perjantai 28. maaliskuuta 2014

IISALMESTA NIVALAAN JUOSTEN VOL.2

                      Tekaisin paikallislehdelle vielä sellaisen suppeamman "lehdistöversion" ehdolle. Ajattelen, että joku voisi haluta pian senkin lukea, joten julkaistaanpa se sitten tähänkin "lukijaetuna" ennen lehden julkaisua. :)

"

                                   IISALMESTA NIVALAAN – JUOSTEN

                 Haaveet kannattaa kääntää syvälle kaiverretuiksi muistoiksi. Pitkien suorituksien aikana kaikki teennäinen väistyy ja opit aina lisää itsestäsi. Samalla kasvat henkisesti senttitolkulla, josta on mittaamaton hyöty arkielämässä, joka on ainakin henkilökohtaisesti kääntynyt juhlaksi taapertamisen sijaan. Työkään ei ole enää työtä vaan sykli päivässä jolloin on muuta ajateltavaa. Ei työ enää rasita, korkeintaan palauttaa paljon kulkeneita kapuloita, valkoisen talon käytäviä työvuoron aikana kävellessä useamman kilsan. Yhdellä siivellä tulee positiivinen ajattelu, toisella elämän helppous, kun arki ei enää rasita. Hieman vastausta siihen, miksi juoksen ylipitkiä matkoja. Tiedän sen askarruttaneen yhden jos toisenkin mieltä.

                 Sunnuntai 23.3.2014. Klo.3.28. Seison Iisalmessa, Koljonvirran taistelijanteoksen vieressä. Iisalmelainen juoksuystävä Ari on lupautunut juoksemaan kanssani ekat 14km. Velipoika Ossi vetelee vielä savuja, ollen valmiina huoltamaan. Tavoitteena on juosta n.128km matka Iisalmesta Nivalaan alle 16h aikana. Se vaatii vähintään 8km/h tahtia 16h ajan.

                 Lähden liikkeelle. Lähtöpäivä sunnuntai, liikenteen vähyyden vuoksi valittu. Lähtöaika (kello 3.30) on puolestaan huonosti valittu, sillä lähdimme Nivalasta jo klo.1.30. Illasta tuli nukuttua vain 1h. Jaloissakin tuntuu alkuvuoden runsas määräinen harjoittelu kesäkuun 6vrk juoksuun tähdäten. Siispä tästä tuli ”vain” alkupala hieman tukkoisilla lihaksilla suoritettuna.

                 Ari heilauttaa kättä. Hänen osuus on ohi. Kiitos vain! 14km takana, jotain 114km edessä. Jalat ehkä hieman lämmenneet alun jumisesta tunteesta. Juoksu ei tunnu hyvältä. Etenee kuitenkin. Kiuruvesi menee ohi. Alkaa kunnon mäet. Pian on monta isoa mäkeä takana. Ossi päivittää twitteeriin tilanteita. 5h takana ja 47km. Helposti tulee vielä. Huono juoksutuntuma rauhoitti alkua, hyvä niin.

                 Aittojärven hurjat mäkiset suoratkin ovat pian takana. Tikkaan vielä Kuusenmäen päälle, 52km kohdalle, josta alkaa laskuvoittoinen loppu-osuus. Noin 76km kotikaupunkiin ja tillaripatsaalle. Vielä ei saisi päästää ajatuksiin jäljellä olevaa matkaa. Ylipitkät suoritukset vaativat vahvan kunnon lisäksi rautaista psyykkistä kuntoa.

                 Pyhäjärvellä ajateltu 64km puoliväli. 6h 54min ajan ovat kapulat heilahdelleet toinen toisen eteen. Edelleen varsin helppoa. Hieman vaivihkaa vauhti nousee. Joutsenet huutavat. Mitä ne sanovat? Tulkitsen, kun en saa selvää: -”mitä jäbä duunaa”… Vaskikello jää taakse. En soita nyt(kään) kelloa. 71km kohdalla alan vaipua ns.”tiloihin”. Tämä on tuttua, mutta joka kerta sieltä noustakseen on voitettava väsymyksen ja voimattomuuden este.

                 78km kohdalla helpottaa hieman. Huokaisen. Meno on edelleen eteenpäin vievää. Olen 16h aikataulua reilun tunnin edellä. Tuntikertymät ovat tulleet alun 9,8km/h tasaisesti kohti lähemmäs 8km/h. Hyvä tilanne suhteessa tavoitteeseen antaa voimia. Silti jokainen askel on otettava itse.

                 88km kohdalla vaivun syviin vesiin. Menee jo välillä sekavaksikin. Näen sen Ossin ilmeistä. Hieman vaarallista olla tietämättä hetken mitä on tekemässä, kun on juossut lähes 10h. Tuo hetki kestää noin 15min. Alitajunnasta tulee käskyt jaloille, ne liikkuvat – raunioilla oleva nuppi keikkuu mukana. Nousen kuitenkin takaisin tietoisuuteen. Jopa voimaannun. Mikä tunne, sitä ei voi sanoiksi pukea.

                 Huoltoauto kiehuu, mutta kestää lopulta perille lisänesteiden avulla. Huoltomies Ossi tekee huikean suorituksen huoltopuolella. Se oli tärkeää juoksun onnistumiselle. Kiitos, Ossi! Haapajärvellä tulee 100km täyteen ajassa 11.17.38. Sivuseikka, nyt ei juostu satasta. Haapajärven jälkeen mukaan liittyy neljä juoksijaa, Keijo (25km ennen maalia), Joni (24km), Jani (19km) ja Tanja (17km). Kiitos merkittävästä tuesta!

                 Lopussa voimia tuntuu olevan jäljellä. Hyökkään tosissaan 15h alituksen kimppuun 16h sijasta. Leikittelen vauhdeilla hieman Haapaperällä – varaa tuntuu olevan. Osa hengästyy – hymyilen. Loppukirin otan kuitenkin maltillisen myöhään. Tillaripatsasta kosketan ajassa 14.48.30. Reilu tunti alle tavoitteen. Matkaa kertyi 128,8km. Noin 20 paikalle vaivaantunutta lämmittää räntäsateeseen päättyneen suorituksen lopuksi. Saan vaaleanpunaisen ruusun Janin vaimolta Katjalta. Kiitos! Taas kannatti juosta pitkästi.  

Onni Vähäaho   
"



Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 28.3.2014

tiistai 25. maaliskuuta 2014

IISALMESTA NIVALAAN 128,8km

                    Tämä oli yksi vuoden kolmesta haaveesta juoksuharrastuksen puolelta tälle vuotta. Päällimäinen tavoite oli saada elämys, juosta hieman kauempaa kotikaupungin merkkipatsaalle. Niin ikään ajatus oli juosta tämä Iisalmi - Nivala (128,8km) juoksu mahdollisimman aikaisin keväällä. Tietysti siksi, että tästä kirjoitushetkestä on enää vaivaiset 81 päivää 6vrk juoksun starttiin. Siksipä startti-aamuksi valikoituikin stabiili maaliskuun sunnuntai - sunnuntai, jolloin liikenne on hiljaisimmillaan. Ultrajuoksija on usein jossain vaiheessa pitkää juoksua väsynyt. Väsynyt taivaltaja tienpäällä ei ole riskitön.

                    Tämän vuoden alusta alkaen laskettuna olen harjoitellut paljon (1422km) oman mittapuuni mukaan. Vuotta on edennyt vajaa 3kk. On selvää, että kroppa on harjoitusrasitustilassa. Tämä oli suunniteltua. Siksi tavoitteeni selvittää juoksu Iisalmesta Nivalaan alle 16h oli vähintäänkin motivoivan haastavan tuntuinen. Selkokielelle käännettynä 8km tunnissa 16h ajan.

                    Tekemisen toleranssi kapenee, kun tullaan suoritukseen rasitustilassa, tavoitteen ollessa sen mukaisen maltillinen. Voi kuulostaa hassultakin, mutta silloin hyvän valmiuden omaava ultrajuoksija pystyy vetämään tuon kaltaisen ajan rutiinilla suhteellisen varmasti tavoitteen tuntumaan. Selventääkseni -> Toleranssi puolestaan kasvaa, kun herkistellään henkilökohtaiseen suorituskyvyn huippuun ja nostetaan tavoite omaan maksimiin. Hevoskielellä sanottuna lähdin hakemaan vain rahasijoja, en loimea selälleni. Tosin tähänkin urakkaan upposi rahaa ihan mukavasti. Elämyksiä ei tosin voi mitata rahassa.

                    Ihminen on psykopsyykkinen kokonaisuus. Olin sisäistänyt toleranssin kapeuden. Sen seurauksena virheenä suoritukseen tuleminen vasemmalla kädellä. Hieman kuin Suomi - Norja -ottelu jääkiekossa. Hirveästi ei olisi vielä varaa antaa "tasoitusta". Lähtö oli sunnuntaina klo.3.30. Nivalasta lähdimme autolla klo.1.30. Tuo ei ollut paras mahdollinen aika lopulta, sillä sain pe-la yön lisäksi nukuttua vain 1h lauantai-iltana. Latausta oli siis kuitenkin - kuinkas muuten. Unta on vaikeampi saada, jos pää tietää lähdön olevan esim. neljän tunnin päästä. Tästä hyvä oppi tuleviin vastaaviin omatoimijuoksuihin.

                   Jottei tule väärää kuvaa niin oli minulla sentään neste -ja energiasuunnitelma. Oli muutenkin ajatusta mukana. Lisäksi sain mukaan erittäin intensiivisesti ja tilannetajuisesti toimineen huoltajan, rakkaan velipojan, joka oli oman koulunsa käynyt jo viime kesänä Nivalan ympärijuoksussa. Huollon uskomaton panos tiputti aikaani huomattavasti. En uskalla edes arvioida paljonko. Iso kiitos muistin aikana Ossille. Ja taisi seurantakin olla kohdallaan?

                  Lähtö koitti. Alkumatkasta mukanani juoksi Iisalmen paikallinen ultrapersoona, Ari Timonen. Hän auttoi osaltaan hyvänä ja lupsakkaana savolaisena seurana minua n.14km verran. Kiitos siitä Arille! Näemme taas uudelleen, ehkä jo syksyllä, ehkä jo enemmin - kuka tietää. Ensimmäinen tunti meni totutellessa ja lämmitellessä. Matkaa kertyi 9,8km (kerran kiven poisto kengästä). Jalat tuntuivat siltä, että niille on tänä vuonna tarjottu kilsoja. Usein lihaskivut nousevat pintaan, kun harjoittelua vähänkään löysätään. Viime viikolla juoksin vain 51km ennen Iisalmi-Nivala -juoksua. Vasempaan polveen pisti parin-kolmen minuutin ajan jo kolmen vartin kohdalla. Aloin puhella Arille ja Ossille rivien välistä: -"Joo, jäi pari hommaa tekemättä (rasvaukset, suolatabut yms.). Tuli lähdettyä vähän tuosta vaan meningillä... ei tullu särkylääkkeitäkään... vaikka ei niitä uskalla kovin herkästi ottaakkaan tällaisissa..." En halunut huolestuttaa poikia. Ja turhaa se olisikin ollut, sillä polvikipu meni ohi.

                   Koittelemalla eteneminen jatkui. Juoksua 9min + Kävelyä 1min -rytmillä menin. Alun kankeus ja kolotus lisäsi entisestään varovaisuutta. Halusin ottaa tämän varman päälle. Ei tässä kiirettä tarvinutkaan pitää, oli tavoite sen verran kohtuullinen, vaikka tähän saumaan riittävän kova. Toisella tunnilla jo aineenvaihduta alkoi pelaamaan. Vedenheittoakin siis. Matkaa kertyi 9,7km. Alunperin oli arvioinut, että alkuvauhti olisi toimivilla jaloilla 9,9-10,2km/h, joten eihän tämä kauas heittänyt. Pientä varmistelua vain.

                 Kolmas tunti: Hyvä rytmi löytyi. Löysin tavan juosta mahdollisiman helposti. Ossi iski juttua kuin Nivalan Jay Leno konsanaan. Aina kun fönäri aukesi pienen tauon jälkeen, oli ensimmäinen sana: -"sykkeellä". Se oli hauskaa, vaikka joskin aika nopeasti arvattavaa. Kolmannellakin tunnilla piti heittää vettä. Mietin hetken suolan saantia, tuleeko sitä nyt riittävästi. Suola sitoo nestettä. Nesteiden ei tule mennä liian nopeasti läpi. Matkaa kertyi 9,5km.

                Neljäs tunti: Ossi yllättää huolto-ammattitaidollaan! Annan termosvyön Ossille hieman Kiuruveden (reilu 30km) jälkeen. Ossi: "-Nyt meni vähempi juomaa. Muistahan juua ja syyä koko ajan, muuten tulee noutaja". Jokaisessa vyössä oli vain 6dl omaa juomaseosta. Jokaiselle tunnille tuli lisäksi 3dl extrajuoma. Vyötä vaihdettiin 2h välein. Juomaa meni siis 9dl/2h. Lisäksi jokaisen ABC-huoltamon kohdalla otin joko kahvin tai kaakon Ossin hakemana lennosta. Olinkin juuri juonut tuon kahvin, jonka vuoksi vyöhön jäi vähän juomaa, mutta pointti olikin siinä, että minulla oli matkassa ammattitaitoinen huoltomies. Neljännellä tunnilla kertyi matkaa 8,8km, johtuen yhdestä metsän lannoittamistauosta. Lisäksi alkoi erittäin mäkinen osuus, väli Kiuruvesi-Pyhäjärvi. Jokainen autolla tuon välin ajanut tietää mistä puhun. Ensimmäinen maraton täyttyy ajassa 4.28.30. Eli supermaltillista. Nivalan ympärijuoksussa eka mara oli 3h53min viime vuonna, tosin kesällä.

                Juomaseos: Tämä muistin aikana. Sillä kuitenkin sitä tietoa etsin täältä sitten seuraavan ultran koittaessa. Eli 3l vettä + 5 mittaa maxim jauhetta + 3dl maltoa + 2 kukkura lusikkaa hunajaa + 2tl suolaa... Extrajuomina tunnin välein otin erinnäisissä järjestyksessä n.3dl annoksen mustikkasoppaa, alkoholitonta olutta, limsaa, lihalientä (jota otin vain kerran, sillä se oli mennyt kylmäksi, eikä toiminut enää tarkoituksenmukaisesti). Syömisinä oli 20min välein sipsejä, nakkeja, keksejä, suklaata, korvapuustia, munkkia, suolavoileipiä tai banaania. Osimmoilleen näin.

                 Viides tunti: Vakaata menoa. Ei mitään extrataukoa. Nautinnollisin tunti. Kertymää 9,2km.

                Kuudes tunti:  Edelleen vahvaa menoa. Tämä tunti sisälsi reitin kovimman nousuosuuden, Aittojärven kohdalla. Samalla saavuin reitin korkeimmalle kohdalle, jonka jälkeen alkoi laskuvoittoinen loppuosuus. Reitin nousuvoittoisuuden ja yhden hartaan vedeneheittotauon vuoksi kertymää oli "vain" 8,9km. Mielestäni juoksin erittäin varovaisesti ylämäet. Meinasin kompastua hiekoituskiviinkin.

               Seitsemäs tunti: Pilviverho alkoi ensimmäistä kertaa rakoilla. Lähtiissä oli -2 astetta pakkasta, nyt oltiin muutama aste lämpimän puolella. Juoksu oli vielä vahvaa. Olin kuitenkin ehkä aavistuksen innostunut ohittaessani reitin korkeimman kohdan. Ehkä se vähän alkoi tuntumaan, nousut kuitenkin... ja miksei edetty matkakin tässä rasitustilassa... Vanha koulukaveri, Päivärinnan Pekka, kävi ajamassa hetken rinnallani. Kiva yllätys. Pekka on nykyään kova hiihdon harrastaja. Terveiset ja kiitokset Pekalle! 64km kohta (lähes puoliväli) täyttyy ajassa 6h 54min. Seitsemäs tunti kerryttää matkaa 9km. Pyhäjärvellä otan kaakaon vaihteeksi ja munkin tietenkin.

                Kahdeksas tunti: Tämä olikin tullut merkillisen helposti. Olinkin hymäillyt mielessäni, että ompas rutiinitaso noussut hurjasti, kun sujutellaan vain vihellellen Iisalamesta Nivalaan niin että heilahtaa, vaikka harjoiteltu on ja paljon. Eihän tämä olisi ultrajuoksua ilman ns."tiloja", joihin aloin valua kahdeksannella tunnilla. Mietin jo siinä vaiheessa, että vaihdan Juoksu 9min + Kävely 1min -rytmin 4+1 -rytmiin. Toinen osa aivoista ehdotti, että otetaan harjoituksena 9+1:llä niin pitkästi kuin menee. Olin tunnin edellä tasaista (8km/h) tavoitevauhtia, joka antoi voimia. Oli siis vara vaikka vähän hyytyä. Eteneminen muttui kuitenkin äkkiä taapertamiseksi, mutta matkaa kertyi. Harjoittelu on kannattanut. Mies etenee vaikka on ns."tiloissa". Kahdeksas tunti 8,6km. En käsitä vieläkään miten sain tuollakin tunnilla noinkin paljon kasaan kilsoja. Kahdeksan tunnin jälkeen koossa oli 73,5km. Vaikea väli oli 71-78km kohta. Pitkät 7km tuossa kohtaa.

               Yhdeksäs tunti: Toinen maraton (4.50.06) täyttyy ajassa 9.18.36. Juoksupätkät (9min) alkavat tuntua ikuisuudelta. Välillä erehdyn laskemaan paljonko on Tillaripatsaalle. Haen lähempiä maaleja... Haapajärveä... Seuraaavaa siltaa... Seuraavaa mutkaa... Haen muuta ajateltavaa mielen lokeroista. Silti, raastoa ilmassa. Myös juomaseos alkoi tökkiä. Onneksi oli mukana Saskian kivennäisvettä - se upposi... Musiikkivehkeet ovat olleet koko matkan taskussa. Ossi on ollut musiikkini ja radioni. Enkä enää uskaltanut laittaa nappeja korville. Kaikki keskittyminen oli edessäni olevassa valkoisessa pientareviivassa. Liikennekin oli hieman vilkastunut. Tällä tunnilla alkoi tuntua hiertymää aikaisemman lannoitusreissun jäljiltä. Metsästä löytyi kuitenkin lunta ja taskusta lisää paperia. Kaikenlaista. Toimenpiteet helpottivat - lumi viilentää... Matkaakin kertyi kuitenkin 8,3km.

              Kymmenes tunti: Tunnin alkaessa olin tavoitetta edellä 1h12min. Tämä oli tunti, kun lähestyttiin Haapajärveä. Käsikin nousi yhdestä autosta. Koti lähestyy. Se ei silti poistanut sitä tosiseikkaa, että tämä oli matkan hankalin tunti. Olin ko.tunnin loppupuolella "hieman" sekaisin. Olin menossa metsään, enkä tiennyt miksi. Velipoika seisoi tien ravissa. En muista tarkkaan edes mitä sanoin. Ylitin tien, kait katsoin liikennettä - en muista. Vaarallinenkin hetki. Tuo välillä 88-89km, kilsa-ajat: 7.51 ja 8.03. Olin kuitenkin siis myös mennyt eteenpäin. Tuossa vaiheessa oli kova Jaakobin paini. En uskonut pääseväni perille. 30km jäljellä ja horjuvin askelin juoksin eteenpäin. Minuuttikin tuntui pitkältä hetken aikaa. Kertymää kuitenkin taas mukavasti, 8,1km. Tässä kohtaa huoltoauto rupesi kuumenemaan. Ossi joutui lähtemään autolla - vielä kun sillä pääsi - hakemaan lisää nestettä autolle. Tuosta eteenpäin oli pakko antaa autonkin välillä jäähtyä. Samalla siirryttiin hieman juomien kanto taktiikkaan ja 4+1 etenemisrytmiin. Tässä kohtaa todella koeteltiin...

              11 tunti: Pääsin tiloista takaisin, hieman siedettävimpiin tiloihin. Haapajärveä edeltävän sillat tulivat eteen. Yksi vedenheitto tauko jotenkin helpotti ja piristi. Kertymää 8km. Tasaista kertymistä. Olennaisinta oli kuitenkin saada olo paremmaksi. Juomat kannossa etenin, nauttien ns.takaisin tuloa.

             12 tunti: Tämän tunnin alkupuolella täyttyi 100km, ajassa 11.17.48. Ihan kohtuullista. Mutta edelleen toissijaista. Tässä ei nyt juostu satasta. Olo alkoi todella voimaantua. Kiviäkin oli kengässä, mutta en maltanut niitä edes heti poistaa. Nyt oli isku päällä, vaikka se ei enää hirveästi näkynyt kertymissä, sillä en halunut juosta vieläkään itseäni pihalle. Vielä oli matkaa ja aikaa kiristää. 12tunnilla kertyi 7,9km. Tuon tunnin loppupuolella liittyivät matkaan Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivala ja Joni "Jonte-Konde" Laakkonen. Iloinen yllätys, että sain seuraa jo pian Haapajärven taakse jäädessä. Tuo yhdistettynä hetki aikaisemmin kohentuneeseen tilaan antoi voimia rutkasti. Nyt tiesin, että viisaasti juoksemalla näkisin patsaan tänään.

             13 tunti: Tällä välillä mukaan liittyi vielä niin Tanja Löytynoja kuin Jani "Pumppi" Jyrkkäkin. Vointi olikin jyrkässä nousussa. Lähestyttiin Karvoskylää. Oksava ohitettiin. Ossi jaksoi tsempata. Kova pesti. Auton temppuilut kaupan päälle. Huikeaa. Tällä tunnilla kertyi matkaa tasan 8km.

             14 tunti: Tunnin alkupuolella oli äiti ja velipojan avopuoliso olivat tulleet kannustamaan. Kannustus auttaa aina. Vielä kerran, dusseldorf - ja metsään kananjuoksua vilikkaasti kämmenet takaposkia yhdessä pidätellen. Hartausta muistuttava kolme minuuttinen pusikossa. Hiljentymistä, ei veisuuta tai messuakaan... Jotenkin jäi huolellisesta suorituksesta huolimatta poltteleen listossa, joten heilautin vielä pari litraa lunta perään. Se piristi kummasti askelta ja nosti lantiota. Kertymää kaikkineen voimisteluliikkeineen 7,7km. Tuo pusikkokeikka teki kuitenkin sen, että 15h alitus ei ollutkaan aivan päinselvää. Onneksi voimia oli kuitenkin mukavasti. 9-8,5km ennen maalia teinkin neljälle kaverilleni pienen kokeilun, ovatko hereillä. Juoksin tuon pätkän n. @5:30 -vauhdilla. Mukana olleet huomasivat vauhdin nousun. Sain jonkusen jopa hengästymään, joka voidaan aina laskea positiiviseksi asiaksi, kun nuoret verevät ihmiset hengästyvät. Se tekee hyvää sydämelle välistä.

              Viimeiset 48min 30sek ja 7,3km: Eli tuon loppupätkän menin @6:37 -keskivauhdilla, sisältäen kävelypätkät. Olo oli todella pirteä. En kuitenkaan halunut aloittaa todellista loppukiriä liian aikaisin vieläkään. Halusin tulla hyvävoimaisena patsaalle. Vasta viimeisen kilsan alkaessa aloitin kiihdyttämään vauhtia. Viimeinen tonni kiihtyvänä 5min pintaan. Loppukirin kiimaisemmassa vaiheessa vauhti oli näköjään noussu @3:45 kantille. Patsaalla koittikin melkoinen yllätys, kun sinne oli vaivautunut räntäsateeseen peräti n.20 immeistä(?). Viimeiset 2h satoi räntää, alkaen hienoisesta sateesta, sataen viimeisen tunnin reippaasti.

               Hyvä aamulenkki ystäväni, Jani ja hänen puolisonsa Katja olivat ostaneet minulle kukan urakan selvittämisen kunniaksi. Kiitos paljon! Tunnelma patsaalla oli epätodellinen. Olo yllättävän freesi, räntää puotti taivaalta. Paikalla noin 20 immeistä, enempi ja vähempi iliman koleudesta hytisevänä, maltillisin mielin. Onnitteluhuutoja, halauksiakin - sää typisti patsasbileet arviolta minuuttiin. Oli kiire kylmästä lämpimään. Matkaa kotia ja suihkuun olikin lämpimän auton kyytillä vain puoli minuuttia. Kotiväki auttoi minua poistamaan vaatteet. Märät vaatteet liiskautuvat tiiviisti ihoa vasten. On hyvä päästä heti lämpimään suihkuun. Silti heti suihkun perään iski elämäni rajuin kuumehorkka. Kuumeet olikin samantien 38 kantissa. Kuumetta en senkoimmin mitannut, mutta arvioin sen kestäneen nukkumaan menoon (klo.20) asti. Maalissahan olin klo.17.48.30, kuten DATASTA voi päätellä. Tässä Garminin data.

              Usein ihmisiä kiinnostaisi tietää, miten tuollaisen urakan jälkeen elämä jatkuu? Ihmisillä on varmasti monenlaisia mielikuvia - kenties viruvasta ihmiskehorauniosta tai hädin tuskin kävelemään pääsevästä, hiertymiä täynnä olevasta juoksijasta. Mitä se on sitten todellisuudessa? Jonkun verran tietysti tila vaihtelee. Juoksuharrastuksen alussa olin ihan kuutamolla pari päivää maratonienkin jälkeen. Kunnon kohentuessa toipuminen tapahtuu todella paljon nopeammin. Toleranssi kapenee.

               Olin siis maalissa sunnuntaina klo.17.48.30. Kuume oli lähellä 38:aa klo.20 sunnuntaina. Maanantai-aamuna olo oli suhteellisen normaali. Kävely normaalia. Hieman venyttelin. Annoin hieman rasittuneille polville jäähoitojakin. Saattaa kuulostaa ehkä ihmeelliseltä, mutta ennen juoksua hieman vaivanneet vasemman lonkan lihasjäykkyydet, sekä jalkpohjan lihaskalvojen kireydet poistuivat kokonaan juoksun seurauksena!!! <-Eli jos jostain kolottaa niin ei muuta kuin oikein pitkää lenkkiä kehiin vaaan... Maanantain leimasin itseni töihin klo.12.54. Siis noin 19h maaliin tulon jälkeen. Tänään olen menossa taas töihin, samoin huomenna aamulla. Terveyskeskuksen käytävät näyttävät taas hieman lyhemmiltä.

               Mitä muuta? Pari pientä rakkoa tuli lopussa, kun en heti viitsinyt puhistaa kenkiä kivien mennessä kenkiin Haapajärven kohdilla (matkaa maaliin n.30km). Jotain punaista näppyäkin oli ilmaantunut pitkin ylävartaloa. En tarkalleen tiedä mistä. Niitä ei enää ole. Ei hiertymiä. Olo on normaali. Olisin saattanut tänään käydä palauttavalla kävely+hölkkä (huomaa järjestys) lenkillä, mutta oli muuta menoa. On muutakin elämää kuin juokseminen - on oltava. Mikään ei saa olla liian tärkeää. Huomenna siis aamuvuoro. Tänään iltavuoro. Huomenna lähdetään raivaamaan vaellusreittiä töiden jälkeen, samoin ylihuomenna torstaina. Hyvää palauttelua. Samalla tulee kävelyä metsässä. En tiedä milloin ehdin lenkille, mutta tuskin ehdin liian myöhään. Tuolla vaellusreitillä saatan järjestää syksyllä 4.Onnin kierroksen. Katsotaan. Maastoultraa, kenties lyhempiäkin matkoja. Elämä jatkuu - aina, samoin uusiakin projekteja on mielessä. Tietysti tulevan kesän 6vrk juoksu, mutta myös muita. Iisalmi-Nivala -juoksulle tulee jatkumo vuodelle 2015. Mielestäni hyvä perusidea on jo olemassa. Matka pitenee.

               Suurimmat virheet Iisalmi-Nivala juoksussa:

       * Liiaksi vasemmalla kädellä tehty valmistautuminen ja lähestyminen. Luotin hieman liikaakin kasvaneeseen rutiiniin. Tosin hyvin meni silti.

       * Juoksin lähes yksinomaan vasemmalla puolella tietä. Turvallisuuden vuoksi. Olisi voinut enempi vaihdella tien toiselle puolelle. Vasemmassa polvessa lieviä tuntemuksia, mutta ne ei vaikuta tosiaankaan pahoilta. Voi johtua lihasjumeistakin. Normaalisti vaihtelen peruslenkeillä tien reunoista toisiin. Tiet on kaltevia.

       * Reitin korkeimman kohdan saavutettuani olisin voinut juosta vielä hetken aavistuksen rauhallisemmin. Menin hieman tunteen mukana, mutta vaikutus oli marginaalinen, jos sitä oli ollenkaan. Data on tasaista. Eli virheet olivat vähäiset. Kaikin puolin tasapainoinen suoritus.

               Kuvaa ja videota on luvassa loppuviikosta. Materiaalin saan parin päivän sisällä, todennäköisesti. Loppuviikosta ehtinen tehdä jonkinlaisen visuualisenkin koosteen menneestä urakasta. Palataanpa sitten asiaan. Tässä pieni ensimaku...

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.3.2014          

maanantai 24. maaliskuuta 2014

IISALMI-NIVALA ULTRAN DATA

                          Tässä hieman tietojen nälkään Iisalmi-Nivala ultran dataa.





IISALMI - NIVALA 128,8km 




TUNTI - TUNNILTA





















tunti
matka
km-vauhti
km yht
Muuta









1
9,8 = 6:07
9,8
kivet
2
9,7 = 6:11
19,5
vesi
3
9,5 = 6:19
29
vesi
4
8,8 = 6:49
37,8
lanta
5
9,2 = 6:31
47

6
8,9 = 6:44
55,9
vesi
7
9 = 6:40
64,9

8
8,6 = 6:59
73,5

9
8,3 = 7:14
81,8
lumipesu
10
8,1 = 7:24
89,9
sekoilu
11
8 = 7:30
97,9
vesi
12
7,9 = 7:36
105,8
kivet
13
8 = 7:30
113,8

14
7,7 = 7:48
121,5
lanta
48.30min
7,3 = 6:37
128,8
kiri


















Eka mara
4:28:30
0-42,2km



toinen mara
4:50:06
42,2-84,4km



100km
11:17:48





kolmas mara
5:15:28
84,4-126,6km




1.puolisko (64km) 6h54min
2.puolisko (64,8km) 7h54min30sek


LOPPUAIKA: 14.48.30 @6:54... KESKISYKE 124.

                      Varsinaista blogia saa odotella loppuviikolle. Täytyy käydä vähän leipätöissäkin. Ei vielä mennyt niin hyvin, että työt sais jättää. :)


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä (taas) 24.3.2014

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

#iisalmi

                      Siinäpä lukijoille hastag tulevalle sunnuntaille. Nimittäin juoksen tulevana sunnuntaina Iisalmesta Nivalaan, n.128km. Napsauttamalla saat kuvat isommiksi. REITTIKARTTA

TÄSSÄ REITIN PROFIILI. 
 
                         Lähtö siis n.90metriä merenpinnan yläpuolella. Reitti käy korkeimmillaan 188metriä merenpinnan yläpuolella. Maali on 75metriä merenpinnan alapuolella. Profiiilista käy ilmi, että ihan mäkiäkin on. Total climb = 603m kokonaisnousua ja 616m kokonaislaskua.



                      Projektia/suoritusta voi kommentoida twitterissä etukäteen, suorituksen aikana tai jälkikäteen hastagilla #iisalmi  Tuolla hastagilla myös huoltomiehenä toimiva velipoikani @brodeur1982 twiittaa tilanteen kehittymässä.



                      Lähtö on tulevana sunnuntaina todennäköisesti joko klo.3.15 tai klo.3.30. Siitäkin ilmoitetaan #iisalmi hastagin alla. Juoksen mitä ilmeisemmin yksin. Velipoika huoltaa kovalla sykkeellä autolla. Nesteen kuljetussäiliönä toimii Rex´n termosvyöt, johon mahtuu 9dl juomaa. Täysi termosvyö vaihtuu lennosta. Lisäksi matkan varrella on kolme ABC-huoltoasemaa, jossa tarvittaessa täytyy käydä lorvimassa.
                     Etenen alustavan suunnitelman mukaan Juoksu 9min + Kävely 1min -rytmillä. Siten, että joka toisella kävelypätkällä juon ja syön, eli 20min välein. Eli joka toinen kävelypätkä voi olla hieman 1min pidempikin. Tarvittaessa, jos siltä näyttää, hypätään nöyrästi 4+1 -rytmiin. 16h alitus on mielessä. Siitä lähdetään. Se tuntuu sopivalta tavoitteelta näin keskellä harjoittelukautta. Kunto on varmasti lähellä maksimia, mitä se tulee tänä vuonna olemaan, mutta suorituskyky on vielä kaukana maksimista.

                    Raportti/blogi tästä juoksusta tulee sitten tuossa ensi viikon torstain paikkeilla. Minulla on nimittäin ma-ke töitä, joten tuskinpa ehdin ja jaksan vielä tuolloin kirjoitella. Kommenttikenttään vaan kommenttia. Saatan sinne itsekin jotain kirjoittaa jossain vaiheessa. Ja tietysti twiittejä #iisalmi hastagin alle.

                  Ps.1: Tässä linkki juoksufoorumin keskusteluun tästä ultrasuorituksesta.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 19.3.2014

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

MAASTOLENKKI

                       Käytiin tuossa eilen poikain kans hölkkäileen teitä, peltoteitä, joenpenkkoja, polkuja, metsiä ja pellonpientareita pitkin 27km lenkin. Itellä tuli alku ja loppulämmitelyineen 32,9km. Yhteislenkin osuus (27km) meni noin @6:28 -tahilla. 9minsaa hölkkäiltiin ja 1minsa käveltiin. Sellaisella tahilla retkeiltiin lauantai-aamuna. Reissu oli totutusti naurun täyteinen. Jäläkeenpäinkin on moni juttu naurattanu.

Tekasin materiaalista pienen videon pätkän.


                     Tulevan viikon alun otan aika kevyesti. Sunnuntaina on alustavana suunnitelmana juosta Iisalmesta Nivalaan. n.130km. Tuon toteutuminen riippuu vielä parista asiasta, joista yksi on sää ja toinen kavereiden osallistumis mahdollisuus. Vielä on auki juostaanko kaverin kanssa ilman huoltoa vai huollon kanssa. Seuraillaan tilannetta.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 16.3.2014

perjantai 14. maaliskuuta 2014

40.v -LENKKI LENKILLÄ KRUUNATEN

                          Jo viime kesänä päätin, että haluan järjestää 40-vuotisjuhlan kunniaksi kunnon 40km maastolenkin! Haluan ottaa huomioon myös ne, jotka eivät jaksa/pysty/halua ihan täyttä matkaa juosta mukanani Sievin sydänmaiden haastavalla maastoreitillä. Niinpä he voivat juosta mukana noin 12km loppuosan aistikkaasta reitistä. Kyseessähän on Iso-Sydänmaan vaellusreitti, jota olemme uudestaan ylösnostamassa.

                        Ohjelmaan!

                        Su 20.4.2014 pidän kuntoiluhenkiset juhlat. Lähtö klo.9.00 Pyssymäeltä. Olen arvioinut 40km lenkin keskivauhdiksi 9min/km = 6h. Varmaan +/- tunnin toleranssi riittää kattamaan aikahaarukan. Eli olemme perillä Pyssymäellä toleranssin molemmat ääripäät huomioiden välillä  n.klo.14.00-16.00.

                        12km matkalaisten täytyy tulla TÄHÄN KOHTAAN reittiä klo.12.30. odottelemaan. Tarkkaa aikaa on tietysti mahdoton sanoa, mutta klo.12.30 kun tulee niin ei myöhästy. Jos täysmatkalaisten vetämäni letka on ennen klo.12.30 Lahnajärventiellä, odotamme. Arvioisin, että olemme ko. paikassa joka tapauksessa viimeistään klo.14.

                      Eteneminen. Edetään 4,5min hölkäten ja 1,5min kävelten -rytmillä, eli 6min sykleissä. Siinä ehtii siis samalla hyvin täyttää tarvittaessa energiavarastoja. Yhdessä mennään ja hauskaa pidetään.

                     Lopuksi ensin SAUNOMME ja paistamme makkaraa. TARJOAN MAKKARAT ja kasvissyöjille MAISSIT. Pyydänkin ilmoittautumaan minulle 6.4.2014 mennessä e-mail (onni.cosmos@gmail.com) ja kertomaan samalla A) matka valinta, 40km tai 12km. B) Jos ei voi syödä makkaraa niin käykö maissi tms.

                    Varaan 3 makkaraa/ilmoittautunut + muutaman extra kyrsän. Loppunuotiolla tarjoan sokerillista ja sokeritonta limsaa ja alkoholitonta olutta riittävästi. Ei siis tarvi ottaa muuta kuin matkan ajaksi juomaa/evästä, sekä saunakamppeet.

                    Matkan mitaksi tuli raakaversiossa himpun päälle 38km. Juoksemme lopussa tarvittaessa Pyssymäen pururadalla PAKOLLISEN 40km täyteen. :) Tässä reittikartta:
                                  Klikkaa niin saat kuvan isommaksi!!!

                   Eli etenemme uusittua Iso-Sydänmaanreittiä ja Pesänevantieltä juoksemme Iso-Juurikkaan, josta jatkamme reitin paluu-osaa pitkin kohti Lahnajärventien ylitystä, josta 12km matkalaiset liittyvät matkaamme.

                  Mikäli on jotain epäselvyyksiä niin kysykää rohkeasti!!!

KAIKKI OVAT TERVETULLEITA!!! MUTTA TÄYTYY MUISTAA ILMOITTAUTUA 6.4.2014 MENNESSÄ.


Ilmoittautuneet:  (tilanne 19.4.2014)

40km matka: Onni Vähäaho, Tuomas Ahola, Heikki Uusivirta, Jani Jyrkkä, Joni Laakkonen, Jussi Mökkönen, Virve Närhi, Minna Hatunen, Kaisa Haikara, Tuulia Ahola (10kpl)

12km matka: Ossi Vähäaho, Janne Kukkola, Lasse Palola, Keijo Nivala, Pirjo Poikkimäki, Pertti Poikkimäki, Marcus Palola (7kpl)

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 14.3.2014

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

VUOSI 2013 ALLE 12 MINUUTTIIN

                    12 minuuttia täytyy raastaa Cooperin -testissä, joten päästetään lukijat tässä vähän vähemmällä. Nauttikaa ja ottakaa huumorilla = voi olla vähän drankempaa huumoria.



Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 12.3.2014           

maanantai 10. maaliskuuta 2014

VAISTOILLA

                    Määrää on mätetty. Lenkkiä lenkin perään. Lähes joka päivä. Aika hyvin on määrän seassa päämies kulkenut. Ei isompaa heikkoa missään vaiheessa. Ei mitään kroonista. Tähän asti harjoittelu on sujunut hyvin. Koossa n.1148km tälle vuotta. Reilu nosto edellisvuoden tahtiin.

                    Minulla on edelleen 3-vuorotyö, joka luo perheen menojen kanssa omat haasteet. Usein on tullut treenattua sellaisinakin päivinä, jolloin olisi rytmityksen vuoksi ollut viisainta pitää lepopäivä, kun lepopäivä onkin sopinut paremmin vasta seuraavana tai sitä seuraavana päivänä. Treeniputket ovat ajoin näin ollen venyneet. Harvoin on tullut niitä lyhennettyä - onko kertaakaan. Siksipä nyt annankin vaistojen puhua. Nyt annetaan kropalle erilainen viikko. Suhteellisen normaalimäärä kilsoja, mutta kolme täyttä vapaapäivää harjoittelusta viikon aikana. Alkuviikon olen yövuoroissa ja loppuviikkoonkin mahtuu kolme tukkoista työvuoroa. Harjoittelua tulee silti kivasti, n.89km suunnitelmassa.

                    Tässä alkavan viikon suunnitelma: Ma: Lepo... Ti: 24km lähtien Pk1:stä..P2:n, (väli 20-22km rennosti kiihdyttäen, jos tuntuu siltä), loput Pk1:stä... Ke: Lepo... To: 8km Pk1... Pe: Verrytely (Vr) 3km + Keskitehoilla (n.145-150syke) 21km + Vr3km = 27km... La: 30km pääasiassa maastossa ja metsissä rauhallisesti Pk1... Su: Lepo... Yhteensä osimmoilleen 89km. Peräti kolme lepopäivää siis viikkoon. Näin saa jalat välilla aikaa myös palautua harjoituksista. Pesää ei voi kaiken aikaa vain täyttää. Samalla lihakset tietysti ottavat paremmin vastaan annettuja harjoituksia. Puhutaan siis hetken aikaa ns. normaaliharjoittelusta.

                   Tämän takana on tietysti muutakin. Yksi asia on pysyä terveenä, vammojen osalta. Toinen on saada rasitustilaa pienemmäksi mahdollista Iisalmi-Nivala -juoksua varten. Aivan kaikkea ei jaksa aina juurta jaksain aukaista, mutta tässä siis kutakuinkin syyt miksi mitä milloinkin. Mikäli lukijoita askarruttaa jokin, vastaan mielellään. Lukija katsoo kuitenkin aina eri tavalla tuotettua kuin kirjoittaja.

                    Alkaa siis viikko 11. Viikon 12 sunnuntaina (23.3.) on tarkoitus juosta Iisalmesta Nivalaan (n.130km), JOS sää sen sallii. Meitä saattaa juosta kaksikin tuon välin. Asianomainen saa tulla itse ulos, jos haluaa. :=) Mutta siis sään täytyy olla suosiollinen. Ei sadetta... lämpökään ei ois pahasta... ja mieluusti myötätuuli = idästä/kaakosta. Eli Viikon 12 alku varsin rauhallista perusharjoittelua näillä näkymin. Vaistoilla mennään.

                    Että tämmöstä. Hieman vasemman jalan IT-jänne kirii tai sen ympäröivä lihaksisto. Toki jumipaikat ovat vaihdelleet kaiken aikaa, eikä tuo ole ollut kuin pari päivää. Oli silti viime vuonna kesäkuun lopusta marraskuun alkuun vaivana, joten sitä ei viihtis ottaa uuvestaan riesaksi. Venyttelyä, huoltoa ja reagointia. Vaistoilla. Tuohan ois hyvä motto? Vaistoilla. :)

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 10.3.2014               

perjantai 7. maaliskuuta 2014

10 KILOMETRIÄ OMAA KOVAA

                     Talvi taittui huomaamatta. Talvi on ollut muutoinkin oudon leuto. Kevät tuli aikaisin. Tiet ovat olleet sulia jo jonkin aikaa. Tässä on koko talviaika tullut tehtyä pääasiassa vain Pk1-alueen (sykkeet 110-130) välistä harjoittelua. Vk-alueella (142-168) harjoittelu on jäänyt muutamia, noin kerran kuussa toistuneita vähäisiä rykäisyjä lukuunottamatta kokonaan pois ruokalistalta. "Vastapainoksi" on määrä lisääntynyt ja ryppäät yleistyneet. Lyhyesti voisi pähkinöidä, että on otettu vauhti pois. Ja se näkyy aika karmivasti sitten noissa lyhyissä testeissä.

                     Joulukuun lopussa juoksin 5km vielä aikaan 21.01 @4:12. Sekin oli hitaampaa vauhtia kuin esim. 10km ennätyksessä viime huhtikuussa ollut vauhti (@4:09). Helmikuun alussa 5km taittui ajassa 21.30 @4:18. Sen jälkeen oli ohjelmassa mm. ns. Sotshin-rypäs, jossa juoksin 5vrk aikana 232km. Siksipä lähdinkin hakemaan tänään 10km Vk-rykäsyssä varsin realistisesti maksimissaan @4:30 alitusta, alle 45min aikaa.

                    Kaveriksi lupasivat lähteä kaupungimme tunnetummat juoksijat, Suomen mestari maratoonilta, Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivala ja edelleen täysin ymmärrykseni yli menevän kestävyyden omaava, 10-vuotta minua nuorempi, Tuomas "Gebre-Bolt" Ahola. 2km tuli verryttelyä alkuun. Sitten lähettiin!

                    Sivuvastaista viisi kilsaa ja sitten sivumyötäistä. Tasaista pyörätietä. Korkeusero ehkä max.5m. Ajattelin yrittää malttaa alussa vetää noin 155-160 sykkeillä (maksimi 177). Pysyin suunnitelmassa. Eka kilsa 4.20. Toinen 4.25. Sitten sykkeet nousi, mutta maltillisesti, 163-165 välimaastoon. Anaerobiseksi kynnykseksi olen itse arvioinut noin 167-168. Toki se on voinut hieman laskea, kun aluetta ei oo härnätty.

                    Yritin keskittyä kaiken aikaa tekniikkaan. Sen koossa pysymisessä sainkin pojilta positiivista palautetta. Itsestänikin se tuntui aika hyvältä, vaikka kerroinkin sen olevan vain teatteria. Sen verran siihen joutui nimittäin keskittymään. Kolmas kilsa 4.27. Neljäs 4.29. Vähän jo tuntuu. Pojat porisee keskenään välillä kuin millä tahansa kevyellä lenkillä. Otan sen positiivisena huumorina. Saatana, että on äijjät kovakuntoisia!

                  Viides kilsa taas 4.27. Tasaisesti tulee, mutta vastatuulessa korsettejen koossa pitäminen söi eväitä. Kääntöpaikalla heilahtikin melkoisen tyhjä reppu mukaan energiaa ja potkua. Aavistuksen vastainen 6 kilsa tulee 4.27. Tyytyväisenä hymäilen, että olin malttanut tulla välin 2-6km 163-165 sykkeillä tasaisesti. Vähänkin enemmän ja olisin kyntö kunnossa. Seitsemäs kilsa... Kysyn "Gebre-Boltilta" paljo syke? Saan vastauksen: -"134 näyttäis olevan". Hänen maksimi vähän yli 180. Vk-alue alkaa 146:sta. Kevyttä hölkkää hänelle. "Hietapuolen Bekelekin" tuntuu juttelevan rentoutuneena. Minä koitan pysyä maitohappojen oikealla puolella. Olen otettu, että saan juosta noiden upeiden juoksijoiden kanssa!

                  Seitsemännellä kilsalla tuntuu kulkevan helposti. Lisään vähän vauhtia. Kilsa tulee 4.23. Sitten alkaa olla vaikeaa. Tuntuu, että paukut katoaa. Vauhti meinaa vääjäämättä pudota. Ajattelen, että kohta tulee "Gebre Boltille" kylmä. Pian hän alkaa läpsiä lämpimikseen reisiä northugin tavoin. Olen nähnyt senkin. "Gebre-Bolt" osaa tehdä sen kuitenkin fiksusti, nöyryyttämättä... vaikka - se on... joo, aika uskomatonta. Säpsähdän ajatuksistani, joissa olen ehkä vain 10 sekuntia. Kissamaisen kepeästi ja ylväästi "Hietapuolen Bekele" tuoksuttelee ilmaa. Näen kuinka hän nauttii... Kaksi eri tyyliä. Ylväästi vetävä "Hietapuolen Bekele" ja hieman kenenisabelekemäisesti istuvalla askeleella, maratonmaisella askeleella "Gebre Bolt".

                  Kahdeksas kilsa vihdoin täyttyy ajassa 4.31. Hitain tonni. Sitten taas helpottaa. Hieman myötäistä. Pojat jaksaa tsempata. Tuntuu hyvälle. Arvostan näitä veljiä! On hienoa saada tukea. Joskus sitä tarvii tässä yksinäisessä harrastuksessa. Tämä harrastus tuo erityisiä suhteita ihmisiin, saman henkisiin. Olen ollut onnekas siinäkin suhteessa. Minulla on paljon ystäviä.

                 Yhdeksäs kilsa tulee 4.27. Hieman ennen kilsan täyttymistä pojat tuumaa: -"Sehän menee viimeinen kilsa 4.20:n vielä!??! -"Alle, s**tana!" Vähän huumorilla sanon tuon. Pojat naurahtaa. Ilmassa äänetön puhekuplani: (Nyt niin että perna repeää, tasaisesti nirri pois - päätän). Jokainen lähtee viimeisellä kilsalla omaa kovaa. Saatara soikoot. On irtosepeliä ilmassa. Siitä lähtee vierestä kaksi äijjää kuin telkät pöntöstä!!! Itsekin kiihdytän maksimisykkeisiin ja viimen kilsa tulee 4.05. "Gebre Bolt" 3.27. "Hietapuolen Bekele", 62-vuotias veteraani-ihme 3.35!

                 Loppuaika 44.01 @4:24... Täytyy olla tyytyväinen. Tämä oli tällä harjoitelulla ja nousseella (11/2012 -->> 03/2014 ->> 77kg -> 82kg) painolla maksimisuoritus. ISO KIITOS vielä pojille loistavasta seurasta ja avusta!!!

                 Loppuun "kevennys"... Nivalassa on harrastettu testijuoksuja näemmä aikaisemminkin tällä viikolla... nimittäin suuren suosion saanut ABC-myymälöiden ympärijuoksu. Tässä nivalainen Kalevan toimittaja, Heikki Uusitalo, juoksee nivalan myymälän ympäri 59 sekunnissa. Miten ois pojat? :)



Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 7.3.2014  

tiistai 4. maaliskuuta 2014

ULTRAJUOKSIJA

                      Aloittaa juoksuharrastuksen. Hän kuuntelee muita juoksijoita käydessään hölkkäkisoissa tai maratoneilla. Olo on hieman kuin kuuntelisi sivusta, omana erillisenä itsenään. Erilainen (ultrajuoksija) saattaa juosta joitakin maratoneja tai hölkkiä tulostavoittein, tuntematta kuitenkaan sitä kutsumusta, jota "maratoonarit" ja "hölkkääjät" kertovat tuntevansa. Ajattelemme erilailla, osin siten, että tarkkaa standartia on vaikea lyhyesti kuvata. Jokainen ultrajuoksija on laillansa oma laji voimakkaan yhteisön sisällä. Yhteisölle erittäin kuvaavaa on tukea toisiaan moninverroin enempi kuin maraton tai hölkkäpiireissä. Suoritusten pitkät kestot nostavat päästä tuntosarvia, jotka jäävät lyhemmillä matkoilla syvälle päänsisälle. Jotkut eivät koskaan tule tietämään sellaisten sarvien olemassa olostakaan.

                       Ultrajuoksija kuuntelee. Ultrajuoksijalla on pääasiassa sama tieto juoksemista ja harjoittelusta kuin maratoonareilla ja hölkkääjillä. Suuri ero on tekemisessä. Ultrasuorituksessa et selviä suorituksista menemättä äärimmäisiin tiloihin. Siis pitkissä ultrasuorituksissa. Sen sietäminen vaatii joskus opettelua asiasta myös harjoittelussa. Toki sen osuus on häviävän pieni, mutta hyvin muistin syövereihin tallentuva. Sanoisin, että ultrajuoksijan harjoittelusta 95-98% on erittäin tavallista, järkevää ja terveellistä. Loppuosasta voi jokainen ottaa itse selvää haluamallaan tavalla. Lukijat ovat lukeneet miten sen olen itse tehnyt...

                     Suoritus, esim. kisa tms. ponnistus on sitten jo kovinkin epäterveellistä. Ultrasuorituksissa on lähes poikkeuksetta kyse enemmän psyykkisistä ja psykologisista asioista kuin fyysisistä. Toki mahdollisimman kova fyysinen kunto edesauttaa muutakin kestämistä. Yksin se ei kuitenkaan riitä. Tietysti ei esim. maratoneillakaan, mutta ne taistelut ovat kuin heinän taittaisi katajan sijaan.

                    Ultrajuoksija saattaa joskus kuulostaa jopa tyhmän itsepäiseltä jäärältä. <-"Ei se s-tana opi, puskee vain". Usein taustalla on näkymätön viisaus. Ultrajuoksijan rohkeus yrittää saattaa joskus näyttää tyhmältä. Ultrajuoksu on rajojen etsimistä ja itseensä tutustumista. Paino edellisen lauseen loppuosassa. Kyse on enemmästä. Elämästä. Itsensä hallinnasta. On opittava ITSE itselleen paras tapa harjoitella, mennä juoksijana kohti omia tavoitteita. Kun mennään tarpeeksi syvälle, mennään niiltä sivuilta ulos, joissa ohjeiden loputon jargonia kukoistaa. Tai ne tulevat siinä sivussa, mutta eri kokoisilla sihdeillä puistellen ultarjuoksija reppuun, mukana kulkevaksi. Ultrajuoksija ei sulje koskaan silmiä, vaan pysyy uteliaana. Se on halua kehittyä - tiedonnälkää. Jatkuvaa halua mennä syvemmälle ruumiin sisällä oleviin ajatuksiin. Ultrajuoksijana ihminen (oma kokemus) arvostaa enemmän muita ihimisiä. Uskon sen olevan yksi kehityksen voima - ihmisenä itsensä tunnistamisen oivalluksen työkalu. Arvostamalla muita, muiden mielipiteitä, voi aina kasvaa itsekin hitusen. Sen kun oivaltaa, huomaa kehityksen hitusten kasaantuvan voimavaraksi.

                     Kehitys juoksijana ei ole pelkästään määrien tai tulosten kasvua. Ei, se on paljon muuta. Hauskinta kaikessa on, että nuo asiat löytyvät sillä parhaalla tavalla - juoksemalla. Säännöllinen juokseminen on sitä parasta. Tavalliset lenkit. Silti, joskus on rikastuttavaa juosta itsensä tyhjiin. Juoskaa, juoskaa, juoskaa ja uskaltakaa aina vain juosta. Toisaalta täytyy muistaa myös välillä levähtää, kunhan muistaa ettei anna sammalen kasvaa ahterissa!

 Ps. Lainaan tähän loppuun hieman juoksuystävääni Jyrki Leskelää: "-Kyllä minä oon koittaanu aina sitä pitää rajana, ettei kuitenkaan kahta tyhjää (vapaa) päivää tulisi peräkkäin... eikä oikein alle 10h/viikko tunnu miltään harjoittelulta". Tuossa on paljon sellaista viisautta ja huumoriakin, ettei sitä voi oikein edes selittää - kokemusta.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 4.3.2014

lauantai 1. maaliskuuta 2014

VIRKKUNA PÄIVÄÄN - AAMULENKKI TEMPAUS

                    Tempaus alkaa 2.3.2014 eli Laskiaissunnuntaina ja päättyy kuuden viikon päästä 13.4.2014, eli palmusunnuntaina. Aamulenkkiaikaa on joka päivä klo.4-7 välinen aika, eli maksimissaan 3h. Suorituspisteitä saa jokaisesta 30min yhden pisteen. Eli 3h:sta saa 6p.

Aamulenkki tempaus 2.3-13.4.2014

 Tässä pistetaulukko.



30min
1p



1h
2p



1h 30min
3p



2h
4p



2h 30min
5p



3h
6p


                      Aamulenkille lähteminen kannattaa päättää jo edellisenä iltana. Aamulla aika harvaa innostaa liikkumaan lähteminen. Sen sijaan kenenkään en ole kuullut moittineen kurjaa oloa aamulenkin jälkeen. Suositeltavaa on liikkua aamulla kevyesti n.30-40min elimistöä/kroppaa herätellen. Innokkaammat saattavat joskus liikkua pidempäänkin. MUISTETAAN kuitenkin riittävä yölepo. Eli, jos aikaisin ylös, aikaisin nukkumaan. <-Alueen eräs huippuvalmentaja pyysi minua tästä muistuttamaan.

                      Ilmoittakaa minulle (e-mail: onni.cosmos@gmail.com) liikkumiset päivittäin, viikottain tai viimeistään 13.4.2014 klo.18 mennessä. Pidän tässä alla kirjaa kerätyistä liikuntapisteistä.


Lopputilanne 16.4.2014


KIITOS KAIKILLE OSALLISTUMISESTA JA LIIKUNNAN ILOA JATKOONKIN!!! :=)




AAMULENKKI TEMPAUS 2.3.-13.4.2014


Yhteensä













121















2.3.-
10.3.-
17.3.-
24.3.
31.3.
7.4.


9.3.
16.3.
23.3.
30.3.
6.4.
13.4.
















1vko
2vko
3vko
4vko
5vko
6vko
yht














Onni Vähäaho 6
3
10
1
3
0
23
Juha Kukkonen 5
3
5
3
1
4
21
Jani Jyrkkä 8
0
4
2
4
0
18
Kirsi Mäkinen 4
2
1
2
3
0
12
Antti Pirttilahti 3
0
3
3
2
1
12
Pirjo Poikkimäki 5
1
2
0
2
1
11
Marja Niemi-Korpi 0
2
2
4
0
0
8
Mervi Vähäkangas 2
2
0
2
2
0
8
Keijo Nivala 0
2
0
0
1
3
6
Joni Laakkonen 0
2
0
0
0
0
2



Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 1.3.2014->>