Näytetään tekstit, joissa on tunniste palautuminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste palautuminen. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

PALAUTUMINEN NUTS KK 166KM dnf 141km SUORITUKSESTA

             No-niin. Eka täysi kalenteriviikko kisan jälkeen on takana. Pysyin tavoitteessa, etten juokse ollenkaan kisan jälkeisellä täydellä viikolla. Sen sijaan pyöräiltyä tuli pääosin alle 70% tehoilla. Taisi yhdellä lenkillä lipsahtaa yli 70% tehot. 222,7km ja reilu yhdeksän tuntia, joten varsin maltillinen määrä pyöräilyksi. 

            Huomenna olisi sitten tarkoitus tehdä 1-2 jalkalenkkiä. Katotaan vielä, onko aamulenkki mankelilla vai pyörällä. Vähän fiiliksen mukaan. Iltalenkki on kuitenkin jo sovittu, joten se ainakin tulee tunnusteltua. 

            Tästä jatketaan palautumista. Ainakin vielä tuleva viikko kevyesti ja sitten tuntuman mukaan. NUTS HETTA - YLLÄS 160km (oikeasti jotain 165km) on 9.7.2021 kello 12.00 alkaen. Sitä kohden, josko nyt saadaan joku majoitus järjestyyn. 

           Muuten on ajatukset aika tyhjät. Katotaan miten tästä homma jatkuu. 


Onni Vähäaho, Nivalassa 6.6.2021

torstai 29. lokakuuta 2020

TELAKKA - JÄSENTELY - TULEVA

            Kaksisataa minuuttia Pyssyn 2,56 kilometrin luupissa takana. Kymmenen kertaa takana onnistuneita vitosen hiihtolenkin ison laskun alamäkiä. Yhdestoista alkaa yläosaltaan epäonnisesti ja jalka luistaa ilkeästi juoksun alla. Heti ei tunnu missään. Neljä päivää aikaisemmin tehty vajaan kahdeksan tunnin juoksulenkki iso-sydänmaanreitillä kylmetti ja supisti kuitenkin lihaksia, eikä lihasten tila vauhdikkaassa alamäessä kestä välttämättä etenkään odottamatonta luistelua. Kaksi kierrosta myöhemmin - jo kuntoratavalojen sammuttua - samainen jalka tökkää johonkin. Se ilmeisesti provosoi hieman aikaisemmin tapahtuneen luikastelun, sekä tuossa välissä tulleen pakollisen puskareissun kera jalan säikähdys/venähdystilaa oikean jalan lähentäjässä. 

            Loppu kanetti tapahtui kostean mäen takana. Nousin kuitenkin lotto-voitto-efektiä odottaen savimäen nousun vielä kahdesti, mutta molemmat nousut olivat liikaa. Jalalla oli hankala sen jälkeen edes raahautua kuntoportaiden vierestä autolle. Itse liukastuminen oli onneton tapahtuma, mutta ehkä tällainen tilanne odotti jo kotvan näillä rinteillä. Rasitusta, kun on tullut melkoisen reilusti viimeisen puolen vuoden aikana. Lauantaihin tulee vappupäivästä kuluneeksi puoli vuotta. Katsotaanpa kaikki yli viiden tunnin lenkit sen jälkeen.

 

            Toukokuu

1.päivä    Pyörällä 123 kilometriä ja 5h3min.

22.päivä    Koirasalmi-Iso-Ruonanen 48km 6h51min 

                (Nukkumatta! Ei järjen häivää)

24.päivä   PEP 57km reitti  57,2km ja 7h24min. 

                (osoitus sitkeydestä ja peruskunnosta)

30.päivä    Koirasalmi-Iso-Juurikka  109,7km ja 16h19min 

                 (tämä oli kova veto, kun katsoo ylle)


            Kesäkuu

14.päivä    Koli-Kiviniemi  38,5km ja 6h 2min

                 (helle sää. Harjoitusleirin kuorma vaikutti myös)


            Heinäkuu

               tyhjä

 

            Elokuu

16.päivä    Iso-sydänmaanreittiä 42,4km ja 5h20min 

                (takareisilihakset ei kestänyt vk-menoa)

27.päivä    Iso-sydänmaanreitti kotoa 70,3km ja 8h44min

                (meni helposti. palautuneena vahvaa ja sitkeää)


            Syyskuu

7.pv  Iso-sydänmaanreitti sauvakävelypainotteisesti 56,1km ja 8h53min

                Lisäksi pyörällä siirtymät yht. 14,9km ja 41min.

                (helppo ja hyvä lenkki. tässä alkoi palautuun alkukesästä)


            Lokakuu

2-3.päivä    Kolin 130km keskeytys 53km ja 9h (imeytymishäiriö)

                Henkisesti kova kolaus. Iltastartit selkeä heikkous.

11.päivä    tie-mäkijuoksua 43,4km 2047m+ ja 6h46min

                (vähän nihkeää yövuorojen ja iltastartin myötä, mutta

                  vahvaa menoa, sekä tekemistä muutoin)

24.päivä    Iso-sydänmaanreitti 56,0km ja 7h45min

                (speciaali raskas ja kylmän märkä alusta. Joutui puristaan)

28.päivä    Pururadalla mäkiharjoitus 32,5km ja 4h plus tonni nousua

                (imeytymishäiriötä. liukastuminen alamäessä. Lähentäjä/

                nivunen meni venähdys / säikähdys tilaan)

 

            Onhan tuossa ollut tivolia yhdeksi puoleksi vuodeksi. Kaksitoista vähintään viiden tunnin rykäsyä. Kahden rykäisyn keskiarvolla / kuukausi. Treeni on ollut lisäksi spontaania ja innokasta, jossa ei ole ollut punaista lankaa koko kesän aikana. Vasta nyt syksyllä innostuin taas tavoitteellisuudesta. Nyt kuitenkin tuli tuo venähdys - vai olikohan säikähdys? Toiveena ns. "Eskelisen Jaakon telakka". Siinä jäädään aamulenkiltä telakalle ja palataan seuraavana päivänä varovaisest iltalenkille telakalta. Minulla on ollut aika vähän mitään vammoja koko juoksuharrastuksen aikana. Varmaan se paleltumavamma on ollut pahin ja pisin paussi. Olen enempi kuin leijonan pari kertaa perseestä puraissut gnu-härkä - menen eteenpäin pikkusen korvia vain puistellen. 

            Olen aivan haltioissani noista entisaikojen suomalaisista kynäseppojen biiseistä. Etenkin Vexi Salmi oli melkoinen seppä. Toki kaikki elämä ei mahdu noidenkaan sanotusten taakse. Vexi teki mm, Irwin Goodmanin, eli Antti Hammarbergin, kappaleen "Työmiehen lauantai". Siinä lauletaan, että -"viideltä saunaan ja kuudelta putkaan". Tuotahan se elämä oli pahimmillaan jossain 70-80-luvun kantturoissa. Toki muistelen lapsuudesta, että naapurin miehet pääsivät liki joka viikonloppu putkaan, vaikkeivat töissä käyneetkään. Tapahtui siis oikaisu. 



            Tulevaa


            Nyt tämä leijonan puraisu rauhoittaa lisää ja alan levon kautta siirtymään tulevan kauden harjoitteluun. Tiedossa on vahvuudet ja heikkoudet. Itse olen tuonut esille heikkoudet, jotka on myöhäisen starttiajan kisat ja energian imeytyminen niissä tilanteissa. Yksi kova juoksija Oulusta kehoitti myös muistamaan vahvuudet. Tottahan sekin, että jollakin on edes tähän tultu. Kyllä se on tuo tekeminen noin 115-125 sykkeen alueella. Se sitkeys, joka parhaissa suorituksissa on ollut. Toinen heikkous kokonaisuus voi olla vaikeampi. Se on vauhti. Ei tekisi huonoa olla alle puolentoistatunnin puolimaratoonari perusvauhdiltaan, vaikka minulla pääintohimo on sadan mailin polku-ultrissa.

            Ensi heinäkuussa Suomessa juostaan ensimmäinen 200 mailin polkujuoksukisa - NUTS Distance 300 by Black Diamond - Nuts Trailrunning. Ok, aika paljon varmasti myös kävellään. 326km merkkaamatonta erämaata. Kolme huoltoa. Jopa yli sadan kilometrin osuus ilman huoltoa. Yli 400 euron osallistumismaksu. 150 osallistujapaikkaa. Kisa, jossa termi "Power nap", lyhyet torkku-unet ovat osa hommaa. Tässä ois Joni "Costa-Konde" Laakkoselle passelia termistöä. 

            En ole menossa. Jos nyt kuitenkin ensin saisi uusia sadan mailin maaliin pääsyjä PEP171km ainokaisen sadan mailin polkukisan maaliin pääsyn jatkoksi. Huikea kisa. Itse olen menossa NUTS ylläs 160km kisaan 9-10.7.2021. Tuo 200 mailin kisa on 12-17.7.2021. Eli alkaa kaksi päivää edellisen päätyttyä. 

            Uusi harjoituskausi alkaa jossain vaiheessa marraskuuta. Aluksi sen oli määrä alkaa 9.marraskuuta. Katsotaan mikä on tilanne silloin. Ainakin ensimmäisen viikon pitäisi olla kevyt. Luulen, että varsinainen harjoittelu alkaa vasta marraskuun loppupuolella. Otetaan nyt hetki iisiä ja annetaan lihasten palautua kunnolla. Myös henkistä palautumista kaipaan. Se on myönnettävä, ettei keskittyminen ole ollut nyt likikään tarvittavalla tasolla. Liian zombimenoa. Nyt tarvin aikaa aivoille ja ajattelulle. Siihen kelpaa hyvin nämä suomalaiset klassikko biisit. 

            "-Kumpi voittaa, karhu vai leijona, kysyy minulta töissä johtaja." "-Mikä minä olen sille vastaamaan, multa luvut jäi kesken aikanaan". Niin nättiä settiä!

Ps. Seuraava kirjoitus minkä haluaisin julki on "Projetkti seiska". Katsotaan milloin pääsen sen julkaiseen, sillä ensin pitää päästä julkaisu toleranssiin.


Onni Vähäaho, Nivalassa 29.10.2020

lauantai 24. elokuuta 2019

PALAUTUMINEN SUPER PEP 171 KILOMETRISTÄ

                  Tässä samalla muistiin itselle miltä kisa tuntui kropassa ja mielessä. Kisa käytiin pe 16 - la 17 elokuuta. Juoksu alkoi perjantaina kello 9.00 ja päättyi lauantaina kello 13.41. Heti kisan jälkeisen yön nukuin hyvin.

                  Sunnuntai ja maanantai olivat täysiä lepopäiviä. Jo alkupäivien aikana olleet tuntemukset vahvistuivat oikeiksi. Lihakset pääsivät vähällä, joka selittyy erittäin matalalla tehotasolla. En käyttänyt sykemittausta, mutta epäilen kierrosten keskisykkeiden olleen noin 1. 120-125.. 2.110-115.. 3.105-110. Yksi syy lihasten vähäiseen kulumiseen on osaltaan varovaisuudessa. Oikeastaan aivan loppua lukuunottamatta ei mitään vauhdin/tehojen kiristystä oikein uskaltanut ottaa, jotta pääsee maaliin. Kokemattomuus sadan mailin polkukisojen maaliin pääsystä teki suorituksesta hyvin varovaisen, joka puolestaan säästi lihaksia.

                 Jalkojen päällä tuli kuitenkin oltua pelkästään itse kisassa liki 29 tuntia, joten nivelet ja jänteet rasittuivat, sekä vajaa kaksi vuorokautta jalkaterissä oli hieman turvotusta. Sormiturvotukset lähtivät jo kisan jälkeisenä yönä. Normalisoituminen tapahtui näin ollen nopeasti. Oikeastaan tuntemus jaloissa oli jopa parempi kuin yhden (57km) kierrosten kiertojen jälkeen, etenkin jos niissä on ollut enempi tehoja ja vauhtia. Aina yksikin kierros tuntuu hieman jänteissä ja nivelissä.

                 Mieli. Olo tuntui aivan alkupäivät epätodelliselta. Näinkö helposti se sitten lopulta meni. Odotin raastavampaa kokemusta. Lopulta 171km juokseminen ei sitten kovin vaikeaa ollutkaan. Sattui hyvä viikonloppu. Tietysti kuntokin on hiljalleen kehittynyt ja nyt se näköjään riitti. Myös mieli oli kaiken aikaa hyvä ja hallinnassa.

                Sydän ja verenkierto ovat myös palautuneet olosuhteisiin nähden ihan hyvin, vaikka sitä hidastavasti on tullut myös onnistumista juhlittua. Parhaimmillaan syke on ollut levossa jo 37, kun se parhaillaan on 32-35 luokkaa.

               Parasta tässä kaikessa on, että tunsin jo keskiviikkona reittimerkkejä kerätessäni Keijon kanssa, että jalat ovat täysin kunnossa ja terveet. Edeltävästi tiistaina vähän pyöräilin ja jopa vajaa kaksi kilsaa kävelylenkillä hölkkäsin. Kisapäiviä vuodessa on kuitenkin vain pari-kolme ja loput on sitä mistä sitä eniten tykkää - lenkkeilyä, ja mielellään sekä aamulla että illalla, jos sitä muilta arkikuvioilta ehtii.

               Torstaina kävin jo pep12km reitin hölkkäämässä. Keskityin nauttimiseen ja rentoon, sekä kivaan perusjuoksuun. Tämä oli hieman kuin palkintolenkki jaloille - kiitos hyvästä yhteistyöstä. Lenkki sujuikin hyvin. Kelloon tuli 11,7km ja reilu 67 minuuttia. Todellisuudessa matka on hivenen pidempi, joten lenkin keskivauhti (@5:44) oli jopa todellisuudessa vähän parempi. Aika normaalia vauhtia minulle. Sykkeetkin oli vain vähän koholla. Osa siitä menee juhlaviikon piikkiin, joten aika lähellä ollaan normaalia kaikin puolin.

              Nyt on perjantai ja aion tämän päivän ihan lepäillä. Illalla makkaran paistoa laavulla talkoolaisten kanssa. Lauantaina taas jotain kevyttä. Katsotaan. Jotain vaihtoehtojakin on mielessä. Ehkäpä jatkankin tätä tarinaa vielä ainakin lauantaina. Palataan...

             Lauantai. Viikko kisasta. Kun katson taaksepäin mennyttä viikkoa, on suurimmat jäljet kisasta käsissä ja väsymyksessä. Erityisesti olkapäät ja olkavarret ovat olleet kipeät. Päivisin on tehnyt mieli torkahtaa. Nukuttua olen saanut kohtalaisesti, mutta nyt pe-la -yönä yli 9 tuntia ja olo on ollut heti paljon freesimpi. Mutta tuo ajoittain väsymys pitkin päivää kuuluu usein tällaisten pidempien ponnistusten jälkeiseen elämään. Kaikki tasottuu hiljalleen, omaa tahtia.

            Hetken aprikoituani lähdin Taunon mäelle, eli ns. DanHill´lle. Otin eilen ostamani OneWay´n 125cm sauvat ja ne tuntuivatkin hyvältä. Myös käsistä lähti kivut, kun ne sai vähän liikettä. Innostuin lopulta tekemään ihan kokonaisen verttitonnin. Sauvakävelten ylös ja kevyesti hölkäten alas. Tunne oli kevyt, mutta sykedata näytti, että ois ollu liki kova tonni. Keskisyke 147. Tuntu kyllä helpolta. Kenties käsienkäyttö nosti sykettä. Tottakai vielä palautuminen on kesken, sehän on selvää, mutta hyvä kun pystyy hyvällä ololla ja tunteella vähän liikkumaan.

           Huomenna on tarkoitus lähteä Iso-Sydänmaanreitin takaosan maastoon suunnistamaan. Kahdeksan minulle kokematonta lampea hakusessa. Katsotaan miten käy. Ehkä kirjoitan siitä joku päivä - ainakin jos löydän sieltä takaisin.

            Mukavaa viikonloppua kaikillle!


Onni Vähäaho, Nivalassa 24.8.2019

keskiviikko 29. toukokuuta 2019

PALAUTUMISEN MYSTINEN MATEMATIIKKA

        PALAUTUMISEN MÄÄRE / OHJE


         On sanottu ammattijuoksijoilla olevan kaksi maratoonia vuodessa maksimi. Heillä on harjoittelu tarkoin valvottua, eikä leipätyö rasita. Lihashuoltoa on saatavilla tarpeen, ei lompsan mukaan. Kaikki tukee sitä, että olisi mahdollista juosta kaksi hyvää maraton tulosta vuodessa. Ensimmäinen keväällä, toinen syksyllä. Sekin on lukemani mukaan tarkkaa puuhaa, jotta ehtii palautua kevään maratonista niin, että on tikissä syksyn maratonilla. Maraton on ns. kuningasmatka. 42km 195m.


          KAAVA SULAA



         Ultrajuoksujen harrastajat saattavat kiertää koko kotimaisen Tourin. Karhunkierros 166km, Ylläs-Pallas 160km ja Vaarojen maraton 131km. Kolme kisaa, joiden kaikkien yksittäinenkin mitta on vähintään kolme maratonia. En ole vieläkään ymmärtänyt miten matemaattinen palautumiskaava taipuu tuohon, mutta osa näyttää siinä todellakin onnistuvan. Viime vuonna parikymmentä selvitti koko Tourin. Hurjaa porukkaa.



           ONKO KAIKKI IHMISEN NÄKÖISET IHMISIÄ?


          Sitten on vielä ihmisennäköinen robottijuoksija, joka tottelee nimeä Henri Ansio. Viikko toisensa perään hurjia ultramatkan ennätyksiä. Ja menipä sivussa maratonkin ennätysaikaan. 2.27 on jo melko kova maratonaika. Siinä top 3 tietämissä koko maassa. Ihan vain kaiken keskellä. Ultramatkojen Suomenennätyksiä ja polkukisojen uusia reittiennätyksiä viikosta toiseen. Kukaan ei vieläkään tiedä miten tuo kaikki on mahdollista. Miten ihminen voi palautua viikottaisesta pitkien matkojen kisailuista tehden laadukkaita kisasuorituksia viikosta toiseen? En ymmärrä. En ole onneksi ainoa.

  MITEN ITSE MUKAUDUN PALAUTUMISEN MATEMATIIKKAAN?



         Itsekin koen palautuvani kohtuu hyvin. Etenkin, jos verrokkina on miten ammattijuoksijat. Eikä robotti Henri Ansio. Tänä vuonna minulla on ehkä vain kaksi kisaa. Karhunkierroksella juoksin 17 ja puoli tuntia, sekä 111 kilometriä. Elokuussa yritän juosta Super PEP2019 tapahtumassa 171km. Kisojen välissä on vajaa 3kk aikaa. En tiedä ehdinkö parempaan tai edes samaan kuntoon kuin mitä olin ennen karhunkierrosta. Jokainen pitkä kisa romuttaa laillansa kunnon ja varsinkin suorituskyvyn.




            KISA = RAKENNUKSEN (KUNNON) RÄJÄYTYS



         Elän zombi aikaa. Viikko ennen kisaa liikutaan ärsyttävän vähän. Koko ajan on olo, että voi kun pääsisi juoksemaan pidemmästi. Sitte päästään itse kisaan, jossa juostaan sairas määrä tunteja ja tullaan liki liikuntakyvyttömäksi. Sen jälkeen menee ainakin viikko, jotta pääsee edes vähän liikkumaan hölkkäämällä. Jalat eivät ole vielä omantuntuiset ja olo alkaa olla jo tuskastunut pitkältä ajalta tuntuneeseen juoksemattomuuteen. Eikä sitä helpota, että ruoan nauttiminen ei ole löysän kahden viikon aikana ainakaan vähentynyt, jota kautta oma olo alkaa olla möhköfanttimaisen kömpelö.


             FENIX LINTU




         Kaikki kuitenkin korjaantuu kuin luonto konsanaan, kun pääsee taas liikkumaan. Samalla tavalla hiljalleen ja välillä aaltoillen, mutta suunta on parempaan päin. Suuri riippuvuus liikkumista ja kesällä eritoten juoksua kohtaan innostaa moiseen ralliin. Kenenkäänhän ei ole pakko juosta saati käydä kilpailuissa murskaamassa kuukausien reenillä hiottu suorituskyky. Siitä huolimatta omaa kestävyyttä on kiva kokeilla. Joskus jopa ilman kilpailua. Monenlaista on taas mielessä, joten kahden kilpailun kalenteri on ainakin minun kohdalla täysi feikki. Aika näyttää mitä kaikkea kivaa tulee taas tehtyä.


              COSMOS VERSIO 50?





          Miten se palautuminen? En minä tiiä. Niinhän tuota on vain aina jotenkin tullut palauduttua, vaikka ei sen pitäisi olla mahdollista. Lopulta juoksupiireissä tulee mielestäni yllättävän vähän loppuun palamisia. Niitä on, mutta kun ammattijuoksijoiden palautumisopilla meidän jokaisen täytyisi olla joka vuosi ihan pihalla. On jopa jotenkin kiinnostavaa, ettei kaikkiin asioihin ole keksitty mitään selitystä. Minulla on sivupalkin mukaan 49 kunnon tuhoamista takana. Olenko nyt versio 50. Miten muutun 49.versioon verraten. Onneksi näytän kehittyneemmältä kuin aivan ensimmäiset. Mutta onko tulevat versiot enää kehittyviä vai joko vedetään lukijoita nenästä?


Palautumista aloitellen,

Onni Vähäaho, Nivalassa 29.5.2019



perjantai 23. marraskuuta 2018

SYVÄSSÄ PÄÄSSÄ

               On marraskuun 23.päivä. Mieli on iloinen, vaikka maa on lumeton, pimeän aika liki maksimissaan. Eikä myöskään harjoittelun käynnistämisen aika näytä tulevan vielä vastaan. Nyt on loppumassa kolmas "lepoviikko". Niillä pyöriästi juoksua 42km, 36km ja nyt tällä viikolla 67km (sunnuntaina tulenee 16km). Tällä viikolla kokeilin antaa viiden päivän juoksemattomuuden jälkeen vuorokauden sisällä normaalin kovan treenimäärä annoksen ja katsoa mitä kroppa sanoo. Lihaksisto leikkasi kiinni oikein huolella. Vielä 12km reipas juoksu meni liki normaali tunteella, mutta sen jälkeen olo oli kuin yliajetulla. Lonkan seudun lihakset ja luutkin olivat arat illan palauttavan kympin alussa. Olin vain vuorokaudessa eksynyt siis syvään päähän, eikä jalat ylettäneet pohjaan.

               Ennen lepojakson alkua minun piti alunperin aloittaa harjoittelu 10.joulukuuta. Jotenkin erehdyin kuitenkin haihatteleen, että voisin kevyemmän PERUS 1 jakson muodossa aloittaakin harjoittelun jo 26.marraskuuta. Nyt on selvää, että ainakin ensi viikko pitää vielä odottaa miten paljon tänään annettu kova, yli kahden tunnin hieronta auttaa. Viime vuosina hierojani on aina onnistunut, joten uskon olevani jo 2-3 päivän päästä paljon positiivisemmassa tilassa. Silti missään nimessä ei löyly kiurua kannata heti tyhjentää kiukaalle vaan antaa lihaksiston palautua rauhassa välittämättä kestääkö se kolme vai kolmekymmentä päivää.

              Toiveita minussa herättää nopeasta tilanteen korjaantumisesta se, että olen aikaisemmin saanut nauttia nopeasta palautumiskyvystä. Olen saanut syytää aika kovaakin harjoittelua ja kisoja, joista olen sitten palautunut hämmästyttävän nopeasti. Nyt on kuitenkin tämän vuoden kakkuun tullu läiskittyä niin monta kropalle kovaa junttausta, että palautumiseenkin on tullut näköjään enempi haastetta.

              Jotenkin nyt on tekemiseen löytynyt mielestäni sopivasti malttia, vaikka into olis kova alottaa kunnon reeni. Vuodet ovat opettaneet, että into ei ole kuntoa vaan pitää jaksaa olla kärsivällinen. Eikä aika minulla tule pitkäksi. Tekemistä riittää ja harjoittelemattomuuden puutetta isompi harmi on lähes alvariinsa ajanpuute, vaikka teen 77,43% työaikaa. Tekemistä siis riittää.

               Ohjelmarunkokin on valmiina ja ohjelma Joulun tienoille asti, johon sitten hypätä, kun kroppa antaa myöden. Tässä ohjelman runko, tähtäimessä Karhunkierroksen 166km kisa toukokuun lopussa.

               Yksi isoimmista muutoksista on, että menen ns. "Bakkenmaisesti" nopeus ja voima edellä vauhtia ja määrää kohden. Malli on kuitenkin toisaalta oma sävellys, sillä esim. alussa olevat kaksi perusjaksoa sisältävät nopeuskestävyyttä ja voimaa rinnan. Harjoituskaudessa on progressiivisuus. Nostan tehoja kevättä kohden. Tämä tarkoittaa esim. testijuoksuja (aluksi 4-7km mittaisina helmikuun loppuun asti ja sen jälkeen 10-11km) siten, että lämää ei laiteta heti tiskiin vaan nostetaan tehoja ja vauhteja hiljalleen kevättä kohden. Sama myös reippaissa lenkeissä.

              Alarekisterissä yritän päästä vielä ylärekisteriä tukevampaan malliin. Eli mm. MÄÄRÄ 1:llä on tarkoitus paljon lumikenkäillä ja näin jättää paukkuja sitten kovempiin avainharjoituksiin. Harjoituskausi on tarkoitus katkaista helmi-maaliskuun vaiheen palauttavalla jaksolla, jolloin on tarkoitus ottaa joku kisa tai kova oma testijuoksu.

               Harjoittelussa ajattelen, että pelkästään pienet harjoitukselliset muutokset jo antavat kropalle uutta ärsykettä ja kenties sitä kautta herättävät kehityskäyrää henkiin. Vuodesta toiseen samaan junnaaminen helposti puurouttaa kehityksen.

               Luvun alla on parhaillaan  "Treenaa tehokkaasti", Janne Kallion kirja. Olen siinä aika alkutaipaleella vasta, mutta iso ihmetys tuli tehojakauma ajattelussa. Kirjassa pidetään Tehoalue kakkosta (n.72%/maksimista - aerobinen kynnys) määrällisesti isoimpana harjoittelualueena peruskestävyyden (Pk) osalta. Itse olen kyllä siinä koulukunnassa, että harjoittelen suurimman osan tehoalue ykkösellä, alle 72% (jopa alle 70%/max) maksimista. Oman kokemukseni mukaan harjoitteluni puuroutuu liiaksi samalle alueelle, jos juoksen Pk-lenkit noin kovilla tehoilla. Tosin en ole nyt muutamaan vuoteen enää niin tehnyt, mutta tuskin kokeilen ainakaan heti. Toisaalta kirjassa kehoitetaan löytämään sellainen harjoittelu, jossa vältetään puuroutumista. Mielenkiintoista tekstiä muutoin tähän asti. Tosin ei vielä yhtään muuten yllättävää kohtaa.



              Odottavin ja rauhallisin mielin, Onni Vähäaho

tiistai 13. marraskuuta 2018

KUJALLA

               Saatoitte huomata, jopa järkyttyä blogin päivitetystä ulkoasusta. Tervetuloa viihtymään ja/tai pettymään. Blogin näkymä on nyt valoisampi, josta ajattelin olevan pitkässä juoksussa apua. Eikä tämä liity mitenkään siihen, että olisin itse jotenkin synkissä vesissä tai muutoinkaan muissakaan vesissä. Sen sijaan olen pitkän kauden 2018 jälkeen "kujalla".

               Suomen kieli on rikas. Ja saadessaan sanan merkityksestä kiinni voi joutua silti arvioimaan mitä se tarkoittaa eri vuosina, eri tilanteessa. "Kujalla" olen ollut useinkin juoksuharrastukseni aikana. "Kujalla" tarkoittaa = pihalla, ulkona, poissa tasapainosta. Ehken ole kuitenkaan "Ihan kujalla" vaan pelkästään (ainakin vähän) "kujalla".

               Olen ollut joskus "kujalla" itsenikin kanssa kuin myös harjoitteluni kanssa. Tosin en muista olleeeni koskaan yhtä-aikaa. Nyt olen "kujalla" juoksuni kanssa, sillä kuten todettua, kausi 2018 oli kuluttava. "Kujalla" oleminen mielletään usein pelkäksi negaatioksi. Se on ahdasmielistä ja vanhanaikaiseta mielestäni. (liki) Kaikissa elämänhaasteissa on usein nähtävillä valo, jos ei heti, niin ajan päästä. Kun on "kujalla", tietää tien käyvän siitä ylöspäin, mikäli ei ole luisumassa syvemmälle.

              Lepokauden toinen viikko on käynnistynyt. #lepojakso9pv menossa. Minulle on hieman naureskeltu/irvailtu oikeutetusti lepokaudestani. Lepokausi voi terminä viedä herkästi ihmisten ajatuksia totaalilepoon. Se voi olla viisasta ja kaiketi mahdollista esimerkiksi ensimmäisen-toisen vuoden juoksuharrastajilla, jotka toipuvat esimerkiksi syksyn maratoonista. Liki yhden maailman ympärimitan juoksemisen jälkeen ja kuuden +4500juoksukilsa vuoden kokemana lepoon meneminen on erilaista. Se on kuin kortisoonikuurin lopetus - asteittain, eikä ihan kokonaan.

              Tammi-Lokakuun aikana minulle on kertynyt vuoteen 2018 563 harjoittelutuntia. Noilta lukemilta ei ole mielestäni välttämättä ideaalia asettaa mittaria kolmeksi viikoksi aivan nollaan. Olen enemminkin panostanut mahdollisimman vähiin juoksukertoihin. Eka lepoviikolla kaksi juoksulenkkiä. Varmaan sellaista 3-4 lenkin tahtia seuraavat kaksi, tämä mukaan lukien. Pitäisin sitä minun määrillä "lepojaksona". Aineenvaihdunnan ylläpitoa ja kerran viikkoon palautumisen edistymisen mittari lenkki.

               Palautumisen edistymiseenkään ei riitä kohdallani tunnin tai 10kilsan lenkki. Sellainen ei kerro vielä mitään. Mutta tuollainen kolmen tunnin jalkalenkki kertoo jo paljon miltä olo tuntuu kaikin puolin etenkin tuntejen kaksi ja kolme välissä. Olen aina kirjoittanut, että jokainen tasollaan, joten pitää suhteuttaa. Itsekin olen ollut vajaa 12 vuotta sitten 107 kiloinen, joka jaksoi juosta 1½ paalunväliä. Perspektiiviä on siis molemmista päistä kuntohaitaria. Silloin joku 7min/km oli työn ja tuskan takana. Nyt sitä on kunnon kehityttyä ja liki maailman ympärimatkan juostua vaikea juosta noin hiljaa. Nyt sama vauhti tuntuu kävelyltä. Se on tämän harrastuksen suola - nähdä kehittyvänsä, ja osaamalla arvostaa sitä mihin on päässyt, unohtamatta sitä mistä on lähtenyt.


                Olen ajatellut yrittää aloittaa harjoittelua kauteen 2019 vajaan kahden viikon päästä. Viikosta 48 alkaen. Alkuun otain kaksi 4 viikon perusjaksoa, jotka valmistaa minua hyötymään talven keskeisistä harjoitteista. Haluan olla nopeampi, vauhdikkaampi ja kestävempi. Lähden nopeus ja voima edellä talveen. Ideaalissa tilanteessa, onnistuessani, olen helmi-maaliskuun vaihteessa selkeästi tämän vuoden vastaavaa kuntoa edellä. On mielenkiintoinen tavoite ja tapa lähestyä uutta kautta hieman eri kulmasta. Ja nähdä miten käy, kun kuitenkin ikäkin kasvaa 44 vuodesta, 45 vuoteen. En ole enää pari-kolmikymppinen.

               Harjoitteluni on rytmitetty NUTS Karhunkierros 2019, 166km kisaan tähtääväksi. Matkalla ehkä kaksi harjoituskisaa. Helmi-maaliskuun vaihteessa ehkä maraton. Jos se ei onnistu niin joku oma ultimaattinen testijuoksu. Toukokuun alussa tavanomainen pidisjärven puolimaraton rentoa reipasta ennätystä kenties jopa parantaen.

               Kaikki lähtee asenteesta. Vahva usko tekemiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen, mutta ei niin vakavaa, ettäkö se olisi kaikki kaikessa. Tavoitteisiin pyrkiminen voi olla hurtin huumorin kera antoisaa, eikä perille pääsy ole sepporätymäisen vakavaa väkisin vetämistä vaan iloista saavuttamista. Juuri asenteet ja tavoitteet ovatkin yksilöllisin asia juoksukulttuurissamme ja siitä voimme olla koko juoksuharrastus kansa yhdessä ylpeitä. Meidän yhteisö tukee yksilöllisyyttä. Eikö vain?


              Suunnataan kohti talvea positiivisesti ajatellen ja tästä päivästä, hetkestä nauttien! 





Ps. Jos joku ei tiedä niin Super pep2019 ilmoittautuminen aukeaa 2.1.2019 klo.0.00.  Vuosina 2015 - 2018 pep/pufin 56,57,171km matkoille osallistuneille tullaan tarjoamaan etu-ilmoittautumisikkuna kisaan Pe 28.12.2018, kun kisaan ilmoittautuminen avataan heille päivän ajaksi privaatisti. Koitan saada teidät kaikki kiinni hieman ennen tuota päivämäärää.

                                   PEP2018


Onni Vähäaho, Nivalassa 13.11.2018

lauantai 27. lokakuuta 2018

VÄLIKAUSI


           Välikaudella kannattaa levätä ja tehdä sellaisia asioita joita ei välttämättä muulloin ehdi tehdä. Välikaudella tai ylimenokaudella tarkoitetaan kisakauden jälkeistä aikaa, jolloin siirtyminen uuteen harjoittelukauteen ei ole vielä alkanut. Välikaudella voi panostaa vaikka enempi lihaskuntoon, sekä huoltoon. Kerätä voimia uuteen harjottelukauteen. Parannella kenties vaivoja tai harrastaa hetki aivan muuta. Sekin on jo hyvä askel, jos tiedostaa miten olisi hyvä toimia. Itselläni pelkkänä harrastelijana, ei kilpaurheilijana, on tämä(kin) välikausi mennyt taas enempi mitä kummallesempien hubailujen puolelle. Oikein mikään niistä ei tue välikauden voimaantumis tarpeita. En ole siis mikään esimerkki siinä mielessä.

           Ekat kaksi viikkoa meni puf2018 kisan jälkeen melkolailla ajatellusti. Palauttelin ja juoksin tosi vähän. Joku 115km kahteen viikkoon. Oikeanlaista toimintaa. Sitten aloin palautuun ja innostuin nauttimaan yllätävänkin hyvistä kunnon rippeistä. Tein ennätyksiä, hurjia lenkkejä ja nautin todella siitä. Ja juuri siksi tykkään rönsyillä, koska juoksusta nauttiminen on minulle se tärkein juttu. Ja olen tyytyväinen, että olen omalla positiivisella esimerkilläni saanut niin paljon uusia innokkaita tuonne polulle. Se todella palkitsee.

          Pari viikkoa sitten tuli jo viikolle 41 yli 20 tuntia liikuntaa. Hieno määrä ja keskisyke sadan huitteilla. Viikolla 42 tuli liki 122km juoksua ja tälle viikkoa tulee vähä yli 130km juoksua. Tämän viikon maanantaina venäytin taas vähän samaa lonkkaa jota venäytin elo-syyskuussa. Ehkä lihaksetkin ovat vähän liian jumissa. Vaiva on hienokseltaan seurannut tämän alkuviikon. Tänään otan varalta lepoa juoksusta ja sunnuntaina teen huoltavan 15km lenkin. Jospa se siitä, sillä ensi viikolle on taas hurjat mielessä.

          Ensi viikolla nimittäin näyttäis taas tulevan selkeitä +6 kelejä ja vesisateita joten tiet sulaa. Joten mitäpä sitä muutakaan kuin kokeileen viiden ja puolen tauon jälkeen 100km omatoimi juoksua. Toiveissa on, että saan kavereita juottoon/huoltoon. Tavote ois hilipasta satku 9-9:30h aikaan. 2013 kesäkuussa omatoimi satku (Nivalan ympärijuoksu) meni aikaan 9:55:16, joten se vois olla minimitavotteena. Tosin en ole juossut aikoihin tiellä pitkästi, joten se on kuin sitä taas uudelleen opettelisi. Marraskuun satasessa on muutoinkin puolensa ja puolensa.

          Jospa sitä sitten tuon jälkeen himmailis loppu marraskuun ja alottais joulukuulta sitten järkevämmän reenin kohti 2019 vuoden kesäkautta. Minusta tuntuu todella erikoiselta puhua "kaudesta" ja johonkin "tähtäämisestä". Olen kuitenkin tosi heikkotasoinen juoksijana kaikin puolin - hidas, enkä vielä kovin kestäväkään, mutta parasta tässä harrastuksessa on se, ettei sillä ole väliä kuin itselleen. Ja silloinkin vain, mikäli innostuu itselleen tavoitteen laittamaan.

            100km matka on monelle ehkä hankala käsittää, mitä esimerkiksi tuollainen noin 9:30h aika vaatii. Jos kaikki menee nappiin niin ois tarkoitus yrittää juosta vähintään noin 4 tunnin maratonvauhtia 100km matka. Tai toisin ilmaistuna 55 minuutin kymppejä kymmenen kappaletta peräkanaa tauoitta. Olisi huikea onnistuminen. Suomen tämän kauden paras virallinen tulos on Henri Ansion nimissä 7:03h. Onnistuessanikin minun sataseni tulee kestämään siis yli kaksi tuntia kauemmin. Todennäköisesti jopa liki kolme tuntia kauemmin!!! Siinä ajassa ehtisi käydä vaikka uimassa ja leffassa. Ero on melkoinen, mutta parasta on se, että voi ja saa yrittää, sekä ennen kaikkea kokea. Jokaisesta ultrasuorituksesta on tullut aina omalla tavallaan elämän mittainen muisto.

            Mutta katsotaanpa tätä uudestaan reilun viikon päästä. Tähän täytyy jättää hienoinen kelivarauskin, sillä mihinkään välikauden masokismiin ei ole sentään intoa. Täytyy toivoa, että lonkkatuntemukset kaikkoaa, sää on kohtuullinen ja pääsen testiin miltä pidempi tie taputtelu tuntuu.

Onni Vähäaho, Nivalassa 27.10.2018

maanantai 22. lokakuuta 2018

KAHDELLA VEELLÄ

                  Vaietut asiat ja verot. Kahdella veellä.


                  Elämässä maksetaan muutakin veroa kuin sitä perinteistä. Palautuksista en tiedä, mutta pulittamaan saattaa joutua joko heti tai ajan päästä.
                  Katsoin tänään ilmeisesti minua jotain kymmenen vuotta nuorempaa miestä. Kohtuullinen hermostuneisuus (kiire? tauolla jostain?) paistoi hänen olemuksestaan ja ilmeistä. Posket lommolla hän veti savuja röökistään. Yhä imutus rekvenssiä tihentäen ja samalla jo katseellaan ympärillensä kuulantyötö ringin kokoista tumppaus alustaa etsien. Tässä vaiheessa en ilennyt katsoa enempää. Tumppi ympäristöön ja kohti tukehtumiskuolemaa ehkä. Tupakka tekee pahaa jälkeä. Sekä ja että.

                 Muistan, kun katsoin joskus isän kanssa lauantaisin alkuillasta Englannin nykyistä valioliigaa, silloista 1.divisjoonaa. Ja tietenkin Aulis Virtasen selostamana. Minulla oli limukkaa ja isällä kossu kroki. Rauhallista nauttimista pelistä toki. Hienoja muistoja yhteisistä hetkistä isän kanssa. Rauhoittumista. Isä ehkä noin 60 tunnin työviikon jälkeen oli krokin ansainnut. Usein jaksoi vielä pelata 14 tunninkin työpäivän perään minun kanssa sukkapalloa. Upea isä. Kova istumatyö toi yhdessä tupakan kanssa kuitenkin muita ongelmia. Työ tappoi isän, voidaan sanoa. Vero oli kova.

                  Tuohon aikaan kaikki yli 2:40h maratoonarit oli ostoruuan tienpäälle haaskaajia. Eikä heitä paljon ollutkaan. Useimmat meni alle ja kävivät vielä töissä, sekä useimmmat osasivat aukaista väkiviinapullonkin. Tiedän näiltäkin seuduin muutaman. Veroja on maksettu. Ja paljon.

                   Nykyään on toista. Kukaan ei enää meinaa päästä edes alle kolmen tunnin. En itsekään. Tuskin koskaan pääsen. Enkä ole järjin innostunut edes yrittämään. Ei kaikkea tarvi yrittää. Kaikella on veronsa. Myös minun matkoillani, ultrapolkujuoksussa. Ja siellä vasta veroa maksetaankin. Voi jestas, laji on trendinä niin tuore, ettemme tiedä vielä mistä meitä haetaan seuraavien vuosikymmenten aikana, kun pää alkaa hurttaan. Me tunnemme polut. Pääsemme todella hukkaan tarvittaessa.

                    Kerroin yhdelle kavereistani huomioni hänen lenkeistään. Kaverini lenkkeilee aivan omalla tyylillään. Taitaa olla viisi maratonia nyt takana ja aina uusi ennätys. Viimeisin taisi mennä jo 3:34h. Ehkä teidän kannattaa seurata miehen tyyliä Stravassa. Tämä kaveri totesi, ettei seuraa trendejä vaan luo niitä. Totuus hyvällä huumorihännällä.

                    Minua vaivasi useamman viikon Elo-Syyskuun vaihteessa lonkanseudun (etenkin vasemman puolen) lihaksisto. Sitkeä jumivenähdys tai jotain. Nyt se oli yli kuukauden pois. Monet kovat ponnistukset on sen jälkeen menty ja noin 500 kilsaa oireetonta menoa. Kunnes tänään mäkisellä lenkillä oli melkoisesti mutaa ja alustan pettämistä pehmeyden vuoksi. Ehkä venäytin lonkanlihaksia taas? Katsellaan. Iltakasin kävin palautteleen. Alku tuskanen, mutta kivutonta - joskin jäykkää - loput seitsemän kilsaa. Verot.

                  Olen juossut vaivihkaa paljon tänä vuonna. Jo 4428 kilsaa tänä vuonna. En ole kyllä yhtään kilsoja kerännyt vaan yrittänyt löytää oman tieni kehittyä. Mielestäni olen kehittynyt. Joo - kaksi keskeytystä pääkisoissa, mutta pitää nähdä tulosten taakse. Viime tiistaina I-SR2014 koko lenkki 6:25:28. Liki puolen tunnin parannus perushölkällä reittiaikaan. Kelpaa. Ehkä tuossa on jo veronpalautuksen makua?

                  Mutta se toinen V. Vaietut asiat. Ja kaikki sen tietää ja lähes kaikki sitä välttelee. On ihan sama miten paljon juokset, jos sinun keskivartalo ei ole betonia. Kaikki lähtee keskivartalosta. Ainakin itselleni jumppaliikkeiden teko on aina ollut pakkopullaaa. Vähä samalla tavalla kuin aikonaan keihäänheittoaikoina juoksuharjoitukset. Sepporäty kulttuuria.

                 Ei lienee sattumaa, että suoritustasoni lähti jyrkkään nousuun parin viikon keskivartalotreenin jälkeen. Pyssymäki Ultra Festivalissa varmasti purin lihasvoimaa ulos, mutta keskivartalon jämäköitymisellä olen saanut parempaa kulkua vajavoimaisilla jaloillakin. Ja totuushan on myös (joskin vaiettuja sekin osin) se, että mitä enempi meille tulee ikää, sitä enempi pitäisi panostaa lihasvoimaan.
               Ja se metsässä, soilla tai mäessä tunkkaaminen ei vain riitä. Olen itsekin joskus niin luullut vain huomatakseni olevani todella väärässä. Olisi sama kuin pitäisi katiskaa joen penkalla. Ei sinne hauki hyppää. Ei pitäisi kusettaa itseään. Mutta miten pitää tämä hyvin alkanut lokakuun keskivartalokuuri? Jokin kuukausittainen minimi? Tunti lankkuja?

                  Ja jos joku miettii lankkujen jumittavaa puolta niin kuka on käskenyt tekemään sen staattisena? Itse teen monenlaisia aavikkoliskoliikkeitä niitä kohdentamis ja vetreytys tarkoituksella. Tässä video (oliko viime vuodelta) aiheesta. Ei muuta kuin kaikki innolla keskivartaloa kohentamaan.
                 Lopuksi. Tiesittäkö, että Super PEP2019 16-17.8.2019 ilmoittautuminen aukeaa 2.1.2019 klo.0.00. 57km ja 171km matkoille rajoitetusti paikkoja. 26km, 57km ja 171km matkoille hankitaan noin 100 GPS-seurantalaitetta. Nopeimmat saavat ne kisaan. Kannattaa siis laittaa toi ilmon aukeamis päivä ylös (sama kuin Liikkumalla Uuteen Vuoteen "LUV" kampanjan aloituspäivä), sekä varata ensi elokuulta tuo viikonloppu vapaaksi jo hyvissä ajoin.



Valoa syksyyn! Kahden kuukauden päästä alkaa päivä taas pidentyä!

Onni Vähäaho, Nivalassa 22.10.2018      

tiistai 16. lokakuuta 2018

30 KERTA - LIFE TIME TAVOITE SAAVUTETTU

               Neljäs päivä joulukuuta 2013 kiersin ensimmäisen kerran Iso-Sydänmaan koko lenkin neitsyt vaelluksessa yhdessä kahden kaverin kanssa umpihangessa. Siitä alkoi rakkaussuhde sittemmin paljon parantuneeseen reittiin, jossa talkootunteja on saman verran kuin martoilla kasvimaalla.

                Melko tarkalleen neljä vuotta sitten hammaslääkäri aikani peruuntui ja minulle aukeni sauma kiertää I-SR2014 koko lenkki. Oli 22.lokakuuta 2014. Juoksin tuolloin kaikki pelissä aikaa. Pakkasta oli lähtiissä 10 ja palatessa 4. Maa oli napakka, mutta jossain kohtaa kastui sukkakin. Tein uuden silloisen ennätyksen - alitin sekunnilla kahdeksan ja puolen tunnin rajan. Aika 8:29:59 150 keskisykkeellä oli äärimmäinen raasto, jossa oli menemisen meininki kaiken aikaa.

               Tänään olin estraadilla jälleen. Neljä vuotta tuosta ja nyt jo kaikkiaan 30 koko lenkki oli vuorossa. Taustalla kolme päivää sitten kierretty 15 tunnin samainen koko lenkki ja vain reilu kolme viikkoa pufin jälkeen. Reisilihakset etenkin sisäpuolelta olivat kävelystä hieman hellänä, joten oli selvää, ettei mitään vauhtijuoksua pystynyt ajattelemaankaan. Päädyinkin juoksemaan ns. perusjuoksua, eli ei kevyttä, mutta ei vauhdikastakaan. Justiinsa sellaista mukavaa hölkkää rennosti. Mukavuudenhaluista ja tasaista. Se sopi tähän saumaan, vaikka tässä koko lenkissä ei lähtökohtaisesti mitään järkeä ollutkaan. Levätähän sitä pitäisi. Mutta elämäähän tämä on, joten lähdin hubailemaan!

                Meinasin ensin laittaa kelloon seitsemän tunnin jänistoiminnon, mutta reisilihasten arkuus laittoi valitsemaan kahdeksan tunnin jäniksen. Toisaalta tiesin, että ilman ongelmia tuun juokseen koko lenkin perusjuoksulla tässäkin tilassa johonkin 6:50h paikkeille. Palautuneena ehkä vartin paremmin. Rytmiksi laitoin kelloon 13:45minuuttia perusjuoksua ja 1:15min kävelyä, jonka aikana otin juomaa ja lähes joka kerta myös energiaa. Eli 15 minuutin jaolla menin.

                Repussa oli tuulen ja sateenpitävä takki, ensiside, wc-paperia, puhelin ja paljon energiaa, sekä 2,2 litraa juomaa. Matkan varrelle olin kätkenyt 1,5litraa lisäjuomaa. Lähtiissä oli 8 astetta lämmintä ja vettä satoi vielä hieman. Oli satanut edellisestä illasta asti, joten polku oli lätäköillä monin paikoin. Päiväksi oli luvattu aurinkoakin ja 10 astetta. Päällä minulla oli NewLinen lyhythihainen pyöräilypaita, tuubihuivi, lippis, hanskat, XU-kompressio trikoot mallia lyhyet ja NewLinen shortsit, johon sain takataskuun magnesia ja suolatabut purkkiin. Pitkät kevyesti kompressoidut sukat ja Hoka One One Torrentit. Ei kun matkaan.

                Jalka olikin juostessa lupaavan kevyt ensiaskeleilla, vaikka reisilihakset olivat kipeät. Lihaskipu ei tuntunut juostessa. Suurin pelko oli valmiiksi herkkien reisien mahdollinen kramppaaaminen matkan edetessä. Pian kuitenkin huomasin, että tietty perusjäykkyys on läsnä, mutta juoksu oli kohtuullista. Hieman normaalia hitaampaa, mutta nythän ei vauhtia tarvittukaan. Koko lenkin sykkeeni vaihtelivat 130-145 välillä erilaistista reitin kohdista riippuen.

                Ensimmäinen 5km 5:36min/km. Eli sellaista mitä aika moni lukija ja tuolla reitillä käynytkin voisi mennä. Kyse ei ollut siis mistään vauhtijuoksusta vaan perus jolkotuksesta, mutta juju olikin siinä, että sitä sitten pidettiin päällä kohtuullisella jalalla. Pahoittelen, että tämä voi olla sangen kuiva kertomus huikeasta lenkistä, jossa ei tapahtunut oikeastaan mitään ihmeellistä. Ehkä tämän kirjoittamisesta voi kuitenkin joku hyötyä ja jääpähän itsellenikin muistiin nuo vähät seikat mitä tuolla tuli puuhattua.

               Lahnajärventiellä, pelastupiste 2:lla (11,1km) noin 66minuuttia oli kulunut. Keskivauhti oli valunut 5:55min/km. Eli varsin tasaista maasto huomioiden. Juoksu edellä kuvatuilla tehoilla, alle aerobisen kynnyksen pääasiassa, oli varsin helppoa ja kohtuullista. Mukavuudenhaluista menoa. Maisema vaihtui kuitenkin nopeasti. Pesänevan ylityksen toisella laidalla keskarin etunumeroksi vaihtui loppuun asti kestänyt kuutonen.

                15 kilometriä tuli täyteen Holkkinevan itäpuolella vähän Iso-Susilehdon jälkeen. Keskari siinä kohtaa 6:08min/km. Meno oli lupaavan samanlaista kuin alussakin. Joten jatkoin hyvillä mielin reitin eteläkärkeä kohden. Tässä menossahan ei tarvinnut hengästyä, joka sopi hyvin tämän mukavan päivän suunnitelmaan.

                Ensimmäiseen puolimaratoniin meni 2:15h. Se tuli täyteen hieman Pienen Suojärven jälkeen. Vaikka maasto oli vaikeutunut reilusti, laski keskivauhti kuitenkin kaiken aikaa varsin maltillisesti ollen vieläkin hyvänkuuloinen 6:25min/km. Syyryyn ei ollut enää pitkästi ja neljän reitiltään haastavan kilometrin jälkeen tulin Syyryn tielle. Noin 25,1km ja 2h46min. Keskivauhti vieläkin peräti 6:36min/km. Olin esimerkiksi pufin vastaavaa eka kiekan väliaikaa tuossa kohtaa edellä 17 minuuttia. Toki se olikin aivan löysää nautiskelua, mutta toisaalta nyt en ihan enää siinä kunnossa olekaan.

                Jatkoin matkaa hyvillä mielin ja nappasin eka kuvan Sikojärvellä. Sillon kun ei ole vauhtijuoksusta kysymys ehtii hyvin ottamaan kuviakin. Kas näin.
                Pian tuon jälkeen jokin tosi iso elukka (hirvi? karhu?) rytisteli pariinkin kertaan edelläni. Ilmeisesti polku meni niin läheltä, että veijarin piti ottaa kahesti vasemmalle ennen kuin pääsi alta pois. Kallio-osuudella tuli vastaan tuttu puolivälin kyltti ajassa 3:09:30. Keskivauhti 6:47min/km. Upea aika tulossa, jollei kramppeja tulisi, sillä olo oli yllättävän freesi. Suolatabuja otin koko reissulla kolme ja aina samalla myös magnesiumin. Se oli nyt riittävä ja sopiva määrä. Ei ongelmia.

               Iso-Juurikan penkalla innostuin ottamaan kuvan komeasta vesistöstä. Vahingossa kuvaan tuli kellokin, joten laitoin huviksi hieman seikkaperäisen kuvaviestin lenkkiporukka ryhmään. 
              Keskari tuolloin 6:50min/km. Matkaa oli takana noin 32km. 

              Pykyn autiotuvalle tultaessa matkaa oli jäljellä noin 21km ja takana noin 35km. Olin autiotuvan pihassa tarkalleen ajassa 4:02:27.


                    Keskari oli jopa parantunut 6:49min/km. Edessä oli kuitenkin tulossa piakkoin hitaita suo-osuuksia. Jalat oli kuitenkin merkillisen hyvät juosta ja energiatasot korkeat, joten aloitin laskemaan mihin aikaan tässä ollaan päätymässä. Sain lukeman 6:30h tai hieman alle. Sitä kohti.

                   Hitaillakin osuuksilla sain juostua samoilla sykkeillä erikoisen hyviä kilometriaikoja. Edellen keskivauhti oli pysynyt hyvänä. Nyt 6:50min/km. Tasaista tekemistä. Olin 40km kohdalla 32minuuttia edellä puf-kisan eka kierroksen aikaa (7:13h). Tasaisesti tuli kahden tasaisen juoksun vertailussa. Nyt perusjuoksua palautumattomana. Silloin superlöysää huipputikissä.

                   Edessä oli ehkä reitin sitkein viiden kilsan pätkä. P7:lta P8:lle. Alla 40km ja edessä paljon suota. P8:lla oli toinen ja viimeinen juomatäydennys. Hieman sen jälkeen täyttyi 45 kilometriä ajassa 5:12:05. Keskivauhti 6:56min/km oli koko reissun heikoin - eikä sekään ollenkaan huono koko lenkille? P8:lta alkaa noin puolen kilsan sitkeä mutainen metsäkoneen ura vastamaahan. Sen jälkeen oli hieman tekemistä, että pääsi vielä takaisin hyvään rytmiin, mutta löytyihän se.

                  Jossain vesilinjan liepeillä täyttyi 50 kilsaa ja iso puskareissu alkoi kutsua vienosti. Lopetin kiinteän energian nauttimisen, sillä tuskin se viimeisen kuuden kilsan aikana ehtisi paljoa vaikuttaan. Tuoremehusta sain mitä tarvin viimeiselle kutoselle. Tarve hieman helpottikin. 50 kilsan kohdalla keskari oli edelleen sama 6:56min/km. Nyt laskin, että menee alle 6:30h mutta puskareissun kanssa menisi tiukille. Pientä jännitystä siis.

                Jossain 52,5km kohdalla hätä kävi kuitenkin niin suureksi ettei auttanut kuin vilkuttaa pois polulta ja puskaan joogaamaan. Jalat oli kuitenkin edelleen varsin vetreät, joten kyykistyminen oli vaivatonta ja auttoihan se, sekä helpotti kovasti. Nyt vain taisi mennä tarkalle 6:30h alituksen kanssa. Tehojahan en nostanut, sillä ei tässä aikaa juostu, mutta 6:30h alitus alkoi siksi kiinnostamaan, kun se on minun LifeTime -tavoite ja jos se ihan siinä on tulollaan niin juostavahan se on.

               54 kilsan kohdalla kuitenkin huomasin, ettei 6:30h kanssa ole hätää. Menee ja helposti. Lopun hyvällä polulla vastamaahan (edelleen samoilla tehoilla) viimenen kilsa kyllä tosi hyvä 5:36min, vaikka ite sanonkin, sillä koko lenkin ensimmäinen oli myötämaahan 5:15min reilu kuusi tuntia aikaisemmin.

  Loppuaika 6:25:28
Keskivauhti 6:53min/km (kello kävi koko ajan, myös puskassa).
  Keskisyke 138

              -"Että ei siellä vauhtia tarvita, kunhan vain kestää sitä mitä alkaa juoksemaan". 
-Onni Vähäaho

                Lyhyet kesävarusteet osui kyllä ihan nappiin. Idealisää juosta.


                Aivan huikea fiilis päivästä. Illalla vielä Nivalan Polku ry:n yhteislenkki (7,1km). Reilu 63kilsan päivä annos polkujuoksua. Huomenna vain lankkuja. Nyt pitää vähän nauttia. Pizzaa, suklaata, sipsiä, jäätelöä ja olutta. Olen pahoillani. Syökää te salaattia ja vettä.

Ps. Lifetime tavoitteet päivitetty.

NAATITAAN

Onni Vähäaho, Nivalassa 16.10.2018

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

2018 - VUODEN EKA PUOLISKO

                 "Minkä taakseen jättää sen edestään löytää". "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Kuuluu vanhat sananlaskut. Yksi on myös "Työ tekijäänsä neuvoo", jonka voisi kääntää tähän omaan harrastukseen muodossa: -"Harjoittelu totetuttajaansa opettaa".

                 Jos tekee virheitä harjoittelussa niin tässä harrastuksessa jää siitä herkästi kiinni. Sen huomaa yleensä viimeistään sitten, kun aletaan suorittaan, mutta kokemuksen karttuessa siitä voi tehdä päätelmiä jo ilman täyttä suorittamistakin. Nyt moni lukija varmaan ajattelee, että mitäköhän virheitä se Cosmos nyt on tehnyt. No en tällä kertaa mitään, mutta tulipahan vaan tuollanenkin mieleen. On sitä pitänyt minunkin jossain vaiheessa kävyt puusta kerätä.

                Niin sitä tuli aika mojova määrä harjoittelua vuoden ensimmäiseen kuuteen kuukauteen. Enempi kuin koskaan aikaisemmin. Ei ollu mitenkään tarkoitus, mutta onpahan tullu harjoteltua. Ja tuntuu, että ihan hyvin tuloksin, vaikka en ole niitä hedelmiä vielä pystynyt kisoissa esittelemään. Kisamatkat ovat tänä vuonna niin pitkät, että niissä onnistuminen vaatii superonnistumisia. Pelkkä kunto ei riitä. Aina kun suoritusten pituus menee luokkaan 27-33 tuntia, ei voi katsoa asiaa enää millään tavoin yksioikoisesti. On nähtävä myös tuloksen sisälle.


                Harjoittelu v.2018 tammi - kesäkuu (6kk): 

* Juoksu 2730km

*Muut;  Kävely(37km), Lumikenkäily(110km),
               Pyöräily(126km), Hiihto(23km)

* Harjoittelutunteja 319h


                Kuusamon kisasta on nyt viisi viikkoa. Sanoisin, että olen jo liki palautunut. Ihan varma en asiasta vielä ole, sillä en ole uskaltanut vielä tehdä sellaisia harjoituksia, joissa se sitten kyllä selviää. Niidenkin aika tulee kyllä. Kesäkuunkin aikana tuli kuitenkin juoksua 444km. Se on ihan hyvä määrä pitkän kisan jälkeiseksi kuukaudeksi. Juoksin kuitenkin Kuusamon kisassa noin 112km ja 18 tuntia - muistaakseni. Joukossa on ollut ihan hyviäkin treenejä. Osa treeneistä on ollu jopa niin kovia, että en ole aivan suunnitelmien mukaan ehtinyt niistä palautua seuraaviin avaintreeneihin. Toisaalta niin on kyllä käynyt joskus palautuneenakin. Monet treenini ovat aika mojovia, eikä niistä palautuminen mene aina niin kuin ajattelisi. Joskus saa joihinkin lihasryhmiin paremmin treenin kohdennettua ja sitten siitä ottaa enempi aikaa palautua.

                 Olin tuossa Juhannuksena kellomiehenä, kun jo IV kertaa pidettiin Juhannuspolkujuoksut. Kisasta tuli varsin huikea tasoinen. Tuli reitti-ennätys ja kaikki tekivät muutoinkin oman ennätyksensä. Lisää aiheesta voi lukea TÄÄLTÄ. 

                 Eilen minulla alkoi kesäloma. Seuraavat neljä viikkoa olen lomalla. Kiva nähdä miten kesäloman harjoittelu onnistuu. Ainakin aikaa on kosolti - ja myös palautumiseen, kun voi nukkua melkein joka aamu niin pitkään kuin silmät aukeaa.

                 Nyt on jo siis heinäkuu. Ja sitten tulee elokuu. Näin se menee nopsaa tämä aika. Nyt on hyvä aika ilmoittautua vaikka PEP2018 polkujuoksutapahtumaan, josta on tulossa kiva perhetapahtuma - varsinainen polkutivoli :=) INNOSTUPPA MUKAAN! TSEKKAA LISÄÄ TÄSTÄ!






                  Hyviä treenejä kaikille ja tulkaapa yhteislenkeille aina kun sopii. Kiva vaihtaa aina juttuja muiden harrastajien kanssa.

                  Loppuun vielä yksi hauska sananlasku: "-Ei hullulla huolta ole". Sopii mulle :=)


Onni Vähäaho, Nivalassa 30.6.2018

maanantai 11. kesäkuuta 2018

PALAUTUMINEN

                    Mitä on palautuminen. Tiedätkö sinä? Vai oletko vain lukenut mitä kuuluu palautumiseen vai oletko tunnustellut itse itseäsi? Kenties lyödäksesi päätä seinään tai onnistuaksesi? Netti on pullollaan yhtälailla harjoitusohjelmia kuin ohjeita palautumisesta. Etenkään palautumiseen ei vai ole olemassa mitään ohjetta joka sopisi yleispätevästi mihinkään tilanteeseen, jollei se ole, että lepää kisan jälkeen kesä ja aloita syksyllä sitten hissukseen. Mikäli olet harjoittanut kuntoasi kenties 500-700h vuodessa, on palautuminenkin erilaista kuin vaikka harjoittelemalla 200-300h vuodessa. Yksilöllisistä eroista puhumattakaan. Emme ole Ford ja Opel.

                   Kyse on aina kokonaisuudesta. Mistä palaudutaan? Palaudutko kovasta harjoituksesta, kovasta viikosta vai palaudutko kisasta, ja minkälaisesta kisasta? Kisamatkakaan ei aina kerro, miten tulet palautumaan vaan suorituksesi ja millä tavoin sait itsestäsi irti mitäkin. Mikä kului ja mikä ei.

                   Minä palaudun parhaillaan 16 päivää sitten loppuneesta Karhunkierroksen 166km kisasta, jossa juoksin 112km ja keräsin noin 2300 nousumetriä. Olin kisan loputtua tietysti "hieman" voipunutkin, mutta kisan varsinaisesti lopetti etureisilihaksiston loppuminen. Ei tällä kertaa riittänyt. Kuten varmaan moni on huomannut, en ole palautunut pelkästään vain lepäämällä. Olen pyöräillyt, kävellyt ja hölkännytkin noin 145km kesäkuun kymmenen ensimmäisen päivän aikana. Se on 14,5km/päivä, eli n.435km kuukausi tahti, joka on minulle vielä maltillista harjoittelua - palautumista. Rima on noussut. Olen kuunnellut kehoani, tunnistanut monia merkkejä. Kaikki on sujunut ongelmitta. Olen hyvää vauhtia palautumassa. Myös voima-arvoni ovat palautumassa. Itse asiassa keveillä tehoilla Kuusamon vaaroilla kilimuaminen saattoi jopa hieman tuoda potkua jalkohin kunhan ne ensin palautuvat kunnolla.

                    Juoksu alkaa tuntua jo melko normaalilta. Tunnen kuitenkin, etten ole vielä valmis jatkuvaan päivittäiseen harjoitukseen. Sitä ei kroppa vielä kestäisi. Askel kerrallaan. En seuraa mitään taulukkoa vaan omia tuntemuksia. Lenkkieni suhteelliset vauhdit alkavat olemaan jo niillä nurkilla mitä ne oli ennen kisaa - ainakin ennen ihan sitä viimeistä kevennystä. Olen siis ns. perustilassa. Hiljalleen alan ripotella normaaleja harjoitteita. Tähän mennessä olen juossut käytännössä vain peruskestävyysalueella keveitä lenkkejä. Eilen juoksin kilsan helpolla vauhtikestävyysalueella lyhyen lenkin loppupuolella 4:19min 145 keskisykkeellä. Ihan jees tässä kohtaa. Ehkä juoksen ensi viikolla jonain päivänä 10-12km tuota helppoa reipasta ja katson miten siihen kroppa reagoi, mikäli tuntuu siltä. Myöskään mäkitreeniä en ole vielä tehnyt. Sen sijaan peruslenkeillä en ole mäkiä väistänytkään.

                    Olen harjoitellut vasta noin kaksi vuotta enemmän mäkitreenejä hakien ja kaiken aikaa hieman nousumetrejä lisäten. Tasoni ei vielä riittänyt tällä kertaa Karhunkierroksen 166km kilpailussa, mutta ensi vuonna riittää. Siitä lähdetään. Osa lihaksiston loppumisesta saattoi tietysti johtua myös 31,5km kohdalla tapahtuneesta pyörtyilystä, jonka jälkeen aloin turhan päiten vaistomaisesti varoa askelta, joka varmasti ainakin jonkin verran jäykisti ja ehkä myös kulutti etureisiäkin.

                   Hyvältä siis näyttää. Henkisesti olen tilassa; innoissani. Olen intoa täynnä! On hienoa nähdä palautuvansa ja taas pääsee hiljalleen reenaamaan vähän paremmin. Mikäpä sen parempaa? Seuraava pääkisa on 22-23.9.2018 Pyssymäki Ultra Festival (PUF2018), Suomen pisin polkujuoksukisa (171km). Se on huikean hieno haaste. Viime vuonna pääsin tässä kotikisassa 109km saakka. Nyt uskon vakaasti pääseväni maaliin. Tunnen olevani taas valmiimpi ja tässä on vielä mukavasti aikaa treenatakkin ja opiskella reittiä muistiin. Kisa saattaa tulla hyvinkin täyteen (21 paikkaa), sillä jo nyt on ilmoittautuneita kuusi kappaletta. Kilpailussahan on gps pallukka seuranta, joka lienee nostaa osaltaan kisan kiinnostavuutta.

                    Sitä ennen on La 11.8.2018 jo neljättä kertaa järjestettävä Pyssymäki Extreme Polkujuoksu tapahtuma. Ilmoittauneita on alkanut virrata jo kivasti ja näyttää siltä, että pääsemme pian arpomaan gps sykekellon! Jee!



                     Oikein mukavaa kesän alkua kaikille!

Onni Vähäaho, Nivalassa 11.6.2018 

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

PEP57km REITTI 25:TTÄ KERTAA

                    On kulunut kahdeksan päivää NUTS karhunkierros 168km kisan keskeytyksestä 112km kohdalle. Se oli tärkeä oppi reissu, vaikka en maaliin asti päässytkään. Se antoi paljon vastauksia mihin siellä kannattaa keskittyä ja mikä siellä toimi. Oikein hyvä reissu ja paljon, paljon hyviä muistoja. Upeita ihmisiä - ennen kaikkea sisältä.

                   Ultrajuoksun jälkeen on hyvä levätä paljon ja tehdä muita asioita, antaa kropalle aikaa palautua, korjata osumia, menetyksiä ja vajeita. Toipumisaika on yksilöllistä. Minäkin lepäsin vähän aikaa, mutta aivan liian vähän aikaa. Olen ollut kaiken aikaa tietoinen siitä. Luotan kuitenkin samalla kropan viesteihin ja elän illuusiossa, jossa ajattelen tunnistavani kroppani merkit. En voi kuitenkaan mitenkään suositella tapaani palautua 18 ja puoli tuntia kestäneestä ultrajuoksukisasta. 

                    Tässä minun palautumispäiviä


La 26.5.     NUTS karhunkierros päättyy n.klo.6.30 aamulla.
Su 27.5.     LEPO etureidet ihan tulessa. Sormet liikkuu,
                   mutta vasemman nimetön on hellä.
Ma 28.5.     Pyöräilyä 23,3km
Ti 29.5.       Yhdistelmä palauttelua:
                    Pyöräily 7,5km + Kävely/Hölkkä tunnustellen 12km +
                    Pyöräily 7,5km
Ke 30.5.      Normaalia kevyttä tie/polkujuoksua 13,6km
                    Toipumaan päin. Etureidet edelleen kankeat,
                    mutta kipu vähenee.
To 31.5.       LEPO
Pe 1.6.          9km juoksua. Selkeästi parempaa, vaikka edelleen
                     juoksu kangistuu ja väsyy tosi nopeasti.
                    Toipuminen tuntuu etenevän kuitenkin vauhdilla.
La 2.6.        Yhdistelmä retkeilyä: Pyöräily 7,3km +
                    Vaellusta 10,7km + Pyöräily 7,3km



                       Tänään jäi sitten selkeästi aamulääkkeet ottamatta, kenties myös eilen illalla. Lähdin katsomaan PEP57km kuntoa ja selvittämään voinko millä tavoin hölkkä/kävellä tuon maineikkaan reitin palautumattomana. Eli aina nyt yhden PEP57km reitin kiertää milloin vain - mentaliteetilla. Syksyllä pitää kiertää kolme kertaa, joten yksi kierros pitää milloin vain.. lähes.

                   Olimme sopineet että Tuomas "Gebre-Bolt" Ahola tulee hakemaan minua klo.5:45. Otin nämä eväät mukaan.
                   Juomapuolelle litran vettä, litran 50% mustikkasoppaa ja 1,5 litraa Gatorade urheilujuomaa. Olin valmis urheilemaan 3,5 litran nesteiden ja ylläolevien eväiden kera. Ennen kuin unohdan niin ylläolevasta kuvasta meni kaikki geelit, 2½ elovena patukkaa, Snickers ja lähes kaikki suolasalmiakit ja kourallinen suolapähkinöitä. Lisäksi 2tbl magnesiumia ja 3tbl suolatabuja. Palataan juomamenekkiin itse kertomuksessa.

                   Muutamaa sekuntia yli klo.6:00 käynnistämme kellon. Jaan livepäivityksen Nivalan polkuyhdistyksen whatsapp -ryhmään ja vaimolle. Laitan livepäivityksen kestoksi 8h, joka on ajateltu kestomme tänään reitillä. Livepäivityksen jakamisessahan jakajan profiilikuva liikkuu kartalla realiaikaisesti, ollen ikään kuin gps-seuranta pallukka (ei toimi Nokian puhelimissa). Viime vuonna PEP2017 tapahtumassa 57km matkalla 8h alitti naisten sarjan mukaanlukien vain neljä juoksijaa, joten ryhmän koon pienuutta voi kysyä itseltään peilistä. Pahoittelen, että kävely ryhmä peruuttiin, mutta syy siihen oli, ettei siihen ollut tällä kertaa ilmoittautuneita, niinpä läksimme Gebren kanssa hölkkäretkelle.

                    Alun kilometrejen reittiä on tuunattu ja matka kävi iloisen helposti. Olkootkin, että reppu juomineen, eväineen ja varustuksineen painoi 5,4km. Tämä oli ns. Non-Support retki, jossa ei ollut huoltoa, ei omaa, eikä autettua vaan kannoimme kaiken ajatellun mukana. Reppu kyllä tuntuikin todella painavan, mutta sykkeet pysyivät kivasti alhaalla. Leposykkeet ja lenkkien alkujen sykkeet on jo palautuneet. Olen ns. pintapalautunut.

                    Alun kilsoilla Gebre muistelee Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivalan upeaa biisiä Iso-Sydänmaanreitistä. Se pitikin kuunnella uudestaan heti kotiin päästyäni. Keijon monilahjakkuutta ihasteltiin, sekä hänen lajifanaattisuutta. Keijo ei ole vain lahjakas vaan älyttömän uuttera mies, joka on tehnyt uskomattoman työn nyt juoskemamme reitin eteen. Monia uutteruus muistoja, hauskojakin, kertailtiin matkan edetessä.



                    Eka 10km meni aika odotetusti. 67min. Keskari 6:43min/km. Takana jo osa Lorvinlinjan aika teknistä baanaa. Siitä ei oikein kukaan tykkää, mutta kuuluu asiaan. Osa historiaa. Juoksu tuntuu sujuvan mukavan helposti ja tunnelma on oikea, retkimäinen. Sykkeet alkaa kuitenkin nousta hieman normaalia ylemmäs, muttei mihinkään ylenpalttisiin lukemiin, kertoen vain, että palautuminen on vaiheessa ja muistappas nyt ottaa kevyesti.

                    Pesäneva ylitetään nätisti. Juostaan kaiken aikaa 7:00min ja kävellään 1:16min. Eli yksi setti 8:16min/km, joka on sama kuin 8 tunnin aikaan tähtäävä keskivauhti. Ollaan jänistä pari kilsaa edellä, eli reilu 16minuuttia ja ero jänikseen kasvaa. Meno on tasaista, eikä jäniksestä taida olla tänään meitä kiusaamaan. Tosin jänis ei pidä kusi taukoja saati käy pusikossa ja sen ääritasaisuus ja kestävyys on monesti jouduttu myöntämään viimeistään paluupuolella Lahnajärven vetisissä kohdissa.

                    Susilehdon upeita maisemia ihaillaan, tai lähinnä kalliota. Ympärille tehtiin hakkuita pari vuotta sitten. Gebre jää hetkeksi polun sivuun ja jatkan kotvan yksin. Gebre on 1:14 puolimaratoonari, joten kauaa en joudu yksin juoksemaan. Pesänevantie ylittyy ajassa 2:00h. Keskari on vielä karvan alle 7min/km. Onpas tämä nyt helppoa. Jonkinlainen rutiini kehittyy ja palautuminen nopeutuu, vaikka matkaa palautuneeseen tilaan toki vielä on hyvänlaisesti.

                   20km kohdalla aikaa on mennyt 2h 22min 57sek, eli keskari oli siinä kohtaa 7:09min/km. Hieman tuon jälkeen, Pienen Suojärven maisemissa, heitän Gebrelle, että tämä retkihän saattaa olla ohi jo 7,5 tunnissa. Sitä arviota Gebre vähän siinä koitti toppuutella, eikä se aivan vakava arvio ollutkaan.

                   Reitin takaosassa oli yllättävän paljon peitteisyyttä, joka hidasti ja vaikeutti menoa. Maa oli kuitenkin kuivaa, enkä muista ihan hetkeen näin kuivalla kelillä takaosaa juosseeni. Ehkä pepissä 2015. Hieman ennen Saarista ja Mustajärveä törmättiin melkein hirven takamukseen, sillä niin me kuin hirvikin, huomasimme toisemme vain noin 20 metriä ennen toisiamme. Upea näky ja sulavaa oli kaverin meno. Hieman vihreinä jatkoimme kohti Syyryä, ylittäemme mm. uuden hakkuu-aukean Varjolankankaalla.

                  Syyryn seinänousu oli totun jyrkkä ja armoton. Todistettavasti vain Jarmo "Hönky" Honkala on mallikkasti että ahnaasti juossut sen ylös saakka. Syyryn tie ylitettiin ajassa 3:15h. Kiva retkivauhti. Sikojärven rannassa jaksoin taas muistella Ruokolaisen kevyttä menoa ja kengän pohjien esittelyä kantapäiden noustessa puoleen takareiteen. Puolivälin (n.29km) kyltille tultiin ajassa 3:41h. Eli tasaisen taulukon mukaan retkellä menisi vain 7:22h. No ei kai sentään niin nopsaa? Vaikka puolivälin kyltti on hyvä mittari. Raskaampi puolisko on jo takana joten, jos on voimat jakanut oikein, pitäisi jälkimmäisen puoliskon tulla vähintään yhtä nopeaa. Eka puoliskalla on tuoreempi ja raskaampi polku. Paluu puolella on väsyneempi ja helpompi baana. Aika fifty-fifty.
                 Gebre meni välillä vetämään. Mies veti tämän retken noin 100 sykkeillä. On se älyttömässä kunnossa! Kyllähän juoksijan ja hölkkääjän ero on aika selkeä ja niin sen pitääkin olla. On kunnia saada olla samoilla lenkeillä juoksijoiden kanssa. Niiltä aina jotain oppiikin. Kiitos taas Gebre! Muistin aikana.

                  Helpolla baanalla oli tosiaan vähän helpompaa, vaikka edeltäneellä raskaalla pätkällä olin tuntenut jalkojen väsyvän normaalia nopeampaa (ompa kumma). Hyvä merkki sen sijaan oli, että helpoilla pätkillä tuollainen noin 6min/km vauhti oli aika helposti saavutettavissa ilman yrittämistä. Retkiotteella.

                  Juoksin useita kilsoja Gebren takana, kunnes hän hieman Pykyn jälkeen jäi tsekkaamaan paljonko juomaa olisi jäljellä. Juoksin taas kotvan yksin. Ja huomasin kuinka teknisemmissä kohdin käsky vintiltä ei aina mennyt alkuperäisenä jalkoihin asti ja aloin kompasteleen. Sitten lopuksi kaaduin ja naarmutin aika huolella vasenta sisäreittä. Aika reilusti sieltä aluksi tuli verta, mutta hyytyi se lopen. En oikein likasessa ympäristössä vihtinyt sitä alkaa operoimaan. Tulihan se siinä mukana, mitä nyt aina piti hampaita kiristellä, kun siihen joku oksa osui.

                   Gebrellä oli jotain energian imeytymisongelmia ja hän niitä joutui hieman siinä ratkomaan. Niinpä taasen olin vähän karkuteillä. Maraton tuli täyteen ajassa 5:23:30.  Keskivauhti oli 7:40min/km. Pian Gebrekin tuli taas kantaan ja vieläpä sangen hyvävoimaisena. Ruisleipä oli tehnyt nannaa. Se olikin hyvä, sillä edessä oli ihan kostea Pesäneva paluupuolella ja sen perään viisi vastamaa kilsaa kohti Koppelokangasta.

                   9km ennen retken loppua Gebre hyppäsi taasen puskareissulle. Ite en laiskana miehenä vihtiny kuin kerran kusasta koko reitillä. Juomaa oli 3,5 litrassa aivan liian vähän. 1-1,5 litraa ois saanut olla enemmän. Non-Support meininki laittoi kuitenkin uskomaan toisin. Arvio vähän heitti, vaikka juoma kyllä riitti, mutta naftisti sitä oli. Ja niin tuntui olevan Gebrelläkin. Hölkkäilinkin siinä sitten pari kilsaa yksikseni. Ja mikäs siinä oli hölkätessä, kun polku alkoi kääntyyn myötämaahan, sekä se selkeni. Helpoilla pätkillä hölkkä tuntui olevan siis ihan jees tasoa.

                  Säästelin vähän viimeselle kuudelle kilsalle vettä ja jaoin sen Gebren kanssa. Nämä retket on aina yhteispeliä ja usein niillä pieniä haasteita sattuu. Loppu oli kosmetiikkaa. Ei erikoista, jollei siksi laske runsasta määrää retkeilijöitä, joita tuli sankoin joukoin vastaan. Reitti on nyt todella in. Ja miskipä ei, sillä etenkin sen perhereitti-osuus on varsin hyvin kuljettavissa.

                  Lumpeen lehdet unohtu bongata/näyttää Vinnurvaojan ylityksessä, mutta vielä ehditään. Perillä oltiin ajassa 7:25:38 (Gebre puoli minsaa aikaisemmin). Keskivauhti 7:41min/km ja keskisyke 130 (palautumattomat lihakset joutuu käyttämään enempi energiaa päästäkseen eteenpäin). Tämä oli järjestyksessään 25.kerta tällä reitillä. Kiva reissu. 3-4 tuntia piti tavallisen tavan mukaan hieman "keräillä" reissun jälkeen, mutta nyt on olo taas ihan jees.

                 Ensi viikon voisi ottaa kevyemmin (heh,heh,hah,hah), sillä tälle palautusviikolle tuli lopen juoksua 92,5km, pyöräilyä 29,6km ja vaelluskävelyä 10,7km. liki 16h liikuntaa. Ehkä tämä jonkinlainen sairaus on, mutta ompahan tässä sairaudessa ainakin lystikästä olla. Eikä nytkään oo ensimmäistäkään vammaa vain lihakset on enempi ja vähempi jumissa sieltä täältä.

                 Mukavia reenejä ja terveyttä kaikille! Lopuksi mielenkiintoinen video NUTS karhunkierroksen talkootyöntekijän silmin. Ultra Trail Tourin viime vuoden voittajan, Juuso Simpasen näkemänä:




Onni Vähäaho, Nivalassa 3.6.2018