Näytetään tekstit, joissa on tunniste jumi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jumi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 31. maaliskuuta 2021

MAALISKUU 2021

             Aina kannattaa asioista kaivaa esiin positiiviset puolet esiin. Maaliskuu alkoi melkoisella herätyksellä sen viidentenä päivänä - liki varoittamatta. Heräsin siihen, että jaloillani ei ole järkeä tehdä enää juoksuharjoituksia kehittävässä mielessä. Pohkeet ja sääret olivat hankalantuntuiset. Silloin en vielä tiennyt mistä kaikki johtuu, kuten niin monesti näissä aluksi on niin epätietoisuus on hankala lisä riippa. 

            Pikkusen söi miestä aluksi. Marras - Helmikuu oli tarkoitus tehdä pohjia ja nyt oli tarkoitus alkaa nostaan kierroksia. Sen sijaan olinkin liki pakkolevon oma. Toki jumeihin kuuluu myös kevyt verenkierrätys. Sohvalla öllöttämällä ei jumit sentään lähde. Silloin olisi monta notkeaa kaljan kittaajaa. 

            Yhdeksäs päivä maaliskuuta pääsin guru-Lätsän hierontaan. Pelkkiä pohkeita 50min ja loput 10min sääriä ja jalkapohjia. Pohkeissa ja säärissä oli älytön määrä sinne kuulumatonta painetta. Lätsäkään ei ollut aiemmin vastaavaan paineeseen törmännyt. Sovittiin uusi käsittely ja tilanteen toiminnalle kartoitus. Se tehtiin 16 päivä maaliskuuta. Silloin selvisi tarkemmin syyt miksi pohkeet ja sääret oli jumiutuneet. Hermotukset oli melkoisen pielessä nilkassa, etenkin oikeassa. Lisäksi nilkassa oli kehnot voimat ja liikkuvuudet. Pienissä pakaralihaksissa oli myös heikot voimat. Pohkeiden vahvistus liikkeitä käytiin lisäksi lävitse. Oli hyvä löytää syy ja siihen kuuluvat korjaus ohjeet. 

            Kymmenen päivän jumpat ja muut venyttelyt, sekä kevennykset olivat saaneet paljon hyvää aikaa. 26. maaliskuuta kävin taas Lätsällä. Nyt Lätsä pystyi hieroon jo liki täydellä voimalla esim. pohkeita. Alettiin olla tilanteessa, jossa liikennevalot olivat vaihtumassa vihreään. Ajattelin ottaa vielä muutaman päivän aika chillisti, jottei valot vaihtuisi samantien takaisin punaiselle. Tulihan tuossa koettua 24.päivä maaliskuuta poskionteloon saakka mädän hampaan poistokin. Vieressä oleva viisauden hammas lähtee 7.huhtikuuta. Saa nähä lähteekö samassa loppukin järki.

            Tätä kirjotusta alotellessani ollaan maaliskuun toiseksi viimeisessä päivässä. Jalat tuntui aamupäivän 22km vauhdinvaihtelulenkillä varsin terveeeltä ja keveiltäkin. Samalla oli todettava, että kunto on päässyt laskemaan jonkun verran vajaan neljän viikon kevnnysjaksolla. Mutta mitä sitten? Kaikkea ei voi saada. Usein se tarkoittaa joko tai - ja tässä tapauksessa nimenomaan tai. Nyt on jalat terveenä, tieten. Enemmin terveet kapulat kuin kunto tikissä, mutta kivut läsnä. Ei kipeillä jaloilla kuitenkaan sitten niitä esim. kisasuorituksia voisi tehdä. Tiivistettynä: olen siis iloinen tilanteesta. 

            Kilpailuista ei ole tosin tietoa. Tosin mitään kisaa ei ole vielä peruttukaan, mihin olisin ilmoittautunut. Minulla on lippu sisässä toukokuun lopulle NUTS Karhunkierros 166km kisaan, NUTS Ylläs Pallas 160km ja Vaarojen maratonin 130km matkalle. Pitäisin pienenä ihmeenä, jos toukokuussa karhunkierros kokonaisuudessaan pidettäisiin. Sen sijaan 166km matka saatetaan voida hyvinkin pystyä pitämään.

            Maaliskuussa on ajatuksetkin muuttuneet. Oikeastaan kilpailut ei tunnu enää niin tärkeiltä kuin ne vielä sydäntalvella tuntuivat. Ehkä se, ettei niistä ole varmuutta, vie ne kauemmas myös ajatuksissa. Myös omat ajatukset muuttuu ajan kuluessa ja niitä täytyy seurata, jotta voi olla yhtä omien ajatuksiensa kanssa. Elämä on oikeastaan jatkuvaa muutosta, vaikka joka aamu elämä alkaa hampaiden pesulla jne. Pitää olla valmis kaikkeen. Ja tämä vain ja ainoastaan positiivisesti asian ottaen. 

            Alla olevassa maaliskuun yhteenvedossa loistaa poissa-olollaan sen sisältö. Tunteja on jalkojen kuntoutus ja palautumisjakson vuoksi vähän, mutta etenkin nousumetrit jäi tosi vähiin tässä kuussa. Käänsin ikään kuin tyhjät taskut tähän alas näkyville. Ei tuossa ole paljon mitään, mutta näin oli tällä kertaa hyvä. 

                                     MAALISKUU        VUOSI 2021 YHTEENSÄ


Ulkoilu tunnit            44,5h                   161,5h
Juoksu                    293,7km                837,8km
Hiihto                       90,6km                527,1km
Lumikenkäily            13,5km                  96,7km
Kävely                       10,0km                  20,1km
Pyöräily                     25,0km                  25,0km

Nousumetrit              3 438m               20
317m

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 31.3.2021

perjantai 23. marraskuuta 2018

SYVÄSSÄ PÄÄSSÄ

               On marraskuun 23.päivä. Mieli on iloinen, vaikka maa on lumeton, pimeän aika liki maksimissaan. Eikä myöskään harjoittelun käynnistämisen aika näytä tulevan vielä vastaan. Nyt on loppumassa kolmas "lepoviikko". Niillä pyöriästi juoksua 42km, 36km ja nyt tällä viikolla 67km (sunnuntaina tulenee 16km). Tällä viikolla kokeilin antaa viiden päivän juoksemattomuuden jälkeen vuorokauden sisällä normaalin kovan treenimäärä annoksen ja katsoa mitä kroppa sanoo. Lihaksisto leikkasi kiinni oikein huolella. Vielä 12km reipas juoksu meni liki normaali tunteella, mutta sen jälkeen olo oli kuin yliajetulla. Lonkan seudun lihakset ja luutkin olivat arat illan palauttavan kympin alussa. Olin vain vuorokaudessa eksynyt siis syvään päähän, eikä jalat ylettäneet pohjaan.

               Ennen lepojakson alkua minun piti alunperin aloittaa harjoittelu 10.joulukuuta. Jotenkin erehdyin kuitenkin haihatteleen, että voisin kevyemmän PERUS 1 jakson muodossa aloittaakin harjoittelun jo 26.marraskuuta. Nyt on selvää, että ainakin ensi viikko pitää vielä odottaa miten paljon tänään annettu kova, yli kahden tunnin hieronta auttaa. Viime vuosina hierojani on aina onnistunut, joten uskon olevani jo 2-3 päivän päästä paljon positiivisemmassa tilassa. Silti missään nimessä ei löyly kiurua kannata heti tyhjentää kiukaalle vaan antaa lihaksiston palautua rauhassa välittämättä kestääkö se kolme vai kolmekymmentä päivää.

              Toiveita minussa herättää nopeasta tilanteen korjaantumisesta se, että olen aikaisemmin saanut nauttia nopeasta palautumiskyvystä. Olen saanut syytää aika kovaakin harjoittelua ja kisoja, joista olen sitten palautunut hämmästyttävän nopeasti. Nyt on kuitenkin tämän vuoden kakkuun tullu läiskittyä niin monta kropalle kovaa junttausta, että palautumiseenkin on tullut näköjään enempi haastetta.

              Jotenkin nyt on tekemiseen löytynyt mielestäni sopivasti malttia, vaikka into olis kova alottaa kunnon reeni. Vuodet ovat opettaneet, että into ei ole kuntoa vaan pitää jaksaa olla kärsivällinen. Eikä aika minulla tule pitkäksi. Tekemistä riittää ja harjoittelemattomuuden puutetta isompi harmi on lähes alvariinsa ajanpuute, vaikka teen 77,43% työaikaa. Tekemistä siis riittää.

               Ohjelmarunkokin on valmiina ja ohjelma Joulun tienoille asti, johon sitten hypätä, kun kroppa antaa myöden. Tässä ohjelman runko, tähtäimessä Karhunkierroksen 166km kisa toukokuun lopussa.

               Yksi isoimmista muutoksista on, että menen ns. "Bakkenmaisesti" nopeus ja voima edellä vauhtia ja määrää kohden. Malli on kuitenkin toisaalta oma sävellys, sillä esim. alussa olevat kaksi perusjaksoa sisältävät nopeuskestävyyttä ja voimaa rinnan. Harjoituskaudessa on progressiivisuus. Nostan tehoja kevättä kohden. Tämä tarkoittaa esim. testijuoksuja (aluksi 4-7km mittaisina helmikuun loppuun asti ja sen jälkeen 10-11km) siten, että lämää ei laiteta heti tiskiin vaan nostetaan tehoja ja vauhteja hiljalleen kevättä kohden. Sama myös reippaissa lenkeissä.

              Alarekisterissä yritän päästä vielä ylärekisteriä tukevampaan malliin. Eli mm. MÄÄRÄ 1:llä on tarkoitus paljon lumikenkäillä ja näin jättää paukkuja sitten kovempiin avainharjoituksiin. Harjoituskausi on tarkoitus katkaista helmi-maaliskuun vaiheen palauttavalla jaksolla, jolloin on tarkoitus ottaa joku kisa tai kova oma testijuoksu.

               Harjoittelussa ajattelen, että pelkästään pienet harjoitukselliset muutokset jo antavat kropalle uutta ärsykettä ja kenties sitä kautta herättävät kehityskäyrää henkiin. Vuodesta toiseen samaan junnaaminen helposti puurouttaa kehityksen.

               Luvun alla on parhaillaan  "Treenaa tehokkaasti", Janne Kallion kirja. Olen siinä aika alkutaipaleella vasta, mutta iso ihmetys tuli tehojakauma ajattelussa. Kirjassa pidetään Tehoalue kakkosta (n.72%/maksimista - aerobinen kynnys) määrällisesti isoimpana harjoittelualueena peruskestävyyden (Pk) osalta. Itse olen kyllä siinä koulukunnassa, että harjoittelen suurimman osan tehoalue ykkösellä, alle 72% (jopa alle 70%/max) maksimista. Oman kokemukseni mukaan harjoitteluni puuroutuu liiaksi samalle alueelle, jos juoksen Pk-lenkit noin kovilla tehoilla. Tosin en ole nyt muutamaan vuoteen enää niin tehnyt, mutta tuskin kokeilen ainakaan heti. Toisaalta kirjassa kehoitetaan löytämään sellainen harjoittelu, jossa vältetään puuroutumista. Mielenkiintoista tekstiä muutoin tähän asti. Tosin ei vielä yhtään muuten yllättävää kohtaa.



              Odottavin ja rauhallisin mielin, Onni Vähäaho

maanantai 29. tammikuuta 2018

SE KÄY NIIN NOPEASTI

                       Varustevideo on kovasti suunnitteella. Maltetaan vielä hetki. Yhä tuntuu ihmisillä olevan tekemisen puutetta. Minulla on puutetta ajasta. Joskus aikaa tulee kuitenkin yllättäen. Näin kävi liki vuosi sitten 24.1.2017, kun palellutin varpaani. Sen jälkeen olen nauttinut yhä enemmän juoksusta - ja harjoittelusta ylipäänsä. Yhä enemmän odotan kuitenkin itseltäni rohkeutta ottaa erikoisharjoituksia ohjelmaani. Harjoittelussa on aina vara kehittyä.       

                       Lauantai - Sunnuntaiyönä heräsin pistävään kipuun. Oikean jalan pohje kramppasi pohjeluuhun kiinni. Venytysliikkeen aloittaminen puolipökkerössä ei ole yksinkertaisin asia puoli kolmen aikaan yöllä. Kahden viikon aikana oli tullut otettua rohkea määrä Vk-kilsoja. Kuudella eri lenkillä ja siihen vielä matolla tehty vertikaalitonni päälle. Rohkenin uskaltaa. Samalla tuli pluskelit ja sen perään pakkaset, eli betonijää-alusta. Tuo tekijä sinetöi pohkeiden rasitustilan.

                      Tämä ei ole uutta. Olen ollut tässä aikaisemminkin. Viimeksi hieman lievemäpänä joulukuussa. Tuntemuksien mukaan juoksua vaan. Kevyttä, hyvin lämpöä ja sitten jossain vaiheessa voi vähän nousta lantion päällekin, mutta tuntosarvet koholla. Tässäkään asiassa ei parane kiirehtiä.

                      Vk-rypäs ei ollut pelkästään riski. Se toi matalatehoiseen juoksuun lisää helppoutta ja vauhtia. Viime kesän vauhdit talvialustalla ja osin paremminkin. Harjoittelu tähtää kehittymiseen. Sitä on nyt saatu, mutta ei ilman hintaa. Täytyy kuitenkin pitää tilanne hallinnassa. Aina se ei ole helppoa - sehän on nähty maailmanhuipullakin. Polulta voi astua välillä huti, mutta sinne pitää osata takaisin.            


                      Tykkään jättää pari riviä tyhjää, kun siihen on hyvä syy. Uskon seuraavan täyttävän sen määreen. Katsoin lauantaina ja sunnuntaina tenniksen Australian avointen loppuotteluita. Ensin lauantaina naisten ja sitten sunnuntaina miesten. En kokonaan, mutta ison osan. En ollut katsonut pitkään aikaan huipputennistä. Grand Slam -finaalit, jos jotkut, ovat sitä.

                      Miesten loppuottelussa kohtasivat 29 -vuotias kroatialainen, Marin Cilic ja 36 -vuotias sveitsiläinen tennislegenda, Roger Federer. En osanut aavistaa miten paljon tennis lajina on mennyt eteenpäin. Pelissä tuli niin ihmeellinen suoritus, että se sai miettimään, onko kentän koko - tai lajin säännöt enää inhimmilliset. Tässä ottelussa pelasi siis kaksi lajin ehdotonta huippua. Marin Cilic oli syöttövuorossa. Ykkönen meni leveäksi. Oli kakkossyötön vuoro. Hyvä kakkonen painui varsin pitkänä ruutuun. Cilicin laskeuduttuaan takaisin syötöstä jaloilleen oli pallo jo pompannut takaisin hänen kenttäpuoliskollaan. Cilic jäi katsomaan mahdotonta tapahtumaa sijoilleen. Hän ei ehtinyt tehdä mitään, sillä niin nopea oli Federerin palautus.

                        Tuosta tuli mieleen se, kun heitti lapsena palloa tiiliseinään. Mitä kovemmin heitti, sen nopeammin se tuli takaisin. Eri urheilulajit ovat kehittyneet kenties nopeudessaan äärimmilleen. Voiko monikaan laji enää mennä nopeammaksi?

                       Hieman samaa on nähtävissä polkujuoksuissa. UTMB 170km kisassakin kärki lähtee painamaan 3:lla alkavaa kohti vuoria. Kilian Jornet & kumppanit. Suomen polkukisoissa lähdetään myös kovaa. Tässä esimerkiksi Tero Ruokolaisen karhunkierroksen 84km data viime toukokuulta.

                      Jääkiekossa on vain ajan kysymys milloin Connor McDavid tekee yhdellä nhl-kaudella 100 maalia tai 200 pistettä. Tätä mieltä on mm. Jaromir Jagr. Katsokaa tätä nopeutta!




Onni Vähäaho, Nivalassa 29.1.2018