Näytetään tekstit, joissa on tunniste kipinä maraton. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kipinä maraton. Näytä kaikki tekstit

torstai 15. helmikuuta 2018

99 PÄIVÄN ODOTUS

                    Reilun kahden viikon päästä sunnuntaina juoksen Vaasan Botnia hallin 400m radalla hallimaratonin. Juokseminen sisällä on kovasti erilaista neljän talviharjoittelu kuukauden perään. Ainakin rata kuulostaa olevan nopeassa kunnossa, sillä meidän kaupungin huippu-urheilija, Miika Tenhunen juoksi siellä viime viikonloppuna komean uuden 3000m pitkien halliratojen (yli 300m) ennätyksensä, 8:37:57. Noin 2:53min/km keskivauhdilla siis. Kuumaa. Onnittelut!

                    Yllä yksi tekosyy vähemmän onnistua. Vajaan 4kk äärimmäisen kovan talviharjoittelun jälkeen laskeutuminen kolmelle viimeiselle viikolle ennen maratonia on muutos harjoittelussa. Samalla se tietää muutosta askeleeseen ja juoksuvireeseen. Ja tottakai sitä toivoo, että löytäisi itselleen sopivan tavan saada suorituskykyä ylös. Harjoittelun kohdentaminen ja löysääminen antaa siihen yleensä aihion, mutta ei ole automaattinen tae. Muutenhan tämä olisi tylsän helppoa. Tulevat päivät kertovat, mihin suuntaan vire kehittyy.  

                   Sinänsä tuleva maraton tulee olemaan haasteena kovin kevyt, eikä se aiheuta hiuksiin uusia kiharoita tai värimuutoksia. Maratoniin ei piiloudu mitään erikoista tekijää. Se tulee olemaan juuri sellainen mauste talven loppupuolelle, kuten se on tarkoitettu: katkaisemaan talviharjoittelun ja piristämään viimeistä 12 viikon jaksoa ennen Karhunkierroksen 160km kisaa. Harjoittelun porrastuksen tarkoituksena on antaa kropalle erilainen ärsyke kevennyksen ja kisan muodossa. Kunnon hienoinen tuhoaminen maratonin myötä ja sen uudelleen rakentaminen ei tee uutta pesää, mutta on kuin hyvä peruskorjaus ennen ensimmäistä isoa mittaria.

                 

                    ODOTUS   -   HENKINEN HAASTE


                    99 päivää aikaa Karhunkierroksen 160km... 168km starttiin. Valmistautuessani näin pitkiin kisoihin haluan käsitellä asioita pääni sisällä rehellisesti. Ilmoitetun 160km sijaan tiedän, että kisassa juostaan 168km. Viime toukokuussa yhteen suuntaan kertyi 84km. Tämä nyanssi on tietysti pieni, mutta kertoo pedantista suhtautumisestani haasteeseen.

                    Kisa on toinen tulevan kisakauden kahdesta pääkisasta. Karhunkierroksen 168km kisassa maaliin pääseminen on se juttu, joka tekee kaikesta SEN asian josta koko kevätkaudella on kyse. Se on mielestäni yhtälailla kova tavoite kuin mahdollinen. Yhtälailla. Olen rehellinen itselleni. Haaste on äärimmäisen motivoiva, mutta samalla niin kova, etten voi tietää miten siinä käy. Siinä on sen mielenkiinto. Kuten Iivo Niskanen talviolympialaisten minidokkarissa luonnehti - odotukset ja paineet on aina kovimmat urheilijoilla itsellään. Urheilijat itse luo itselleen tavoitteet ja kantavat sen taakan maaliin asti. Tapauksessani kirjaimellisesti.

                    En tule olemaan kaapissa paineiteni kanssa. Tämä on yksi kirjoitus, jolla näette kaappini perälle. En halua kätkeä tavoitteeni taakse mitään asiaa vaan olla avoin ja kenties auttamalla sillä tavoin muitakin, jotka käsittelevät samoja asioita. Koviin tavoitteisiin kuuluu olennaisena osana henkiset haasteet. Muutenhan tavoite olisi joko liian kevyt tai vähäpätöinen. Samat asiat ne on 100m juoksussa, ampumahiihdossa kuin 168km polkujuoksussakin.

                   168km on ensinnäkin erittäin pitkä matka. Usein keskustellaan sopivasta etenemisvauhdista ja vauhdinjaosta. Arvioin, että viimeisen kahden vuoden aikana vauhdinjakoni on ollut jokaisessa menneessä kisassa kohtuu ideaali. Kuntokin on riittänyt hyvään menestykseen 57-84km polkujuoksukisoissa. Siitä esimerkkeinä viime vuoden PEP57km voitto ja kovatasoisen Karhunkierroksen 84km matkan 16.sija viime keväänä. Kuitenkin sitä pidemmissä kisoissa kunto on loppunut, enkä ole päässyt maaliin. Siitä henkisesti raskaimpana pettymyksenä viime syksyn PUF 171km kisa.

                   Karhunkierroksella on iso merkitys koko tulevalle kisakaudelle. On valtava merkitys päättyykö kisani maaliin vai ei. Millään muulla ei ole tuossa kisassa juurikaan merkitystä. Tottakai juoksen kisassa aina myös kilpaa, mutta kisan kehyksen nimissä. Tuossa kisassa, kuten PUF 171km kisassa maaliin pääsy on ykköstavoite ja kaikki mitä tulee sen lisäksi on plussaa. En ole huolissani vauhdinjaosta, sillä edelliset kaksi vuotta ovat tuoneet paljon hyviä kokemuksia siinä suhteessa. Kyse on kunnon kestämisestä ja henkisen kantin riittävyydestä.  168km Karhunkierrosta tai 171km PUF kisaa ei saa millään tavoin käännettyä itsestäänselväksi. Ja siinä on se pointti, joka pitää positiivisen jännityksen ilmassa.

                 Mikäli pääsen Karhunkierroksella maaliin, on sillä ERITTÄIN iso merkitys valmistautumisessa PUF 171km kisaan. Ja nimenomaan henkisesti. Noin pitkissä kisoissa ei sen merkitystä voi väheksyä. Karhunkierroksen kisa kestää 28-36h onnistuessaan. Se on pitkä aika ja sen aikana noiden kilometrejen lisäksi täytyy selättää myös noin 3800 nousumetriä.

                 Tällä ulostulolla ja paineiden jakamisella helpotan omaa matkaani kohti ensimmäistä päätavoitetta ja toivottavasti autan myös muitakin kohtaamaan omat haasteensa. Nämä asiat ovat kuitenkin vaijettuja salaisuuksia, jotka usein kätketään pullistelujen ja sananhelinän taakse. Katson ylöspäin niitä kavereita, jotka ovat itsensä maaliin tuolla Karhunkierroksen 160km matkalla selvittäneet. Iso halu on päästä siihen ryhmään ja tämä on yksi askel siihen. On käsitettävä se, mitä siihen vaaditaan. Uskon itseeni, mutta en voi ummistaa silmiäni tavoitteen haasteellisuudelle. Olen juossut viimeisen vajaan kahden vuoden aikana tuon Karhunkierroksen reitin kaksi kertaa varsin helposti, mutta sen tekeminen yhteen kyytiin on aivan eri juttu.



Onni Vähäaho, Nivalasssa 15.2.2017

lauantai 13. heinäkuuta 2013

VIIKKO 28/2013 - RYPÄS Vol.2

                      Ultrajuoksijan erikoisharjoitusviikon toinen rypäs käynnistyi juuri. Ensimmäinen, ma-aamusta - to-aamuun kestänyt 72h paine tuotti 91,5km. Sitä seurasi n.46h palautuminen rypäs Vol.2:seen.

                    Ensimmäinen juttu pienen venyttely ja kahvittelutuokion jälkeen pihalla oli leposykkeen mittaaminen seisten noin minuutin paikallaan olon jälkeen. Se näytti 47lyöntiä/min. Erittäin hyvä, sillä viimeksi mittaamani leposyke oli maaten 40. En ole sitä kyllä moneen kuukauteen mitanunna, mutta jos tuosta seisomaleposykkeestä voisi päätellä niin se voisi olla nyt jotain n.36-39. Suurin viesti tuosta oli kuitenkin se, että 46h näyttäisi riittäneen enempi kuin hyvin palautumiseen. Seuraavissa, peräkkäisissä ryppäissä voisi jopa hieman nipistää tarvittaessa noista ryppäiden välisistä tunneista.

                  Rypäs kakkonen sisältää sitten vuorokauden sisään n.66km juoksua. Juuri tehty aamulenkki, 8,1km + Kipinä maratonilla puolimaraton pitkänä veekoo reeninä verryttelyineen n.25km + illalla Pk10km ja Su-aamuna Pk1 n.25km.

                 Rypäs kakkonen alkoi siis oikein kevein jaloin. Ajattelin kyllä, että jalat olisivat olleet raskaammat, sillä sitä ne ovat olleet kaiken aikaa sitten kesäkuun puolenvälin ultrasuoritusten jälkeen. Viimeiseen 30 päivään on tullut kuitenkin juoksua 500km. Mutta otetaan toki kaikki keveys ja lennokkuus vastaan jota tarjotaan. Ei tässä ole liiaksi meikäläiselle keveitä metrejä luonnostaan tarjottu... Tietysti sitten kun lähetään lykkäämään hieman pidempää vk-pätkää niin rasitus, jäykkyys ja kokovartalojumitila nostaa päänsä esiin.

                  Tällä tahdon sanoa, että odotukset Kipinän puolikkaalle ovat puhtaasti harjoitukselliset, ei ajalliset. Kuntoa alkais olemaan ennätyksiinkin, mutta ei suorituskykyä. Lisäksi, niin esteettinen kuin kaunis kotoinen kipinä-maraton reittimme onkin, ei se ole sieltä nopeimmasta päästä. Tulen mitä ilmeisemmin lykkäämään tuon puolikkaan perusjyräyksenä tuonne 1.33-1.35 välimaastoon. Sanoinkin tuossa aamulla Janille lenkillä, että tavoite on saada vähintään 158 keskisyke. Tyytyväisyyteni mitataan tänään sillä, miten korkean keskisykkeen saan rutkasti viime aikoina matalatehoista peekoota syydetystä koneestani. Esim. ennätysjuoksussani, Pidisjärven puolimaratonilla keskisykkeeni oli peräti 165 (maksimi 174). En uskalla haaveilla nyt moisista, eikä ole tarvekaan (muistetaan focus: Vierumäki 24h)....

                  Päivä jatkui Kipinä maraton puolimaraton matkalla. Siinä tuli verryttelyineen päivineen juostua 25,7km. Illalla hilipasin vielä 13,7km lenkuran, joten päivän saldoksi tuli 47,5km. Huomenna aamulla vielä +2h lenkura ja sitten tämä kiimainen vuorokausi on tämän ryppään osalta takana. Voin pureutua huomenissa tarkemmin tuon puolimaratonin tuoksintaan, jos oon hiukan vähemmän repivällä perseellä penkissä istumassa. Nyt jomottaa. Jäitä listoon ja aamua kohden.

                   Sitä ootellessa tässä väliin Kipinä maraton tulokset:


Kipinä Maraton 13.7.2013 tulokset
M 1/2 maraton

Sija Nimi Seura Aika
1 Tomi Tuominiemi Oulu 1:24:04,0
2 Juha Jokikuona Oksava 1:25:14,9
3 Ari Luomanen Reisjärven Pilke 1:30:25,9
4 Onni Vähäaho Lakeuden Kipinä 1:36:36,0
5 Timo Krapu Someronkylä 1:38:55,1
6 Marko Paavola Karvoskylän alaosasto 1:51:00,4
7 Pertti Myllylä Karvoskylän alaosasto 1:53:56,4
8 Ottavainen Janne Karvoskylän alaosasto 1:54:07,7
9 Anton Salmi Vaasa 2:02:13,2
10 Vesa-Matti Lumimetsä Lakeuden Kipinä 2:16:00,0
M45 1/2 maraton

Sija Nimi Seura Aika

Pertti Hiltunen K-Rautapohja Ylivieska 1:32:44,3

Jukka Kitinprami Raahe 1:33:35,7

Taisto Latvalehto LAIVE Muhos 1:35:31,1

Risto Jääskeläinen Haapajärvi 1:35:45,4

Jukka Hautaniemi LeJy 1:58:32,8

Vesa Leskelä Haapajärven Kiilat dnf
M60 1/2 maraton

Sija Nimi Seura Aika
1 Timo Sorvala Lakeuden Kipinä 1:41:00,9
2 Ari Heikkilä Alavieskan Viri 1:42:03,0
N 1/2 maraton

Sija Nimi Seura Aika
1 Assi Alakoski Reisjärven Pilke 1:48:29,1
2 Päivi Tegelberg Haapavesi 2:10:08,7
3 Elina Myllylä Karvoskylän alaosasto 2:44:34,1
N45 1/2 maraton

Sija Nimi Seura Aika

Elli Översti Kalajoki 1:43:59,1

Hilkka Kopola Lakeuden Kipinä dnf
M 1/4 maraton

Sija Nimi Seura Aika

Marko Palohuhta Ullavan Kilpa 0:38:09,2

Tuomas Ahola Nivalan Urheilijat 0:38:14,3

Tero Seppälä Haapajärven Kiilat 0:38:35,1

Sauli Päivärinta Nivala 0:38:54,0

Kari Ojala Kalajoen Junkkarit 0:41:31,1

Jarmo Honkala Nivala 0:46:54,9

Hannu Myllylä Karvoskylän alaosasto 0:53:09,8

Heikki Jylhä-Ollila Nivala 0:57:40,0
N 1/4 maraton

Sija Nimi Seura Aika

Tarja Viertorinne Kiuruveden Urheilijat 0:43:33,4

Marja Kemiläinen Kiuruveden Urheilijat 0:46:12,2

Pauliina Pylvänäinen Reisjärven Pilke 0:49:54,1

Elina Läspä Nivalan Urheilijat 0:52:46,1

Mari Seppälä Haapajärven Kiilat 0:54:58,6

Marja Koponen Jyväskylä 0:59:36,2

Virve Närhi Lakeuden Kipinä 1:01:43,7

Pirjo Poikkimäki Lakeuden Kipinä 1:05:08,8

Anna Myllylä Karvoskylän alaosasto 1:10:05,9

Kirsi Paavola KoJy, Kokkola 1:10:37,1
Kuntokymppi


Anu Virtanen Haapajärvi

Marjo Kaarto Lakeuden Kipinä

Matti Kaarto Lakeuden Kipinä

Erja Virkkunen Nivala

Christina Sanchez Nivala

Marja Alatalo Nivala

Marjaana Pakkala Nivala


                   Laitetaanpa siis vähän juttua lisää... Puolimaratonia lähdin läiskimään Vk-harjoitus ajatuksella. Tärkein tavoite oli saada keskisyke vähintään 158 suorituksessa. Arvioin ajan olevan sellaisella juoksulla 1.33-1.35. Vk-harjoitukset olivat jääneet siksi vähiin/olemattomiin viimeisen 1,5kk aikana, että Vk-suorituskykyni oli hieman arviota alempi. Tietysti nyt on kuormaa alla, joka vaikutti arvioinnin haasteellisuuteen. Tietysti olisin halunut juosta nopeampaa, mutta nyt focus oli saada pitkä Vk-kova raasto ruholle mietittäväksi. Ja sen sain.

                  Joitakin kommentteja kuulin, että taisin aloittaa vähän liian lujaa. Niin, nostin moottorin tasaisesti 160 sykkeen tehoille ja istuin lantion päältä tasaisesti sen molemmilla puolin tietä takoen. Juuri Vk-harjoittelun vähyyden vuoksi kanttasin, en mielestäni tyhmän alun vuoksi. Tietysti olisin voinut vetää varman päälle 155 tehoilla ja saada tasaisen datan, mutta nyt oli tarkoitus raastaa ja ärsyttää tuota yläosaa Vk-osastosta. Tarvin nimittäin elokuun puolivälissä vahvaa 155 tehojen kestokykyä Kempeleen maralla ja se tarkoittaa sitä, että sorvin on pyörittävä 150 ja 160 tietämillä olevia reenejä sopiva kasa, jotta tulen perille edes asiallisesti. Joka tarkoittaa alle 3h20min aikaa. Täydellä maraton satsingilla voisi hyvänä päivänä mennä alle 3h10min, mutta nyt menen siis Vierumäki 24h focuksella, eikä se suo spesifioitumista liialliseen maratonharjoitteluun minun ideologiassa. Pääpaino, kun on kehittää 130 tehoja. Eli juoksua PALJON 125 ja 135 tienoilla, jotta kestän hyvin sitä 125-130 paukutusta... 155 tehot ovat kaukana noista.

                  Puolimaraton lähti keveästi liikkeelle. 3.58 oli eka kilsa jarrutellen, ettei mene 160 yli tehot, ainakaan pahasti. Sitten tuli 4.17 kilsa ja jalat alkoi jo jäykistyä. Kertoo siitä, ettei Vk:ta ole juurikaan tehty. 2-6km väli oli jo aika sitkeä. Eli kertoo harjoituksen vaativuudesta myös psykologisesti. Olin asettanut tehoriman niin korkealle, että sain nauttia ahdistavasta juoksusta heti alkukilsoilta lähtien. 6km kohdalla minut ohitti hyvä kilpakumppani ja jäinkin roikkumaan hänen taakseen. 6-10km välin Risto pitkin siksi tasaista vauhtia, että sykkeeni olivat kaiken aikaa 160-163. Se oli justiinsa sopivaa peesissä lykäten. Maksimini on 174. Sitten, noustessamme kylätalolle päin Risto kiristi. Peesiä ei saa päästää karkaamaan, jos siitä meinaa hyödyn saada. Menin sen verran limiteillä peesatessani, että sykkeet nousi 166 ja samalla maitohapot kohisten reisiin.

                   Siinä katkesi kamelin selkä. Risto karkasi hetkessä n.100-150m. Maitohapot hölskyi reisissä sen 3-4km ja ne saadessani pois, päästessäni normaalitilaan, ei ollut enää voimaa (tärkeä huomio), eikä munaa puristaa Ristoa kiinni. Muitakaan peesejä ei ollut tarjolla, joten tulin lopun tasaisesti 160 kantissa tietä takoen. Tuskallinen juoksu. Raskas juoksu, vaikka tietysti puolimarat ovat aina sitä - jatkuvaa maitohappojen rajoilla taiteilua.

                  Vk-alueen ollessa kunnossa olen tehnyt räväkilläkin (3:lla alkavilla alkukilometreillä) aluilla tasaisia, sekä onnistuneita juoksuja. Esim. Junganjärvi ja Pidisjärven puolimaraton. Nyt ei ollut sellaisia eväitä repussa. Pidisjärven Puolimaran aloitin jopa selvästi räväkkäämpää vauhtia = 3.52, 4.07, 4.10... Nyt 3.58, 4.18, 4.24.

                  Iltamassa kävin vielä juokseen kevyttä vajaat 14km. Tänä aamuna tein 23km lenkin vaativalla reitillä, jossa tuli nopeasti laskettuna +200m kokonaisnousua. Keskisyke 127, @5:52. Ultrissa huvinneet voimatasoni tarvivat juoksua myös vaativilla reiteillä. Erittäin vahva lenkki tähän 26h ryppään loppuun, jossa tuli siis yhteensä 70,5km juoksua. Tein tuon ryppään viimeisen lenkin 9min juoksua + 1min kävelyä -rytmillä. Alussa 125-130 sykkeillä tasaisella juostessani oli puhdas juoksukilsa (3:s km) 5:23. Samalla lenkillä, vajaan kahden tunnin ja +200nousumetrin jälkeen samoilla tietämillä paluumatkalla kilsa 5:31 (22:s km). Vauhti hidastui ilahduttavasti vain 8sek/km/vajaa2h/+200m nousumetrin jälkeen. Tärkeitä tietoja lopullista tavoitetta aikanaan asettaessani.

                  Nyt ensi viikko TODELLA kevyesti. Ehkä kevennän sitä jopa alkuperäisestäkin suunnitelmasta jonkun verran. Nyt jouduin aivan uusien tuntemusten ja alueiden pariin. Nyt on oltava tarkkana, ettei tule keitto hellalle. Se varo-viikko on ens viikko. Sen jälkeen, kun taas painetaan 10 päivää tiukkaan. Näihin tunnelmiin!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 14.7.2013

torstai 4. heinäkuuta 2013

TJ 78 VIERUMÄKI 24h

                     Vihdoin viimein 17.6.2013 tehtyyn ENSIMMÄISEEN alustavaan arvioon, mihin tulokseen uskon yltäväni Vierumäen 24h kisassa 20-21.9.2013. Laskelmissa sain lopputulos arvioksi +222km. Pelkistettynä laskelman lopputulema siis Ma 17.6.2013:

""

VIERUMÄKI 24h JUOKSU

TAVOITTEET JA SUUNNITELMAT

VAROVAINEN TAVOITE/ARVIO:
222km (laskettu wc-asioihin 20min)

SUUNNITELMA

Alustus: Maksimisykkeeni on 174.

               Menen edelleen tehojen mukaan. Olin käytännössä Nivalan 100km:lla juostessa 135-140 välillä, eli n.77-80% maksimista. Kävelyosuudet tasoitti keskisykkeeksi 133 = 76% maksimista.

               Vierumäellä menen juoksu-osuudet 10pykälää alemmilla tehoilla = 125-130 välillä = n.72-75%.

VAIHE A:

               Aloitan samalla 9min+1min juoksu + kävelyrytmillä kuin Nivalan 100km juoksussa. Toisesta 10min pätkästä lähtien vertaan kunkin pätkän puhdasta juoksukilsaa kisan alun parhaaseen, puhtaaseen juoksukilsaan. Kun juoksuvauhti tippuu +30sek/km, menen vaiheeseen B.

VAIHE B = Bob Beamon –vaihe:

               Jaan 10min pätkän kahteen osaan. Ensin tulee pituushyppymäisesti kevennys ja sitten varsinainen kävelypätkä = 4:30min + 0:30min ja 4:00min + 1:00min. 30sekunnin kävelypätkä on tarkoitettu vain kevennykseen ja toisella pätkällä tankataan.

               Tätä vaihetta jatkan kunnes heikoin kilsa on +20sekuntia heikompi kuin toisen 10min pätkän heikoin kilsa. Kun tuo käy toteen, siirrytään vaiheeseen C

VAIHE C:

               Jaan 10min pätkän edelleen kahteen osaan. Nyt 4+1 ja 4+1. Siinä lasken roikkuvani kiinni.

VAIHE D:
              
               Death march. Eli kun kaikki tavoite-tavoitteet kenties liukuvat pois kädestä, mies riisutaan aseista, focusoidutaan etenemään tarvittaessa vaikka konttaamalla. Tai vaikka istumalla radalla, kunhan radalla ollaan 24h prosessissa.


TARKENNUSTA:

               Lasken ensimmäisen 3h juoksuvauhtini olevan @5:25. Odotan siis n.5-10sek/km kehitystä syksyyn mentäessä, nimenomaan tuolla 125-130 sykkeen alueella.

               Lasken juoksuvauhdin laskevan 10sekuntia/km/3h välein. Näin juoksuvauhti on ekalla 3h:lla @5:25 ja esim. viimeisellä 3h:lla @6:35.

               Kävelyvauhdiksi lasken tavoitteeseeni ekalle 6h:lle @9:30 ja sen lasken hiipuvan 30sekuntia/6h, eli lopussa @11:00. Kuten sanottua – tulosarvio on varovainen.

               Arvioin juoksuvauhtini pysyvän 9+1 –taktiikassa 30sekunnin säteellä alun juoksuvauhdista 9h ajan. Sen jälkeen ajattelen pysyväni B-vaiheessa 8h ja räpisteleväni C-vaiheessa loput 7h.

               Juoma –ja syömätaktiikka hioutuu kesän kokeilujen ja sen puolen harjoittelun kautta.
""



                Nyt reilu kaksi viikkoa tuon suunnitelman jälkeen ei tietenkään ole isoja muutoksia ajatuksissa ennättänyt vielä tulla. Olen vasta aloitellut 100km kisan ja 75km nevajuoksun jälkeistä harjoittelua, palauttelujakson jälkeen. Jotain ajatuksia tässä on kuitenkin ehtinyt tulla. Ensimmäinen on se, että alkuvauhti = ekat 3h alle 130 sykkeillä @5:25 juoksun osalta kuulostaa erittäin realistiselta. Uskon olevani kisaan mennessä jopa tuosta hieman edellä, mikä helpottaa tietysti asioita.

               Puhuinkin tuossa taannoin yhdelle kaverille, että tavoite olisi saada syksyyn mennessä PK1:nen (alle 130 sykkeillä) tuonne @4:55-5:15 välimaastoon ja PK2:nen (alle 140 sykkeillä) tuonne @4:40-4:55 välimaastoon. Noihin on onnistuneella harjoittelulla mahdollisuudet olemassa.

               Isoin kysymysmerkki vauhtiarvioissa on vielä se, miten paljon juoksuvauhti hidastuu kisan edetessä. Se on tärkeää selvittää, saada suht tarkka arvio, sillä muutoin voi arvio kusta pahasti silmille ja se taas vie aika vikkelään tiedon yläkertaan. Nythän tuossa 17.6. tehdyssä arviossa on lähdetty siitä, että vauhti hidastuu 10sek/km/3h välein keskimäärin... Se olisi aika lievä vauhdin lasku. Tuota pitää seurata, miten vauhdit käyttäytyy pitkillä, matalatehoisilla lenkeillä. Voihan se olla, että vauhti hiipuu esim. peräti 5sek/km/1h, joka muuttaisi jo koko kuvaakin jonkin verran.

               Yksi iso osa on myös huolto. Mikäli en saa hommattua huoltajaa, on kisa itse huollettuna keskimäärin n.20-30sek/kierros. 59kierrosta (222,4km) tekee siis n.20-30min hukka-aikaa, eli n.3,5-5km. Käytännön tasolla asia on kutakuinkin niin, että mikäli on huoltaja, saa yhden kierroksen tulokseen lisää - ei sen enempää, eikä vähempää.

                Tähän Vierumäki -projektiin varmasti tulen palaamaan montakin kertaa. Tässä siis ajatelmat, kun kisaan on 78 päivää aikaa. Siksi itselleni tärkeästä tavoitteesta on kysymys, että aika tavalla kaikki harjoitukset ja välikisat menevät 24h kisaan tähtäävän harjoittelun ehdoilla. Esim. reilun viikon päästä olevaan Kipinä maratonin puolikkaaseen osallistuminen on vielä enempi kuin kysymysmerkki. Mikäli päätän sen juosta, teen sen tyyliin Vr 10km + puolimaraton + Vr 10km. Eli pitkänä Vk-lenkkinä, isona harjoituspäivänä. Kempeleen (17.8.) maratonin tietämille rytmitän kuitenkin kevyen viikon. Harjoitteluun kun kuuluu tietysti kovien ja keveiden viikkojen rytmitys, joten on luontevaa ottaa maratoniviikolle hieman kevyempi viikko. Sen sijaan mihinkään maksimaalliseen maratontuloksen teko herkkyyteen ei tälle syksylle ole sijaa. Katsotaan sitä sitten ensi vuonna, mutta eiköhän tuo ennätys parane reippaahkosti ihan harjoituksen lomassa juostulla maratonillakin. Minimitavoite alle 3h20min. Jos kaikki menee nappiin, niin jopa alle 3h10min voi olla mahdollisuuksien rajoissa. Mutta nuokin asiat selviää sitten lähempänä.

                   Parasta tässä on se, että koko 78 päivän vaikutusaika mahdollisuus on vielä edessä päin. Siispä nauttimaan harjoittelusta! Tehkää samoin - nauttikaa, jos kohta saa välistä vähän ahistaakkin!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 4.7.2013

tiistai 10. heinäkuuta 2012

KUVIA KIPINÄ MARATON + ONNIN KIERROS

                             Tässäpä sitten kuva satoa. Alotetaanpa kovat edellä, elikkäs Sauli Päivärinta, elikkäs tuttavallisemmin "Sale" siinä lähti vetään 40min lenkkinä varttimaran. Paukutti sen pikkasen alle, keskari 3:47/km. Ei paha? Tässä mestari, tuossa keltaisessa paijassa. Vinkki: kun klikkaat kuvaa, saat ne isommiksi






               Seuraavassa kuvassa haluan nähdä jotain edistymistä tasamaalla tapahtuvan askeleeni osalta siinä, että ryhti on suhteellisen hyvä ja askel tasajalka/päkiävoittoinen.



             Tässä LIHR kerhon Janne, alias "Jay Leno", Kukkola ja itäsuomen Petteri Vartiainen.
             
                    Moni kehua paukautti huoltoa, eikä syyttä suotta. Tässäpä tätä aitoutta ja iloisuutta siltä postilta:
       
                      Uskoisin kuvan anttirokilta löytyvän huumoria tähän -> Ei kait kukaan voi erehtyä, että on lauantain ehtoo, eihän?  Let´s rock´n roll ja kurlaten!!!

                     Joulu on taas, joulu on taas - joko se on?

                        Tuossa aikaisemmassa blogissa tuli mainittua kuinkas oli hankalta tulla yrjökupin viereltä baanalle. Tässä visuaalista tunnelmaa ja otatusta siitä. Naama aika peruslukemilla + pirullinen(?) hymy, heh...
                      
Taistelija, tsemppari - ja kaikkea siltä väliltä, "Pele"

                   Kuten sanottua, aina joku on sittenkin sisukkain. Tätä selvästi nuoremmaksi luultua tyttöä, naista, kävi ihaileminen. Lakki nousee päästä!

                         Porukka ei sentäs ollut niin nopeeta, että olisi ollut jatkuvasti vain syömässä. Tässä pöydät notkuu, odottaa, tuliaansa. Who next? Vain luoja tietää, jos sekään.




                Laskuoppini, sen huononkin, mukaan tämä herra näki huoltopöydät sittenkin useimmin, Stefan Smeds - koko kisan ykkönen. Hyvä SM!!!!


                             Vielä pakko palata tähän neitoon... vaikka jossain vaiheessa ehkä muistakin(?) tuntui (noin hieman leikkisästi), että hän vetelee pelkällä musiikilla näitä hommia, eikä muista edes laittaa suuhun mittään... No, tämä kuva paljastaa hänen sittenkin nauttineen edes kerran jotain. Uskomaton nainen, piste.

                               En ollut paikalla, mutta otaksun kisan voittajan sanovan tässä näin: Kädessäni on... mitä teillä lukee listassa?! ... ööö, otan... joo, päädyn siihen - alkoholiton maito. T: Stefan Smeds Ps.Aika monta tuntia takana.





                           Heh... Onneksi on näitä "selviä" tapauksia niin uskaltaapi paremmin kirjoottaa mitä tulee mieleen. Lenohan se siinä, ja sanoopi selkeesti: "taksi tilattu, otan vielä yhden - kierroksen". ;) Jottei mene liian vakavaksi ja suunnatuksi niin voipihan olla, että Leno kuunteleepi tässä jostain aparaatista jotain tällaista?


                                Faktojen ääreen. Tässä on seuramme ykkös ultrajuoksija!!!! Hyvät naiset ja herrat, Hilkka Kopola, 152,001km!!! Hattua päästä!

                     Ja tässä hänen miehensä, Arto.K, joka näyttää selvästi hyväksyvään sävyyn peukkuja edelliselle kommentille...

                            Savon lahja suomalaiselle ultrajuoksulle, Ari Timonen. Ensimmäisessä kuvassa ns. sorvin ääressä, toisessa miettimässä touhun syvimpiä syövereitä - ja niitä on, ihan miettiä asti. 


                         Joku on isä. Se voisi olla Kalevi Saukkonen tai se voisi olla Pekka Rutanen... Otetaan kuitenkin Pasi Koskinen, ihan piruuttaan, heh...

                          Paras pari "kisan" voittaja (Sori Kopolat) oli kieltämättä tämä yhdessä hymyillyt pari. Täytyy jatkossa harkita tällainen kategoriakin palkittavaksi. ;)


                           Sisäpiirit tietävät - ihmetäti. Taas hän teki sen, ihmeen. Onnittelut Kristiina, alias V.Kurppa!!!


Loput kuvat jääkööt toistaiseksi julkaisematta ;)

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä, 10.7.2012.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

KAUDEN PÄÄTAVOITE TAKANA

                            Vilikasta on ollunna trafiikki tällä saitilla, joten täytynee tarjota jonkin sortin kirjoitusta, jottei tarvihe hiljaisia sivuja lukea. 

                 Elikkäs tosiaan kauden päätavoite, ykkösrasti on nyt pukattuna. Tavoitteeseen en päässyt, mutta olo ei ole ollenkaan pettynyt. Ehkä se oli sitä jossain vaiheessa kisan aikana ja kisan jälkeisinä, sekavina tunteina. Tunnemyrsky onkin tuollaisen kisan jäläkeen meleko voimakasta. Sitä ois tehny mieli rutistaa jokaista, joka oli ollut tsemppaamassa ja mukana tapahtumassa. Suurin kiitos kuuluukin kaikille tukijoille, ENSIsijaisesti tietysti omalle perheelle ja heidän jälkeensä luettelo jatkuu myöskin pitkänä, sekä arvostuksen täyttämänä. Jotta KIITOSTA vaan vielä kerran kaikille - ja tietysti myös ISO kiitos kilpaveljille ja sisarille!!! Huikeata sakkia kaikki, läheisistä aina kisaajiin asti. Ja tietysti ISO kiitos myös minun ja Jay Lenon (Janne Kukkola) yhteisille huoltajille, "Jackille", joka teki meiän eteen hommia niska limassa n.10h, sekä myös Lenon ystävälliselle ja iloiselle vaimolle, joka oli myös meitä huoltamassa.

              Kuvia laitan vaikka erillisenä blogina kunhan ehdin ne saada koneelle. Mutta ne siis myöhemmin. 

                Tavoite oli siis saavuttaa sadan mailin raja. Tiesin kunnon noustessa valamistautumisen loppuvaiheessa lupaavasti sen olevan vähintäänkin realistisen. Itse asiassa laskeskelin omaavani jo mahikset maksimissaan n.175-180km välille, mutten halunut nostaa rimaa liian korkealle vaan yllättää kaikki reippaasti tavoitteen ylittävällä tuloksella. Kaikki ei aina mene kuitenkaan niin kuin elokuvissa, varsinkaan kisatessa ulkosalla 24h.


               Lämpötila oli lähdön hetkellä siinä +23 asteen huitteilla. Olo oli rauhallinen, olinhan hyvässä kunnossa omaan tasooni nähden. Olin nukkunut yönkin hyvin, yli 9h. Ei ollu huolta suorituksesta. Kaikki oli hyvin suunniteltu. Ainoa mitä en tajunut, oli sitäkin tärkeämpi, elikkäs luvatun helteen järkeileminen omaan etenemissuunnitelmaan. Ravinto -ja nestepuolella mielestäni onnistuin näin jälkikäteenkin. Olkoonkin, että ravintopuolella olisi pitänyt ottaa enempi vaihtoehtoja/variaatioita mukaan. Suolatabletteja vetelin 2h välein, kuten olin suunnitellutkin. n.90-120kcal/kierros energiaa.


             Olin kisaviikolla testannut 17min kevyttä hölökkää + 3min peruskävelyä -rytmiä. Noilla keveillä harjoitusvauhdeilla menin 10-20km kokeilut varsin lepposasti maisemia ihaillen hivenen alle 6min vauhtia kävelyineen päivineen. Niinpä lähdinkin nautiskelemaan tuolla helpolla ja turvallisella rytmillä hienoista maalaismaisemista. Kisoissahan minulla menee aina harjoituksiin nähden n.10-15sek/km nopeammin samoilla sykkeillä. Aloitinkin varulta vielä hieman varovaisemmin noiden hölkkä-osuuksien osalta kuin oli tarkoitus. Eka 20,36km matkalla viivyinkin 6:02/km. Eli menin n.10sek./km hitaampaa kuin olin suunnitellut, vaikka olin kisassa, joissa menen yleensä siis hieman nopeammin kuin harkkalenkeillä. Homma tuntui pelittävän enemmän kuin hyvin. Kannustustakin oli paljon reitillä, joka lisäsi tunnelmaa TOSI paljon. Naatiskelin varulta nestettä hieman ekstraa suunnitelmaan (n.0,9L/tunti) nähden, sillä tiesin lämpötilan nousevan iltapäivää kohden. Ja sehän nousi aina +26 asteeseen. 

              Jotain vajaan 3h kohdalla havaitsin jonkusen kokeneenkin maratoonarin (jotka siis kiersivät osittain samaa reittiä kuin me 24h taivaltajat) hortoilevan huonovoimaisena. Itselläni tuli ensimmäinen pieni notkahdus n.4h kohdalla. Niitähän tulee aina jokaisella maratoonillakin joissakin kohtaa, joten eipä ne niin outoja juttuja ole. Kuitenkin siinä vähän sumplasin, kun oli tuo sääkin niin kuuma, että pitäisköhän tehdä niin radikaali temppu, että heittäis jo siinä kohtaa 7+3 -rytmille 17+3:sta. Ystäväni tuomat, vilvoittamaan tarkoitetut pesusienetkin kuivuivat jo 400m matkan jälkeen rutikuiviksi. Päätin kuitenkin katella tuon pienen notkahduksen vähän pidemmälle ja muuttaa rytmin 7+3:ksi 5h kohdalla. Alunperin ajattelin pääseväni 17+3 -rytmillä n.12h, ainakin, sillä se oli ollut niin vaivatonta harjoittelulenkeillä. Ehkä tuossa säässä olisi kuitenkin pitänyt lähteä jopa alun lämmin/kuumajakso tykkänään 7+3 -rytmillä ja muuttaa sitten iltasella 17+3 -rytmille.

                  40,72km täyttyi 6:15 keskarilla. Lämpötila ei siis vaikuttanut käytännössä mitenkään suoritukseeni tuossa kohtaan, jonka honasin tietysti myös hyvin tasaisista kierrosajoista. Ilmeisesti lämpötilaan tottumattomuus, elimistön nestejärjestelmän sekaisin meno korkean lämpötilan vuoksi veti minut lähes täysin yllättäen kuin salama kirkkaalta taivaalta sippiin n.5h kohdalla. Olin joka kierros n.2-3h alkaen uittanut pään viileällä vedellä + pesusienellä vielä hieman vilvoitellut, joten koitin kyllä jäähdyttää kehoa. Tehotkin oli etenemisessä varsin matalat, vauhdeista päätellen n.130-135lyöntiä/min hölkkätessä. Sykevyötä en laittanut, koska tunnistan tehot jo siitä miltä milloinkin tuntuu mikäkin vauhti.

                   No, siinä sitten sitä koitti jotenkin päästä 5h jälkeen eteenpäin. Voitte arvata, kyllä otti pannuun; kauden pääkisa ja sitten elimistö ottaa hatkat. 7,5h asti pääsin kuitenkin jotenkinsa kisassa eteenpäin. Ihan se 7+3:kaan ei enää edes onnistunut. Siinä on melko lailla housut kintuissa, kun elimistö ei enää pelaa, vesikään ei oikein maistu - ja aikaa oli siitä 5h kohasta loppulaukaukseen 19h! Kävin ekan 8h aikana 3-4krt. heittään vettä, vaikka ei kyllä gusettanut. Vettä tuli kuitenkin aina hyvin ja se oli enemminkin kirkasta, eli hyvä juttu. Eteenpäin. 6h sarjalaisetkin tuli radalle meidän oltua 6h liikkeellä. Oli kiva nähdä omasta huonosta hapesta huolimatta kuinka tuoreita kavereita nautti baanasta. Kovinta vauhtia piti odotetusti Nivalan Keijo, joka kasasi huikeat 71,256km!!! 6h sarjalaisista oli raati valinnut myös nuorelle sisukkaalle jaettavan palkinnon voittajan. Hän on v.2012 Toni Kukkola. Onnittelut!!!

                  8h kohdalla, eli 20.kierroksella vedin eka laatat. Oli tehnyt jo pitkään pahaa, eikä mikään oikein uponnut hyvällä. Siihen asti olin juonut sinnikkäästi sen 1,2-1,5L/h + vetänyt n.90-120kcal (ehkä enemmänkin) tunti. Tuon kierroksen jälkeen jouduin käymään sisällä yökkimässä lisää. 21.kierros kestikin tuon "pienen" sisävisiitin jälkeen 2h33min!!! Sen jälkeen jalat olivatkin aivan tuoreen tuntuiset, mutta elimistö oli aivan seis. Suolan ja makean nauttiminen ei tuntunut auttavan kuin pienen hetken, myös ihmeellinen pääkipu (auringonpistos-ko?) tuli kuvioihin. Vannemainen pääkipu, jonka kiristin oli takaraivolla otti ohjat käsiin. Enimmäkseen kävellen hortoilin noiden vaivojen kanssa kolme kierrosta 10-12min/km -vauhdein. Jee... Sen jälkeen en oikein tiennyt juuri mistään mitään, sillä varsinkin tuo pääkipu oli sietämätön. Joku migreenipääkipukin tuntuu tuon rinnalla hyttysen pistolta. Niinpä taas sisälle puheleen pöntölle ja vadille. Asiaa tuntui riittävän.


                 25.kierros sisällä käpristelyineen vei aikaa 5h45min. Eli olin noihin kahteen sisällä oksentelureissuihin meni kierrosajat mukaanluettuina 8h18min. Reipas kolmasosa vuorokaudesta. Tuo toinen reissu sisällä oli pitkä ja sitäkin tuskaisempi. En kyllä paljoa siitä edes muista kuin sieltä täältä. Aina yrittäessäni nousta ylös vaaterista päässä oleva kiristin nykäisi minut alas. Yökkäilin. Ensiapu antoi minulle merisuolaa ja siirappia. Kilpakumppani, Pasi Koskinen, oli pyytänyt minulle lähetettäväksi myös osmosaalia ja lihalientä. Olin toki vetänyt muutaman maitohappobakteeritabun itsekin kisan aikana. Mistään ei ollut apua. 


                Muistan, kun yli sata mailia kisassa juossut kilpailijatar kävi minua suostuttelemassa sairaalaan menoonkin. Varmasti se olisi ollut viisas ratkaisu. En muista olleeni koskaan noin huonossa kunnossa. Päätin kuitenkin toisin. Ei varmastikaan hyvä päätös, mutta niin päätin - katsoa tämän kortin loppuun. Tuo EA -henkilö kertoi minulle tänään, että olin ihmetellyt miksi hän on kotonani. Olin kuulema ollu sen vuoksi aika säikähtäneen näköinen. Vieras nainen minun makuuhuoneessa. Aika sekainen kaveri siis olin.


               Heräsin hieman ennen klo.6:tta. Lähdin oitis ulos ja radalle. Mukaan vain juotavaa. Eihän tuo olo ollut häävi, mutta sain kuitenkin noin 0,5L/kierros nestettä alas. Pahaa teki, mutta ei tarvinnut oksentaa. Pää oli edelleen outo tai toisin sanoen monikaan asia ei ollut normaalisti. Työstin kuitenkin aamupäivän aikana vielä n.35km kasaan.


              Lähtiessäni aamulla oksennusvatin vierestä oli minulla kasassa 81,43km. Voitte arvata, että kävin jaakobinpainia jatkaakko vai ei. Tavoite oli karannut kaaaauas, kaaaaaaauas. Ajattelin kuitenkin mennä niin pitkästi kuin pystyn, että jää ainakin siltä kantilta kaikkensa antanut olo. Ainakin 100km, ajattelin. 


              Viimeisen puolen tunnin aikana sain jonkin ihmeellisen hurmion päälle, kun kiersin viimeisen tunnin 888m rundia. Paras kierros oli jopa alle 6min/km vauhtia!!! Laskin kapulan 116,076km kohdalle. Täytyy olla erittäin tyytyväinen tuohon tulokseen, kun ottaa huomioon nuo vaikeudet. Ihan siltä ei tuntunut heti kisan jälkeen, mutta nyt tätä hieman pureskeltua tuo suoritus tuntuu erittäin optimaaliselta koetun jälkeen.

             Lähtiessäni kotoa kisapaikalle oli painoni nestetankkauksen - ja kevyen hiilaritankkauksen - jälkeen 79,4kg. Tullessani kisapaikalta kotia, oli paino 86,4kg. Eli paino nousi tasan 7kg!!! Siitä voi jokainen päätellä ja laskea miten sekaisin meni elimistöni. Ja täytyy muistaa, että oksensin lukuisia kertoja. Viime yönä sainkin ravata wc:ssä niin, että melkein polku tuli, tuskin pöntön vesi ehti laskeutua uudelleen, kun olin jo taasen lorottamassa vettä pönttöön. Paino laski jo aamuksi 6kg, vaikka pieniä turvotuksia on vielä esim. vatsan seudulla. Pääkipu, jolla tarkoitan kovempaa pääkipua kuin esim. migreenissä, jatkui vielä aamusta, mutta sain sen buranalla kuriin. 2x600mg olin ottanut yöllä kisassakin buranaa. Nyt aamusta tuo burana kuitenkin vihdoin auttoi ja nyt on enää peruspääkipua, jonka kanssa ainakin minä pärjäilen. Harkitsin kyllä eilen illalla - siis kotona - ja tänä aamuna päivystyksessä käyntiä, sillä olo oli vieläkin niin hämärä.

              Ainahan jokaisesta kisasta jää käteen paljon oppia. Suurin oppi on, että täytyy jatkossa ottaa mukaan monikirjoisempaa evästä kuin nyt tuli otettua mukaan. Nyt minulla oli juomana vesi, limsa ja maxim-urh.juoma (5mittaa/1,4L). Eväspuolella hyväksi kokemiani (mm. viime syksyn 24h:lta): Pringles sipsit, kääretorttu, suklaa, banaani ja nakit. Tosin nuo toimi viime syksynä, joten lämpöhän se suurin ongelma oli. Suurin hyvä puoli on vähäiseksi jäänyt etenemismäärä (+116km), sillä jalat on täysin ok. Ainakin kävely on ihan normaalia, myös porraskävely. Missään kohtaa jalkoja ei tunnu mitään erikoista. Tietysti nyt tietää, että lenkillä on eilettäin ollunna, mutta eipä muuten tunnu erikoiselta. Elimistö, kun ei toiminna, pääsi jalat vähällä. Eikä jalkoihin tullu kuin yksi pieni rakko. Pidän silti suunnitellusti ainakin 11pv levon juoksun osalta. Täytyy sitten katsoa ja arvioida tilannetta tarkemmin. Tarkoituksena olisi syksyllä rykästä yksi puolimaraton ja täysmaraton. Tulevaisuudessa tietysti myös 24h kisoja, mutta niitä nyt en sattuneista syistä ole ehtinyt tarkemmin vielä suunnitelmia tehdä.

             Ennen loppulaulua minun kisadata, eli kierrosajat/keskivauhti:
 
1)18.48/5:32...
2)20.32/6:03...
3)20.42/6:06...
4)20.38/6:05...
5)21.02/6:12...
6)21.14/6:15...
7)21.23/6:18...
8)21.22/6:18...
9)21.36/6:22...
10)22.24/6:36...
11)22.41/6:41...
*12)22.21/6:35...
13)24.16/7:09...
**14)26.50/7:54...
15)35.11/10:22...
!!!16)26.47/7:53...
17)27.01/7:58...
18)28.07/8:17...
19)32.21/9:32...
#20)34.40/10:13... ##21)2.33.13/45:09...
22)35.03/10:19...
23)40.47/12:01...
24)36.24/10:44... ##25)5.45.39/1:11:52... 26)38.37/11:23...
27)42.55/12:39...
28)43.03/12:41...
29)36.07/10:39...
30)33.25/9:51...
31)35.11/10:22...
32)41.46/12:19...
33)35.28/10:27...
888m ->
34)6:15/km...
35)6:43...
36)7:33...
37)11:15...
38)5:59...
viim.555m 6:39/km

Väliaikoja: 20,36km, 2.02.57/6:02... 40,72km, 4.14.45/6:15... 61,08km, 7.02.57/6:55... 81,43km, 12.35.22/9:57... 101,79km, 21.35.08/12:43
Muuta: 4h kohdalla tuntui tulevan *notkelma, joka realisoituikin 5h kohdalla ilmeisesti auringosta johtuneeseen **sippaukseen. Reitillä oli jo 2h jälkeen sipanneita, kokeneitakin maratoonareita (+26 korkeimmillaan). !!! = piristymistä.
 # = oksentelua reitillä. ## = oksentelua/voimakasta pääkipua sisällä.
 

Ja Jay Lenon (Janne Kukkola) data:

1)31.00/9:08
2)32.02/9:26
3)31.01/9:08
4)31.15/9:13
5)32.13/9:30
6)29.18/8:38
7)32.25/9:33
8)36.00/10:37
9)36.05/10:38
10)37.01/10:55
11)35.57/10:36
12)36.32/10:46
13)37.11/10:58
14)36.49/10:51
15)34.24/10:08
16)34.34/10:11
17)34.56/10:18
18)35.26/10:27
19)38:26/11:20
20)38:01/11:12
21)38.50/11:27
22)35.22/10:25
23)35.36/10:30
24)38.06/11:14
25)36.36/10:47
26)38.14/10:16
27)1.13.15/21:35
28)37.45/11:08
29)36.57/10:53
30)38:00/11:12
31)44:04/12:59
888m ->
32)4.19.27/4:52:10
33)11.04/12:28
34)9.23/10:34
35)9.36/10:49
36)9.44/10:58
viim.590m 7:29/km

             Kilpailun tulokset näet tästä. Kierrodatat tulee noille seuran sivuille myös pikapuolin.


               Lopuksi täytyy vähän muistella kilpakumppaneita... Janne Kukkola: Seura ja kerhokaveri (LIHR). Aivan uskomaton taistelu ja tsemppihenki mahtava. Hän tavoitteli 120km, mutta on erittäin tyytyväinen polvivaivojen jälkeen +110km tulokseen. Loistavaa Leno! ... Pasi Koskinen: Mies joka teki paljon hyvää kisan eteen. Mies joka teki paljon hyvää minun eteen suorituksessa. Isähahmo, joka tavoitteli 200km, mutta oli erittäin tyytyväinen omaan upeaan ennätykseen, 177,16km. Mahtava ultrapersoona ja ystävä... Jyrki Leskelä: Lepponen kaveri, jota seuraamalla oppii paljon. Hänestä paistaa jotenkin tämän homman taitaminen. Harmi, etten ehtinyt enempää häntä jututtaa... Jukka Järvelä: Hauska heppu. Koskaan ei oikein tiedä, onko hän tosissaan vai laskeeko leikkiä. Mahtava taistelu ja kakkossija kisassa... Samuli Nieminen: Paljon ainesta tulla hyväksi ultraajaksi, jota hän jo tietysti onkin. Toivotaan, että motivaatiota piisaa niin teet vielä paljon hyvää jälkeä. Keskittyneen näköinen kaveri, joka ratkesi hymyilemäänkin... Anu Ossberg&Markus Ilva: Mahtava pari! Teistä näkyi kuinka nautitte tästä seikkailusta. Oli ilo tavata teidät. Toivottavasti näemme jälleen jossakin! ... Kalevi Saukkonen: Eteni taas kuin juna. Tasaisin suoritus jälleen. 69-vuotta ja taas +120km. Huikeaa!!! ... Susann Berg: Anteeksi vaan kaikki, mutta hän oli kisan sisukkain. Hänen tarinansa (kaksosten äiti, joka raapaisee lenkeillensä jo klo.3.30) eli pitkin kisaa. Naisten kisan ykkönen myös huikealla tuloksella, 176,402km...  Stefan Smeds: Miesten kisan ykkönen. Jäätävä suoritus, uljas tyyli ja leppoinen kaveri... Ari Timonen: Lupsakka savolainen, debytantti. Pohti matkatessaan ultrajuoksun saloja - ja näytti oppivan hyvin, sekä omaavansa paljon vaadittavia ominaisuuksia. Hieno suoritus... Pekka Rutanen: Toinen veteraani. Kovin tilastotulos, +197km. Nyt oli paljon vaikeuksia, mutta tuli kuin tuulispää kisan lopussa. Iloinen veikko, näitä enemmän... Arto Kopola&Hilkka Kopola: Toinen pari. Hilkka sisupussien sisupussi, joka omaa selvästi valtaisan potentiaalin ultrajuoksijana. Vain taivas on rajana hänelle! Iloinen tsemppari. Arto menis täydestä filosofian maisterina. Syvällinen mies, joka osaa suhtautua näihin kekkereihin hienosti... Petteri Vartiainen: Täydellinen nauttija, joka suhtautuu ultrajuoksuun valtaisan hienosti. Hieno ihminen, jonka lämminhenkisyys paistaa karjalan kupeesta aina Nivalaan saakka. Kiitos, kun tulit paikalle! ... Kristiina Luosujärvi: Aivan uskomaton nainen. Sanat ei riitä kuvaamaan hänen sisuaan. Viikko yötöitä putkeen ja sitten tuollainen viikonloppusuoritus = 165,7km. Esimerkki monille... Teija Honkonen: Iloinen tsemppari, joka piti myös muista huolta. Taisteli polvivaivan kanssa +sata mailia. Vetää hiljaiseksi. Lakkia päästä - koko porukalle!!!


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 9.7.2012.