Näytetään tekstit, joissa on tunniste puolimaraton. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puolimaraton. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

MUUTAMIA ASIOITA

  * Pasi ja neljä muuta suomalaista ovat tänään klo.13 Suomen aikaa puolivälissä 6vrk juoksun MM-kisoissa. Hurratkaamme Suomen edustajille kovan lajin MM-kisoissa!

* Lisäselvennystä polkutonni haasteeseen TÄÄLTÄ

* Tänään, kun ilmoittautuu PEP2017 -tapahtumaan osallistuu YLLÄTYS-palkinto-ARVONTAAN!
   Ilmoittaudu PEP2017 -tapahtumaan TÄSTÄ.

* Eilen juostiin haastavassa tuulessa Pidisjärven ympärijuoksu. Video juoksusta alla.      



Onni Vähäaho, Nivalassa 7.5.2017

lauantai 26. heinäkuuta 2014

TURBOJUOKSIJA

                       Oikiastaan voisin jo asettua kiikkustuoliin muisteleen kaikkea tapahtunutta, sillä olen alkanut miettimään, etten ehdi välttis kaikkea fundeerata sitten vanhana. Tuloo nimittäin sellaisella vauhilla tapahtumaa levylle ettei mitään rajaa. Luonnonlapsi kun olen. Aina ei jaksa ajatella, kunhan menee vaan, ja joillekin osuu kohdalleen muutenkin enempi kaikenlaista.

                       Oltiin tässä eilettäin marjassa tytön kanssa. Mennessä jo mietin, jotta vois olla hyvät mahkut nähä eläviäkin kyykäärmeitä, kun oli +30 keli niin se aktivoi matelijat paistatteleen. Reipas tunti rämmittiin metsissä enempi luonnosta nauttien kuin marjoja poimien. Lopussa vähän mustikoita innostuttiin enempikin yrittään poimia ja reilu litra saatiin kasaan.
klikkaamalla saat kuvan isommaksi 
                      Siitäpä olikin sitten hyvä lähtiä ainakin rahkaa tekemään kotia kohden... Ja kappas, törmättiin autolla Nakkauksentieltä Pyssymäelle käännyttäessä pitkään kyykäärmeeseen. n.60cm luikeretelija saatiin aika hyvin kuvattua. 
 
                    Rahkaa mustikoista tosiaan touhuttiin. Tyttö tuumas, että oiskohan meillä mustikkapiirakkavärkkejä? Saishan näistä semmostaki, eikö saiski, iskä? Oli vain sellainen "pieni" perustavanlaatuinen puute, ettei iskä ollut koskaan ennen tehnyt mustikkapiirakkaa, mutta ei-kaith-shiinä, ku yrittämään vaan!!! Netistä ohje ja toimeksi. Ja niinhän siinä kävi, että maukas piirakka tulikin ja ohjeen mukaan sitä piti nauttia vielä vaniljajäätelön kanssa. Ja pitihän sitäkin käyä vielä ostaan. Että kaikkea sitä näköjää osais, ku vihtis yrittää ja kokeilla.
klikkaamalla saat kuvan isommaksi 


                     Eilen yksi mummo pysäytti minut ja kysyi: -"Etkös sinä ole se turbojuoksija...vai miksi ne sinua sanoo". Siitä alkoi erittäin kiintoisa keskustelu. Ei siksi, että olisi puhuttu turbo tai ultrajuoksusta vaan siksi, että tämä mummopa oli asunut lapsuuden kodin lähellä olleessa n.10 asuntoisessa rivitalossa, joiden pihoilla tuli lapsena 6-vuotiaaksi asti melkein kaiket päivät leikittyä ja ravattua. Olen jälkeenpäin miettinyt, että ketähän kaikkia siinä mahtoi asua, sillä en aikuisena muistanut kuin yhden papan, jolla sitten kävin joskus parikymppisenä kerran kylässäkin. No, kaikki muut olivat jo poisnukkuneita siltä ajalta, mutta monta tuttua nimiä mummon kertomassa nimiluettelossa vilahti. Mukava hetki.

                   Jotenki nämä ultra ja turbojuoksija nimitykset ovat vähän mielestäni hassuja. Ei tässä sen kummempia juoksijoita olla kuin muutkaan. Varsinkin nimityksen antama mystillisyys on harhaanjohtavaa versus se ero, mikä on "tavallisella juoksijalla" ja ultrajuoksijalla. Uskoisin monen juoksukaverinikin laittavan esim. kaikki ultra-noteeraukseni mennen-tullen paremmiksi niin halutessaan. Oikeastaan olisin varmaan itsekin "tavallinen juoksija", jos olisin lahjakkaampi. Hoksasin jo hyvin varhain, että vaikka kuinka junttaisin reeniä niin minun lahjoillani ei kummoisia puoli tai maratonaikoja saisi aikaan, joten oli luontevampaa keskittyä himmailemaan ultrapitkille matkoille. Luonteva valinta. Toki meininki maailman huipulla on hurjaa myös lajissamme, turbojuoksussa. Yannis Kouros, Wolfgan Schwerk, Pekka Aalto ja kumppanit. Tosin Aaltoa lukuunottamatta nuo herrat ovat jo ehtoopuolella ja Pekkakin varmasti aallon korkeimman harjan ohittanut. Yhtä kaikki, harrastus antaa paljon ja sehän on elämässä yleensäkin tärkeää, että saa paljon siitä mitä tekee, oli kyse työstä tai harrastuksesta.

                    Aamulla oli hieno yhteislenkki, kun meitä oli kaikkian kuusi päätä suuntaamassa "hiekkatiepuolikkaalle" klo.4.59 alkaen. Tytöt (Virve ja Tuulia) piti vauhtia ja pojat iski tarinaa. Sillä rytmillä mentiin. Oli kyllä niin hyviä tarinoita, että tuli samalla tehtyä vatsalihas(one-pack)harjoituskin. Varsinkin kylmäkonekauppias-Timppa pisti solkenaan tarinaa tulemaan. Eikä Sale-El-Hassan paljoa huonommaksi jäänyt. Met Gebre-Boltin kanssa keskityttiin sitten enempi naurupuolelle. Porukassa juostessa focus onkin usein rupattelussa niin tulee huomaatta lenkistä erittäin kevyt, kuten pitkien kuuluu ollakin. 2h8min/21,2km @6:04 saatiin taputeltua. Hyvin oli maltilliset sykkeet, sillä keskari oli 115lyöntiä. Elimistön ja jalkojen lihaksiston harjoitteluvalmius alkaisi olla jo kohdallaan. Sen sijaan akillekset ärtyy vielä ajoittain, joka estää vielä täyspainoisen turboilun. Mutta mikäpä kiire tässä on valamiissa maailmassa, ja etenkin harrastelijalla - ei mikään. On mukava vain miettiä, olisiko tänään ultrajuoksija, turbojuoksija vai "vain" huvikseen juoksija".

                    Tuosta aamulenkistä vielä sen verran, että olipa mukava juoksukeli - viijentoista huitteilla lämmöt. Kiekontiellä nähtiin isohko fasaanipesue. Aika lähelle ne päästää, mutta kyllä siinä matkaa kiinniottoon jää.


                    LOPPUKEVENNYS


                    "Lääkäri astelee miehen luo, jonka päätä on juuri kuvattu ns. "Pään CT" kuvauksella. Hiki virtaa hieman mahakkaan miehen kasvoilla. Jokainen odotettu sekunti on pitkä. Sitten lääkäri katsoo konettaan ja toteaa: -"Tästä pään kuvasta... kuuleppa...ei täällä näy mitään". Mies huokaisee helpotuksesta. Pään sisällä ei siis ole mitään? Iloista? Iloinen standarti on tyhjä pää... "ei siellä mitään oo". Great-think.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 26.7.2014             

lauantai 3. toukokuuta 2014

PIDISJÄRVI PIIKKI 2014

                   Suihkun raikas olo. Reilu tunti vajaan 4h liikunnasta takana. Istun pojan kanssa kahviossa. Liput lepattaa ajoin ihan sil-viisiin, jotta se pistää silmään. Tuulee lännestä - taas. Niin viime vuonnakin, kun itsekin olin noiden positiivista jännitystä huokuvien joukossa. Puhe sorisee tasaisesti. Kaksi alle 3h maratoonaria haastaa juttuun. Aina kun Nivalassa juostaan niin näitä esikuvia näkee paikalla. Hienoa. Nivalassa on kymmenen 2.55-aikaan tai paremmin juossutta kautta aikojen. Aika hieno määrä.

                   Ajaudun pöytään, jossa on 1.18 -puolimaratoonari ja hänen 112-avokki. Ulkona sisään astelee vielä yksi alle 3h maratoonari ja merkittävä nimi suomalaisessa nyrkeilyhistoriassa. Puhutaan persoonista - nämä ovat. Olen etuoikeutettu saadessani kuulla heitä... Lähes puolet noin 50-60(?) osallistujasta ovat tuttuja. On kuin näkisi kaikki sukulaiset samaan aikaan. Otit askeleen mihin suuntaan tahansa, aina on paljon puhuttavaa.

                  Iloisinta kaikessa on huomata jokunen uusi juoksukasvo muutoin tutuissa ihmisissä. Heittäydyn rohkeasti kannustamaan. Yksikin mies vetää puolimaratonin 1.56-aikaan, vaikka en olisi ikinä uskonut näkeväni häntä trikoissa ja juoksukengissä. Elämä jaksaa yllättää, positiivisesti! Hyvä, Timo Eskola, uskaltaudun sanomaan vallan ääneen. Paljon tulee nuoruusmuistoja hänen kasvot nähdessäni. Joissakin leikeissä taidettiin juostakin n.+25-vuotta sitten?

                  Monet parjaavat minua, kun liikun farkuissa. Huumori lentää. On hienoa kuulla, että minut mieletään enempi juoksijaksi kuin katsojaksi. Aina ei ole näin ollut. Tänään tunsin olevani kuitenkin rohkea, kun puin farkut. Se ei poistanut kuitenkaan sitä tunnetta sisälläni, kun katsoin kolleegoja esim. 10minuuttia ennen starttia. Lienee ei tarvi sanoa mitä mieli olisi tehnyt? Ehdin vielä. Toivottavasti.

                  Mikä olisi juoksukilpailutapahtuma, jollei korviin kantautuisi spekulaatiota kisan voittajasta. Minultakin sitä kysytään - veikkausta. Katson ympärilleni. Liikaa juoksijoita, joita en tunne, juoksijoita jotka vaikuttavat päällepäin siltä, jotteivat välttämättä viihdy pitkään viileässä kevätkelissä. Tarkistus... kyllä, viime vuonna oli täsmälleen sama sää lähdön hetkellä = +6 ja tuuli 4m/s, sekä puuskia. Viime vuonna ilma hieman lämpeni juoksun edetessä, nyt pari astetta mentiin viileämpään suuntaan.

                   Jännitän muutaman tutun puolesta. Olen seurannut sivusta Tuomas Aholan harjoittelua ja yritystä päästä alle 1.20-puolimaratoonariksi. Nyt ei ole mitenkään nopea reitti kyseessä. Tällä reitillä monet ovat jääneet noin 3-4minuuttia ennätyksistä. Tuulikin kääntyy kisan aikana hieman epäedulliseksi, kuten viime vuonna - luoteeseen päin. Pari muuta kaveria hakee 1.35-alitusta. Sitten on mustia hevosia. Huomaan jännittäväni. Olen innoissani. Toivon paljon, mutta takaraivossa tunnustan realiteetit.

                   Mitä kaikkea sitten tapahtui. Annetaanko kuvan puhua? Tässä videokooste kisasta!


                    Haluan tämän blogin välityksellä lähettää vielä kaikille ystäville, kavereille ja juoksututuille terveisiä! Olipa kiva päästä porisemaan. On ollut iloa tutustua teihin. Tuli hyvä olo, kun sain nähdä teitä ja vaihtaa pari sanaa.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 4.5.2014