Näytetään tekstit, joissa on tunniste painonhallinta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste painonhallinta. Näytä kaikki tekstit

tiistai 1. joulukuuta 2020

MARRASKUU 2020

             Marraskuu 2020 on ollut alku uuden. Ehkä enempi kuitenkin orientoitumista, uuden opettelua kuin suoraa toimintaa. Toki treenit on sujuneet yläkanttiin, mitä tässä vaiheessa ajattelin. Marraskuun olisi voinut ottaa kevyemminkin. Lihaksissa näkyy, ettei ne ole kestäneet aivan tarjottua. Menneen ja tulevan kauden väliin olisi ollut hyvä pitää vielä selvempi kevyt jakso. Tosin hiljattain jäätyneiden teiden vuoksi on jalkojen lihaksilla paljon taas uutta ihmeteltävää - suttaavia askelia, nastakenkien armottumuutta, sekä hiihtolihasten uudelleen herättelyä. Mutta eiköhän nuo lihakset ja jänteet tästä hiljalleen opi talven vaateisiin. 

             Kun vuotta on jäljellä vielä yksi pitkä kuukausi on treenitunteja jo nyt takana 674. Olen menossa toista kertaa perätysten yli 700 tunnin harjoitusvuoteen. Ehkä tulevina vuosina määrä voi laskea laadun muuttuessa. Katsotaan. En tykkää tarkkaan laskea tulevaa. Menen aina sen hetkisen tarpeen mukaan. Taustalla kuitenkin iso sapluuna, johon on tarkoitus hypätä, kun tässä pääsen kunnolla alkuun. 

            Painon tiputusta on nyt kuukausi takana. Alla taulukko edistymisestä. Kuten vaimoni sanoi, hyvähän se on, että joku arvo menee aina edes johonkin suuntaan. No, tulosta tulee hiljalleen. Olen kestävyysurheilija ja jaksan odottaa. Uskon edelleen tähän systeemiini ja sehän riittää.  




PAINON TIPUTUS SEURANTA
















jakson









alin 





PVM
paino
paino
lantio
maha
vyötärö











1.11.2020
85,3
85,3
97
97
88
17.11.2020
84,8
84,6
96
96
87
1.12.2020
84,8
83,3
95
97
87


            Taulukossa joulukuun ensimmäisen päivän paino oli siksi noinkin korkea, kun tuli juhlittua vaimon pyöreitä syömällä ja juomalla. Vieläkin on kropassa nestettä ja aineenvaihdunnan hitautta sen jäljiltä. Joulukuun puolivälin painokontrollissa 14.päivä olen toivottavasti ainakin 83-alkuisessa painossa. Eikä haittaa vaikka jakson alin aamupaino noteeraus olisi 82-alkuinen.


MARRASKUUN SUMMAUS ALLA


                                       MARRASKUU        VUOSI 2020 YHTEENSÄ


Ulkoilu tunnit                 51h                     674h
Juoksu                    346,7km              4444,7km
Hiihto                       79,4km                276,7km
Lumikenkäily              0,0km                    9,0km
Kävely                       36,7km                339,8km
Pyöräily                     15,0km              1852,7km

Nousumetrit              7 366m                89
633m 

Pullopantteja                0,00e                    46,7e
(tavoite 183e/vuosi)

Onni Vähäaho, Nivalassa 1.12.2020

maanantai 2. marraskuuta 2020

209 PÄIVÄÄ - PÄIVÄ NUMERO 2.

            Miten lukeman näkee ja kokee. 209 päivää voi kuulostaa ikuisuudelta tai toisin nähtynä lyhyenä aikavälinä tehdä isoja muutoksia. Kaiken a ja o on asioiden suhteellisuuden ja etenemistahdin ymmärtäminen. Mikään ei tapahdu hetkessä, eikä 209 päivässäkään kuuhun mennä ilman rakettia. Olennaista on sisältäpäin tuleva motivaatio ja kohtuulliset muutokset elämässä. Kaikkea ei tarvi - eikä voi - muuttaa, päästäkseen itselleen hyviin tuloksiin. Tärkeä on siis elää omaa elämää myös tavoitteissa. 

            209 päivän laskenta alkoi marraskuun ensimmäisenä päivänä. Tuosta päivästä laskien karhunkierroksen 166 kilometrin polkujuoksukilpailuun on aikaa tuon verran päiviä. Jos vaarojen maratonin 130km kisa lasketaan näihin "sadan mailin" suomalaisiin jättiläisiin, pyssymäki extreme 171 kilometrin kisan ohella, olen startannut "sadan  mailin" suomalaisiin polkujuoksukilpailuihin nyt kuusi kertaa ja kerran päässyt maaliin - pep 171 kilometrin kisassa. Viisi kertaa on tullut siis köniin. Kaksi kertaa KK 166 kilometrin kisassa, kahdesti pep 171km kisassa ja kerran VM 130 kilometrin kisassa. 

            Viimeisintä lukuunottamatta pääsin aina yli sadan kilometrin noissa keskeyttämissäni kisoissakin. Siis johonkin asti, muttei riittävästi. Pyssymäen juoksuissa kaikki kolme ovat olleet samantuntuisia vetoja, joista viimeisin meni maaliin. Tuon voi nähdä kehittymisenä. Karhunkierroksella ensimmäisellä kerralla aloitin kuntooni nähden lopulta liian lujaa. Toisella kerralla oli jotain allergia-oireita, jotka tekivät hommasta hankalan jo alusta alkaen. Viimeisimmässä, vaarojen maratonilla oli imeytymishäikkää. Paljon keskeyttämisiä, mutta lopulta aika vähän tarvitsee ite suoritusta muuttaa. Sen sijaan valmistavalla harjoittelulla ja elämällä kylläkin. 

            On sanonta: "Parempi kunto, parempi mieli". Minusta tuo toimii myös toisinpäin. Olen aika ADHD -tyyppinen luonne - ollut sitä aina. ON/OFF, sopii vielä paremmin tai ainakin maustaa tuota. Yritän panostaa myös rauhoittumiseen ja keskittymiskyvyn parantamiseen elämässä. Tärkeää on tunnistaa omat kehitettävät alueet, mutta myös vahvuudet. Motivaatio on tapissa ja se tarkoittaa päämäärätietoista tekemistä ilman mitään ylimääräisiä hästäämistä. Mitään hokkuspokkusta ei ole olemassa kestävyysurheilussa, mutta pienillä muutoksilla voi saada positiivista kaikua itse suorittamiseen. Monista käyttämistäni harjoitteista ja ratkaisuista yritän löytää itseäni eteenpäin vievät. 

            Tähän samaan syssyyn ja saumaan innostuin myös tiputtamaan vihdoin painoa. Aina aika ajoin olen siitä kirjoittanutkin, mutta aikeeksi on jäänyt. Nyt menen Jopet-Shown autokauppiaan SeppoKalevin sanoin eteenpäin, eli ainakin marras-tammikuun ajan. Eli katsotaan missä ollaan tammikuun viimeinen päivä kolmen kuukauden tiputuksen jälkeen. Reilun kymmenen vuoden takaisesta tiputuksesta - ja silloisesta motivaatiosta - muistelen alkuun päästyäni kaiken sujuvankin jo varsin helposti kuukauden parin jälkeen aloituksesta. 

            Minimitavoite on 78 - 80 kilon välimaasto. Ja sinne päästyäni 82 kiloa saa toimia hälytysrajana. Varmaan joku 75 kiloa alkaa olla sitten minun ruumiinrakenteelle aikalailla alaraja. Tänään otin lähtöarvot. Paino 85,3kg, lantio 97cm (boksereiden yläsaumasta), maha isoimmasta kohdasta 97cm ja vyötärö reilun tuuman navan yläpuolelta kapeimmasta kohdasta 88cm. Nämä olemalla normaalisti. Ei henkeä pidätellen, eikä pullistellen. Seitsemästoista marraskuuta seuraava mittaus.  

            Parasta tässä kaikessa on yli kolmeentoista vuoteen tällainen into tätä kokonaisuutta kohtaan. Ai niin. Vielä tuosta painonpudotuksesta. Mitä siihen kuuluu? Tietysti ihan perussettiä. Eli vettä ennen ateriaa ja aamulla tietysti ensimmäisenä, kuten lenkinkin jälkeen. Puoli litraa vettä täyttää ja korjaa vajetta jo mukavasti. Ateriarytmi tasainen. Ateriasisältö terveellisempi ja monipuolisempi. Makeita/suolaisia herkkuja vain pitkillä lenkeillä. Poikkeuspäivät, jossa kaikki sallittua, kun yksittäinen lenkki kuluttaa yli 2500 kcal. Esimerkkinä viime viikon neljän tunnin mäkijuoksu, joka kulutti 2225kcal, joka ei olisi riittänyt vapaaseen herkutteluun ja törsäykseen.


Onni Vähäaho, Nivalassa 2.11.2020

torstai 24. elokuuta 2017

PEP SEKTORIAIKA HISTORIA

                        Alla olevassa tilastossa esillä Pyssymäki Extreme Polkujuoksutapahtuman kolmen vuoden ajalta historiatilasto sektoriajoista. Kolmena vuonna samoina väliaikapisteinä ovat pysyneet niin 12km kuin 26km, joten kolmen sektorin väliaikavertailu on mahdollista siltä osin.

                       Ensimmäisenä vuonna lähtö -ja maali oli n.700m ennen Pyssymäen stadionia, joten v.2015 (* merkatut) sektoriajoissa 1. ja 3.sektori ovat n.700m lyhempiä kuin v.2016 ja v.2017. Toisaalta v.2015 ei ollut yhtään pitkosta.








PYSSYMÄKI EXTREME



POLKUJUOKSUKISOJEN 



SEKTORIAIKA VERTAILUT








* = Vuonna 2015 





1 ja 3 sektori olivat 
SEKTORI 1 = LÄHTÖ - P2 = n.12km
n.700m lyhempiä
SEKTORI 2 = P2 -Syyry = n.14km
mutta silloin ei ollut 
SEKTORI 3 = Syyry - Maali = 31km
yhtään pitkosta.





















12km
14km
31km
Nimi
Sektori 1
Sektori 2
Sektori 3







Tero Ruokolainen v.2016
0:59
1:26
3:31
Antti Korkeakangas v.2016
1:08
1:35
3:51
Tuomas Järviluoma v.2016
1:04
1:32
4:12
Onni Vähäaho v.2017
1:05
1:40
4:08
*Heikki Uusivirta v.2015
1:01
1:45
4:18
Mika Leppälä v.2017
1:08
1:47
4:10
Olli Suorsa v.2016
1:10
1:43
4:14
Onni Vähäaho v.2016
1:08
1:45
4:18
*Marko Mattila v.2015
1:01
1:52
4:26
Mia Tuoriniemi v.2017
1:13
1:52
4:24
*Onni Vähäaho v.2015
1:13
1:59
4:36
Saara Päätalo v.2016
1:15
1:55
4:41
Regis Rouge-Oikarinen v.2017
1:14
1:50
4:56
Mia Tuoriniemi v.2016
1:17
1:57
4:52
Jarmo Honkala v.2017
1:29
2:01
4:36
Mikael Mattila v.2016
1:12
1:51
5:04
Arto Vartiainen v.2017
1:21
2:02
4:45
Lasse Ylimäki v.2017
1:34
2:05
4:44
Regis Rouge-Oikarinen v.2016
1:15
1:59
5:21
Jari Kaukua v.2017
1:24
2:03
5:08
Jori Brander v.2016
1:22
2:05
5:10
*Seppo Korkiakangas v.2015
1:19
2:10
5:08
*Jarmo Honkala v.2015
1:26
2:17
4:55
*Petri Nietula v.2015
1:18
2:24
5:04
Petri Nietula v.2016
1:23
2:13
5:10
*Samuli Nieminen v.2015
1:11
2:06
5:32
*Milla Vierimaa v.2015
1:24
2:21
5:16
Jari Kaukua v.2016
1:26
2:13
5:28
Visa-Pekka Larivaara v.2016
1:22
2:04
5:49
*Tiina Aitto-oja v.2015
1:28
2:26
5:28
*Sanna Käräjäoja v.2015
1:26
2:27
5:31
*Mikael Mattila v.2015
1:10
2:37
5:45
Virve Närhi v.2016
1:38
2:23
5:53
*Mia Tuoriniemi v.2015
1:27
2:34
6:00
*Arto Vartiainen v.2015
1:23
2:33
6:06
Jarkko Saksa v.2016
1:38
2:24
6:24
*Petra Aitto-Oja v.2015
1:58
2:55
6:44






Onni Vähäaho, Nivalassa 24.8.2017

torstai 27. huhtikuuta 2017

PIAN 30 000 JUOSTUA KILOMETRIÄ

                     Haapavedestä tulee kaupunki. Martina Hingis voittaa Wimbledonin naisten kaksinpelin vain 15-vuotiaana. Ollaan vuodessa 1996. Etsin itseäni. "Keihäänheitto-ura" loppui vammoihin kyllästyneenä ja vastakkaiseen sukupuoleen innostuneena. Sain lapsen. Pojan. Tosin silloinen puoliso hoiti synnytyksen.

                     Lykkäsin ylpeänä isänä kotopuoleen vaunuilla poikaani. Oli äitienpäivä. Söin riskisti kakkua. Tuli ähky, ja tunne, että nyt pitää liikkua ja roisosti. Soitin lankapuhelimella kaverille. Reilun kahden tunnin kuluttua juostiin mäkivetoja Nivalan kuulussa Eemelinmäessä. Juostiin niin, että veri maistui suussa. Aie meni nappiin. Tuli myös kipinä. Seuraavat kolme vuotta tuli nosteltua puntteja kovaa - kilpailuissa että muuten vaan.

                     Vuonna 99 meni polvi siihen kuntoon, että lääkäri kielsi painojen nostot. Toinen vaihtoehto olisi leikkaus. Otin kolmannen vaihtoehdon. Kävin vielä yhdet kisat paskalla jalalla ja lopetin sitten. Tempaus 105kg ja Työntö 130kg. Sarja alle 94kg. Muistaakseni.

                     Urheilu loppui kuin seinään. Aloin ostamaan isompia vaatteita, sillä aina muutama kuukausi takaperin ostetut olivat kuin painiasuja. Liian tiukkoja. Elämästä taisi kadota hieman juju. Poikakin sairastui autismiin. Samaisena vuonna 99. Kolmen vuoden ikäisenä. Seuraavana vuonna kuoli isä. Minun mestari. 2001 sekava vaihe jatkui ja tuli myös ero silloisesta avopuolisosta.

                    2001 alkoi myös uusi, hyvin kostea suhde. Neljä vuotta kestänyt rilluttelu loppui päätökseeni etsiä uutta polkua. Asuin vuoden päivät yksin. Edelleen meno oli vähintäänkin sekavaa. Milloin löysin itseni ammeesta Tampereelta tai Oululaisen leipurin omasta huushollista tai itseni päiväkahveilta vaskikellosta. Oveni kävi tasatahtiin naapurin tätin sukan kutimien kanssa. Ehkä pitää olla jossain vaiheessa sekavaa päästäkseen tasapainoon?

                   Vihdoin viimein. HARD ROCK HALLELUJAA!!! Euroviisulähetys baarissa. Silmät syvällä vaaleaverikön silmissä. Siitä alkoi uusi elämä. Osin tietämättä. Vääjämätön matka parempaan. Kestävempään. Oltiin toukokuussa 2006.

                   Kiinalaisen kalenterin mukaan vuosi 2007 oli sian vuosi. Niinpä-niin. Palatessani Oulaskankaan laitokselta 7.5.2007, toisen lapseni synnytyksestä kotiin vaaka näytti 107kiloa. Tuoreena tyttölapsen isänä katsoin häpeissäni hääkuvaa. Siinä painoin pari kuukautta aikaisemmin varmaan "vain" 105kg. Elämä oli muutoin loksahtanut raiteilleen, mutta täytin kaikki huoneet joihin menin. Halusin sinne mahtuvan muitakin.

                  Puin 18.5.2007 tuulihousut ja kuoritakin päälle. Kaiken kruunasi kalastajan lakki, joka on yhä tallessa. Kävelin varmaan noin 17km kaatosateessa. Olin loppuillan krampissa.  Muutamaan päivään kävely oli vaikeaa. Kokeilin juostakkin joillakin lenkeillä. 1½ paalunväliä oli maksimi. Myöhemmin, vuoden 2008 elokuussa, juoksin ensimmäiset lenkkini. Kuukauden saldo 35,8km!

                Tuosta on kulunut tämän vuoden elokuussa yhdeksän vuotta. Neljänä ensimmäisenä vuonna juoksin vain reilut 5100km. Viidentenä vuonna, vuonna 2012 juoksin lähes 4000km. Vuodesta 2013 lähtien olen juossut vähintään 4500km/vuosi. Sillä tiellä ollaan edelleen.

                Juuri tällä hetkellä puuttuu enää 55km 30 000km kokonaissaldosta. Jälleen kerran, se on juuri sen verran, riippuen keltä kysytään. Oma näkemys: Hyvä alku. Hyvä tie. Tästä on hyvä jatkaa. Tuntuu hyvälle, vaikka juuri nyt lihaksia särkee. Treeni on ollut kovaa. Tavoitteet ovat kovia. Minun pään sisällä. Tuon vain murto-osan tavoitteistani julki. Sisällä on paljon paloa, joka ei näy muille. Käytän sitä sopiva tilaisuuden tullen, kun jalka kohtaa maan. Muutama terävä askel sopivassa paikassa laittaa hyvänolontunteen entsyymit liikkeelle.

                Tärkeintä on liikkua omien tavoitteiden ja sisäisen palon mukaan. Silloin jälki on omannäköistä. Nautitaan ja pidetään huolta toisistamme!

Ps. Eilen tuli palattua liki 21-vuoden tauon jälkeen Eemelinmäkeen! :=)


Onni Vähäaho, Nivalassa 27.4.2017             

perjantai 10. maaliskuuta 2017

PASKA - PASKEMPI - COSMOS

                  Nauran itselleni ehkä myöhemmin tänään. Nyt on kuitenkin päällimmäinen tunne valtaisa itse-inho. Viimeksi olen tuntenut näin toukokuussa 2007. Silloin painoin 107kg ja päätin toimia. Yhtymäkohta on ilmeinen. Nyt paino on vaivihkaa noussut ~85kg tietämiin. Kesällä oli parhaimmillaan 80kg. Alimmillaan v.2012 78kg. Olen kuin painoholisti. Ei ole ollut miestä oikeasti ottamaan itseään niskasta kiinni. Kuten alkoholistillakin, myös painoholistilla vaatii tieten pudota tarpeeksi alas. Ähkyn ja puhkun nytkin läppäri sylissäni.

                  Uskon, että tämän päivän "5km oma testijuoksuni" oli se mitä tarvitsin. Tarvitsin konkretian siitä, miten oikeasti paskassa ja lihavassa kunnossa olen. Nyt olen SUPERMOTIVOITUNUT. Nyt on aikuisten oikeasti imaistava painosta iso siivu. Ja on kuulkaas vara ottaa. On laardia.

                 Olin siinä pilvilinnassa, että uskoin juoksevani 5km alle 21:15, eli noin 4:15min/km -vauhtia. En edes verryttelylenkeillä tajunut, ettei se ole ollenkaan mahdollista. Juoksin viime syyskuussa 5km 19:47. Toki nyt oli hieman mureneva lumi/jääalusta, hieman suttaava, mutta kunnossa ollessa tuosta ei juurikaan haittaa olisi. Ehkä 5sek/km. 

                  Verryttelyiden jälkeen lähdin tuossa äsken juoksemaan "5km omaa testijuoksua" kuin ennalta arvaten varalta hieman maltillisemmalla alulla. Eka kilsa 4:03. Jo eka kilsan loppupuolella tuntui, etten vain jaksa heilutella jalkoja! Ei hapottanut, ei hengästyttänyt - ei vaan jaksanut. Ei kuulkaa ole vain kuntoa. Halusin katsoa vielä toisen kilsan, jolla meni aikaa jo 4:22. Olin ihan loppu juoksemaan noin kovaa, vaikka sinänsä ei ollut mitään hätää. Siitä sitten lyllersin suorinta tietä kotiin. 4km vauhtileikittely tai lyllerrys - miten vain. Tekisi mieli kirjoittaa heikkohintaisia sanoja, mutta antaapa olla.

                  LOPPUTULEMA: Hyvä motivaatio tiputtaa oikeasti painoa ja lopettaa haihattelu yhtään mistään vauhdeista vähään aikaan. Katoan tästä nyt vähäksi aikaa prosessiin. Katotaan paino päivitystä seuraavan kerran vaikka 27.3. Eli reilun kahden viikon päästä. Paino oli siis viime kesänä alimmillaan 80,0kg. Marraskuussa 83,0kg, kun alotettiin poikain kanssa "kilojen louhinta ryhmä", jossa olen ollut jo pitkään pelkkä vitsi, vaikka itse ryhmän aloitinkin. Tänä aamuna paino oli 84,8kg. Testin jälkeen 85,8kg. Kyllä nyt pitää tehdä ainakin puolittaiset Kusti Kittilät, joka pudotti painoaan yli 10kg alkaessaan sprinttihiihtäjästä kestävyysuhreilijaksi.

                  Palataan asiaan!

Juuso vetää lenkin jälkeen 29banaania! Mitähän tapahtuis mulle?

 Onni Vähäaho, Nivalassa 10.3.2017