sunnuntai 27. toukokuuta 2012

JUHLA HUUMASSA

            Oli tämän päivän teema, sillä seuramme puheenjohtajalla oli tänään syntymäpäivä ja mukana olleella juoksijattarella nimipäivä. Päivää oli juhlistamassa 9 juoksijaa + talon kovakuntoinen emäntä. Päivän kruunasi upea sää, joka laittoi väen siristämään silmiään, pyyhkimään hikeä, mutta ennen kaikkea nauramaan entistäkin leveämmin. Iloista sakkia, kuten aina.

           Lähdimme pienten kuvaussesongien jälkeen liikkeellle Karvoskylän koululta. Lämpötila oli jo klo.10.34 n.+18, eikä kevyttä tuulta edes huomannut olevan. Tässä joitakin kuvia lähtöpaikalta:

          Mihinpä päin lähettäissiin?

         Joukon nopein siinä etsii paikkaansa...

         Siinä paikalle tulleet liikkujat + yksi vielä kameran takana.


            Jälkimmäiset kuvat on otettu n.1,3km kohdalta, kun muutama liittyi vielä siitä matkaan. Läksimme hölkkäileen kevyesti kaikille sopivaa vauhtia kohti Karvoskylän kylätaloa ja siitä kohti Autiorantaa. Tässä koko lenkin (14,5km) kartta. Tunnelma oli kaiken aikaa välitön ja rento. Kilometrit kertyi lähes itsestään. Pari kaveria skippasi vaivojen vuoksi Autiorannalla tehdyn n.1,5km silmukan ja heidät saavutimme mukavasti hieman ennen juhlakalun, syntymäpäiväsankarin kotia, jossa odottivat kahvit.

             Hieman ennen kävelijöiden kiinni saantia läksin heidän etumatkaa kuromaan seuramme ehkä lahjakkaimman juoksijan, Matti Myllylän kanssa. Kiihdytimme hiljalleen vauhtia. Oman vauhdin saavuttaessa 16km/h tason, painoi Matti hieman kaasupoljinta ja kasvoi silmissä 5cm ja irtosi minusta kuin kärpänen painepesurin tieltä. Aivan huikeaa katsottavaa. Ei voi mitään, tuli ihan Bisletin timanttiliigan mailerit mieleen. 3,5m askel, mies kasvoi silmissä, rekvenssi oli toiselta planeetalta. Ei moisen vertaa, sanoisi Mauri Myllymäki - katsokaa! Tässä kuva lenkin jälkeen:

          Ihan niin kuin eivät oisi lenkillä käyneetkään-kö?

             Tilanne vaihtui pian loppukahveille. Talon emäntä oli kattanut upeat herkut terassille. Siinä sitä oli sitten kiva vaihtaa kuulumisia ja ajatelmia asiasta jos toisesta. Kyllä tällaisille yhteislenkeille kelpaisi tulla enemmänkin väkeä? Seurailkaahan ilimootuksia. Tässä vielä kuvia loppukahavittelusta:

            Syntymäpäiväsankarilla lakki päässä, kuten asiaan kuuluu.

            Kyllä hyvät kahaveet maistuu lenkin päälle

           Ja mukava jutustelu.

               Kiitos talonväelle hienon tapahtuman mahdollistamisesta ja kanssaliikkujille hyvästä seurasta!!!!


              Oli niin mukava tuo aamupäivän lenkki, että läksin aika pienin valmisteluin raapaiseen vielä palan lisää. Kiertelin tuon järven jokipenkkoja ja Savulan kautta, elikkäs 20,1km. Mukavan vaihtelevaa alustaa on varsinkin tuolla jokipenkalla tarjolla. Olisi pitänyt ottaa enempi juomaa mukaan kuin vain 2,5dl vettä. Olin melkoisen sippi viimeiset 5,5km. Suihkun ja pienen evästelyn jälkeen maistuikin sitten kunnon jäätelöannos grillillä. Oli muuten päivän toisen lenkin jälkeen paino vain 78,5kg.

             Tämä viikko tuotti 109km juoksua, 13,3km kävelyä ja 27km pyöräilyä. Harjoitustunteja tuli 13h 7min. Voipi olla, että otan ensi viikolle kevyen viikon.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 27.5.2012.

perjantai 25. toukokuuta 2012

KUUDEN VESISTÖN RETKI

                        Tätä retki päivää edelsi kohdallani kolme yövuoroa duunissa. Sopivasti väsyttikin eilen illasta, joten painauduin nukkumaan jo ennen ilta klo.21. Se, että heräsin jo klo.23 jälkeen, ei ollut suunnitelmissa, olihan tämän päivän retken tarkoitus alkaa "vasta" klo.3 aikoihin. Mitäpä tuosta, onhan kauden päähaasteessakin (24h kisa) edessä etenemistä suhteellisen väsyynenä. Aikani netissä surffailtuani pakkasin kamat ja valmistelin retkeilijän. Lisäpainoa juomareppuineen päivineen näytti tulevan tasan 4kg.

               Hieman ennen kello kolmea olinkin ystäväni, tuoreen MM-joukuekultamitalistin pihassa. Fasaanit rääkäisivät ilmeisesti tervetuliais toivotukset. Katselin ystäväni pimeää asuntoa kotvan, kunnes näin tumman hahmon liikkuvan vilkkaasti ikkunoiden ohitse. Hymy levisi huulilleni - on se heränny. 


             Tarkalleen klo.2.56 käynnistimme rannetietokoneet ja läksimme matkaan. Aivan alunperin suunnittelimme menevämme kuuden vesistön ohitse. Kaveri ehdotti kuitenkin, että teksimmekö metsäautoteiltä pistoja lammille ja järville niin näkisimme kaikki vesistöt. Mikäs siinä, sehän olisi enemmän retkeily henkistä kuin juosta "vain" hiljaisia metsäautoteitä.


            Olin hieman yllättynyt, kun menimme varsin kevyelläkin hölkällä alle 6min/km -vauhtia. Itsellänikin sykkeet asuivat tosi alhaalla tuossa vaiheessa, jotain 125-130 välillä. Reilu kolme kilsaa ja käännyimme maantieltä metsäautoteille ja kohti ensimmäistä lampea, Ainaslampea. Kumpikaan ei ollut viitsinyt tehdä juuri minkäänlaista karttojen tutkiskelua, joten etisimme lampea varsin mututuntumalla. Päädyimmekin vain lammen lähistöllä oleville soille. Tässä kuvia Ainaslammen etsinnöistä:


         Suo oli aikas märkää ja upottavaa, joka on tietojeni mukaan varsin yleistä, heh, heh...


        Eikä kaverikaan päässyt tuota tutkailua kuivin jaloin...


      Monesti kiviin meinaa kompastua, mitenköhän tämän kanssa.




                  Eli varsinaisesti emme Ainaslammella käyneet vaan jatkoimme tuosta matkaa kohti Suojärveä, jonka löysimmekin.


          On se siinä - ja aamu aurinko pian sarastaa.


            Sitten suuntasimmekin kulkemaamme metsäautotietä aivan sen päähän saakka. Vajaa puolikilsaa siitä jatkui kartankin mukaan polku. Sen jälkeen oli edessä "VAIN" 420m mittainen, osin hakatun metsän ylitys, jossa piti tulla vastaan uusi selkeä polku. Itse ajattelin mielessäni, että ei tässä tarvi kuin mennä vaan. En tavoistani poiketen ottanut edes mitään kiintopisteitä tms. vaan loikin vain edellä menemään. Kaveri oli onneksi fiksumpi ja oli huomioinut, että lähtiessämme ylittämään metsää, oli aurinko ollu takanamme ja nyt edessämme. Niinpä, olimme tehneet legendaarisesti lähes ympyrän. Olimme kyllä melkoisen hoo-moilasina muutaman hetken perin hiljaisessa metsässä. Hieman aikaisemmin, ollessamme vielä metsäautotiellä, näimme yhden metson ja muutaman teeren plus muita pienempiä kavereita. Mutta, mutta, löysimme kuin löysimmekin väylän, joka johti meidät Iso-Juurikan järvelle. Tässä vielä kuva siitä, kun läksimme harhaan.


              Ei tuokaan nyt niin vallan nopiata maastoa ollut. Tuolla harharetkellä hitaimmalla kilsalla kului aikaa peräti +26min!!! 

               Iso-Juurikan järven liepeillä menevällä polulla kohtasi ainakin minua melkoinen yllätys. Ei, ei karhu sentään vaan AIVAN HUIKEAT kivipolut! 


Onko tälläisia oikiasti ihan Nivalassakin? Kyllä sitä kannattaa työntää nokkaansa uusiin paikkoihin.


           En tiedä, johtuiko 25min juoksupätkän pitkältä tuntuminen sitten joistakin haasteellisissa maastoissa rämmityistä kilsoista, vähistä unista, lisäpainosta vai mistä, mutta kyllä 25min juoksua + 5min kävelyä -rytmi tuntui n.4,5h -> jo tekemisen meiningiltä, vaikka varsin hyvävoimaisena jaksoin perille. Kaverista nyt puhumattakaan, jonka askel pysyi lähes yhtä herkän näkösenä alusta loppuun. 


             Iso-Juurikan jälkeen kävimme Mutkalammellakin näyttäytymässä. Tässä kuvia Mutkalammelta:
          Vesi oli kuin peili, oli tosiaan aivan tyyntä. Kaunista.


         Jospa tuosta kuitenkin pääsisi?


              Tuosta jatkoimme matkaamme kohti Lahnajärveä. Sielläpä kohtasikin varsin upeat maisemat.


             Komea ranta.


          Meinasi jo lämmin tulla ja oli noin lähellä, etten olisi hakenut ahventa vedestä.


          Menimme vielä Vähä-Vinnurava järven ohitse, josta emme kuvia ottaneet. Älkää luulko, emme olleet niin väsyneitä - päinvastoin - vauhtimme hieman kiristyi loppua kohden ja viimein täysi kilsa tuli koko reissun nopeinten, 5.32. Kaikkiaan 11 kilsaa meni alle 6min/km. Harhailujen, metsässä rämpimisen ja soiden tutkimisen johdosta koko reissun keskari oli 7.49min/km. Ja tulihan noita kuviakin otettua, tosin ilman maskeerausta, heh.


         Tästä voi tutkailla dataa tarkemmin. <-- Tuosta, kun linkki aukeaa niin kannattaa oikeasta yläkulmasta muuttaa tuo "View in Metric" niin näkee datan min/km näkymänä maili/km sijaan. Ja kartta kannatta muutta kohdasta "Bing" google muotoon. Saahan tuosta monenlaista juttua tutkailtua, ken haluaa. Eli matkaa tuli yhteensä 44,3km, josta juoksua 36km ja kävelyä 8,3km. Aikaa kului 5h46min. ISO KIITOS MATKASEURALAISELLE!!! Oli aivan huippu retki ja harjoitus!


         Reissussa join 1,7dl Maxim urheilujuomaa, kaksi myslipatukkaa, kaksi banaani ja hieman suklaata. Kokonais kcal määräksi laskin 1100kcal. Kulutuksen osuus oli 4000kcal. Reissun jälkeen piti ottaa reilun 2h unoset, jonka jälkeen kävin 5km palauttelu kävelyn, kävellessäni tyttäreni rinnalla, kun hän pyöräili. Tällaista tännään.




Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.5.2012
 

torstai 24. toukokuuta 2012

NUORUUS MUISTOJA, OSA 2


                    KIDNAPATUT SISARUKSET


               Äiti kertoi vapun sujuneen riehakkaasti. Serpentiinejä oli näkynyt kaikkialla – poksahtaneita ilmapalloja. 900-sarjan poliisi Saab oli kiitänyt tiellä lujaa. Ruokaa oli löytynyt jälleen kerran meille kaikille neljälle. Emme omistaneet jääkaappia, eikä mitään muitakaan kaappeja. Kaikki mitä saimme suihimme, oli äidin tuomaa. Isäkin oli ollut vielä jokin päivä sitten tuomassa meille evästä huutavaan nälkäämme. Häntä ei ole kuitenkaan sen jälkeen näkynyt. Kukaan ei tunnu tietävän, mihin isämme joutui. Naapuri oli tosin kertonut äidillemme, kuulleensa lähistöltä laukauksia samana päivänä, kun isämme katosi. Isämme ruumista ei koskaan kukaan löytänyt. Emme tienneet sen päivän olleen viimeisen isällemme, kun hänet viimeksi näimme varsin pelkistetyssä kodissamme.

               Oli toukokuun 2.päivä. Liput olivat olleet äidin mukaan puolitangossa. Eivät ainakaan isämme vuoksi, sillä isämme katosi neljä pimeää sitten. Äiti oli kuullut ihmisten puhuvan Henri Toivosesta. Nimi ei sanonut äidillemme mitään, saati meille, jotka olimme olleet koko lapsuuden vain ja ainoastaan hyvin pienessä kodissamme. Ei askeltakaan kodin ulkopuolelle. Tunsimme vain äidin. Äiti oli ehkä siksikin meille erityisen rakas. Minä, kaksi velipoikaani ja yksi siskoni vartuimme nopeasti. Aloimme lähestyä niitä päiviä, jolloin uskaltautuisimme kenties tutkimaan maailmaa kotimme lähettyvillä.

               Meille oli tullut jälleen nälkä. Äiti oli onneksi ennättänyt levähtää kyllin ja hän lähtikin hyvävoimaisen oloisena ruoanhaku reissullensa jälleen kerran. Jo kolmannen kerran tänään. Äidin lähdöstä aikaa oli ehkä kaksi hattaraa. Laskimme aikaa hattaroista, jotka kulkivat kotimme ylitse. Myöhemmin kuulimme niitä kutsuttavan pilviksi… töm-töm-töm… Odotuksemme katkesi kuin veitsellä leikaten. Kotiimme koputettiin raivokkaasti. Henki pahasemme lähes salpaantui järkytyksestä, jähmettävästä pelosta, joka kietoi meidän kerta laakista. Kyyhötimme toisiimme painautuneina. Meillä ei ollut aavistustakaan, mitä tulisi tapahtumaan. Pelko tuntui kuitenkin luissa ja ytimissä. Vapisimme, olimme kauhuissamme – kaikki neljä.

               Töminä jatkui. Pian kotiimme ilmestyi aivan valtaisat kädet, jotka veivät minut ja siskoni mukanaan. Meidät sullottiin jättikokoiseen laatikkoon. Kaikki tapahtui aivan liian äkkiä. Olimme shokissa. Kuulimme naurun rätkätystä. Laatikko, jossa olimme oli kylläkin tilava, mutta se hytkyi jättiläisten kuljettaessa minua ja siskoani kohti tuntematonta. Tuo matka tuntui taasen ikuisuudelta, piinalta, joka ei tuntunut koskaan loppuvan. Vihdoin olimme kuitenkin perillä jossain – emme tienneet ensinnäkään missä.

               Valtaisan kirkas valo sokaisi silmämme, kun jättilaatikko avattiin ja samassa silmänräpäyksessä meidät heitettiin tyrmään. Tyrmässä oli pitkähköä ruohoa/heinää alustanamme. Olimme taivasalla. Päällämme oli ihan kelvollisen kokoinen rautakehikko. Kattona jättipahvi, kehikon päällä. Katon päälle laitettiin jokin valtava harkko tai vastaava. Vaikka kotimme oli ollut vaatimaton, oli se lämpimämpi. Yksinäisyys, sisarusten ja äidin läheisyyden puuttuminen lisäsi minun ja siskoni olon kalseutta. Milloin edes saisimme ruokaa? Tuotiinko meidät tänne kuolemaan? Kysymyksiä oli pitkä liuta, muttei yhtään vastausta – ainakaan vielä. Jättiläiset olivat lähteneet tiehensä heti meidät tyrmään heitettyänsä.

               Kahden hattaran päästä he kuitenkin palasivat tyrmälle. Värisimme jälleen pelosta. Koitin olla vahvempi, sillä siskoni oli aivan tolaltaan. Toinen jättiläisistä osoitti minua jättimäisellä kädellään ja kutsui minua ”Härskiksi”. Toinen siskoani, sanoen: ”Tyyne”. Meidät oli ristitty. Saimme ruokaakin. Ruokatottumuksiemme perään ei kyselty vaan aloitimme aivan uudenlaisen ruokavalion. Vankien ruokaa? Piimää ja kaurahiutaleita. Siinä kaikki. Voitte vain kuvitella, tuska äidin poistumisesta elämästämme, oli karmaisevaa, sanoin kuvaamatonta.

               Olimme olleet jo niin monta pimeää ja hattaraa tyrmässämme, ettemme pysyneet laskuissamme… itse asiassa emme edes osanneet laskea kovin hyvin vielä. Tyrmä aukesi kesken uniemme. Olimme jo tottuneet jättiläisiin jonkin verran, emmekä enää pelänneet heitä. Toivathan ne meille ruokaakin ja puhuttelivat monta kertaa päivässä. Siskonikin oli alkanut jo pitämään heistä. Meitä alettiin heitellä päivittäin. Tipuimme aina jaloillemme. Otimme siinä lentomatkalla muutaman siivellisenkin – lensimme!

               Pian koittikin se päivä, jolloin osasimme lentää pidemmästi. Lensimmekin eräs päivä siskoni kanssa jättiläisten kodin liepeillä olevaan isoon koivuun, josta katselimme vihdoin maailmaa. Jättiläiset puhuttelivat edelleen meitä, tarjosivat ruokaakin. Lentomatkamme pidentyivät asteittain. Palasimme kuitenkin usein jättiläisten pihapiirin puihin heitä tervehtimään.

               Eräänä päivänä, ollessamme taas aika pitkällä lennollamme, lensimme erään aidan katolle. Lauloimme omaa käheää lauluamme, ja kas kummaa, äitimme ja sisaremme lensivät luoksemme! Jälleen näkemisen riemu oli valtaisaa. Raakuimme siinä kaikki pian monet, monet kuulumiset. Olimme jälleen yhdessä. Näytimme sisaruksillemme ja äidillemme jättiläisten asuinpaikankin. Taisimmepa käydä vielä koko sakillakin tervehtimässä heitä.

               Huomaan pian olevani lähes unessa. Äitini on jo kuollut. Sisaruksiani en ole nähnyt kuuteen vuoteen. Olen itsekin jo erittäin iäkäs. Tunnen kuinka oma kuolemanikin on jo aivan nurkan takana. Istun aitapylvään päällä, muistellen vaihderikasta nuoruuttani. Rääkäisen kerran, lennän vielä.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 24.5.2012

lauantai 19. toukokuuta 2012

5h ULTRAHARJOITUS

                  Tänään oli ohjelmassa klo.8 alkaen ultrajuoksu/yhteisulkoiluharjoitus. Laitoinkin kellon soimaan jo klo.5, jotta ehdin tehdä kaikki vaivaisukon toimenpiteet, jotta on sitten klo.8 valmiina. Sen verran näköjään tullut uninen kaveri minusta, että nousin vasta torkulla ylös, klo.5.10. No, eipä se hirviästi haitannu.

                 Onhan nuita ollut joskus notkiampiakin aamuja. 20min jäähoitoja, 30min venyttelyä ja epämääräinen aika kaiken maailman jumppaliikkeitä, kun ei ylösnoustessa oikein normaalisti pystynyt edes kävelemään. Urheilija ei tervettä päivää nää? Kai ne jotkut joskus? Oli kuulema toki Jay Lenokin irvistellyt aamulla polveaan ja aikoi "vain" kävellä. Mukaan lähti myös poikani Joni. Kuvia lähtöä ennen.







               Jay Leno tuli hakemaan klo.7.45. Nopeana miehenä hän taisi startata melkolailla klo.8. Etana (minä) nytkähti liikkeelle vasta kaksi yli. Eka kierroksen jalassa hieman tuntui ja sitten taas homma toimi. Onneksi nuo ylläolevat toimenpiteet ennen lenkkejä pitävät minut prosessissa, ainakin vielä. 

             Alku tuntui sujuvan mukavissa tunnelmissa. Mieltä lämmitti varsinkin se, että jalka antoi juosta. Pian väkimäärä reitillä kasvoi, ollen parhaimmillaan peräti 8 liikkujaa. Mukava määrä, vaikka ainahan sitä mahtuisi enemmänkin. Tässä joitakin kuvia matkan varrelta.








                Kanssaliikkujat tekivät jälleen tästäkin tapahtumasta kannustavan. Kiitos suuri heille! Jotenkin tämän tyyppiset harjoitukset sujuvat parhaiten, kun on väkeä ja hyvä näköyhteys toisiin liikkujiin. Aina aika ajoin jonkin vauhtikin sattuu sopimaan toiselle liikkujalle, joka lisäsi tässäkin tapahtumassa sosiaalista aspektia.

               Itse etenin suunnitelman mukaan. Eli 25min kevyttä hölkkää + 5min kävelyä -rytmillä. Lisäksi evästelin 250kcal/h + 0,66L nesteitä/h. Etukäteen tuo suuhun laitettava määrä tuntui lasten leikiltä, mutta olihan siinä hommaa siinäkin. Tietysti eväiden ja juomien nauttimista vaikeutti tuon puolen osalta häneksi mennyt aamu. Eli lähdin turvonneena possuna liikkeelle, kun en saanut tiettyjä asioita hoidettua alta pois, vaikka otin jouduttavan magnesiatabletin heti herättyäni, joka johtaa yleensä aika nopeasti istunnolle.

              Tietysti mahaa käänteli ja väänteli, kun kiskoin valmiiksi täyteen ruhoon tuon yllä olevan tahdin mukaisesti evästä. 3h tietämillä tulikin sitten tehtyä metsän lannoitus keikka. Ovelasti sen jälkeen kahdella seuraavalla kiekalla teki vielä pahaa, mutta laatta ei lentänyt. Muutoin tuo eväs-juomapuolikin toimi ok.

              Reitin matalimman ja korkeimman kohdan välinen korkeusero oli 25m, eli tosi rankka reitti vedellä pidempään. <-Paljonkohan tuleepi tuolla reitillä yhteisnousua? Laskin, että 35x25m=875m, mutta toisaalta myös alamäessä otetaan pieni nyppylä ylös. Kiertelin lopulta 4.59.57, eli kolmea sekendiä vaille 5h tuota 1,2km kierrosta. 35x1,2km = 42,0km. Viimeisen puoli tuntia juoksin, enkä nauttinut lopun 5min kävely-osuutta. Laskin kävelyn osuudeksi 9x0,5km, joka voi olla yläkanttiin, koska käppäilin maisemia ihastellen, linnunlauluja kuunnellen tai hyvälltä tsäkällä kanssa liikkujia jututtaen. Juoksun osuus siis 37,5km. Keskivauhti kaikkineen - myös valokuvauksineen - päivineen 7:09. Olen enempi kuin tyytyväinen tuohon dataan. Uskoisin jopa, että onnistuneella herkistelyllä saattaisin mennä ekan 12h tunnin aikana heinäkuussa 100km, joka tietäisi hyvää 161km/24h tavoitetta silmällä pitäen. Silloin riittäisi melkein 12min/km -vauhti tavoitteeseen viimeisen 12h aikana.

            Voidaan kuitenkin sanoa melkein, että onneksi 24h kisa ei ole aivan noin yksinkertaista matematiikkaa. Muutoinhan olisin jo valmiiksi sadan mailin mies. Mutta tämän päivän harjoitus antoi uskoa tavoitteen toteutumiseen. 

           Muista sen verran, että yksi kaveri oli radalla 4h. Piti 1h välein kahvi -ja evästauon. Ehkä n.10min/h. Taisi kiertää reitin 23 kertaa? Jay Leno kiersi kävelten 26kierrosta 5.01.30 aikaan, saaden keskivauhdiksi 9:40/km. Mielestäni tosi hyvä rutistus kävelten. Taistelija luonne. Eikä se ole haitaksi 24h kisassa.

          Lakeuden Kipinän jäsenet olivat tässäkin tempauksessa vahvassa roolissa. Taisi olla 7/8:sta kipinäläisiä? Korostan kuitenkin, että aina Kipinänkin tapahtumiin ovat tervetulleita kaikki ihmiset. Emme velvoita seuran jäsenyyttä esim. näihin yhteistapahtumiin. Että teretulemast vaan jatkossa sankoin joukoin omaa terveyttä ja kuntoa kohentamaan.
          Tässä vielä pari kuvaa urakan päättymisen jälkeen:



           Että näin tän-nään...

          Ps. Ensi sunnutain aamuksi saattaapi olla yhteishässäkkää suunnitelmissa hieman toisella ilman suunnalla. Katsotaanpa sitä hommaa parin päivän sisällä, kun tietyt asiat varmistuvat.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 19.5.2012.

perjantai 18. toukokuuta 2012

ONNIN KIERROS 24h/6h ILMOITTAUTUNEET 18.5.2012

 

ONNIN KIERROS 24h/6h








ILMOITTAUTUNEET











PB= IB=

NAISET 24h 
henk.koht. epäv.



ennätys ennätys






1 Hilkka Kopola LaKi
128.38km
2 Anu Ossberg Team Rahola 100.0km <-100km kisasta















PB= IB=

MIEHET 24h 
henk.koht. epäv.



ennätys ennätys






1 Onni Vähäaho Laki 100.84km 128.0km
2 Janne Kukkola Laki
71.5km
3 Pasi Koskinen Endurance 157.569km

4 Jyrki Leskelä Endurance 175.461km

5 Sami Kiiveri Nivala


6 Samuli Nieminen KäTa 162.503km

7 Jukka Järvelä KP-V 177.653km

8 Arto Kopola LaKi
103.98km
9 Petteri Vartiainen Endurance 124.158km

10 Ari Timonen Iisalmi 100.0km <-100km kisasta
11 Markus Ilva Team Rahola 100.0km <-100km kisasta


 Tilanne 18.5.2012....

ULKOILUN KAUTTA MM-VÄLIERÄÄN

                 Huomenna lauantaina aloitamme Pyssymäellä klo.8 kiertämään 1,2km lenkkiä kevyesti hölkkäilemällä ja kävelemällä. Ainakin neljä varmaa tulijaa on jo ilmoittanut tulevansa mukaan ulkoilemaan. Minä, poikani ja Jay Leno olemme sen lähemmäs 6h siellä palloilemassa. Eli sakkia on rinkulaa kiertämässä aina n.klo.14 saakka. Suomen välieräpelihän alkaa klo.14.30, joten siitä ehtii hyvin mukaan peliin. Ja mikä parasta, mukavan annoksen liikuntaa, ulkoilmaa nauttineena.

              Tietysti jokainen tulee omin tavoittein, mutta esim. Jay Leno aikoo huomenna vaan kävellä rennosti. Reitillä on korkeuseroa 25m, joten kuntoa tulee kävelemälläkin. Itse vedän myös huomenna erittäin kevyesti. 25min kevyttä hölkkää + 5min kävelyä. Kokeilen myös nauttia 250kcal/h erilaisia eväitä - suolaisia ja makeita, sekä juoda nesteitä 0,66L/h. Tässä, kun on oiva paikka kokeilla taas varsinkin noita erilaisia eväitä, mitä sitä maha vetää ja mitä ei.

             Itselläni tuo jalka on oikutellut edelleen, joten on syytäkin ottaa kevysti, vain kilometrejä ja harjoitustunteja keräten. Totuttaa jalkoja edelleen sietämään paremmin pitkäkestoista liikkumista, kohti heinäkuun 24h kisaa. Myöskin leposykkeeni on edelleen n.10 pykälää korkeampi kuin mitä se maaliskuussa parhaimmillaan oli. Huhtikuun kolme flunssaa ovat pääsyynä tuohon. Koholla oleva leposyke on myös elimistön signaali koventuneesta harjoittelusta. Joten nyt on hyvä paikka "vain" ulkoilla kevyellä teholla.

              Toivottavasti mahdollisimman moni hakee hyvänolon tunnetta huomenna Pyssymäeltä ennen Suomen välieräpeliä. Huomiseksihan on luvattu auringon paistetta aamusta alkaen. Klo.8 aikoihin on luvattu n.+7/+8 astetta ja lämpötila nousee siitä kaiken aikaa. Eli hyvä päivä liikkumiselle, säänkin puolesta.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 18.5.2012

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

VERHOA AUKI

            Raotanpa tässä hieman tuota käsitettä "varhaisaamun heräilyt tiellä". Varhaisen aamulenkin tarkoitusperät voivat olla monenkinlaisia; rasvanpolttoharjoitus, jossa suuhun laitetaan heräämisen jälkeen korkeintaan pari hörppyä vettä tai/ja kahvia. Se voi olla myös päivän/illan harjoitukseen valmistava/herättelevä harjoitus. Yhtä lailla kyse voi olla joillekin päivän ainoasta rakosesta päästä lenkille, kuten joskun esim. minulla. Hyvin harvoille tai harvoina kertoina se on päivän kova harjoitus, tai pääharjoitus ensinnäkään. "varhaisaamun heräilyllä tiellä" voidaan hakea myös määrää.


           Eilettäin tuli henkilökohtaisesti tehtyä kova harjoituspäivä ilman, että juoksin kovaa ensinnäkään. Mikäli ei lasketa varhaisaamun lenkin yhtä kilometriä, jossa menin kilsan matkan 4.50 aikaan. Kova harjoituspäivä voi olla niin monella tapaa kova. Itselleni lähiaikojen kovat ovat enemmänkin määrä pitoisia, koska H-hetkeen, 24h kisan starttiin on enää 52 päivää aikaa. Vielä on mahdollisuus kehittää kestävyyttä, kiristää ruuvia, kunnes se sitten löysätään asteittain. Mutta ensin eiliseen.


          Minulla oli eilen töiden osalta aamuvuoro. Hakusessa oli +30km juoksupäivä. Laitoin kellon herättämään aamulla klo.4. Uneen olin päässyt hyvinkin kello 23 mennessä. Uni oli kuitenkin makeaa ja heräsin viiveellä, vasta klo.4.09. Miten se menikään - nuorena on uni makiaa, heh. Siitä sitten kotimme pikkuhotelliin aamutoimille. Sen jälkeen pari hörppyä kahvia ja muutama venytys. Ehkä venyttelin 3-4min. Täsmä liikkeet, aika juoksi, mutta minä vielä en. Sään tarkistus, ihan vaatetuksen vuoksi. +8. Ok, pitkät trikoot, t-paita ja takki + lippis. Vielä sykevyön panta kiinni, pari vesihörppyä ja kengät jalkaan. Erittäin kankeat kävelyaskeleen alkoivat muuttua pikku hiljaa vain kankeiksi. Klo.4.33 oli pihalla ja painamassa kelloa käyntiin. 


           Voi taikkeri, että se on aina aluksi tosi kankeaa tuo aamulenkin askellus alkumatkan. Joskus pidempään, joskus vain reippaan kilsan. Muistelen talvella käyttäneeni joskus eka kilsaan likimain seitsemän minuuttia. Kankeaa oli nytkin, jonka vuoksi olin enemmän kuin yllättynyt, että eka kilsa meni 5.51. Kankeutta jatkui sivu kolmen kilsan paalun. Vauhti tosin hieman kasvoi kaiken aikaa. Ehkä askel vähän - paino sanalla vähän - pidentyi lihasten lämmetessä. Päätin siinä kolmen kilsan jälkeen veivata 10km lenkin. Siihen asti enempi kannatusta oli saanut 8km lenkki, mutta 10km lenkiksi homma kääntyi - kiitos mieltä lämmittävän datan. Olin nimittäin budjetoinut aamulenkkiin max.1h. Tykkään kuitenkin lenkin jälkeen tehdä kuvioni rauhassa ennen töihin lähtöäni.


             5km kääntöpaikalla sain idean kokeilla paluumatkalla jossain kohtaa yhden kilsan reipasta, mutta varovaista Vk-pätkää. Ajattelin ottaa sen välille 7-8km, jotta saa vielä loppumatkan sitten ihan vain rauhoitella. Jalat olivat näköjään sen verran normaalia nopeammassa kunnossa, että ajattelin Vk-kilsan menevän jotain 5.10-5.15 huitteille. Minullahan klo.4-5 välillä käynnistyneiden lenkkien vauhdit ovat n.20-30sek/km hitaampia kuin päivällä, vähintään, joskus vieläkin hitaampia. Siksipä olikin melkoinen paukku, kun Vk-kilsa meni 4.50:neen! Mieli oli katossa. Siitä oli mukava lähteä kohti aamuvuoroa ja illalla odottavaa +20km matalatehoista retkijuoksua.


              Aamuvuoro meni varsin nopeasti ja oli sangen kevyt. Aina se ei ole kevyt, mutta nyt oli. Söin koko päivän ihan normaalisti. En siis napsinut lisäenergioita vaan vedin peruslinjalla = Hieman hiilihydraatteja vähintään yhdellä ruoalla välttäen. <-Tuo taas tähtää hienoiseen painon tippumiseen pitkällä aika jänteellä. Helmikuun 20pv:stä lähtien paino onkin tippunut 8,6kg ja treenatakin on energioiden puolesta jaksanut ihan kohtuu ok. Ja tämän kovan päivän yksi kovuuden tekijä oli tarkoitus olla se, että vetää päivän harjoitusmäärään nähden erittäin alimitoitetulla energiamäärällä, jotta loppukilsat illan lenkillä olisivat jo sen puolesta raskaita. Miksi niin?


              Ensinnäkin elimistö joutuu käyttämään enemmän rasvoja, kun ei ole hiilareita = energiaa tarjolla. 24h kisassahan ei kukaan saa niin paljon suusta energiaa alas, etteikö tuota tilaa joutuisi kohtaamaan. Harvakseltaan (esim. 1x2kk) naatti-päivää harjoittelussa viettäessään, sitä oppii juoksemaan, vaikka on ns. aivan tyhjä.


             Aamuvuoron jälkeen otin pienen välipalan ja kävin pienille päikkäreille. Sitten ruoanlaittoa (hernekeittoa), ruokailua ja perheen kanssa seurustelua pari tuntia. Sen jälkeen aloin suunnata katseeni illan harjoitukseen.


            Päätin juosta Pyssymäelle, jonne matkaa meiltä on 7,7km käyttämälläni siirtymäreitillä. Eli pelkistä siirtymistä tuli 15,4km. Nousua Pyssymäen pururadan korkeimpaan kohtaan on  täältä kaupungilta katsottuna abaut trallaa 60-70m? 2kg:n painoinen juomareppu selkään ja matkaan. Juomana pelkkä vesi. Mukaan varulta mm. kaksi myslipatukkaa, jos oikein alkaa heikottaan.


           Pyssymäelle meno oli varsin kevyttä. Myös 1,5 ensimmäistä 3,9km pururatakierrosta, jossa korkeus ero n.35-40m? Perustan arvioin siihen, että Sm-maastoissa kisoissa 2011 korkeuseroksi ilmoitettiin n.25m.  <-Sm-maastoissahan ei käyty tekomäen päällä. Toisen kierroksen lopussa alkoin askel painaa. Kolmannella kierroksella olin jo aivan naatti. Jouduinkin ottamaan 110min kohdalla yhden myslipatukan, joka auttoi hetken päästä, mutta vain vähän - ehkä harjoituksen tarkoitusperään peilaten sopivasti.


           Paluumatka oli reilusti alamäkivoittoisesta maastosta huolimatta tyhjän miehen piinakivi. Matka ei tuntunut etenevän ollenkaan. Keskivauhti olikin vain 6:50/km! Tietysti menin n.24h kisan tehoilla (syke 125-135), mutta silti. Tuoreena menisin alle 6min vauhtia. Harjoitus oli onnistunut täysin. Kilsoja tuli 37,1km päivälle ja olin joutunut taistelemaan viimeisen n.11km matkan, jotta pääsen kotiin. Pääsin taas pitkästä aikaa maistamaan tunnetta, joka minua kohtaa viimeistään pikkutunneilla, aamuyöstä heinäkuisessa yössä 24h kilpailussa. 


           Ultrajuoksijan harjoittelu on onneksi vain harvoin noin tuskallista raastoa. Tuo oli omalla laillansa kova päivä, vaikka "kovaa" menin vain pienen hetken koko päivänä. Sen sijaan menin aika pitkästi pienellä energiamäärällä, joka oli sillä tavoin kovaa. Koko päivänä nautin suorituksen aikana yhden myslipatukan ja 1,2l vettä. 


            Päästyäni vammasta ja flunssista sen verran eroon, että pääsin taas harjoittelemaan, on tätä viikkoa edeltävät viikot menneet määrällisesti näin: 3,5km, 42,3km, 76km, 91,6km. Loput viikot menen viikkotasolla seuraavalla tavalla, jollei mitään esteitä tule matkalle: Viikko 20: 70-100(120)km, viikko 21: 70-100(120)km, viikko 22: 40-50(eli kevyt), viikot 23-24: yht.160-220km(eli kaksi kovaa), viikko 25: 60-80km (eli hieman vähemmän kuin kahdella ed.viikolla). 

              24h kisaan mentäessä kaksi viimeistä viikkoa näin: Ma/Ti 20-23km pikkupitkä. Ti/Ke 8km Pk. To 10km kevyesti kiihtyen. Pe Lepo. La 16km kisarytmillä ja tehoilla (esim.15+5min juoksu+kävely tai 25+5). Su Lepo. Ma 10km kevyt, ehkä yksi hyvin varovainen vauhdikkaampi kilsa sekaan. Ti 6km Pk-kevyt/keski. Ke,To,Pe Lepo. La 24h kisa. Ja tulos vähintään 161km. That´s it ja lomalle!!!




Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 16.5.2012.


lauantai 12. toukokuuta 2012

TÄYDEN KYMPIN RETKI

                Ei voi muuta sanoa. En tiedä, voisiko mikään näin pitkä treeni mennä niin putkeen kuin se meillä meni - lukuun ottamatta Jay Lenon polvivaivoja. Muutoin elimme aivan eufoorisissa tunnelmissa, harjoittelun paratiisi aikaa. Tämä oli aivan uskomattoman täydellisesti onnistunut täsmä harjoitus heinäkuun 24h kisaan. Matka kesti 20h 25min. Aika siitä, kun painoin koti-oven kiinni ja taas avasin, tänään. Liikkeessä olin 67,6km, 9h1min49sek, josta juoksin 37,4km. Jay Leno liikkui 48,6km, josta juoksi 16km.

              Tässä aluksi hieman uutta tyyliä ennen varsinaista blogia. "Flashblog".... 0km ovi kiinni, matka alkaa. Jähmeää, jopa ahdistavaa hetken. Mieli rentoutuu 4km kohdalla. Mielen rauha. Vapaus. Hidas vauhti. 9,5-10,5km katsastus mies juttelee autosta käsin. Sain leiman, jatkan matkaa. Soitto Lenolta. Olen tulossa. Helppoa. Pidättelen intoa. Matka on pitkä. 16km energiat loppuvat yllättäen. 18km ruisleipä. 5min tauko. Kaksi miestä jatkaa pirteänä tästä eteenpäin. Juoksua-kävelyä-juoksua-kävelyä. Aitoja. Irto koiria. Kätköjä. läpimärkää peltoa. kosteaa metsää. Irto koira jälleen. junarata. Irvistys. Kaasuvanaa. Taas kaasuvanaa. Kone aukeaa. Pitkä suora. Harakan pesä. Lämmin tuuli. Myötätuuli. märkä jokipenkka. Silta. moottorikelkkareitti. vettä puoleen sääreen. jäätävän kylmät jalat, pian lämpimät. Kontrasti kohdallaan. Puheluja. Tunteita. Raastavaa ylämäkeä. Selviytymisen iloa. Helppoutta. Voiman tuntoa jaloissa. 
Hämärää. Metsälintuja. Pikkulintu tiellä, ei lennä - kuolee pian? Ehkä. Jatkamme, luonto hoitaa, pöllö? Myötäilevää hiekkaa. Kätkö, nippa-nappa löytyy, pimeys alkaa laskeutua. Sammakoita paljon - kuolleita ja eläviä enemmän. Ehkä 15 kurnuttavaa kaveria. Hulppeaa ja puistattavaa yhtä-aikaa. Tiet pitenevät. Yöpaikka lähestyy. Perillä. Takkaan tulet. Riemua. Puhaltelua. Vettä. Makkaraa. Karkkia. Tuuletuksia. Puhetta. Otsalamppu wc-käyntejä. Puita vielä. Nukkumaan. Toinen sängyssä, toinen lattialla. Kuumaa - sopivaa. Aamu. Sadetta. Kohta matkassa. Paikat notkistuvat. Kohta kulkee - taas. Virkeä olo. Sopiva rasitus harjoituksella. Pyssymäellä ylös ja alas, juosten. Riemua, menee vieläkin normaalisti. Kylmä tuuli. Kova tuuli. Sadetta. Autoja. Viimeiset kilometrit. Kotona. Onnellisuus. Silmäys rakkaisiin. Täydellistä elämää.

                     Varsinainen blogi



               On aina hieman jännittäväkin olo, kun olet lähdössä selkeästi normaalia pidempään harjoitukseen. Nyt harjoituksen kesto ei ollut edes etukäteen täysin tiedossa. Abaut-trallaa vuorokausi kuitenkin, pituus ehkä 63km tai enemmän. Aika näyttäisi, mitä retki toisi tullessaan. Perhe hyvästellään, ovi painautuu takanani kiinni. Kello on perjantaina 16.53. Kohti ensimmäistä päämäärää, Sarjankylää, mutkien kautta. Vajaat 18km kevyttä hölkkää edessä.

               Alun kilsat sujuivat todella tahmaisesti. Taisi aivan alussa hieman jalkaankin kevyesti käydä kipeää. Paluu normaaliin harjoitteluun – juoksua 14,3km myös edeltävänä päivänä – tuntuu hienoisena palautumattomuutena jaloissa. Paljon viimeisinä kuukausina juosseena arvelin tahman katoavan, kun matka jatkuu. Näin kävikin. n.9km eteenpäin olin jo ns. ”auki”. Juoksu kulki vaivattomasti. Jouduin alvariinsa himmaileen vauhtia. Se on aina hieno tunne, kun juoksu alkaa sujumaan. Siinä rupatteli jonnin-matkaa eräs tuttu katastusmies, ajellessaan rinnallani. Pian olinkin jo tekemässä avaus-osuuden viimeistä vitosta. Olin syönyt ilmeisesti liian vähän, sillä n.1h40min jälkeen energiat loppui kerrasta. Olin tuon alku-osuuden matkalla pelkällä veden voimalla. Eka osuuden päätyttyä Jay Leno tarjosi minulle ruisleivän ja juotavaa. Ja pian olin taas tuore mies.

               Siitä jatkoimme, aloitimme 29,3km osuutta kohti metsämökkiä, tuonne Lahnajärven suunnalle. Jay Lenon polvi oli ollut pitkään melkoinen arvuutus, joten ajattelin, että juostaisiin ehkä 2-3km tuosta matkasta ja loput käveltäisiin. Olin väärässä. Lenon polvi antoi – tai Leno ei polvensa viestejä ottanut vastaan – juosta tuosta matkasta peräti 16km.

               Reilun 5km jälkeen otimme kätketyt juomareput kantoon. 4,5kg:n apina selässä tuntui jonnin verran. Se oli kuitenkin tarpeellinen apina. Ilman sitä ei matka jatkuisi kovinkaan pitkään. Oli siis kannettava hyödyllistä lisäpainoa vain hymyssä suin. Hyvin pian tuli radikaali kielto-aita.


               Päätimme kuitenkin rohkeasti uhmata kieltoa. Litimärkää peltoa talsittuamme n.23km (puhun tässä, paljonko itselläni oli missäkin kohtaa mittarissa)kohdalla oli kengät vietävän märät ja koivet hetken aikaa kylmettyneet. Ilma oli kuitenkin melko lämmin. Ehkä +8, joten jalat lämpenivät varsin nopeasti. Tosin kosteus jäi.

               Leno ryki tuollaisia 0,8-2,2km juoksupätkiä tasaiseen tahtiin. Välillä kävelimme. Koitin siinä nätisti sanoa noin 27km kohdalla: ”hei, kannattaa varoa, jos polveen sattuu – ei tässä mitään kiirettä tai pakkoa ole”. Siihen Leno tuhahti: ”Mitä tuosta välittää, ei muuta kuin liikettä vaan – ainahan siihen sattuu, se on jo ominaisuus, ei vika”. ”Ainahan ne tarjuaa vain lääkkeitä tai lepoa, eikä se oo auttanu, mutta vikaa siinä ei kuulemma oo, niin painetaan sitten vaan”. Ilme kertoo kaiken: Tätä miestä ei tule pysäyttämään valtion rajatkaan. Antti Rokka 2010 –luvulla tai jotain. Aivan ihmeellinen sisupussi. Ja kuulkas, voin sivusta seuranneena sanoa, irvistys oli ajoittain kova ja askeleesta näki… toinen jalka astui varoen maahan kuin miinaa peläten.

               Sade oli tehnyt tehtävän. Jokipenkkakin oli aika märkä. Leno vain tuntui juoksevan aina vain enemmän suhteessa kävelyyn. Pian hän oli juossut jo 10km, minä 27,8km, koko matkaa oli kulunut 34km. Käveltiin siinä pakollinen pikitien piennarosuus. Ei aikaakaan, kun pääsimme vihdoin moottorikelkkareitille. Osuus ei ollut kuin 1,5km, mutta se oli erittäin rankka. Tässä kostea nousu.


               Tässä pakko kastuminen puoleen sääreen.


               Sadistista raastoa ja lotinaa. Oli mentävä nopeasti juosten, vähentääksemme tuskan – vai nautinnon? – kestoa. Siinä oli mahtava huomata, että voimia oli vielä tuossakin kohtaa (n.36km) mukavasti jäljellä. Jaksoin iskeä hyvällä loikalla tuohon, lähes suomaiseen väylään, jota oli n.400m putkeen. Tuon osuuden jälkeen oli reipas kilsa melkoista nousua kaupan päälle.

               Loput 9km 29,3km osuudesta oli laskuvoittoista. Sain iloisen uutisen kotoa!!! Arvasinhan minä. LADY´S & CENTLEMAN, takamus penkistä ja laulakaa TÄTÄ!!! Leno alkoi asteittain hiipua. Sinnittely maksoi veroa ja kohtuullisen korkealla prosentilla. Leno ei välittänyt vaan piti ainaista hulppeaa huumoriaan yllä. 44km jälkeen kohtasimme sammakko valtakunnan. Osa (kuolleet) olivat kalpeana selällään maassa, käden kauniisti ristissä vatsansa päällä, kaunista. Osa kurnutti komeasti. Harmi, että paras kuva jotenkin katosi puhelimestani. Jäi jäljelle tämä(tuplaklikkaamallahan nuita kuvia suapi isommiksi).


               Viimeisen tien pätkät olivat jokaisen mutkan jälkeen hieman pidempiä kuin muistelimme. Orastava hämäryyskin vaikutti asiaan. Leno sanoi n.1km ennen mökkiä, että jaksanko minä. Kasvot olivat puolitotiset. Mökki tuli oikeaan saumaan. Itse olin hyvävoimainen, mutta läpi märkä. Mökki tuli edelleen hyvään paikkaan. 3h höpistiin ja syötiin. Sitten kello oli 02.00 lauantaina. Päätimme laittaa herätyksen klo.7:ltä. Ollaan kuitenkin harjoitussuorituksessa niin nukutaan nyt vähän. Tässä kuva noin tunti mökille saapumisen jälkeen. Pimeää?

               Leno tykkäsi todella lämpimästä mökistä. Minä olen niin lämminverinen, että kiepsahdin viileämmälle lattialle köllöttään. Nukuin hyvin. Heräsin virkeänä klo.7. Samaa ei voi sanoa Lenosta, jota piti vähän härkkiä ylös. Nuorella (vajaa 2kk nuorempi) miehellä uni on makiaa, naljailin. Lenokin oli pian vireessä. Kohta mökissä oli aamutoimet täydessä vauhdissa.

               Pian olimme taas menossa, aamulla klo.9.20 aikoihin. Lenolla oli aluksi tosi vaikeaa polven kanssa, lähtiessämme seuraavalle, 9,2km osuudelle, kohti pyssymäkeä, vain kävelten. Oma olo oli tuore. Tosin Malaccon karkkituotteet olivat tehneet mahani aivan onnettomaksi. Jokin ääni kertoi aina, milloin vasen jalka oli maassa. Ei enempää siitä äänestä.

               Heräsin oikein toden teolla tajuamaan tuoreen olon ihanuuden kävely-osuuden lopussa. Tajusin siinä samassa, että tämä on ollut aivan optimi harjoitus minulle. Kilsoja ja kestoja tulee aika mukavasti, mutta olo on ihan freesi. Tästä ei mene mitään ihmeellisiä aikoja palautumiseen. Tosin harkitsen kahta lepopäivää tämän jälkeen. Katsotaan.

               Pyssymäelle tullessamme minulla oli mittarissa 56,3km. Sytytimme nuotion. Tässä soturit.

Ja toinen


               Juoksin (Leno pääasiassa käveli) ”down-up” vaativalla 1,2km reitillä kolme kierrosta. Juoksu oli edelleen varsin hyvävoimaista, mutta tietysti matka hieman tuntui, muttei liikaa – sopivasti. Ongelmajalkakin oli toiminut lähes moitteettomasti koko matkan, joka oli hyvä signaali. Olin – ja olen yhä – aivan haltioissani, kun huomasin heittäväni tällaisen harjoituksen näin helposti. Kestävyyteni ei taidakaan olla ihan syvältä. Sadan mailin tavoite tuntuu jälleen herkulliselta. Muuta en uskalla sanoa.

               Loput 7,7km käveltiin. Ilma oli hyytävä. +3 ja vettä tuli välistä kuin aisaa ja tuulta oli 8m/s, vastaista sellaista. Se ei estänyt hyvänolon tunnetta. Tällaiset reissut ovat erittäin palkitsevia. Näissä sitä kokee äärettömän vapauden tunteen. Sitä on aivan kuin eri maailmassa. Koti oven aukaisin klo.13.18. 20h25min sen sulkemisen jälkeen. 67,6km myöhemmin. 5700kcal kuluttaneena, 9h 1min 49sek liikkumisen myötä.

             Täytyy kiittää lopuksi mitä suuremmissa määrin aivan uskomattoman hienoa retkiseuraa, Jay Lenoa. Lenon huumori, positiivisuus ja periksi antamattomuus ovat mittaamattomia asioita tällaisilla reissuilla. Lisäksi on kiitettävä Eeroa anteliaisuudesta, hänen antaessaan kahdelle vaeltajalle mökkinsä käyttöön. Kiitos Eero!!! Lämminhenkisyys on ollut nyt valttia. Tuskin maltan odottaa seuraavaa pitkää harjoitusta.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 12.5.2012.