Näytetään tekstit, joissa on tunniste polkujuoksu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste polkujuoksu. Näytä kaikki tekstit

torstai 8. syyskuuta 2022

UTMB HAASTE 2022

             JOHDANTO

             Päätin viime viikolla tehdä tällä viikolla UTMB haasteen paikallisella Taunonmäellä (Dan Hill) 390 metrin ja 23 nousumetrin luupilla. Tarkoituksena oli aloittaa maanantaina aamuvuoron jälkeen noin klo.17. 440 kierroksen, 171,6km ja 10120 nousumetrin treeniblokki. Työvuoroja olisi haasteviikolla neljä. Tuo lisäsi toteutukseen haastetta jo ennalta, sillä määräpainotukset tulisi vapaapäiville. Jo paperilla tuo näytti kovalta, mutta olin utelias kokeilemaan. 

            Tämä idea tuli noin kolme viikkoa sitten käymäni Kolin mäki painoitteisen, kolmen vuorokauden harjoitusleirin jälkeen. Siellä reisilihakset oli ekan päivän jälkeen aivan köysissä, mutta toivuin tuolla tekemään varsin onnistuneen mini harjoitusleirin. Leirin jälkeen kunto kasvoi selvästi ja juoksu oli voimakkaamman tuntuista. Tämä on siksikin loogista, sillä iän myötä ihminen menettää herkästi lihasvoimia. Siksi mäki painoitteinen harjoittelu on iän myötä yhä tärkeämpää, jos haluaa kehittyä. Iän myötä myös samalla tasolla pysyminen on kehittymistä.  


            TOTEUTUS

            Maanantaina kello 16:44 käynnistän kellon. Yksi innokas haasteen tekijä oli saapunut paikalle jo ennen minua. Upeaa! Takana oli siis aamuvuoro ja sitä edelsi iltavuoro. Olin siis jo valmiiksi hieman rasittunut ja yöunet ilta ja aamuvuoron välillä olivat jääneet vähiin. Tavoiteeksi olin asettanut kiertää eka päivänä 45 kierrosta. Ja sen tein.

            45 kierrosta, 17,52km, 1035 nousu -ja laskumetriä, 2h36min26sek (keskisyke 127)

                                                          

            Tiistai. Taas oli aamuvuoro. Nukuin ihan normaalisti ma-ti yön. Tiistai-illan tavoite oli kova 65 kierrosta. Ekat 40 kierrosta meni hyvin, mutta loput 26 kierrosta oli hidasta ja työlästä. Työpäivien kuorma tuntui. Erikoisesti juuri sisuskalut tuntuivat olevan kovilla. Liki olisin voinut luetella missä tuntui mikäkin sisukalu. Jalat oli varsin ok, vaikka 59 kierroksella pannutinkin. Tein siis jopa yhden yli tavoitteen, eli 66 kierrosta. Koossa oli nyt 111 kierrosta.

            66 kierrosta, 25,6km, 1518 nousu -ja laskumetriä, 3h58min27sek (keskisyke 127)

 

            Keskiviikko. Vapaapäivä töistä. Nukuin todella huonosti. Unet oli levottomia ja vyörytin peittojani kuin Jouko Salomäki Los Angelesin Olympiakisoissa 1984. Olo oli krapulainen. Siristelin aamukahvilla silmiäni puoli ysiltä. Söin puuron ja leipää. Lähdin kauppaan, sillä jääkaapissa oli vain yksi maitopurkki. Ruokakin oli loppunut edellisenä iltana. Ostin kanatacosalaatin ja seuraavaksi päiväksi jauhelihakeitto värkit. Parturi oli klo.10. Olin "aamumäessä" kello11.10. Kiersin 45 kierrosta. Tavoite oli 50. Otin kevyemmästi. Kuuntelin polkuporinoiden mainiota podcastia koko ajan.

             45 kierrosta, 17,69km, 1035 nousu -ja laskumetriä, 2h46min32sek (keskisyke 121)


 
             Iltamäki alkoi vain vajaa kolme tuntia aamumäen loppumisen jälkeen, koska oli tavoite päästä viimeistään kello 20 maissa rauhoittumaan seuraavaa päivää varten. Illalle oli tavoite 50 kierrosta. Kiersin 55 ja kontrasin aamun viiden vajeen tuolla. Meno oli huonosta yöstä huolimatta hyvää ja ajattelin, että jospa seuraavana yönä nukuttais. Päivän aikana siis yhteensä 100 kierrosta, 39km ja 2300 nousu -ja lasksumetriä. Illalla oli mäessä ennätysmäärä (11) porukkaa ja se lisäsi fiilistä. Lopuksi soittelin kaverille luurejen avulla liki tunnin puhelun. Päivä oli mainio. Olin kokonaistavoitetta yhden kierroksen edellä.

             55 kierrosta, 21,31km, 1265 nousu -ja laskumetriä, 3h22min16sek (keskisyke 125)

 

                Torstai. Vapaapäivä töistä. Vapaata oli myös näköjään yöunista. Jo toinen yö peräkkäin ja yhä hullumaksi meni. Nyt ei enää riittänyt pelkkä peittojen vyöryttäminen sängyssä. Hoidin noin pari vuotiaita lapsia jossain argentiinalaisessa ympäristössä, jossa oli tuttujen pariskuntien näköisiä lapsia, sekä "kruununa" Diego Maradonan noin kaksi vuotias poika, jolle koitin selittää, miten hieno pelaaja hänen isänsä aikanaan oli. Olo oli arvatenkin aivan kauhea herätessäni. Mietin jo yöllä joka tunnille vähintään kerran havahtuessani (lapset sylissäni), että nyt taitaa olla kuormaa likaa työviikolle tehtäväksi. Ilmeisesti koin jonkinlaista määrästressiä siitä, että vapailla pitäisi tehdä noin 100 kierrosta, jotta työpäivinä voi sitten mennä vähemmillä ja saavuttaa kuitenkin 440 kierroksen tavoite. 

                On selvää, ettei ilman unta harjoittelu ole tuottavaa. Yksi ohi yö vielä menee, jos sen jälkeen jatkuu unet hyvinä, mutta ei kahta peräkkäistä. Kävin vielä aamulla mäessä miettimässä asiaa. Kiersin 9 kierrosta ja sain näin puolihaasteen täyteen. Jalat oli hyvät, mutta ei se auta, jos unta ei ole. Tavoite oli liikaa työviikolle. Vapaaviikolla olisi riittänyt noin 63 kierrosta/päivä. Se on aika paljon vähemmän kuin 100.

  yht. 85,68km ja 5060 nousu -ja laskumetriä. Yhteensä 67h aika-ikkunan aikana treeniä 13h15min

 

                LOPPU ANALYYSI

                Tykkään katsoa asioiden positiivisia puolia. Jalat pysyi hyvinä tuollaisen tiiviin ja kovan treeniblokin. Ajallisesti (kolme päivää) tuo oli samanlainen kuin Kolilla. Kolilla treeniä tuli tasaisemmin. Siellä treenimäärä oli 12h42min, 99km ja 2665 nousumetriä. Nyt siis 13h 15min, 85,68km ja 5060 nousumetriä. Kolilla väsyi jalat, nyt sisukalut, johtuen tiiviimmässä ikkunassa (työpäivät) tehdystä setistä, joka heijastui yöuniin. 

                Uskon, että tästäkin blokista oli hyötyä ja olen taas viikon-kahden päästä paremmassa kunnossa kuin ennen tätä blokkia. Eli vuoden parhaassa kunnossa. Tämä luo uskoa tuleviin koitoksiin, PPU:n ja VM130km kisaan. 

                Minulla on ollut aiemmin vaikeuksia reisien kanssa isommassa määrässä mäkivääntöä. Nyt reidet jaksoi hyvin reilun viiden tonnin määrän. Tämä antoi uskoa, että tulevat haasteet voi saavuttaa. Nyt sain lisäksi muutaman extrapäivän aikaa palautua tästä blokista ja kuitata univajeet. Ultrajuoksuharjoittelu on tunnistamista ja tunnustamista. Yli pitää uskaltaa vetää, mutta täytyy olla tietyt reunaehdot. 


Onni Vähäaho, Nivalassa 8.9.2022

perjantai 1. heinäkuuta 2022

KESÄKUUN 2022 HARJOITTELU

             Olipas pitkä kuukausi. Nyt kun katsoo tuota toukokuun summausta ja ajatuksia niin onpa sen jälkeen paljon tapahtunut. Käsivaiva tarkentui tenniskyynärpääksi. Tuo vaiva ei ole täysin hellittänyt vieläkään, mutta nyt oon ollu sillä jo taas neljä vuoroa töissä. Vielä sen pitäisi 20 vuoroa kestää ennen kesälomaa. Parempaan päin, mutta kiusallisen hitaasti. Ja välillä pikku takapakkeja, mutta sitten kuitenkin taas parempaan. Ota tästä sitten selvää.

            9.kesäkuuta löin 25km polkulenkillä myötämaassa kaatuessani oikean jalan polvilumpion suoraan kiveen. Aluksi näytti, että saattoi olla kesän juoksut juostu, sillä polvi tuntui niin pahalta. Mutta niin vain hetken lymyttyäni pensaikossa, lähdin taas liikkeelle ja lopulta juoksuakin tuli kesäkuulle rapiat 400 kilsaa.

        Oikean jalan polvi oli kovin turvoksissa tärskyn jälkeisinä päivinä jonkun päivän.
 

            Kesäkuu meni täysin peruskestävyyslenkkejä tehden. Nyt on tarkoitus kokeilla tarjota polvelle vauhtikestävyyttä heti heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Katsotaan viimeistään heinäkuun summauksessa, että miten sitten taas lopulta kävikään. Nousumetrit jäi polvivaivan vuoksi tulevaisuuteen. Ehkä jo heinäkuussa. Jollei, niin viimeistään elokuussa. Ai miksi? Koska tykkään tunkata ja koen siitä olevan hyötyä juoksuun ylipäänsä. Jos et ole kokeillut niin suosittelen.

            Moni on kysynyt, miksen ole kirjoittanut mitään blogiini kesäkuussa. Asiaa olisi ollut, mutta jotenkin tuo käsivaiva kaihersi niin syvältä, etten saanut mitään tuotosta ulos. Tarkoitus on kirjoittaa lähiaikoina jotain muutakin kuin kuukausi yhteenvetoja ja NHL -tilastoja. Monenlaisia ajatuksia päässä kyllä on tarjolla.

 

        KESÄKUUN TREENIT:

* juoksua 416,6km  (+38,1km vrt toukokuu)

* kävelyä 9,4km (-9,0km vrt toukokuu)

* pyöräilyä 0,0km  (-23,6km vrt toukokuu)

* nousumetrejä 2115m (+480m vrt toukokuu)

* harjoittelutunteja yhteensä 51h 47min  (+1h 20min vrt toukokuu)

* vuosi 2022 yhteensä 311h 44min

* vuosi 2022 nousumetrejä yhteensä  14 708m+

 

 Onni Vähäaho, Nivalassa 1.7.2022

torstai 10. maaliskuuta 2022

VIII PEP 2022 - PYSSYMÄKI EXTREME POLKUTAPAHTUMA

             Elokuun 13. päivä järjestetään Nivalassa, Pyssymäellä jo kahdeksatta kertaa Pyssymäki Extreme Polkutapahtuma. Alunperin tapahtuma oli puhtaasti polkujuoksutapahtuma, mutta nyt jo kolmatta kertaa mukana on myös maastopyöräsarjat, ja ensimmäistä kertaa mukaan pääsevät myös sähköavusteiset sarjat.

            Ilmoittautuminen aukesi sunnuntaina 6.päivä maaliskuuta. Heti ensimmäisenä päivänä kisaan ilmoittautui Suomen tämän hetken paras polkujuoksija 57km matkan tyylisillä matkoilla, Hoka Teamin Juho Ylinen. Ylinen, 24.v voitti viime vuonna BTTF (Buff Trail Tour Finland) sarjan ylivoimaiseen tyyliin. Ylinen voitti kuudesta osakilpailusta neljä. Kliimaksina pohjalla Vaarojen maratonin voitto kauden päätöskisassa ja peräti kuuden minuutin parannus reittiennätykseen. 

                                                         Juho Ylinen

                                                       Kuva: JOAPhotography
 

            Tällainen kaveri tulee kokeilemaan miten kovan ajan hän pystyy juoksemaan maineikkaalla iso-sydänmaanreitillä. 57km miesten reittiennätystä pitää hallussaan Jaakko Eskelinen, joka juoksi v.2020 reitin aikaan 5:04:57. Polkujuoksukisojen ohella Ylinen on mitannut vauhtiaan myös radalla, juosten viime kesänä mm. 5000m alle 15 minuutin ja 10 000m alle 32 minuutin.

            Paikkoja PEP 2022 on rajoitetusti. Motivoi itsesi kesään ja iske ilmoittautuminen sisään



Onni Vähäaho, Nivalassa 7.3.2022

maanantai 7. helmikuuta 2022

HARJOITTELUKAUSI 2022 - VIIKKO 9 (KOVA)

         Kova, kova ja kova viikko. Monella tapaa kova. Edellisen kevyen viikon loppupuolelle tuli yksi teholenkki ja tässä kaksi lisää. Muutenkin määrää oli vähintään hyvänlaisesti, yli kaksitoistatuntia. Silti seassa oli yksi lepopäivä joka rytmitti ja mahdollisti kovan harjoittelun.

         Yksi huomio on, että nousumetrit loistaa nyt poissa-olollaan. No, keväällä on tasamaan 24h juoksu, mutta toki meinaan nousumetrejä tehdä vuoden edetessä enemmän. Tähtäimessä on 2023 vuonna kisat, jossa on nousumetrejä... jos nyt intoa piisaa, mutta eletäänpä tämä vuosi ensin. 

         Viikolla oli paljon raskaan alustan harjoituksia. mm. eilen sunnuntaina niin mäessä tehty tehotreeni kuin illan palauttava lenkki, jonka tein osittain upottavilla poluilla. Hyvää peruskuntoa. Tässä valmistetaan lihaksia kestämään kevään tehotreenijaksot. 

            Nyt alkanut viikko on "määrä viikko". No ei oikein ole. Nyt on tämä maanantai ja huominen vapaata, mutta sitten loppuviikko töitä. Varmaan jonkun verran saan tähän ma-ti akselille määrää tehtyä ja varmaan perjantaina ennen sen päivän iltana alkavaa yöuvoroa. Tämä tulee olemaan jollain tapaa "ohi viikko". Sitten seuraava viikko on kevyt. Mutta esimerkiksi vuoden yhdeksäs viikko, harjoittelukauden 13 viikko, määräviikko, on kokonaan vapaa. Silloin on toiveissa saada hyvä treeniviikko. Ainakin aikaa pitäisi olla.  

            Kehitystä vaikuttaisi tulleen. Tässä viimeisen puolentoista viikon aikana olen päässyt hieman mittaamaan omaa kuntoa treenikavereiden kanssa. Eilen sain huomata myös, että valmennettavani on melkoisen hurjassa kunnossa. Se sai hymyn sisälleni. Vaikuttaisi teettämäni treenit on tuottamassa hyvää nousukuntoa. Oikealla tiellä ollaan, kaikin puolin.

 

                     Vielä tulee pimiän lenkkejäkin ihan hyvänlaisesti.

 Ma   lihaskunto/jumppa 21min
         polkujuoksu 11,7km/79min

Ti     tiejuoksu 10,8km/67min

Ke     mattojuoksu 2%⬆️ nousukulmalla
         11,0km/58min, sis. kovatehoisia
        vetoja. 4x1000m,1x600m,1x300m
         tiejuoksu 16,5km/105min

To    lepo

Pe     polkujuoksu 12,8km/85min

La     lumikenkäily 9,8km/152min

Su     lumimäkijuoksu 6,5km/75min
          27 nousua Dan Hill'llä, joista
          22 kovilla tehoilla.
          polkujuoksu 11,7km/86min

= 12h 8min
   Juoksu 81,1km
   Lumikenkäily 9,8km
   Lihaskunto/jumppa 21min
   Nousumetrit 911m

Harjoittelun tehojakauma

    PK1 68%
    PK2 21%
    VK1 3%
    VK2 8%
    MK  0% (5min)

 

                Ei aina ihan kermapersemaastoja

 

 Onni Vähäaho, Nivalassa 7.2.2022

 

maanantai 11. lokakuuta 2021

TIEDOSTA MISSÄ MENET - OMA PÄIVITYS

             Tämä "kilpailukausi" lähenee loppuaan. Vielä yksi tai kaksi ponnistusta. Niistä ensimmäinen (ja ehkä viimeinen) on Pyssymäki Päkjaart Ultra (PPU 2021) La 23.10. klo.9.00 alkaen. Olen tässä jo kuitenkin pysähtynyt pohtimaan mennyttä ja tulevaa - ja ennen kaikkea missä kohtaa olen menossa juoksuharrastukseni kanssa. Mikäli harrastat juoksua, oletko sinä pohtinut sitä omalta kohdaltasi?

            Seuraavassa hieman juoksu-urani jäsennystä. Mistä olen lähtenyt, mitä on matkalla tapahtunut, mitä olen saavuttanut, milloin olin parhaimmillani ja mitä voin olla jatkossa vai joko viedään navetan taka. 

            Vuonna 2007 painoin jotain 105-107 kilon väliltä. Sieltä peräisin oleva sininen kalastajan lakki on minulla edelleen. En hävitä sitä koskaan, sillä siinä on liikaa tarinaa. Vielä vedän joskus sen päähän jossain kisassa ja sitten vedetään! Laihutin aluksi johonkin 94 kilon tietämille ja aloin elokuussa 2008 juoksemaan. Jo lokakuun alussa juoksin Kauniston maraton tapahtumassa puolimaratonin aikaan 2h7min. Olin tuota matkaa kokeillut jo aiemmin syyskuussa omilla lenkeillä ja silloin juoksin jotain 2h15min-2h20min välimaastoon. Jalat tuli niin pirun kipeiksi. Olin aina inhonnut juoksua.

            Kauniston puolimaratonilla minulla oli joku lantiovyö, jossa oli urheilujuomaa ja purkkaa! Silloin ajattelin vielä, että puolimaratonin matkalla tarvin purkkaa. 

           Vuonna 2009 juoksin kolme ensimmäistä maratoniani. Niistä viimeisin oli paras. Espoossa juostu maraton meni aikaan 4.04.45. Vuonna 2010 juoksin ensimmäisessä 24h juoksussa 100km. En päässyt kunnolla kävelemään kahteen päivään. Kaikki oli uutta, eikä ollut mitään käsitystä voimien jaosta. Jos nyt siitä ei aina ole ollut senkään jälkeen. 

            Vuonna 2011 en saanut juostua maratoneja maaliin, mutta puolimaratonin aikani parani kuitenkin aikaan  1.52.36. Onni kierros tapahtumassa juoksin 24h juoksussa 128km. Pitkät suoritukset kiinnosti, mutta vielä ei ollut peruskuntoa. Tulokset oli kovin laihoja. 

            Vuonna 2012 nostin juoksumäärän liki 4000km vuodessa ja tulokset lähtivät paranemään kunnolla. Painokin tippui tuonne 78-79 kilon tietämille. Lopetin nuuskan käytön. Tupakan lopetin joskus vuonna 2007. Huikea harppaus kehityksessä. Puolimaraton elokuussa Kempeleellä aikaan 1.39.58. Täysmaratonin juoksin Vaasassa aikaan 3.30.32. Ja kaiken kruunasi silloinen 12h piirinennätysjuoksu Joensuu Nigh Runissa, kun matkaa kertyi 116,099km. 

            Vuonna 2013 saatoin saavuttaa parhaan 10km ja puolimaraton tasoni tässä juoksuharrastus urallani. Tuosta on kahdeksan vuotta aikaa ja kova työ olisi nuo ennätykset parantaa, jotka tuolloin tein. Eli 10km aikaan 41.33 ja puolimaraton 1.31.32. Myös maratonaika parani hieman, vaikka kisa piloille menikin. Aika 3.29.37. Olin tulossa sairaaksi, ja sairastuinkin kisan  jälkeen. Kesäkuussa juoksin Nivalan ympäri tosi onnistuneen 100km juoksun. Aika 9.55.16. Syksyllä 24h kokeilut epäonnistui, enkä saanut kuntoni mukaista tulosta. Lokakuussa räpiköin toipilaana 24h kokeilussa 150km. 

            Vuonna 2014 tuli heti keväällä iso onnistuminen, kun juoksin Iisalmesta Nivalaan 128,8km aikaan 14.48.30. Tosi kova suoritus näin vielä jälkeenpäinkin ajateltuna. Vielä tekisi mieli kokeilla tuota joskus parantaaa. Kesäkuussa yritin omaa 6vrk juoksua, mutta nilkka särkyi ja homma tyssäsi 322 kilometriin. Syksyllä olin kuitenkin taas hyvässä kunnossa ja paransin maraton ennätystäni Kokkolassa aikaan 3.24.25. Vielä syyskuun lopussa juoksin kovan 100 tunnin tuloksen, kun yhdessä Janne "Jay Lenon" Kukkolan kanssa kokeiltiin 100 tunnin juoksua. Tulos 427,3km!     

            Vuosi 2015 alkoi taas upeasti, sillä juoksin tammikuussa kohtuu kovalla pakkasella 24h aikana perhereittiä 144 kilometrin verran. Toukokuussa oli sitten vuorossa Unkarin 6vrk MM-kisat, jotka meni alkuvuorokausien vaikeuksista huolimatta tosi hyvin. Tulos 524,024km. Tuosta toivuin vielä loppukesäksi kilpailemaan ja olin kolmas historian ekassa PEP56km juoksussa ajalla 7.47.50.  Syksyllä tein yhä voimassa olevan maratonennätykseni tuhannen jumissa (100 päivää juoksua projektin keskellä) Kauniston maratonilla, kun juoksin ajan 3.22.55. Marraskuussa tuli sen sijaan keskeytys Joensuun hallikisassa. Vuosi alkoi vaatimaan verojaan. 

            Vuosi 2016 oli näin jälestäpäin älyttömän hyvä, vaikka en sitä silloin ehkä niin tajunutkaan. Juoksin 5km ennätykseni 19.47. Kuusaalla vain älytön helle pilasi niukasti puolimaratonin ennätysyritykseni. Olin oikeasti noin 1.28h kunnossa. Helteessä 1.32.55. Vaarojen maratonilla juoksin 43km matkan aikaan 5.20.55. Olin liki 300 osallistujan joukossa 36. Juoksin mm. sittemmin polkujuoksun MM-kisoissa Suomea edustaneen miehen vanavedessä maaliin. Toki vuoteen mahtui pari epäonnistumistakin, mutta tuolloin taisin olla juoksuharrastukseni kovimmassa kunnossa. Tuohon kuntoon on todella kova työ päästä. Painoa pitäisi saada noin 8-10kg pois ja harjoittelun tulisi onnistua. On hyvin mahdollista, että vuonna 2016 olin parhaimmillani juoksuharrastus urallani. Kahdeksan vuotta harrastuksen alusta laskien. 

            Vuosi 2017. Palellutin varpaat legendaarisella iso-sydänmaanreitin kokoreitin hankikierroksella tammikuun lopussa. Olin ennen sitä kenties vielä 2016 syksyäkin paremmassa kunnossa. Juoksin vain pari päivää aiemmin todella kovan ajan talvietulenkillä. 26,3km 2.15.34. Paleltuman jälkeen juoksin vielä varmaan talven hyvien pohjien näkyessä Karhunkierroksen 84km matkalla ajan 10.54.57 ja olin koko kisan 16:sta. Juoksin vielä reilun 10km kohdalla todella kovien tekijöiden letkassa. Voitin tuonna vuonna myös PEP57km, mutta taso ei ollut kisassa silloin hääppöinen. Toki mm. Mika Leppälä oli mukana, mutta Mika puhkesi parhaaseen kuntoonsa vasta myöhemmin. 

            Vuosi 2018. Ainoa maaliin päättynyt kisa oli hallimaraton Vaasassa, kun juoksin ajan 3.29.14. Heikko vuosi.

            Vuosi 2019. Voitin PEP171km elämäni pitkän ultran parhaalla juoksulla, ajalla 28h41min. Hyvä vuosi, sillä kaikki tähtäsi tuohon. Uskon vielä pystyväni noilla pitkillä uusimaan vastaan tasoisen tai vielä paremman juoksun. 

            Vuosi 2020. Korona vuosi. Yksi kisa. Keskeytys. Heikko vuosi.

            Vuosi 2021. Kolme kisaa. Kolme keskeytystä. Kuusamossa Karhunkierroksella pääsin 24km päähän maalista. Tuolla oli pienestä kiinni, mutta ei aivan riittänyt. Hetta-Pallas-Ylläs juoksussa teloin reiden. Puujalka... Vast´ikään Kolilla taas innostuin hullaantumaan ja juoksin jalat alta, kun tehot oli noin 10 pykälää liian kovat. Matka tyssäsi käytännössä vajaan seitsemän ja puolen tunnin juoksun jälkeen. Tänä vuonna painoni on noussut ja ensimmäinen missio on tiputtaa painoa. Siinä onkin jo peliliikkeet alulla. Ruokailurytmi ja pienet sisältömuutokset, sekä herkut minimiin. 

              Vielä on siis yksi tai kaksi ponnistusta ennen kuin pienen tauon jälkeen aloitan harjoittelun. Olen ajatellut aloittaa varsinaisen harjoittelun viikosta 49 alkaen. Tuon viikon ensimmäisenä päivänä on heti hammaslääkäri aika. Käyn tarkistuttaan hammaskaluston. Se, kun on kovilla tässä harrastuksessa. Pitkissä kisoissa ja joskus lenkeilläkin energiaa 30min välein suuhun. 


                    POHDINTA

                Olen ollut juoksuharrastukseni aikana parhaassa kunnossa välillä 4/2013 - 1/2017. Kaikki ovat jossain vaiheessa harrastuksessaan parhaimmillaan. Mikään ei ole ikuista. En ole varma pääsenkö tuon aika välin vauhtikuntoon enää, mutta tarkoitus on nostaa perusvauhtia tämän hetkisestä, sillä siitä on hyötyä myös ensi kauden kisoissa. Minulla on ensi vuonna kaksi tai kolme kisaa. Riippuen saadaanko PEP 171km kisa pystyyn. Ainakin Kokkolan 24h juoksu ja syksyllä taas Kolilla 130km yritys. 

                Yritän tulevalla harjoituskaudella rytmittää harjoittelua. Kevyet viikot loisti poissa-olollaan viime talvena ja treenasin ihteni pihalle. Toki sain sitten maaliskuun aikana taiteiltua allikosta ulapalle, mutta koko kisakausi meni silti perseelleen. Parin huonon vuoden jälkeen olen sitäkin motivoituneempi nostamaan tasoani ainakin lähemmäs sitä, missä se on joskus ollut. 

                Tulevan talvikauden menen kolmen viikon sykleissä. Teho - määrä - kevyt -viikkorytmillä. Jossain maaliskuun tienoilla aloitan jonkinlaisen määrämättöjakson, jossa haen pohjaa ensi kesän ultriin. Siitä palautuminen ja virittely kisakuntoon. Kesällä sitten mäkivoimaa lisää sitten Kolia varten. Olen innoissani ja se on täkeintä, sillä into on kaiken a ja o, sekä tietysti harjoittelun järkevyys. 

                Tältä pohjalta sitten joulukuussa, mutta vielä on nautittavaa, joten ootellaanpa vielä. NHL -kausikin alkaa ylihuomenna, joten ollaan tässä muutenkin mukavan äärellä.


Onni Vähäaho, Nivalassa 11.10.2021

sunnuntai 3. lokakuuta 2021

VAAROJEN MARATON 2021

         Jostakin on lähdettävä ja tuossa otsikossa on vihje siihen. Jälleen sain olla mukana. Lopulta elämässä on kysymys siinä pysymisessä - elämässä. Hautakiveen ei tule tuloksia, mutta pari metriä alemmas menevä voi saada matkallaan pysyviä muistoja. 

         Lähdin taas, tapani mukaan, tapahtuman pisimmälle matkalle. Lähtö kohta oli periharvinainen, sillä jalat oli tuntuneet jo viikon hyviltä - kisavalmiilta. Mistään ei edes kolottanut, kuten monesti keventäessä tapana on. Tässä oli myös siemen sille, että sisälleni alkoi tuon johdosta kasvaa liian kaunis kuva siitä mihin voisin pystyä. 

         Askon ja Villen kanssa tultiin torstaina hieman ennen illankoittoa Kolille mökille. Askon mökki on alle kahden kilometrin päässä kisareitistä. Tänä kesänä olimme käyneet Askon kanssa kahdesti täällä opiskelemassa kisareittiä. Niistä käynneistä hyötyi paljon. Reitti oli tuttu. Lähtö 130km kisaan oli perjantaina klo.18.00. 

         Asko ja Ville veivät minut kisapaikalle puoli viisi. Eka virhe: vettä oli mukana, mutta ei enää energiaa. No, mökillä oltiin syöty vain tunti aikaisemmin. Päädyin kuitenkin syömään vajaa tunti ennen starttia yhden kaurakeksin eka kierroksen (65km/kierros) hätävaraenergioista. Kisajärjestäjien hätävaraenergiat oli tietysti vielä erikseen repussa. 

         Kisan eka kolme kilsaa mentiin eri polkua kuin aikaisemmin. Komeita maisemia, mutta paljon piti keskittyä polun pohjaan, sillä uusi reitti on aina uusi reitti. Kisa lähti käyntiin hyvällä jalalla. Kroppa tuntui lähtevän käyntiin hyvin. Sykkeet nousi normaalisti mm. Mäkrän 110m nousumetrin nousua neljännellä kilsalla rauhallisesti tunkatessa. 150 oli syke. Se on semmonen mäki, että tuo on vielä rauhallinen syke tuohon mäkeen. 

         Mäkrän päällä en jäänyt kävelten sykettä laskeen vaan ajattelin hyvältä tuntuneiden jalkojen ansiosta sykkeiden laskevan juostessakin. No joo, ehkä ne sinne 135-140 välille laski, kun ne heinäkuussa annoin laskea aina sinne 120 tasoon asti. Minulla oman arvion mukaan alakynnys on jossain 136-138 välillä. Jokainen vähänkään kestävyysjuoksua harrastanut tietää, että vaatisi jo melko hurjan kuntoisen kaverin vaatteiden sisälle, jotta jaksaisi alakynnyksellä vuorokauden juosta Kolin vaaroilla. Minunkin. 

         Hullaannuin ja annoin kisan viedä. Olin kuin kekseliään isän tekemä tuohipurje virtaavassa ojassa. Annoin mennä. 6km kohdalla pienelle tiepätkälle tullessa oli Asko ja Ville kannustamassa. Huusivat, että onko mulla gepsi päällä. Perk... olin unohtanut tosiaan käynnistää gepsin. Yrittiköhän Sorvojan Tommikin sitä kertoa(?), kun soitti 2km kohdalla, että oonko kisassa. No siinä gepsiä repusta kaivaessa meni silmälasitkin "vähän" huuruun ja siitä tulikin varsin hauska kuva. 


          9km kohdalla kisajärjestäjä soitti. He sanoivat, ette gepsini näy kartalla. Kerroin laittaneeni gepsin 3km aikaisemmin päälle ja kysyin, että eikö näy, ja kerroin ketä letkassa juoksee. Järjestäjä: -"eikö joo, näkyyhän se". Varottelivat, että kilsan päässä on moni juossut harhaan. Itse odottelin jauholanvaaraa, josta alkaa pidempi myötäinen. Huomasin, että letkassani olevat menivät tosi varovasti alamäkiä ja itelle ne on vahvuus ja tuleva myötäinen tuttu. Niinpä rallattelinkin letkasta irti. Sykkeet liki 140, mutta olin jo omassa sumussa, jossa maisema vaihtuu ja kaikki toimii - siinäkö vaan nakkelee geelin puolen tunnin välein suuhun ja pitää homma rentona. 

         Siinä mielessä tuntemus oli jossain määrin oikea, että tuntuma oli helppo, mutta kaivoin samalla itseäni syvempää poteroa tuonemmas. Reilun 19km kohdalla tulin yksin kahlaamoon. Sain täyttää pullot ja jatkaa matkaa. Asko oli kyselemässä fiiliksiä. Sanoin, että hyvältä tuntuu ja ainoastaan sykkeet on vain reilusti yli normaalin. Nopea huolto. Reilu 2min. Pääsin jatkaan reitin takaosastoa kohden toiveideni mukaan yksin. Saisin rytmittää omaa menoa täysin itse. 

         Kaikki oli vähän liian helppoa. Rekisteröin kaiken aikaa, että sykkeet on koholla, mutta annoin vaan mennä. Olin hullaantunut. Ehkä meidän olisi syytä hullaantua useamminkin? Miksi elämässä haetaan optimilinjoja ja vakaata suorittamista? Ehkä elämme vielä maailmassa, jossa asioita mitataan edelleen liikaa tuloksilla ja kokemisen merkitys jää liian vähälle. Tuo luonto, nuo maisemat, kaikki ihmiset ja se tunnelma jonka saat aikaa itse tai koet toisten kautta. 

         Hieman 25km jälkeen tuolla reitillä saavutaan neljän kilometrin mittaiseen "mörön perseeseen". Alan tykätä tuosta ahterista. Ensin eteläinen Kolinvaara, jonka perään ylös-alas rallin jälkeen Moiseenvaaran päälle. Siellä oli järjestäjien puolesta tuoksuroihuja ja kannustajia. "-Hyvä, Onni!". Ehkä sekunnin luulin, että oli tuttuja, mutta toki ne numerolapun nimen perusteella kannustivat. 

         32km kohdalla olin eteläpään laavun purolla. Hetkeä aikaisemmin olin ohittanu pari ja minun ohikin meni pari iloista menijää. Nuorta miestä en tuntenut, mutta Koikkalaisen Saila painoi raikkaalla jalalla ohi, vaikka itsellänikin oli vielä tuossa kevyt jalka. Purosta täytin lisää juomaa ja kävin heittään vettä. Kaikki kunnossa. Jatkoin matkaa hyvillä mielin mielettömän upeassa Kolin yössä. 

         Kiviniemeen saavuin hieman yli 40km ja 6h7min juoksemisen jälkeen. Nopea huolto taas, eli siis kolme lötköä täyteen. Kengät ja sukat tuntuivat hyviltä. Tuosaa kohtaa ajattelin jo toista kierrosta ja ajattelin, että näillä samoilla kengillä ja sukilla jatkan. Ajassa 6h10min lähdin Kiviniemestä kohti Ryläystä. Tämä väli oli ehkä tutuin, sillä Askon mökiltä oli tätä väliä tullu jauhettua molempiin suuntiin. Mutta niin vaan tuli juostua ajatuksisani yli yhden käännöksen. Noin 400m pummi. Hyvät nuolet ja merkkaukset oli siinä. Oma moka siis. No, eipä tuossa menny kuin joku 3min. 

         Kipuaminen Ryläystä kohti tuntui etenevän mukavan ripeästi. Ohittelin siinä pari kaveria, muuten menin yksin. Nautin saadessani juosta yksin upeassa yössä. Joko tuo tuli monennenko kerran mainittua? Noin 48km kohdalla, seitsemän ja puolen tunnin rallatelun jälkeen olin juossut jalat alta. Paikallinen tuolla ois saattanu sanoa: -"mittelöihtin siinä vuoan, jotta eipähän vuan maha tehä ennää mittää näillä tikkuloilla". 

         Hieman elättelin toiveita, että saisin jalat takaisin, kun lähdetään Ryläykseltä tielle laskeutuessa kohti Peiponpeltoa ja Kolia. Vuan eipä nuot mokomat mittään tuumanneet. Juosta niillä ei enää jaksannu. Kävellä kohtuuvella, mutta sekin hidastu tasasesti ja alta juostut jalat alkoi olla kovin voimattomat nousuissa. Aluksi ajattelin sinnitellä nyt tämän eka kierroksen loppuun ja kenties välihuollon keiton jälkeen toiselle kierrokselle nousten.

         Jalat kuitenkin meni sellaista kyytiä täysin juoksukyvyttömiksi ja kävely hankalammaksi, että en nähnyt mielekkäänä lähteä rämpimään toiselle kiekalle vaan oikiaisin lopusta hieman ja kellon näyttäessä 62km päätin tämän retken 10h 18min kohdalle. Kiva reissu silti, vaikka vajaa kolme viimeistä tuntia manasin koko hommaa, kuten asiaan kuuluu, kun kovasti aina haluaisi tavoitteeseen päästä. 

         Asko tuli hakemaan vähän neljän jälkeen Kolin alaparkista. Nämä ihmiset. Kisakeskuksessa talkoolaiset Maksimaisen Ville etunenässä tarjosivat ensiluokkaista keskeyttäneen vastaanottoa. Nämä ihmiset. Sain syödä hieman ja vaihtaa ajatuksia kilpaveljien kanssa, heimolaisten. Nämä ihmiset. Elämä ei ole suorittamista, elämä on kokemista. Tuo luonto, tuo tunnelma ja nämä ihmiset. Useasti keskeyttäneenä sitä on oppinut näkemään paljon laajemmin (rikkaammin) nämä tapahtumat. Liian moni näkee edelleen vain tulokset, eivätkä ymmärrä kokonaisuutta, tuloksia syvempiä näkökulmia. Sain tavata taas monia vanhoja ja uusia tuttuja. 

         Olemme juuri tätä kirjoittaessani kotimatkalla. On sunnuntai. Oli tulopäivä ja on lähtöpäivä. Välissä oli kaksi päivää upeaa elämää. Ville juoksi 65km matkalla hankalsta polvitilanteesta huolimatta uuden upean oman ja Nivalan enmätyksen: 9:47:07. Tulosorientoituneille siis antia tästä ja onhan toki tuloksetkin osata tätä, mutta ei suurin osa. Tästä myös julkiset onnittelut Villelle! 

         Muuta. Kaikki toimi kuin rasvattu. Juoksin vain kuntooni nähden liian korkeilla sykkeillä. Näinkin voisi juosta, mutta pitäisi olla vain paremmassa kunnossa. Vauhtikestävyyttä on harjoiteltava enemmän ja säännöllisemmin. Painopiste on ollut liikaakin perusharjoittelussa, vaikka se kaiken pohja onkin. Mäkeä pitäisi harjoitella myös enemmän. Koskaan ei ole tarpeeksi mäkijuoksuvalmis. Kuten huomaatte, tämäkin reissu poiki taas paljon hyviä harjoittelun kehittämisajatuksia. Emme tule valmiiksi koskaan, eikä ole niin tarkoituskaan, sillä tämä maailma pyörii yhä myös meidän jälkeemme. 

         Ps. Reilu 2.v kestänyt Coros Apex hajosi hieman takuuajan päättymisen jälkeen. Siispä on uuden kellon oston aika. Se pyöritettävä nappi alkoi hurttaan ja kello selaa itsekseen valikoita varmaan tälläkin hetkellä repussa. 

 Onni Vähäaho, 3.10.2021 Kolin ja Rautavaaran välillä kirjoitettuna. 

torstai 23. syyskuuta 2021

8 PÄIVÄÄ STARTTIIN

             Pitkästä aikaa näköjään innostun kirjoittamaan kisan aattotunelmia. Vuosihan on mennyt melko tavalla perseelleen, mutta parasta on tämä into, mikä nyt on päällä. On aina parempi, kun pitää yrittää malttaa kuin sytyttää paloa. 

            Karhunkierrokseen mentäessä olin mielestäni elämäni ultrapolkujuoksukunnossa, ja varmaan sitä olinkin, mutta nolla keli jalkojen voimien loppumisen kohdalla oli liian pahan yhdistelmä. Kesäkuun alussa meni oma psyyke alas. Asiat ei menneet niin kuin olin ajatellut ja askelmerkkini oli pahasti sekaisin. Heinäkuun eka viikonloppuna oli Hetta-Ylläs 166km kisa, joka päättyi jo 66km kohdalla keskeytykseen puujalan vuoksi. Siitä seurasi reilun kahden viikon puujalan parantamisjakso. 

            Oikeastaan on pieni ihme, että nyt tässä into piukkana valmistaudun Vaarojen maratonin 130km ultramatkalle syvästi uskoen tavoitteeseen pääsemiseen. Heinäkuun viimeinen päivä juoksin varsin helponoloisesti puolet tuosta kisasta, eli 65km matkan, 10h29min aikaan. Tuo on linjassa oman 24h kisatavoitteen kanssa. 65,4km jälkeen on huolto ja siitä noin vajaan kilsan siirtymä uuden kierroksen alkuun. Eli 11h eka kiekka ja toinen kierros noin 13 tuntiin. Olen edelleen skeptinen, että se toinen kierros voisi olla yhtä helppo kuin eka, vaikka kuinka iisisti sen ekan ottaisi. 

            Minun harjoitteluni alkoi tätä VM130km kisaa kohden 22.elokuuta. Nyt on tätä kirjoittaessa 23.syyskuuta. Kahdeksan päivää starttiin. Tänään piti olla kevyt noin parin tunnin mäkijuoksu/kävelytreeni, jossa tulisi 1000 nousumetriä. Eilisen hieronnan jälkeen jalat oli erikoisen kevyet ja kaikki kävi ehkä vähän liiankin helposti. Nousin Louetilla mäet sauvakävelten, kieltämättä paikoin aika ripeästi, ja alamäet varovaisen rennosti juosten. No se 1000 nousumetriä täyttyi jo noin 100min kohdalla. Keskisyke olikin tunteeseen peilaten yllättävän kova, 141. Maksimisyke päänousussa pahimmillaan/parhaimmillaan 157. 

             Kone on herkällä, nyt oisi syytä todella malttaa. Toivotaan, että tämä oli vielä edistävä harjoitus. Ainakin se tuntui helpolta. Jos jalat väsyy vaaroilla niin aina voi kysyä, että miten se Louet meni niin ku omasta mielestä? No, juu onhan tässä kahdeksan päivää. Kyse on ajoituksesta. 130km ja 5000nousumetriä ei mene harjoittelematta. Tämä ei ole mikään pep57km, jossa pitää jaksaa 6-7h suorittaa. Vaaroilla pitää jaksaa vääntää nousuja vuorokausi. Ihan ilman nousujen treenaamista se ei vaan mene. 

            Minulla on ollut Syyskuun 6.päivästä asti hieman ongelmia vasemman polven kanssa. Tuona päivänä vihlasi ja kovasti, kaksi kertaa. Vaiva on kahden hieronnan kautta ollut paremmin hallittavissa. Toiveissa, että se olisi muutenkin poispäin menossa. Vaiva johtunee osittain vasemman puolen etureiden sivuosan (IT) kireydestä. Positiivista eilisessä hieronnassa oli jalkojen lihasten elastisuus ylimalkaan. Ihme kun tuntuukin yleisesti mukavan innokkaalta tuo jalka-osasto. 

            Toinen syy polvivaivalle voi olla ylipainoni. Ja tämä ei ole vitsi. 88-89kg aamupaino. Repikää siitä. Vielä keväällä olin 84-85kg. Silloinkin sen vitosen liikaa. Nyt sitä alkaa olla jo kymppi liikaa. Mutta näillä mennään. Ja tiedän mistä paino on tullut. Katotaan, saanko motivoitua ottamaan sitä talvella pois. Syytä olisi, mutta onko sitä syytä syvällä tarpeeksi, jää nähtäväksi. Olen jo 47 vuotta ja elämä sopivasti nautittuna on alkanut kiinnostamaan. Tunne tasosi, tunnista tilanteesi ja elä. Näin se menee. Olen jopa pohtinut juoksun lopettamista, mutta edelleen se antaa enemmän kuin ottaa. Reilusti, joten juostaan niin kauan kuin maittaa. 

            Oletteko kuulleet kirjailijasta, mietelauseiden tekijästä, nimeltään Jenni Skyttä-Forssell? Hänen mietelauseissa on paljon voimaa, jota on vaikea mitata. Mietelauseet on helppo "ostaa" ja ne tuovat kuulijan ajatuksiin - ainakin minun - paljon arvostusta. Miettikääpä seuraavaa:

                "-Aurinko nousee ja laskee, 

                     loput keksimme itse"

                        -Jenni Skyttä-Forssell


Onni Vähäaho, Nivalassa 23.9.2021

tiistai 13. heinäkuuta 2021

HETTA - PALLAS 66km (HETTA - YLLÄS DNF 165km)

            On hyvä, jos normaali harjoitusviikolla esiintyy edes yksi 3-4 tunnin lenkki. Usein ne pitkät lenkit on 2-3h lenkkejä, joita voi olla joskus kyllä kaksi kolmekin. Sen sijaan esimerkiksi 7-8 tunnin lenkkejä on yleensä tosi harvoin. Ei likimainkaan edes kerran kuussa. Ok, no kesäkuussa tein niitä kaksi, kun halusin lisää kestävyyttä ja tietoa energiageelejen toimivuudesta, imeytymisestä. Siksi onkin aina enempi kuin arvoitus miten kaikki toimii, kun lähdetään sadan mailin ja noin vuorokauden mittaiseen suoritukseen.

             Niissä 7-8 tunnin harjoituksissakaan ei saa vielä riittävää / lopullista tietoa mitä sata mailia on. Ja edellä kerrotusta syystä johtuen kisasuoritus on liki kaikille täysi arvoitus, koska harjoituksissa jäädään niin kauas siitä, mitä pitää vetää sitten itse kisassa. Itselläni sen sijaan tässä Hetta-Ylläs 165km kisassa matka katkesi käytännössä n.7h15min kohdalle, jossa kaaduin kivikossa kiven iskiessä vasemman etureiden yläosaan. Seurasi puujalka, eli lihaksen normaali refleksi törmäyksessä. Veri pakkautuu suojellakseen itse lihasta vauriolta, josta syntyy verihyytymä. Hyvä näin. Muuten tulisi pidempi vamma.

            Puujalka on aina tapauskohtainen, eikä sen poistumiseen ole aikataulua. Hyvä, ettei verihyytymää ole ulkoisesti. Se on hyvä merkki. Aluksi, kisan ollessa 7h15min ja reilun 56 kilometrin kohdalla, jalka meni eteen ja taaksepäin noin 10cm ennen kuin sattui. Sauvojen avulla sain kammettua itseni viimeisen 10km huoltoon noin 1h40min ajassa. Toivoin, että puujalka olisi ollut lievempi, mutta aika nopeasti valkeni, että sen kanssa oli hankala edetä, kun jalkaa oli vaikea nostaa. Jäljellä oli loukkaantumishetkellä 110km. Pallaksen huollossa Juha-Pekka Konttinen jeesasi minua ja koitti parhaansa mukaan tsempata, mutta toki näin Juupen ilmeestäkin saman mikä oli oman järjen lopputulema. Ei sataa kilometriä voi puujalalla selvitä yli kerojen.

            Päätös keskeytyksestä oli tuskallinen. Kisa oli sujunut tosi helposti ja vaivattomasti kaatumiseen asti. Nesteet ja energiat imeytyi tosi hyvin. Ei ollut mitään ongelmaa. No, 27km kohdalla kaatumisessa loukkasin vasenta olkapäätä, kun olka kävi hetken pois paikaltaan, ja se on edelleen kipeä/hellä nyt kolme päivää kisan jälkeen, mutta kisassa se ei isommin haitannut menoa. Mutta kuten sanottua, 7h helppoa menoa ei ole vielä kuin alku, mutta kello näytti, että helposta alusta huolimatta olin edennyt todella hyvää vauhtia. Olin menossa kohti elämäni juoksua, mutta sitten kaikki mureni tuohon epäonniseen kaatumiseen.

            Kuten yleensä, kaatuminen tapahtuu liki poikkeuksetta helpohkossa kohdassa, jossa keskittyminen herpaantuu hieman. Niin nytkin, ja harmillisesti liki viimeisessä helpommassa kivikko pätkässä ennen Pallakselle kipuamista. Harmitus (lievästi sanottuna) on siksi iso, koska tuo reilu seitsemän tuntia oli tuntunut nautinnolta ja helpon tekemisen ihmettelyssä. Lisäksi liki koko alkumatka taivallettiin YliMartimon Jounin kanssa. Meillä oli hauskaa, kannustettiin 66km matkalaisia niitä ohitellessamme tasaisesti aina kaatumiseen asti. Ja kaatuminenkin tapahtui ohitustilanteen jälkeen. Lisäksi pitkähkön tovin samaa vauhtia juoksi myös 66km matkalaisista jääkiekkopuolelta tuttu tv-kasvo, valmentaja, Juha Juujärvi. Maailma on pieni ja ihmeellinen ja me niitä pienimpiä isojen tuntureiden poluilla.

           Mutta ei auta kuin hyväksyä tämä tapaturma ja sitä seurannut pettymys. Varmaan eniten keskeytyksessä haittaa se, että nyt tuntui juoksu kulkevan ja onnistuvan. Tällä kokemuksella sitä on oppinut jo tunnistamaan milloin on meno sellaista, että on ns. hyvä päivä. Nyt oli erinomainen päivä muun tekemisen puolesta. Tuollaista 24-26h aikaa pidän hyvin realistisena tähän kisaan kohdallani. 24h alitusta pitää lähteä hakemaan ensi kerralla. Toki nyt jäi paljon näkemättäkin, mutta katsotaan milloin tänne tulee palattua. Upea reitti ja kisa. Maisemat oli upeat ja itse tykkäsin monta kilsaa jatkuneista alamäki pätkistä. Sitten Norjan reissun en ollut saanut vastaavia kokea. Pallaksen seudusta löytyy Singaldalenin mittaisia alamäkinpätkiä. Iso suositus. 

Kuva komeista keroista lumikeron ja pallaksen seuduilla (kuva: Poppis Suomela)

            Mutta joo, eteenpäin. Heinäkuun viimeinen päivä on tarkoitus kiertää Vaarojen maratonin 135km kisareitti yhteen kertaan, eli reilu 67km sitten vissiin. Tietysti olettaen, että puujalka helittää siihen mennessä. Vaaroilla tavoite on alittaa 24 tunnin raja ja päästä maaliin. 11+13 tuntia on ajatus. Tuollaista noin 11 tunnin kierrosta lähen nyt heinäkuun lopussa hakemaan ja askelmerkkiä mallaamaan. Samalla näen, onko tuo tavoitteeni realistinen.

           Monet seuraajani ovat kuulostaneet jo tovin tuskaisilta minun DNF-putken vuoksi. Muistuttelinkin tuossa, että 23kk sitten tulin sentään maaliin ja vieläpä voittaen 171km kisan. Mikäs kiire tässä on? Eihän hankittu videopelikään ole hyvä, jos pelataan saman tien läpi? Ja eikö hallituksellakin ole aina se neljä vuotta aikaa yrittää päästä tavoitteisiin? Välikysymyksellä on "uhkailtu", samoin seuraajien mielenterveyden vuoksi juoksemista välillä jonkun lyhemmän kisan maaliin. Hei, minähän juoksin (vaikka viimeisen 10km kinkkasinkin) Hetasta Pallakselle 66km. Se oli tapahtumassa yksi kilpailumatka. Pienellä mielikuvituksella voi nähdä minun juosseeni Hetta-Pallaksen 66km maaliin alle yhdeksään tuntiin. Heh,heh.

         Jatketaanpa sadan mailin opiskelua. Katsotaan paljonko on kursseja seuraavaan maaliin pääsyyn. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 13.7.2021

tiistai 22. kesäkuuta 2021

JÄRJETTÖMÄSTI RASKASTA SIETÄEN

             Ultrajuoksu, ultrapolkujuoksu on kansanterveydellisesti katsoen ei-niin-järjellä selitettävää. On kysymys siis jossain määrin järjettömästä harrastuksesta, johon täytyy välillä harjoitella myös ei-niin-helposti-selitettävästi. Mennyt viikko oli sellainen. Ken siinä langan näkee, se näkee ja ken ei näe, on se varsin perusteltua sekin. Hieman rinnastettavissa omaan nykyelämään - leegot on vähän levällään, mutta määrä riittäisi, mutta saako näistä yhtä, jää nähtäväksi. 

            Kun viikko on todella kova, voi se alkaa leuhkasti vapaapäivällä. Sitä se oli maanantaina, sillä olin käynyt edellisenä päivänä ottamassa vauhdikkaita 200 metrin vetoja. Tiistaina oli vuorossa sitten pep 57 kilometrin kisareitin tämän vuoden version läpijuokseminen. Siitä kirjoitinkin taannoin.

            Keskiviikkona tuli tarve käydä testaan, miten paljon edellisen päivän ylipitkä polkulenkki tuntui kintereissä. Tuntui, mutta alus liikkui kohtuu okei. Odotettua kankeutta, mutta kellossa ei näkynyt kuin noin 20 sekuntia /km. 10,7km tosi kevyesti, 5:51min /km ja keskisyke 118. 

            Torstaina oli pitkä aamu töissä. Pääsin töistä vasta neljän jälkeen. Nopeasti kotiin ja loput kamat laukkuun, samalla syöden nopeaa päivällistä. Sitten viideltä olinkin Askon auton kyytillä matkalla kohti Kolia. Sääret oli alkumatkasta todella raskaan ja kipeän oloiset. Koitin siinä niitä hieroa ja vettä killittää. Kiva lähtökohta pidennetelly treeniviikonlopulle, kun jalat on juostu jo pihalle valmiiksi - vai oliko kyse vain hetkellisestä harjoitus ylikuormituksesta? 

            Matkalla jalat kuitenkin alkoi hieman kevenemään, joka on harvinaista ylipäänsä matkoilla. Siinä Juukassa syömään mennessä jalat alkoi tuntua jo juostavan tuntuisilta. Ja niinpä sitä tulikin sitten heti mökille päästyämme puettua lenkkikamat niskaan ja lähdin kohti Ryläystä, jonka parkkipaikalle mökiltä oli noin 1,7km matka. Kävin lopulta kiertään Ryläyksen ns. maisemareitin, josta tuli mökiltä mökille matkaa yhteensä 9,9km. Aikaa meni 82min. 347 nousumetriä, keskivauhti 8:15min/km ja keskisyke 127. 

            Lenkin jälkeen, vähän ennen puoltayötä, mökin rantaan veteen pesulle. Peruskuvio täällä ollessa. Sitten vähän yöpalaa ja nukkumaan.

            Perjantaina aamulla aamupala ja päivän suunnittelua. Asko lupasi ennen omaa työhommaa käyä nakkaamassa minut Kiviniemeen, josta oli määrä juosta Vaarojen maraton reittiä Ryläyksen kautta mökille. Tuo väli tuntui viime syksynä lohduttoman kovalta. Oli aika palata rikospaikalle. Kiviniemen päärakennus oli palanut kolme viikkoa aiemmin. Lohduttoman näköistä. 

         Vaarojen maratonin reitin varrella on joitakin kauniita kalliopätkiä


            Muutama kuva ja kello käyntiin. Ensin tuossa juostaan Kiviniemestä Kolinvaaran kautta Herajärventielle. Tuo matka noin 3,6km. Siitä sitten kohti Ryläystä. Reitti on kyllä mun mielestä tosi brutaali. Vaikka alussa ja lopussa on hieman reilu kilsa tietä, oli keskivauhtini 8:16min/km, vaikka menin 133 keskisykkeellä, eli PK2 alueella komeasti. Nousumetrejä kertyi 578. Monet alamäet ovat kovin kivikkoisia, juurakkoisia ja/tai jyrkkiä. 

            Ilma oli helteinen, mutta metsässä reitillä oli aika varjoisaa ja juomaa meni vain kohtuullisesti.

            Mökillä näitä piisasi, sisiliskoja


            Iltapäivällä juoksin teitä myöten Ukko-Kolille. Vajaa 8km mäkistä tiesettiä. Askon mökkihän on siitä metkalla paikalla, että lähtipä kumpaan suuntaan tahansa niin aina aluksi on myötämaata ja Kolille päin ihan reilua sellaista, eli palatessa saa aina nousta, päästäkseen perille. Ukko-Kolilta menin Vaarojen maratonin reitin alkua Mäkrän yli ja siitä kisareittiä vastapalloon Peiponpellon ja Ryläyksen parkkipaikan kautta mökille. Tämä päivän toinen lenkki oli hyvävauhtinen. 18km, keskivauhti 6:53min/km ja keskisyke 134. Jotenkin jalat vain alkoi toimia paremmin, vaikka ne oli jo ennen reissua piestyt.

         Kuva Mäkrän päältä Pieliselle päin


            Illalla huudeilla retkeilleet Sorvojat (Tommi ja Tapani) tulivat majoittumaan pihalle. Heillä oli menossa 250 kilometrin pyöräretki. Me käytiin vielä Askon kanssa katsomassa hänen kartalta hoksaama uusi reitti. Pyörällä tuo tuntui kyllä mäkiseltä ja kiehtovan kovalta sitä kautta. Heti jäi kyteen, että tuo pitää kyllä käydä aamulla myös juosten. Matkaa kertyi 10,7km ja nousumetrejä 152. Seuraavana päivänä juosten 178. Pyöräilessä nousut ei ehdi summaantua, kun vauhti on kovempi. 

Vasemmalta: Mökin isäntä Asko, sekä vieraat Sorvoja Tapani ja Sorvoja Tommi


            Lenkin jälkeen poristiin vieraiden kanssa ja mentiin taas aika myöhään nukkumaan. Seuraavana päivänä oli vuorossa Juuka-Ralli ja tie oli mökin kohdalta suljettu klo.14-21. Muutenkin oli lähtöajatus, josko ottais kevyemmän päivän. 

            Rallipäivän aamulla läksin tosiaan juoksemaan edellisen illan pyörälenkin juosten. Kuten usein ennenkin niin ei ne nousut juoksemalla tunnu niin kovilta kuin pyörällä. Kivan mäkinen reitti joka tapauksessa ja iloista, että jalat liikkui edelleen tosi hyvin määrään nähden. Tottakai ne jumissa oli, mutta jotenkin semmoinen juoksemisen helppous ja tietty taso tuntui säilyvän. Tästä tuli hyvä mieli. 10,7km matkaan meni reilu 61 minuuttia. Keskisyke oli 128, joka oli hyvä rasitukseen ja reitin mäkisyyteen peilaten. Etenkään harjoituskuormassa ei alamäessä syke tee muuta kuin nousee. Ja alamäen jälkeenhän tulee Kolilla aina ylämäki.

            Alkuillasta katottiin rallia. Olihan se aika jännän näköstä livenä ihan tien vierestä, mutta tommonen parikymmentä minuuttia riitti. Tosi surullista, että rallissa kuoli kartanlukija. Tuon uutisen kuulin vasta myöhäisillan lenkin jälkeen. 

            Pikkasen ennen iltaysiä starttasin taas Ryläystä kohden. Ilma oli tosi kostea ja lämmin. Menin nyt Vaarojen maratonin reittiä vastapalloon Ryläyksen kautta kohti Heraniemen tietä. Tuo väli ei ollut ihan niin alamäkivoittoinen sittenkään kuin mikä mielikuva siitä oli. Eka piti Ryläykselle nousta ja Heraniemen tielle (10,4km matka) saapuessa oli jo 350 nousumetriä. Tuolla lenkillä minulla alko migreeni jo 35 minuutin juoksun jälkeen. Se kesti liki puoli tuntia. Onneksi oli lääkkeet mukana. Loppulenkki sujuikin hyvin, kun näki kunnolla. 

            Tämä oli kova lenkki. 18,4km, 522 nousumetriä ja keskisyke 137. Jaksoin vielä ylämäki voittoisella lopun tieosuudella pitää ihan perushölkällä sellaista noin kuuden minsan kilsavauhtia ja lopun tasaisella jopa viiden ja puolen minuutin kilsavauhtia. Tämä oli pirun kova tehoinen leiri, sillä jos olisi halunut kevyemmän setin, olisi pitänyt kävellä paljon enemmän. 

              Viimeisenä iltana alkoi treeni jo näkymään kuoantalossa!?!


            Vielä sunnuntaina ennen kotiin lähtöä kiersin Ukko-Kolilta lähtien Vaarojen maratonin loppulenkin osion, 13,3km. Tuo lenkki oli matalasykkeisin. Hieman helpompi reitin alkuprofiili ja runsaampi kävely auttoivat. Silti taas yli puoli tonnia nousua. Alla summaus viikosta ja lopussa viikon yhteislukemat.

             Kolin tyypillistä polkua


            Kolilla meno oli sopivan raskasta, mutta jaksavaa. Hyvää harjoittelua jo valmiiksi rasittuneena. Tätäkin taidetaan tarvita sadan mailin polkujuoksukisojen loppuosan epämukavaa oloa sietääkseen. Lisäksi haastetta antoi päässä vilistäneet monet juoksun ulkopuoliset ajatukset. Elämä on kokonaisuus ja juoksu vain osa sitä. Onneksi :=) 


* Maanantai    Lepo

* Tiistai       polkujuoksua pep 57km reitti     58,0km   7h27min         

                    391 nousumetriä, keskivauhti 7:43min/km ja keskisyke 130

* Keskiviikko   Tiejuoksua 10,7km  63min

                    36 nousumetriä, keskivauhti 5:51min /km ja keskisyke 118

* Torstai            polkujuoksua Kolilla 9,9km 82min

                    347 nousumetriä, keskivauhti 8:15min/km ja keskisyke 127

* Perjantai     Aamupäivä

                    Polkujuoksua Kolilla 14,0km 1h56min

                    578 nousumetriä, keskivauhti 8:16min/km ja keskisyke 133 

* Perjantai     Iltapäivä

                    Polkujuoksua Kolilla 18,0km 2h4min

                    514 nousumetriä, keskivauhti 6:53min/km ja keskisyke 134 

* Perjantai     Myöhäisilta

                    Pyöräilyä Kolilla 10,7km  32min

                    152 nousumetriä, keskivauhti 20,0km/h, rannesyke

* Lauantai        Aamu

                     Tiejuoksua Kolilla 10,7km  61min

                    178 nousumetriä, keskivauhti 5:43min /km ja keskisyke 128   

* Lauantai        Myöhäisilta

                      Polkujuoksua Kolilla 18,4km 2h11min

                      522 nousumetriä,  keskivauhti 7:06min/km ja keskisyke 137

* Sunnuntai      Päivä

                        Polkujuoksua Kolilla 13,3km 1h44min

                        539 nousumetriä, keskivauhti 7:48min /km ja keskisyke 124   

        

 Yhteensä viikon aikana

Juoksua 153km

Pyöräilyä 10,7km

Harjoitustunteja  18h 21min

Nousmetrejä  3257        

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 22.6.2021

tiistai 25. toukokuuta 2021

ERILAINEN TULOKULMA KISAAN

            Kolme päivää NUTS Karhunkierros 166 kilometrin polkujuoksukisaan. Tulokulma on ollut hyvin erilainen monellakin tapaa. Jotenkin ei vieläkään tunnu, että on edes mikään kisa kohta käsillä. En ole isommin vielä eväitäkään laskenut. Eikä siinä kauaa mene, joten tuppaa jäämään nykyään viime tippaan. Koko kisan järjestämistäkin varjosti korona - ainakin omassa mielessäni - hyvin lähelle kisaa.


            Omanlaisen leiman valmistautumiselle antoi myös reilun viikon jatkunut muutto uuteen osoitteeseen. Reilun neljäntoista vuoden avioliitto ja liki viidentoista vuoden yhteinen taival päätettiin hyvässä yhteisymmärryksessä vaimon kanssa lopettaa. Itse ero oli helppo, kun se oli yhteinen päätös ja pidempään pohdittu asia. Edelleen exän kanssa hyvinä ystävinä jatketaan ja tuetaan sitä kautta uudelle lehdelle siirtymistä. Hieno taival takana ja uskon, että se molemmilla jatkuu tahoillansa hyvänä.

            Itse muuton fyysisyys sen sijaan yllätti. Voi sitä yksittäisten pienten tavaroiden määrää. Jotenkin ajattelin muuton tapahtuvan tuosta vaan, vaan eipä se ihan niin mennytkään. Vieläkin puuttuu jotain, mutta viikon päivät on tullut jo uudessa asunnossa nukuttuakin. Alkaa tuntua jo kodilta. Tyttökin on ehtinyt jo yökylässä käydä. Samalla tässä hässäkässä on treenit jääneet ehkä aiottua vähemmälle. Joku voisi sanoa, että se on etukin. Mene ja tiedä.

            Taannoin tuli 47 vuotta mittariin. No, on siitä jo näemmä reilu kuukausi aikaa. Kuitenkin pointti on se, että tässä iässä ollaan jo kovasti elämysjuoksija-iässä kuin kilpailija nimikkeellä. Se ei tietenkään estä juoksemasta hyvin myös kilpailussa. Ote ei kuitenkaan ole tässä iässä enää niin vakava. Enempi otetaan mitä annetaan ja nautitaan siitä mitä saadaan näistä kisoista. Hienoa lähteä taas Kuusamon upeisiin maisemiin juoksemaan.

            Tänä vuonna 166 kilometrin startti on jo perjantai-aamuna kahdeksalta. Katsoessani vuoden 2019 väliaikoja, olen sen mukaan 24km basecamp hulllossa noin klo.11 lounasaikaan, Oulangan huollossa iltapäivä kolmelta ja Hautajärvellä 83km kääntöpaikan hullossa ilta seitsemän ja kahdeksan välillä. Sitten aletaan kiristämään vauhtia, hah, hah.

             Katsotaanpa kisan jälkeen joku päivä sitten miten tuolla oikein kävi. Sanotaanko, että maaliin pääsy ja 28 tunnin alitus voisivat olla sopivia tavoitteita. Eli ehkä siinä lauantaina puolenpäivän kantturoissa voisi tuulettaa maalilinjan ylityksessä. Tuolla ajalla lienee kahdenkymmenen sakissa.

Onni Vähäaho, Nivalassa 25.5.2021

sunnuntai 9. toukokuuta 2021

MÄKIKUNTO UUDELLE TASOLLE

             Onnistuiskohan sitä painamaan mieleen tämän talven ja kevään opetuksen? Sydäntalven voi aika huoleta pyhittää perusharjoittelulle, pohjan rakentamiselle ja viikosta 11 alkaen alkaa nostamaan kuntoa kisakauden vaateille. Viikosta 11 alkaen siksi, että silloin on jo aurinko korkealla, pääasiassa tiet sulat ja päivä pidentynyt mukavasti. Alkaa olemaan kaikki detaljit kunnon nostattamis olosuhteita tukevat. 

            Itse innostuin sydäntalvella treenaamaan liian kovaa ja maaliskuu meni tilanteen normalisoitumisen äärellä. Kuin ihmeenkaupalla sain huhtikuussa treenin luistaan kuin rasvattu. Uusi kova harjoitus, jonka perään kaksi kevyttä päivää alkoi toimimaan heti kättelyssä ja on kantanut hyvin nyt varmaan viisi - kuusi viikkoa. Oikeastaan ainoa pieni probleema tuli viikolla pitkästä mäkijuoksulenkistä, jossa vasemman kantaluun sivut ärtyivät. Aluksi luulin, että se oli plantaarivaiva, mutta ehkä onneksi "vain" kantapään sivun luu-arkuutta. 

            Viime viikolla tuli juostua yli 140 kilometriä ja pyöräiltyäkin hyvän matkaa yli 100 kilometriä. Tällä viikolla on nousumetrejä tullu jo liki kolme tonnia ja vielä on tämä pyhä päivä jäljellä, joka on kylläkin kevyt, sillä eilen oli kova päivä ja aivan älyttömän mieletön sellainen.

            Piti oikein tarkistaa niin paras vertikaalitonni Dan Hillillä (Taunonmäki, Nuoliperällä, Nivalassa) oli 15.4.2019 tehty 43 nousun noteeraus 1:30:13h. Eli nousun vajaa tiukasta tonnista. Eilen sitten tärähti ja tein tonnin aikaan 1:18:19. Melkoinen parannus, sillä onhan tuolla tullu noita tonneja veivattua jo monta vuotta. Tiesin, että onnistuessani pääsen alle 1:30h, mutten ois kuuna päivänä uskonu, että mulla riittää tasoa vetää alle 1:20h. Ja tuosta jäi kuva, että tuo voisi tuosta vielä parantua. Toisaalta veto oli tosi tasainen, sillä eka puolikas meni aikaan 38:58 ja toinen 39:21. Molemmat puolikkaat oli parempia kuin minun aikaisempi puolen tonnin ennätys (24.9.2020) viime syksyltä, joka oli 39:23. 

  Kuvassa mulla punanen hiaton ja takana Jari "Jarru" Jyrkkä.

            Kolmen viikon päästä on jo NUTS Karhunkierros 166km kisa ohi. Tämä tietää taasen sitä, että nyt on kovimmat harjoitukset jo takana. Ensi viikon otan kevyenä. Siviilielämäkin pitää tähän suhteuttaa. Eikä sitä seuraavalla viikollakaan enää ihmeitä tehdä. Nyt hiotaan ja pidetään kuntoa yllä. Lisäksi pitää yrittää päästä viivalle mahdollisimman ehjänä. Jospa tämä noussut mäkikunto auttaa Rukan vaaroilla. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 9.5.2021

sunnuntai 13. joulukuuta 2020

KUIN YÖ JA PÄIVÄ

             Kohdallani haasteellisinta ultrajuoksussa on olleet iltoisin alkaneet kisat. Viimeistään yöllä on homma alkanut tökkiä ja kisat on menneet persiilleen. Yö ei ole ollut ongelma, jos kisat ovat startanneet aamulla tai päivällä. Ilmeisesti kroppa ei lähde toimimaan normaalisti, jos startti on illalla. Tämän takia olen päättänyt harjoitella tätä heikkouttani. Olen vakaasti päättänyt, että se on opeteltavissa.

            Perjantai-iltana, eli toissa-iltana siis, minun oli määrä startata klo.21.00 Vinnurvasta lähtevälle 7km perhereitille ja kiertää se kymmenen kertaa. 70 kilometrin annos illalla startattuna kuulosti sopivalta ja riittävältä. Vähemmällä ei selviäisi, eikä enempää kannata, jottei harjoittelu kärsi liikaa. Ajattelin juoksevani tuon noin 120 sykkeillä, noin 8h30min - yhdeksään tuntiin. Eli 51-54min / kierros, keskimäärin. 

            Puoli kahdeksan aikoihin sattui kuitenkin sellainen asia, joka sekoitti koko meidän perheen ja olimme pois tolaltamme. Itse asiassa skippasin mielestä jo koko juoksun, enkä uskonut enää voivani juosta perjantaina alkaen, vaikka tilanne sen soisikin. Tilanne kuitenkin ratkesi - ainakin osittain - ja minulle tarjoutui mahdollisuus mennä juoksemaan. Olin vähän ristiriitaisessa olotilassa. Olin itsekin tolaltani, mutta samalla ymmärsin, etten nyt voisi auttaa asiaa enempää. Päätin lopulta lähteä kokeilemaan.

            Ystäväni Tommi Sorvoja tuli lopulta juoksemaan kanssani ja tarjoutui minua hakemaan. Lopulta vain kaksi tuntia järkyttäneen tilanteen jälkeen seisoin ystäväni kanssa Vinnurvassa, perhereitin lähtöpaikalla. 33 minuuttia yli yhdeksän käynnistimme kellot. Heti alusta asti askel oli raskas, mieli ristiriitainen ja reppukin tuntui painavan kuin synti. Olinko oikeassa paikassa? Kuuntelin, soisiko puhelin, sillä niin oli sovittu, jos tilanne eskaloituu.

            Kello näytti, että hyvin menee, mutta sisällä ei tuntunut siltä oikeastaan missään vaiheessa. Kiitos Tommin vuolaan puheen, sain muutakin ajateltavaa. Tommilla riitti juttua. Siinä, jos jossakin, on tähän juoksuun vihkiytynyt mies. Ihailen hänen paneutumistaan, ja onhan hän kehittynyt hienosti. 

            Aika aikaisessa vaiheessa nilkat alkoi kippailla. Reitillä on joitakin tosi teknisiä pätkiä jäätyneiden, epäsymmetristen muhkurapätkien vuoksi. Jutustellessa keskittyminenkään ei ollut aina ihan vaadittavalla tasolla. Suurin syy oli kuitenkin menon nihkeys, joka heijastui tietysti askelreagointiin ja kontakti nopeuteen, sekä herkyyteen. Olin kiipelissä, vaikka kello tykkäsi alati. Se taas kieli siitä, että kunto olisi kohdallaan. Paskanakin päivänä kello näyttää vähintään ok. menoa, vaikka homma kusis joka puolelta. 

            Olin hiihtänyt kahta päivää aikaisemmin 50 kilometrin lenkin ja sitä edellisenä päivänä kolme juoksu lenkkiä, jota oli edeltänyt parin tunnin lenkki edellisenä iltana. Olihan siinä kuormaa, mutta että näin huonoa. Viidennen kierroksen ekalla kilsalla taitoin vasemman nilkan toisen kerran, nyt pahemmasti. Kilsa meni kipeää tehden. Oikean nilka olin taittanut jo neljä kertaa, eikä sillä kärsinyt nojata enää ollenkaan ulkosyrjälle. Askeleesta katosi noiden vuoksi kokonaan tuonne reitille vaadittava tansahtavuus. Muuten jää sinne pottupeltoon tai paikoillensa jauhaan. 

            Viidennen kierroksen neljännellä kilometrillä tuli nilkojen puolesta sinetti. Taitoin vasemman taas. Nyt juoksu meni jo tosi hankalaksi ja nilkat tuntui muljuvan alati alla. Kilometriä myöhemmin Vinunurvaoja ylös-alas ojanlaitaa mennessä alas mentäessä nilkat petti alta ja lensin hyvällä vauhdilla suoraan puuhun päin. Lensin maahan ja aika moneen paikkaan sattui. Mihinkään ei liian paljoa, mutta jouduin kuitenkin nilkuttaan lopun vajaan kolme kilometriä autolle. 35,1km, 4h18min, keskisyke 116. 

            Olin kotona lauantaina aamuyöstä noin kahden aikaan. Kävely oli hankalaa, sillä nilkoilla ei kärsinyt kunnolla varata ja vasemman jalan jalkapohjan alla tuntui olevan kuin rautaputki. Jalat oli todella kokeneet kovia. Siis perhereitillä! Koko kierrosta kiertäessään sitä aina odottaa milloin pääsee perhereitille, jolloin sitä on jo melkein kuin maalissa. Nyt olin koko ajan perhereitillä ja olisin kyllä halunut päästä välillä sieltä ulos (hah,hah..). Kiitos Tommille hyvästä seurasta, autokyydistä ja juoksufilosofioiden jakamisesta!

            Heräsin lauantaina puolenpäivän aikaan. Hmm... Nilkat antaa kävellä. Hyvä. Jaloissa tuntuu vielä vähän. Ok, niin yleensäkin, mutta ei mitään ankkakävelyä. Tiesin jo herätessäni, että tarvittaessa pystyisin juoksemaan lauantaina uudestaan. Päivä kertoisi mitä niillä voisi tehdä. Joskus iltapäivällä neljän aikaan tein päätöksen lähteä takaisin rikospaikalle katsomaan a) kestääkö nilkat, b) mitä olin oppinut möykkyreitistä, c) olinko missä kestävyyskunnossa. 

            Kävin kuuden kieppeillä saunassa. Olo oli hieman rasittunut, mutta sellainen kovan viikon perusmoodi tuntuma muutoin. Aloin saunan jälkeen pakkaan jälleen kamoja. Nyt tiesin eilisen jälkeen paremmin mitä tarvin ja mitä en. Ajattelin lähteä ns. "avoimeen yöhön", tuntemusten mukaan vailla mitään erityistä tavoitetta. Jalat ja kroppa kertoisi matkan aikana minkä verran siellä ollaan. 

            20 vaille kahdeksan käynnistin kellon ja lähdin liikkeelle. Olo oli edellistä päivää kevyempi, eikä  vähiten ajatusten osalta, sillä edellisillan tilanne oli rauennut parempaan päin ja sekin piristi mieltä. Fiilis oli jopa hyvä. Kulku oli helppoa ja vaivatonta. Pienimpäänkin nilkan kippaus yritykseen refleksit pelasi normaalisti, eikä nilkat ehtineet kipata ollenkaan. Kaiken aikaa menin vähän edellistä iltaa nopeammin, vaikka tuntuma oli jopa kevyempi. Syke oli muutaman pykälän korkeampi, joka johtui edellisen päivän rasituksesta. Pitää erottaa tuntemus ja suhteuttaa rasitukseen. 

            Kolmannen kierroksen lopulla päätin, että juoksen viisi kierrosta, ettei mene suorittamiseksi. Viisi kierrosta antaa hyvän vertailun edelliseen iltaan ja riittää itselle todistamaan, että tämä sujuu, kun on pää mukaan lukien kaikki mukana. Kymmenen kierrosta olisi turhaa elvistelyä, suorittamista ja muille näyttämistä, eikä palvelisi harjoittelua. Ei tässä mitään show-juoksijoita olla. Selvitetään ja kehitetään heikkouksia ja katsotaan kisoissa mihin se riittää vuonna 2021. 

            Nyt tuntui, ettei iltastartista ollut mitään haittaa. En muista milloin olisi iltastartissa tuntunut näin hyvältä. Toivottavasti tämä trendi säilyy. Alusta oli edelleen konstikas, mutta nyt oli keskittyminen riittävää. Neljä kierrosta olin kiertänyt jo noin 10 minuuttia nopeammin kuin edellisenä iltana ja viimeisen kierroksen kiersin 13 minuuttia nopeammin kuin edellisenä päivänä. Koko hommaan  (35,1km) meni nyt vain 3h55min, eli 23 minuuttia vähemmän kuin edellisenä päivänä. Lopussa piti vähän himmatakin, kun syke alkoi nousta viikon paljon rasituksen myötä. Keskisyke silti kohtuullinen 124.  

            Kirjoitin tämän siksi, että tämä auttanee käsittämään miten paljon ultrajuoksu on kiinni päivästä ja siitä miten saa ajatuksen mukaan. Tottakai se kunto on tärkein, mutta se ei yksin riitä.


TAMMIKUUSSA? JOKU PERJANTAI KLO.19 


Onni Vähäaho, Nivalassa 13.12.2020

torstai 29. lokakuuta 2020

TELAKKA - JÄSENTELY - TULEVA

            Kaksisataa minuuttia Pyssyn 2,56 kilometrin luupissa takana. Kymmenen kertaa takana onnistuneita vitosen hiihtolenkin ison laskun alamäkiä. Yhdestoista alkaa yläosaltaan epäonnisesti ja jalka luistaa ilkeästi juoksun alla. Heti ei tunnu missään. Neljä päivää aikaisemmin tehty vajaan kahdeksan tunnin juoksulenkki iso-sydänmaanreitillä kylmetti ja supisti kuitenkin lihaksia, eikä lihasten tila vauhdikkaassa alamäessä kestä välttämättä etenkään odottamatonta luistelua. Kaksi kierrosta myöhemmin - jo kuntoratavalojen sammuttua - samainen jalka tökkää johonkin. Se ilmeisesti provosoi hieman aikaisemmin tapahtuneen luikastelun, sekä tuossa välissä tulleen pakollisen puskareissun kera jalan säikähdys/venähdystilaa oikean jalan lähentäjässä. 

            Loppu kanetti tapahtui kostean mäen takana. Nousin kuitenkin lotto-voitto-efektiä odottaen savimäen nousun vielä kahdesti, mutta molemmat nousut olivat liikaa. Jalalla oli hankala sen jälkeen edes raahautua kuntoportaiden vierestä autolle. Itse liukastuminen oli onneton tapahtuma, mutta ehkä tällainen tilanne odotti jo kotvan näillä rinteillä. Rasitusta, kun on tullut melkoisen reilusti viimeisen puolen vuoden aikana. Lauantaihin tulee vappupäivästä kuluneeksi puoli vuotta. Katsotaanpa kaikki yli viiden tunnin lenkit sen jälkeen.

 

            Toukokuu

1.päivä    Pyörällä 123 kilometriä ja 5h3min.

22.päivä    Koirasalmi-Iso-Ruonanen 48km 6h51min 

                (Nukkumatta! Ei järjen häivää)

24.päivä   PEP 57km reitti  57,2km ja 7h24min. 

                (osoitus sitkeydestä ja peruskunnosta)

30.päivä    Koirasalmi-Iso-Juurikka  109,7km ja 16h19min 

                 (tämä oli kova veto, kun katsoo ylle)


            Kesäkuu

14.päivä    Koli-Kiviniemi  38,5km ja 6h 2min

                 (helle sää. Harjoitusleirin kuorma vaikutti myös)


            Heinäkuu

               tyhjä

 

            Elokuu

16.päivä    Iso-sydänmaanreittiä 42,4km ja 5h20min 

                (takareisilihakset ei kestänyt vk-menoa)

27.päivä    Iso-sydänmaanreitti kotoa 70,3km ja 8h44min

                (meni helposti. palautuneena vahvaa ja sitkeää)


            Syyskuu

7.pv  Iso-sydänmaanreitti sauvakävelypainotteisesti 56,1km ja 8h53min

                Lisäksi pyörällä siirtymät yht. 14,9km ja 41min.

                (helppo ja hyvä lenkki. tässä alkoi palautuun alkukesästä)


            Lokakuu

2-3.päivä    Kolin 130km keskeytys 53km ja 9h (imeytymishäiriö)

                Henkisesti kova kolaus. Iltastartit selkeä heikkous.

11.päivä    tie-mäkijuoksua 43,4km 2047m+ ja 6h46min

                (vähän nihkeää yövuorojen ja iltastartin myötä, mutta

                  vahvaa menoa, sekä tekemistä muutoin)

24.päivä    Iso-sydänmaanreitti 56,0km ja 7h45min

                (speciaali raskas ja kylmän märkä alusta. Joutui puristaan)

28.päivä    Pururadalla mäkiharjoitus 32,5km ja 4h plus tonni nousua

                (imeytymishäiriötä. liukastuminen alamäessä. Lähentäjä/

                nivunen meni venähdys / säikähdys tilaan)

 

            Onhan tuossa ollut tivolia yhdeksi puoleksi vuodeksi. Kaksitoista vähintään viiden tunnin rykäsyä. Kahden rykäisyn keskiarvolla / kuukausi. Treeni on ollut lisäksi spontaania ja innokasta, jossa ei ole ollut punaista lankaa koko kesän aikana. Vasta nyt syksyllä innostuin taas tavoitteellisuudesta. Nyt kuitenkin tuli tuo venähdys - vai olikohan säikähdys? Toiveena ns. "Eskelisen Jaakon telakka". Siinä jäädään aamulenkiltä telakalle ja palataan seuraavana päivänä varovaisest iltalenkille telakalta. Minulla on ollut aika vähän mitään vammoja koko juoksuharrastuksen aikana. Varmaan se paleltumavamma on ollut pahin ja pisin paussi. Olen enempi kuin leijonan pari kertaa perseestä puraissut gnu-härkä - menen eteenpäin pikkusen korvia vain puistellen. 

            Olen aivan haltioissani noista entisaikojen suomalaisista kynäseppojen biiseistä. Etenkin Vexi Salmi oli melkoinen seppä. Toki kaikki elämä ei mahdu noidenkaan sanotusten taakse. Vexi teki mm, Irwin Goodmanin, eli Antti Hammarbergin, kappaleen "Työmiehen lauantai". Siinä lauletaan, että -"viideltä saunaan ja kuudelta putkaan". Tuotahan se elämä oli pahimmillaan jossain 70-80-luvun kantturoissa. Toki muistelen lapsuudesta, että naapurin miehet pääsivät liki joka viikonloppu putkaan, vaikkeivat töissä käyneetkään. Tapahtui siis oikaisu. 



            Tulevaa


            Nyt tämä leijonan puraisu rauhoittaa lisää ja alan levon kautta siirtymään tulevan kauden harjoitteluun. Tiedossa on vahvuudet ja heikkoudet. Itse olen tuonut esille heikkoudet, jotka on myöhäisen starttiajan kisat ja energian imeytyminen niissä tilanteissa. Yksi kova juoksija Oulusta kehoitti myös muistamaan vahvuudet. Tottahan sekin, että jollakin on edes tähän tultu. Kyllä se on tuo tekeminen noin 115-125 sykkeen alueella. Se sitkeys, joka parhaissa suorituksissa on ollut. Toinen heikkous kokonaisuus voi olla vaikeampi. Se on vauhti. Ei tekisi huonoa olla alle puolentoistatunnin puolimaratoonari perusvauhdiltaan, vaikka minulla pääintohimo on sadan mailin polku-ultrissa.

            Ensi heinäkuussa Suomessa juostaan ensimmäinen 200 mailin polkujuoksukisa - NUTS Distance 300 by Black Diamond - Nuts Trailrunning. Ok, aika paljon varmasti myös kävellään. 326km merkkaamatonta erämaata. Kolme huoltoa. Jopa yli sadan kilometrin osuus ilman huoltoa. Yli 400 euron osallistumismaksu. 150 osallistujapaikkaa. Kisa, jossa termi "Power nap", lyhyet torkku-unet ovat osa hommaa. Tässä ois Joni "Costa-Konde" Laakkoselle passelia termistöä. 

            En ole menossa. Jos nyt kuitenkin ensin saisi uusia sadan mailin maaliin pääsyjä PEP171km ainokaisen sadan mailin polkukisan maaliin pääsyn jatkoksi. Huikea kisa. Itse olen menossa NUTS ylläs 160km kisaan 9-10.7.2021. Tuo 200 mailin kisa on 12-17.7.2021. Eli alkaa kaksi päivää edellisen päätyttyä. 

            Uusi harjoituskausi alkaa jossain vaiheessa marraskuuta. Aluksi sen oli määrä alkaa 9.marraskuuta. Katsotaan mikä on tilanne silloin. Ainakin ensimmäisen viikon pitäisi olla kevyt. Luulen, että varsinainen harjoittelu alkaa vasta marraskuun loppupuolella. Otetaan nyt hetki iisiä ja annetaan lihasten palautua kunnolla. Myös henkistä palautumista kaipaan. Se on myönnettävä, ettei keskittyminen ole ollut nyt likikään tarvittavalla tasolla. Liian zombimenoa. Nyt tarvin aikaa aivoille ja ajattelulle. Siihen kelpaa hyvin nämä suomalaiset klassikko biisit. 

            "-Kumpi voittaa, karhu vai leijona, kysyy minulta töissä johtaja." "-Mikä minä olen sille vastaamaan, multa luvut jäi kesken aikanaan". Niin nättiä settiä!

Ps. Seuraava kirjoitus minkä haluaisin julki on "Projetkti seiska". Katsotaan milloin pääsen sen julkaiseen, sillä ensin pitää päästä julkaisu toleranssiin.


Onni Vähäaho, Nivalassa 29.10.2020