Näytetään tekstit, joissa on tunniste videot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste videot. Näytä kaikki tekstit

perjantai 4. helmikuuta 2022

TAMMIKUU 2022

             Talviharjoittelun 2022 ensimmäinen täysi kuukausi. Aloitin talviharjoittelun tänä talvena 6.12.2021. Aikeistani huolimatta kehittämistä on ollut edelleen kokonaisraistuksen huomioimisessa. Minulla on paljon erilaisia rautoja tulella, jotka kaikki on itse sytyttämiäni, joten en voi muuta kuin löytää sopivan konsensuksen. Tammikuu oli lopulta itse harjoittelun osalta hyvää perustekemistä ja kunto on tuntunut rakentuvan. Sikäli erikoista tämän vuoden talviharjoittelussa on ollut se, että olen tehnyt harjoitukset vain ja ainoastaan ollakseni sitten kisoissa hyvä. Harjoitteluni ei ole varmaan monenkaan silmään näyttänyt juuri miltään. Näin olikin tarkoitus.

            Peruskuntojakso loppuu 27.maaliskuuta. 25.maaliskuuta on ODL:ssä kynnystesti, jossa katsotaan talviharjoittelun onnistuminen. Erityisesti kiinnostaa, olenko saanut siirrettyä aerobista kynnystä ylöspäin. Yläpäässä ainakin harjoitteluissani olen päässyt kahdeksan pykälää korkeampaan maksimiin versus marraskuun kynnystestin. Ja vielähän tässä on hyvä tovi kehittää kuntoa. 

            Tammikuussa oli paljon monenlaisia projekteja. Yksi monista oli kuvata Nivala-mainosvideo. Ystäväni Keijo Nivala oli kuvaamassa ja tuo projekti saatiin pääosin yksillä otoksilla pulkaan. Tykkään improvisoida ja näytellä, joten tuo oli ihan luontevaa hommaa. Teatteri ja komiikka puoli on yksi kiinnostuksen kohteitani, mutta katsotaan avautuisiko joskus aikaa ja tilausta sellaiselle. Tässä alla Nivala mainosvideo, jonka perässä tammikuun treenejen saldot.

PAINA TOSTA KATSO YOU TUBESTA niin näät video




                TAMMIKUUN TREENIT:

* juoksua 262,5km

* (mäki)kävelyä 16,6km

* pyöräilyä 5km

* hiihtoa 75,7km

* lumikenkäilyä 49,7km

* nousumetrejä 3402m

* harjoittelutunteja yhteensä 50h 56min

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 4.2.2022

tiistai 10. syyskuuta 2019

36 KERTA - I-SR2014 KOTOA 70KM

             35 kertaa sitä oli tullu juostua/käveltyä tuo Iso-Sydänmaanreitti Pyssymäeltä lähtien. Monesti on ollut mielessä, että joskus ois kiva heilauttaa tuo lenkki ihan kotoa käsin, jolloin mitaksi tulisi hieman päälle 70km. Tänään oli sen aika.

             Aloitin jo videon teon edellisen illan mäkirallattelusta. Pitäähän jalat lämmittää ennen pidempää retkeä. Nyt olikin tarkoitus mennä sauvakävelypainotteisesti siten, että keskivauhti olisi noin 10min/km = 6km/tunnissa. Pikasen laskutoimituksen mukaan hieman vajaa 12 tuntia.

             Sain tietooni, että UTMB:ssä on aika mittava se pakollisten varustuksien lista. Lisäksi on hyvä olla nestettä ja evästä mukana. Siellä minimissäänkin repun paino jossain 5kg hujakoilla. Omat varustukset painoi tänään 8,9kg. Reilu lisäpaino tuo harjoitukseen kuormaa ja toki se keveni nytkin matkan varrella.

            Ekan kolmen tunnin aikana oli aika tympiä fiilis. Johtui ehkä ainoastaan 4h yöunista. Ei aina vaan lähe,mutta vein kuitenkin ihteni niska-perse-otteella aina teiden yli eteenpäin niin johan se fiiliskin alkoi paranemaan mitä pidemmäs pääsi. Hyvä reissu taas.

             Tässäpä retkivideo edellisen illan lämmittelyllä höystettynä


            Ja lyhyt versio musan kera



           Juomia meni noin 5L. Lisäksi 3 kaurakeksiä, 4 paahtoleipää, joissa levitettä ja juustoa päällä (leipä menee parhaiten alas tällaisissa), 7 jaffakeksiä (ei näitä), noin 10 suolasalmiakkia, 50g suolapähkinöitä, tupla x2, iso kakspuoleinen Snickers. Ylipäänsä suolainen meni parhaiten alas.


Onni Vähäaho, Nivalassa 10.9.2019

tiistai 30. huhtikuuta 2019

HUHTIKUUN ULKOILUT 2019

            Huhtikuu oli tarkoituksella runsas liikkunen kuukausi, sillä toukokuussa on määrä tehdä pidempi retki karhunkierroksella, joten se menee sitten lähinnä mentaalipuolen hyräilynä.

             Eilen oltiin taas laavukökässä. Laavumestari Pekan kanssa puuhailtiin viitisen tuntia kevättalven kökkien jatkoksi. Pian lähdettyämme kökkäväkeä oli ollut lisääkin liikkeellä. Uuttera yhdistyksemme näytti taas tarmonsa. Hienoa!

 Tässä pieni video laavuprojektin etenemisestä, joka on vielä kesken.









             Huhtikuu oli jälleen ehjä kuukausi. Sain liikkua ilman ongelmia koko kuukauden, eikä runsas liikuntamäärä vienyt edes lihaksistoa kovinkaan pahasti jumiin. Pääsen näin ollen varsin terveistä lähtökohdista keventelemään oloani kohti karhunkierroksen 166km retkeä. Painokin tippui huhtikuun aikana liki kaksi kiloa, jonka näen varsin positiivisena asiana.


                              HUHTIKUU        VUOSI 2019 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit           62,5h                     234,5h
Juoksu                   479,6km               1406,2km
Hiihto                      54,7km                 487,1km
Lumikenkäily              0km                 178,5km
Kävely                     17,3km                   24,8km
Pyöräily                   69,1km                   84,1km

Nousumetrit           6699m                  20 907m



              Karhunkierroksen retkeen on nyt aikaa 24 päivää. Tänään illalla on kahden tunnin hieronta. Vapusta alkaakin kolmen kylmän päivän jakso, jossa on luvissa jopa lumipyryä. Tämä sopii tähän minun aikatauluun erinomaisesti, sillä hieronnan jälkeen on hyvä liikkua, jos mahdollista, vieläkin hillitymmin. Kaiken kaikkiaan kivaa aikaa. Täytyy alkaa laskeskeleen ja suunnitteleen eväsmääriä retkelle. Juomapisteet, luonnon juomapisteet mukaanluettuna, onkin jo tullu käytyä läpi vanhoista muistiinpanoista ja kartoista.

              MUISTA SUPER PEP 2019



Onni Vähäaho, Nivalassa 30.4.2019

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

VARUSTETESTI OSA 2/2

           Retkifiilis meinasi tunkea peiton alle ja unensaanti oli vähän hakusessa. Lapsenomaista heittäytymistä siis aiheeseen. Vähä ennen kello neljää ylös. Pihalle puoli kuuden jälkeen turiseen nykymaailman malliin puhelimelle. Sitten homma käyntiin klo.5:44. Päälläni 5,9 kilon edestä varusteita. Laitoin kokeeksi kellon hälyttään 7:30min välein. Kävelypätkä aina semmosella jaolla. Lisäksi laitoin jänistoiminnon. Myös sykevyö oli ja kaikki mahollinen kellossa päällä. Halusin nähdä paljonko se vie koko kattauksella virtaa.

            Hiljalleen siirryin betoniviidakosta kohti miljoonankiven polkua ja sitä kautta Pyssymäelle. Paljon kuvauksia heti alkumatkasta alkaen. 52 kuvausta kaikkiaan. 32 minuuttia kaikenlaisia taukoja, jolloin kello kävi. Samalla tuli noita pysähdyksiä, joita tulee Karhunkierroksen 166km retkellä aina ajan päästä ja sitten taas jatketaan. Kaikki oli nyt tarkoituksenmukaista. Olen vähä tämmönen, joka tykkää paljon suunnitella. Miksiköhän minusta ei tullu insinööriä? Ai niin, pitäshän sitä älliäkin olla, mutta sitähän ei ole, vaan ompa intoa kuiten-niin.

           Ei tarvinnu mennä montaa kilsaa perhereittiäkään, kun huomasin kelirikko ajan laskeutuneen reitille. Vettä, pettävää maata, jäätä, lunta, kaikkea mikä hidastaa. Myös pääosin kesäteknisyys on aina talven jäljiltä aluksi vähän koittelussa. Eikä asiaan lentoa antanut 5,9kg varustepaino, eikä kahden päivän takainen verttitonni. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tilastollista sekin - numeroista kun tykkään. Mutta eipähän ollutkaan tänään kiire vaan olin retkellä. 13km kohdilla eka kunnon paussi, kun lisäsin litran juomaa liiveihin. Killitin himokkaana siihen mennessä litran. Vähän se oli +5 asteen lämmössä liikaa noin 1:30h aikana, mutta eipähän viihtiny jättää vesikätköstä yhtään käyttämättä.

          Siirryin ns. koko reitin osiolle. Parin kilsan ajan oli aika tavanomaista, kelirikko teemalla höystettynä toki. Itse asiassa tuossa vaiheessa luulin vain jalkojen olevan tänään erityisen hitaalla, mutta päivän aikana myöhemmin selvisi, ettei niin ollut. 2,5h tunnin retkeilyn jälkeen lämpötila alkoi hiljalleen nousta ja laitoin hanskat reppuun. Samalla loikkasin Lahnajärventien yli kohti Pesänevaa. Matkaa oli takana noin 19 kilsaa. Retki sujui hieman hitaammin kuin olin luullut, johtuen alustan hitaudesta, mutta suurempi yllätys olisi vastassa reilun kilsan päästä.

           Kuuntelin eri lintujen ääniä ja kuuntelin tuulen mukavaa huminaa ajattelematta aivan tarkkaan missä kohtaa olin menossa. Yhtäkkiä huomasin olevan veden ympäröimänä, mutta silti oranssien maalimerkkien suunnassa. Hetkinen, mutta eihän Lahnaojaa edes näy. No ei näkyny, kun sinne oli matkaa vielä ehkä 200 metriä. Seutu oli veden vallassa. Kahlasin lähemmäs kohtaa, josta näkisin sillalle. Sillan takana oli tasainen vesivana silmänkantamattomiin. Ei oikein mitään järkevää asiaa siitä yli. Ja vielä, kun ottaa huomioon sen tiedon, että paluupuolella vesi on aina korkeammalla niin en edes viihtinyt ajatella miltä siellä näyttäisi. Niinpä tein aika nopean päätöksen nostaa kädet pystyyn ja retkeillä eri reittejä tänään. Iso-Sydänmaan reitti näytti tänään taas luonteensa. Se ei ole koskaan itsestäänselvyys. 31 kerta koko kierrosta jäi odottamaan kenties vasta kesäkuuta osaltani.

           Siitä sitten sujuttelin katsomaan Lahnaojan paluupuolta Lahnajärventien kautta. No ei sinne tosiaankaan ollut asiaa, sillä vesi oli noussut lähelle tien tasoa, jota se ei ole aiemmin tehnyt. Tämä taisi olla nyt lopulta vedenkorkeuden maksimiaikaa, vaikka perhereitillä oli viitteitä jo vedenpinnan laskusta. Oppipahan tästä senkin, että Pesäneva on aina oma lukunsa ja Lahnaoja sen tuulikaappi.

           Retki jatkui kuitenkin mukavissa merkeissä ja kuvattavaa oli paljon. Video päivästä tämän tekstin lopussa. Olin kuullut muutama päivä sitten, että västäräkit olisivat tulleet ja nyt sen itsekin näin Teljonlammella. Oli justiinsa napakymppi reissu seurata luonnon heräämistä, hieman jäykkiä sammokoita ja muuttolintuja, sekä soidin huutoja. Samalla sain tarvittavia vastauksia varusteista. Suurin huomio oli, ettei puhelimessa riitä virta, jos Garmin Connect sovellus on päällä. Se keskustelee kellon kanssa ja siinä niiden juorutessa akku meni kuudessa tunnissa tyhjäksi. Pitää testiä mitkä asetukset tarkalleen täytyy laittaa, että kaikki toimii normaalisti.

           Loppu retkellä kiertelin vielä Pyssymäen seudulla mäkiä, jopa hieman tunkkasin. Sitten kotiin teitä pitkin, Eemelinmäen kautta. Mittariin kertyi 7h 2min ja 51 retkikilometriä. Keskisyke 110. Joo, kyllä minä vähän hölkkäsinkin, vaikka keskisyke voisi olla joidenkin kävelysykekin. Lopussa oli jännä huomata, että alle 120 sykkeillä tulin vieläkin aika painavalla repulla noin 5:30min kilsoja, vaikka takana oli jo yli kuusi tuntia tarpomista kaikkea muuta kuin helpolla reitillä. Hyvä juttu. Mutta vaikka tuo kevyt lenkki olikin niin kyllä tällaisesta pitää malttaa palautua, vaikka olisi kuin intoa. Torstai - lauantai on palauttavaa ulkoilua / lepoa. Sunnuntaina vois harkita tilanteen mukaan taas jotain innokkaampaa hommaa. Pitää vielä miettiä mitä.

            Kellosta kului 43% virtaa seitsemässä tunnissa kun kaikki maholliset hälytykset ja jänistoiminnot oli päällä. 50% meni virtaa vajaassa 13 tunnissa kun ei ollut mitään hälytyksiä, eikä syketoimintoa. Varmaan sen syketoiminnon jätänkin Karhunkierroksella pois, mutta esim. hälytys vaikka 10min välein vois olla hyvä. Muistais paremmin kävellä, juoda ja syödä. Nykyään uppoudun herkästi vain aistimaan luontoa ja voi unohtua tuo tärkeä evästely puoli.

            Tästä on taas kiva jatkaa. Oli oikein positiivinen päivä. ONNISTUNEEN retken KOLME asiaa ovat:

1. Tulee lähdettyä
2. On kivvaa
3. Pääsee takaisin kohtuu ehjänä


REISSUVIDEO




 DATA   GARMIN    DATA   STRAVA


Onni Vähäaho, Nivalassa 24.4.2019   

lauantai 2. helmikuuta 2019

PUTKESSA MIETITTYÄ

            Silmät aukeaa joka aamu jossain vaiheessa. Se on lähtökohta. Sitten aamupala. Yleensä jätkänvelli (neljänviljan hiutaleita ehkä 2-3dl ja ½tl sokeria, ehkä hieman mustikkasoppaa ja maitoa) ja sitten kahvia. 1-2 banaania kyytipojaksi. Ennen syömistä aina 7dl vettä ja 1-2kuppia kahvia ja aamupalan jälkeen lisää. Näin se menee, eikä ole oppikirjasta. Se on minun elämääni. Kukin tavallaan.

             Noin pari tuntia heräämisestä lähden yleensä eka ulkoilulle, jos oon vapaalla. Eilen se oli reilun 15km juoksulenkki. Reipasta juoksua 12km keskellä lenkkiä. Koko lenkki tapani mukaan katsomatta kelloon. Tuntumalla, kuten yleensä nykyään muutenkin. Eilen oli vähän vaisu jalka, sillä niitä oli edellisenä neljänä päivänä väsytetty yli kymmenen tunnin ja liki 2500 nousumetrin verran. Kuitenkin kohtuu reipastelu. Jalka liikkui reippaasti. Se oli ainut tarkoitus ja se täyttyi.

             Sen jälkeen peseytyminen, ruokaa, unta ja välipala ja lisää kahvia. Perheen jututtamista. Iltapäivällä sitten perinteisen hiihtoa vajaa 22km. Taas sama kotona. Kyllä, illallakin 20minsan nokkaunet. Pitää vain ottaa lepaa.

             Tänään aamulla oli jopa kello herättämässä ennen kuutta. Peruskuviot ja sitten Iso-Sydänmaan reitille. 3h39min lumikenkäilyä kävelten ja jonkin verran hölkäten. Reilun 19km verran. Kotona tutut kuviot. Pesu, tuhti syönti ja unet. Taas hereille ja telkusta naisten Sm-viestejä. Älytön kisa. En voi ymmärtää miten Anita Korva voi olla noin hyvä. Kova nuorten MM turnee takana ja moni maajoukkue hiihtäjä saa Anitalta kunnolla korvillensa. Anita Korva. Jotain, jota ei ole aivan hetkeen nähty. Ensi vuonna jo Suomen ykkönen? Olen fani. Uskomaton pakkaus! En sano muuta.

             Illalla kauppaankin. Huomenna täytyy laittaa lisää ruokaa. Ostan myös olutta. Yritän lopettaa kahdesti päivässä ulkoiluputken (lue: huumori). Olen silti oikeasti aika kivasti koukussa liikkumiseen. Tulee vain niin pirun hyvä olo. Ja voin pirun hyvin! Illalla... miten ajattelette? Oliko raskas jalka edellisiin lenkkeihin suhteutettuna? Ei, vaan pirteä kuin mieli. Kevyttä rallattelua iloisesti illan hämystä nauttien 80% tehoilla 5,1km, 4:43min/km tahdilla. Alku tosi rauhalliseti lenkkikaveriakin nopsaa vauhdista jututtaen, loppupuolella alle 4:30 kilsa-aikoihin riehaantuen.

              Olen ollut monella tapaa onnekas. En usko, että kaikki 39 000km juosseet ovat päässeet kokemaan vastaavaa. Olen todela pitänyt silmät auki. Olen nähnyt kuinka voi olla pitkästi päästä vessaan tai saada lämitettävänä oleva ruoka mikrosta. Samalla voin sanoa, että olen tuntenut olevani jo perillä Pyssymäellä, vaikka olen laskeutunut vasta Vähä-Juurikasta, Iso-Juurikkaan. Kaikki on suhteellista. Kun sisälle rakentuu tietokone, ettei periaatteessa tarvi mitään ulkopuolelta on aika lailla ruutulipulla. Olen.

              Voin kuvitella joku päivä juoksevani ilman kelloa. Alan ymmärtää yhä enemmän ystävääni, Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivalaa. Tärkeintä on se miltä tuntuu. Olen juossut pian vuoden katsomatta kelloon. Ei ole tullut juurikaan yllätyksiä datan siirtoa katsoessani. Toisaalta numerot ovat aina minua kiehtoneet. Ehkä se on ainoa asia minkä vuoksi pidän vielä kelloa. Tänään viimeksi mietin miksi kello on kädessäni. Tiesin, että tässä mennään matkan verran alle vitosta. Ehkä ainoa yllätys oli, että niinkin paljon, mutta merkitys kokonaisuuteen ei ollut iso.

             Olen kuullut lähes koko kymmenisen vuotta kestäneen harrastuksen aikana useinkin eri tahoilta, ettei saa suorittaa lenkkeillessään/harjoitellessaan. Katson Garminia, siellä on vain suorituksia. Lajittele suoritukset. Suodata suoritukset. Kaikki on lopulta yhtä. Vain sinä itse tiedät miten haluat suoritukset suorittaa. Ei ole muuta kuin suorituksia. Toki, en ole naivi, tiedän mitä tarkoitetaan. Täytyy osaa jakaa "harjoittelu". Jaa, että miten? Sitten tuleekin iso hajonta. Riippuu keneltä kysyy. Nykyäähän kaikenlaiset lenkit sopivat ainakin johonkin malliin.

             Väitän, että moni aloittelija/uudelleen aloitteleva voi mennä sekaisin moisessa tarjonnassa. MINUN mielestä paras mittari on "suoritusten" keskisyke rivi. Miltä se näyttää. Vaihtelua olisi hyvä olla mikäli haluaa kehittyä. Eri asia on itselläni, joka on lopettanut moiseen pyrkimisen vaan nauttii vain liikkumisesta. Tosin ihan vahingossa toleranssi on ollut yllättävän laaja. Tykkään numeroista. Muutenhan moinen enää minua kiinnosta. Minulle kaikki lenkit ovat suorituksia. Joskus alle satasen sykkeellä, joskus jopa yli 160 keskarilla. Riippuen aamukahvista. Ihan täysin.

             Yleisenä vinkkinä vihjaan, että 80% liikkumisesta kannattaa yrittää pitää 70% maksimisykkeestä tai sen alle. Loput sitten miellään 80-95% välissä enimmäkseen. Harmaa alue on justiinsa se 70-80% alue, joka on tavanomaisin, kun aletaan liikkumaan. Siinä ei kehity, kuluu kylläkin - myös ruokaa. Mutta eikai sekään hukkaan mene :)

             Iloista liikkumista kaikille, huumoria unohtamatta! 




Onni Vähäaho, Nivalassa 2.2.2019

maanantai 31. joulukuuta 2018

Super PEP 2019 ILMOITTAUTUMINEN AUKEAA!!!

                 Super PEP 2019 polkutapahatuma järjestetään 16-17.8.2019 tutussa paikassa, Pyssymäellä ja Iso-Sydänmaan reitillä jo viidettä kertaa. Nyt tapahtuma on kasvanut kaksipäiväiseksi, kun Suomen pisin polkujuoksumatka (PUF171km) on liitetty samaan tapahtumaan. Puuhaa ja haastetta riittää jokaiselle. Tapahtumassamme on mm. Junior puuharata ja 7km hupisarja jossa ei ole ajanottoa. Ja tietysti samat tutut matkat kuin aikaisempina vuosinakin, sekä paljon oheistoimintaa. Myyntiä, elävää musiikkia ja lapsille mm. Ponia ja muuta kivaa ylläriä.


                 ILMOITTAUTUMINEN aukeaa 2.1.2019 klo.0.00. Avausviikon 2-8.1.2019 aikana ilmoittautuneiden kesken arvotaan aktiivisuusranneke!

                 Nyt siis kannattaa motivoitua laittamaan ilmo sisään heti ilmoittautumisen avautuessa. Ilmoittautumaan pääset sen auettua TÄÄLTÄ.


Ps. Pidimme La 29.12.2018 IV Ulkoroihutapahtuman. Mukaan tuli huikeat 266 liikkujaa. Tässä kirjoitus tuosta tapahtumasta ja alla pieni video tapahtumasta. Tästä on hyvä jatkaa innostunutta liikkumista kohti kesän Super PEP 2019 polkutapahtumaa, jossa on myös samanlainen 7km hupisarja ilman ajanottoa.



HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE LUKIJOILLE!!!


Onni Vähäaho, Nivala 31.12.2018

lauantai 29. syyskuuta 2018

LOKAKUU - LANKKUHAASTE

            Meikäläisen kauden 2018 pääkisat on ohi. On aika laittaa pakettia kuntoon ranskalaisittain - aloittamalla keskeltä kuin sikäläiset ampumahiihtäjät laikkojen tiputtamisen. Eli otetaan LANKKUHAASTE:

* TEE LANKKUJA LOKAKUUSSA YHTEENSÄ vähintään 100 MINUUTIN VERRAN
* ASENTOJA KANNATTAA VAIHTAA JA PIDOT KANNATTAA PITÄÄ MALTILLISEN MITTAISINA. ESIM. 5x1min ON PALJON PAREMPI KUIN 1x5min jne.


Kerro vaikka kommenttikentässä miten oma haasteesi etenee. Laitan tähän oman seurannan Lokakuun ajalta. Tehdään sellainen keskivartalo kuukausi :)

COSMOS LOKAKUU - LANKKUHAASTE - TOTEUMA:

1.10: 0min
2.10: 7min
3.10: 5min (yht.12min)
4.10: 4min (yht.16min)
5.10: 4min (yht.20min)
6.10: 5min (yht.25min)
7.10: 0min
8.10: 6min (yht.31min)
9.10: 4min (yht.35min)
10.10: 4min (yht.39min)
11.10: 0min
12.10: 7min (yht.46min)
13.10: 0min
14.10: 6min (yht.52min)
15.10: 4min (yht.56min)
16.10: 0min
17.10: 8min (yht.64min)
18.10: 0min
19.10: 9min (yht.73min)
20.10: 0min
21.10: 5min (yht.78min)
22.10: 6min (yht.84min)
23.10: 0min
24.10: 6min (yht.90min)
25.10: 0min
26.10: 0min
27.10: 6min (yht.96min)
28.10: 0min
29.10: 4min (yht.100min)
30.10: 0min
31.10: 6min (yht.106min)


    Loppuun vielä kiva kisavideo PUF2018 - Suomen pisin polkujuoksu kisasta


Onni Vähäaho, Nivalassa 29.9.2018     

keskiviikko 15. elokuuta 2018

PEP VIDEOITA JA BLOGEJA

                 Alla PEP2018 videoita ja BLOGEJA. Kirjoita omasi ja ilmoita kirjoituksesi niin julkaistaan niitä täällä ja Nivalan Polku ry sivuilla.


BLOGIT

M57km  Thomas Wihlman, Oulu

Raporttia PEP2018 kisasta Nivalasta.

Olin hyvissä ajoin jo paikanpäällä kuuden jälkeen aamulla, kun lähtö oli puoli kahdeksalta. Mahassa perhoset jylläsi ensimmäisen ultramatkani edessä. Matkana oli siis Pyssymäen extreme polkujuoksun perusmatka 57km Isosydänmaan vaellusreittiä pitkin. 
 
Kun lähtölaukaus pamahti lähdin rauhallisesti etenemään kohti tavoitettani, eli maaliin pääsyä hyvällä mielellä. Olin jo tehnyt suunnitelman etukäteen taktiikastani, eli juoksen 10 minuuttia ja kävelen 5min ns. powerwalkia jossa ripeästi etenen joskin kävellen. 
 
Väliaikalähtö sopi minulle hyvin koska ei tarvinnut ohitella tai tulla ohitetuksi koko ajan kapealla polulla. Tällä taktiikalla ajattelin mennä aina 45km huoltoon asti ja sen jälkeen juoksisin loput jos jaksoin. Matka eteni kivasti ja kun saavuin 26km huoltopaikalle jossa dropbagini odotti jalat tuntuivat edelleen erittäin hyvävoimaisilta. Tankkasin, lastasin reppuni täyteen geelejä, karkkia sekä juotavaa ja jatkoin taivalta. Nk. takalenkki oli erittäin teknistä polkua kivineen ja juurineen. Välillä piti katsetta nostaa, että näkisin reittimerkit koska polku oli kasvanut umpeen. Kapeana etenevä polku teki että potkin omiin nilkkoihini niin että päästin kovia karjaisuja. Kerran potkaisin kiveen jolloin kipu oli suunaton, mutta onneksi hellitti hetken päästä. 
 
35km kohdalla huomasin juomapulloni pillin tippuneen hetki sitten ja jouduin kääntymään takaisin. Onnekseni se löytyi 100m päästä joten lisämatkaa tuli vain pari sataa metriä. Puolen päivän jälkeen lämpö nousi ja nesteenkulutus kasvoi, joten juotava loppui n. 2km ennen 45km huoltoa. Tässä kohtaa päätin kävellä huoltoon asti vähentääkseni nesteen tarvetta. Muutenkin alusta oli hyvin pitkälti suota joka teki juoksemisen entistä työläämmäksi. Huollossa join, söin ja tankkasin juomapullot täyteen. Tästä eteenpäin aina maaliin asti tiesin että polku muuttui enemmän juostavaksi, joten matka jatkui mukavasti askeltaen. 
 
Noin 5km ennen maalia jalkani alkoivat olemaan ihan tyhjät. En kyennyt nostamaan polviani juostessa, joten päätin vain juosta kaikki tasaiset kohdat ja kävellä juurakot ja kivikot. Lopulta maali näkyi edessäni ja nostin käteni ilmaan tyytyväisenä selvitettyäni elämäni enimmäisen ultramatkan ehjin nahoin. 
 
PEP2018 oli mieletön kokemus. Järjestelyt ja huollot oli huippuluokkaa. Reitti oli hyvin merkitty ja lihakeitto suihkun jälkeen maistui taivaalliselle. 
 
Tulen taatusti myös ensi vuonna ja suosittelen tätä myös muille!


VIDEOT

Jari Jyrkkä

Keijo Nivala

Onni Vähäaho



Onni Vähäaho, Nivalassa 15.8.2018

perjantai 3. elokuuta 2018

MENNYTTÄ JA TULEVAA

NORJAN UPEASTA VUORISEIKKAILU matkasta 
tässä pieni videokooste. 


 
                     Joskus puolitoista tuntia on lyhyt, joskus pitkä aika. Juna on juuri lähdössä taas asemaltaan. Känninen ääni saapuu vaunuun. -"Jaa, missä se minun paikka..ööö.. no-niin. Terve, piti lähtiä Helsinkiin asti kahtoon lasten-lasta, kun ne niin pappaa ootti". Voimakas tuoksu meinaa sekoittaa kerrotun sisällön. Loman piti loppua vasta päivien päästä, mutta työ suorastaan istuu viereeni. Koitan olla lomalla ja katsoa enempi ikkunasta näkyviä maisemia. Näkymää kuorruttaa oikealta tuleva minttuviinan maku, joka ei sinällänsä paha ole, mutta tässä on jo suoritus kestänyt tovin ja haju on saanut sävyjä.

                  Pian selviää vajaa kuuskymppisen koko elämä. Saan saman kertomuksen arviolta kuuteen kertaan. Kaikki kerrat samalla kielellä. Tämä oli helppo ymmärtää ja jo kuuden kerran jälkeen pystyin muistamaan tarinan; Elämä täynnä kovaa töitä. Paljon töitä. Paljon pois kotoa. Ero. Kallis ero.. vältellessäni tekemästä yhtään kysymystä jäi ainoastaan hieman epäselväksi alkoiko alkoholin nauttiminen ennen vai jälkeen ongelmien. Veikkaan enemmin. Raskas työ, raskaat huvit, raskaat seuraumukset ovat monen suomalaisen miehen ongelma. Sekä puhumattomuus. Moottorillisia vehkeitä osataan rapata ja kädet sotkea autotallissa, sekä väkijuoma nauttia, mutta sosiaalisuus ja vuorovaikutus näyttää olevan sukupuolemme heikkous. Sen mitä olen tulkinnut elämää seuratessa. 

                 Mies junassa on reppana. Hyvänluontosen oloinen ja kohtelias, vaikka lajilleen tyypillisen köyhäpuheinen, jos ymmärrätte. Mies, joka tarvihtis kolme asiaa. Terapian, oma motivaation ja sen jälkeen tarpeeksi jämäkän naisen. Mutta minä en edusta nyt apua ja loikkaan lopulta pois junasta pääteasemalle. Matkani jatkuu.


                 Heinäkuu ja loma on taakse jäänyt. Ahh, miten hieno kuukausi. Paljon aikaa perheen parissa. Parasta mitä voi olla. Myös 555 juostua kilometriä, liki 12 000 noustua metriä ylöspäin ja kaikkiaan 74 harjoittelutuntia. Tuo upea kuukausi antaa pohjan tulevaan - niin arkeen kuin tavoitteisiin harrastuksen puolellakin. Reilun viikon päästä lauantaina on Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2018, iloinen koko perheen tapahtuma, jossa olen toimitsijana ja kilpailujohtajana tällä kertaa. Kannustan teitä mukaan tulevia iloiseen fiilikseen ja hyviin tuloksiin. Toivotan teidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi koko kesän urheilulliseen kohokohtaan Nivalassa.

               Tässä pieni vinkki pep2018 tapahtumaan tuleville:
"Nyt kannattaa ilmottautua ennakkoon vältääksesi ruuhkaa kisa-aamuna kisapaikalla. Huomiothan, että paikan päällä ilmottautuessasi meillä käy valitettavasti vain käsiraha. Retromeininki. 😊 🏃


Ennakko-ilmoittautuminen päättyy siis Ma 6.8. Ilmoittautumalla ennakkoon säästät myös rahaa. Perusmatkalle (57km) ilmoittautuminen päättyy kokonaan jo Ma 6.8. ja Ti 7.8. klo.18.00 julkaistaan väliaikalähdön lähtöjärjestys perusmatkalle. Muilla matkoilla yhteislähtö.

Ps. Vinkkinä pakollisissa varusteissa 12, 26 ja 57km matkalla olevaksi MUKIksi. Sen voi tehdä helposti leikkaamalla joko Maitopurkin yläosan pois tai jos haluaa vielä pienemmän niin trip-mehusta leikkaa yläosan pois.

Hyviä viimeistelyjä kaikille"!


PEP2015 kisavideo
PEP2016 kisavideo
PEP2017 kisavideo



                    Oma urheilullinen katse osoittaa syyspäiväntasaus viikonlopulle, jolloin yö ja päivä ovat yhtä pitkiä. Hetkeen, jolloin kysytään äärimmäistä kestävyyttä ja sitkeyttä. Kyseessä on "Suomen Barkley Maraton", Pyssymäki Ultra Festival 2018, PUF2018 22-23.9.2018, jossa taas yritetään päästä maaliin kisassa, jossa ei kukaan ole vielä päässyt maaliin. Yritys tehdä "mahdottomasta" mahdollinen. Se on se juttu.


PUF2017 kisavideo


Onni Vähäaho, Nivalasa 3.8.2018

perjantai 13. heinäkuuta 2018

HARJOITTELUPUTKI

                   Lomalla ollessa jää enempi aikaa myös omaan pohdintaan. Oma olemassa olo selkeytyy itselle paremmin, kun on aikaa pysähtyä ajatuksien kanssa. Ja kun tämä harrastusblogi on niin myös objektiivinen näkemys omasta tilasta tähdentyy. Ja siihen tässä blogissa pureudutaankin, sillä tämä ei ole lifestyleblogi perhe-elämän ruoanlaitto tai kodinaskareista. Ne ovat minun lepoaikaa. Kyllä, luitte oikein, lepo-aikaa. Harrastukseni vahvuus on arjen helppous peruskunnon helpottaessa ponnistuksia arjessa sekä fyysisesti, että psyykkisesti.

                   Muutamia faktoja. Olen 44-vuotias. Olin aina kouluikäisenä hyvä heitto, työntö -ja voimalajeissa silloin, kun kukaan ei harjoittelut vielä mitään vaan katsottiin lasten lahjat vaivihkaa. Sen sijaan 100 metrin juoksussa olin jo korkeintaan keskitasoa ja olin myös aika kankea. 1000 metrin juoksussa olin aina luokkani huonoimpia ja olin kellomiesten kauhu. Kuten kuka tahansa lapsi niin myös minä, aloin pitään vahvuuksistani ja kehittämään niitä. Sain hieman menestystä heittolajeissa. Olin jopa parhaillaan kuudes keihäänheiton halli SM-kisoissa, kun Aki Parviainen voitti.

                  Juoksuharjoitukset olivat inhokkejani keihäänheittoaikoinakin. Mietin usein niiden tarpeellisuutta. Minun pitkälenkki oli kolme kilometriä. Saatoin juosta tuon lenkin hyvänä kesänä jopa kaksi kertaa. Jo edesmennyt rippikoulukaverini kysyikin krapulapäissään vierelläni hetken pyöräillessäni, että kannattaako se käydä edes tuota yhtä kertaa kesässä, jos ei useammin meinaa käydä. Oikeassa kaverini oli ja sille naurettiin, vaikka aataminomena samalla heilahti kurkussa. Tämä sama kaveri juoksi lapsena harjoittelematta tonnin suuvehnäsellä 3:15minuuttiin. Oltiin ehkä 4 tai 5 luokalla. Harmi, että alkoholi oli hänen heikkous. Kaunis muisto ja ajatus Janille.

                 Tässä juoksuharrastuksessa, kuten monessa muussakin pädetään. Jokainen tekee sitä, mutta harvalle se on oman pään sisällä SE juttu. Ei minullekaan. Katson omaa asemaa harrastuksessani humoristisella otteella. 44-vuotias, juoksuun täysin lahjaton, heittäjän raaminen mies juoksee noin 5000km/vuosi vuodesta toiseen. 3000m ylitys Cooperissa vaatii aina keskittymistä yhä yli 36 000 juostun kilometrin jälkeenkin. On selvää, että focus on harrastuksesta nauttimisessa, ei kehityksen optimoimisessa. Tämä on leimannutkin harjoitteluani, koska tätä termiähän sitä käytetään. Harjotellaan, harjotellaan. Eikä koskaan täysin opita valmiiksi. Se on myös tämänkin harrastuksen suola. Tosin en enää siihen pyrikkään, vaikka uskon tiedostavani miten pitäsi harjoitella, jos haluaisi optimoida tulokset. Enemmin nautin ja teen sinnepäin. Jos joku miettii miksi niin voi aloittaa kappaleen luvun uudestaan.

                 Nautin suunnattomasti juoksemisesta. Sen vapauttava tunne on koukuttava. Samalla tuntuu ja on etuoikeutettua sanoa päivän toisen(!) lenkin jälkeen illalla vaimolle, että olipa niin helppo lenkki niin kuin ei olisi käynytkään. Näin kävi tämän viikon maanantaina. Edellisenä päivänä olin juossut 21,1km. Ja tuona päivänä 30,1km, josta 17,1km tuolloin todetessani. Eli kahteen päivään 51,2km juoksua ja samalla yli 700 nousumetriä. On kiva tunne omasta fyysisestä peruskunnosta, kun tuo kaikki tuntuu nauttivan helpolta. Samalla ymmärrys siitä, ettei se sitä ole monellekaan auttaa arvostamaan harrastuksen tuomaa.


                  Tämänkertaisen blogin otsikkoon: HARJOITTELUPUTKI.

                  Tätä kirjoittaessani on juuri alkanut suuri onnenpäivä, perjantai 13. Varmaan käyn tänäänkin jonkin lenkin. Edellinen täysi lepopäiväni oli Juhannusaattona. Sen jälkeen on mennyt jo 20 päivää putkeen harjoittelun parissa, jos viime lauantain 70minuutin vaellus maastossa mukaan lasketaan. 20 päivän aikana on tullut juoksua 342km. Eli määrää ei nyt mitään mahdottomia ole tullut, mutta minulle kuitenkin ihan hyvää ok-tasoa.

                  Viikot Karhunkierros 166km keskeytys kisan (112km kohdalla) jälkeen ovat menneet seuraavasti:

Vko 21  128,5km (Karhunkierros kisa)
Vko 22   92,5km (palutumisviikko)
Vko 23   75,km (palutumisviikko)

Vko 24   122,5km (harjoitteluviikko 1)
Vko 25   96,0km (harjoitteluviikko 2) Tämän viikon jälkeen alkoi
              tuntua, että voi aloittaa harjoittelun. Myös tämän viikon
              lauantaista alkoi tämä nykyinen harjoitteluputki

Vko 26   104,5km     487nousumetriä
Vko 27   125,6km   1317nousumetriä
Vko 28    Ma-To ekat 4pv  75,0km    852nousumetriä


                 Eilen tultiin mökiltä. Oltiin viikko Kinnulan Markokylässä. Olen harrastuksestani nauttiva harrastelija, enkä elä mitenkään kilpaurheilijan kaltaista kurinalaista elämää vaan uskallan myöntää nauttivani samoista asioista kuin kuka tahansa mattimeikäläinen. Niinpä vähemmän hyödyllisesti myös grillailin joka päivä. Nukuin miten sattuu ja nautin alkoholia lomareissulla kahteen kertaan. Yksi tärkein asia onkin olla sinut oman elämän kanssa, sillä kaikenlainen piilottelu - olkoon se sitten mitä tahansa ikinä - tuo vain itselle estettä elää vapauttavan nautittavaa elämää.

                Jos jollekin on kehittynyt sellainen kuva, että tämä olisi jonkinlainen "näin kannattaa elää ja harjoittella -blogi" niin olet väärällä sivustolla. Kerron vain miten elän oman harrastukseni kanssa. En voi suositella omaa elämäntapani, enkä ota vastuuta, jos joku esim. harjoittelustani ottaa vaikutteita, eikä sitten onnistukaan itse omassa elämässään. Sen sijaan olen otettu, jos voin olla esimerkki täysin juoksuun lahjattoman keski-ikäisen miehen saavuttamasta varsin rautaisesta peruskunnosta, jossa arkiaskareet tuntuu helpolta ja nautittavalta.



Juoksuharjoitteluni Markokylässä Su - To  (5 päivää)




Pe     matkustimme mökille. Juoksin kotona lähtiissäni 6km. Juhlintaa koko ilta.



Su     Aamu: 10km 135m+ @5:26(123keskisyke)


Ma    Aamu: 13km 185m+ @5:34(130) Mekkovuori
Ti      Päivä:  7,6km@5:31(126) +91m

Ke     Aamu: Juoksua yht. 20,4km sis. 5,3km@4:29(151) 
<-lihakset terveesti jumissa. Perseessä polttelee mukavasti ja astmaatikon henki ei kule. Ei onnistu tällä rasitustasolla laadukkaat reippaatkaan. Syy ensin mainittuun:
Viim. 10pv kovia = perhereitti täysillä, Loekallion mäkireeni, puf kierros ja tuhti annos mäkisillä teillä mökillä. Liian paljon suhteessa kehittävää harjottelua. Toisin katsoen liian vähän palauttavaa. 
Mutta kiva ja helppohan se on ottaa pari päivää iisiä/lepoa. Ei mopolla mahdottomia, mutta välillä pitää koputella reenirajoja. Koko loppupäivä juhlintaa. 




                                  Markovuori

                 Mekkovuori. Alhaalla Mekkojärvi. Päijänne jäi ensi kertaan.


             5pv / 96km pääasiassa kevyttä letkutusta, mutta tehot jäi keveissä liian ylös. Kävelypätkien olisi pitänyt olla pidempiä tai niitä olisi täytynyt olla tiheämmin. Tosin lämpimät ja paikoin jopa kuumat ilmatkin vaikuttivat tähän asiaan. Vaikka tarkoitukseni ei ole optimoida tuloksiani tai kehitystäni niin on ihan harrastuksellisestikin kiva ottaa tarpeeksi ns. alapölyjä, jotta voi tuntea jalkojen keveyden ja raikkauden reipaammissa rallatuksissa. 

             Sen verran tässä on kuitenkin "normaalista elosta" pois oppinut, että juhlinnat on taas vähäksi aikaa juhlittu ja nyt on kiva taas nauttia muista asioista. On tämä elämä ihanaa! Ja ensi viikon loppupuolella alkaa taas uusi reissu. Ja mikäli olen oikein käsittänyt siellä on edessä sellaisia nousumetrimääriä tiedossa, ettei taida olla tullut monena kuukautenakaan yhteensä. 


VIDEOTA MÖKKILOMAN RETKISTÄ


Onni Vähäaho, Nivalassa 13.7.2018

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

HAAVE KESÄKSI TOTEEN HUHTIKUUSSA

                    Monilla juoksun harrastajilla on omia vakiolenkkejä ja testilenkkejä. Usein päivän päätteeksi on kiva rojahtaa sohvan tai sängyn pohjalle unelmoimaan. Niin tein minäkin eräänä talvisena päivänä pari kuukautta sitten. Mietin millaista vauhtia voisin jonain kesäiltana juosta Pyssymäellä noin 80 nousumetriä sisältävän hiekkatietivolilenkin. Tivolimainen profiili vaikeutti arviota ja teki haaveilun nopeasti liian lennokkaaksi. Sohvan pohjalla ei nousukohdat tunnu niin pahoilta kuin maitohappojen tunkeutuessa reisiin todellisuudessa.

                   Pyssymäen hiekkatietivolin pituus on tasan 11km. Se lähtee Kokkola-Kajaanitien kupeesta, noin 40m ennen Pyssymäki, puista tervetulokaarta. Ensimmäinen 2,2km reiluhkoa vastamaata, jossa kovimmillaan liki 9% nousukulmaa alikulku putkisillan päältä mentäessä. Tuolla 2,2km pätkällä 42 nousumetriä.
                  Seuraavat 5,2km enimmäkseen myötämaata. Toki matkalla pari lyhyttä nyppylää. Kuitenkin vain 8 nousumetriä, jotka tuleekin liki kaikki ns. Kärpän tilan kohdalla.
                  Tivoli jatkuu ja huipentuu. Seuraavat 1,4km sisältää peräti 30 nousumetriä, jotka tulevat terävissä pikkupaketeissa, houkutellen jalkoja todella hidastumaan.
                  Lopuksi hapottavan mäkiosuuden jälkeen pitäisi löytyä jalkaa painaa reiluun myötämaahan loput 2,2km. Todella mielenkiintoinen reitti. Pituus siis 11km.

                  v.2013 juoksin 10km sileän ennätyksen, jossa keskivauhti 4:09min/km (10km enkka 41:33). Puolimaratonin ennätyksessä keskivauhti 4:20min/km. Ehkä voisin tuolla haastavalla reitillä juosta kesän päälle kevyen ja viilentävän kesäillan tuulen vireen käydessä sopivasti shortsejen alle 4:20min/km tai vähän sen alle. Laitoin tavoitteeksi 4:19min/km.

                 Ajattelin laittaa eiliseen huhtikuun lopun testin tavoitteeksi 4:25min/km. Se tuntui sopivan kovalta, mutta jotenkin jopa realistiselta. Mitä sitten tapahtui?


TESTIJUOKSU


                 Juuri lähettäjän antaessa lähtöluvan sattui kunnon vesisadekuuro jota kuorrutti 7m/s käynyt vastatuuli, sekä edellä kuvatun reittiprofiilin myötä tuhti vastamaa. +5 astetta. Shortseilla painelin menemään. Aluksi kyllä keli otti paljaisiin reisiin, mutta nopeasti moottori lämmitti. Lähdin iloista reipasta/kovaa liikkeelle. Kuitenkin koko ajan pienellä käsijarrulla, jotta jäisi paukkuja painaa myötäiseen vähän kovempaa. Eka kilsa iloisesti 4:13. Wau. Toiseen kilsaan osui se 9% nousukohta, johon ei ollut mieltä heti alkajaisiksi iskeä, joten tuo kilsa vain 4:32. Mutta hyvä sekin. Nousun taittuessa koko geissin keskari näytti 4:23. Olin enempi kuin aikataulussa.

               Nopea vilkaisu taakse. Näin Jarrunkin läpsivän hyvin tulemaan. Pieni hymykarre siitä. Sen koimin en kuitenkaan Jarrua nähnyt. Edelisellä kerralla, neljä viikkoa aikasemmin olin juossut tämän saman testin aikaan 50:10 (4:33min/km). Silloin oli paikoin lumen vuoksi haastetta reitillä.

              Kolmas kilsa tulee rennosti 4:08. Siistiä. Neljännellä on vähän pehmeitä kohtia, silti 4:15. Viidennellä on Kärpännyppylä, sekä kosteat lumipätkät. Sekin silti 4:20. Nyt kulkee. Huomaan, ettei pikkunyppylöistä kerry maitohappoa lihaksiin, vaikka tarkoituksella otan nyppylän varsin terävästi. Toki ennen niitä aina vähän höllään. Juoksen ikäänkuin harjoituksenomaisesti, en niinkään optimoidakseni tulosta. Pidän hauskaa.

              Käännytään Nakkauksentielle. Siellä on hyvä alusta ja enimmäkseen lievää myötämaata parilla pikku nyppylällä. Kuudes kilsa 4:11. Tästähän tulee melkoinen haavelenkki! Seitsemännellä kilsalla tunnen jalkojen vain kevenevän; 4:07. Ei mitään rajaa! Innostun ja nostan hetkeksi vielä vauhtia, kunnes alan hieman himmaamaan, jotta jaksan ns. Mummunmökin nousun paahtaa hyvällä sykkeellä. Nousun alkupuoliskolla täyttyy kahdeksas kilsa, joka sekin tulee osittain nousuun tultaessa vielä 4:24. Tätä ei voi enää sössiä - nyt painetaan samantien koko kesän ajalle kaavailtun haaveajan alle, joka on sohvalla piirretty vaahtokarkki suussa.

             3km maaliin. Vielä liki kilsa napakkaa nousua. Potkin ja rullaan, ihan ei uskalla täysillä ottaa, jotta jää paukkuja painaa lopun 2,2km reiluun myötäiseen. Yhdeksäs kilsa silti aikaan 4:35, joka on nopein koskaan juoksemani aika millään lenkillä tuossa kohtaa. Eli tulin kuitenkin aika tulisesti tuon mäen omalle tasolleni :)

            Loput 2km. Aluksi tuntuu vähä hakemiselta saada alamäkirullausta päälle. Sitten se löytyy. Päätän rullata "vain" rentoa kovaa ihan kaikkia niistämättä, sillä aika tulisi menemään joka tapauksessa reilusti alle kaikkien haaveaikojen. Mikäpä sen mukavempaa kuin tehdä se raikkaalla jalalla ilman maitohappoviiksiä. 10 kilsa aikaan 4:05.

           Viimeiselle kilsalle otin pikku tavoitteeksi alittaa 4min rajan. No se näytti olevan helppo homma ja lopulta se meni 3:53 leikkisten tuuletusten kera. 11km päälle tulleet metrit näytti menneen 3:33min/km vauhdilla.


           LOPPUAIKA oli lopulta 46:51. Keskivauhti 4:15min/km. Keskisyke 161. Eli reilusti alle haavajan. On kyllä huippufiilis. Harjoittelu on tainut todella onnistua, vaikka pääpaino onkin ollut kestävyyden hankkimisessa vauhdin sijaan. Tämäkin kuitenkin osoittaa, että tällainen 11km mäkinen testilenkki kysyy ennen kaikkea kestävyyttä - ei niinkään nopeutta.

           Ilahduttavaa oli, että Jarrukin veti melkoisen tykkiajan = 50:08, eli kaks sekuntia alle minun kuukauden takaisen ajan. Taitaa äijjä painella vuoden parin sisään ohi meikäläisestä. Ja sekös on hieno homma se. Mukana oli myös Korpedo, joka taisteli itselleen varsin kelpo ajan = 1:20:31. Hyvä, Jarru, Hyvä Teemu!



 Onni Vähäaho, Nivalassa 25.4.2018