ja juuri siksi tykkään rönsyillä, koska juoksusta nauttiminen on minulle se tärkein juttu. Ja olen tyytyväinen, että olen omalla positiivisella esimerkilläni saanut niin paljon uusia innokkaita tuonne polulle. Se todella palkitsee.

          Pari viikkoa sitten tuli jo viikolle 41 yli 20 tuntia liikuntaa. Hieno määrä ja keskisyke sadan huitteilla. Viikolla 42 tuli liki 122km juoksua ja tälle viikkoa tulee vähä yli 130km juoksua. Tämän viikon maanantaina venäytin taas vähän samaa lonkkaa jota venäytin elo-syyskuussa. Ehkä lihaksetkin ovat vähän liian jumissa. Vaiva on hienokseltaan seurannut tämän alkuviikon. Tänään otan varalta lepoa juoksusta ja sunnuntaina teen huoltavan 15km lenkin. Jospa se siitä, sillä ensi viikolle on taas hurjat mielessä.

          Ensi viikolla nimittäin näyttäis taas tulevan selkeitä +6 kelejä ja vesisateita joten tiet sulaa. Joten mitäpä sitä muutakaan kuin kokeileen viiden ja puolen tauon jälkeen 100km omatoimi juoksua. Toiveissa on, että saan kavereita juottoon/huoltoon. Tavote ois hilipasta satku 9-9:30h aikaan. 2013 kesäkuussa omatoimi satku (Nivalan ympärijuoksu) meni aikaan 9:55:16, joten se vois olla minimitavotteena. Tosin en ole juossut aikoihin tiellä pitkästi, joten se on kuin sitä taas uudelleen opettelisi. Marraskuun satasessa on muutoinkin puolensa ja puolensa.

          Jospa sitä sitten tuon jälkeen himmailis loppu marraskuun ja alottais joulukuulta sitten järkevämmän reenin kohti 2019 vuoden kesäkautta. Minusta tuntuu todella erikoiselta puhua "kaudesta" ja johonkin "tähtäämisestä". Olen kuitenkin tosi heikkotasoinen juoksijana kaikin puolin - hidas, enkä vielä kovin kestäväkään, mutta parasta tässä harrastuksessa on se, ettei sillä ole väliä kuin itselleen. Ja silloinkin vain, mikäli innostuu itselleen tavoitteen laittamaan.

            100km matka on monelle ehkä hankala käsittää, mitä esimerkiksi tuollainen noin 9:30h aika vaatii. Jos kaikki menee nappiin niin ois tarkoitus yrittää juosta vähintään noin 4 tunnin maratonvauhtia 100km matka. Tai toisin ilmaistuna 55 minuutin kymppejä kymmenen kappaletta peräkanaa tauoitta. Olisi huikea onnistuminen. Suomen tämän kauden paras virallinen tulos on Henri Ansion nimissä 7:03h. Onnistuessanikin minun sataseni tulee kestämään siis yli kaksi tuntia kauemmin. Todennäköisesti jopa liki kolme tuntia kauemmin!!! Siinä ajassa ehtisi käydä vaikka uimassa ja leffassa. Ero on melkoinen, mutta parasta on se, että voi ja saa yrittää, sekä ennen kaikkea kokea. Jokaisesta ultrasuorituksesta on tullut aina omalla tavallaan elämän mittainen muisto.

            Mutta katsotaanpa tätä uudestaan reilun viikon päästä. Tähän täytyy jättää hienoinen kelivarauskin, sillä mihinkään välikauden masokismiin ei ole sentään intoa. Täytyy toivoa, että lonkkatuntemukset kaikkoaa, sää on kohtuullinen ja pääsen testiin miltä pidempi tie taputtelu tuntuu.

Onni Vähäaho, Nivalassa 27.10.2018