Näytetään tekstit, joissa on tunniste puf2018. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puf2018. Näytä kaikki tekstit

maanantai 17. syyskuuta 2018

PUF2018 - SUOMEN PISIN (171km) POLKUJUOKSU

PUF2018 - SUOMEN PISIN (171km) POLKUJUOKSU    

LIVE väliaika ja tulosseuranta: TÄSSÄ

  
GPS pallukka-LIVE -seuranta: TÄSSÄ

  
Kisa alkaa La klo.9.00. Maximi aikaraja 36h.

Tervetuloa seuraamaan joko paikan päälle mystistä touhua tai kattavasta liveseurannasta.

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

PUF2018 - SUOMEN PISIN POLKUJUOKSU - LÄHTÖLISTA

                  Lue esitarina TÄÄLTÄ.

PUF 2018 - LÄHTÖLISTA

22-23.9.2018

Pasi Koskinen, 54, Nellimin Pyry 

 Tausta: Suomen halkijuoksu. 6vrk 554km v.2018. PUF2017 2.kierrosta.


Onni Vähäaho, 44, NIPO 
Tausta: PEP57km voitto v.2017, KK83km 16:s v.2017, 6vrk juoksu 524km v.2015.


5  Veli-Matti Anttila, 40, Hitura Sky Runners 

Tausta: PUF2017 yksi kierros.


6. Veli-Matti Tölli, 46, Nivala
Tausta: mm. Puolimaraton tänä vuonna 1:35h.


Mika Leppälä, 34, Kokkola

Tausta: PEP57km v.2017 kakkonen, KK166km 13:s v.2018 ja YPH finisher.


Janne Korpela, 35, Iso-Hunnari Trailrunners/Forssa

Tausta: Suomen halkijuoksu. KK166km 24:s v.2016 ja YPH134km finisher.


Matias Laakkonen, 35, Helsinki

Tausta: 24h juoksussa 154km tulos


Onni Vähäaho, Nivalassa 12.9.2018

tiistai 4. syyskuuta 2018

YKSI KAKSI NELJÄ

                  PUF. Suomen pisin polkujuoksu. PUF2018 tunkeutuu pään sisälle sopivasti ottaen hallinnan keskusyksiköstä. Viime vuosien pitkissä kisoissa olen päässyt mielestäni aina sopivasti sellaiseen hyvään transsiin, jossa suljen ylimääräisen pois ja nautin siitä, että kilometrit ja tunnit kuluvat. Osa niistä on onnistunut hienosti ja pari on päätynyt keskeytykseenkin. Nyt lähestyy taas se hetki, kun on aika yrittää.

                 Olen käynyt kisan kulkua läpi mielessäni. Miten hoidan minkäkin asian. Mitä laitan repun mihinkin koloon ja sopukkaan. Vaatetusta eri keleille. Pitkän kisan etenemisotteen - vauhdin ja rytmin. Olen kuin tehdaspesukone, johon voi syöttää pitkän, noin 30 tunnin pesuohjelman. Nyt ohjelma alkaa olla syötetty. Kroppa, kun tästä herkistyy niin ohjelmassa on kiva nautiskella. Tunnit ja kilometrit menevät kuin siivillä, mutta silti linkous tulee olemaan varmasti äänekäs ja työläänkin kuuloinen. Ja miksipä ei. Tavoite on kova ja sitä kautta haastava. Tuskin haluan kisan jälkeen hetkeen laskea kolmeen (kisassa juostaan KOLME kierrosta jo legendaarisen maineen saanutta PEP -reittiä).

                 PUF on kaukana formuloista. Itse asiassa liki vastakohta. Silti renkaat kuitenkin ratkaisee myös PUF:ssa. Niiden osalta käyn vielä tunnustelua. Ideaali olisi - päinvastoin kuin formuloissa - ettei renkaita tarvitsisi vaihtaa koko kisassa. Sitä säätelee tietysti ihan sääkin. Kuka kysyi varpaistani? Ehkä ne kestävät. Tämän kaliberin myllyt ovat aina haaste myös niille. Varpaat ovat yhä heikko kohtani tästä syystä. Tässä toinen teksti aiheesta.

                 Pitkät kisat ovat pitkälti jo eri asioiden tunnistamista etukäteen ja kisan aikana. Reagointi on tärkein ja rehellisyys omia tuntemuksia kohtaan. Minulta on kysytty viime viikkoina, että eikö siinä tunnu jossakin vaiheessa pahalta ja vaikealta. Olen vastanut, että ihme olisi jollei ei. Tärkeintä on Marko Forsell´in ohje/ajatus: 15 minuutin päästä tuntuu jo paremmalta. Ja näinhän se usein on. Pitkissä kisoissa pitää pystyä toimimaan. Siellä ei tuskastelu auta kovinkaan pitkälle.

                  Reilu viikko sitten alkanu vasemman lonkanseudun lihasvaiva alkaa olla pian taakse jäänyttä saaga. Ainakin siltä se on nyt muutaman päivän tuntunut. Hyviä singaaleja. Silti se muistutti löysäämään tarpeeksi. Akut pitää ladata kaikin puolin, jotta jaksaa puristaa. Fyysinen puoli ei enää paljoa ehdi muuttua suuntaansa, mutta nälkää voi vielä kasvattaa - niin ihmeelliseltä kuin se voi tuntuakin, etenkin lajin ulkopuolisten ajatuksissa.

                 Starttiin on aikaa 18 päivää. Ilmoittautuminen on auki enää viikon. Seitsemän nimeä listalla. 21 mahtuisi. Kisa on brutaali ja siksi se täyttyy varoen. Moni yllättyisi kokemuksesta, jos uskaltautuisi, sillä PUF täyttää varmasti brutaalisuudessaan monenkin sortin kokemusnälän. Viestin viejiä reitillä on käynyt. Mia Tuoriniemi, Marko Mattila, Pasi Koskinen, Tero Ruokolainen, Visa-Pekka Larivaara, Jyrki Leskelä, Mika Leppälä ja Jaakko Eskelinen - vain muutaman marinoituneen ultrapolkujuoksijan mainitakseni. Rohkaistukaa! Voin taata, että kannattaa, mikäli hakee tivolin possujunan vastakohtaa. PUF on Suomen Barkley Maraton. Kukaan ei ole vielä päässyt maaliin. Haluatko sinä tehdä historiaa?

                 Lopuksi. Julkinen onnittelu Ville Maksimaiselle, joka juoksi kaikkien aikojen nopeimman ajan ja parhmaimma sijoituksen (69:s! yli 2500 kisaan joukossa!) kenties maailman suurimmassa ja kauneimmassa polkujuoksukisassa, Ultra Trail Mont Blanc´illa (UTMB), jossa matka on noin 170km ja noin 10 000 nousumetriä. Lue Villen uskomattomasta suorituksesta tästä. Upea kirjoitus myös, josta huokuu ainakin omalle kohdalle samankaltaiset arvot. Kiitollisuus kotiin päin ja perimään. Tänään katson Villen tavoin ylöspäin. Isä täyttäisi tänään 89 vuotta. 



Onni Vähäaho, Nivalassa 4.9.2018

tiistai 28. elokuuta 2018

VAIVAA PUKKAS

                     Katson harjoituspäiväkirjaani ties monennettako kertaa. En usko silmiäni. Aivan normaalia treeniä, jopa enemmin järkevää ja kohtuullista kuin vaivalle altistavaa. Lonkanalueen/Lonkanpään lihakset sekä reiden, että vatsanpuolella lonkanpäätä ovat arkoina tai jopa hieman jollain tavalla venähtäneet. Jonkinlainen lihassäikkäys on tapahtunut. Ilmeisesti reisilihakset ovat olleet altistavasti jumissa ja jokin nopea korjausliike/epä-edullinen liike ehkä vauhdikkaassa alamäkijuoksussa alusti vaivan.

                     Tein etenkin alaspäin juostuna aika rajun mäkireenin viime tiistaina. Tarkemmin muistellessani se oli aamupäivä, eikä lihakset olleet välttämättä aivan lämpimillään. Juoksin kyllä pari tunkkausrata kierrosta hieman normaalia keveymmin, mutta sitten juoksin jopa 3min/km -vauhtia mäkeä alas. Pyssymäen savitekomäki on lyhyt, mutta jyrkkä. Toisaalta sitä on kyllä tullut sahattua paljon ja joka kuukausi, joten syyttävällä sormella ei mäkeen päin voi viittoa.

                    Mäkireenin jälkeen pidin oikea-oppisesti pari kevyttä päivää. Ei mitään tuntemuksia mistään vaivasta. Tunsin kyllä, että tavanomaista etureisijumia tietysti oli kovasta alamäkijuoksusta, mutta ei muuten mitään ihmeempää. Niinpä viime perjantaina tein suunnitellusti aamupäivällä 16km asfalttilenkin, jossa lenkin keskellä juoksin 12km mukavaa reipasta 4:28min/km keskivauhdilla ja vain maratontehoilla. Tuon lenkin jälkeen tunsin voimakasta arkuutta juurikin kuvaamallani alueella, vasemman lonkanpään ylä -ja alapuolella.

                  Usein ns. säikähdysjumit ovat hellittäneet varovaisella, matalatehoisella hölkällä. Niinpä kävin samana iltana reilun 25km lenkin viemässä heijastinnauhoja puf-reitille. Aluksi kipu oli aivan helvetillistä - niin kuin olisi puukolla työnnetty luun alle. Kipu lievittyi kuitenkin jo ensimmäisen kilsan aikana ja loppulenkistä askel oli jopa rennon tansahtelevaa. Aika luonnollinen tulkinta ajatella tuon edistäneen jumin lähtemistä. Ei ollut siis aihetta isompaan huoleen.

                 Lauantaina kävin palauttavan. Tuntemuksia hieman, mutta seassa myös edellisen päivän yli 41km hölkkä-annoksen tuomaa normaalia harjoitusjumia. Keitossa paljon aineksia, mutta alas meni. Sunnuntaina oli sitten suunniteltu lepopäivä. Ensimmäinen lepo kahteen viikkoon. Eilen (maanantaina) juoksin vain jalkoja tähän päivään herätelläkseni 6km siivun. Hieman tuntemuksia, mutta aina vain vähemmissä määrin. Enempi sellaista lihasjäykkyyden kaltaista.

                Tänään on tiistai ja 28.elokuuta. En ole taikauskoinen, mutta 28.huhtikuuta puhkesi vastaavanlainen vaiva. 6.toukokuuta juoksin jo puolimaratonin, eikä vaiva enää heijastellut. Silloin kivut olivat 28.päivä paljon isommat kuin tänään. Mitä sitten tänään tein?

                 Ajelin aamutuimaan Pyssymäelle herroiksi autolla. Olin aamulla todennut venytysliikkeissä jalat kivuttomiksi, mutta toki jumisiksi, muttei pahasti. Rentoa hölkkää hyvänlaisilla kävelypätkillä ja ohjelmassa koko pep57km lenkin kierto. Kunto on ollut omaan tasooni nähden sen verran kivalla kantimilla, että ajattelin lenkin menevän noin seitsemään tuntiin - kenties vähän allekkin.

                 Lenkki lähti käyntiin kohtuullisesti. Hieman aamujäykkyyttä jaloissa, mutta muuten ei mitään. Keskityin pysymään pystyssä, sillä pienikin jäykkyys herkästi madaltaa askelta, joten polkutanssiin täytyi keskittyä hieman normaalia tarkemmin. Vauhti ei ollut hyvää, jos kohta ei aivan surkeintakaan. Aika lailla tuntemusten mukaista - aamujhäykkää. Aurinko paistoi ikävästi silmiin, eikä normaalit vahvuuksilla olevat aurinkolasit paljoa auttaneet. Oli ajoin kuin olisi huivi silmillä juossut. Pole-pole, hoin vain, kyllä sitä pystys... ja kopsista. Ehkä näin ei kävisi jos olisi fotokromaattiset aurinkolasit vahvuuksilla. Voihan vittu sanon minä, mutta eihän sitten olisi ollenkaan näitä upeita pötkötysasentoja ja geologisia aistimuksia maanpinnan äärellä, kun äyriäinen kutittaa maahan työntynyttä sierainkarvaa koko lenkin vauhtikeskarin etunumeron ollessa vielä viisi!

                  Ehkä lenkkeilen jatkossa aina vain edulliseen suuntaan auringon paistaessa tai sitten jatkan tätä älyttömän varusteltun harrastuksen varustamista vielä noilla laseilla.

                  Pelastuspiste 2:lle (hieman vajaa 12km) saavun hieman alle 70 minuutissa. Keskivauhti peruskestävyys otteella ja puolisokkona juostessa kohtuullinen 5:56min. Jos lukija on juossut isr-reitillä niin voi suhteuttaa. Ihan ok jumista menoa. Mutta askel on muuttunut jo tovi sitten inhottavan varovaiseksi. Lonkanpään lihakset alkaa jäykistyyn ja siellä täällä ns. "huonojen askelten" kohdilla tuntuu hieman kipua. Pesänevan ylityksessä keskivauhdin etunumeroksi vaihtuu kuusi ja samalla tunnen syksyn ihanat tuoksut. Iloitsen olla täällä, mutta mieltäni hieman kaihertaa tämä kohtuuton jäykkyys.

                 Ajassa 1:45h olen Pelastuspiste 3:lla. ns. PUF-huollossa numero yksi, jonne olin eilen vienyt PUF-huoltaja Gugin kyydillä täydennysjuomia. Voi herra paratkoon! En meinnanut löytää omaa kätköäni. Koomista. Sitten löydän vihdoin ja samalla jo 17:s kilsakin tärähtää valmiiksi pulloja etsiessäni. Hieman extrakiemuroita paikallaan ollesssa. Täytän liivin ja haluan vielä leikkiä huollossa lisää; niinpä teen vielä kyykky geo-kätkön, jota en suunnittelekaan etsiväni, ja toivottavasti en koskaan sitä löydäkkään. Kaiken kaikkiaan kässehdin paikallani retkimääreet täyttävän kuuden minuutin ajan. Jos jotain kiinnostaa niin kellossa keskivauhti 6:31, kun nostan housut ylös ja suuntaan reitille. Kukaanhan ei polulle pasko, paitsi metsän eläimet.

                 Jatkan matkaa. Kaiken aikaa juoksu supistuu ja supistuu. Vauhti laskee ja tunnen itseni kaiken aikaa vanhemmaksi, sillä aistin, ettei tämä ole hyvä suunta. Liike on kuitenkin jatkuvaa ja tasaista. Mummut ja papatkin karkaa, kun tarpeeksi pitkäksi aikaa käntää selän. Pienellä Suojärvellä täyttyy 21km ja minä nappaan kuvan. Olenhan retkellä!
                 Matka jatkuu ja näennäisesti kilsa-ajat on ihan ok. mutta entinen tasoni ei ole nykyinen tasoni ja huomaan kyllä miten askel on mennyt vaikeaksi. Jos olisi lonkassa saranat, ne varmaan narisisi kaiken aikaa. Syyry 26km. Melekolailla tasan 3h. Vasemman jalan nostamis liikkeet alkavat tuottaa tuskaa ja kipua. Se tietää, että vasenta jalkaa ei voi juuri nostaa. Hah, meidän reitillä. Ei hyvä. Kun toinen jalka laahaa niin sitten kaadutaankin jo, ja kun kaikki ponnistelu tuo kipua oikean lonkanpään alueelle on tie lohduton. Kipu yltyy ja yltyy, pian se tuntuu joka askeleella enemmän ja enemmän. Sitten päätän, että tämä on tässä tällä kertaa. Jossain 30km kohdalla.

                Kipu ei ollut kuitenkaan läheskään yhtä paha kuin viime perjantaina heijastinnauhoja lisätessäni 25km etulenkillä. Sen sijaan kivun suunta (paheneva) oli se mikä vaikutti, että ainoa järkevä päätös oli lopettaa harjoitus. Viimeinen erikoispitkä jäi lopulta vajaaseen 38kilometriin. Jouduin kävelemään noin 8km kipeällä jalalla, sillä liikkeellä oli oltava. Paikallaan ollessa tulee kylmä, eikä lihas ole parempi jähtyessä muutenkaan.

               Lopulta tuttu mies tulee minut pelastamaan. PEP ja PUF- raatokuski päivystää myös muina aikoina. Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivala. Vajaa viisi tuntia ja 38 kilometriä. Retki on paketissa. Lopuksi perinteinen käärmekuva. Tähän liittyy sisäpiirin huumoria kesäkuun takalenkiltä.

               Eli tällasta. Nyt vähän rauhotellaan. En jaksa uskoa, että tässä montaa päivää menee niin vaiva on pois. Yksi hyvä merkki on se, että kipu on jo nyt lieventynyt reilusti siitä, kun tulin kotiin. PUF2018 kisa on 3½ viikon päästä, joten nyt pitää jo olla malttia vaivan kanssa. Hurskasteluun ei ole varaa. Muutenkin ollaan jo niin lähellä kisaa, ettei kunnolle voi juuri mitään enää tehdä. Sen sijaan terveyttä pitää toivoa.

               Mikäli kävisi niin, että vaiva muuttuisi vammaksi, eli estäisi harjoittelua ja sitä kautta osallistumista PUF:iin niin sitten se olisi niin. Eikä siinä ihmeempää. Oikeastaan aika jännä tämä vaivan ajoitus, sillä muutama päivä sitten pohdin, josko puf2018 olisi viimeinen kisani juoksuharrastuksen puitteissa. Käyn sitä pohdintaa yhä. Kilpaileminen, kun ei itselleni ole ollut enää pitkään aikaan saavuttamista vaan kokemista. Ne pienet perhoset, jotka ilmestyvät vatsan pohjalle lähtöä ennen, vaikkei tiedä miksi ne tulee. Hauskat tilanteet kilpailuissa kilpaveljien ja siskojen kanssa. Muistot kisoista. Ne ovat varmaan ne tekijät, jotka ovat saaneet minut kilpailemaan. Väheksymättä tietysti itsensä voittamista - maaliin pääsemisen tavoittelua uljaasti juosten pitkissä kisoissa.

                Juokseminen on tuonut paljon hyvää oloa, mutta samalla se on vienyt kohtuuttoman paljon aikaa. Siinä on toinen pohdinta jota par´aikaan käyn. Yksi ajatus on vähentää juoksemista ja lisätä muuta elämää. Elämässä on niin paljon muutakin kuin juoksu. Pohdin, ettei saisi jäädä jumittaan. Ultrajuoksu on pitkälti kuin tehdastyötä, jossa laitat hihnalle uuden tavaran ja taas uuden. Tässä juokset uuden lenkin ja taas uuden. Hihnaa katsoessasi ei välttämättä huomaa mitään muutosta. Elämää voisi ajatella rikkaamminkin? Etenkin, kun on vain omaksi iloksi juokseva reilusti jo veteraani-ikäinen ja muutenkin varsin tavallisen tasoinen hölkkääjä. Miksi haaskata näin iso aika elämästä toistamalla samaa liikettä? Näitä on hyvä välillä pohtia.

                Minulla on niin paljon erilaisia inspiraatioita elämässä, etten usko kaipaavani juoksua, jos sen laitan syrjään. Voisin kuvitella olevani ennemminkin innoissani uudesta ajasta. Tykkään niin paljon elämän eri asioista. Olen jopa ihmeissäni, että olen toistanut tuota samaa liikettä 10 vuotta ja yli 37 000 kilometriä. Sen on kaltaiseltanin ON/OFF -ihmiseltä aika hyvä määrä. Ehkä muutan blogini jossain vaiheessa COSMOS LIFETIME:ksi.

                Katsotaan. Nautin siitä, kun en ole riippuvainen mistään. Joskus olen ollut mm. tupakasta. 30 norttia päivässä. Juoksu auttoi nostamaan kuntoani. Ehkä se 5-6 kilometriä kolme kertaa viikossa kuitenkin riittäisi? Tai perhereitti kerran viikossa hieman hengästyen? Mutta katsotaan nyt vielä PUF:iin päin. Siellä on taas perhosia vatsassa, jos starttiviivalle toivun tästä.


Onni Vähäaho, Nivalassa 28.8.2018

tiistai 21. elokuuta 2018

HELLE KÄRPÄSEN SILMIN

                  Helteet hyväilivät ja piinasivat pitkään, riippuen keltä kysyttiin. Osalle helteet olivat niin kovia, etteivät he enää ole vastaamassa. Tunnen olevani adonis kiven päällä, sillä selvisin helteistä ja voin nakella kirjaimia täysin mielivaltaisesti tähän vaalealle alustalle. Välillä täytyy keskittyä, jotta blogi pysyy tarpeeksi kiinnostavana. Täytyy kyetä puolustamaan haaremia kuin Patagonian merillä hylje uros. Olette kaikki minun! Ja minulla on käytössä kaikki aakkoset! Aloitetaan peijjaiset.

                  Ilmassa on odotusta. Kesken ajatuksen voimakas syystuuli lennättää muutaman risun ohitse. Ajatus sekoaa ja nainen kaivaa käsilaukustaan peilin. Hiukset ovat voimakkaassa puuskassa lennähtäneet valtoimenaan, mutta nainen hymyilee. Tuossa hymyssä on samaan aikaan huikea määrä itsevarmuutta ja kenties jotain mystistä. Oikea käsi ujuttautuu taskuun ja hän haukkaa palan omenasta, kävellen kohti auringon kajoa.

                 Toisaalla pinttyneet tennissukat lojuvat tahmaisella parkettilattialla. Sohvalla makaava mies on selvästi ohittanut lakipisteensä. Kaikesta päätellen kenties jopa luovuttanut ja aloittanut norsun matkan kohti viimeistä pysäkkiä vailla sisältöä - näin ulkoapäin katsottuna. Lapset ovat lähteneet maailmalle, mutta soittavat vain marraskuussa. Vaimon lähdöstä on jo niin kauan, ettei miesraunio sohvalla muista oliko hänen nimi Liisa vai Laura. Enemmin mies tykkäsi käydä sorsajahdissa, muttei enää. Ajokortti meni keväällä ja kaislikot eivät aja hänen luokseen. Hiljalleen oksat miehen puusta ovat vähenneet.

                  Mies hakee postin isolla muovipussilla. Edellisestä kerrasta on aikaa. Nainen kävelee omenaa haukaten ohitse. Miehen mielen valtaa valtaisa määrä energiaa. Sisälle tullessaan hän kävelee vessaan ja katsoo peiliin. Likaisin sormin hän sipoo hiuksiaan. Peilikaapista hän ottaa rutikuivan hammasharjan ja harjaa hampaansa. Elävä näky ohi kävelleestä naisesta jäi todella hyrräämään mieleen ja mies villiintyy sohvallaan. Hetken päästä on lisää tahmeaa lattialla. Mies voimaantuu ja siivoaa koko huushollin. Jatkossa hän hakee postin päivittäin ja ostaa kaupasta omenoita. Elämä on sattumaa ja ajoitusta.

                  Elämässä seuraavilla askelilla ja liikkeillä on merkitystä. Kuten myös niiden jättämisillä väliin. Jokaisella pitäisi olla viikko kivi, jonka päälle istua viikottain katsomaan kohti tyhjää lampea vartiksi ajatuksen kanssa. Onko elämä sitä mitä haluat? Jossain vaiheessa voi olla jo hieman vaikeampaa kääntää venettä, kun huomaat kulkevasi kuolon kolmiota edestakaisin. Keittiö, vessa, sohva, keittiö, vessa, sohva...

                  Aikoja sitten eräs kuolemansairas mies unelmoi vielä kerran pääsevänsä katsomaan edes autosta käsin miten hänen ajokoiransa ajaisi jänestä. Muistaakseni se toteutuikin. Joskus aikaisemmin olisi voinut koittaa vaikka toisinkin päin? Koira katsoisi, kun mies juoksee rusakkoa takaa. Olen muuten kokeillut. Kivasti siinä saa veren kiertämään ja elämisen ehdan tunteen.

                  Lopulta usein on kyse siitä mihin ainakin haluat kyetä, vaikka jossain vaiheessa olisit kyvykkäämpi tekemään jotain rajumpaakin. Eräs ultrajuoksu ystäväni totesi minulle haluavansa juoksu vuosien jälkeenkin kyetä vielä kiipeämään veneeseen omin voimin. Kuin myös kyetä mustikkametsään aidosti omin voimin. Nilkka, polvi ja lonkka. Jokainen haluaisi niiden pelaavan, eikä aina ole välttämättä mielekästä olla vain alla valojen sammuttua. Jokaisen mieli halajaa välillä kamuta päällekkin? Siihen tarvitaan toimivaa lonkkaa, eikä terveestä polvestakaan ole haittaa. Hermosäryt on jo sitten aivan oma lukunsa. Olen nähnyt, kun maksimi opiaateista huolimatta hampaat narisee suussa ja irvistys kasvoilla ei hellitä edes naurun puskiessa kivun vierestä. Näky on valitettavasti tragikoominen.

                   Halusin välillä kirjoittaa, enkä vai kertoa omasta tilanteestani. Minulla jalat ja kroppa ovat ehjät. Olen ollut onnekas. Samalla olen hyvilläni, että mieleeni tulee mitä kirjoittaa. Minun pitäisi enempi kirjoittaa ajatuksia ylös, sillä pääni jauhaa kirjoitettavaa lähes kaiken aikaa. Ongelma on, etten millään voi muistaa mitä mielessäni on ollut, kun kaiken aikaa tulee uutta. Olen joutunut paljosta luopumaan voidessani juosta niin paljon kuin olen juossut. Ja luopumisella tarkoitan nyt lähinnä muita harrastuksia, esimerkiksi juuri kirjoittamista, josta pidän.

                   Suhteeni juoksuun on jotenkin muuttunut. Olenko iän mukaan pehmentynyt? Harjoitellessani laitan enää harvoin ihtiäni ahtaalle. Liikun mukavuusalueella. Juoksen yleensä sen verran, kun tuntuu kivalta, enkä sen verran kuin on ollut tarkoitus. Toisaalta joku voi sanoa, että on silti haluttanutkin, sillä esimerkiksi heinäkuussa juoksin noin 555km. Täytyy myös muistaa mitä varten olen viimeisen vajaan vuoden harjoitellut. Olen harjoitellut päästäkseni Karhunkierroksen 166km ja Pyssymäki Ultra Festival 171km matkat maaliin. En onnistunut ensimmäisessä kisassani. Toinen on vielä juoksematta. Kenties onnistun siinä tai sitten en. Kuka tietää? Ja mitä sillä on väliä? Se, että juoksen, sillä on väliä. Nautin elämästä ja usein nimenomaan juosten. Juoksu on minun päihteeni. Se voisi olla sinunkin? Ehkä se onkin. Riippuu kuka lukee, mutta kiva mikäli luit.


                    Kohti hyviä seuraavia askelia ja liikkeitä, 



kannustaen, Onni Vähäaho, Nivalassa 21.8.2018

lauantai 18. elokuuta 2018

37 000 KILOMETRIÄ SITTEN

                     15 päivä elokuuta 2008 ostin uudet Niken lenkkarit. Älkää kysykö mitä mallia. Oisko olleet jotkut Nike Air tai vastaavat. Nike Air Zoomit oli toiset kengät jotka ostin. Ne olivat punaiset. Ensimmäiset olivat vaaleat/harmaat. Tosiaan 10 vuotta tuosta aikaa ja sen jälkeen on tullut juostua noin 37 000 kilometriä. Tosin esimerkiksi ensimmäisenä kalenteri vuonna elo-joulukuu vain rapiat 400km. Nyt se on helppo määrä kuukaudessa, kun usein se on paremminkin yli 500km kuukaudessa.

                  Ensimmäinen päivä syyskuuta 2008 olin noin 10 kiloa painavempi kuin 10 vuotta myöhemmin. Olin jo silti ehtinyt tiputtaa painoa liki 15 kiloa edellisen vuoden keväästä ja tytön syntymästä. Kirjasin tuona syyskuun ensimmäisenä päivänä reilun 11 kilsan lenkillä 6:29min/km keskivauhdin ja perässä lukee "PB" = Personal Best, oma ennätys jollain reitillä, jota en nyt jaksa muistaa. Keskisyke oli ollut myös mukavan reippaan oloinen 150.

                 10 vuotta ja 37 000 kilometriä ovat nostaneet kuntoa. Eilen kävin iltasella päivän toisena lenkkinä 16 kilsan lenkin, josta 12km mukavaa reipasta - vähän kuin 10 vuotta sitten. Nyt oli vain jo aikaisemman viikon harjoituksista - pitkistä polkureippaista ja mäkireeni yhdistelmästä - lihakset terveesti rastittuneet. "Juoksu" rullasi kuitenkin jonkunlaisella reippaan ja rullaavan hölkän koodilla, jos ei sitä aivan juoksuksi osanut leimata. Kahdella ojanpohja kyykyllä keskari 12km osalla 4:46min/km keskimäärin. Ojanpohjakyykky kilsat pois lukien 4:30min/km. Keskisyke sama kuin 10 vuotta sitten reilun 11km lenkillä, 150. Kilsavauhti parantunut noin 2min/km.

                  Kun ikävuodet nousee jo aikuisurheiluliiton määrittelemistä veteraanisarja ikänumeroista 34 kymmenellä vuodella numeroihin 44, ei kehitys ole itsestään selvää. Täytyy siis tyytyväisenä katsoa taaksepäin ja hyvillä mielin sen vuoksi eteenpäin. Täytyy olla tyytyväinen, että voi ja saa. Monelle liikunta on edelleen pitää ja tarvii. Liikunnan riemun sanaa on koitettu kylvää samalla tätä harrastusta (juoksua) harrastellessa. Yhteislenkkejä on tullut pidettyä 357 kappaletta marraskuusta 2012 alkaen. Pyssymäki Extrme Polkujuoksuja neljä kappaletta. Sittemmin jo perustettiin kavereiden kanssa yhdistyskin hieman sitä varten. Nyt sykysllä toista kertaa Suomen pisin polkujuoksu.

                  Hieman vastenmielistäkin luettelointia. Tykkään enempi tehdä kuin kertoa mitä olen tehnyt.

                  Tunne sisälläni on, että olen jo noussut vuoren huipulle. Niin kuin tulikin tehtyä tuossa heinäkuun lopussa, kun monien vuorien päälle ystäväni kanssa juostiin. Määrät ovat tapissa, niiden tarve on mitä ilmeisemmin enemminkin laskutarpeissa kuin nousu. Laskeskelin eilen, ettei ihan 4000 juoksukilsaa ehdi tulla ennen 22-23.9. järjestettävää Pyssymäki Ultra Festival 2018 tapahtumaa. Mutta sitäkin ilmeisemmin juuri tuossa kisassa 4000 juoksukilsaa tulenee täyteen tälle vuotta. On se tällaiselle harrastajalle vähintäänkin hyvä määrä. Tuonkin jälkeen on kuitenkin vuotta vielä jäljellä yli kolme kuukautta, joten ennätysmäärät tulee, jos ei tule isompia sairasteluja. Ehkä korkein määrä mitä tulee koskaan harrastukseni aikana tulemaan. Tietysti vannomatta paras, mutta näin tällä hetkellä tuntuu.

                  Loppuun voisin laittaa eilen ottamani kuvan kengistäni, jotka ovat allani juostessani. 



                  Kuvassa on kahdeksat parit Hoka One One kenkiä, kahdet perus polkunappulakengät (Inov Race Ultra 270 ja Salomon SG 4 ultrat), sekä neljät nastakengät, joista kahdet on tienasturit ja kahdet polkunasturit. Tällä kuvan kavalkaadilla mennään varmasti muutama kuukausi eteenpäin. Ehkäpä jopa ensi vuoden puolelle. Kenkä tilanne on varsin hyvä tällä hetkellä. Ja niin saa ollakkin, sillä teen 1.8.2018 - 31.5.2019 osittaista työaikaa ja rahaakin jää sillä tavoin selkeästi vähemmän käytettäväksi kuin normaalisti. Ehkä tämä on sitä uutta normaalia? Katsotaan miten riittää.

Ja vielä yksi kuva. Vuoden 2009 Kuusaan maratonilta. Ensimmäisen täyden juoksuvuoden toinen maraton. 4:09 ja jotain ehkä? Muistaakseni.

                Sama Penguins lippis löytyy edelleen ja myös käytöstä.


Onni Vähäaho, Nivalassa 18.8.2018     

perjantai 3. elokuuta 2018

MENNYTTÄ JA TULEVAA

NORJAN UPEASTA VUORISEIKKAILU matkasta 
tässä pieni videokooste. 


 
                     Joskus puolitoista tuntia on lyhyt, joskus pitkä aika. Juna on juuri lähdössä taas asemaltaan. Känninen ääni saapuu vaunuun. -"Jaa, missä se minun paikka..ööö.. no-niin. Terve, piti lähtiä Helsinkiin asti kahtoon lasten-lasta, kun ne niin pappaa ootti". Voimakas tuoksu meinaa sekoittaa kerrotun sisällön. Loman piti loppua vasta päivien päästä, mutta työ suorastaan istuu viereeni. Koitan olla lomalla ja katsoa enempi ikkunasta näkyviä maisemia. Näkymää kuorruttaa oikealta tuleva minttuviinan maku, joka ei sinällänsä paha ole, mutta tässä on jo suoritus kestänyt tovin ja haju on saanut sävyjä.

                  Pian selviää vajaa kuuskymppisen koko elämä. Saan saman kertomuksen arviolta kuuteen kertaan. Kaikki kerrat samalla kielellä. Tämä oli helppo ymmärtää ja jo kuuden kerran jälkeen pystyin muistamaan tarinan; Elämä täynnä kovaa töitä. Paljon töitä. Paljon pois kotoa. Ero. Kallis ero.. vältellessäni tekemästä yhtään kysymystä jäi ainoastaan hieman epäselväksi alkoiko alkoholin nauttiminen ennen vai jälkeen ongelmien. Veikkaan enemmin. Raskas työ, raskaat huvit, raskaat seuraumukset ovat monen suomalaisen miehen ongelma. Sekä puhumattomuus. Moottorillisia vehkeitä osataan rapata ja kädet sotkea autotallissa, sekä väkijuoma nauttia, mutta sosiaalisuus ja vuorovaikutus näyttää olevan sukupuolemme heikkous. Sen mitä olen tulkinnut elämää seuratessa. 

                 Mies junassa on reppana. Hyvänluontosen oloinen ja kohtelias, vaikka lajilleen tyypillisen köyhäpuheinen, jos ymmärrätte. Mies, joka tarvihtis kolme asiaa. Terapian, oma motivaation ja sen jälkeen tarpeeksi jämäkän naisen. Mutta minä en edusta nyt apua ja loikkaan lopulta pois junasta pääteasemalle. Matkani jatkuu.


                 Heinäkuu ja loma on taakse jäänyt. Ahh, miten hieno kuukausi. Paljon aikaa perheen parissa. Parasta mitä voi olla. Myös 555 juostua kilometriä, liki 12 000 noustua metriä ylöspäin ja kaikkiaan 74 harjoittelutuntia. Tuo upea kuukausi antaa pohjan tulevaan - niin arkeen kuin tavoitteisiin harrastuksen puolellakin. Reilun viikon päästä lauantaina on Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2018, iloinen koko perheen tapahtuma, jossa olen toimitsijana ja kilpailujohtajana tällä kertaa. Kannustan teitä mukaan tulevia iloiseen fiilikseen ja hyviin tuloksiin. Toivotan teidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi koko kesän urheilulliseen kohokohtaan Nivalassa.

               Tässä pieni vinkki pep2018 tapahtumaan tuleville:
"Nyt kannattaa ilmottautua ennakkoon vältääksesi ruuhkaa kisa-aamuna kisapaikalla. Huomiothan, että paikan päällä ilmottautuessasi meillä käy valitettavasti vain käsiraha. Retromeininki. 😊 🏃


Ennakko-ilmoittautuminen päättyy siis Ma 6.8. Ilmoittautumalla ennakkoon säästät myös rahaa. Perusmatkalle (57km) ilmoittautuminen päättyy kokonaan jo Ma 6.8. ja Ti 7.8. klo.18.00 julkaistaan väliaikalähdön lähtöjärjestys perusmatkalle. Muilla matkoilla yhteislähtö.

Ps. Vinkkinä pakollisissa varusteissa 12, 26 ja 57km matkalla olevaksi MUKIksi. Sen voi tehdä helposti leikkaamalla joko Maitopurkin yläosan pois tai jos haluaa vielä pienemmän niin trip-mehusta leikkaa yläosan pois.

Hyviä viimeistelyjä kaikille"!


PEP2015 kisavideo
PEP2016 kisavideo
PEP2017 kisavideo



                    Oma urheilullinen katse osoittaa syyspäiväntasaus viikonlopulle, jolloin yö ja päivä ovat yhtä pitkiä. Hetkeen, jolloin kysytään äärimmäistä kestävyyttä ja sitkeyttä. Kyseessä on "Suomen Barkley Maraton", Pyssymäki Ultra Festival 2018, PUF2018 22-23.9.2018, jossa taas yritetään päästä maaliin kisassa, jossa ei kukaan ole vielä päässyt maaliin. Yritys tehdä "mahdottomasta" mahdollinen. Se on se juttu.


PUF2017 kisavideo


Onni Vähäaho, Nivalasa 3.8.2018

torstai 5. heinäkuuta 2018

PUF KIERROS

                    Torstai. 5.heinäkuuta ja kalenterissa vuosi 2018. Järjestyksessään 26.kerta Iso-Sydänmaan koko kierros. Samalla PUF kierros karttajäljeksi. Pouta sää sadepäivien jälkeen. Märkää maasta, märkää puista, pajuista ja heinistä. Joka paikasta. Ennen kuin kastutaan enempi niin katsotaan mistä tänne tultiin.

                    Tiistaina alkoi sateet. Tiistai-iltana tutustuminen Sievin Louekalliolle. Pääsin Joni "Jonte-Costa-Konde" Laakkosen kyytillä. Pian alkaa käymään kateeksi Jonten kansainvälinen habitus. Kaikki tummapartaiset maailmantähdet muistuttavat meidän Jontea! Diego Costa ja Pascal Dupuis etunenässä. Kuin yhdestä puusta. Tumma parta, charmi ja lutuinen katse. Enempää ei uskalla revitellä, ettei mene Pride sävyiseksi.


                   Eilen keskiviikkona lorvailin niin kuin lomalainen konsanaan. Ensin kuitenkin kävin viemässä puf- huoltopisteille täydennysjuomaa tämän päivän lenkkiä varten. Sitten kävin frendillä kylässä ja parturissakin tuli käytyä. Pikku palauttava oli koko päivän mielessä. Se siirty ja siirty kun oli kaikkia mukavaa ohjelmaa. Iltaa kohden edellisen päivän mäki alkoi kuitenkin hiipiä jäykkyystuntemuksena etureisiin ja kävin tollasen noin 5km hyvin kevyesti.


I-SR2014 KOKO KIERROS - 26.KERTA - ns. PUF KIERROS


                   TORSTAI


                  Aamulla heräilin ihtekseni hieman ennen kuutta. Toki pian ois herätyskin piipannut. Normikuviot ja Pyssymäkeä kohti. Pikkusen jäi maha jännän herkän tuntuseksi - sitä se oli ollut jo edellisenä päivänä. Liian vähän lomakaljaa?

                   Pian oli hetki pykälässä ja klo.7.30. Laitoin yhdistyksen ja ultraajien whatsapp -ryhmään, sekä vaimolleni gps-seurannan. On samalla omanakin turvana, sillä tuo 57km reitti sydänmaalla ei ole täysin vaaraton. Ja nyt tarkoitan tietysti kiviä, juuria, oksia, koloja ja kantoja, joissa voi itsensä loukata mikäli kaatuu pahemmasti. Eläinten kanssa ollaan aina sinut.

                  Kello käyntiin ja menoksi. Heti alussa tuntuu reisissä kahden päivän takainen mäkirallattelu (ja miksei kolmen päivän takainen maksimitinttaus perhereitilläkin). Eka kilsahan mennään melko hyvään myötämaahan PUF:ssa. Kilsa kestää peräti 5:16min, kun se esim. viime vuoden PUF:issa jossa ote oli selkeästi kevyempi se kesti 5:00. Reisistä kinnasi, etenkin alussa.

                 Pian kuitenkin menon tuntui esteettömämmältä ja pian alkoi tuntua jalat jopa iloisilta. Ja kun tämä kerran on iloinen harrastus niin eihän sellaista iloa passaa tukehduttaa. Antaa jalkojen olla iloisina, jos niin haluavat olla. Kaikki alkoi käydä oudon vaivattomasti. Sellaista mukavaa perushölkkää sykkeitä väkisin peekoo-ykkös-kevyeen vääntämättä vaan annoin olla peekoo-kakkospuolella. Perusjuoksua, mutta ei millään tavoin reipasta tietystikkään. Olinhan luontoretkellä. Juoksemassa vain PUF reittijälkeä muistiin. Hyvän matkaa alle alakynnyksen olin kaiken aikaa. Voitanee puhua jopa "mehtäkevyestä". Mehtässä, kun on vaikea päästä 120sykelukemiin.

                 Lahnajärventien (P2) ylitin ajassa 1:12h. Ei mitään erikoista. Jännän jaksava ja helppo askel. Ja aika hyvää vauhtiakin, vaikka tietysti kaukana jostain kisavauhdeista, mutta tällaisiin tarpeisiin kovinkin hyvää. Ensimmäiseen PUF huoltoon (16,5km) saavuin ja nopeat pullon täytöt. Huolto plus kilsa aikaan 9:33min. "Jättäessäni" oman kätköhuollon oli aikaa mennyt 1:52h.

                Keskivauhti tipahti 7:lla alkavaksi vasta hieman ennen Mustajärvi - Saarinen kohtaa, hieman ennen 22km:a. Jotenkin vain jalka ei tuntunut väsyvän ollenkaan. Toisaalta jalat oli jo lähtiissä jumissa, mutta sehän on vain tervettä, kun ne on mäkiharjoittelulla tarkoituksella jumitettu. Vatsa oli välillä 20-26km hieman rauhaton Snickersin jälkeen, kun se piti nopsaa syyä, ettei sulais taskuun. Ilma lämpeni. Nappasin kuvan Kallenlammella, jolla on myös toinen nimi; Nimetön:


                Syyryntien (pep57km huoltopaikka) ohitin noin ajassa 3:03h. Jälestäpäin katoin, että pepin voittojuoksussa olin ollut viime vuonna tuossa ajassa 2:45h. Se mikä yhteys tuolla on, selviää tässä kirjoituksessa myöhemmin. Meno jatkui ja vaikean pätkän kilsat oli oudon hyviä kaiken aikaa. Kummallista. Aikaisemmin oli Syyry - Vähä-Juurikka välillä joutunut puhkimaan, että saa 9min alle kilsat ja nyt ne tuli kuin itestään 7:lla alkavia pääosin. Maisema vaihtui tasaisesti koko ajan.

               Puolivälin kyltillä olin ajassa 3:26h. Melkoinen väliaika tämäntyyliselle helpolle lenkille. Hieman hitaammilla lenkeillä saattaa toisen puoliskan päästä samaa vauhtia kuin ensimmäisen, jos on jakanut voimat oikein, mutta ei yleensä koskaan tämän luokan vauhdeissa. Samalla aistin merkillistä tuoreutta, joka toi hyvää oloa ja retkinautintoa.

              Laihakankaan jälkeen lyhyt suo ja sitten hieman myötämaavoittoista kohti Vähä-Juurikkaa ja Iso-Juurikkaa. Kaiken aikaa askel oli kevyesti kiviltä ja juurilta hypähtelevä. Tasaisesti otin kuitenkin ikään kuin varalta magnesium ja suolatabletin. Yhteensä koko lenkillä 5-6tbl molempia.

              Juurikka jäi nopsaa taakse ja helpolla polulla vauhti nousi luontaisesti. Paras kilsa jopa 6:05. Kaiken aikaa sykkeet asui 130-140 välillä. Ei mitään tempoilua. Tasaista menoa. Meno tuntui hämmästyttävän samalta kuin lenkin alussa. Olin kuitenkin lopsotellut jo yli neljä tuntia. Pykyn autiotuvan ohitin n.4:20h kohdalla.   

              Pian oli Juurikan seutukin taputeltu ja alkoi matka kohti Pesänevaa. Jälleen, kuten viime koko kiekallakin kesäkuun alussa, välillä Suvannon mökkitie - Pesänevantie tuli vaeltajia vastaan. Kivaa. Morjestukset ja kantapäät nousi edelleen polvitaipeen korkeuteen. Pesänevantiellä toinen PUF -huolto. Jälleen oma juomakätkö. Huolto + juostu kilsa 9:26min. Kaikki kävi siis vielä eka huoltoakin nopeammin. Ehkä siihen vaikutti, että sain seuraavan 6km ajaksi melkoisen paarmakompanjan seuraksi.

               Aurinko porotti (+20 oli ollut), mutta onneksi tuuli ja haittasi hieman paarmojen aikeita ja helpotti omiani. Niin tuli Pesäneva ja se on paljon sitkeämpi ylittää palatessa kuin menessä. Pidempi ja upottavampi. Tuon suon jälkeen tuli vielä se Lahnajärven tahmainen ranta, jonka jatkona reilun 3km pätkä vastamaata. Jotenkin siinä alkoi minunkin juoksu hieman kangistua, eikä ihan enää jalat iloisena heilahdelleet. Kellossa se ei kuitenkaan edelleenkään näkynyt vain tulin kuin virtuaalijänis, tasaisen varmasti.

               Ajassa 5:32h ylitin P8:n. Viime vuonna pepin 57km voittojuoksussa ajassa 5:26h. Ahaa. Olin tullut Syyrystä tämän 19km pätkän 12minuuttia nopeammin kuin viime vuonna pep57km kilpajuoksussa! Oh-hoh! Ilmankos kilsa-ajat tuntui niin oudon hyviltä.

              Matka jatkui kohti Koppelokangasta. Hieman jalat alkoi mennä jäykemmiksi, mutta vauhti pysyi edelleen erikoisen hyvänä (siis kilsa-ajat) ja sykkeet oli kuin naulittu samaan väliiin. Ei muutosta. Vain hienoinen kankeus, joka lienee inhimmillistä liki 6h suopolkujuoksun jälkeen.

             Koppelokankaan jälkeen alkoi minulle vahva myötämaa. Ihan paras jalkojen iloisuus oli tosiaan poissa, eikä myötämaat menneet ihan niin lennokkaasti kuin ne kuplana pääni päällä olin ajatellut. Teljolammen seudussa kilsat, joissa ei ollut kävelyä mukana menivät vielä noin 6:30min. En ole aikaisemmin tuohon kyennyt edes kisassa. Ehkä harjoittelu on tosiaan tehonnut?

            5-6km ennen maalia lasken, että voisin juosta Nivalan ennätyksen, jos otan kirin. Mietin asiaa hetken ja kysyin itseltäni miksi? Olin juossut Pk-lenkkiä, enkä aikaa. Miksi nyt pilaisin hyvän tasaisen lenkin ja ehkä tekisin jalat huonommin palautuneeksi jollain kunnianhimoisella kirillä? Ehtiihän tuon juosta. Tiedän nyt kuitenkin suurinpiirtein mihin aikaan tuon reitin pystyn tässä kunnossa juokseen, kun aikaa juostaan. Se on jotain 6:25-6:35h väliin. Riippuu miten voimienjako onnistuu.

            Niinpä sujuttelen samaa tasaista vauhtia aivan siihen asti, kun sammutan kellon: 57,02km. 6:53:02.  Keskivauhti 7:15min/km. Keskisyke 136. Viime vuonna juoksin pepin voittoon 14 sekuntia nopeammalla ajalla. Juoksin siis tänään viimeisen vajaan 12km P8:lta kuusi minuuttia nopeampaa ja Syyrystä Pyssymäelle jopa 18 minuuttia nopeampaa kuin viime vuoden pepin voittojuoksussa. Hauskaa tästä tekee sen, että tänään vain lopsottelin perusjuoksua. Ehkä kisaan pepissä ensi vuonna. Tänä vuonna olen kilpailunjohtajana ja autan kisaajia kohti mukavaa kisaa. Muistakaapa ilmoittautua.

             Tänään eka puolikas 3:26h. Toinen 3:27h. Aika tasaista? 

             Juoksussa meni 4 litraa juomaa. 3 litraa Lidlin urheilujuomaa ja 1 litra vettä. Iso kaksipuoleinen Snickers. Kaksi Elovenan kaurakeksiä. Kolme geeliä. 1dl suolasalmiakkeja. 1dl suolapähkinöitä. Täydennyspullot kannoin repussa pois, sillä en halunut niitä lähteä enää erikseen hakemaan. Hyvin tulivat repussa. Salomonilla on hyvä reppu.


              Juoksun data GARMIN    STRAVA

 Onni Vähäaho, Nivalassa 5.7.2018

maanantai 11. kesäkuuta 2018

PALAUTUMINEN

                    Mitä on palautuminen. Tiedätkö sinä? Vai oletko vain lukenut mitä kuuluu palautumiseen vai oletko tunnustellut itse itseäsi? Kenties lyödäksesi päätä seinään tai onnistuaksesi? Netti on pullollaan yhtälailla harjoitusohjelmia kuin ohjeita palautumisesta. Etenkään palautumiseen ei vai ole olemassa mitään ohjetta joka sopisi yleispätevästi mihinkään tilanteeseen, jollei se ole, että lepää kisan jälkeen kesä ja aloita syksyllä sitten hissukseen. Mikäli olet harjoittanut kuntoasi kenties 500-700h vuodessa, on palautuminenkin erilaista kuin vaikka harjoittelemalla 200-300h vuodessa. Yksilöllisistä eroista puhumattakaan. Emme ole Ford ja Opel.

                   Kyse on aina kokonaisuudesta. Mistä palaudutaan? Palaudutko kovasta harjoituksesta, kovasta viikosta vai palaudutko kisasta, ja minkälaisesta kisasta? Kisamatkakaan ei aina kerro, miten tulet palautumaan vaan suorituksesi ja millä tavoin sait itsestäsi irti mitäkin. Mikä kului ja mikä ei.

                   Minä palaudun parhaillaan 16 päivää sitten loppuneesta Karhunkierroksen 166km kisasta, jossa juoksin 112km ja keräsin noin 2300 nousumetriä. Olin kisan loputtua tietysti "hieman" voipunutkin, mutta kisan varsinaisesti lopetti etureisilihaksiston loppuminen. Ei tällä kertaa riittänyt. Kuten varmaan moni on huomannut, en ole palautunut pelkästään vain lepäämällä. Olen pyöräillyt, kävellyt ja hölkännytkin noin 145km kesäkuun kymmenen ensimmäisen päivän aikana. Se on 14,5km/päivä, eli n.435km kuukausi tahti, joka on minulle vielä maltillista harjoittelua - palautumista. Rima on noussut. Olen kuunnellut kehoani, tunnistanut monia merkkejä. Kaikki on sujunut ongelmitta. Olen hyvää vauhtia palautumassa. Myös voima-arvoni ovat palautumassa. Itse asiassa keveillä tehoilla Kuusamon vaaroilla kilimuaminen saattoi jopa hieman tuoda potkua jalkohin kunhan ne ensin palautuvat kunnolla.

                    Juoksu alkaa tuntua jo melko normaalilta. Tunnen kuitenkin, etten ole vielä valmis jatkuvaan päivittäiseen harjoitukseen. Sitä ei kroppa vielä kestäisi. Askel kerrallaan. En seuraa mitään taulukkoa vaan omia tuntemuksia. Lenkkieni suhteelliset vauhdit alkavat olemaan jo niillä nurkilla mitä ne oli ennen kisaa - ainakin ennen ihan sitä viimeistä kevennystä. Olen siis ns. perustilassa. Hiljalleen alan ripotella normaaleja harjoitteita. Tähän mennessä olen juossut käytännössä vain peruskestävyysalueella keveitä lenkkejä. Eilen juoksin kilsan helpolla vauhtikestävyysalueella lyhyen lenkin loppupuolella 4:19min 145 keskisykkeellä. Ihan jees tässä kohtaa. Ehkä juoksen ensi viikolla jonain päivänä 10-12km tuota helppoa reipasta ja katson miten siihen kroppa reagoi, mikäli tuntuu siltä. Myöskään mäkitreeniä en ole vielä tehnyt. Sen sijaan peruslenkeillä en ole mäkiä väistänytkään.

                    Olen harjoitellut vasta noin kaksi vuotta enemmän mäkitreenejä hakien ja kaiken aikaa hieman nousumetrejä lisäten. Tasoni ei vielä riittänyt tällä kertaa Karhunkierroksen 166km kilpailussa, mutta ensi vuonna riittää. Siitä lähdetään. Osa lihaksiston loppumisesta saattoi tietysti johtua myös 31,5km kohdalla tapahtuneesta pyörtyilystä, jonka jälkeen aloin turhan päiten vaistomaisesti varoa askelta, joka varmasti ainakin jonkin verran jäykisti ja ehkä myös kulutti etureisiäkin.

                   Hyvältä siis näyttää. Henkisesti olen tilassa; innoissani. Olen intoa täynnä! On hienoa nähdä palautuvansa ja taas pääsee hiljalleen reenaamaan vähän paremmin. Mikäpä sen parempaa? Seuraava pääkisa on 22-23.9.2018 Pyssymäki Ultra Festival (PUF2018), Suomen pisin polkujuoksukisa (171km). Se on huikean hieno haaste. Viime vuonna pääsin tässä kotikisassa 109km saakka. Nyt uskon vakaasti pääseväni maaliin. Tunnen olevani taas valmiimpi ja tässä on vielä mukavasti aikaa treenatakkin ja opiskella reittiä muistiin. Kisa saattaa tulla hyvinkin täyteen (21 paikkaa), sillä jo nyt on ilmoittautuneita kuusi kappaletta. Kilpailussahan on gps pallukka seuranta, joka lienee nostaa osaltaan kisan kiinnostavuutta.

                    Sitä ennen on La 11.8.2018 jo neljättä kertaa järjestettävä Pyssymäki Extreme Polkujuoksu tapahtuma. Ilmoittauneita on alkanut virrata jo kivasti ja näyttää siltä, että pääsemme pian arpomaan gps sykekellon! Jee!



                     Oikein mukavaa kesän alkua kaikille!

Onni Vähäaho, Nivalassa 11.6.2018 

perjantai 20. huhtikuuta 2018

I-SR2014 VAELLUSREITILLÄ TAPAHTUU - INNOSTU MUKAAN!

                    Iso-sydänmaan reitti 2014 (ISR2014) perhereitti kunnostustyöt ovat täydessä vauhdissa. Pyssymäki - Vinnurvavälin 300m kosteikko on nyt saatettu hyvin kuljettavaksi. Kiitos suuri talkooväelle ja kaikille tahoille, jotka tämän upean kunnostuksen ovat saaneet aikaan. Kunnostustyöt jatkuvat reitillä edelleen. Reittiä voi kuitenkin käyttää kaiken aikaa, joten tervetuloa kuntoilemaan. Lumien sulamisen aikaan tietysti reitillä on poikkeuksellisen paljon kosteutta, mutta kyllä se siitä kuivuu ja onhan perhereitti nyt eri helppo kiertää.




                     Muistakaa myös kesän polkuliikuntatapahtumat. Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2018 (PEP2018) etunenässä. Ilmoittautumalla tämän kuun loppuun mennessä osallistut gps-sykekello arvontaan! Joten nyt kannattaa toimia välittömästi.



                     Isompia haasteita hakeville on syksylle myös Suomen pisin polkujuoksukisa tarjolla. Pyssymäki Ultra Festival 2018 (PUF2018), jossa uutuutena nyt GPS -seuranta!


Vaellus ja polkuliikuntaterveisin, Onni Vähäaho, 20.4.2018, Nivalass

perjantai 2. helmikuuta 2018

PUF 2018 - SUOMEN PISIN POLKUJUOKSUKISA

                     JÄRJESTETÄÄN TAAS ENSI SYYSKUUSSA. 

                     Alla mm. Suomen halki juossut ultrajuoksija, Pasi Koskinen, on PUF´n erikoishaastattelussa.




                     Kisaan on tulossa gps - seuranta, josta vahvistus tulenee viikon sisään. Mukaan on ilmoittautunut tällä hetkellä viisi osallistujaa, joten 21 paikasta on jäljellä vielä (enää) 16. Ilmottaudu mukaan! Tästä ohjeet.

Onni Vähäaho, Nivalassa 2.2.2018

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

TALVIHARJOITTELU 2018 - KOLME KK TAKANA

                 Niin se vain aika kuluu. Tuntuu, että juuri aloitin kaudelle 2018 harjoittelun hieman epävarmana siitä, olenko varmasti palautunut kaudesta 2017. Huoli oli aiheellinen, mutta turha. Palauduin hyvin ja harjoittelu on ollut kaiken aikaa tuottavaa.

                Kolme kuukautta on jo tarpeeksi pitkä aika tarkastelemaan talviharjoittelun onnistumista. Pohjatyö on tehty. Ensimmäinen osa ja jo pari viikkoa maratonharjoitteluakin takana. Tosin maratonharjoittelu jäisillä teillä on tuottanut haasteita.


                Kolmen kuukauden saldo on ollut seuraava (alla kuukausittain eriteltynä): 

Juoksua 1548km = 516km/kk
Muuta harjoittelua vain marginaalisesti. 

Harjoittelutunteja  161,5h  = ~54h/kk

                


MARRASKUU 2017

Juoksua 562,4km, Kävelyä 7,1km, Harjoittelua yht. 61,5h
Nousumetrejä 4092m+


JOULUKUU 2017

Juoksua 486,3km, Kävely 14,9km, Harjoittelua 49h
Nousumetrejä  2381m+


TAMMIKUU 2018

Juoksua 500,0km, Kävelyä 10,4km, Hiihtoa 10,1km. Harjoittelua 51h.
Nousumetrejä 3311m+




                      Miten onnistunut harjoittelu mitataan? Olen mielestäni aika reilusti edellä vauhtivälillä 4:45-6:00min/km edellisen vuoden tasoani. Näitä mittaan aina vauhti suhteessa sykkeisiin. Se on lahjomaton mittari.
                   Sen sijaan rasitusastmaisena en ole ainakaan toistaiseksi päässyt ihan samaan kehitykseen kovemmissa vauhdeissa. Toki vauhtiharjoitukset ovat olleet selvästi viime talvea parempia, mutta suhteesssa tuohon alueeseen 4:45-6:00min/km vauhdeilla, on vielä parannettavaa.

                     Yksi tekijä on tietysti harjoituskuorma. Suorituskyky piilee kuoren alla - ja niin on tarkoituskin. Vielä pitää uskaltaa painaa päätä pinnan alle, mutta pitää samalla huoli, että ei unohdu sinne. Tänään mietin ensimmäisen kerran todenteolla harjoitteluni tarkempaa sisältöä Vaasan maratonin (4.3.2018) jälkeen. Tuo kisa siis katkaisee harjoittelukauteni ja pakottaa minut harjoittelemaan hiukan eri tavalla, joka tuo uskoakseni tervetulleen erilaisuuden keskelle talvikautta.

                    Näen tulevan suurena intohimona. Odotan kevättä ja spesifiä valmistautumisosaa Karhunkierroksen 160km matkaa kohden todella paljon. Olen ylipäänsä innoissani. Ja se on kaikessa tärkeintä - rakastaa elämää jota on elämässä.

PUF2018 171km - SUOMEN PISIMMÄN POLKUJUOKSUKISAN OSALLISTUJALISTALLA ON ENÄÄ 16 VAPAATA PAIKKAA. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 31.1.2018

lauantai 30. joulukuuta 2017

ULKOROIHUJUOKSU PÄIVÄ

                      Kirjoitin vaellussivuille varsinaisen tapahtuma kirjoituksen, jonka suuntasin lehteen sopivaksi. Tässä omassa blogissani käyn puolestaan omaa kisapäivän kulkuani läpi.

                    Nukuin hyvin, yli 8h yöunet ja meinas tulla kiire taktiikalla "herään sitten kun silmät aukeaa". Vegaanista ruokavaliota olen nyt kolmatta päivää pitänyt ja aloitinkin päivän 8dl vettä, 2 isolla kupilla kahvia, mandariinilla, päärynällä ja banaanilla. Sitten vähän viestejä ystävien kanssa ja jatkoheräileen 6km edestä. Jalat tuntui ihan hyviltä. Sellaista "löysäysjumia" ehkä syvemmällä. Paljon harjoittelevat voinevat löytää tuosta langan.

                     Sitten tein ruuan. Keitin pottuja, porkkanoita ja lanttua, sekä toisessa kattilassa linssejä 2dl. Tein niistä muusin ja lisukkeeksi keitin vielä parsakaalia. Maistui. Oikeasti :) Kello kävi, mutta ehdin hieman venytellä ja puistella jalkoja.

                     Klo.14.15 lähdin Pyssymäelle. Virittelin kisapaikkaa ja klo.15 lähdin sytyttelemään ulkoroihuja. Reilu 1:30h ja reilu 4km sohjoista polkua. Ehkä se siitä vähän tampaantuu? Panin merkille, että jopa kävellessä polun reunat oli petollisen pehmeät.

                    Sitten pikainen käynti jo väkeä kuhisevalle kisapaikalle. Muutamat morjestamiset ja nopeasti kotiin autolla, sillä vaimo tarvi omaa autoaan. Sain kyydin takaisin tapahtumapaikalle Nietulan Peteltä, joka on kaksinkertainen pep57km finisher. Oli kiva porista samalla ystävän kanssa. Kiitos, Pete!

                    Kello kävi ja touhukas päivä oli huipentumassa itse kisajuoksuun. Ei ehkä ihan optimia valmistautumista? Nopea 1,7km alkuverkka Sale El Hassanin kanssa. Sale oli hiihtänyt aamulla 35km ja vaihtoi nopeasti monot nastakenkiin ja aikoi lähteä ilman numerolappua auttamaan minua pitämään hyvää vauhtia. Verryttely oli ihan ok. Taisin selvitä järjestely puuhasteluista.

                   Vihdoin päästään matkaan. Meitä on kolme, jotka juoksee aikaa. Muut 40 kävelee ja hölkkää. Eli jotkut tajusivat nauttiakkin :) Juoksu lähtee rullaan hyvin. Tie on aika priima. Joitain lyhyitä sohjokohtia, mutta ihan hyvä. Aprikoin vähän paljonko ruuvia kiristän. Löydän sopivan rennon juoksun ja menen sitä. Välillä vähän nostan vauhtia, mutta jossain syvällä tuntuu vähän väsymystä, joten menen vain 4:00min/km vauhtia alun myötämaavoittoisen tie-osuuden, joka on n.2,8km pitkä.

                 Sale näytti juoksevan varsin kevyesti tiellä. Sale oli lähtenyt matkaan ilman lamppua ja päästi minut ensin polulle. Polku oli varsin hyvin tamppaantunut kävelijöiden ja hölkkääjien mennessä edellä. Pluskeli ja polun pehmeät reunat tekevät polun harjasta kiikkerän juostavaksi. Koordinaatio on koetuksella, mutta jotenkin onnistun pitämään hyvin juoksun eteenpäin menevänä, enkä juuri horjahtele. Sen sijaan ilman lamppua Sale alkaa olla vaikeuksissa takanani ja horjahtaakin vajaan kilsan juostuamme ja jää liian kauas saadakseen minua kiinni ilman lamppua. Harmi, sillä Sale olisi voinut vähän yllyttää raastamaan.

                 Yritän välillä nostaa tempoa, mutta tuntuu, että siitä seuraa vain enempi sutimista. Siispä tyydyn hieman koittelevaan tyyliin juosta. Kilsa-ajat ovat kuitenkin ihan ok, mutta samalla tajuan toki, että nyt polun haasteellisuus näkyy kellossa. Meno on itseasiassa aika lepposta tekemistä, sillä isommat tehot ei tunnu auttavan. Sama vauhti. Enempi sutia.

                 Polku-osuuden loppupuolella käännyn reitinohjaajana toimivan Hietapuolen Bekelen ohjaamana takaisin kohti Pyssymäkeä. Ohitan hölkkääjiä ja kävelijöitä. Se oli yhtälailla haasteellista ja hauskaa. Molemmin puolin polkua 40cm pehmeää lunta..  Lasken olevani jäljessä vajaa kaksi minuuttia omaa ennätysjuoksu-aikaani. Aprikoin, että voisin saada kuitenkin hyvän lopun, kun tielle pääsen, sillä koen menettäneeni vähän energiaa polku-osuudella.

                 Tie-osuudella saankin varsin pian juonesta kiinni ja vauhti kasvaa kaiken aikaa tasaisesti. Vastamaavoittoisuus kuitenkin haastaa, eikä vauhti pääse pilviin nousemaan. Kuitenkin heti eka täysi kilsa alle 4:30 vauhtia. Ja vauhti kasvaa kaiken aikaa. Lopulta juoksen itseasiassa lopun tie-osuuden peräti 23 sekuntia nopeammin kuin aikaisemmin tässä kuussa juoksemassani ennätysjuoksussa. Loppu on siis erittäin vahva.

                Kellot pysähtyvät aikaan 55:55. Olen juossut tämän reitin kymmeniä kertoja ja reitin gps-mitta on vaihdellut n.11,77-11,83km välillä. Jostain syystä nyt mittari näytti 11,52km, joten jossain kohtaa gps on oikaissut. Minä en myönnä sellaiseen lankeamista, eikä se tänään olisi ollut kovin järkevää, sillä polun sivuilla oli 40cm pehmeää lunta ja sen alla vettä kaupantekijäisiksi.

               Sain nostettua syketasoa noin 10 pykälää tullessani tielle, joten polulla oli tänään todella hankalaa, kun ei saanut edes sykkeitä ylös. Samalla tästä tuli erittäin hyvä harjoitus ja päättyihän tämäkin vuosi voittoon, kuten myös viime vuoden ulkoroihujuoksu, vuoden viimeisenä kisana :) Hah,hah,hah...

                Tulokset Nivalan Polku ry sivuilla. Muistakaa, että järjestämme (Nivalan Polku ry) myös PEP2018 ja PUF2018 tapahtumat, joten ei muuta kuin motivaatiota kattoon ja ilmoittautuminen sisään!

                Hyviä lenkkejä!
                                 Kuva: Henri Kuki

                            Kuva: Petri Nietula

TAPAHTUMAVIDEO




Onni Vähäaho, Nivalassa 30.12.2017

maanantai 9. lokakuuta 2017

UUDELLA ILMEELLÄ PEP2018

                       Tänään kello 18.00 aukeaa Pyssymäki Extreme Polkujuoksun ilmoittautuminen. Ensi kesänä entistä enemmän koko perheen ulkoilutapahtumaksi muotoutuva PEP2018 tarjoaa kaikille jotakin. Reittiä kunnostetaan mm. uusilla pitkoksilla ja se on entistä ehompana tarjoamassa haasteita ja elämyksiä. mm. Junior Extreme puuharata!

                      Ensi kesästä alkaen kisan järjestää uusi taho - Nivalan polku ry yhdistys. Tutustu uuteen aktiiviseen ja elinvoimaiseen yhdistykseen ja liity vaikka mukaan. Yhdistyksen puheenjohtajana lupaan toiminnan olevan vähintäänkin virkeää :)

                      Yhdistyksemme tarjoaa monipuolisen PEP2018 tapahtuman 11.08.2018. Tutustu lisää TÄSTÄ. Lisäksi tulemme panostamaan muutoinkin poluilla liikkumisen aktivointiin. mm. yhteislenkkejen voimin. Meillä on myös facebook sivusto, jossa tiedottajamme ovat aktiivisina kertomassa kaikesta mitä ikinä järjestämme.

                      Järjestämme ensi syksynä myös Suomen pisimmän polkujuoksukisan, Pyssymäki Ultra Festivalin (PUF2018) 22-23.9.2018, joka pidetään ensi syyskuussa toista kertaa. Tänä vuonna kukaan ei päässyt maaliin. Viidestä osallistujasta kaksi kiersi kaksi kertaa Iso-Sydänmaanreitin, mutta kukaan ei edes jaksanut lähteä kolmannelle, viimeiselle kierrokselle. Ensi syksynä suurena mielenkiintona on, kenestä tulee ensimmäinen, joka ylipäänsä pääsee maaliin. Suomen pisin polkujuoksukisa on nimensä mukainen - haastava. Ilmoittautumaan pääseet TÄSTÄ. Tarkempaa infoa tapahtumasta löytyy toistaiseksi TÄÄLTÄ.


Onni Vähäaho, Nivalassa 9.10.2017