URHEILUSAAVUTUS

            Urheilusaavutuksia on monenlaisia. Tyypillisimmät ovat joissain erinnäisissä kilpailuissa tuleminen kolmen joukkoon tai jokin oma ennätys. Nyt saavutin jotain hyvin erilaista ja uskallan sanoa, että aika vaikeasti saavutettavissa olevan saavutuksen. Onnistuin nimittäin juoksemaan kymmenenä vuonna peräkkäin vähintään 4000 juoksukilometriä.  

            Vuosina 2013 - 2022 on kertynyt (tilanne 24.12.2022) yhteensä 47 043,2km. Eli 4704,3km keskimäärin vuotta kohden. Kolmena vuonna on 5000 kilometriä ylittynyt tuona ajanjaksona. 

 

             Juoksukilometrit vuosittain:        

2008     471,6km (elo-joulukuu)

2009   1187,8km (ensimmäiset kolme maratonia)

2010   1464,3km (ensimmäinen 24h juoksu)

2011   2043,4km (mikään ei onnistunut)

2012   3973,3km (iso kehitys.

Piirinennätys 12h hallijuoksussa Joensuussa

116,099km)

 

2013   4554,9km (iso kehitys jatkui.

10km ja Puolimaratonin ennätykset (41.33 ja 1.31.22)

Nivalan ympyräjuoksu (+100km) 9:55:16 )

 

2014   5060,0km (Iisalmesta Nivalaan 128,8km

14:48:30. 100h juoksussa 427,3km (oma toimi tempaus

yhdessä Janne ”Jay Leno” Kukkolan kanssa)

 

2015   5000,0km (menestys vuosi. Unkarissa

6vrk juoksun MM-kisoissa 524,024km.

maratonennätys 3:22:55 (Haapajärvi)

 

2016   4874,4km (5km ennätys 19:47.

Huikea juoksu Vaarojen maratonin 43km

matkalla. Monta kovaa päänahkaa. Sijoitus 36:s.

 

2017   4809,0km  (varpaat paleltui. Silti jo 4kk päästä

Karhunkierroksen 84km matkalla 16:sta.

PEP57km voitto.

 

2018   5180.0km (Paljon keskeytyksiä. Huono vuosi.

Hallimaraton 3.29.14 Vaasa)

 

2019   4675,3km (menestys vuosi. PEP171km voitto)

 

2020   4882,2km (koronapandemian vuoksi vain yksi kisa.

keskeytys Vaarojen maratonin 130km kisassa)

 

2021   4007,2km (PPU 2021 voitto. muuten ei kehumista)

 

2022   4000,2km(24.12) (Ei onnistumisia. Motivaatio karkasi)

 

            Harjoituspäiväkirjoja katsellessani hoksaan kilpailumotivaationi rakoilleen ensimmäistä kertaa jo syksyllä 2017. Nyt on ollut jo pidempään työstämistä motivoida itseään kilpailemaan. Sen sijaan juoksemaan minun ei ole tarvinnut motivoida itseäni koskaan. Tavoitteellinen harjoittelu jotain tavoitetta varten on kuitenkin aina myös uhrautumista. Olen kyllästynyt uhrautumaan juoksulle. Enemmin nautin sitä vapaasti, ilman mitään tavoitetta.

            Tämä saavutus - kymmenen vuotta peräjälkeen vähintään 4000 kilometriä/vuosi - saattoi hyvinkin jäädä viimeisekseni. En tietysti halua itseäni sitoakaan mihinkään päätökseen, sillä olen huomannut, että ajan kuluessa eri asioita katsoo eri tavalla kuin aiemmin. Nyt on kuitenkin aika huokaista ja nauttia kohtuullisesta liikkumisesta ilman tavoitteita. Tähän saavutukseen kelpaakin kyllä mielestäni lopettaa kilpailu-ura. Olin sitä jo vakavasti tekemässä vuonna 2019, kun voitin PEP 171km kisan. Silloin olinkin elämäni kunnossa. 

            Roikuin tavallaan vielä tuon jälkeen kolme vuotta kehäraakkina mukana karkeloissa. Vähän kuin NHL-pelaajat, jotka ei tajua vain lopettaa vaan he eivät lopulta vain saa enää uutta sopimusta. Ja sitten he ilmoittavat lopettamisestaan. Näin minulle kävi. Ja seki on hyvä myöntää. 

            Oikein hyvää Joulun aikaa lukijoille! Täytyy yrittää aktivoitua jatkossa vähän paremmin tätä blogia päivittään. Kaikki menee kuitenkin omaa tahtia.        

 

 

  Onni Vähäaho, Nivalassa 24.12.2022

HEINÄKUU 2021

          Olipas heinäkuu. Ainakin oli hyvin erilainen kesäloma kerrassaan. Olin pelkästään reissun päällä 16 päivää koko lomasta. Tiedän, että osa on koko loman reissussa, mutta nähtäväksi jää, oliko tämä hyvä vai ei niin hyvä asia. 

            Heinäkuu oli myös harjoituksellisesti ja polkujuoksun kannalta hyvin erikoinen ja liki katastrofaalisen huono. Ensin keventelin 10 päivää Hetta-Ylläs-Pallas kisaan, joka päättyi traagisesti kaatumiseen kivikossa. Tuo otti harvinaisen koville ja tuli elettyä sitten siinä puujalan toipumista odotellessa todellakin miten sattuu. Ainoa asia, joka siinä kasvoi, oli elopaino. Olen nyt noin 4-5kg rikkaampi. 

            Kuten aina yleensä, niin tälläkin kertaa, minun täytyy välillä ottaa vähän uutta vauhtia, jotta pääsee taas seuraavalle levelille. Lopulta näköjään kuntoni ei ole kuitenkaan aivan täysin murentunut, vaikka heinäkuu meni heinäseipäille. Siitä osoituksena todella yllättävän helppo vaarojen maratonin 65km kisareitin kierto. Tuo on osittain todella brutaali reitti. Suopelto-Eteläpää välillä on todella vaativa 4km pätkä. Sitä ennen pitää kiivetä niin mäkrälle, vesivaaralle kuin hirvivaarallekin. Eikä elämä eteläpäästä kiviniemeenkään ole silkkiä. Ahvenlammelta kiviniemeen oleva 5km voi helposti tuntua kympiltä. Suosittelen.

           Napsun päälle 40km kun on tultu kiviniemeen niin alkaa se via dolorosa, kärsimysten tie kohti ryläystä. Ja kun on tuo reitin eteläpään karuselli takana on ryläyskin ehtaampi kokemus. Loppu reilu 13km ryläyksen parkkipaikalta maaliin on onneksi teknisesti iisimpää settiä, vaikka äkkinäiselle sekin voi olla kova. Hurja 65km reitti kerrassaan. Sain tuon vedettyä hämmästyttävän helposti. Oli oikeasti lenkin jälkeen yllättävän freesi olo. Sopivan tuntuinen ensimmäisen kierroksen simulaationa syksylle. Aikaa otti 10h 29min. Ja minusta tuntuu, että kuntoni ei ole ollut kymmeneen vuoteen näin huono. Tästä on hyvä aloittaa matka kohti Kolin 130km kisaa. GPS matka lie noin 132-133km, kun välihuollosta siirrytään kuitenkin tietä pitkin ns. lähtöpaikalle, josta vasta alkaa toinen rundi. 

            Eli kuukausi päättyi lopulta nappi onnistumiseen ylipitkässä harjoituksessa, jossa treenasin samalla huoltajani, Asko Kukkosen, kanssa huoltohommia syksyksi. Paljon saatiin vastauksia ja kokemusta. Hauskoja mokiakin sattu. mm. kiviniemessä (+40km) minun piti saada banaani ja alkoholiton olut vaihteluna veden ja geelejen ottoon. No, meiltä molemmilta se toinen kylmälaukku olikin unohtunut mökille, joten en sitten saanut kuin sitä vettä ja geeliä (hah,hah). No, eihän siitä ollut kun 15km seuraavaan huoltoon. Sen ryläyksen kautta. 

            Vaarojen maratonin 65km kisareitistä täytyy sanoa, että sitä ei ihan noviisi osaa harjoituslenkkinä juosta. Ja vaikka on kartankin opiskellut niin pitää olla todella hereillä tietyissä risteyksissä. Siellä ei ole joka paikassa viittoja ja pitää todella tietää mihin on menossa. mm. Vesivaaralle kiipeämisen keskivaiheilla on kyltti vasemmalle "vesivaara", johon voisi helposti langeta, kun ollaan vesivaaralle kerran menossa. Sen sijaan pitää valita oikealle, "rykivaara", jonne ollaan menossa vesivaaran kautta, reitti, joka menee myös vesivaaran kautta, mutta eri kohdasta. Nuo polut ei kohtaa. 

            Ajatus omasta harjoittelutyylistä vahvistuu ja kehittyy. Katsotaanpa minne tämä homma menee. Harmi, että elokuu on todella tukkoisen näköinen, sillä joudun tämän kuukauden oleen 100% työmäärällä. Syyskuun 13. päivä pääsen 87% työmäärään. Katsotaan mitä näissä puitteissa ehtii harjoitella. Minulla menee kuitenkin elokuun kolme ensimmäistä viikkoa 95%:sti pepin kimpussa. 5% jää muulle elämälle. Tuossa ei tietenkään ole pakollisia mukana, vaan vapaa-aika. 

            Alla mitättömän surkeat treenimäärät. Niissä ei oo ees mitään analysoitavaa. Ohi.

 

                               HEINÄKUU        VUOSI 2021 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit              62,5h                   404,0h

Juoksu                    320,3km              2344,6km

Hiihto                         0,0km                527,1km

Lumikenkäily              0,0km                  96,7km

Kävely                       45,1km                109,6km

Pyöräily                   272,0km              1102,9km

Nousumetrit              8 742m                51 739m

  

                              Here i go again - taas mennään! Sat-ta-naa!

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 2.8.2021

VUOSI 2020 - 738 TUNTIA HARJOITTELUA

             Jälleen on yksi vuosi takana. Kuten monesti aikaisemminkin - hyvin vaihteleva sellainen, jossa tiesi elänneensä. Vuodessa asiat muuttuvatkin aina aika paljon. Vuosi sitten olin aloittamassa tätä vuotta "ulkoilu" ajatuksella, vailla mitään isompaa tavoitetta. No, koronavuosi ei paljon olisi muutenkaan antanut kilpailla. Super PEP 2020 tapahtumassa ja sen loppujen järjestelyjen aikana kuitenkin sisällä puhkesi uusi kipinä tavoitteelliseen harjoitteluun. Käsittelin asiaa elokuusta lokakuuhun ja marraskuun 1.päivästä alkaen aloitin matkan kohti ensi vuoden tavoitteita. 

            2020 vuodelle olin näköjään laittanut kahdeksan tavoitetta. Niistä harjoittelumäärä tavoite (600h) meni rikki reilusti. 738h33min tuli harjoittelua, se on enempi kuin koskaan aiemmin ja vasta toista kertaa yli 700 tunnin (v.2019 edellinen) ylipäänsä. Tuskin se enää tuosta paljoa voi kasvaa, mutta vähetä kylläkin. Toinen täyttynyt tavoite oli juosta matolla vertikaalitonni (15% kulmalla) alle tuntiin. Se meni ihan reilustikin ajalla 57:17min. Sen sijaan loput kuusi tavoitetta jäi saavuttamatta. 

            100 000 vertikaalinousumetrin raja jäi noin viiden tonnin päähän. Ehkä ensi vuonna. PEP 57km reitti oli tarkoitus kokeilla juosta alle 6h20min. Tuo jäi oikeastaan kokonaan yrittämättä, enkä aivan siinä kunnnossa tainut kesällä ollakaan. Samoin 200km vuorokausi juoksu ja Iisalmi-Nivala (128km) -juoksu 14 tuntiin. Panttejen keräämisen into lopahti koronan myötä. Pelkäsin kerääväni pöpöjä niiden kautta.  NUTS karhunkierrosta ei edes pidetty, joten sitäkään tavoitetta en päässyt edes yrittämään. 

 

            VUODEN 2020 TREENI SALDOT

                                      JOULUKUU        VUOSI 2020 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit             64,5h                   738,5h

Juoksu                    437,5km              4882,2km

Hiihto                     105,9km                382,6km

Lumikenkäily            18,7km                  27,7km

Kävely                       16,3km                356,1km

Pyöräily                       0,0km              1852,7km

Nousumetrit              5 452m                95 085m 

Pullopantteja                0,00e                    46,7e
(tavoite 183e/vuosi)

            PAINON TIPUTUS

            Painon tiputus on jatkunut hieman verkkaisesti, johtuen osin joulukuun "pakollisista" kohteliaisuuksista, kuten ristiäiset ja joulupöydät. Vuoden alussa ruuvia voinee taas hieman kiristää silläkin puolella, vaikka ei tässä kiirettä ole, kunhan paino ei ainakaan nouse ja aina parin kolmen kuukauden mittapuulla alaspäin olisi koko ajan menossa. Vuodessa semmoisen viiden kilon hallittu tiputus hiljoskellen lienee muutenkin kestävin ratkaisu.

		PAINON TIPUTUS SEURANTA
				jakson
				alin
PVM		paino		paino		lantio		maha		vyötärö
1.11.2020		85,3		85,3		97		97		88
17.11.2020		84,8		84,6		96		96		87
1.12.2020		84,8		83,3		95		97		87
15.12.2020		84,8		83,1		93		95		87
1.1.2021		84,6		83,5		94		96		87

            Vuoden 2021 tavoitteet voisin julkaista tuossa vuoden ensimmäisen kahden viikon aikana omana kirjoituksena. Annetaan tämän nyt olla vuoden 2020 lopputilanne päivityksen. 

            Vuotta 2020 voi kuvata alla olevan biisin nimen mukaisesti; 

                                                "surullista, mutta totta".

                    Sad But True, Metallica

Onni Vähäaho, Nivalassa 1.1.2021

KOHTI KOLIA, OSA 5. - PÄIVÄNKAKKARA

             Juupas, eipäs, juupas, juupas - onneksi näyttää, että todellakin juupas, sillä niin oli menneen viikon aikana tärpillä Vaarojen maraton tapahtuman järjestämisen laita. Korona pesiytyi siellä Pielisen vastarannan sahan työntekijöihin ja aiheutti samassa altistuksen noin sadalle ihmiselle. Onneksi positiiviset ja altistuneet oli saatu jopa odotettua nopeammin navigoitua ja asetettua karanteeniin, pois muun väen seasta. Näin ollen Kolin seutu on taas yhtä puhdas kuin muutkin koronan normaalitilassa olevat paikat. Etelä-Suomessahan on alueita, joissa korona on asiantuntijoiden mukaan kiihtymässä. Tässä Vaarojen maratonin kattava koronaohjeistus.

            Itse olen havaitsevani koronaluvuissa uutta piirrettä. Noin sataa tartuntaa / päivä, mutta kovin pieni määrä sairaalahoitoa vaativia, eikä tehohoitoa ole tarvittu juuri ollenkaan. Kantokyvystä tuskin tarvitsee nyt syksyllä koronan suhteen keskustella kevään malliin. Enemminkin vaikuttaa, että koronaviruksen teho olisi lieventynyt. Tämä on oma henkilökohtainen näkemykseni, eikä edusta mitään yleistä näkemystä. 

            Tämä on nyt viides viikko ja kirjoitus kohti kolia -"sarjassa".  Osa.1.. Osa.2.. Osa.3.. Osa.4..

            Tuleva viikko on kisaviikko, jossa liikutaan vain sen verran, että valmius ja vire säilyy. Lepoa tulee olemaan kosolti, sillä maanantaina loppuu yövuorot, jonka jälkeen alkaa yhdeksän päivän vapaa/loma. Katsotaanpa sitten mitä viimeinen täysi viikko piti sisällään.

 

Maanantai    -    Aamuvuoro töissä

Pyssyssä mutka. 15,3km tielenkki. Keskivauhti 5:32min/km. Keskisyke 121. Juoksu 9:15min / Kävely 0:45min -rytmillä.  Energiat jotenkin vähissä ja mieliala tuohtunut. 

Tiistai    -    Iltavuoro töissä

60min hieronta Lätsällä - jalat. Lepopäivä.

Keskviikko    -    Vapaapäivä töistä

Sauvakävelyä 92min Keijon kanssa. 9,3km. 367nousumetriä. Keskivauhti 9:55min/km. Keskisyke 93. Todella vahvan ja helpontuntuista mäissä. Lenkin jälkeen tuli tieto Lieksan sahan koronavyyhdistä, joka oli alkanut alkuviikosta. Tässä vaiheessa näytti, että kisa perutaan. Mieliala meni  aika nopeasti alas.

Pyöräilyä 15,4km/55min osin poluilla. Pään tuuletusta. Otti pattiin raskaasti ajatus, jos ei pääsekään kilpailemaan. Huomasin todella syttyneeni tähän VM130km kisaan!

Torstai    -    Vapaapäivä töistä 

Mäkitreeni liki täysillä Dan Hillillä (Taunon mäki Nuoliperällä). Dan Hill x22 kertaa ylös-alas. 3,6km. 506nousumetriä. Keskivauhti 10:46min/km. Keskisyke 150. Kesto 39:23min. Ylös vedin käytännössä niin kovaa kuin kärsi, hapottamasta liikaa, että pääsi alaskin. Alaspäin oli jo kisan läheisyyden vuoksi varovaisempaa otetta, etten loukkaisi itseäni.

Perään Pyssymäessä vielä napakkaa mäkijuoksua 6,1km ja 140nousumetriä.  Keskivauhti 5:44min/km. Keskisyke 134. 

Illalla palauttavaa Juoksu/Kävelyä 10,1km. Keskivauhti muikea 5:35min/km, kun keskisyke oli vain 117. Hyvä singaali. 

Perjantai    -    Iltavuoro töissä

Aamulla kevyt 10km juoksulenkki tiellä ennen hierontaa. Keskivauhti 5:32min/km. Keskisyke 118. Lenkin jälkeen 70min hieronta Lätsällä. Hengityslihakset ja lymfapisteet. 

Lauantai    -    Yövuoroon meno päivä

Lepo. Venyttelyjä ja rullauksia pitkin päivää ja paljon vanhojen Jopet-Show jaksojen kahlausta. Harvinainen joutopäivä. Tuli toki parveke siivottua perinpohjin. Nukuin 10,5h yöunet.

Sunnuntai    -    Yövuorojen välipäivä

Nukuin vain 4,5h yövuoron jälkeen. Heti kostautui, kun nukkui "liian pitkään" edellisenä yönä. Kahden kaverin kanssa 15,4km lenkki jossa noin 3km polkuhöystö. Juoksu 14min / Kävely 1min -rytmillä. Keskivauhti 5:40min/km. Keskisyke 120. Lepponen lenkki. Hyvä fiilis. Pitkästä aikaa ei ollenkaan takareisituntemuksia.

 

Viikon saldo

Treenitunnit    8h 24min

Juoksukilsat    60,5km

Kävelykilsat    9,3km

Pyöräilykilsat  15,4km

Nousumetrit    1345m

 

            Ensi viikolla, kisaviikolla, on ohjelmassa seuraavaa. Maanantaina noin 10km lenkki, jossa 4,6 ja 8:s kilsa helppoa reipasta. Tällä haetaan kevyttä rytminvaihtoa ja jalkojen valmiuden ylläpitoa. Tiistaina noin tunnin sauvakävely. Ehkä perhereitti Vinnurvasta 7km. Keskiviikkona ennen matkustusta 3km verryttelylenkki. Matkustus Kolille keskiviikkona. Torstaina oleskelua/lepäilyä Kolilla. Ehkä pientä kävelyä. Perjantaina klo.18.00 startti.  

  Onni Vähäaho, Nivalassa 27.9.2020

ONNISTUMINEN

            Onnistuminen. Kuinka se mitataan, on jokaisen itse päätettävä. Onnistuminen on lopulta jokaisen omassa mielessä, olipa sitten mennyt hyvin tai huonosti muiden mielestä. Sama pätee epäonnistumiseen - ja moneen muuhunkin elämän asiaan. Joku voi kokea onnistuneensa, kun polttaa alle kaksikymmentä savuketta päivässä, joku voi kokea epäonnistuneensa, jos juoksee alle kahdeksantuhatta kilometriä vuodessa. Kaikki on suhteellista. Jokainen on oman elämänsä herra. Ja se on hyvä niin. Emme ole kuitenkaan ikuisia kukaan.    

            Minä olen äärimmäisen iloinen onnistuneesta viikostani, joka on nyt sunnuntai-illassa. Jotain hyvin ihmeellistä tapahtui tällä viikolla. Olen ollut viimeiset kolme viikkoa kuin uudesti syntynyt. Vaikuttaako henkinen puoli näin paljon? Olen ollut omaan tasooni nähden aivan liekeissä ja samalla saanut pidettyä omaan peikkooni turvavälin, pääasiassa. Oma peikkoni on takareisien kiristys. 

            Miltä onnistunut harjoitusviikko näyttää? Maanantaina erinomaisesti onnistunut erikoispitkä lenkki. Tiistaina palauttava lenkki. Keskiviikkona hyvä mäkijuoksu, jossa tunsin itseni vahvaksi. Torstaina palauttava lenkki - pidempi kuin tiistaina, koska keskiviikon mäkijuoksu oli maltillisen mittainen, alle kaksi tuntia. Perjantai-iltana liki neljän tunnin erikoislenkki ystävien kanssa pääasiassa pimeässä lampulla. Tuon lenkin jälkeen peikko tuli vajaan vuorokauden ajaksi hieman liian lähelle, mutta venyttelyllä ja rullauksilla sain peikon etäämmälle. Lauantaina hyvä vauhdinvaihtelu kymppi, joka meni 2-3 minuuttia tuntumaa nopeammin, vaikka viikko oli ollut kuormittava. Tänään sunnuntaina helposti sujunut mäkijuoksu meni pääasiassa Vk-tasolla. Kunnon noustessa kaikki on helpompaa. Juuri tulin palauttavalta vitosen lenkiltä. Harvoin menen tuolla tunteella, rytmillä ja sykkeellä edes palautuneena noin hyvää vauhtia. 

            Viikko tarkemmin (avaintreeneissä linkki)

 Ma        Pyörä 7,3km

              Iso-Sydänmaan vaellusreitti (56,1km) sauvakävelten 8h53min (kävely 4min + juoksu 1min.                    keskisyke 111.

              Pyörä 7,6km

Ti          Hieronta 95min (maajoukkuehieroja Lauri Hyvärinen)

             Palauttava juoksu / kävely 6km  5:34min/km  117 keskisyke

Ke         Mäkijuoksu 13,7km  447 nousumetriä  6:07min/km keskisyke 128

To         Palauttavaa juoksua teknisillä poluilla kaverin kanssa 12,2km  7:07min/km keskisyke 113

Pe         Erikoislenkki suurimmaksi osaksi pimeässä kavereiden kanssa kahden yövuoron perään (hieman pökkerö olo) 29,6km 469 nousumetriä  7:37min/km keskisyke 120

La         Kevyt kymppi kolmella rennon reippaalla kilsalla takareisien lihaksia venyttäen, ei kovaa. Tämä lenkki kaksi-kolme minuuttia tuntemuksia nopeammin. 10,0km 5:04min/km keskisyke 132. Rennon reippaat kilsat 4:27..4:22..4:11... Ei reisikiristyksiä.

Su           Mäkijuoksua sauvoilla Louetkalliolla 15,6km 1010nousmetriä, 8:10min/km keskisyke 141. Liukas päärinne otti vauhtia pois alamäkijuoksusta, silti hyvät tehot. Ei reisikiristyksiä.

            Illalla palauttavaa 5km  5:29min/km  keskisyke 118.

 

            Viikkoon treeniä päälle 163 kilometriä, josta juoksua yli 90 kilometriä. Nousumetrejä yli 2600. Harjoittelua 20 tuntia. Harvoin viikko onnistuu näin nappiin. Tästä pitää kyllä nauttia. Tämä antaa entistä enemmän rauhaa ja luottavaisuutta viimeisille kahdelle täydelle viikolle ennen Vaarojen maratonin 130 kilometrin ja 5300 nousumetrin kisaa. Odotan kisaa kovalla innolla. On hienoa päästä taas yrittämään. 

 

Edellisestä kisasta onkin jo yli vuosi aikaa. Sehän menikin aika hyvin.

 Onni Vähäaho, Nivalassa 13.9.2020

KOHTI KOLIA OSA.2

                Edellisessä tekstissäni tulin paljastaakseni uudelleen puhjenneen tavoite ja kilpailuviettini. Kyllä se vaikuttaa näköjään samantien myös fysiikkaan, kun pää on mukana niin kaikki toimii paremmin. Sattumaa tai ei, myös vaivat on lieventyneet tai menneet osin kokonaan pois kuin innon huuhtomana. Hieman olen hämilläni, missä vaiheessa tulin vääntäneeksi tätä vipua, joka nyt ohjaa minua. Super PEP -tapahtuman jälkeisellä viikolla kuitenkin nokkani oli jo uudessa asennossa. 

                Viisi viikkoa ennen (24-30.8) Vaarojen maratonin (VM) 130km kisaa liikuin kaikkinensa yli 244 kilometrin verran. Tuosta määrästä juoksua oli hieman yli 131 kilometriä. Nousumetrejä vähän yli 1300. Eli edelleen varsin varovainen määrä. Kenties tuossa vielä hapuilin tämän uuden tunteen kanssa. Hyvä viikko. Sisälsi mm. Iso-Sydänmaan reitin kierron kotoa asti. Hieman yli 70 kilometriä, rapiat kahdeksan ja puoli tuntia. Viikon tehotreeni oli 25 kilometrin mäkisen reitin juoksu. Varsin hyvää tekemistä tuolla viikolla.

                Neljä viikkoa ennen (31.8-6.9) VM kisaa liikuin 115km, josta juoksua oli 91 kilometriä. Ensimmäistä kertaa 11 viikkoon kertyi yli 2000 nousumetriä. Lisäksi viikko sisälsi paljon tärkeitä vastauksia antaneita lenkkejä. mm. perjantain pimeän lamppulenkillä valkeni mitkä kengät voisivat toimia parhaiten Kolin epäilemättä märällä ja liukkaalla reitillä. Lisäksi pääsin sinuksi uuden repun kanssa. Jalat tuntuivat parhaalta, mitä ne on tuntuneet koko kesänä. Jännä, että väistelin mäkeä yli 10 viikkoa, jotta reisivaivat helpottaisivat. Ei helpottuneet. Sitten, kun palasin mäkeen, alkoi reisivaivatkin helpottaa. Mäestä vaiva ei lienee siis peräisin. 

                Kolme viikkoa (7.9. eteenpäin) VM 130 km kisaan. Tämä viikko alkoi eilen Iso-Sydänmaanreitin sauvakävelyvaelluksella. Neljä minuuttia sauvakävelyä ja yksi minuutti rentoa/helppoa juoksua. Tällä rytmillä lähdin päivää viettämään. Kävelten mennessä ehtii havainnoida polun ympärillä olevia maisemia. Paljon uusia yksityiskohtia tuli bongattua. Reissu meni noin kaksi tuntia odotettua nopeammin. Laskin että 11 tunnin huitteille menee, mutta menikin vain 8h 53min. Matalan sykkeen tekeminen on hallussa. 

                 Edellisen kappaleen hyvää viestiä ei parane väheksyä, mutta varustekokemukset ja vastaukset olivat vielä tärkeämpiä. Salomonin uusi reppumalli on kyllä tsemihuippu. Sinne mahtuu uskomaton määrä tarpeellista. Lisäksi pääsin sauvojen kanssa hyvin sinuiksi. Eilisellä 56 kilometrin lenkillä meni yksi iso Snickers, 3 kaurakeksiä, 2dl karkkeja, kaksi kaksipuoleista juusto+makkaravoileipää, joista otin haukkuja jokaisella täydellä tunnilla. Lisäksi kaksi geeliä. 

                Kolille voisi olla hyvä kattaus 5 geeliä, 2dl karkkeja, kaksi kaksipuoleista leipää, viisi kaurakeksiä ja joku suklaapatukka. Kierros Kolilla kestää pidempään ja energiaa on tarkoitus ottaa 20min välein. Eilen 30min välein. Nämä muistiksi. Vettä meni reilu kolme litraa. Lopussa ilma lämpeni ja enempikin olisi voinut juoda. Kolilla ei ole tuota ongelmaa (hah,hah...).

                Tänään on hieronta. Ja korkeintaan hyvin kevyttä liikuntaa/lepo. Huomenna ehkä pari kevyttä peruslenkkiä. Huomenna, kun alkaa yöhugit. Yöhugejen välissä ehkä käyn vain pyssyssä mutkan. Heti yöhugejen jälkeen onkin sitten noin neljän tunnin lenkki teknisillä poluilla, josta reilu puolet lampun kanssa pimeässä. Erittäin rauhallista menoa. Lauantaina venytellään lihakset lamppulenkin jälkeen uomiinsa ja viikon tehotreeni jäänee siten sunnuntaille. 

                Viimeiset kaksi viikkoa on tarkoitus varmistaa, että pääsen viivalle vaivoitta, levänneenä ja nälkäisenä. Olen kuin uudesti syntynyt. Hitsi, mistä tämä tällainen into nyt tähän kilpailemiseen tuli? Super PEP tapahtuman kisafiiliksen vahva aistiminen ennen kisaa ja kisan aikana sai vanhan sotaratsun katsomaan kenkiään hieman tiiviimmin. 

                Yksi mielenkiintoisin juttu tässä harrastuksessa on suunnittelu  ja valmistautuminen tavoitteeseen. Asioiden loksahtaminen uomiinsa tuo isoa tyydytystä. On uskomaton, miten paljon sitä voi tehdä vielä uusia oivalluksia vielä näinkin monen vuoden jälkeen. Elämä on jatkuvaa uuden oivaltamista. Eilen juostessani viiden minuutin välein yhden minuutin tulin huomanneeksi, että moni aiemmin sitkeältä pitämäni kohta menee pääsääntöisesti minuutissa ohi ja jää taakse. Iso-Sydänmaanreitilläkään ei ole montaa sitkeää kohtaa Pesänevaa lukuunottamatta, joka kestäisi yli minuutin, juoksemalla mentäessä. 

                Tänä aamuna minulle selvisi, että ison lisämausteen VM130 kilometrin kisaan tekee se, että Nivalan Polun ultradebyytin tehnyt Ville Isoniemikin sai kuin saikin kisaan lipun. Ville starttaa lauantai aamuna kello seitsemän 65 kilometrin matkalle. Kiehtovaa, sillä olen ehkä viiden kuuden välillä kierrosten välisessä huollossa. Ottaakohan Ville minut kiinni? Matkaseurueen kolmas juoksija, Mika Leppälä menee omia menojaan ja on varmaan jo liki kahlaamon vaijereissa kiinni toisella kiekalla, kun minä vasta hapuilen kierroksen alkumetreillä. Mika on minun papereissa jopa mustahevonen podiumille asti VM 130 kilometrin kisassa. On siinä seurueemme isännällä, Kukkosen Askollakin, paljon seurattavaa. 

                Muutama kuva eiliseltä kävelyretkeltä

 Konstansaari n.19,5km pulpetilta

                               Iso-Syyryn järvi n.25,5km pulpetilta

    Iso-juurikalle lähestyminen (Sieväkangas) n.31,5km pulpetilta

         Iso-Juurikan pohjoispenkka, liki 38km pulpetilta

8h53min ja 40 hirvikärpästä iholle/vaatteisiin kerännyt kulkija.

Onni Vähäaho, Nivalassa 8.9.2020

MIKÄ HOMMA?

            Reilu vuosi sitten kyllästyin tavoitteelliseen juoksuharrastukseen. Super PEP 2019 tapahtuman liki kolmen vuoden mittainen jahti sadan mailin kisan maaliin pääsystä päättyi täydelliseen kliimaksiin 171 kilometrin sarjan voiton myötä. Täydellinen onnistuminen tyhjensi samalla siilon nähdä mitään tavoiteltavaa juoksun osalta kilpailullisesti. Samalla tuli ymmärrys miltä monesta "kaiken saavuttaneesta" voi tuntua säkin täytyttyä. Olin joutunut laittamaan itseni tiukille vajaan kolmen vuoden aikana päästäkseni tavoitteeseeni. Kaikki alkoi 25. lokakuuta 2016, kun yritin omatoimijuoksuna kiertää kolme kierrosta nollakelissä. Voimien ehtyessä kyykötin Pesänevan laidassa ja räntää vihmoi kasvoille. 103 kilometriin pääsin tuolloin.

            Viimeistellessäni Super PEP 2020 reittiä mm. Keijon ja Askon kanssa taisin mainita muutaman kerran, että oispa makia vetää tässä ja tässä. Noita kohtia oli liki kaikkialla. Minulle oli syntynyt kipinä uudestaan. Innostuin nähdessäni kisa nauhaa ja aitaa - tunnelmaa. Aloin kaivata sitä saman tien. Aloin haluta saavuttaa taas jotain, ja olen iloinen siitä, sillä silloin sitä tuntee elävänsä, kun haluaa potkia jotain päämäärää kohden. Tuota tunnetta voisi rinnastaa vanhukseen, joka haluaa vielä kerran sängyn laidat alas ja yrittää kävellä itse vessaan. Nyt haluan saavuttaa jotain, jota en ole vielä saavuttanut. 

            Kesäkuun puolivälissä kävin harjoituslerillä Kolin maisemissa. Lähdin kiertämään Heräjärvenkierrosta omatoimijuoksuna Askon toimiessa juottoapuna. Mukailin Vaarojen maratonin 65 kilometrin reittiä. Kaikki oli odotettua ns. 43km reitin alkuosan osalta. Aika paljon jopa muistin kohtia vuoden 2016 Vaarojen maratonin 43km kisasta, jota tuo 65 kilometrin reitti seuraa Lakkalaan saakka, josta 65 kilometrin reitti kääntyy Vesivaaralle ja sitä kautta reitin eteläpäätä kohden. Voisiko sanoa, että Herajärven kierroksen takalenkille? Oli miten oli, mutta se takaosa Rykiniemen kahlaamosta Kiviniemeen oli kyllä hurja, liki sairaan raskas. Helle ja reitin raakuus yllätti ja jouduin heiluttaan luovutus lippua Kiviniemessä. Tuota 65 kilometrin reittiä kaksi kierrosta lokakuun alussa? Hullua.

            Tuolloin ei ollut vielä isompaa kipinää kilpailua tai edes koko Vaarojen maratonin 130 kilometrin matkaa kohtaan. Kolmisen viikkoa sitten kuitenkin jotain naksahti tuolla päässä. Jotain joka muuttui haluksi saavuttaa Vaarojen martonin 130 kilometrin maaliin pääsyn. Intohimo sisällä on SE tärkein juttu, kun alkaa jotain TODELLA haluamaan, sen yleensä sitten saavuttaa. Nyt haaste on kiinni sorvissa ja olen alkanut sitä työstämään sekä fyysisesti että mentaalisesti. Kunnolle ei älyttömiä voi tehdä, mutta kisan erikoisdetaljeja voi hiukan ajaa sekä käytännössä, että mentaalisesti. 

            Halu kisata tuo minun sisälleni yleensä täyden liekin, johon kuuluu mm. edellisten vuosien gps-seurantojen läpikahlausta ja tulkintaa. Eritoten katson mielellään omantasoisteni edellisten vuosien vetoja. Väliajoista ja lopputuloksista päättelen keiden juoksut ovat onnistuneet ja mikä olisi omalle tasolleni sopiva vauhdinjako teoriassa. Aika moni näkyy aloittaneen hieman liian kovaa, mutta se on toisaalta aika yleistä. Katsotaan olenko liki 47 000 kilometrin ja 12 juoksuvuoden aikana oppinut itsestäni lisää. Sotasuunnitelma on selkeä. Eka kierros säästellään ja toisella aletaan juokseen tai sitten koitetaan edes edetä. On tuo reitti sen verran hullu, että harva tasoiseni pystyy ekaa kierrosta niin sanotusti juoksun kanssa vetään hyytymättä yli kahta tuntia toisella kiekalla ensimmäiseen verraten. 

            Kisassa ei hirveästi auta ajatella ketä on vierellä. On juostava/käveltävän omaa kisaa. Monet omantasoiset, kun saattavat aloittaa aivan liian kovaa niin heitäkään ei auta alkaa beesaamaan. Viime vuonna aloitin tietyllä tavalla Pyssymäen 171 kilometrin kisassa. Ajan perusteella se oli liian kova aloitus, jopa omasta mielestä, mutta kisa oli menestys. On luotettava omaan intuitioon. Sen verran on kuitenkin ymmärystä, että jos muutaman tunnin jälkeen - sanotaanko kahlaamon jälkeen - esim. hirvivaaraa kipuan Leppälän vanavedessä niin voin kysyä iteltä kyllä samantien, että "mikä homma?" Leppälä on niin kaameassa kunnossa, että häntä harvan kannattaa seurata. Mun papereissa kisan neljänneksi kovin. Itkonen, Maksimainen ja Maisala. Sitten tulee Leppälä. 

            Katoin edellisten vuosien juoksuja ja tulin siihen tulokseen, että kyllähän minun periaatteessa pitäisi pystyä 24-25 tunnin vetoon. Se tarkoittais kierrosajoissa noin 11,5 - 12 eka kiekalla ja 12,5-13 tuntia toisella. Siis pyöreästi. Onnistuneella juoksulla voisin päästä 20 joukkoon. Se olisi kyllä kova minulle. Siinä voisi taas siilo tyhjetä (hah,hah,hah...). Miksi juuri 24-25 tuntia - mistä se tulee? Rehellisesti sanottuna minulla ei voi olla mitään järkiperäistä käsitystä kauanko minulla menee, mutta idolini, UTMB -finisher (170km 10 000m+), Visa-Pekka "missä mä oon" Larivaara juoksi tuossa kisassa vuonna 2016 ajan 24:12:18. Se olkoot tavoitteeni. Terveisiä mestarille! 

            Olen paininut koko vuoden, ainakin tuolta maaliskuulta asti, takareisien kiristysten kanssa. Välillä ne on olleet pahempana - välillä parempana. Yritin tuossa ottaa selkeästi vähemmän nousutreenejä yhdeksän viikon ajan, jotta tilanne helpottaisi. No, ei helpottanut. Sen sijaan Super PEP 2020 tapahtuman järjestelykiireiden ansiosta muu treeni oli sen verran vähäisempää, että lihakset pääsivät kenties hieman palautuun. Nyt syyskuun olen ainakin alkupuolelta ajatellut paahtaa reilummin treeniä. Toki lihasten viestejä kuunnellen. Alku on ollut lupaava, vaikka ekana parina päivänä takareidet laittoi kunnolla hanttiin, mutta selkeästi vaiva on enempi lihasperäinen jumi kuin epäterve vaiva. Ei se muuten päivässä löysäis. 

            Lapsenomaista intoa ja vanhuuden kaltaista uutta toivoa yhdistettynä käyn Vaarojen maratonin 130 kilometrin tavoitteen kimppuun. Kisassahan nousumetrejä tulee noin 5300 paikkeille, joten aika eeppinen matkasta tulee. Tuolloinhan on vähintään jo mutaa ja märkää, jollei lunta, edellisten vuosien perusteella. Palataanpa taas asiaan, kun tästä aiheesta tulee uusia ajatuksia.  

 

            Ei se helpolla tule huipullakaan. Viime vuoden UTMB -voittaja, Pau Capel, juoksi tänä vuonna UTMB kisareitin yksin, toki vankalla huololla ja pacer voimalla, mutta tiukille otti mestarillakin.

Onni Vähäaho, Nivala 4.9.2020