torstai 31. tammikuuta 2013

TAMMIKUU 2013

                         Minusta ainakin mukavan(?) pitkältä tuntunut kuukausi on reenejen puolesta taputeltu. On aika hieman katsoa pähkinänkuoressa tammikuun kertymiä. Enempiä jaarittelematta lukemat tiskiin:

* Harjoittelua kaikkinensa (Juoksu, Hiihto, reenikävely) 58h 19min
* Juoksua 504km, Hiihtoa 100,3km, Kävelyä 6,3km.
* 7 lepopäivää juoksusta. 5 lepopäivää kaikesta harjoittelusta. Aika paljon?
* Juoksuharjoituskertoja 31kpl ~16,25km/lenkki keskimäärin.
* Venyttelyä tasan 13h. Plus muu (jää) huolto päälle. Ja n.kerran viikkoon lonkka-selkä-vatsa-ylävartalo-kuntopiiri/jumppa.

                       Parasta antia tammikuussa oli, että harjoittelusta tulleita kipuja oli vähemmän kuin joulukuussa, vaikka harjoittelua oli enemmän. Tammikuun viimeistä viikkoa häiritsi hieman ylähengitysteiden tukkoisuus ja jonkin sortin limaisuus. Ei kuitenkaan kuumetta tai kurkkukipua tms. Astman oirehdintaa.

                      Vertailun vuoksi v.2012 tammikuussa tuli 325km juoksua, 104,9km hiihtoa ja 18,4km kävelyä = 47h 54min harjoittelua. Viime tammikuussa oli peräti 8 lepopäivää kaikesta liikunnasta. Ihme rötväilyä. No, todellisuudessahan kärsin jonkinlaisesta flunssasta tuon kuukauden alkupuoliskolla.

                     Helmikuuta päin. Kuukauden aikana olen mm. juoksuharjoitusleirillä Pasi Koskisen luona kolme päivää ja 24.2.2013 on tarkoitus parantaa omaa 10km (43.43) ennätystä seurani kympin testissä, jos ei nyt ihan mahoton ilma ole. Jos tuonne 43-43.30 nurkille puskis menemään. Maaliskuussa on sitten La 23.3. Toholammin talvimaraton, jos ei sää ihan mahoton ole. Liekkö Leno tulossa raastamaan Toholammille taasen? Muita kipinäläisiä, hä, tä? Ois kiva nähdä puheenjohtajaakin raastamassa talvisissa maisemissa. Jos siellä ees alle 3.30 hölkkäilis niin ok-tilanne. Mutta katsellaanpa nyt ensten lähemmäs. Eli seuraavana aloitan helmikuun KAHDELLA TÄYDELLÄ lepopäivällä. Mitä nyt yöhugeja paiskin menemään.
                    Ja sitten laitetaan tossua toisen eteen alla olevan musiikin tahissa... RÄVÄKKÄÄ RAPPAUSTA!!!!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 31.1.2013.

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

MISSÄ MENNÄÄN osa.2

                         Muistelen katselleen ainakin kerran aikaisemmin taaksepäin omia noin vuoden takaisia lenkkejä siinä mielessä, jotta mitenkä on kehittynyt. En sitä äkkiseltään löytäny, vaikka tosin en kauaa viittiny katellakkaan. Olkoot tämä "Missä mennään osa 2" sitten ja laitan tunnisteeksi "vertailut" niin löytääpäähän jatkossa nämät paremmin.

                        Karvan verran vaille vuosi sitten (6.2.2012) tein 12,8km reippaan Vk-lenkin. Sykkeet oli 163/156 ja keskivauhti 5:29/km. Tuo oli iltalenkki. Aamusta olin juossut 8km 142:n keskisykkeillä 6:02 keskarilla. Tuota harjoituspäivää edelsi vapaapäivä...

                       Vertailulenkkipäivänä viime sunnuntai. Edellisenä päivänähän olin rasitellut itseäni 42,5km ja +4h hölkällä. Sunnuntaina tein harjoituksen 4km verryttelyä 5:24 (sykkeet n.135-140), 8km vauhdikkaasti 4:44/km -vauhdilla n.156 keskarilla + 4km verryttelyä 5:28/km. Eli nyt on kevyt verryttelyvauhti samalla tasolla kuin n.vuosi sitten reipas Vk. Vauhtikestävyysvauhti on n.45sek/km nopeampaa ~10km otatuksella mitattuna.
                   
                       Tämä on mukava tietää. Äkkiseltään vois luulla, jotta enkoista karisee mukavat kasat minuutteja poies ees kesänä. Täytyy vissiin muistaa vain reenata yhtä kevyesti, jotta pyssyy ehejänä.

                       Kisoja ja kesäisempiä kelejä ootellessa vois heittää sohovalle pitkälleen odotteleen NOUSUkuntoa. Ei kait tuolla myräkässä kukkaan vihti reenata? (Päivä 18,7km, Ilta 10,3km)

                       Huomenna kuukausikatsaus, jos jaksaa näpytellä = yöhugit alkaa ja kuuba menee pimiäksi. 

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 30.1.2013

maanantai 28. tammikuuta 2013

HYVÄT MIELESSÄ - VAIHTEEKSI

                       Nimittäin oon päättänyt jotta Onnin kierroksesta tulee oma versionsa myös tänä vuonna 2013. Se tulee olemaan erilainen, sillä tälle vuodelle (ainakaan) ei ollut resursseja järjestää 24h kisaa. Hieman on sellainen kutka, ettei tulevinakaan vuosina. Siihen tarvitaan halun lisäksi myös aitoa intoa sankoin joukoin. Pari sälliä ei oikein sellaista leiriä pysty pitämään pystyssä. Mutta takaisin realismiin. Eli 3.Onnin kierros on tarkoitus pitää 15.6.2013. Näin tuossa vaan päätin toissa päivänä. Asiat ovat sittemmin jo hieman edenneet, mutta vielä on joitakin selvitettäviä asioita.

                  Anyway, 15.6.2013 klo.10.00 on tarkoitus startata Nivalan keskustassa sijaitsevan Tillaripatsaan luota liikkeelle. Juoksen Nivalan ympäri, josta tulee matkaa 100km. Tarkoitukseni on YRITTÄÄ juosta Nivalan ympäri (100km) ALLE 10 tunnissa. Sehän tarkoittaa alle 6min/km tai toisin sanoen yli 10km/h keskitahtia. Takaisin patsaalla on siis tarkoitus olla ennen klo.20.00. TÄSSÄ reitti. Tarvittaessa muutan reittiä lopussa, jotta saan 100km täyteen.

                   3.Onnin kierros on samalla luullakseni NIVALAN HISTORIAN PISIN yhteislenkki??? Eli JOKAISELLA on mahdollisuus tulla mukaan juoksemaan missä kohtaa reittiä tahansa; vaikka muutaman sata metriä, kilometrin, muutaman kilometrin tai vaikka koko matkan - miten kenellekin sopii.  Osallistumismaksu on 5e. Siitä menee 4e Mannerheimin Lastensuojelu Liiton Nivalan osastolle ja 1e tempauksen kuluihin. Eli 3.Onnin kierros on samalla myös HYVÄNTEKEVÄISYYS juoksu. Osallistua hyväntekeväisyyteen voi, vaikkei juoksekaan. Ohjeet, tilinumerot yms. ilmoitan tarkemmin, kun juttelen ensin viranomaisten kanssa lupa-asioista. Koitin vähän tuossa lukia ite nuita lakijuttuja, mutta en ihan täyteen selviyteen päässyt, pitääkö lupa olla tuohon hyväntekeväisyyskeräykseen vai ei.

                   Toinen asia, mikä minun pitää vielä touhuta, on huoltotiimi. TARVIN tempaukseen yhden huoltoauton (+tietenkin kuljettajan) ja kaksi kaveria huoltamaan pyörällä. Ajatukseni on, että pyöräilevillä huoltomiehillä on koreissa juotavaa/syötävää, mitä tuossa nyt tarvii. Autossa on täydennys juomat, muonat yms. tarvikkeet. Samoin pyörämiesten huolto on autossa. Kaksi pyöräilevää huoltomiestä siksi, mikäli toiselta puhkeaa kumi niin toinen voi sen aikaa jatkaa huoltamista, kun toinen korjaa pyöränsä. Ja saahan siinä samalla pyöräilevät huoltomiehetkin liikuntaa, hä? Eli, mulle voi HALUKKAAT HUOLTOMIES ehdokkaat ilmoittautua kunniatehtävään, HYVÄN ASIAN (hyväntekeväisyys keräys) puolesta. Mitä pikimmin sen parempi = saahan tämä tempaus pystyyn!!!

                   Ja tosiaankin hyväntekeväisyyteen voi osallistua, vaikkei tulisikaan juoksemaan kanssani metriäkään. Nyt kuitenkin yhteislenkki reitti kulkee ympäri Nivalan, joten aika moni immeinen pääsee yhteislenkille mukaan juoksemaan. Harvoin sitä yhteislenkin vetäjä nitkuttaa hölkäten ympäri Nivalan, joten kannattaa käyttää tilaisuus hyväksi...  Etenen rytmillä 9min juoksua + 1min kävelyä alusta alkaen. Keskivauhtini asustelee n.5:20-6:00 välimaastossa. Tarkennan toki lähempänä tempausta noita etenemisnopeus suunnitelmia. Eli eikös tuota vauhtia kelpaa hetken aikaa juosta mukana? Jotkut pidempäänkin.

                    Eli tällasta hyvää mielessä...

                   Muista asioistakin vois tähän loppuun samalla vähän hölistä. Tännään päättyi 12 päivän minulle sangen tiukka määräjakso, jonka aikana juoksin 229,8km... Tännään käväsin myöskin tuolla kehonmittauksessa. Melekeestä samalta näytti kuin marraskuussakin. Tietysti jotain on reilun vuojen aikana tapahtunut, ja siitä jonninlainen taulukko tuossa alla:


pvm paino rasva% vyötärö cm
29.9.2011 89,6 19,7 93
4.10.2011 88,1 17,6 91
6.6.2012 79,6 15,6
23.8.2012 81,2 16,9 85
12.11.2012 78,5 13,8 81
28.1.2013 78,4 13,9 81

                    Aika lailla oon menny nyt harjoituksien suhteen ylärajoilla. Enkä tarkoita nyt määriä, sillä voisin kestää vielä hitusen isompiakin määriä. Mutta olen myös vedellyt aika säännöllisesti Vk-kilsoja koneeseen, jotka kuluttaakin sitten jo ihan eri tavalla kuin perus kevyt jolokottelu. Jalkapohjat ovat olleet vuoronperään oikea-vasen-oikea-vasen-oikea kipeät. Nyt on oikean vuoro. Nuot kivut ovat olleet aina lyhytaikaisia = menneet 1-3pv:ssä ohi venyttelyllä, kylmähoidolla ja itsehieronnalla, eikä ees lenkkejä oo tarvinna jättää väliin. Täytyy silti nuot noin säännöllisesti uusiutuvat kivut ottaa muistutuksena siitä, että mennään yläkantissa reenihommissa. Harjoitettavuus kehittyy omaa vauhtia, sitä ei parane hoputtaa.

                  Hyviä lenkkejä ja odottelen pikaisia yhteenottoja 3.Onnin kierroksen huoltotiimiin ilmoittauvien osalta.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 28.1.2013

lauantai 26. tammikuuta 2013

SAFARI vol.2

                       Safari yhteisaamulenkki on nyt naatiskeltu toisen kerran. Tällä kertaa mukana oli vain Jani mun lisäksi. Methän lähettiin herroksi vasta klo.7 liikkeelle. Ooteltiin siinä jonnin aikaa, mutta ei muita näkyny, joten lähettiin matkaan.

                     Ihte olin ohojelmoinu oman herätyksen jo puoli neliäksi, jotta ehtii kunnolla valamistautua ja ees vähä yli 20km jolokotella Safarin alle. Olihan tämän aamun tarkoitus jolokotella erittäin kevyt +30km lenkura. Siinähän tuo aika meni siivillä aamupalaa natustellessa ja Crosbyn hienoja maaleja katellessa niin, jotta tahtoi lähes unohtua mikä oli aamun ménu. Siinä aikani talosteltuani oli sitten vihon viimein valmiina tien syöntiin - retki fiiliksellä. Mukaan otin maximin termovyön (mahtusko siihen noin litra lämmintä teetä), jonka tosin jätin läsöttään ekaksi pariksi tunniksi kotiaijjan viereen, käyden siinä sitten välistä hörpyllä.

                   Jalaka oli kevyt, kun starttasin klo.4.50. Eipä ihme, sillä eilen oli vapaa. Nyt oli kuitenkin sillei mukava tilanne, ettei kolottanu MISTÄÄN. Ei pienintäkään vaivaa tai kiristystä. On tainu reeni olla liian löysää? No, eihän sitä oikein näin kiireellinen mies ehi tarpeeksi reenata - sehän on tiiossa, mutta reenataan se mikä keretään. Eihän tämä ny niin vakavaa oo, ku jo melekeen 40:nen äijjän käppänä reenailee. Surkuhupasta touhua, mutta ehkä siksi niin hauskaa.

                  11km Nivalan aamua ihmeteltyäni kävin ottaan muutaman tee hörpyn. Siitä sitten lähdin kevyesti läiskiin teitä pitkin lisää kilometrejä koneeseen... En ehtinykään pitkälle, kun aloin tuntea synnytysoireita. Ei muuta kuin täytyi alkaa pian suunnistella kotia päin. Kävin sitten 8min tauolla (pysäytin sen ajaksi kellon, mutta muutoin kello kävi juomatauoilla) kotoisalla keraamisella. Kevenihän se olo, ja ehdinkin vielä sen verran kaarrella ja kierrellä, jotta mittarissa oli 22,3km, kun oli kello 7 ja Safarin aika.

                  Aika helposti saatiin Janin kans tehtyä päätös siitä, että tehdään hieman pidempi Safari-lenkki. Ei tullu vastustelua - kahen ku oltiin. Niinpä lähettiin sujutteleen. +24km kohilta alkoi hidas juoksu ja pian ERITTÄIN hidas alustainen vönkiminen, oikein kyntäminen. Iloisena siitä tojettiin, että tämä se antaa voimia kapuloihin. Ajoin oli niin pettävää nuot kelkkojen jälet, että vauhti tippui parin kilsan aikana jopa +8min/km! Täytyy kyllä sanua, jotta alkaa tuo Jani oleen jo melko hyvässä kunnossa. Hyvin painoi menemään haasteellista hankea pitkin.

                35 kilometriä kohalla toivottelin Janille hyviä aamupuuro hetkiä ja lähdin itse kotiin päin - 12,5km tuli yhteistä matkaa 7:15 keskarilla... Tai hmmm... Jos vähän koukkais tuolta niin sais 38km. Niinpä koukkasin, ja huomasin pian koukkaavan siten, jotta tulis 40km... Ei, perk... sama sujutella maratonin verran. Oli juoksu niin NAUTINNOLLISTA, kun ei mistään kolottanu tai kiristäny. Koko lenkki oli kevyttä huuhailua, lukuun ottamatta kelkka-ura-osuutta. Niinpä tuli lopen retkeiltyä 42,5km lenkura (painakaa oik.yläkulmasta Wiev in Metric, jos näkyy maileina kilsojen sijaan). Maratonin väliaika 4.11.33/5:57/km. UuuuHuuuh. Kyllä sitten retkeily on mukavata!!! Ehkä ees kerralla pitemmästi, kun on nuin kivvaa... No, huomenna taisi olla valmentaja lätkässy 4+8+4, joten ollaan vähän vauhikkaamman otatuksen parissa.
 Onni Vähaäho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 26.1.2013

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

KUIN 40-LUVULLA...

                     ... on sen verta ahtaita nämät minunkin raot välistä. Tännään päätin ISOSSA viisauvessani pitää illan lepua. Päivän saldoksi jäi aamun uninen ysi. Iltapäivä onkin sitten mennynnä kaiken valuessa pitkin leukaa!!! Kävin nimittäin paikkauttaan ISON reiän tännään, eikä alaleukani tunnetusti puuvu ennen kuin ovat tyhjentäneet kaikki kärsimyskopin puuvutteet leukaperiini. Lopulta se puutui kuiten-niin sen verta, jotta kyyneleet valuen ja penkkiin puristaen kestin tuskan kuin MIEHET, ha-hah-haaa.

                   No, tuostahan on seurauksena se, etten voi edellenkään tuntea mitä laitan suuhuni. 58,6% suuhun laittamistani appeista ja juomista löyvän rinnuksilta. Sen verran hankalata ollu elo tän leuvan kanssah, jotta en viihtyny ees lähtiä hiihtään tahi hölkkään. Sen sijaan huomaan perhekalenterin olevan työkalenteriimme yhistettynä niin hyperhankalan, jotta päätin JÄSENTÄÄ pitkästä aikaa ihtelle ihan OHOJELMAN. 

                  Ahtaat on raot kuin Anttalan sotakirjoissa. Siinä on eräänkin kerran kamuttava ylös 3-4 välillä, jos meinaa ehtiä nähdä päivän AINOAN raon siintävän ihtelle käyttöön. Eli eipä tuota ohojelmaa ainakaan reenejen PALJOUVESTA voi kehua. Mutta täytyy huomioida kokonaisrasitus. Pitää siis taipua reenaileen vain ALLA OLEVALLA kevyellä ohojelmalla. Jospa tuo roppa ja elimistö sitten kiittelis, kun saa levätä herroiksi.

                 Kliimaksina ohojelmassa on tietenkin PASI KOSKISEN luona mahdollistuva juoksuleiri. Olen siellä kolme kokonaista päivää + tulo illan ja lähtö aamun. Pasi vähän siinä jutustleli, jotta siellä saapi juosta vaikka vähän enemmänkin, jos löytyy intoa. Ja sitähän löytyy, kun kerran annetaan KAUHALLA aikaa siellä. Pasi totesikin tuossa puhelimessa, jotta mun ikäselle kuulema riittää, kun vähän lenkin jäläkeen nojailee oven pieleen ja lähtee uuvestaan paahtaan lenkuraa.

                 Alla kevy ohojelma perhe - ja työmenojen johosta. Onnittelen, jos joku löytää sieltä mitään järkevää. On sen verran pimiä kaveri tuon väsänny.





               Harjootusohojelma välille 24.1-20.2

To 24.1.   Varh.aamu noin klo.4.20-5.30 eritt.kevyttä
               Ilta: Lasten kanssa hiihtoa???
Pe 25.1.   Lepo
La 26.1.   Aamusta Pitkä lenkki (+30km) n.klo.4-5 eteenpäin.
Su 27.1.   Aamu/aamupäivä 4vr+8vk+4vr… Ilta: 1h hiihtoa.

**** vko.5 ****

Ma 28.1.   Varh.aamu noin klo.5.00-> 8,5-12km eritt.kevyttä.
Ti 29.1.    Lepo
Ke 30.1.   Aamupäivä: 90min juoksua 9min ke+1min re-rytmillä
               Ilta: 10km ke + 5km Vk + 2km vr.
To 31.1.   Fiiliksen mukaan kevyttä perus kitkutusta. (yöhugit)
Pe 1.2.     Lepo
La 2.2.     Lepo
Su 3.2.     Varh.aamu noin. klo.5.30 eteenpäin. 3vr+15 maratehoilla + n.10-12km loppuverkkaa yhteisaamulenkuran muojossa.

**** vko.6 ****

Ma 4.2.    Varh.aamu Juoksua klo.5-7.15, Hiihtoa n.klo.7.30-9.00
Ti 5.2.      Lepo
Ke 6.2.     Varh.aamu 8,5-10km… Iltapäivä: 8km reipasta
To 7.2.     Varh.aamu 8,5-10km… Iltapäivä: 4vr+8vk+4vr
Pe 8.2.     Lepo
La 9.2.     Varh.aamu 10-15km
Su 10.2.   Varh.aamu 10-15km

**** vko.7/8 ****

Ma 11.2.   Varh.aamu 8,5km
Ti 12.2.    Aamupäivä Kiihtyvä 21km + 4km vr.
Ke 13.2.   Lepo
To 14.2.   klo.22 alkaa leiri Hämeenkyrössä Pasi Koskisen isännöimänä.
               Leiri loppuu Ma 18.2.
Ti 19.2.    Varh.aamun kevyt lenkura 8,5-12km
Ke 20.2.   Lepo

Jotain tenavien kanssa hiihtoa voi tulla iltoisin lisäksi, jos on kelit ja halut väellä kohillaan. Lisäksi tietysti tuo yllä oleva on vain kehys, ja sitä rukataan ja viilataan tarpeen mukaan. Tietysti sen verta pitäis olla jo tuntemusta omista kintuista ja ropasta, jotta jotain tuon suuntasta tulee vissiin räävittyä.



Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 23.1.2013

maanantai 21. tammikuuta 2013

Kestävyys

                    Aihe, josta on loputtomiin kirjoituksia. Aihe, josta varmaan lähes jokainen kestävyysaiheinen bloggaaja on jo kirjoittanut. Aihe, joka on iätön. Aihe, joka silti aina puhuttelee. Aihe, johon etsitään kaikesta huolimatta aina vastauksia. Aihe, johon ei löydy absoluuttista vastausta. Aihe, joka yleensä kiinnostaa kestävyyslajeihin vihkiintyneitä, siitä kiinnostuneita.

                  Niinpä ajattelin kirjoittaa tässä ja nyt oman version KESTÄVYYDESTÄ. Kestävyydestä, kuten monesta muustakin juoksuun liittyvästä on tuskin olemassa yhtä ja ainutta totuutta. Miksipä se muuten puhuttelisikaan niin paljon. Tässä oma näkemykseni.

                   Kestävyyden kehittymisen näkee jokainen lenkkeilyn aloittanut heti alusta alkaen. Sen voi huomata niin monella tapaa. Saatat aloittaa 3km hölkkälenkillä. Et kenties mittaa aikaa, mutta parin kerran jälkeen jaksat sen paremmin - ainakin sinusta tuntuu siltä. Miten palkitsevaa on huomata jaksavansa paremmin. Se saa sinut jatkamaan - ainakin hetken. Kenties onnistut jatkamaan lenkki harrastusta viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia, mikäli muistat kantaa ILOISTA OTETTA mukanasi. Kukaan ei jaksa kovinkaan pitkään ilman sitä... tai jos jaksaa, ei se enää ole mielestäni tervettä = tehdä jotain pakonomaisesti.

                   Moni enempi blogejani lukenut on jo epäilemättä korvia myöden täynnä tarinaani, joka alkaa: -"ensin jaksoin vain puoli toista paalunväliä". Niinpä muistelen ensimmäistä varsinaista juoksukesääni. Havittelin pääseväni n.5,2-5,3km lenkin yhtämittaa juosten läpitte. Usein matkanteko tökkäsi puustelin sillalle, noin 3km kohille. Huonona päivänä pajatin jo ilmoille ärräpäitä killinginMETRON liepeillä vain 2km jälkeen. Hyvänä päivänä saatoin nojailla polviini Tuiskulan kohilla, päästyäni 4km paalulle. Mutta meni pitkään ennen kuin pääsin tuulettamaan villisti Olkkosentien sittemmin legendaariseksi muuttuneella ILON KADULLA!

                   Hieman myöhemmin olin jo taputellut parhaillaan 30km lenkuroitakin. Vuonna 2009 tuli jo vyölle kolme maratoniakin. Silti merkkejä kestävyyden rajoista oli nähtävissä monessakin muodossa. Tyypillistä oli mm. peruslenkeillä, tasasykkeillä juostessani, että n.3-5km jälkeen, päivästä riippuen, km-vauhtini laski aina n.10-15sek. Nykyään tuo raja on jo paljon kauempana, ja vauhti voi jopa hieman kiihtyä alun mahdollisten tahmaisten kilsojen jälkeen.

                  Kesti pitkää ennen kuin kykenin juoksemaan asiallisen lenkin kahtena peräkkäisenä päivänä. Asiallisella tarkoitan sitä, ettei jalkoihin käynyt kipeää, ja lenkit olivat kuitenkin vähintään 8km pitkiä. Nyt, muutama vuosi myöhemmin, olen juossut jo parhaimmillani 9 päivänä peräkkäin - usein jopa kahdesti päivässä.

                  Yksi merkki on palautuminen. Aluksi lihakset tuli kipeäksi melkein lenkistä kuin lenkistä. Ne eivät olleet tottuneet rasitukseen tai iskutukseen. Myös säärikivut (penikkataudit) olivat tuttuja alkutaipaleella. Pikku hiljaa olen pystynyt juoksemaan pitempiä lenkkejä ilman kummoisiakaan lihaskipuja/tuntemuksia. Usein siihen vaaditaan joku useamman päivän tiukempi reenirypäs tai joku kovavauhtinen testijuoksu tms. Esim. tämän aamun 34km kevyttehoinen lenkki vain hyväili lihaksistoa. Kestävyyden kehittymisen voi onneksi huomata niin monesta merkistä.

                Ehkä monellekin merkittävin viesti kestävyyden kehittymisestä on ARJESSA jaksamisen kehittymisenä. Asia, joka ei mielestäni ole liikaa esillä. Muutaman aktiivisesti liikkuvan kaverini kanssa ollaan oltu tuosta kestävyyden vaikutuksesta erityisen kiitollisia. Eikä arjessa jaksaminen tarkoita pelkästään uutteruutta, jos kohta sitäkin, vaan myös parempaa paineensietoa ns. hermoja ja henkistä kestävyyttä - iloisuudesta ja positiivisesta ajattelusta puhumattakaan. Kehoitankin lukijoita miettimään tykönään, miten paljon oman kestävyyden kehitys on jo nyt näkynyt tuolla sektorilla.

                 Kun kestävyyden piiiiiitkäaikaisessa korkeakoulussa pääsee tietyn verran opintomatkassa eteenpäin, vaatii se entistä enemmän myös psyykkisiä voimia jaksaa kehittää entisestään kestävyyttä. Vaikka itselläni on vielä lukematon määrä askelia ottamatta kestävyyden(kin) saralla, voin jo nähdä kestävyyden kehittymisen vaativan aika paljon töitä. Paras lääke siihen on reenata ISOLLA huumorilla - satoi, paistoi, tuuli tai oli pakkasta. Hymyn on lähdettävä sisältä syvältä, itsestään.

                Olen huomannut, että lenkille lähtö asenne on miltei tärkein pointti. Miten paljon haluat tehdä suunnittelemasi lenkin? Millä tavalla vietät aikasi itsesi kanssa lenkillä? Oletko päättänyt jo ennen lenkkiä nauttia tuskailemisen sijaan - vai päinvastoin? Nuot asiat vaikuttava varmasti lenkkisi kulkuun. Esim. tämän päivän lenkkini alkoi periaatteessa jo eilen. Eilen oli vapaapäivä (vain 40min venyttelyä + keskivartalo/ylävartalojumpat). Eilen tein jo päätöksen, että teen yhteisaamulenkin yhteydessä oman +3h erittäin kevyen lenkin, jos hieman ärtynyt oikean jalan jalkapohjani/nilkka vain sen sallii. Kellon laitoin herättämään klo.4, jotta ehdin syödä kunnon aamupalan, koska ohjelmassa oli pitkä lenkki. Yhteislenkki alkoi klo.5.15. Eli lenkin alustyön - keskeiset linjaus päätökset - tein jo eilen. Pääteeman oli lähteä nauttimaan, eikä miettimään paljonko vielä tai miten kauan...

                Sitten satuinkin heräämään n.klo.3.30 wc:n. Olin innoissani. Olin juuri saanut 30minsaa extra-aikaa valmistautua alkavan päivän lenkkiin. Niinpä kevyesti venytin jalkapohjia ja laitoin jäähoidot päälle + natustelin PITTSBURGHIN peliä samalla katsoen aamupalaa. Penguins on voittanut nyt molemmat pelit. Crosbylla ei vielä oikein kulje (0+1) tottuun tapaan, mutta hyvin on NHL-kausi pyörähtänyt käyntiin... Aika menee, ja monenmoista valmistautumisrutiinia siinä ohjelmassa. Vihdoin olen pihalla, kello 4.55 käynnistän Garmin Forerunnerin rannetietokoneen. n.19minuuttia aikaa kierrellä/lämmitellä ennen yhteislenkkiä. Pian olenkin sovitussa paikassa, tapani mukaan n.29sekuntia ennen määräaikaa...

             Huijjautettaan Jampin kanssa yhessä n.6,5km lenkki. Taasen taattua laatuläppää lentää solkenaan. Ei vain, aika mielenkiintoista miten paljon sitä voi olla kahella suomi-karjulla toisillensa asiaa niin paljon jo tuossa aamuvarhain, vähän viijen jäläkeen. Eikä tuppisuuna ollu Jonte-Kondekaan toissapäivänä Safarilla. Sosiaalistuttava vaikutus juoksulla, aukoton tojiste siitä tuossa(kin).

             Siitä sitten jatkoin sujuttelua kotiportille, josta nappasin termovyöstä vettä ja vyön mukaan. Takana n.13,5km. Samalla natustelin puolikkaan Elovena-keksin. Taputtelin siitä Ylivieskaan päin. Niskakankaan reitin kierrettyäni oli 20km mittarissa ja kulauttelin toisen kerran vettä, ja vähän toisesta päästä ulos + natustelin loput keksistä. Jo vyö keveni monellakin tapaa...

            Sen jälkeen piti jaksaa vielä muutama kilsa katella sivilisaation valoloistetta, josta en erityisesti pidä. Keskustassa kun asuu niin joutuu aika usein näkemään ainakin jonkusen kilsan tekovaloa. 24,4km mittarissa ja pääsen paahtaan latu-uran kautta konstikkaille moottorikelkka-urille. Konstikkaiden siksi, ettei mistään askeleesta voi olla varma, kestääkö alusta alla täysin vai ei. Vauhti tippui n.6.45-7.10/km, sen ollessa n.5.30 kantturoissa tiellä. Rapiat 5km henkistä nautintoa pimeydessä, sitten taas sivilisaation valon paljouteen takaisin. +28km kohilla kulautin kolmannen ja viimeisen kerran vettä.

            Loput reilut neljä kilsaa taputtelin perusvauhtia. Askel toki hieman väsyi tuon reilun 5km safaripätkän ansiosta lähinnä. Lenkki oli kuitenkin päällimäisenä tunteena helppo. Lähdin nauttimaan hiljaisuudesta ja ihailemaan maisemia, pimeyttäkin. Nautin koko 201 minuutin edestä. Korkeintaan katuvalo-osuuksilla odottelin pimeitä pätkiä.

             Olkoot tämä kestävyys näkemykseni. Tuli taas ehtaa tekstiä, sen enempää miettimättä - ns. selkärangasta. Jälki voi olla sen mukaista, mutta asia sieltä varmaan löydetään? :)

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 21.1.2013.

lauantai 19. tammikuuta 2013

POIJJAT SAFARILLA

                        Elämä on täynnä tulkintoja. Huomaamatta tai tarkoituksella tulkitsemme päivittäin monia asioita. Annoin itselleni vallan tulkita erästä tapausta, kun matkasin kohti Safari-reissua. Nimittäin huomasin ottaneeni hieman erilaisen askeleen eteenpäin. Kysynkin, mistä tietää, että on tampannut pieniä teitä, polkuja ja uria keskimääräistä enemmän? Mistä sen voisi tietää? Olin siis matkalla Safarille. Tapanani on usein hieman kiereskellä komeaa kotiseutua ennen yhteislenkkejä ja tapahtumia. Siinä pääsee ns. kotiseutufiilinkiin, hä? Luulin reilut 6km kaareltuani ja kierreltyäni, jotta näen harhoja. Nimittäin halavatun pakana jäniksen. Harhoja siksi, ettei se näyttänyt välittävän minusta piirun vertaa. Siinä vain nökötti VÄHÄISEN polun vieressä. Vasta aivan viittä-vaille hän kuitenkin päätti vielä jättäytyä yhteislenkistä ja ottikin BOLTIN omaan suuntaansa. Eli luonnon elläimet on laskemassa minun kuuluvan joukkoonsa. Mikä kunnia! Olen yksi heistä - pian.

                      Rapiat 8km naatiskeltuani kotiseutuni rikkaista näkymistä, näin jo ensimmäisen hahmon. Voisin jopa sanoa jo että veli-Janihan se siellä. Sen verta monta varhaisaamun yhteisaamulenkkiä on Janin kanssa tehty, että olemme jo ilmeisesti osa teollisuuskylän aamumaisemaa?? Toisekseen olemme tulkinneet, että olemme niin poisluotaavia hahmoja, jottei kukaan ole uskaltautunut seuraamme hölökötteleen ja jolokotteleen...PAITSI, kerran kuussa-periaatteella kuukauden vieras "hullujen klubille". Viime kuussa Nivalan paras hieroja. Ja niinpä saimmekin seuraamme myös tässä kuussa kunniavieraan aina Ahteen sydämestä, Jonte-Konden. Enempikin ois mahtunut!!! Huomasin muuten herätessäni, että mm. FACEBOOKIN kautta oli paljon tutkailtu Safari-reissun infoa, mutta eihän tietysti heistä kukaan voinut tulla, sillä eiväthän he silloin olisi facebookissa? Vai miten se menee, kun en ihte oo.

                      Siinä toivotin pojat tervetulleeksi "7km safarille". Heti kärkeen tieto, joka ei lopen pitänyt paikkaansa, vaikka itsekin sen luulin niin olevan. Reitti olikin mutkineen päivineen n.8,8km. Toiseksi totesin, että lähetäänpäs tästä vain luottavaisesti natusteleen hölkkää... Reitiltä ei voi eksyä, sillä nythän on pimeä, ja kesällä valoisallakin eksyimme vain kerran.

                   Oli mukava huomata, että myös Jamppi ja Jonte tykkäsivät reitistä. Sehän se tärkeintä kuiten-niin on. Tosin eihän nuot veljet ihan sieltä riittisimmästä päästä oo. No, siinä kuulkaas ei välitetty mistään erikoisemmasta alustastakaan, vaan HÖLKÄTTIIN jopa VETTEN PÄÄLLÄKIN!!!! Ja tojisteena EHTA kuva!!! (kaksoisklikkaamalla saat kuvan isommaksi)


                   Vedestä noustuamme penkalle, lehahti merkittävän kokoinen parvi lintuja lentoon ihan lenkkareidemme juuresta. Sulkia aikamme syljeskeltyämme suustamme - osa meinas niihin tukehtuakin - jatkoimme matkaa pumpun hakatessa lähempänä kahta markkaa, Kontea lainatakseni. Luonto on osa meitä, ja me luontoa!!! Mellevät metsä-osuudet safarin loppupuolella saivat viimeisimmät kiitokset. Ehkä joskus voisimme kokea tämän uuvestaankin?

                   Omasta näkökulmasta tähtihetki oli järvellä juostessamme. Juoksin hetken aikaa viereistä moottorikelkkauraa. Katsoin poikia, katsoin taustaa - maisemaa, hieman punertavaa, silti sangen valoisaa taivasta. Hetken hiljainen hetki, jossa pojat painoivat tuota maisemaa vasten sangen ajatuksissaan oli mykistävä hetki. Pimeys, samalla valoisuus, värit, keskittyneisyys, ajatusten mysteerisyys - koko kontrasti. Näistä eletään!!!

                  Lopuksi. Tervetuloa muutkin ees kerralla höpsöttelemään näille ouvvoille, mutta rennoille reissuille!!!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 19.1.2013

perjantai 18. tammikuuta 2013

LAUANTAIN AAMU-SAFARI - TULE MUKAAN!!!

                     Huomenna lauantaina järjestän ohjatun Safari-aamulenkin. Lenkki on n.7km pitkä ja se kulkee hieman eksoottista reittiä. Reitillä voi hölkätä kuitenkin tavallisilla lenkkareilla = ei kastu. Otsalamppu on suositeltavaa. Menemme mukaan tulevien tahdilla = erittin kevyesti.

                   Lähtöpaikka on vanha tuttu. Katso tarkemmin lisää "aamulenkit" sivustosta. Aamulla nähdään!!!! KELLO 6.00!!! Olkaahan ajoissa paikalla!!!

                 Hei, te jotka ootta Facebookissa, laittakaapa tietoa liikkeelle tästä lenkistä. Kiitos!


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 18.1.2013

tiistai 15. tammikuuta 2013

PAATOSTA

                      Olisi PALJON helpompaa olla terveysliikkuja, tavan kuntoilija tai satunnais hölkkääjä. Mutta kun en oo!!! Olen ERITTÄIN TAVOITTEELLISESTI harjoitteleva kuntoilija. Ja siinä on vinha ero. Enkä aio olla tällä vaativalla polulla yhtään sen kauempaa kuin miltä tuntuu. Yhtä-aikaa tämä antaa ja vaatii paljon. Pääsääntöisesti tämä on "kivaa hubaa", kuten tuli tuossa taannoin heitettyä. Välillä tässä kuitenkin joutuu melkoisen tiukille, kuten on TARKOITUSKIN.

                   Mikäli tämä harrastukseni - jota se on, vaikka tämä taitaa joistakin näyttää jopa itsensä teurastukselta - loppuisi huomenna vaikka vakavaan polvivammaan tai muuhun vammaan, kyllästymiseen lenkuroiden paahtamiseen tai jostain muusta syystä johtuen voisin katsoa taakseni ERITTÄIN TYYTYVÄISENÄ. Syy siihen on joka päiväisessä tekemisessäni tässä ajoin raastavassa harrastuksessani. Reenaan niin paljon, kovaa, rohkeasti, mitään pelkäämättä, kirjoja kumartamatta tai ketään kuuntelematta kuin se kehon ja elmistön viestien, sekä perheen ja työn aikataulujen sallimissa rajoissa on mahdollista. Olisi PALJON vaikeampi lopettaa TAVOITTEELLINEN harjoittelu, jos ei olisi yrittänyt ja antanut IHAN KAIKKEA. Nyt esim. se, mitä saavutin Joensuussa marraskuussa 2012 täyttää jo pelkästään helposti nälkäni sitten, kun alan katsomaan näitä asioita peruutuspeilistä. Katsotaan saanko lisää muisteltavaa tänä vuonna.

                  En hae tästä harrastuksesta TÄSSÄ MUODOSSA mitään elämän mittaista "harrastusta". Joka niin luuleepi on hakoteillä. Etsin reenaamalla äärirajoilla OMIA RAJOJANI. Olen sitä mieltä, että mikäli haluat nähdä OIKEASTI rajasi, on sinun myös kolisteltava ja rymisteltävä niitä. Aitaa on kaaduttava, tuskan porteilla on käytävä ja hämäränkin rajamailla liikuttava. Siis 5-20% harjoittelusta. Aina on MINUNKIN mielestä oltava n.80% helppo aerobista harjoittelua kokonaismäärästä. Ehkä se voi hetkellisesti esim. kk-jaksolla olla esimerkiksi 70-30-suhteella, mutta ei pitkää aikaa. Sen verran kuitenkin olen OSTANUT näitä perkeleen suosituksia. Perkeleen siksi, että jokainen lukemani kirja tai pidempi kirjoitus on jättänyt minulle kuvan, että on edettävä MALTILLA. Missä on USKALLUS ja ROHKEUS.

                 Mikä on oikeasti paras tapa katsoa rajasi? Onko se edetä professorin kaltaisesti 10-vuoden periodi, jossa sinua se palkinto, hedelmä odottaa tuloasi??? Vai vedätkö suosituksista välittämättä OMAA KEHOASI kuunnellen treeniä niin kovaa kuin se SINUSTA tuntuu oikealta. Yhtä lailla molemmissa tavoissa saatat kohdata vammoja ja sairastumisia. Mutta oletko tyytyväinen kliinisen 10-vuoden urakkasi jälkeen? Voitko välttyä sisäiseltä kysymykseltä: -"Olisinko voinut yrittää enemmän"? ET VOI!!!! Siksi olenkin tätä mieltä mitä olen, ja mikä näkyy harjoittelusani. En jätä yhtään KANTOA ja KIVEÄ kääntämättä. Tämä voi mennä aivan vitulleen, mutta sekös ei haittaa, mutta se haittais, jos en yrittäis.

                 Nykyinen kova satsaukseni on pois eniten omilta muilta intohimoni kohteilta. Kaikkea ei ehdi. Sitten, kun kyllästyn paahtaan satalasissa treeniä ja siirryn "vain" nauttimaan liikkumisesta, askeleista, luonnon äänistä, ilman tavoitteita, ehdin taas keskittyä enemmän mm. NHL:n seuraamiseen. Edustan sitä ihmisryhmää, jolta ei elämästä sisältö lopu, vaikka siitä poistuis mikä tahansa asia. Se voi kuulostaa julmalta, mutta samalla siinä on paljon myös realismia. Olen toiminut hoitajana yli 13-vuotta ja olen nähnyt mm. lukuisia kertoja kuinka perusterve ihminen näkee loppunsa viikossa vakavan sairauden iskiessä vasten kasvoja.

                  ELÄKÄÄ TÄYSILLÄ, USKALTAKAA!!!

                 Ps. Tähän paatokseen sain "lentävän lähdön". Heräsin klo.14.30. Toinen yöhugi on takana. Vielä yksi edessä. Pari päivää sitten kohtaamani PIRULLISEN kovat krampit tuntuvat vieläkin poikkeusolona takareisissä. Natustelen aamupalaa, juon kahvia, juon vettä, nappaan merisuolaa. Istun lattialla. Venyttelen varovaisesti puoliska tunnin. Vituttaa. Joskus kuulkaa kaikkia vituttaa, niin minuakin. En edes tiiä miksi, mutta näin. Murphyn laki toimii usein fiiliksissä. Piilaritkaan ei suostuneet menemään silmään. SAATANA!!! ...vaimo heräsi. Sanoin, ettei tänään onnistu mikään. Hain tytön hoidosta. Elämän iloja. Piilaritkin meni päähän. Vähän hymyilyttikin jo. Lähdin paahtaan lenkuraa. Kiihtyvää, ajattelin. Jaloissa painoi neljän edellisen päivän rasitukset. Olihan siellä pari pidempääkin lenkuraa seassa. Otin korville Mp3:set pitkän-pitkän ajan jälkeen. Tunsin, että ehkä tänään tarvin kaiken avun. Vitutti juosta. Aina ei maistu. 5km vedin kiihtyvää ja sitten lähes joka toisen kilsan kovaa ja kevyttä. Lyhensinkin harjoitusta 90minuutista 63minuuttiin. (<<-paina oikeasta yläkulmasta Wiev in Metric niin näet min/km, mailejen sijaan). Siitä saan vielä kuulla. Minulla on norsun muisti. Rankaisen siitä vielä itseäni, huumorilla. LIHR = Lahjattomat, Ihtiään, Huumorilla, Rankaisee. Matka jatkuu. Ehkä huomenna lepään tai nitkutan kevyttä Pk:ta. Kaiken a ja o on JATKUVUUS.



Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 15.1.2013

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

URHEILUTULOSARKISTO 1992-1994


                URHEILUTULOS ARKISTO

(Tuloksissa esiintyvä kokki on syntynyt 17.4.1974)

1992

8.3.1992, Yleisurheilu Kuopio,
Halli Sm-kisat, P-18, Keihäs

1. Aki Parviainen, PyhäsU         71.22

2. Matti Närhi, ViitasaarenV      61.44
6. Onni Vähäaho, NU               57.10

25.7.1992, Yleisurheilu, Nivala

Nuorten Pm-Kisat:

Keihäs P-18

1. Janne Mattila, RP                 65.88
2. Jarmo Seppälä, SS                             58.82
3. Onni Vähäaho                     58.14
6. Mika Nevasaari, NU             51.50
7. Pasi Nielikäinen, NU             48.90

Kuula P-18

1. Arsi Harju, PK                     18.70
2. Onni Vähäaho                     11.83
3. Jani Tikkakoski, VU              11.25

Kiekko P-18

1. Arsi Harju, PK                     39.06
2. Jari Murto, AV                     33.16
3. Onni Vähäaho                     29.84
4. Mika Nevasaari, NU             28.86


7.11.1992, Palkitsemistilaisuus, Nivala

Palkinto Sm-menestyksestä (Joukkue pistesija yhdessä
Mika Nevasaaren kanssa, sijoitus 5:s.)
NU:n palkintojenjakotilaisuudessa.

1993

28.8.1993, Yleisurheilu, Nivala

Piirikunnalliset, miehet keihäs:

1. Raimo Seppälä, SS              54.84
2. Onni Vähäaho                     54.54
3. Matti Löytynoja, YK             54.38
5. Mika Nevasaari, NU             49.18

1994

28.7.1994, Yleisurheilu, Alavieska

Piirikunnalliset, miehet kiekko:

1. Teppo Ryyti, HaU                47.42
3. Onni Vähäaho                     28.58

miehet kuula:

1. Teppo Ryyti, HaU                13.40
4. Onni Vähäaho                     11.48

31.7.1994, Yleisurheilu, Kokkola

PM-kisat, miehet kuula:

1. Olli Ali-Haapala, UK              15.16
2. Onni Vähäaho, NU               11.65