Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlapyhät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlapyhät. Näytä kaikki tekstit

torstai 30. huhtikuuta 2020

HUHTIKUU 2020

              Huhtikuussa tuli sitten liikuttua paljon. Varmasti aivan liian paljon ja vailla mitään kovinkaan järkevää ajatusta. Lopputulema on kuitenkin, että kuun lopussa olen terve, enkä yhtään sen enempää jumissa kuin ennen kuun alkuakaan. Ulkoilu on kivaa, mutta tietysti sitä voisi yrittää välillä levätäkkin.

             Tuntuma on, että astmani on pahentunut, enkä saa enää välttämättä hiillostettua itsestäni sitä maksimia mikä oli vielä talvella parhaillaan - 174 tietämillä. No, katsotaan. Toki lihasten krooninen jumikin pois sulkee sykkeen mahdollisuutta päästä ylös, kun on jatkuvasti vähintään pieni sykejumi päällänsä. Ehkä jossain vaiheessa voisi käydä astmatesteissä, mutta kiirettä ei ole, sillä olen vain omaksi iloksi liikkuja. Asiani on ns. kiireetön, eikä vaikuta normaalielämääni.

            Ehkä suurin muutos mitä olen menneen talven ja tämä kevään aikana tehnyt on, että olen mielestäni saanut muutettua juoksutekniikkaani enempi mm. reisilihaksistoa aktivoivampaan suuntaan. Olen muuttanut ns. hölkkä-askeleen juoksuaskeleeksi. Hölkkäaskel on aika tyypillinen ultrajuoksijan askel, mutta kuluttaa pitkän päälle niveliä. Juoksuaskel on taas muutenkin teknillisesti järkevämmän ja mukavemman tuntuinen. Kokemusta on molemmista.


Tässä hyvä videoselvennys ylläolevasta:



HUHTIKUUN SUMMAUS ALLA



                                     HUHTIKUU        VUOSI 2020 YHTEENSÄ



Ulkoilu tunnit                 64h                  223,0h
Juoksu                    506,3km              1665,7km
Hiihto                       14,9km                197,3km
Lumikenkäily              0,0km                    9,0km
Kävely                       10,1km                  26,0km
Pyöräily                   216,8km                466,4km

Nousumetrit              8 944m               
35 106m 

Pullopantteja                0,40e                    44,1e
(tavoite 183e/vuosi)


                Hyvää Vappua kaikille! 

Ps. Panttitavoite karkasi hieman omien koronan varotoimien takia. Ehkä nyt jo uskallan alkaa keräämään pantteja, kun käsitys koronasta on selkeytynyt. Terveyttä kaikille!



Onni Vähäaho, Nivalassa 30.3.2020

keskiviikko 5. helmikuuta 2020

KARKAAKO KÄSISTÄ?

            Ilman suunnitelmaa liikkuessa on mahdollista, että liikkuminen karkaa käsistä. Olen liikkunut nyt viimeisen viiden päivän aikana noin viisitoista ja puoli tuntia. Noin 90 tunnin kuukausi vauhdilla. Reilu kolme tuntia päivässä. Tuosta kahdeksan ja puoli tuntia lumipolkureiteillä. Karkaako käsistä? Vastaus on yllättäen varsin helppo: Ei.

           Viiden päivän isolta kuulostava annos liikuntaa on vain niukasti yli puolet viimeisimmän kilpailuni suorituksesta. Pääsin kuitenkin tänään jo ns. tunnelmaan. Eilen oli hieronta kahden edellisen päivän noin seitsemän tunnin treenin jatkoksi. Samana iltana (eilen siis) kävin tyhjäkäynnillä hölkkään kävelypätkillä höystettynä reilun 12km iltatunnustelun. Oli kylmä tuuli ja mittari oli ilman tuultakin -13. Tuuli tekee pakkasesta purevan.

           Tänään aamulla kävin kolme minuuttia päälle kolmen tunnin lumipolkulenkin. Jopa oli keräileminen. Tuota toisaalta kutkuttavaa tunnetta olin jopa hieman kaivannut. Ja kuten joskus edellisinäkin kovempina treenijaksoina niin nytkin, neljän-viiden tunnin päästä olin jo valmis katsomaan uutta lenkkiä silmiin. Illalla kävin kolme varttia Nesteen mäkeä varsin kevyesti neljään kertaan teijaten puolelta toiselle plus tasaista alle että päälle. Eli ihan tälläinen harjoittelun määreet täyttävä viiden päivän jakso.

           Sopivasti jopa henkisiä tuntemuksia, jotka liittyvät olennaisena osana tiukempaan treeniin. Ne voivat olla ensimmäisiä kertoja "tiloihin" ajeleville hieman pelottaviakin, mutta ajan kanssa niiden kanssa oppii olemaan. Katsoessani tämän tiukemman viisipäiväisen tehoja niin huomaan pysyneeni varsin maltillisissa lukemissa. 65% alle 123 sykkeen toimintaa. Ihan hyvä, sillä aimo annos on tullu tehtyä tuolla hankipoluilla, jossa syke nousee helposti.

          Nyt ois tarkoitus vähän himmata ja koittaa löytää paremmin tuonne hiihtoladuille. Tänäkin iltana harkitsin pitkään hiihtämään lähtöä, mutta toisaalta onneksi kävin hölkkäämässä, sillä tietynlainen juoksutoiminnan säilymisen tieto antaa aina rauhaa tuleville päiville. Hieman lumisessa Nesteenmäessä toiminta oli varsin jaksavaa.

          Tänään oli hauska sattuma, kun satuin vuoden 2013 maratonin Suomenmestarin kanssa samaan aikaan Pyssyyn. Sain seurakseni mestarin kuudelle ensimmäiselle kilometrille. Hietapuolen Bekele juoksi tänään "vain" talviperhereitin (hieman vajaa 12km) Pyssystä. Itse jolkottelin ns. "talvi pep26km lenkin". Kotia päästyäni katsoin, että liki seitsemäkymmentävuotias mestari oli juossut lopun vastamaakilsat kohti Pyssyä noin 5min/km. Saa siinä nuoremmat irvistää - huh-heijjakkaa! Hietapuolen Bekele on suurin juoksu idolini. Olen etuoikeutettu saatuani ammentaa häneltä oppia jo liki 10 vuoden ajan. Taisimme tavata Bekelen kanssa vuonna 2011. Sen jälkeen on juostu aika paljon yhdessäkin.


      TIEDÄTKÖ MIKÄ LISTA?


          Connor McDavid, Edmonton Oilers
          Leon Draisaitl, Edmonton Oilers
          Nathan MacKinnon, Colorado Avalanche
          Mikko Rantanen, Colorado Avalanche
          Sebastian Aho, Carolina Hurricanes
          Auston Matthews, Toronto Maple Leafs
          Mitchell Marner, Toronto Maple Leafs
          Elias Petterson, Vancouver Canuks
          Patrik Laine, Winnipeg Jets
          Jack Eichel, Buffalo Sabres
       

          Niin, kaikki tämän päivän ehdottomia NHL-supertähtiä, mutta kuka heistä voittaa ensin? Kellään yllä olevista ei ole vielä Stanley Cupia.


         LOPUKSI 


           Onhan Runebergin päivä. 

           Lunta kaunoo, näkökenttä ei ole aivan vapaa. Punainen urheilupusakka kuitenkin kiinnittää huomioni. Siellä nuori mies tulee tyttönsä kanssa reippaasti kävelten samaa risteystä kohden. Ah, tämähän olikin tuttu pari. Salapitovelvollisuus, mutta sanotaanko, että mies oli Toar Koppola ja nainen Hilkka. Kiireetöntä jutustelua. Tunsin eläväni, vaikka vasen kenkäni osoitti jo iltalenkille.

         Kuuntelin hieman puolivillaisesti uutisia, mutta siinä puhuttiin jotain vanhempien vapaista. Siinä todettiin, että synnyttävä osapuoli saa hieman enemmän vapaata - kait. Synnyttävä osapuoli. Konservatiivisuuteni häiritsee edelleen. Pää on jäänyt jossain määrin 90-luvulle. Auttaisiko uusi sovellus tai jotain muuta?

          Suopursut polun laidalla lumen suojassa. Jotenkin vielä etäällä. Kesällä ne kutittelee sääriä paikoin. Kyyt on vielä koloissaan, eivätkä tiedä minun kulkevan horroksensa aikanakin täällä. Uppoudun hetkeksi näkymään ja sitten nostan kaulani suoraksi. Pyssymäki 10km kyltti näkyy. Jaha, kohta tämäkin lenkki on taas juostu. Löydän itseni täältä usein. Viihdyn täällä, sillä tämä on sisäinen viettini. Tuntuu kuin minut vain tuotaisiin tänne ja sitten vapaudun. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 5.2.2020

perjantai 21. kesäkuuta 2019

JUHANNUS YÖN TAISTELU


Läksin kotvan sivu kasin eilen illalla torstaina Iso-Sydänmaanreitille, aikeissani juosta koko i-sr2014 vaellusreitti ns. pep57km. Suunnittelinkin reissua viemällä mm. 2x1,5L juomatäydennystä optimaallisiin kohtiin käyttäessäni aiempaa kokemusta reitiltä. Mukaan latasin 1,5L vettä, joissa osassa oli magnesium poretta ja osassa elektrolyyttiporetta. Energiat oli kaikki kannossa. Samoin joitakin perustarpeita, joita tapaan reppuuni laittaa liikkuessani juosten tuolla reitillä. Lisäksi laitoin varalta myös ohtalampun reppuun. 

Pistelin helppoa reipasta. Kilsavauhdit oli siinä muutaman sekunnin päälle 5minuutin ekoilla kilsoilla. Perhereitin ulkopuolelle, ns. sydänmaanosuudelle siirtyessäni vauhti pysyi kivan ripeänä, vaikkei askel ollut ihan sitä parasta tällä kertaa, mutta kello tykkäsi. Askel oli/on riskistynyt lisääntyneen mäkiharjoittelun ansiosta, joten se ilmeisesti kompensoi tilannetta vähän huonomman kulunkin päivänä. 

Yhdeksännellä kilsalla homma vaikeutui, kun lorvinlinjan alkaessa polun peitteellisyys lisääntyi äkisti reitille tavanomaisilla pätkillä tälle aikaa vuodesta. Vielä ei oo ehitty alottaa rimmeröintejä. Taitoin nilkan aika kipeästi, mutta lyhyen ontuminen jälkeen pääsin vielä takas liki samaan rytmiin. Seuraavalla kilsalla taas sama uudestaan. Sama vasen nilkka taas. Nyt askel muuttui varovaiseksi, sillä tuolla reilun kilsan pätkällä ei juurikaan nähnyt mihin jalan laitat. Oli koloa ja kiveä jne. 

Mainostyyliin, eikä siinä vielä kaikki. Ilmeisesti parina päivänä nautittu vichyvesi alkoi todella kuplia mahassa ja puskaan huusi äkisti. Ympärillä oli kasapäin sääskiä jo tässä vaiheessa. Pulkkismainen tunnelma, kun 11:sta kilsalla aralla nilkalla laskeuduin kyykkyyn operoimaan. Operaatio oli pitkä (3min) ja tuskallinen mulle ja nautinnollinen sääskille.

Tuskainen ja tekninen parin kilsan pätkä alkoi jäädä taakse. Fenix 5:n ainoa huonopuoli (vai onko sekin lopulta vain kulkijan etu?) on, että paikoin mehtässä se joko oikoo mutkia tai jopa kadottaa gps yhteyden hetkeksi. Kaikki kilsat ei syvemmällä siitä(kään) syystä olleet aivan niin hitaita mitä data näyttää. 

Pesäneva ylittyi ja meno oli kohtuu riskiä kipeähköstä nilkasta viis. Varovaista toki, mutta kohtuullista. Peitteellisyys oli selvästi lisääntynyt ruohoisilla pätkillä. 8kk hukassa ollut hyvä talvihanskani oli nostettu Iso-susilehdossa ystävällisesti kepin nokkaan! Kiitos siitä löytäjälle. ⚘ 
 Pesänevantie ohittui kaikista alkumatkan ongelmista huolimatta liki kisavauhtia. Ihan ei juoksu tuntunut niin hyvältä, mitä kello näytti. 

18:s kilsa. Taimikon loppupää ja taitan nilkan taas. Nyt nilkka on todella arka. Olen kuitenkin muuten hyvissä voimissa, joten päätän mennä kuitenkin polkua pitkin eteenpäin. Liekkö nilkassa hanavipu, sillä vatsa alkaa uudestaan möyriä. Nyt täytyy sanoa, että olin varautunut vain kahteen kyykkyyn paperin puolesta. Ihan koko rullaa ei ollu mukana. Kipeällä nilkalla ja ulospyrkivän tavaran seesteistämällä menolla jatkoin kohti n.23km kohdalla olevaa vesikätköäni. Kummallista, mutta useat kilsan olivat edelleen kaikesta huolimatta erikoisen hyviä. Huomasinkin syytä analysoidessani, että juoksutyylini on aikaisempaa hyökkäävämpi, joka näköjään kuljettaa kulkijaa nopeammin eteenpäin. 

Kätköllä pikkasen yli 2:30h. Varjolankangas. Ei mitään pysähtymismahdollisuutta. Kaikki on tehtävä kaiken aikaa edeten, myös lötköpullojen täytöt. Sääskiä on niin paljon, ettei niiden husiminen näy oikeastaan mitenkään omassa olossani. Koko kroppa alkaa olla nyt myös huolella kupattu. Eka kertaa tulee mieleeni: Ristus mikä reissu - ja todellakin, soijjaa meinaa taas pukata ja nyt muuten sitten kuulostaa olevan Juhannus ajasta huolimatta sellainen nopeampi toimitus tyrkyllä. Pidätän minkä pystyn, sillä en halua ajatella uusintaa jonka koin 11:sta kilsalla. 

Syyryssä on ulkovessa. Mutta kuinka ollakaan mahaväänteet katoaa yllättäen puolikilsaa ennen käymälää ja kaaran erittäin eläneen lippalakkini kanssa katsomattakaan Syyryyn päin kohti mäyrän ja laihan kivikkoa. Nuo vatsanveto-ongelmathan meinaa sitä, ettei nesteet ole imeytyneet. Eikä kunnolla energiatkaan. Ihminen ei ole tällaisten ongelmia kanssa kaikki voipa vaan laskua on alettava lyhentämään. 

Vauhti tippuu. Gps:kin katoaa välillä. Osa kisoista venyy. Muillakin on ollut tässä kuussa gps:n kanssa ongelmia takaosan kivipätkillä. Se on jo melko herranjeera-aluetta se. On kokeiltu venäläistenkin gps:ää. Vielä heikompaa. Jaloista alkaa tosiaankin loppumaan uskalluksen lisäksi myös voima. Kaadun mäyrän kivikossa juuri siitä syystä. Piesty rätti. Ja vääntelee taas kuin merkiksi, mutta menee ohi. Ja pakko täältä on päästä poiskin. Puolivälin kyltillä ajasta 3:22h. Laskin jossain vaiheessa meneväni tasan kolmeen tuntiin. Minulla ei ole ollu sama meno enää hetkeen. Se näkyy nopeasti kellossa. 

Tuntuu, että kaikki metsän sääsket ovat kanssani, ja kiihkeästi. En tiedä voisiko lippalakkini olla enempi märkä. +21 oli lähtiessä, eikä kylmä oo vieläkään. 33:s Kilsa tulee 6:10. Eli jalat oli tuossa kohtaa vielä ehkä enempi vain maastoarat kuin tyhjät. Tuossa kuitenkin puolet metsääkin. Paasinlinjalta käänteessäni Pykylle päin säikähtää astetta isompi kaveri pusikossa ilmeisesti yllättävää tuloani. Olen nähnyt joitakin kertoja miten hirvet lähtee. Sanoisin, ettei tämä ollut hirvi. Tämä puisteli pajukoita mennessä. Molempien puoleisesta kunnioituksesta johtuen en jäänyt puhutteleen ilmeistä yön nallea. Vaikuttava hetki. Jos joku pohtii niin ei pelottanut tietenkään, mutta hetki oli täynnä erilaisia tunteita; reitin piiskaama, omien virheiden piiskaama, uteliaisuus ja kunnioitus. 

Hieman Pykyn jälkeen voimani alkavat ehtyä. En ole enää hetkeen pystynyt noudattamaan auttavastikkaan energianottoani mahaväänteiden vuoksi. Juomaa on mennyt ihan suunnitellusti. Ehkä energiavajeestakin johtuen minulla alkaa olemaan kova jano. Tuntuu, etten jaksa enää juosta ollenkaan soisimmilla, sinällänsä ok. pätkillä. Kangaspätkillä kylläkin. Voimat vähenee kovaa vauhtia ja on käytettävä aikaisempien tuntemusten tulkintaa. 

Pesänevantiellä tulee täyteen 40km. 4h57min. Noin 7-7:15h vauhissa. Nuo on katsottu jälestäpäin. Tuossa vaiheessa focus oli selviytymisessä. Pitkissä reissuissa kyse on paljon selviytymisen arvioinnista. Kokonaisvaikeassa tilanteessa teen järkiratkaisun ja otan täydennys nesteiden täytön vauhdissa (sääskiä tulee koko ajan lisää! Mistä niitä riittää?) sääskien kipatessa nyt myös naamaani intohimoisesti. 

Liki viiden tunnin Sydänmaa tanssin jälkeen tiellä juoksu on yleensä kovin hankalaa ja vaivalloista. Niin nytkin, mutta yllättäen pystynkin pitämään varsin hyvää vauhtia. Paikoitellen jopa alle 6min/km. Onko sääsket noin nopeita lentämään? Ne ei tippuneet vauhdista missään vaiheessa. Olen mennyt siksi harvoin täällä teitä pitkin, etten ole aluksi varma onko tietä pitkin enempi, vähempi vai samanverran. Mutta suopolkua pitkin tällä vaikeustasolla ei juomatkaan ois riittäneet. 

Sääskiä alkaa olemaan ajoittain sakeina parvina myös. En jaksaisi kaivaa repusta hyönteismyrkkyä jota laitoin lähtiessäni mielestäni muidenkin puolesta. Lopulta noin 4km ennen Pyssyä on hyönteismyrkky kaivettava repusta. Ja se auttaa, ehkä reilun kilsan verran. Olen arvatenkin jo houkutteleva tuoksuinen. Edes alle kutosen kilsat ei sääskiä lannistaneet. Tulipahan tämäkin nyt tietoon 45-vuotiaana. Oppia ikä kaikki. 

Lopulta selviän Pyssyyn. Matkaa kertyi 55,9km, eli ehkä kilsan vähemmän kuin polkua pitkin olisi tullut. Aikaa meni 6h39min. Datat: Garmin, Strava. En uskalla edes arvailla paljonko sitä olisi menny polkua pitkin. Nesteen -ja energian vetohommat saattoi tosiaanki johtua minulle sopimattoman kivennäisveden nauttimisesta parina edellisenä päivänä. Peitteellisyydelle ja siitä seuranneille nilkan vääntämiselleni en toki voinut mitään. Palautumattomuus oli tiedossa ja se saattoi osaltaan vaikuttaa etenkin vatsa - ja aineenvaihdunta-ongelmiin. 

Hyvää oli silti paljonkin. Kolhuista ja vaikeuksista huolimatta tekeminen oli pitkään edistynyttä. Ominaisuudet on parantuneet vauhtia lukuun-ottamatta. Pystyn helpommin pitämään tasaista ja jaksavaa vauhtia parantuneen voiman ja sitä kautta askelkontaktin edistyksen kautta. Pehmeän polun voimattomuudesta huolimatta jaksoin juosta minun tasolleni varsin hyvää tie juoksua välin 40-56km. Jalat on nyt ehjät. Nilkka vähä jäykempi, mutta ei mitään estävää. Varsin kova reissu. Joka ei jäänyt pelkästään tuohon suoritukseen vaan heijastui vielä kotiin. 

Suihkussa meinasi lähtä taju. Se piti tehä osissa. Vaje oli suuri, sillä en ollu pystyny juurikaan nauttimaan energiaa viimeiseen kolmeen tuntiin suorituksen aikana. Toki vähän, muttei likimainkaan riittävästi. En ollu varma oksettiko vai mitä, mutta lopulta sain osittaista helpotusta istuttani kaakelilla. Ainoa jota sain alas oli puolikas banaani ja pari kulausta Colaa. Vaimon hoiva kuitenkin rauhoitti oloa ja lopulta pienen vessarallin jälkeen pääsin jokseenkin uneen. Herättyäni viisi tuntia myöhemmin pahaa teki edelleen. Nyt sain kuitenkin pienissä erissä jotain alas ja olo on alkanu helpottaan. 

Ristus mikä reissu! Näin minä tieosuudella yhden metsäpeurankin. Ja muistinko mainita myös sääskiä. Jokainen reissu opettaa ja vahvistaa. Ja edelleen on tältä vuodelta isr-kokoreitti kiertämättä. Olenko tullut vanhaksi? Reitin olemassa-olon aikana tämä on historiallista, etten ole reittiä kerta pyyhkäisyllä kiertäny jussiin mennessä. 

Hyvää Juhannusta itse kullekin taholle! Ja tervetuloa reitille!

Onni Vähäaho, Nivalassa 21.6.2019

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

JOULUKORTTI - TEILLE KAIKILLE

               Tykkään olla rohkea elämässäni. Teen asioita, jotka tuntuu hyvälle, mutta voivat näyttää joskus sivullisista hieman omituiselta. Usein moni haluais itsekin, muttei kehtaa tai uskalla. Kannustan olemaan rohkeasti oma itsensä.

               Juoksuharrastus on muuttanut minua ihmisenä. On arvioijan asia, miten hän muutokset näkee. Itse tykkään, että mieleni on rauhallisempi. Toki tykkään paljon fiilistellä ja tuuletella elämässäni. Voisin kuulemma siinä mielessä vielä rauhoittua, mutta kun hyvä olo pursuaa yli kattilasta. Edes lantion / lonkanalueen lihasten palautumattomuus ei ole vähentänyt hyvää oloani, joka tulee innosta elämään. Se on suurin juoksusaavutukseni. Aluksi muutoinkin olin tulostavoitteellisempi. Oli joku 5km, 10km, puolimaratonin tai maratonin aika mielessä ja niiden omien ennätysten parantaminen. Elämä poluilla on muuttanut suhteeni juoksuun ja kilpailemiseen. Kaikki otetaan mitä annetaan, ja sitä mitä ei saada, ei tarvi jäädä murehtimaan, sillä juokseminen on kuin jäätelöä, joka syödään saadakseen hyvän olon.

              Viimeisimpänä hassutteluna olen alkanut joko pyöräillen tai hölkkäileen keräileen pantteja, jos on sattunut pejantai - lauantai - sunnuntai -akselille vapaata. Näin oli mm. eilen. Kävin reilun 15km jalottelemassa ja samalla keräsin pantteja 9,4euron edestä. Saattaahan se vähän olla koomisen näköistä, mutta pokka pitää (heh,heh).



             Toisena uutena ajatuksena olen ajatellut keventää hiilijalanjälkeäni lopettamalla Joulukorttejen lähettämisen. Tämä siis jo näin varhain ystävilleni ja sukulaisilleni tiedoksi, ettei kannata odottaa enää joulukortteja, sillä HYVÄÄ JOULUA voi toivottaa ilman korttiakin. Minulla on varmaan satakunta ystävää, sukulaista tai tuttua, joille on tullu toivotettua Hyvää Joulua joka tapauksessa, vaikka on aikaisemmin kortinkin lähettänyt. Kortti on menettänyt merkityksen. Tykkään muutenkin Joulusta enempi tunnelmaltaan, en siitä, mitä kaikkea hössötystä ja ylimääräistä hommaa ja rahan tuhlaamista siihen liittyy. Tärkeintä on pysähtyminen oman perheen kanssa.  


TÄSSÄ ON MINUN JOULUKORTTI TEILLE KAIKILLE!
 

 HYVÄÄ JOULUA 2018
 JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2019

TOIVOO VÄHÄAHON PERHE



Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 2.12.2018 

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

ULTRAHÄPEÄÄ

                Kaukana Alaskan koilisosassa elämä on ankaraa. Kylmällä talvella on puolensakin, sillä vuonojen järvet jäätyvät ja osa karaistuneista asukkaista lähtevät tuolloin huskyvaljakoiden kanssa hakemaan puutavaraa ja kalaa. Ilma on hyinen, mutta koiravaljakot helpottavat, sillä huskyt jaksaa - ovat koirarotujen ultraajia. Avaraluonto ohjelmassa kerrotaan, että hurjimpina päivinä päivämatkaksi saattaa tulla jopa 50km sitkeällä huskyvaljakolla isäntineen. Kunnoitettavaa touhua ja raakaa hommaa kulkea noin pitkä matka elannon eteen. Silti, päivämatkana 50 kilometriä... No se on 50 kilometriä.

                Tänään on tullut kuluneeksi kuusi viikkoa, kun Suomen pisin polkujuoksu, kutakuinkin kahden ja puolen työpäivän mittainen juoksu suoperäisellä reitillä päättyi osaltani 114 kilometrin huoltoon. Sen jälkeen tuli kolme viikkoa otettua kevyemmin. Alle 100km juoksuviikkoja reilusti. Nyt kaksi edellistä noin 122km ja 131km. Jo harjoittelua minulle. Tällä viikolla olen juossut vasta noin 30km ja on sunnuntai-aamu. Siihen on syynsä.

                Reilun tunnin päästä seison hiljaisen tien päässä. Todennäköisesti sunnuntaipäivänä on muutoinkin hiljaista, sillä kello tulee olemaan 8, kun käynnistän Garmin connect sykekelloni. Tarkoituksena on juosta 100km tiellä. 27 kierrosta noin 3,71km luuppia. Aivan - kaverini totesi: -"Ei sinulta ainakaan ideat lopu - 100 kilsaa marraskuussa". Hieaman silti hävettää ilmoittaa juoksevansa näin pitkiä matkoja tiellä, kun Alaskassakin 50km koiravaljakoilla on tv-kamaa. Nämä tempaukset tahtovat mennä paikoin yli ymmärryksen? 

               Tunnelma on hyvä. Toissapäivän viimeinen verryttelylenkki tuntui hyvältä. Tuntuu, että ole jälleen kerran saanut nostettua suorituskykyä parin edellisen hyvän viikon ansiosta. Nopeasti treeni tarttuu ja se on innostavaa. Mutta katsotaanpa kuinka käy. 100km marraskuussa ei ole lastenleikkiä. Monenlaista pitää ottaa huomioon. Illalla ollaan viisaampia miten siinä onnistuin. Kolme tuntia sain nukuttua, senkin unilääkkeellä. Minulla on nykyään harvoin vaikeuksia saada unta. Olinko noin latautunut?  No, oikeastihan yhdellä lyhemmällä yöllä ei ole juurikaan merkitystä. Ehkä se johtui eilisen illan liian pitkistä päikkäreistä.

               Jatketaan aiheesta illan suussa tai huomenna.


              Kun juna on porskuttanut höyryveturin lailla pufinkin jälkeen poluilla, tuli harha-illuusio, että alusta-ku-alusta niin ennätyksen paukkuu ja juhlat jatkuu. Tämän(kin) harrastuksen karmanlaki on vain se, että jossain vaiheessa monet kovat suoritukset ottavat hintansa. Tänään oli maksun aika.

              Minä, Hietapuolen Bekele ja Ylimäen iloiset veljekset, Lasse ja Arttu, olivat kanssani luuppia kiertämässä. Yksi luuppi oli 3,71km. Ylimäen veljekset veteli omaa harjoitustaan hissukseen ja veistelivät mukavia aina vastaan tullessa tai minun ja Bekelen heidät ohittaessa. Alku lähtikin suunnitellun lupsakkaasti liikkeelle. Rennon helppoa perusjuoksua. Eka kymppi 50:36.

             Aluksi oli pari kierrosta tien pinta paikoin jäinen ja joitakin suttaavia askelpareja tuli siellä täällä, mutta se oli niin vähäistäja lyhyaikaista, ettei siitä tuntunut haittaa olevan. Tien pintaan tuli pian pitoa ja selkein jako reitillä oli, että aina viimeinen vajaa kaks kilsaa puskettiin 4-5m/s olleeseen syksyiseen vastatuuleen. Siinä panin merkille, että vaikka tunteen ja tehot pidin samoissa kuin myötätuulessa, tuntui reisissä jäykkyyttä vastatuuli pätkällä. Myötätuulipätkällä reidetkin aina rentoutui ja meno oli tosi kivaa. Toinen kymppi kesti 52:21. Siinä oli mukana jo jonkun verran eväslaukulla kapisteluakin. Yhteensä oli mennyt aikaa 1:42:57 20 kilsaan.

             21km kohdalla remmiin liittyi Gebre-Bolt, joka kiersi pari rundia mukana. Meno oli kaiken aikaa samanlaista, niin kuin sadalla kilsalla hyvä onkin olla. Tuuli vähän navakoitui ja vastatuulessa piti enempi keskittyä, ettei turhaa nojaa siihen vaan koittaa rullata rennosti. Silti aina reisi kiristyi - ja myötäleellä löysäsi. Noin 28 kilsan kohdalla, kun alettiin lähestyä kahdeksannen kierroksen vastatuulipätkää alkoi reisiä jumittaa, mutta jotenkin hammasta purren kaikki meni niin, ettei tehoja tarvinnut lisätä, eikä vauhtikaan juuri pudonnut - vielä.

             Yhdeksännellä (Hietapuolen Bekelen viimeinen kierros) jumituska oli jo melkoinen. En kovin isoa numeroa siitä vihtinyt kanssajuoksijoille tehdä, sillä en viitsinyt kitistä, kun olivat hyvänhyyvvyyttään tulleet tsemppaan ja juokseen mukana. Kolmas kymppi 53:17. Kokonaisaika 2:36:14. Eli edelleen todella tasaista, kun huomioi, että tällä kympillä jo viimeiset kaksi kilsaa oli melkoista tuskaa.

             Bekelen lähdettyä mukaan tuli saman tien Jarru ja Korpeedo. Korpeedo juoksi omaan tahtiin ja Jarru mukanani. Harmitti omien jalkojeni tilanne, mutta ei auttanut. Yritin rentouttaa, mutta ei. Sykekkin alkoi hiljalleen laskia, kun vauhti laski jalkojen jäykistyttyä yhä laajemmasti joka paikasta. Reidet, sääret, lonkka/lantio. Pohkeet oli koko ajan hyvät. Täällä ei ollu soita. Kymmenes kierros oli melkoista tuskaa. Koitin isoimmat tuskat pitää sisällä. Vaihdoin kokeeksi viellä vaimennetummat kengät, mutta meinasi nauru päästä pian niillä liikkeelle lähtiessäni. Oli kuin olisi maratonkisan jälkeisenä iltana lähtenyt puujaloilla verrytteleen. Kuin piestyt. Peli poikki 11 kierroksen ja 40,8 kilsan jälkeen. Neljäs kymppi oli jo paljon kävelyä sisältävää ja kenkien vaihtelua yms. retkityyppistä toimintaa kuin juoksua. Neljäs kymppi 62:24 kaikkineen taukoineen päivineen. Koko 40,8km testi 5:31min/km keskivauhdilla ja suht iisillä 134 keskisykkeellä.

             Gebre purkitti homman mielestäni hyvin. -"oli hyvä testi ettei tullu nyt ruvettua palautumattomana salakavalasti hivuttaan tehoja ylös". Ja monet muutkin, totesivat samoilla linjoilla. Että hyvä, kun tuli testattua. Ja olisihan se ollut ihme, jos olisi tämäkin vielä mennyt kaiken kukkuraksi kunnialla. Pufin jälkeen kuitenkin mm. 15h sauvakävelyvaellus ja perään hurja I-SR2014 koko reitin kierto ennätysaikaan. Raja se tuli vastaan, ja ennen kaikkea nyt minulle tällä haavaa oudolla alustalla. Ei hirvetkään viihdy asfaltilla kuin hetken.

            Nyt otan ns. lepojakson. Eli ihan lepoa. Sauvakävelyä alle 110 tehoilla, eli tunkkausradalla kevyesti jossain vaiheessa. Sen lisäksi salia voisi kokeilla ottaa ja matolla ylämäkikävelyä. Eli rauhoitusta juoksusta. Lepoa paljon ja 2-3 kertaa viikossa jotain matalatehoista. Sellaista se on lepokausi. Katsotaan miten kauan sitä nyt on hyvä pitää, mutta ainakin kaksi-kolme viikkoa. Katselin jo eilen, että tiistai 11.12. on minulle se päivä, kun aloitan ohjelmoidumman harjoittelun. Silloin lopetan yövuorot maanantaina, joten tiistaista on hyvä aloittaa, kun ollaan ns. joululistalla ja töitä on vähemmän. On kiva aloittaa harjoittelu, kun on paljon vapaata.

            Iloista talven odotusta kaikille! Pitäkää huolta toisistanne!

Onni Vähäaho, Nivalassa 4.11.2018

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

JOULUHUUMORIA - TREENEJÄ JA TIUKKOJA UUTISIA!!!

                        Lopettakaapa se hössötys ja keskittykää tunnelmaan.




Onni Vähäaho, Nivalassa 20.12.2017

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

JOULUN MERKIT

                  Hiljainen tie. Yhdet tuoreet auton jäljet juuri sataneen hennon pakkaslumen pinnassa. Tuskin tuumaakaan sadetta. Nainen katsoo tiukasti eteensä kuin haukka männyn latvassa myyriä etsien. Tielle alkaa tulla hieman mutkittelevaa askelparijälkeä. Viimeinen kappale karaokessa on jäänyt vissiin lippaaseen, sillä "Aikuinen nainen -kappale" jyrähtää saaden punatulkunkin hörhistämään siipiään. Eloa tiellä. Ääntä tiellä. Tämä kappale saattoi sopia paremmin tälle tielle. Ehkä edellinen meni paremmin? Oli kenties tuoppejen takaa huudeltu mukavia. Ja sitten.. "Aikuinen nainen". Ajoitus.

                  Ohi kiitävä hetki. Pian laulu loppuu ja myyränmetsästysilme vaihtuu eläväisempään katseeseen. Nainen töksäyttää ilmoille sanaparin "me too" tympääntyneen oloisena. Hän olisi toivonut jonkun puristavan. Poikkeus karmivassa vyyhtissä, jossa jokainen puristus on ollut liikaa.

               Hieman tuonempana asiat kelaantuvat ja hyppivät. Ilta on toisenlainen unessa. Joku puristaa! Ääh, hiusharja oli jääny pakaran alle sänkyyn sukeltaessa. Nainen tuhahtaa, pieraisee ja jatkaa untaan. Elämässä on kaikkialla samantapaisia aihioita. Neljä seinää. Niiden sisällä ja ulkona toivoa, sekä unelmia. Ja pettymyksiä. Vähän tunkkaisempaa tai raittiimpaa ilmaa. Notkeana tai ränsistyneenä. 

                Toisaalla lenkkeilijä taiteilee tiellä. Pitää ja ei pidä, luistaa ja ei luista. Sohjoa ja sulaa. On kuin joulupöytä - kaikkea mahdollista. Metsäpolulta löytyy vielä lumen alta sulaakin. Ja kaikki on lopulta yhtä. Kun lenkkeilijä on juossut yli kuusi tuntia tulee hänestäkin myyrän metsästäjä - ilmeeltään. Ja saattaa puristaa, nimittäin kenkä, joka on liimaantunut veden ja pakkasen kera.

                 Nainen (ei vielä "henkilö") tekee usein Joulun. He eivät halua tietää sitä todellisuutta, että sieltä se tulee tekemättäkin. Kalenteri johtaa meidät sinne. Mutta kun on traditioita ja kaiken pitää näyttää hyvälle. Marras-Joulukuussa naiset saattavat tehdä helposti rakennusalan yksityisyrittäjän tuntimäärän Joulun eteen. Ilman lisiä. Onhan se tietysti jostain pois, kun naiset tekevät Joulua yötä päivää. Sängyssä on tilaa. Yövalo ei häiritse. Kaikki kertyneet vaatteet lattialle on omia, ei sekoitu. Ei tule vedettyä pinkkiä aamulla päälle. 

                 Joulun jälkeisinä välipäivinä tuntuu kuin kaikki olisi vain ollut kaukaista unta. Vaikka Joulun ja Uuden Vuoden väli ei ole kuin viikon, tuntuu se helposti kahdelta kuukaudelta. Joulu on kaikessa kauneudessaan melkoinen matka monella tapaa. Ei ole ihme jos tilaisuuden tullen on kiva kajauttaa pimeään tyhjään tiehen vaikka "Hopeinen kuu" ja tehdä kunnon käden heilautus vahvistamaan hetkellistä irrottautumista todellisuudesta. 

                 Joulu ottaa ja antaa. Sinä saat valita. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 10.12.2017

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

ENNÄTYS JA SUOMI 100 VUOTTA

                    Suomen 100 -vuotis ITSENÄISYYSPÄIVÄ. Hyvää juhlapäivää kaikille! Toivottavasti juhliminen on mahdollisimman paljon asian juhlimista eikä siihen millään lailla liittymätöntä ylensyömistä -ja/tai juomista. Juhlapäivät kun pakkaavat olemaan "lupa syödä"ja "lupa juoda" päiviä. Siis pitää nauttia joo, mutta kohtuudella. Asia edellä. Ei ähky, eikä persekänni. Minä juhlistin kahvikupilla ja Snickersillä.

                    Tänään oli ohjelmassa "joku testijuoksu". Takana on reilu 10 viikkoa edellisen kauden lopusta. Ensin neljä palautusviikkoa ja nyt on alla kuusi täyttä viikkoa harjoittelua. On ensimmäisen testijuoksun aika.
                    Haastetta toi tähän päivään kolmen päivän takainen Taunonmäessä tehty vertikaalitonni harjoitus. Harjoitettavuudessa on kehittämistä. Edelleen kolme päivän päästä on reidet jumissa ja jalat vauhtikestävyysjuoksuun raskaat. Ajattelin silti lykätä kovempaa ravia. Ajatuksella "jospa ne siitä aukeais". Ehkä minun pitäisi muistaa, että olen 43 -vuotias harrastejuoksija, enkä 25 -vuotias kilpaurheilija, joka AUKOO paikkoja kilpailemalla. Mutta aina voi koputella omia rajoja ja ravistella harjoittelua. Ja saattaahan se aukaista...no tuskin, mutta on joskus vähän aukaissutkin.

                    Harkitsin ennen näitä jumeja 10km tietestijuoksuakin. Nyt oli kuitenkin selvää, ettei tie-iskutuksesta ainakaan mitään tulisi, joten valitsin Iso-Sydänmaan reitin ja sen Talviperhereitti osan, joka on himpun alle 11,8km. Tuossa polkua puolet reitistä, joten iskutus olisi armollisempi.

                  Kävin edellisenä päivänä lukemassa alustan tilaa. Kyllähän siellä sitä vielä sitä teknistä on, kun lunta on niin vähän ja osa mutaikoista on jäätyneet kokkarepelloksi, jossa tarvittaisiin HERKKÄÄ jalkaa, jota ei nyt siis ollut mukana.

                 Aamulla kävin tosi aikasin 5,1km verrytteleen. Sitten söin aamupalan ja otin vielä reilun tunnin unet ja toivoin, että harjoitusohjelman sisältö olisi vaihtunut unien aikana. "Joku testijuoksu", voihan "joku idea" taas, mitä olin omaksi päänmenoksi suunnitellu! Seitsemännellä viikolla harjoittelussa on hyvä hetki kuitenkin vähän katsoa missä mennään. Kakkukin lässähtää, jos aina vaan lisätään uutta kerrosta. Välillä pitää vähä maistaakkin.

                 Saavuin Pyssymäellä välillä innoissani, välillä haukotellen. Kuvasi hyvin olotilaa. Hoh-hoijjaa, mutta joo.. Reilu kilsa lämmittelyä. Ei edes kunnon avausvetoja vihtiny ottaa. Tunsin jo, ettei kaikkia saa tänään ulos. Pitää vaan koittaa edes räpistellä jotain. Sitten vaan käynnistän kellon ja GO, GO!

                  Juoksu lähtee hienoiseen myötäiseen, mutta aika kovaan peilijää tiehen rullaan aika kivasti. Eka kilsa 3:53. Menee mukavasti enempiä yrittämättä ja tempomatta. Tiesin, että vauhtini on noussut, eikä tässä ihmeellistä sillä tavalla. Jossain mailin kohdalla (1,6km) keskari edelleen sama, mutta tunnen kuinka jalkojen raskaus ja jopa hivenen maitohappoa alkaa kertyyn reisiin. Sykkeet vain jotain 158-160, eli helposti 6-8 pykälää alle anaerobisen kynnyksen. Ei pitäisi missään nimessä hapottaa, mutta kun lihas on niin jumissa niin veri ei kierrä ja käy näin. Koitan vain löytää jotain rentoutta - ja onnistun hieman. Toinen kilsa 4:04. Tämän oisi pitänyt mennä ekaa kovempaa. Sitten menee, kun homma toimii.

                  Kolmas kilsa, joka päättyy jo hyvän matkaa polun puolelle. Metsään sukeltaessa keskari koko hommalle edelleen tasan 4:00. Tuossa on mukavasti nyt löysää, joka on kiva sitten tuonnempana vuolla pois. Ehkä jopa 10sek/km? Kolmas kilsa 4:14.

                 Neljännellä kilsalla onkin sitten jo sitä muhkuraa ja mutkaa. Pätkä myös lumista pitkosta. Unisen mitäänsanomatonta tekemistä. Jotenkin onnistun kuitenkin muistamaan, että voi sitä vähä koittaa potkia. Neljäs kilsa 4:45min. Viides kilsa on jo vähän selkeämpää, mutta sitten moottorikelkka-uralla on näin raskaille jaloille vähän liikaa vauhtia laskevaa. Viides taas 4:45min.

                 Kuudennella kilsalla olen jo kauan sitten tajunut, ettei tästä nyt mitään tule. Päätän kuitenkin olla luovuttamatta. En jaksa selitellä. Siispä koitan vain selvitä tästä loppuun asti, vaikka jalat haluaisivat vain yläkerran katselevan maisemia. Kuudes kilsa kuitenkin 4:57. En ole koskaan juossut tätä kilsaa alle 5minsan. No johan.

                 Seitsemännellä kilsalla alustan puolesta melkoista Tivolia. Koko setin heikoin kilsa, 5:14min. Havahdunkin välillä, että hei - nyt pitäis vähä tehä töitäkin, eikä vain chillailla. Koitan terästäytyä, unohtaen sen lähes aina samantien. Kahdeksas kilsa alkaa aueta kuitenkin jo metsäsilmukan sulkemiseksi ja saan ajoittain joitain askelpareja lentämään jotenkin-kuten. Kahdeksas kilsa taas maastoon nähden hyvä, 5:08min.

                 Jotenkin on kuitenkin koko ajan vain sellainen jarru jaloissa. Ei vain lähde. Toisaalta tunnen, että voimaa on, ja tajuan sen juoksunkin aikana, että kehitystä on tullut kunnossa. Yhdeksäs kilsa kaikesta surkeasta tunteesta huolimatta eka kertaa tällä matkalla alle viiden minsan. 4:56min. Niin sitä vaan tultiin taas tielle, ja lopun 2,8km vastamaa osuudelle.

                  Koitan ja yritän, mutta ei vaan käynnisty kunnon ravi. Kymmenes kilsa 4:35min. Koko ajan tälle reitille parhaita kilsoja silti. Se innnostaa yrittämään olemaan asiallinen loppuun asti. Mitään kiriä ei tänään kuitenkaan tule. Se ei innosta, eikä siitä tähän kohtaan mitään lisäarvoa olisi. Koitetaan vain olla tasaisen yritteliästä loppuun asti.

                 Viimeinen kokonainen kilsa 4:28min. Onhan se syvältä, mutta eipä oo toisaalta ennen tässä kohtaa tuota vauhtia päässy. Joten otetaan pois tuokin kuleksimasta. Loppu vajaa kilsa on muistuttelua, että "koita nyt ees juosta loppuun asti". Loppu-aika 54:18min. Keskivauhti 4:37min/km.  Entinen ennätys (56:15min) paranee lähes kaksi minuuttia, vaikka tehotkin jäi tosi alas. Keskisyke vain 159. Vähän maratonsykkeitä korkeampi. Veri ei kierrä kunnolla reisissä. Jumia on. Ja hapottaa. Syödään ja levätään, sekä palautellaan kevyellä hölkällä tästä neljä päivää ennen ensiviikon määräviikkoa.


TALVIPERHEREITTIVERTAILU  -  ENNÄTYKSEN KEHITYS
(Vertailussa joka kerta alusta noin 9/10, eli täysin priimalla alustalla ei oo tullu vielä kokeiltua. Toki tämäkin ihan riittävän hyvä oli)


                                    2017                     2016                         2015

AIKA                        54:18                     56:15                         59:13
KESKISYKE              159                         162                          161

KILSA-AJAT

1                                 3:53                      4:15                           4:48
2                                 4:04                      4:15                           4:41
3                                 4:14                      4:23                           4:37
4                                 4:45                      4:43                           5:09
5                                 4:45                      4:41                           4:50
6                                 4:57                      5:03                           5:19
7                                 5:14                      5:08                           5:31
8                                 5:08                      5:16                           5:30
9                                 4:56                      5:10                           5:18
10                               4:35                      4:46                           4:50
11                               4:28                      4:39                           4:48


Matka n.11,8km.

 Onni Vähäaho, Nivalassa 6.12.2017

lauantai 24. kesäkuuta 2017

3.JUHANNUSPOLKUJUOKSU

                   Järjestyksessään kolmatta kertaa tuli pidettyä Juhannuspolkujuoksut pep2015 kisasta tutulla 10,5km reitillä. Vuonna 2015 juostiin vielä ilman pitkoksia. Tuolloin mukana oli Kalakankaankarjut, eikä noita aikoja ole sittemmin edes kutiteltu. Anssi Koirikiven 43:35min jäi rauhaan myös tänään. Sen sijaan juuri vuonna 2015 naisten reittiennätyksen juossut Aino Jääskeläinen oli taas paikalla. Ja toipilaanakin Aino paransi omaa vanhaa reittiennätystä lähes minuutilla. Olkoonkin, että nyttemmin on sitten pitkostakin reitillä muutama sata metriä yhteensä.

                   Tällä kertaa mukaan oli lähtenyt 16 immeistä nauttimaan komeasta Juhannuspäivästä. 16 astetta ja puolipilvistä. Se tuntui paljolta kolean aattopäivän jälkeen. Vajaan kahden tunnin tapahtuma kaikkinensa. Paljon hymyä ja omia ennätyksiä, sekä uuden innon löytämistä. Monen kasvoilta kuvastui kuinka tämä tapahtuma taisi olla askel säännöllisempään kuntoiluun. Sehän on parasta, mitä näistä voi saada.

                   Itse emmin starttaamista pitkään. Harjoittelin tuossa 8 päivään 158km ja tälle viikollekin tulee selvästi yli 100km annos juoksua. Tuli lisäksi tiistain pitkällä lenkillä innostuttua juoksemaan kevyellä lenkillä soiden yli. Näin ikämiehenä se ei oikein sellaista näköjään kestä. Ja tuntui pari päivää, että olin tainut juosta itseni pihalle reenihommista vain 1½ viikon harjoittelun jälkeen. Hävetti. Alokasmaista innostumista. Innostuminen ei ole vielä kuntoa. Pari kevyttä päivää kuitenkin palautti ja eilen oli jo varsin kepeä jalkapari alla. Tosin onnistuin eilen taittamaan nilkkani ja se oli arka vielä tänäänkin startin alla. Lähdin kuitenkin kokeilemaan.

                   Ja kylläpä kannatti! Entinen ennätys parani peräti yli kaksi minuuttia ja olin poikien sarjassa hienosti toinen. Kertoo 43-vuotias poika. Juoksu oli reitin vaihtelevan alustan ja profiilinkin takia hankalaa löytää sopivaa rytmiä ekat 5km. Jälkimmäinen osa oli vahvaa tekemistä raskailla pätkillä. Se mahdollistikin reilun ennätys paranemisen.

                  Poikien sarjan voittajaksi juoksi vasta 16-vuotias Lasse "Rock" Raudaskoski. "Rockymainen" otsapanta päässä Nivalan juoksutulevaisuuden yksi kärkinimistä juoksi komeasti alle 48 minuutin. Eikä siinä vielä kaikki vaan "Rock" oli vetänyt yhdessä risteyksessä harhaan ja tehnyt 800m lisälenkin. Nuorelle tähdelle matkaa kertyi 11,3km 4:15min/km keskivauhdilla. Jos "Rock" olisi pysynyt radalla, olisi hänen loppuaika ollut tuolla keskivauhdilla peräti 44:38min! Pitääköhän tässä kohta laittaa Haapajärven hurjille terveisiä (silmänisku).

                  Kiitokset kaikille osallistujille, toimitsijoille ja katsojille!!!


JUHANNUSPOLKUJUOKSU 2017  - PEP 2017 ESIKISOJEN - 

TULOKSET


Tytöt:

1.Aino Jääskeläinen    54:14 (Uusi reittiennätys)
2.Virve Närhi              62:34
3.Päivi Lassila             63:27
4.Elisa Nevanperä       76:12

Pojat:

1.Lasse Raudaskoski    47:56 (Juoksi 800m ekstraa)
2.Onni Vähäaho           51:03
3.Jussi Mökkönen        53:05
4.Teuvo Hautamäki      60:07
5.Markku Mehtälä        63:08
6.Jarkko Turunen          63:42
7.Harri Jokela               63:45
8.Henri Kuki                 64:14
9.Joni Laakkonen         65:39
10.Vesa Nevanperä       73:20
11.Teemu Korpela         85:20
xx.Risto Lassila             43:50 (Sovellettu matka)


KISAVIDEO




Onni Vähäaho, Nivalassa 24.6.2017      

lauantai 25. kesäkuuta 2016

2.JUHANNUSPOLKUJUOKSUT

                        Iso-Sydänmaan vaellusreitin perhereitti osalla (10,5km) vietettiin jo toista vuotta peräkkäin ns. "Urheilijoiden Juhannusta". Juhlanäyttämönä toimi vaellusreitin perhereitti osa, jossa kosteusluokka oli tänään 6/10. Viime vuoteen verraten pitkosta tulee reitille noin 700-800m verran, joka helpotti jonkun verran juhannusreippailijoita.

                       Paikalle saapui lopulta peräti 22 juhannuspäivän iloista liikkujaa. Viime vuonna itseään vastaan kisaajia oli 17, joten tämä täytyy tulkita kasvuna, vaikka Haapajärveltä ei ehtinyt tällä kertaa paikalle kuin Lassilan Päivi. Haapajärvisethän olivat viime vuonna sankoin joukoin paikalla ja tekivät sellaiset reittiennätykset 8/10 kosteusluokan reitillä (ilman pitkoksia), ettei niiden rikkomiseen ollut tällä kertaa eväitä. Sen sijaan kaikilla oli päämääränä saada hiki pintaan, hyvä olo ja mukava nälän tunne. Ja siinä onnistuttiin.

                     Kiitokset kaikille mukaan tulleille ja toimitsijoille/ kuvaajille !!!

Tässä Kuvia ja tulokset. (Kuvat @Päivikki Turunen)


LÄHTÖKIIHDYTYS...
NAISTEN 10,5km VOITTAJA Elina Läspä (59:02) kaikkien aikojen toiseksi nopeimmalla naisten ajalla tällä reitillä.

MIESTEN 10,5km VOITTAJA Erkki "Fly Erkki" Vähäsöyrinki (49:47)


MIESTEN 10,5km kakkonen Jussi Mökkönen

MIESTEN 10,5km 3:s Teuvo Hautamäki


MIESTEN 21km VOITTAJA Onni Vähäaho



JUHANNUSRIEMUA!!!!





2. JUHANNUSPOLKUJUOKSUT






NIVALA  LA  25.6.2016, Iso-Sydänmaan vaellusreitin perhereitti (10,5km)











MIEHET 21KM Väliaika 4,8km Väliaika 10,5km Loppuaika 21km





1. Onni Vähäaho 00:22:41 00:53:08 01:52:58











NAISET 10,5KM Väliaika 4,8km Loppuaika 10,5km





1. Elina Läspä 0:25:19 0:59:02
2. Päivi Lassila 0:27:27 1:01:43
3. Pirjo Poikkimäki 0:31:50 1:10:41
4. Minja Nietula 0:27:20 1:11:17
5. Elisa Nevanperä 0:30:36 1:13:16
6. Hilkka Hirvi 0:31:55 1:16:14











MIEHET 10,5KM Väliaika 4,8km Loppuaika 10,5km





1. Erkki Vähäsöyrinki 0:21:30 0:49:43
2. Jussi Mökkönen 0:23:01 0:54:30
3. Teuvo Hautamäki 0:25:20 0:57:48
4. Markku Mäkinen 0:25:20 0:58:29
5. Matti Myllylä 0:27:30 1:01:05
6. Anssi Kiiskilä 0:27:30 1:01:43
7. Markku Mehtälä 0:26:36 1:01:52
8. Jarkko Turunen 0:27:50 1:03:09
9. Joni Laakkonen 0:27:20 1:03:24
10. Harri Jokela 0:27:40 1:03:33
11. Henri Kuki 0:27:50 1:06:50
12. Markku J. Kumpula 0:31:50 1:10:42
13. Petri Nietula 0:27:20 1:11:18
14. Vesa Nevanperä 0:30:36 1:13:16
15. Teemu Korpela 0:33:55 1:20:22






Päivän Sää: +20…+17, reitin kosteusluokka 6/10



 KAIKKIEN AIKOJEN TILASTO



 

MIEHET




Keli 4-10 asteikolla








1 Anssi Koirikivi
Haapajärvi 0:43:35
20.6.2015 8/10 (ei pitkoksia)
2 Risto Uusivirta
Haapajärvi 0:44:34
20.6.2015 8/10 (ei pitkoksia)
3 Lauri Gummerus
Nivala 0:46:53
20.6.2015 8/10 (ei pitkoksia)
4 Tuomas Järviluoma
Nivala 0:47:42
12.7.2015 9/10 (ei pitkoksia)
5 Tuomas Ahola
Nivala 0:48:16
6.6.2015 6/10 (ei pitkoksia)
6 Erkki Vähäsöyrinki
Nivala 0:49:43
25.6.2016 6/10 pitkokset
7 Onni Vähäaho
Nivala 0:53:08
25.6.2016 6/10 pitkokset
8 Hannu Tiainen
Nivala 0:54:06
6.6.2015 6/10 (ei pitkoksia)
9 Jussi Mökkönen
Sievi 0:54:30
25.6.2016 6/10 pitkokset
10 Teuvo Hautamäki
Nivala 0:57:48
25.6.2016 6/10 pitkokset

















NAISET




Keli 4-10 asteikolla








1 Aino Jääskeläinen
Haapajärvi 0:55:07
20.6.2015 8/10 (ei pitkoksia)
2 Elina Läspä
Nivala 0:59:02
25.6.2016 6/10 pitkokset
3 Reetta Lassila
Haapajärvi 0:59:19
20.6.2015 8/10 (ei pitkoksia)
4 Anne Haikara
Nivala 0:59:41
11.6.2015 6/10 (ei pitkoksia)
5 Niina Jämsen
Kajaani 1:00:46
22.8.2016 6/10 (ei pitkoksia)
6 Päivi Lassila
Haapajärvi 1:01:43
25.6.2016 6/10 pitkokset
7 Roosa Lassila
Haapajärvi 1:03:51
20.6.2015 8/10 (ei pitkoksia)
8 Pirkko Ekdahl
Nivala 1:05:52
22.8.2016 6/10 (ei pitkoksia)
9 Pirjo Poikkimäki
Nivala 1:10:41
25.6.2016 6/10 pitkokset
10 Sanna Kähkönen
Kajaani 1:11:13
22.8.2016 6/10 (ei pitkoksia)



Onni Vähäaho, Nivalassa 25.6.2016