tiistai 30. syyskuuta 2014

SIIRTYMÄKAUSI 2014/2015

                        Vanhoina "hyvinä" aikoina, kun olin keihäänheittäjä - tuolla 90-luvun alun vaihteessa - puhuttiin aina ylimenokaudesta. 4-6 viikkoa epäurheilijamaista elämää. Kylläkin totaalisen pois asiasta, mutta edistikö se asioita aina tulevaa kautta varten, voidaan olla montaa mieltä.

                        Ihmeen hyvin olen saanut ajatukseni pois juoksusta nyt tällaisella, "vain" siirtymäkaudella. Olen elänyt aika normaalisti. Tehnyt asioita, joita ei ole ehtinyt niin paljon tehdä juoksuharjoittelun ollessa kiivaimmillaan. Sillä tavalla olen ollut juoksussa kiinni, että olen vähän venytellyt päivittäin ja tehnyt joitain huoltoja tuolle akillekselle. Mukavasti on palautuminen sujunut.

                       Nyt on kulunut 10 päivää 100h juoksusta. Vielä en ole juossut. Juoksun aika lähenee tietysti kaiken aikaa, mutta sillä ei ole kiire. Kahdesti olen käynyt 122min sauvakävelylenkin tuolla Pyssymäen maastossa. Jopa lihakset tuli eka kerrasta vähän terveellä tavalla kipeiksi. Ihminen on luotu liikkumaan. Jossain kohtaa passiivinen lepo on hyvä, mutta hyvin äkkiä se alkaa supistamaan lihaksia, sekä jäykistämään niveliä yms. negatiivista. Pääasia onkin välttää siirtymäkaudella kehon kovaa rasitusta millään tavalla, mutta ei lopettaa liikkumista.

                      En ole edelleenkään miettinyt kovin tarkasti tulevan harjoittelukauden ohjelmaa. Joitain suuntaviivoja tietysti on mielessä ja jokunen spesifi juttukin. Pääpointtina on suhteuttaa harjoittelu muun elämän kanssa toimivaksi. Meillä tekee molemmat vanhemmat 3-vuorotyötä ja lapset käy koulua. Minun viikko voi olla toimivampi joskus 6päiväisenä, toisinaan 8-9päiväisenä. Lasse Virén harjoitteli aikoinaan ilman viikkorytmiä - mallilla kaksi kovaa + yksi kevyt. Variaatioille pitää olla avoin ja itselle rehellinen.

                     Uskon aloittavani varsinaisen harjoittelun jossain loka-marraskuussa. Sitten kun siltä tuntuu.  Luotan siihen, miltä sisälläni tuntuu, sillä se on johtanut jo nähtyyn, hyvää kehitykseen. Tulen harjoittelemaan noin 2-3viikkoa sillä tavalla, että se sisältää vähintään kahta näistä kolmesta: määrä, kova, normaali ja sitten noin 6-8pv kevyttä. Kutakuinkin noin. Ja vieläpä sillä tavalla, että koitan osuttaa kevyen jakson yövuoroviikolle.

                     Minulta on kyselty myös jonkin verran tulevista harjoittelumääristä. Olen nostanut harjoittelumääriä kaiken aikaa ja viime vuosina aika tasaisesti. v.2012 n.4000km, v.2013 n.4500km, nyt tulee jotain 5200-5500km. 100h suoritus viestii minulle tason noususta. Eli tietysti valmiudet harjoitella taas jopa enemmän ja kovempaa ovat kasvaneet, kuten tässä vaiheessa (vasta kuusi vuotta juoksua/n.18000km) kuuluukin. Kuitenkin täytyy muistaa, ettei ole temppukaan harjoitella saatanallisesti vaan pysyä myös ehjänä, joten järki on pidettävä.  Eli vastaus paljonko reenaan? = riittävästi ulkoilua, mutta ei liikaa.

                    Varmasti teen jonkin verran ryppäitä. Mieli halajaa tuonne itsekin tekemässä olleelle vaellusreitille, I-SR2014 -reitille. Jossain vaiheessa pusken isohkon repun täyteen evästä ja menen vain kiertämään tuota reittiä, ehkä kaksi kierrosta (n.113km), vajaa kaksi vuorokautta. Teen välillä nuotion. Olen rauhassa. Siellä minä viihdyn... Toisena, kovin erilaisena valmiina rypässuunnitelmana on 28-29.3.2015 oleva viikonloppu. Se tulee menemään näin. La 28.3: klo.6 kevyt 10km. päivällä Toholammin talvimaraton kiihtyvänä lenkkinä, jossa jälkimmäinen puolisko on nopeampi. Illalla kevyt 10km. Su 29.3: 3h lähdöillä (eli 3h välein lähtö esim. klo.9,12 ja 15) 16km Alilankujan lenkki kevyesti. Ryppään koko noin 62km+48km=110km/30h.

                     Olen tarvittaessa muutoinkin avoin ja rohkea muutoksille harjoittelussani, jos vaistot alkavat haluta muutoksia. Puskea ei kannata. Sen kerkiää tehdä sitten 6-12.5.2015, ja senkin jakson viimeisen vuorokauden aikana. Olen nimittäin ilmoittautunut ja maksanut osanoton Unkarin 6vrk juoksu epävirallisiin MM-kisoihin. Ilmeisesti pian nimeni ilmestyy TÄLLE listalle.

                    Mukavaa syksyä kaikille! Harjoitelkaa te, minä vielä höntsään suffelimallilla. :=)

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 30.9.2014

tiistai 23. syyskuuta 2014

#lihr100h - PÄIVÄUNET TODEKSI osa. 3/3

 OSA 1/3... OSA 2/3...

4.VRK...jatkuu...
                      Ihmettelen hiukan, miten motivaatio on niin kova, vaikka 400km jo täyttyi - mieli tekee silti juosta lisää. En jää kuitenkaan asiaa liiaksi pohtimaan, sillä onhan päivä liian kaunis turhan pohdinnalle. Olemme molemmat radalla. Vihdoin Jannellakin täyttyy 250km. Ajassa 95h 10min. Hiukan myöhemmin olemme molemmat yhtä-aikaa "juomapisteellä". 

                       Ensin juomaa, jotta jaksaa onnitella. Nyt ollaan jo limiteillä. 

                       Veijo saapuu jälleen tsekkaamaan tilannetta ja kannustamaan. Veijo kysyy, joko neliäsataa on täynnä. -"joo, nyt on tällä hetkellä noin 414kilsaa". Veijon ilmettä en saa kuvattua, se oli paljon puhuva. Samalla lasken juomapullon ja lähden juoksemaan reitille. Veijo lähtee mukaan pyörällä. Kerron, että akilles on vaivannut nyt kohta vuorokauden, ja miten se oli pahana, sitten hieman löystyen. Nyt se tuntui taas jonkun verran, muttei käynyt vielä kipeää. Sanon Veijolle isommin pohtimatta, että lopetan heti, jos akilles tulee taas kipeäksi, kun tavoitekin on nyt täynnä. -"Ei passaa ruveta nyt hevosteleen". Kun Veijo alkaa nauramaan, tajuan samalla, miten mieletöntä tuli juuri sanottua.

                      Tällaiset monipäiväiset - miksei 24h kisatkin - ovat niin vaikeasti järkiperäisesti perusteltavissa, ettei sitä kannata aivan tosissaan yrittääkään. Itse pidän kuitenkin sillä tavalla näitä monipäiväisiä "tervejärkisinä", että näissä jäät aika nopeasti kiinni, jos olet joku päivä haaskannut omaan kuntoosi nähden liikaa energiaa radalle. Tässä täytyy siis osata hallita omat voimat aika suvereenisti.

                     Tavoitteet ovat ylittyneet molemmilla selvästi. Silti radalla nähdään kello.12 asti kolme juoksijaa/kävelijää, sillä Jani (Pumppi) oli aamu kahdeksasta asti kuvaamassa ja tsemppaamassa. Itse olinkin aamun tunteina päättänyt testimielessä vetääkkin maksimit kello.12, eli 4.vrk loppuun ja katsoa sitten, onko enää miehestä mihinkään. Tässä epävirallisessa koitoksessa kun oli nyt hyvä testata monenlaisia juttuja.

                    4.vrk jälkeen Jannella on kasassa 251,7km ja minulla 421,5km.


VIIMEISET 4h

                    Oletteko joskus kiristäneet maratonin lopussa? Aika harvoin se edes onnistuu. Usein sitä on niin väsynyt, ettei lähde mitään. Itse onnistuin nyt kiristämään radalla olo tahtia viimeisen reilun 7h ajan. Ja olo oli klo.12 jälkeen sen mukainen - yli 7h loppukirin jälkeen.

                   Janne toipuu puoli yhden maissa radalle. Janne toteaa lähtiessään pilke silmäkulmassa, että jää sinä vuorostaan lepäämään. Janne oli sinnikäs kaiken aikaa. Lähes 12h/vuorokausi kävelyä. Tuo neljä kertaa ja viidettäkin päivää Janne aloitti hyvällä motivaatiolla. Janne sai lopulta jopa yli 13km kasaan vielä lopputunneilla. Janne on kiistatta Nivalan kaikkien aikojen paras kävelijä. En ainakaan ole kuullut paremmasta.

                   Itse olen kovan puristuksen jälkeen kuin kuiva sitruuna, joka on unohtunut puristimeen. Yritän silti. Hieman ennen klo.13 käynistän taas kellon. Joka kierroksen jälkeen vedän kourallisen apetta ja useita desejä juomaa, mutta en palaa millään. En sitten millään! Olen kierros kierrokselta aina vain uupuneempi. Tuntuu kuin olisin ollut ikuisuuden radalla, ja takana on vasta kolme kierrosta. Taas kourallinen sipsejä ja 70%:sta tuoremehua, jota join yksinomaan viimeiset neljä vuorokautta veden lisäksi. Vähän on jo sumuinen olotila. Muistan kaverin toiveen. Kierros vielä siis, kaverin isän muistolle. Jotenkin jaksan tuon kierroksen tuon ajatuksen voimin hieman edellistä paremmin.

                  Sitten menen sisälle. Riisun kosteat vaatteet 34:nen kerran. Viimeisen kerran, tällä erää. Menen tyypilliseen tapaani nestekippojen kera sohvalle jalat koholla lepäämään. Vapisen kuin haavan lehti. Olen aivan finaalissa. Voimat riittävät juuri ja juuri juomaan. Ajatus edes istumaan noususta tuntuu liian kovalta. Kuulen välillä Jannen käyvän huoltopöydällä, sepeli ropisee. Askeleen äänet loittonevat - ropina vaimenee - Janne se siellä vielä painaa. Pumppi myös. Kovia kavereita. Latinki on ollut niin kova, että tuntuu hetken luuseri ololta levätä, kun toiset vielä painaa.

                  Puolen tunnin lepäilyn jälkeen alan horjuvin askelin kerätä kamoja - aina välillä levähtäen. Tämä oli tässä. Tässä tilassa en keksi enää mitään "järkevää" syytä palata radalle keräämään ehkä 1-2 lisäkierrosta. Akilleskin on melko turvoksissa. Syitä alkaa löytymään, kyllähän te tiedätte, jos sille puolelle alkaa kallistua. Mutta silti päätös tuntuu edelleen erittäin fiksulta. Unkarissa sitten, jos on tarvis. Nyt ei hevostella, ei.

                  Laskin juoksevani kuvainnollisesti 400km matkalla Hämeenlinnaan asti, mutta kuulema menin ohi Janakkalankin? Kaloreita kului pelkästään lenkeillä 34 000 kcal. Kydöntieltä on kotiini noin 2,5km matka. Tuntui kuin olisimme poistuneet jostain kaukaa ja palanneet Nivalaan. Niin tiiviiksi tuli tuo reitti, että se eristäytyi mielessä muusta Nivalasta. Todella terapeuttistakin, jos sen oikein ottaa.

                 On kiitosten vuoro. Kiitettäviä on niin paljon, että käykö(?), jos lausun YHTEISEN kiitoksen!!! KIITOS KAIKILLE!!!

                 Lopuksi vielä maininta, millä kengillä juoksin tuon 427,3km. Ensinnäkin käytin Ylivieskan InterSportissa teettämiä pohjallisia. Minulla oli kolme pohjallisparia mukana, joita kaikkia käytin. Kaikki ovat samanlaisia. Itse en käytä mitään lisäpehmukkeita, muuta kuin pohjalliset vain lenkkareihin. Jokaisella on vähän omat jutut tässä mielessä, sillä jalat ovat jokaisen juoksijan henkilökohtaiset työkalut.

                 178km juoksin Brooksin Glycereillä. Ne ovat aika vahvasti vaimennetut. Taas yksilöllistä, mutta minä käytän mieluusti nuita, jos jalkapohjat alkavat mennä helliksi tai nilkan seudulle (esim. akillekseen) alkaa tulla painetta. Toisaalta reilu vaimennus aiheuttaa välillä tuntemuksia lonkanseudulle, väsyttää sitä osaa jaloista.

                 135km juoksin Nike Zoom Pegasus 31:llä, jossa on droppi vain 2mm, eli päkiän ja kannan ero. Aivan ihanteellisen tuntuinen, kuin sukka jalassa. Tuo ei edes rasita niin paljoa esim. akillesta kuin luulisi, sillä minulla on näin pitkissä niin hiipivän matala askel, että dropin merkitys on olematon. Tämä oli erityisen hyvä, jos lonkanseutu tai reisiosasto alkoi väsymään. Sen sijaan tämä oli hieman kevyemmin vaimennettu ja jalkapohjien ollessa hellinä, oli silloin nämä taas huonompi valinta.

               76,5km Pegasus +30:llä. Aivan ykkös peruskengät. Ei missään mielessä aivan huiput, mutta toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Näitä pitäisi tilata varastoon.

               37,8km Pegasus +30 puolinumeroa isompi koko. Tämä jäi vähälle käytölle, koska jalkaterä ei ehtinyt turvota, joten nämä sitten vähän hankasivat, kun jalka oli kenkään liian pieni.

                      Lopputulokset näettä tilastopljäyksestä. Olotila on erittäin tyytyväinen ja onnellinen. Säähän oli kaiken aikaa aivan priima, joka varmasti hieman mairittelee tätä tulosta. Mutta otetaan nyt tämä hieno tulos vastaan. Nyt syyskuun loppu juoksematta. Ja tarvittaessa lokakuun alustakin vielä vähän aikaa. Tarkoitus on palata harjoittelun pariin sauvakävelyillä ja siitä sitten pikku hiljaa hölkkää sekaan. Koossa on tälle vuodelle jo lähes 4000km juoksua (3987,2km), joten eiköhän tuota hetken kärsi olla juoksematta. :=)

Ps. Ilmoittautuminen Unkariin lähti. Vielä odotellaan, hyväksytäänkö minut epävirallisiin MM-kisoihin. Yes! Aika makia ajatella - MM-kisat. Tässä starttilistaa tällä hetkellä.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 23.9.2014

maanantai 22. syyskuuta 2014

#lihr100h - PÄIVÄUNET TODEKSI osa. 2/3

3.VRK...jatkuu... voit lukea linkeistä osa 1/3 ja osa 3/3.

                       ...Torstai-iltapäivä. Taas alkaa vähän painamaan. Päivän tuoreimmat lenkit ovat eittämättä jälleen takana. Edessä on vielä kolme lenkkiä. On vain jaksettava - ja silti säästeltävä. Tätä on hyvin hankala avata niille, jotka eivät ole näitä kokeilleet. Tämä on kuin syvyyssukellusta(?). Syvälle voi mennä, mutta pinnalle pitää päästä - sitten kun tarvii. Mitä enemmän on kokemusta sukelluksesta, sitä rohkeammin painat pään pinnan alle. Ainakin minulla se toimii silleesti.

                        Piristyn pian könytessäni surkeaa, mutta eteenpäin vetävää ultramatalaa ja hidasta hölkkääni. Vierelleni sujahtaa ex-huippujuoksija pyörällä. 
Veijo on minulle legenda. Tunnen Veijon pitkältä ajalta. Veijon "pomput" elää kavereiteni keskuudessa edelleen omaa elämäänsä. 90-luvun alussa. Tuolloin samannäköinen mies veti tosi kehittävää kuntopiiriä, joista hyvin monet puhuvat edelleen. On tunnelmaa nostattavaa saada tuollainen legenda puhumaan rinnalle parin kierroksen ajaksi. 
              Veijolta ei tarinat lopu ja kun mies puhuu juoksusta, on korvat höröllä. Intohimoinen urheilumies...

                Keskustelumme ollessa lopussa, sujahtaa Janne radalle. Tulemme vastakkain. Janne oli vaihtanut monet kisat käyneet siniset verkkarit jalkaansa. Janne kertoo hakeneensa varuste muutoksella lisämotivaatiota. Jonkin ajan kuluttua, jo yksin juostessani, alan saavuttamaan Jannea. Sitten repeän ihan täysin!!! Jannen sinisissä verkkareissa on persauksissa apauttia-rallaa n.15cm viiltomainen reikä. Vaaleat kalsarit ovat hyvin näkösällä. Mahalihakset ovat olleet terveesti kipeät jo muutoinkin, joten nyt ne joutuvat todella koetukselle. Kerroinkin Jannelle, että jos olen jossain vaiheessa 398km kohdalla ja menet seisomaan reitin risteykseen nuot verkkarit jalassa, jää minulta kyllä raja tekemättä.

                   Torstai taipuu iltaa kohden. Joni käy jälleen moikkaamassa. Olikohan maastopyörällä vai rullilla(?). Nyt en muista. Torstai-iltana koen sellaista, mitä en ole ennen juostessa kokenut. Säären iho tai säärilihas sivulla lepattaa. En jostain syystä halua katsoa alas, miltä se näyttää, mutta selvästi iho on muovautunut siivekkeeksi. En ole varma, siivittääkö tuo siiveke vai jarruttaako. Todella erikoinen tunne.

                   Illalla lähden kolmea minuuttia vaille 10:n lenkille. Hetken harmittelen, kun ei kymppiuutiset osuneet tauolle. Sitten tajuan, etten ole nähnyt kymppiuutisia muinakaan päivinä, joten enköhän pärjää. Itse asiassa telkkari on käynyt vain pari kertaa päällä. Vihreät ei ilmeiseti ole enää hallituksessa. Politiikkaa toki en ole koskaan jaksanut seurata... Venäjän ja Ukrainan tilanne nähdäkseni rauhallisempi. Pääasia, etteivät ny keksi alottaa mitään päätöntä meidän päättömän suorituksen aikana. Toisaalta meillä on kyllä par´aikaa hyvät pohjakuntoharjoitukset meneillään, joten miten vain.

                  Torstai-iltana sukellan jo melko syvälle viimeisellä lenkillä. 1,4km:kin voi olla pitkä matka. Edelleenkin olen joiltakin harjoituslenkeiltä tullut heikommassa hapessa kotiin, joten en pelästy vähäenergisyyttäni. Illan viimeisen lenkin viimeisiin 2,5km menee aikaa yli 23minuuttia.

                  Torstai on päätöksessään. Janne teki muuten sangen pitkän lenkin irvokkailla housuillaan. Paljon katseita, eikä turhaan. Motivaatiota todella tuli - tiedä sitten kelle - ja mihin. Torstai-iltana nukkumaan mennessä saldot näyttää mulla 293,5km, Jannella 171,0km. Unen saanti alkaa olla jo haastavaa suhteellisen kovien jalkasärkyjen vuoksi. Jos jotenkin kuvailee kauttaaltaan särkeviä jalkoja niin sanotaanko niin, etten oo ennen tienny sanasta jalkakipu mitään.

                 Perjantai-aamu. Teen taas ensimmäisen lenkin yksin. Lähden voimistelemaan jalkoja. säikähdän pari kertaa otsalampun heijastamia oksia. Posti kulkee tänäkin aamuna. Samoin minä. Perkele, aina vaan! 8 lenkkiä joka vuorkausi. Keksimäärin yli 12km per. lenkki. Tekemisen meininkiä. 300km raja tulee täyteen ajassa 66h 15min.

               Jälleen ollaan palauduttu jonkin verran yön aikana. Aamupäivällä samoja koiran ulkoiluttajia. Ystävällisiä tsemppauksia, huomenen ja päivän toivotuksia. Olo on tosiaan kuin jossain kuplassa - kuin isolla näyttämöllä, jossa näytelmän aihe on sangen yksoikonen. Yksi juoksee, toinen kävelee, jotkut taluttavat koiraansa. Jotenkin koko muu maailma on jähmeännäköistä. Koulukkaatkin ajavat pyörillään kouluun kuin suolapatsaat. Vika ei ole heissä, vaan meidän pään sisällä. Olemme syventyneet osaksi maisemaa. Emme enää kulje Kydöntietä pitkin vaan olemme osa sitä.

                 Kolme vuorokautta täyttyy. Toivo nousee. Milloin kuvan miehet ovat nukkuneet? Koiran unta ei lasketa.
                    Saldot 3.vrk: Janne 191,2km, Onni 325,1km. 

                      Kolmen vuorokauden jälkeiset numerot ovat vasta jonkinlainen pohja. Tämä on siitä "hauska" matka (100h), että juosten 300km asti on aivan "no-niin-mutta-entäs-sitten-kamaa". 300km jälkeen vasta aletaan punnita, onko miehestä vai eikö ole. Kävelijällä tuo raja lienee 200km huitteilla? Vähän sama homma kuin maratonilla, on ensimmäisen 30km juokseminen lähes merkityksetöntä, jollet juokse hyvin viimeistä 12km.


4.VRK

                    Neljäs vuorokausi alkaa. Heti ensimmäisellä lenkillä ottaa vasempaan akillekseen. Selkeästi poikkeava tunne. Vaiva pahenee toisella lenkillä. En kerro kovinkaan monelle akillestuntemuksista. En halua mitään isoa ihmetyksen kehää ympärilleni. Tämä on kuitenkin itse junailtu kipu. 5. ja 2.viikkoa ennen tätä maratonit. Jälkimmäinen loppuun asti niistäen. Viikko sitten samassa akilleksessa tuntemuksia. Oli suoranainen ihme, että selvisin näinkin vähällä, näinkin pitkälle.

                    Koitin 4.vrk:n toisen lenkin jälkeen laittaa jäitäkin. Aluksi se tuntui auttavan, mutta alkoi kääntyä vastaan. Tilanne näytti pahalta. Nyt täytyy muistaa, että olen juossut paljon kuluttavaa tänä vuonna. Keväällä Iisalmesta - Nivalaan 128km alle 15 tuntiin. Kesäkuussa 6vrk hommassa kuitenkin erittäin intensiivisesti ekat 50h. Se söisi eliittisakin pohjaakin. Kukaan ei ole loputon. Jokainen joutuu hankkimaan aina jossain vaiheessa tielle syötettyjä lihaksiaan ja voimiaan takaisin. Saati minä, märkäkorva, jolla on vasta vajaat 18000 juoksukilsaa.

                   Olin joka tapauksessa jo hämmästyttävän pitkällä. Myös jalkojen ihon suhteen. Ihonkin täytyy tottua. Se on osa jalkojen kestävyyttä. Kaikki kestävyyden alueet tarvii harjoitusta. Pelkät hyvät varusteet ei riitä. On juostava, on liikuttava - paljon ja pitkään, jotta jalat ovat valmiit esimerkiksi juoksemaan +420km/100h. Saati sitten enemmän...

                   ...Kipu katoaa välillä. Se on huojentavaa. Yhdellä kierroksella reitin risteyspaikalla seisoo nuoripari. Ehkä arviolta 18-20 -vuotiaita. Hiljaa, lähes kuiskaamalla he toteavat hyvin minulla menneen ja toivottavat tsemppiä loppumatkalle. Hienoa nähdä nuoria kannustamassa vanhempaa setää. Sukupolvi on kuitenkin tässäkin tapauksessa minun ja nuorenparin välissä.

                  Iltaa kohden mennään. Janne on palannut ehjiin housuihin. Hyvä niin, sittenkin. Taistelu-ilme näyttää hyvältä. Olemme myös jo kuin humalaiset - nauramatta ei voi vastakkain tulla, housut kuin housut. Hauskaahan tämän pitkikin olla. Myös Jani käy taas illalla, kuten muinakin iltoina, nauramassa ja liikkumassa kanssamme. Mahtavaa eläytymistä häneltä tilanteeseen!  Pumppi olkoot unkariksi "pämstölöy", vai mitä Janne?
 
                   Illan kahdella viimeisellä lenkillä keskivauhdit huoltoineen päivineen ovat jo lähellä 9minuuttia/km. Silti ainakin teen juoksunomaista liikettä. Arvioin ylipäänsä juosseeni n.85% koko matkasta. Menin kaiken aikaa n.4-4,5min hölkkää + 30-60sek. kävelyä -rytmillä.

                  Perjantai-illan viimeisellä lenkillä vaivun ensimmäistä - ja viimeistä kertaa - ns.tiloihin. Harmi, ettei Joni päässyt tätä tilaa näkemään, kun siitä kyseli päivittäin, että joko ollaan "tiloissa". Tuli nimittäin muutaman minuutin ajaksi tunne, että voisin juosta loputtomiin. Maa ei tunnu jalkojeni alla. Tunnen vain tuulen vireen poskipäissä. En edes tiedä vauhdista, enkä välitä. Nautin vain tilastani. Surkeaa, ettei flow-tila kestänyt ehkä 7-8minuuttia kauempaa. Varmasti akilleskipu toi minut takaisin maallisten joukkoon. Akilles oli nimittäin perjantai-illan viimeisen lenkin jälkeen niin kipeä, ettei sillä kärsinyt kunnolla kävellä iltahommia majapaikassa tehdessä.

                  16h ennen loppua minulla oli kasassa 380,3km ja Jannella 231,7km. Mietin kuumeisesti, mikä olisi paras ratkaisu. Päätin ottaa jäähoidot ja nukkua 2-3h. Heräsin puolen tunnin(!) torkuttelun jälkeen VASTA kello 4.17. Aluksi vähän harmitti, että oli niin unettanut. Huojennus kuitenkin tuli, kun kävelin hampaiden pesuun kivutta! Silloin tiesin, että teen sen - juoksen sen 400km - ja hankin itse asettamani rajan Unkariin.

                 Jannella oli matkaa omaan tavoitteeseen (250km) 18,3km. Jannekin oli ollut kovilla, äärirajoilla. Janne oli ilmeisen poikki, sillä hänen liikkumistauko venyi lähelle 7,5h. Ehkä hän luotti olevansa nopea lauantai-aamuna. Ainakin uninen hän oli, kun tulin aamun ensimmäiseltä siinä vähän kuuden jälkeen. Se ei pelaa, joka pelkää.

                 9,5h ennen loppua oltiin siis numeroissa: Janne 231,7km ja minä 391,0km. Magia tilanne. Akilleksessa ei tuntunut juuri ollenkaan - tai jos vähän tuntuikin, jäi se euforian alle. Kello oli vain 37minuuttia pysähdyksissä. Olin nälkäinen. Halusin mahdollisimman mojovan annoksen 4.vrk päättymiseen mennessä. Ensin tietysti sen 400km, mutta sitten - aina vaan lisää, miten paljon vain jalka kestää. 400km täyttyikin aamun toisella lenkillä. 300m ennen täyttymistä Jani tulee autolla vastaan. Näytän kolmea sormea, kun en muutakaan improvisaatiota nopeasti keksi. 40m ennen 400km täyttymistä saavutan Jannen. Olin itse asiassa vähän kiristänyt, saavuttaakseni Jannen ennen tasaluvun täyttymistä. Tuntui tärkeältä päästä heittämään ylävitoset tuoreeltaan. 
          -"Paljo jäljellä neliäänsataan", kysyy Janne. -"Otetaanpa aivan rauhassa, malta nyt hetki vielä...NYT! ..Se on saatana siinä"! 400km täyttyy ajassa 92h 2min. Yksi läpsäytys, pari sanaa, ja jatketaan.


             Jannella on vielä matkaa omaan tavoitteeseen ja minulla nälkää kerätä lisää. Lopulta tuon lenkin jälkeen olen saldossa 402,5km ja Janne noin saldossa 240km, lenkin ollessa vielä kesken...

Tässä kuvassa on kasassa n.400,6km...    

Osa 3/3 lähiaikoina... Miten Jannen tavoite täyttyi ja miksi Veijoa nauratti lauantaina aamusella?

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 22.9.2014

#lihr100h - PÄIVÄUNET TODEKSI osa. 1/3

OSAT 2/3... OSA 3/3...

                       Monille on tuttu 100m juoksu. Jotkut käsittävät vielä jotenkin 100km juoksun, vaikka sitä on jo vaikea hahmottaa, sen ollessa n.2½ maratonia. Maraton, kun on tavattoman monelle kääntämätön paikka - saati vetää 2½ yhteen putkeen. No, tässä ei nyt puhuta siitä vaan 100 tunnin juoksusta. Hyvä ystäväni, Janne Kukkola, puolestaan käveli 100 tuntia. Sata tuntia = neljä vuorokautta ja neljä tuntia siihen päälle, jos joku ei jaksa 100 tunnin mielettömyyttä tarkemmin laskea.

                        Tässä olemme valmiita 100 tunnin prässiin. Kuten Joni totesi eka iltana pyöräillessään mukanamme: -"Tämä on brutaalia, jos joku". 
                        Valikoimme keskustan liepeiltä, taajaman päättymisen rajoilta, hyvältä tuntuvan n.1,4km lenkin, jota aloimme mättämään tiistaina 16.9. kello. 12.00. Kaiken oli määrä loppua lauantaina 20.9. kello 16.00. Numerot vaihtuvat urheilukelloissa sekunnilleen samassa ajassa lähdön merkiksi. Toivotamme toisillemme hyvää matkaa.

1.VRK...
                        Kaikki lähtee liikkeelle hyvin odottvaisin mielin. Jannella oli ollut polvituntemuksia, minulla nivusvaivaa. 5h lämmittelyn jälkeen huokaisemme. Olimme päässeet ainakin liikkeelle ilman suurempia tuntemuksia. Ehkä tästä tulee jotain. 95h jäljellä. Minulla 40,4km, Jannella 25,2km kasassa. Illan suussa pojat käy tsemppaamassa - Jani ja Joni. Jo muutamassa tunnissa koemme reittiympäristön aika eläväiseksi. Se vähän häiritsee. Ajatus 100 tunnista tässä tilassa hieman ahdistaa. Meno on kuitenkin helppoa - pidättelevää. Ilta tulee nopeasti.

                     Yhteys maailmalla tapahtuvaan alkaa hiljalleen löystyä. Koitan jollain iltatauolla käyttää telkkaria auki. Olin laittanut jonkun pitkävedon kotiliigaan. En enää muistanut mitä veikkasin. Katson hetken tyhjällä katseella sääkarttaa ja Seija Paasosta. Sammutan saman katseen aikana telkkarin, miettien miksi edes sen aukaisin. Olen jo toisaalla, joten alamme olla kotonamme. Olemme reitillä. 1,4km samaa rataa, aina uudestaan ja uudestaan. Ulkopuolinen elämä loittonee. Samalla ihmiset ympärillä alkavat tiedostaa meneillään olevan jotain poikkeavaa. -"juoksettako te koko päivän" - kysymyksiä alamme kuulla. Vastaan: -"kyllä, montakin päivää".

                         Pian on kello 24 tietämissä. Virtaa olisi, mutta on säästettävä. Tässä on vielä 88h jäljellä. Tilanne 10h jälkeen: Onni 85km, Janne 50,3km. Molemmat ovat sangen tyytyväisiä alun saaliiseen. Kovasti tekisi mieli laittaa kello herättämään aikaisin, mutta tyydyn kello 4.53 aikaan. Alussa täytyy malttaa eritoten.

                        Pienen pyörimisen jälkeen nukahdan. Tunteroisen syvän unen jälkeen puikkelehdin tavaroitteni keskeltä wc:n - ja takaisin. Sen jälkeen alkaa onneton ja ponneton nukkumisen jatko. Ehkä käyn välillä unessa, mutta huomaan aina olevanikin hereillä. Katson kelloa. Surkea yritys nukkua päättyi klo.3.09. Naps, kahvinkeitin päälle. Onko kukaan käynyt vielä ulkona? Jos kävis, ajan kuluksi, totean twitteriin syödessäni aamupuuroa. Fiilis on silti upea. Latinkin on niin kova, että on nautittavaa juosta aamupostiautojen seassa. Kilsoja kertyy. Pian vajaan 16km yöllinen aivopieru on takana.   
                       100km tulee täyteen kokonaisajassa 17h26min. Keijo vierailee rinnallamme. Koko Nivalan Garmin Team oli siis mukana tukemassa. Aamulenkillä katson hyvilläni kelloa, ehdin soittamaan tyttärelleni ennen hänen kouluun menoa. Puhelu ei kuitenkaan tavoita tyttöä, sillä en muistanut hänen lukujärjestyksen muuttumista. Oman pesueen ääntä on tärkeä saada kuulla - se antaa voimia.

                    Ensimmäinen vuorokausi päättyy 8km odotuksia (ennustetta) isompaan saldoon. 125km lämmittää ja tulee tosi helposti. Minulla jää peräti 1h30min lepoaikaa ennen toisen vuorokauden alkua. Janne kävelee ensimmäisenä vuorokautena upeasti 70,3km. 


2.VRK...

                      Vasta toisen vuorokauden toinen lenkki on keskivauhdiltaan hitaampi kuin kesäkuun 6vrk juoksuyrityksen nopein lenkki! Kaikki sujuu oudon helposti. Huollossa samat kuviot toistuu kerrasta toiseen. Jalkaterät on huollettava huolella, muuten olet ennen pitkää siipirikko. Tällaisella paketilla saa ison avun jalkojen puhdistukseen.

                      Jossain vaiheessa Polven Teppo veivaa lenkillään. Vaihdetaan muutama sana. Teppohan voitti taannoin oman lajinsa MM-kisoista sekä hopeaa että pronssia! 
 
                    Teppo on muutoinkin positiivista energiaa ympärilleen säkenöivä persoona. Tulen aina hyvälle mielelle nähdessäni Tepon veivaamassa hymy korvissa. Toisena päivänä yhä useampi alkaa ihmetellä touhuamme. What´s about now -tyyliin. Tietysti juoksijankin näkökulmasta alkaa olla perin koomista tulla samoja koiran ulkoiluttajia vastaan 2-3 kertaa saman päivän aikana. Erittäin hyviä koiran ulkoiluttajia olivat kaikki yhtä tapausta lukuunottamatta. Nimittäin eräällä tätillä oli flexi "pikkasen" liian löysällä. Energinen koira juoksi kovaa vauhtia kapuloitani kohden. Sain nopealla sivuttaisjuoksulla pelastettua ehkä omat jalat, mutta myös koiran jäämästä jalkojeni alle. Omistajan kommentti tuoreeltaan: -"No se tekee nuin ku juoksee". Ajatelkaa! Sanoin, ettei se saa tehdä, ja pidähän vast´edes naru tiukemmassa otteessa. Eihän koira tietysti uutta temppua ehtinyt neljän vuorokauden aikana oppia, mutta ehkä tapaus laittoi tätin miettimään - tai sitten ei.

                   Karski huumori kahden miehen asumasta huoltomökistä pitää nauruhermot löysässä ->>
                       Toisena päivänä lisääntyi myös ohikulkijoiden kannustus. Kiitos kaikille tasapuolisesti tsempeistä! Unohtamatta twitter-kansaa. Myös kotiväki vieraili pari kertaa, joista ensimmäinen kerta oli keskiviikko iltana. Päivä oli alkanut hyvän matkaa ennen aamuneljää, joten illalla kaksi viimeistä lenkkiä alkaa jo painamaan. Silti olen ollut monta kertaa harjoituslenkeillä vähäenergisempikin. On ensiarvoisen tärkeää tiedostaa, miten syvällä kulloinkin sukeltaa, jotta voi aloittaa taas seuraavana aamuna kohtuullisella hapella.
                  Janne julistaa Whats appissa hieman ennen klo.18 taistelun kivun kanssa alkaneeksi. Rakkolaastari sujahtaa Jannen kantapäähän. Illalla, hieman ennen puoltayötä meillä on koossa seuraavanlainen saalis kilsoja: Janne 110,3km, minulla 194,0km.

                  Torstai-aamussa on paljon tapahtumaa. Kello 6.09 aamulenkilläni tulee 200km täyteen. Eli ajassa 42h 9min. Luen aamulla kännykkäni viestit ensimmäisen lenkin jälkeen syödessäni taas jotain. Saan suruviestin pitkäaikaisen hyvän ystäväni isän kuolemasta. Hän pyytää tsemppausten lisäksi kiertämään kierroksen hänen isänsä muistolle. Kunnioitan myös hyvän ystäväni toivetta, että pidän tämän omana tietonani. Minulla on paljon ystäviä, joten uskon tämän jäävän myös arvoitukseksi tämänkin tekstin jälkeen. Halusin tuoda kuitenkin tämän esille, sillä niin moni asia voi vaikuttaa ja koskettaa noin pitkässä suorituksessa.

                  Seuraavalla lenkillä Janne nilkuttaa pahannäköisesti. -"Ryökäle sitä ojaa - sanoin jo eka päivänä.. jospa tämä polvi tästä kermottuu". Näen Jannen yrittävän liuskamaisen ojan yli jopa peruuttamallakin. Minun mielestäni se ei ollut varsinaisesti oja vaan liuska/alamäki, jossa oli noin 30cm nousu liuskan lopussa. Sopivalla askelkevennyksellä sen pystyi vetämään aika nätisti. Mutta polvivaivaisille tosi paha tietysti - ei kahta puhetta. Tämä on brutaalia?
                     Janne puree hammasta ja voittaa taistelun polvea vastaan. Muutaman tunnin jälkeen Janne kävelee Vanan lippalakki vakioasennossa. Lantio nytkähtelee mallikkaasti kuin Saint´s Michelinin alusvaatenäyttelyissä. Tässä hommassa voi välillä kuulla jopa meukkaamista, mutta aina myrskyn jälkeen tulee pouta sää. Tiesihän Kari Tapiokin sen jo aikaa sitten.

                    Toinen vuorokausi tulee päätökseen. Juoksen aavistuksen liian innokkaasti sen viimeisen 10km. Aikaa kuluu vain 68min. Siihen sisältyy kaikki juoma, syömä ja vedenheittopaussitkin, sekä lyhyet kävelypätkät juoksun välissä. Jätän taas reilun tunnin "palautumisaikaa" toisen vuorokauden viimeisen lenkin ja kolmannen vuorokauden ensimmäisen lenkin väliin. Minulla on koossa 230km (225km+105km). Janne on saldossa: 130,8km (70,3km+60,5km).


3.VRK...

                     Ohjeita ja neuvoja tulee välillä enemmän ja välillä vähemmän. Mielestäni ohjeita/neuvoja/muistutuksia tuli avain asioista sopivasti/henkilö. Itse tykkään enempi pyytää neuvoa kuin saada niitä, kun suoritus on meneillään. Eri asia on sitten, kun ollaan harjoittelun äärellä. Suorituksissa joutuu kuitenkin niin paljon pinnistämään oman suunnitelman ja ajatusten kanssa, ettei siihen kaipaa hirveästi ulkopuolisia mausteita. Nämä ovat erittäin yksilöllisiä asioita. Esim. taustallani paljon vaikuttanut Koskisen Pasi antoi poikasen lentää, jota arvostin paljon. Liika huopaaminen rupiaa ottamaan päähän. Luonne kysymys sekin. Entisenä keihäänheittäjänä minulla on erittäin latautunut mielentila, kun olen suorittamassa. Saatan olla jopa hieman vihainen. Joskus se häiritsee vähän itseänikin. Urheilija on kuitenkin parhaimmillaan aitona itsenään.

                   Yhtä kaikki, kaksi tarpeellista ja erittäin hyvää neuvoa sain kahdelta ystävältäni. Toinen tuli Hietapuolen Bekeleltä, joka muistutti osuvasti, että "janoon kuolee ennen kuin nälkään". Toinen taas Leskelän Jyrkiltä: -"Älä anna lihaksen jäähtyä". Pasin kanssakin puhumme pari kertaa puhelimessa, mutta enempi se on sellaista henkistä varmistelua ja fiiliksen nostoa. Pasin ääntä on aina mukava kuulla. Ja olipa Pasi kerran pahassa paikassakin, kun soitin, heh,heh...

                 Mäkstölöy -huudot kaikuvat. Joka reissu tulee jotain ihmeellisiä sanoja. Pärjäisiköhän tuolla sanalla Unkarissa? Mennään torstai-iltapäivää kohden. Kaksi miestä kerää kilometrejä nöyrästi. Jos ei ole ennen suoritusta nöyrä niin aikansa kierrettyään samaa rataa, tulee nöyräksi. Garmin Team Nivala (minä, Janne, Joni, Jani ja Keijo) pitää kaiken aikaa hullun hauskaa chattia whatss appissa. Ei olisi uskonut kuinka piristävää läppää siellä saatiin aikaiseksi - vaan mitä poijjat?

                 Toisessa osassa mm. Mitä Janne keksi myöhään torstai-iltapäivällä motivoidakseen itseään tuleviin kilsoihin? Ja mikä soppa siitä syntyi? Se ja paljon muuta jatko-osassa   #lihr100h - PÄIVÄUNET TODEKSI osa. 2/3, joka ilmestyy lähiaikoina... Tässä kuva tieto ja ruokailukeskuksesta.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 22.9.2014

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

#lihr100h STATISTIIKKA

                       Kun numerot otetaan ulos datamittareista, ovat ne koruttomia ja kylmiä. Numeroita katsoessa et pääse faktoja pakoon. Tein eilen loppuneesta 100h juoksusta (Jannella 100h kävely) mielestäni aika tanakan tilastopläjäyksen, jonka tässä esittelen. Muutama sana kuitenkin luennan tueksi.

                       Lenkkiaika: Siihen kuuluu se aika, jolloin kello oli päällä. Ja kello oli päällä kaiken aikaa - oli sitten vuorossa juoksu, kävely, pusikossa/keraamisella käynti, juomien tai syömien ottaminen. Joillakin lenkeillä joutui kesken lenkin käydä myös vaihtamassa esimerkiksi sukkia tai lisäämässä rasvaa - vähentämässä vaatetta, lisäämässä vaatetta. Tuo kaikki sisältyy lenkkiaikaan, joten katsoessanne lenkkien ja vuorkausien keskivauhteja, huomioikaa edellä mainittu.

                       Huolto/lepoaika: Tuo aika alkoi käydä armottomasti heti, kun kello painettiin pysähdyksiin, lenkin liike loppui. Huolto/lepoaika päättyi aina vasta sitten, kun kello seuraavan kerran käynnistyi. Nopein huolto/lepotauko oli kohdallani 4.vrk:n viimeisen ja toiseksi viimeisen lenkin väli. 22minuuttia. Tuona aikana siis huolsin itseni. Vaihdoin osan vaatteista. Tsekkasin jalat ja kaikki muutkin kriittiset paikat. Rasvaa lisää. Edellinen lenkki talteen koneelle. Söin ja join. Eli aika marginaalinen oli se aika, kun olin levossa. Brutaalia, kuten Jonte-Konde hyvin kuvasi. Siinä ei paljon meikkailtu.

                      Varsinainen blogi tulee sitten aikanaan. Näin yleisesti voin kuitenkin todeta, että me molemmat voimme hämmästyttävän hyvin. Janne oli ollut aamulla jo metillä. Itsekin voisin tarvittaessa vaikka juosta. Tosin vasen akilles (alla kuva) ei siitä varmaan tykkäisi. Mutta jalalla - ja jaloilla - kärsii kävellä aivan normaalisti. Jälkiturvotukset kuuluvat muutoinkin tähän lajiin.


1.VRK
Onni


Janne





kilsat


kilsat
1.lenkki
2:01:31
20,2
2:05:26
12,6
lepo/huolto
0:35:00


0:35:00










2.lenkki
2:06:51
20,2
2:03:47
12,6
lepo/huolto
0:53:00


1:16:00










3.lenkki
2:01:23
18,7
2:12:13
12,6
lepo/huolto
0:43:00


1:25:00










4.lenkki
1:26:28
12,9
2:12:15
12,5
lepo/huolto
0:38:00


6:10:00










5.lenkki
1:25:54
13,0
1:57:00
10,0
lepo/huolto
3:53:00


1:11:00










6.lenkki
1:47:55
15,7
1:51:10
10,0
lepo/huolto
1:04:00


1:02:00










7.lenkki
1:36:51
14,3



lepo/huolto
1:10:00














8.lenkki
1:07:52
10,0



lepo/huolto
1:30:00


















kilsat


kilsat
1.vrk yht.


yht.


yht.
lenkkiaika
13:34:45


12:21:51

lepo/huolto
10:25:15
125,0
11:38:09
70,3









vauhti
0:06:31


0:10:33




























2.VRK
Onni


Janne





kilsat


kilsat
lepo/huolto
0:00:00


0:06:00

1.lenkki
1:46:20
15,8
1:52:33
10,0
lepo/huolto
0:48:00


1:06:00










2.lenkki
1:49:51
15,8
1:51:09
10,0
lepo/huolto
1:06:00


1:31:00










3.lenkki
1:30:32
12,8
1:55:52
10,0
lepo/huolto
0:38:00


1:34:00










4.lenkki
1:34:57
12,8
1:50:25
10,0
lepo/huolto
0:44:00


6:16:00










5.lenkki
1:27:27
11,8
2:09:08
10,3
lepo/huolto
6:00:00


1:09:00










6.lenkki
1:42:41
14,4
1:58:48
10,2
lepo/huolto
0:39:00


0:43:00










7.lenkki
1:22:05
11,6



lepo/huolto
0:43:00














8.lenkki
1:08:23
10,0



lepo/huolto
1:11:00


















kilsat


kilsat
2.vrk yht.


yht.


yht.
lenkkiaika
12:22:16


11:37:55

lepo/huolto
11:37:44
105,0
12:22:05
60,5









vauhti
0:07:04


0:11:32




























3.VRK
Onni


Janne





kilsat


kilsat
lepo/huolto
0:05:00


0:15:00

1.lenkki
1:47:44
14,4
1:54:41
10,1
lepo/huolto
0:43:00


1:02:00










2.lenkki
1:53:43
15,7
1:59:39
10,1
lepo/huolto
0:47:00


1:06:00










3.lenkki
1:37:30
12,9
1:51:29
10,0
lepo/huolto
0:51:00


1:10:00










4.lenkki
1:18:41
10,0
1:53:49
10,0
lepo/huolto
0:54:00


6:52:00










5.lenkki
1:27:30
10,5
2:19:39
11,5
lepo/huolto
5:53:00


1:05:00










6.lenkki
1:38:15
11,5
1:40:48
8,7
lepo/huolto
0:45:00


0:49:00










7.lenkki
1:24:50
10,0



lepo/huolto
0:42:00














8.lenkki
1:17:34
10,1



lepo/huolto
0:56:00


















kilsat


kilsat
3.vrk yht.


yht.


yht.
lenkkiaika
12:25:47


11:40:05

lepo/huolto
11:34:13
95,1
12:19:55
60,4









vauhti
0:07:51


0:11:35




























4.VRK
Onni


Janne





kilsat


kilsat
lepo/huolto
0:03:00


0:16:00

1.lenkki
1:36:19
12,0
2:00:45
10,3
lepo/huolto
0:55:00


1:10:00










2.lenkki
1:38:06
11,9
1:55:24
10,1
lepo/huolto
0:47:00


1:10:00










3.lenkki
1:27:38
10,1
2:01:27
10,1
lepo/huolto
0:50:00


1:00:00










4.lenkki
1:39:13
11,1
1:53:42
10,0
lepo/huolto
0:50:00


7:23:00










5.lenkki
1:29:44
10,1
1:55:36
10,0
lepo/huolto
5:24:00


0:50:00










6.lenkki
1:32:56
10,7
1:52:52
10,0
lepo/huolto
0:37:00


0:32:00










7.lenkki
1:30:16
11,5



lepo/huolto
0:44:00














8.lenkki
1:08:14
8,7



lepo/huolto
0:22:00














9.lenkki
1:24:58
10,3



lepo/huolto
0:00:00


















kilsat


kilsat
4.vrk yht.


yht.


yht.
lenkkiaika
13:27:24


11:39:46

lepo/huolto
10:32:36
96,4
12:20:14
60,5









vauhti
0:08:23


0:11:34



















5.VRK (4h)
Onni


Janne





kilsat


kilsat
lepo/huolto
0:56:00


0:36:00

1.lenkki
0:50:28
5,8
2:01:48
10,5
lepo/huolto
2:14:00


0:34:00










2.lenkki




0:31:30
2,8
lepo/huolto




0:17:00














kilsat


kilsat
5.vrk (4h) yht.


yht.


yht.
lenkkiaika
0:50:28


2:33:18

lepo/huolto
3:09:32
5,8
1:26:42
13,3









vauhti
0:08:42


0:11:32






KAIKKI YHTEENSÄ!!!



















matka
427,3


265,0
lenkkiaika
52:40:40


49:52:55
lepo/huolto
47:19:20


50:07:05







vauhti
0:07:24


0:11:18







Lenkkien määrä
34


26
keskipituus/lenkki
12,56km


10,19km



Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 21.9.2014