lauantai 27. helmikuuta 2016

YLIKUNTOON - PARASYMPAATTISEEN SELLAISEEN

                     Aina sanotaan, että eput laulaa njet,njet, mutta laulaa ne myös seuraavasti:

      "...tässä vaiheessa laulun aiheessa, koittaa vaihe uus, kantaottavuus. Väistyy tieltä sen erinomaisen tärkeän kysymyksen;
           Luuletko, että kitaraa soittamalla voi parantaa maailmaa? En tiedä onko näin, mutta ainakin soitan sitä oikein päin"

                   Tänään löysin "kitaran väärin päin kädestäni"... tai niin kuin yksi ALLE 2:30h maratoonari on joskus todennut: "kapulat väärinpäin perseestä"...

                   Eilen havahduin epäilemään lumisesta baanasta huolimatta ylikuntoa. Tänään kävin sen sitten toteamassa. Olen ajautunut ylikuntoon - parasympaattiseen sellaiseen. Oirekuvaa lukiessani, onneksi lievään sellaiseen. Ongelmani on lähinnä "vain" sykkeet. En saa niitä nousemaan. Ylikunto tulee usein piilevästi ja salakavalaa. Silti kehoni toimi vielä tämän viikon maanantaina normaalisti, eli viisi vuorokautta sitten.

                    Ylikunto sanaa käytetään monesti liian herkästi ja varomattomasti. Oikeasti se on (onneksi) aika vaikea saada - ja se on otettava tarvittavalla vakavuudella. Ylikuntohan on siis sellainen homma, että se on melkoinen temppu saada ja vähintään yhtä moinen temppu saada pois kehosta. Toki huumorin säilyminen edistää paranemista. Positiivisena immeisenä nään tämänkin vähättelemättä "vain" haasteena.

                     Rohkeus harjoittelussa on usein myös riski, ei mielestäni hulluutta. Kurottaessa ylemmille hyllyille voit saada milloin tahansa kirjasta päähän. On selvää, että harjoittelua tulee tässä yhteydessä tarkastella myös kriittisesti. Lapanen on uskallettava nostaa pystyyn ja myöntää virheet harjoittelussa - ja ennen kaikkea löytää ne.

                     Isoin virheeni ja ylikuntoon johtuminen on ollut (äääh!!!) liika kilometrisidonnaisuus EDELLEEN! Kyllä se nyt vain niin on, että täytyy harjoittelun monipuolistamisen yhteydessä osata unohtaa kilometrejen laskemiset. Martin Johnsrud Sundby ehti ensin. Tulen vähän perässä - unohtamaan kilometrien tuijjottamisen. Tosin Sundbyhan ei edes niitä laske. Ehkä niitä voi huvin vuoksi pitää ylhäällä, mutta nyt on OSATTAVA lukea harjoittelutunteja.

                    Tässä minun tämän vuoden harjoitustunnit ja (suluissa mikä on ollut viikon tarkoitus). Tämä paljastaa ylikuntoon ajautumisen syyn. Rytmi on jäänyt enempi ajatustasolle.


                   Harjoitustunnit              Juoksukilsat          Viikon teema
Vko.1:              14h                               138km               (Kova)
Vko.2:              17h                                133km              (Kova)
Vko.3:               9h                                71km                 (Kevyt)
Vko.4:              15h                                126km              (Kova)
Vko.5:              14h                                130km              (Kova)
Vko.6:              14h                                90km                (Kevyt)
Vko.7:              13h                                124km              (Kova)
Vko.8                15h                               106km              (Kova)


                     Määrät on olleet niin tapissa minulle, kun ottaa huomioon viikojen sisältävän myös tehoharjoituksia, että tuo viikon 6 kevyen viikon jääminen sananahelinäksi, kostautui näin raakasti. Viikolla kuusi  on ollut 14h sisällä mm. Pk2 kilsoja 12 ja Vk reipasta polulla 7km. Ihan jees määrä kevyelle viikolle, mutta vertikaalitonni oli kevyen viikon lopuksi selkeä rasitustilan hankinta kovan viikon alle kuormittamaan - ja edellisestä kovasta jaksosta palautumatta jättämistä. Eli kevyet viikot on osattava/uskallettava ottaa tarpeeksi kevyenä. Harjoittelu on sen verran rajua minulle, ettei ole yhtään vara lipsua harjoittelun rytmittämisestä.

                      Toinen asia on yövuorojen aikainen ja yövuoron loppumispäivän harjoittelu, joka on muistettava pitää poissa Vk-alueelta. Eilenhän lähin hakeen pitkää reipasta yövuorojen jälkeen. Se oli, kuten karjalankandalfi sanoi: VIRHE. Mutta anyway, sattuuhan sitä paremmissakin piireissä. Ei muuta kuin hoidellaan parasympaattinen ylikunto pois.

                     Kokeilen karistaa sen seuraavalla kaavalla: Huomenna lepo. Viikko 9 kevyt. 5 harjoituspäivää. Tunnit 5-8h. Sisältöönkin on jo ideaa. Viikko 10 perus. Viikko 11 kova ja Viikko 12 kevyt jne. palaten 2xkovaa + 1xkevyt -rytmiin.

                    Hietapuolen Bekele (Keijo) seuraa paljon harjoitteluani läheltä ja datan välityksellä. Häneltä olen saanut paljon vetoapua kehityksen tiellä ja hyviä vinkkejä. Keijon rooli kehityksessäni on ollut iso. Kiitos taas julkisestikin! :) On hyvä, että joku harjoittelua läheltä näkevä on tukena. Tänäänkin sain Keijolta hyvää vinkkiä harjoitteluun.

                     Jep, peruskunto on ottanut hyvän loikan eteenpäin. Nyt otetaan vähän keyemmin niin saadaan yläkierroksetkin takaisin käyttöön. Tänäänkin tuollainen 5min/km vauhti noin 130 sykkeillä tuntui kyllä tosi lepposelta, joten ihan hyvillä mielin jään odottaan kroppaa mukaan touhuun!

                     Suomessa, meissä kantasuomalaisissa on kumma gangiapiirre. Kun joku uskaltaa tehdä jotain erilailla, ollaan herkästi että "miten se nyt tuommosta meni tekemään". Kuten vaikkapa musiikkipiireissä Robinin "miten eskimot suutelee" musiikkivideon rohkeampi, mutta mielestäni täysin hyvänmaun rajoissa oleva musiikkivideo. Robinkin kasvaa, eikä skeittilauta ole lopuun ikään kainalossa. Nyt sitten Sanni repäs - varsin supisuomalaisin sanakääntein. Mielestäni varsin vahvaa tekemistä. Minä tykkään!



Onni Vähäaho, Nivalassa 27.2.2016 

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

PERUSKUNNON NOUSU

                       Ehjä talvi näkyy datassa ja vaikuttaa tietysti tuonne yläkertaan. Rauhallisuutena ja luottavaisuutena. Kuten eilen tuli kirjoitettua, nyt eletään määrän rasittamaa aikaa, jolloin suorituskyky on piilossa - odottaen kevään laitumia, jolloin jo pelkästään ilman lämpiäminen ja teiden sulaminen nostaa vauhtia. Toki silloin täytyy olla varovainen, sillä joka kevät nilkan seudut ovat olleet kovilla talven jälkeisen kovan asfaltin edessä.

                       En ole juuri vauhdeista kantanut isompaa huolta perustyön äärellä. Olen toki huomioinut, että suunta on oikea. Tänään havahduin, että perustaso onkin noussut merkittävästi aikaisemmista vuosista. Kova satsaus on alkanut kantaa hedelmää. Alla oleva taulukko matalantehon lenkeistä kertoo aika selvää hyppyä tälle talvelle, verraten edellisiin.



JÄRVENKIERROT HELMIKUUSSA




















maaliskuu


2016
2015
2014
2013









MATKA
23,4
22
25,2
22,1
KESKIKVAUHTI
5:36
5:54
6:04
5:38
KESKISYKE
121
124
127
131


                     Tuo 2013 on vauhdilleen lähimpänä, mutta on 10 sykepykälää isommilla tehoilla juostu, ja lisäksi maaliskuussa. Joten tuo tämän vuoden erittäin kevyen lenkin vauhti on suhteellisesti selvästi aikaisempia talvia kovempi. Toki tässä on alkanut Vk-reippaatkin heilahteleen mukavaa kyytiä aikaisempiin talviin nähden. Varmasti myös nopeuskestävyysvedot ovat lisänneet uutena ärsykkeenä kehitystä. Ehkä tunkkauksetkin (voima). Harjoittelu on ollut monipuolisempaa juosten. On ollut hankea ja polkua enemmän. On ollut ylipäänsä harjoittelua enemmän. Oikea, minulle sopiva rytmi on löytynyt. Tällä tarkoitan myös ilta-aamuvuorojen lopettamista. Harjoittelu on alkanut upota paremmin. Se on monesti pienestä kiinni. Nyt vain sitä kuuluisaa terveyttä. :=)

Onni Vähäaho, Nivalassa 17.2.2016

tiistai 16. helmikuuta 2016

PULTTIBOIS VAI TELETAPPI?

                        Muistatko pulttibois -sarjasta Ramben ja Naukkiksen (Trio Erektus), jotka esiintyivät huoltamolla musisoiden? Heillä oli huoltamon komerossa joskus jopa Kirka vieraana. Harmi, ettei YouTubessa ole yhtään "komerokohtausta". Naukkis ja Rambe muistelivat usein "Reiskan" hurjia tempauksia. Rambe oli aina jo valmiiksi latautunut nauramaan, Naukkiksen kertoessa juttuja Reiskasta. Hieman sama sävy on usein, kun vanhemmat ihmiset (joskus toki nuoremmatkin) kysyvät minulta talven juoksuista. He selvästi jo ilmeillään paljastavat odottavansa jotain kovaa settiä eteenpäin kerrottavaksi - railakkaan naurun kera.

                       Yleisestihän vallitsee käsitys, että kesällä juostaan ja talvella hiihdetään. Siis tuolla kadun pinnassa. Pitkän kauden jälkeen juoksijat lepäävät talven ja hiihtäjän kesän. Totuushan on juuri päinvastainen. Juoksijat hankkivat talvella kunnon ja hiihtäjät kesällä. Niillä töin olevilla tuki-urheilijoilla ei ole välttämättä ongelmia harjoitella 700-900h/vuosi. Ei se heilläkään "lastenleikkiä" ole, mutta harva 3-vuorotyössä käyvä - tai edes kokopäivätyössä - harjoittelee yli 700h/vuosi - tai edes yli 600h. Siis on niitä, mutta ei paljon.

                      Vuotta 2016 on menty nyt 47 päivää. Minun mittari näyttää 94 harjoitustuntia. Se on tismalleen 2h/päivä. Vähintään kova tahti (jollei hurja) 3-vuorotyöläiselle. Tasaisella taulukolla n.730h/vuosi. Tietysti nyt ollaan alkuvuodesta harjoittelun määrissä huipussaan, eikä tahti tule olemaan koko vuotta sama. Kilpailukaudella määrät laskevat hieman ja tehot kasvavat. Sitä varten tehdään kaiken aikaa pohjaa.

                      Haasteellisinta ison määrän kanssa on sen hallitseminen. Sillä isossa määrässä ei ole mitään mieltä, jollei se palvele tulosta... Jollei sitten ole kyse harjoittelunarkomaanista. Olen itse parhaillaan rakentamassa kesäksi kuntoa aikaisempaa useammasta elementistä. Osa elementeistä on otettu harjoitteluun mukaan tämän kauden tuloksia varten, osa - kuten vertikaalitunkkaukset - tulevia vuosia varten. Tosin tunkkauksista uskon olevan hieman hyötyä jo esim. tämän vuoden Pyssymäki Extreme Polkujuoksukisassa - ja kenties muissakin polkujuoksuissa.

                     Varsinkin tunkkaus elementtinä on minulle vielä sen verran vieras, etten ole kovin tarkkaa ohjelmaa nyt muotoillut. Koitan kuitenkin mahdollisuuksien mukaan pysyä kaksi kovaa/määrä viikko + yksi kevyt viikko -rytmissä. Tarvittaessa on uskallettava myös levätä. Sen verran monta sektoria on nyt viuhkassa auki, että sen hallitseminen ei tapahdu silmät kiinni.

                    Isoin asia onnistuneessa talviharjoittelussani on ollut terveys. Joulukuun parin päivän vatsatautia lukuunottamatta olen ollut terve. Myöskään vammoja ei ole ollut. Harjoittelua on ollut aikaisempiin vuosiin nähden siksi paljon - ja kovia tunteja, ettei enempääkään olisi voinut harjoitella minun harjoitushistorialla. "Kovia tunteja" tarkoitan isoa määrää juoksua lumisilla poluilla, metsässä ja jopa umpihangessa, sekä vertikaalikilometrit.

                 On muistettavaa myös, etten ole täyttänyt vielä 25:ttä. Eli en ole juossut vielä 25000km. Se meneee rikki ensi kuussa, jos ei tule terveysongelmia. Ideoin laskia juoksijan iän 1000km/vuosi. Eli minä täytän juoksijana siis pian 25. Paljonko sinä olet? Olen ohittanut puberteetin, ja elän kyvykästä nuoruusaikuisuutta juoksijana... Toisaalta vanhat herrat näkivät jo minut sitkeänä, mutta ehkä siihen on vielä matkaa :)

                    Kun harjoittelua on ollut keskimäärin se 2h päivässä niin se tarkoittaa kenkien jalkaan laittamista aina uudestaan ja uudestaan. Se on kuin TELETAPEISSA - aina uudestaan ja uudestaan sama asia. Sehän on sama mitä elämässä toistetaan päivästä toiseen paljon, siitä on tykättävä.

                   Lukijoille vinkiksi. Nyt on oivaa aikaa vielä ainakin tämä helmi ja maaliskuu hankkia juoksuvoimaa varsin lajinomaisesti. Esim. tuolla meidän vaellusreitillä on tarjolla (perhereitti) varsin hyvää, mutta hieman pakaran puristusta vaativaa polkua, sekä (etulenkki) hieman lumisempaa polkua, joka kasvattaa papua reisiin ja pullistaa pohkeita. On sitten helppoa kesällä tielläkin. Myös koordinaatio kehittyy hyvin teknisillä ja lumisilla poluilla. Tekniikkaa kannattaa myös vaalia ja seurata.

                  Kuvia tämän päivän 3h 23min metsälenkiltä.

               I-SR2014 Pelastupiste 2. Luonto on tyyni ja rauhallinen. Lumipeite kaunis kuin postikortissa.

                   I-SR2014 Pelastupiste 9. Tästä on PEP2016 kisassa n.10,4km maaliin, kun maali sijaitsee ensi elokuussa Pyssymäen "stadionilla".

                          Ahman vai Karhunjälki? Askeltyyli ei sopinut jotenkin hyppimällä etenevälle Ahmalle. Askelväli oli ajoin iso. Jälki on myös kovin pyöreä. Viime kesän poikueen karhu? En tiedä. Nämä on hankalia.


Onni Vähäaho, Nivalassa 16.2.2016        

maanantai 8. helmikuuta 2016

RISKISTI USKOEN...

                     ELÄMÄÄN...


                     Kauppa jono on tavanomainen. Vanhanajan tyylinen työmies on jonossa edelläni. Heijastintyöpuku. Sopivasti likainen, kuten kasvot ja kädetkin. Kauppakorissa kymmenkunta oluttölkkiä. Ehkä perheen (jos on perhettä) emäntä on hakenut muut jääkaapin täytteet. Yhtä kaikki, mies on selvästi hyvällä tuulella. Veikeä ilme päällä. Kassaneidin ilme viestii: "hoh-hoijjaa, ei vois vähempää kiinnostaa". Tämä ei haittaa miestä. Työpäivä pulkassa, kaljaa liukuu hihnalla ja kortin saldokin näyttää riittävän. Mies ostaa myös muovipussin. Sormet on työmiesmäisen pulleat - pussi ei aukea kätevästi. Tästä rakentuu miehen mielestä oiva aasinsilta ja syötti kassaneidille: -"Aukasekko sinä tuon pussin suun ko...sulla on varmaan karhiammat sormet". Kassaneiti ei voinut näyttää enää synkemmältä. Mies jatkoi vain hyväntuulisena matkaansa. Mies uskoi riskisti asiaansa. Jos ei antanut niin ei ottanutkaan.

                    Tämäkin kaveri taitaa tietää minne on menossa? Usko on kova. 

                    Minun laajassa kaveri ja tuttavapiirissä on väkeä laidasta laitaan. Nopeasti mietittynä ei yhtään ensimmäisen kappaleen kaltaista, vaikka värikkäitä persoonia riittää. :) Joukossa on myös eri tavoin uskonnollisia kavereita/tuttavia. Usko on hyvin henkilökohtainen juttu, ja sitä on monenlaista sorttia. Eikä uskonto tai sen puuttuminen ole ollut koskaan hidaste kanssakäymisissä. On rikkaus kuunnella erilaisia elämänarvoja ja ajatuksia, jopa ateistisia. Itse uskon - kuten olen varmaan aikaisemminkin kirjoittanut - elämään. En oikein ymmärrä sitä, että noin 2kk ikäisenä pidetään päätä vesiastian päällä ja päätetään hepun uskonto. Mutta ei siitä enempää.

                   Monet hengelliset ystävät/tuttavat ovat melko velmuja laillansa. Yksi kaveri juoksutti kerran yli 2h lenkin seassa minua umpihangessa ja tuuppi vielä selästä vauhtia... Toinen kaveri huhuili pimeässä kuusen takaa täysin arvaamattani, täysin äänettömässä metsässä... Kolmas kaveri soitti kerran minulle kertoen, ettei jaksa mennä lenkkiä loppuun - ei jaksa ottaa enää askeltakaan. Kaveri hoiperteli suolla. Jotenkin sain hänet uskomaan, että kyllä sitä vaan jaksaa. Ja niin kaveri jaksoi. Riskisti uskoen.

                  Tänään päätin hävitä! Sadasosalla. Menin ns. "mietaan alueelle" ja ostin mämmiä. Kaksi rovetta heti, kun kerran ensimmäinen meni toissapäivänä huomaamatta. Kauppaan mennessäni näin tutun auton pihassa. Arvelin auton omistajan kysyvän oonko juossu. Aloin valmistautua siihen. Ajattelin olla nokkela ja heittää jotain nasevaa. Vaan ei kysyny. Sano vaan että terve. Niin...mitäkö olisin sanonu? Vielä ei oo tuhatta kilometriä tälle vuodelle. Enkä olisi valehdellut.

                 Eilen päättyi salaharjoitteluineen noin 130km juoksuviikko. Paljon polkua taas ja uutena tunkkausta. Kruununa eilinen hallittu testivitonen, vähän varaa jättäen. Tuo taisi olla hyvä veto, sillä tänään on tuntunut reidet paljon paremmilta. Tänäänkin on tullut nimittäin taas liikuttua. Aamulla kahden legendaarisen alle 3h maratoonarin kanssa yli 4h lumikenkäkävely.


                      Voi hitto, että on hyviä tyyppejä! Sellasta juttua ja tarinaa, että oksat pois. Kyllä sai nauraa. Kiitos, ystävät. :) Tuli monta elämänviisautta ja totuutta. Kaikkea ei vihti tähän kirjoittaakkaan (heh,heh..). Mutta sanotaanko vaikka näin tiivistetysti, että kukapa sitä pieremättä kusee. Loppu jää polulle... Oli kyllä joko jaloille oudompaa hommaa toi lumikenkäily tai sitten varusteet ei sopineet minun koipeen. Rakon alut tuntu jo ½h kohdalla ja lopputulos oli varsin tuhti:

          
                      Mutta eipä noista haittaa oo terveelle immeiselle. Compeedin rakkolaastari vain ja meno jatkuu... ja niin jatkui.

                      Iltapäivällä vielä vähän tankattuani ja pienet nokoset otettuani uskaltauduin lähtä vielä hölkkään rentoa Pk2:sta perhereitille. Olipas yllättäen varsin raikas jalka! Pikkasen vajaa 12km tuli verta kierrätettyä ja elämää tuoksuteltua. Ihan joka lenkillä ei ole voinut olla noin huoleti. Oli tässä nimittäin yhellä lenkillä minun takana mies joka puhui amfetamiini juttuja, ja jälkimmäinen oli voittanut nyrkkeilyssä Ruotsin mestarin kaikin tuomariäänin. Ihan ei tohtinu hartioita päästää rennoksi.

                       Täytyy kyllä sanoa, että ilman tätä melko tuhtia harjoittelumäärää en olisi koskaan kokenut elämässä näin paljon aitoja asioita. Olen saanut kuulla monenlaista tarinaa ja päässyt jakamaan monet onnistumiset ja kompastumiset. Olen saanut kuulla aika ajoin monenlaisia myyttejä itsestäni. Toisaalta en ihmettele - onhan sitä melkoisia lenkkejä välistä tullu tehtyä. Totuus on kuitenkin varsin valju: Hyvin tavallisen kuolevaisen tapaisia lenkkejä teen aika usein - ja varmasti myös yllättävän rauhallisella vauhdilla. Tosin niitä lenkkejä tulee tehtyä aika usein. Usein kaksi kertaa päivässä - ja joskus jopa kolmasti, mutta harvemmin.

                      Nyt tuntuu taas oikein hyvältä ja jaksavalta. Kahdella edellisellä viikolla tuli reenattua kovaa ja kohtuullisen hyvästi tuli myös määrää harjoitusten kovista sisällöistä huolimatta. Kahteen viikkoon tuli noin 246km juoksua. Nyt on kevyt viikko. Se alkoi tosin 5h15min harjoituspäivällä. Mutta se oli kyllä helppoa tekemistä. Treenin rasittavuus tuleekin tehoista. Jopa tuollainen yli 200km juoksuviikko pelkkää kevyttä on paljon helpompi kuin kova juoksuviikko 120-130km väliin. Ainakin omalla kohdalla. Yksilöllisiä eroja tuonkin suhteen varmasti on.

                    LOPUKSI


                    Minulle sanottiin tänään, että oon justiinsa parhaassa iässä. Oon kuulema justiin siinä iässä missä ihminen on SITKEIMMILLÄÄN. Oon siis SITKEÄ kaveri. Tuolla sanallahan on tosin monenlaista tarkoitusta. Jotta se tarkoittaa vain SITKEYTTÄ juoksun kanssa niin lopetetaan tämä SITKEÄ jauhaminen :=)

                   JOS OIKEIN USKOO - VOI SYÖDÄ VAIKKA NETFLIX SARJOJA PURKISTA - MIKÄLI SANNIIN ON USKOMINEN




Onni Vähäaho, Nivalassa 8.2.2016

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

LASKIAISSUNNUNTAIN 10KM TESTIJUOKSUT

                       Reilun kuukauden tauon jälkeen oli jälleen Uikko-Amisristeykseen tullut muutama innokas testaamaan omaa nykykuntoaan. Sää oli tälläkin kertaa nollan tuntumassa, kuten oli Uuden Vuoden juoksussa. Nyt oltiin yksi aste lämpimän puolella ja vettä satoi. Harmittavasti alusta ennätti pehmetä muutaman tunnin kestäneen vesisateen seurauksena ja aamulla napsakkaalta tuntunut alusta oli vain kaunis muisto.

                       Olin itse tälläkin kertaa ajanottopuolella. Määrää ja tehoja oli tullut taas tälle viikolle. Lisäksi uudet harjoitusmuodot, mäkitunkkaukset ja umpihankijuoksut, laittavat lihaksiston eri tavalla testiin. Niiden hyöty korjataan sitten myöhemmin. Sen verran kuitenkin ajattelin reipastella, että päätin juosta 5km pätkän hallittua kovaa. Ja hyvinhän se onnistui. Alusta ei tukenut raastoa, joten oli hyvä hieman helittää maitohappojen yrittäessä hypätä pöksyihin. Lopussa tuli sitten myötätuulessa vähän kiristettyä ja harjoituksesta jäi oikein mukava maku. 5,08km 21:48. Olin itse mitannut aamulla reitin ja halusin varmistaa, ettei kenekään gps näyttäisi alimatkaa. Näyttikö? Tasan 5km aika oli gps:n mukaan 21:30, mutta tuo 21:48@4:18 on se varmasti riittävän matkan aika. :=)

                       Mervi, Virve ja Teemu juoksivat varsin tasaisen oloisesti. Mervin viimeinen kilsa osui omalle loppuverryttelylle. Lyhyen aikaa pohdin, jaksanko vielä juosta Mervin loppukirissä mukana. Onneksi jaksoin ja sain vähän hjelpattua ystävää maitohappojen kuohutessa. Ilokseni huomasin vauhdin kiihtyvän loppua kohden ja juoksu näytti silmämääräisesti pysyvän hyvin kasassa.

                       Testipäivää oli kunnioittamassa Asko "Häkki-Ako" Häkkilä. Nivalan top10 maratonilla. Noin 2:55 on hänen maratonennätys. Itse Askohan tuumi muutama vuosi sitten, että: -"päälle kahen tunnin se on...eikö se niin oo monella muullakin". Hieno ote on tuolla legendalla urheiluun - ja miksei ihan elämään itseensäkin.

                     Kiitos juoksijoille ja Askolle! Seuratkaapa yhteislenkki-ilmoitteluja. Seuraavat testijuoksut ilmaantuvat pian sinne. Niitä tulee olemaan sekä tiellä että polulla. Ei muuta kuin kaikki rohkiasti mukaan.


LASKIAISSUNNUNTAIN 10KM TESTIJUOKSU


10km 

Mervi Vähäkangas        48:12   (eka 5km 24:03, toinen 5km 24:09)
Virve Närhi                   51:56   (25:21 ja 26:35)
Teemu Korpela             1:00:02  (28:48 ja 31:14)

5km

Onni Vähäaho        21:48  (eka 2,5km 10:58, toinen 2,5km 10:50)


Ps. Muistakaa ilmoitella vertikaalihelmikuu saldoja!!!!


Onni Vähäaho, Nivalassa 7.2.2016

CROSBY LENTÄÄ

                       Crosby lentää ja Aleksander Barkov hamuaa samoille siiville... Tässä linkki Crosbyn uran seuranta sivulle...

                        Amerikan aikaa 6.2.2016 Sidney Crosby saavutti 900 tehopisteen rajan ottelussa Florida Pantherseja vastaan. 677 ottelua ovat tuottaneet nyt 902 (324+578) pistettä. Crosby johdatti joukkueensa hurjaan takaa-ajoon 0-2 -tilanteessa, joka päättyi voiton tanssiin.

  
            Crosby saavutti 900 pistettä 11:sta nopeiten liki 98-vuotisessa nhl-historiassa.  


    Aktiiveista nopeiten 900 pistettä ovat saavuttaneet:

      1. Sidney Crosby          677 ottelua
      2. Jaromir Jagr            681 ottelua
      3. Alex Ovechkin         764 ottelua 
                  
                         Vastapuolella pelasi tietysti tilastolegenda, Jaromir "kohta 44-vuotta" Jagr. Jagr puhaltelee kynttilöitä kakusta helmikuun 15.päivä. Jagr rikkoi 1100 SYÖTTÖpisteen rajan edellisessä Floridan pelissä.

                        Myös potentiaalinen tuleva suomalainen supertähti osoitti jälleen mariolemieuxmaista viileyttään uransa ensimmäisessä alivoimamaalissa. Kerrassaan kaunista katseltavaa.

Onni Vähäaho, Nivalassa 7.2.2016

















keskiviikko 3. helmikuuta 2016

TÄHDET KOHDILLAAN

                       Aamulla herättyäni näin kaksi sellaista videoklippiä juuri päättyneeltä NHL-kierrokselta, että kahvi unohtui melkein juoda.

                       18-vuotias pelaaja loukkaantui hankalasti 3.11.2015. Ehti tehdä 12 pistettä, 13 ottelussa. Oli poissa 37 ottelua, tasan kaksi kuukautta. Ehti juuri täyttää 19-vuotta viime kuussa. Olisi iän puolesta päässyt vielä Suomen voitonjuhliin päättyneisiin nuorten MM-kisoihin. Minkälainen lahjakkuus hän onkaan. Viime yönä paluupelissä tehot: 1+2. Ja mikä maali??? Ei jätä ketään kylmäksi!
                               VAI HÄ!!! ?? !!!


                       Vaisun alkukauden pelannut Sidney Crosby, 28, on vihdoin päässyt huippuiskuun, eli siihen maagisen jäljen jättämiseen, mihin hänen kohdallaan on totuttu koko hänen uransa ajan. Viimeiseen 8 peliin 14 (8+6) pistettä! Lähes 2p/ottelu. Viime yönä "cooli" hattutemppu. Uran 9:s. Eikös se olekkin helppoa, kun on lajinsa uno?


                        Kyllä tuossa kahvinjuonti unohtuu... Crosbylta puuttuu enää 2 pistettä 900pisteestä! Tuleeko seuraavassa?

Onni Vähäaho, Nivalassa 3.2.2016             

maanantai 1. helmikuuta 2016

HELMIKUUN HAASTE - VERTIKAALIHELMIKUU

                         Eli helmikuun teemana on kerätä nousumetrejä. Jokainen voi tähdätä omaan maaliin. Olen luonut kolme tavoitetasoa:

A= 10km (10 000 nousumetriä) nousua kuukaudessa (MÄKIKENRAALI)
B= 5km (5 000 nousumetriä) nousua kuukaudessa (MÄKIMAJURI)
C= 2km (2 000 nousumetriä) nousua kuukaudessa (MÄKIKERSANTTI)

                        Nivalassa kaksi esimerkki nousumetrien keräyspaikkaa (tunkkauspaikkaa): a) Linnnanmäen Kalajokipuolen rinne, joka on alamännyltä ylätappiin 125m pitkä ja sisältää 24nousumetriä/nousu. Eli 1km = 42 nousua ja 2km = 84 nousua jne... Nesteenristeyksen ylikulkusillasta saa 10m/nousu, joten siellä kestää kyllä tunkata jo 1km:kin 100kertaa...
                       Hiihdon puolella esim. Pyssymäellä oleva "tissilenkki", eli kun käy ne molemmat alalenkit (n.2,6km) niin siinä on yhteensä nousumetrejä noin 45m verran. jne.

                       Lisää vaihtoehtoja: Hiihtäjät 5km Pyssymäellä +90m, 2,5km +45m ("tissilenkki"), aurinkolatu +40m... Polkujuoksijat: Perhelenkki +40m, Etulenkki +80m.

                       Toki vaihtoehtoja on paljon muitakin, puhumattakaan muualta haasteen vastaanottavilla. Sovitaan, että käy sekä juoksu, kävely ja hiihto. Pääasiahan se on, että takapuoli nousee sohvalta ja ote on rento kuin tuore kanelipulla.

                         TSEKKAA VIDEO NIIN PÄÄSET FIILIKSISSÄ


 VERTIKAALIHAASTEEN VASTAAN OTTANEET (Ilmoittautuessa ei tarvi ilmoittaa tavoitetta, sen kun alkaa rykimään nousuja ylös ja ilmottaa vaikka viikon päätteeksi nousumetrit)

tilanne 29.2.2016 klo.21.00


VERTIKAALI


HELMIKUU
2016






Kokonais


nousumetrit




Heikki Uusivirta
8015 metriä
Kaisa Saarimaa
3931 metriä
Onni Vähäaho
3120 metriä
Sauli Päivärinta
2700 metriä
Jari Junno
2680 metriä
Jussi Mökkönen
2482 metriä
Anne Tölli
2000
metriä


FINAALIPÄIVÄ 29.2.2016 KARKAUSPÄIVÄNÄ - SILLOIN ON HYVÄ KARATA MÄKEEN!!!


Onni Vähäaho, Nivalassa 1.2.2016