Näytetään tekstit, joissa on tunniste haaste. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haaste. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 28. helmikuuta 2021

EDUX100km HAASTEHIIHTO

            Paikallinen, valtakunnallisestikin tunnettu ovifirma, Edux Oy, järjesti yhdessä Nivalan liikuntakeskuksen kanssa mahdollisuuden 100km hiihtohaasteeseen helmikuun viimeisenä launtaina Hiitolassa, Nivalassa. Hivenen yli viiden (5,05km) kilometrin reitille mahtui jokainen pandemiavapaasti nauttimaan upeasta alkukevään päivästä. 



            Kello yhdeksän tapahtuman isä, Arto Viitala totesi: -"no-niin, hep hep". Kaikki oli saaneet sukset jalkaan ja sauvat käteen, sekä merkin heimopääliköltä liikkeelle lähtöön. Ennakoitua lentokeliä ei tullut, mutta ihan kohtuullisesti luistava perustalvikeli. Olikohan kaikkiaan kuusitoista matkaan lähtenyttä, joista lopulta peräti kaksitoista hiihti täyden satasen. Sata kilometriä saavuttaneiden määrä yllätti. Tuo on kova läpäisyprosentti. 


            100km hiihtäneiden aikoja. Hurja taso, ei voi muuta sanoa. 

            Lisäksi mukana oli ainakin Hannu Keskisarja, Ville Vähäsöyrinki ja olisiko ollut Villen tyttö? Oliko muita? Saattoi olla, joten tervehdys ja kiitos heillekin mukana olosta.

            Omana akilleenkantapäänä pidin käsien kestävyyttä. Olin hiihtänyt aikaisemmin tänä talvena vain 432 kilometriä ennen haastehiihtoa. Joulukuussa tuli kokeiltua kerran viidenkympin lenkin hiihtämistä. Se meni ihan hyvin, mutta joillakin kolmenkympin lenkeilläkin oli tullut pieniä hankaumia käsiin. Ja sata kilometriä on yli puolet rankempi kuin viisikymppiä. Ultraurheilu ei ole matematiikkaa. Kun ei lentokeliäkään tullut, oli lähdettävä liikkeelle rauhallisesti, mutta kohtuu vauhtia kuitenkin. Edelläni kovaa meni lähes seppä kuin seppä. Eikä kukaan heistä tullut selkä edellä vastaan. Jäätävä taso!

            Eka kaks kymppiä meni jotain 1:27-1:28 tuntia. 35 kilsan kohdalla tunsin verrytelleeni ja aloin hiihtämään rohkeammin. Silti selät enemminkin loittoni, eikä kukaan tuntunut tarvivan mitään taukoja. Kanssani alkumatkan hiihtänyt nivalalainen triathlonistikin katosi horisonttiin. 40 kilsaan meni noin kolme tuntia vai oliko vähä alle ja 60 kilsaan aika tasan 4:30 tuntia. Tasaista etenemistä siis. Viidenkympin kohdilla tunsin, että käsistä alkaa voimat kadota turhan nopea. Olin hieman huolissaan, sillä oli vasta puoliväli. Jossain 60km kohdilla tapahtuman isä, Arto, otti minut kierroksella kiinni. Siinä sitten hiiheltiin ja paikallislehtikin tuli paikalle, vaikka ensin katsoin toimittaja Kupulisojan Eetua seurakunnan papiksi, Päkkilän Aleksiksi ja säikähin, että on tullut minut pystyyn siunaamaan.

            Arto huikkasi minua huoltopöydälle päin 65km kohdalla. Huusin vain, että "hienoa hommaa" ja nostin vauhtia. Kummelihuumoria siis, joka sai hyvänlaisen naurunremakan aikaiseksi. Sirkushuveja. Siitä Arto painoi perääni, hieman manaten, kun en pysähtynyt. Sovittiin sitten,että seuraavalla kiekalla anetaan oma pala lehdelle. Samalla nopeimmat lähestyivät jo "maalia". Suomea maailmancupissakin pari vuotta sitten edustanut Lauri Gummerus joutui taipumaan kolme minuuttia hirmukuntoiselle Sauli Päivärinnalle. Nopeimman kesivauhti noin 3:12min/km. Kelpo kyytiä satasella?

            Menimme Arton kanssa yhdessä välin 60-72km kunnes Arto ilmoitti ettei jaksa enää olla vetohommissa ja totesikin humoristisesti, että taisi olla virhe (naurua) sanoa se ääneen. Ja niin oli (heh,heh). Lähdin vetään ja nostin hieman vauhtia. Jossain 75 kilsan kohdalla huomasin, että pääsin irti. Jälkeenpäin voin sanoa, ettei helpolla irronnut puskurista. Jokunen melko hyvä kilsa siinä piti vetää. Hah, on tämä hauskaa hommaa. Sainkin hyvän lyönnin hetkeksi päälle ja sain aikaiseksi hyviä kilsa-aikoja. Samalla matka eteni, kun tuli ilmeisesti sekä minua että Artoa auttanut battle. No, Arto oli liki kiekan edellä, mutta matka jatkui loppua kohden ja se oli molempien molo.

            Viimeinen viistoista meni sitten taas aika tasaisesti, vaikka ajattelin romahtavani, sillä kädet oli ihan spaghettia. Liike ilmeisesti pysyi ja rytmi, sillä vauhti oli liki vakio. Ja niin vain perille pääsin ja itseäni miellyttävällä ajalla: 7:40:56. Noin 13,2km/h (tauotkin mukana keskarissa). Keskisyke oli 129. Kovempaa en ois päässy. Iskun paikassa, 75-81 kilsan välillä, syke oli jopa 150. Huoltoon meni noin 11 minsaa, kun liikkeellä-olo ajaksi kello ilmoitti 7:29h. 


            Ylitin omat odotukset, mutta niin taisi ylittää jokainen, sillä mielestäni siksi hienoja hiihtoja nähtiin. Päivän kovimpina sankareina pidän viimeisenä urakkansa loppuun saattaneita, Jari Mehtälää ja Joni Laakkosta. Viimeinen kymppi räntäsateessa. Ei ole esi-isien veri vielä laimentunut, siksi periksiantamatonta oli äijjien touhut. Olkoot tämä tämän tarinan kirsikka. Kiitos vielä kaikille!

Onni Vähäaho, Nivalassa 28.2.2021

keskiviikko 14. lokakuuta 2020

ITE SE ON KOIRAN PASKAKI MÄTTÄÄLLÄ

            Yhtään kilometriä, yhtään tuntia, yhtään mitään en enää voi jälkikäteen tehdä sille, mitä minä sain aikaiseksi - tai mitä en saanut aikaiseksi, Kolilla kuun alussa. Toki silloin oli täysikuu. Monissa minun päivissä (ja öissä) tuo täysikuu on seurannut - osin ihmetyksenä edelleen, osin ketutuksena - yhä. Kuten monissa solmuissa, myös tässä, on parasta saada puhallettua paska ulos. 

            Tunnistan ja en, ollakseni ehkä jossain tilassa, jossa kroppa ei välttämättä toimi niin kuin pitäisi. Se voi olla "vain" stressihormoonia, hermostollista ylikuormaa tai psyykkistä lukkoa. Tein taannoin liki seitsemän tunnin harjoituksen. Kulutin reilut neljätuhatta kaloria. Kaikki meni oikeastaan niin hyvin kuin ne tuossa saumassa pystyivät menemään. Söin yhden kaksi puoleisen leivän tuon jälkeen ja pienen karkkipussin. Seuraavana päivänä puntarilla oli kaksi kiloa lisää - ja seuraavana. Jotain joo, kait nuo kuitenkin lähtee jossain vaiheessa. Jos ei enemmin niin ens kerralla. 

            Huumori on valttini, mutta asiat on silti käsiteltävä. Ei ne muutamalla vitsillä pyyhkiinny. Pölyt voivat kylläkin pyyhkiintyä päältä, muttei asioiden ydin. -"Nokka/häntä pystyyn ja eteenpäin" ja sitä rataa. Kannustukset ovat olleet tyypillisiä. Empaattisia sanoja, mutta enempi kuitenkin vain kohteliasta jargoniaa. Jos sinulla on keuhkokuume, sanotaan; "-Parane pian". Joo, joo - aikanaan. Niin myös tässä tapauksessa. Elämää ei voi kelata, ei eteen eikä taakse. Eikä tarvikaan.

            Purkautuminen helpottaa. Olen aika monelle kysyjälle kertonut, että vituttaa. Pahoittelut. En suosi turhaa kiroilua julkisesti, vaikken mikään konservatiivi olekaan. Olen päässyt eteenpäin, mutta edelleen vettä tulee veneeseen - ajoittain. Olen kuin kaksikymmentä metriä korkean kuusimetsän keskellä, mutta uskon tähän polkuun jota pitkin olen lähtenyt kulkemaan. Se ei ole mitään iisiä, saati flättiä, mutta se helpottaa.

            Tulette kuulemaan vielä jotain hullua ennen talvea. Yksi kaverini sanoi minulle - "Kovat on sinun rankaisu tyylisi". Jotkut testini saattavat näyttää rankaisultani itseäni kohtaan, mutta ne ovat "vain" vastausten etsimistä tulevaa varten. 

            9.marraskuuta aloitan päämäärätietoisen harjoittelun kohti ensi vuoden kolmea isoa polkujuoksukisaa varten. NUTS Karhunkierros 166km, NUTS Ylläs Pallas 160km ja Vaarojen Maraton 130km. Talviharjoittelu sisältää neljä kuuden viikon jaksoa, jonka jälkeen tulee yksi viiden viikon jakso ennen ensimmäistä koitosta. Aion yrittää päästä elämäni kuntoon. Ja kuten Pasi Koskinen taannoin oivasti totesi, harjoittelu ei silloin näytä välttämättä niin hienolta. Yksinkertaisuus on kaunista, vaikka se ei näyttäisi kauniilta. Tosin se ei tarkoita monipuolisuudesta tinkimistä - päinvastoin.  

            Pääpaino harjoittelussani tulee olemaan heikkouksien ja epävarmuustekijöiden pois harjoitteleminen. Koen epävarmuutta kisahistoriani johdosta yöajasta. Usein pitkissä kilpailuissa vaikeudet ovat tulleet yöllä, jos ne ovat tulleet. Mukana on toki myös onnistuneita yösuorituksia, mutta etenkin illalla alkaneet kisat / omatoimijutut ovat olleet usein hankalia. Aion tehdä jokaisella kuuden viikon jakson lopulla yön yli kestävän harjoituksen. Opetan itseni kopille. 

            En ole ehkä koskaan yrittänyt harjoitella oikein. Olen ollut liiaksi nauttija. Nyt tulee täysi muutos. Nyt yritän harjoitella oikein. Olen puhunut ehkä kymmenen vuotta siitä, miten pitäisi harjoitella, mutten ole itse viitsinyt tehdä niin. Tämä viimeisin kisa oli ehkä paras sysäys tälle kokeilulle. En halua enää rypeä näin syvällä. Toki tiedostan, että epäonnistua voi myös jatkossa, mutta mitä parempaan ja heikkoudet huomioon ottavaan kuntoon pääsee, sitä epätodennäköisempää se on. 


  Lopuksi, jos tästä jätetään turha pois, on tämä aivan äärimmäisen upeaa sanojen käyttöä:

-"Voi olla, ainakin luulen niin, että tarkoituksella naimisiin - menin kai, koska vaimoni miehen sai"... -"Ja voi olla ainakin luulen niin, että asiat vois olla huonommin, tai ainakin melkein tai ainakin luulen niin"... -"Voi olla ainakin luulen niin, on täysi syy olla tyytyväinen, ja olenhan minä tai ainakin melkein kai"... -"Ja voi olla myös, että luulen niin, että olla voi että luulenkin - että rakkautta kaipaa ja annat sä kuitenkin"... 

-"Voi olla, ainakin luulen niin, että Aatami kirkossa kastettiin - minut myös, mutta siitä mä veisaan viis"... -"Ja voi olla ainakin luulen niin - siitä riippumatta, mutta kuitenkin, kanssasi kaksin lähteä tahtoisin... -"

 


Onni Vähäaho, Nivalassa 14.10.2020

tiistai 1. syyskuuta 2020

ELOKUU 2020 - TULEVAAN KATSOMINEN

            Jälleen on yksi kuukausi takana. Nyt elokuu merkkinen. Kuukauteen lähdin hiljalleen eskaloituneen takareisien vaivan saattelemana. Vasen takareisi oli juuri heinäkuun viimeisenä päivänä krampannut ja tilanne oli hieman huolestuttava. Elokuun alussa minusta tuntui, etten kisaa tänä vuonna ollenkaan, sillä Vaarojen maratonin 130 kilometrin ja yli viiden tuhannen nousumetrin kisaan ei vain lähdetä keskenkuntoisena, etenkään vammafocuksen osalta. 

            Kiitos Super PEP 2020 tapahtuman järjestelykiireiden elokuusta tuli siksi kevyt, että takareisien vaivat ovat lieventyneet merkittävästi. Olen pystynyt tekemään kivuttomia lenkkejä. Toki se kiristys edelleen tuntuu, mutta olen nyt toiveikas Vaarojen maratonin 130 kilometrin matkan suhteen. Nokka on sitä kohden. Haaste on mielestäni tosi kova, sillä kävin kesäkuun puolivälissä tutustuun sinne takaosaan ja hitto vie se on tosi raskas maasto. Iso-Sydänmaan reitin takaosa on rollaattoribaanaa siihen verrattuna. Syvästi kisan reittiä kunnioittaen lähden hakemaan ensisijaisesti läpi pääsyä. 

            Vaarojen maratonin 130 kilometrin matkan startti on pe 2.10. klo.18.00. Ensimmäinen kierros täytyy olla selvitettynä la 3.10. klo.7.30 mennessä. Kolmetoista ja puoli tuntia aikaa ensimmäiseen 65 kilometriin. Viisi kilometriä per tunti vauhti siis riittää. Kuulostaa naurettavan kevyeltä, mutta sitä se ei ole. Juuri tuossa niinkin kovan polku-ultraajan kuin Antti Rönkön kanssa keskusteltiin viestitse, että kelloa täytyy seurata, että ollaan ajoissa perillä. Toisaalta ensimmäisellä kierroksella täytyy vain varmistaa, että jaksaa toisen kierroksen. Yhtään - ei yhtään - saa höntyillä. Kiviniemen 39 kilometrin huollossa ei parane vielä irvistellä. Koko urakkaan on annettu aikaa 30 tuntia. Maali sulkeutuu la 3.10. klo.24.00

            Katsotaan innostuisinko kirjoittamaan jossain vaiheessa matkasta Vaarojen maratonin 130 kilometrin kisaan. Miten siihen valmistaudun ja mitä otan huomioon matkalla minulle uutta haastetta. Alla kuitenkin elokuun varsin kevyt määräinen ja tehoinen kuukausi. Etenkin nousumetrit lähes loistaa poissaolollaan. Varovaista lisäystä havittelen syyskuulle. Luotan kuitenkin, että alkuvuoden reilu nousutreenejen lisäys näkyy parantuneena valmiutena selvittää Vaarojen maratonin 130 kilometrin haaste.  

 

ELOKUUN SUMMAUS ALLA


                                       ELOKUU        VUOSI 2020 YHTEENSÄ


Ulkoilu tunnit              60,5h                  508,5h
Juoksu                    370,3km              3309,4km
Hiihto                         0,0km                197,3km
Lumikenkäily              0,0km                    9,0km
Kävely                       53,9km                179,1km
Pyöräily                   133,4km              1779,8km

Nousumetrit              3 856m                64
943m 

Pullopantteja                0,00e                    46,7e
(tavoite 183e/vuosi)
 
 
 

 
 Onni Vähäaho, Nivalassa 1.9.2020

maanantai 25. toukokuuta 2020

PALUU KOIRASALMEEN

           Ultrapolkujuoksija ei vähällä luovuta, vaikka ei aina onnistuisikaan. Ilman yöunta homma meni lekkeriksi viime perjantaina. Tuoltakin reissulta jäi kuitenkin hienot maisemat, erityisesti vesistöt mieleen. Ja tottakai myös oppi reittiä ja se on nyt tutumpi uuteen yritykseen - yöunilla varustettuna. Ilman nukkumatta en lähde enää mihinkään juoksuponnistukseen koskaan. On se niin sairasta leikkiä, etten minäkään nyt ihtiäni halua tahallaan teloa, vaikka muutoin hommani ei sieltä viisaimmasta päästä olekaan.

           Tarkoitus on startata tämän viikon lauantaina Koirasalmesta noin 8-9 välissä, todennäköisesti yhdeksän huitteilla. Pääasia on saada nukkua riittävästi. Myös aikatauluihin tuli hieman muutoksia jo koetun perusteella. Luullakseni kilometrimäärätkin ovat nyt hieman lähempänä oikeaa. Reittiä tuli tietoon taas enemmän ja yhä enemmän näyttää siltä, että 18 tunnin tavoite on hieman liian kova, mutta jos vaikka vain vähän päälle. Pääasia on minulle aina hyvä juoksukokemus. Harvoin motivoidun juoksuhaasteessa kävelemään kovin pitkästi loppumatkasta, joten juoksukykyinen pitää olla. Minusta kävelyreissut on erikseen, kun juoksemaan lähdetään niin sitä sitten juostaan.

           Alla aikataulu hahmotelma. Mukaan voi taas tulla SEURAAMAAN TAIVALTA WHATS´APP -ryhmässä ketä kiinnostaa. 

Seurantaryhmään pystyy halutessaan liittymään tästä linkistä: https://chat.whatsapp.com/IHbRTAoLTh59smmGo4Qlie


Startti siis näillä näkymin La klo.9.00. 


huomio 
etappi yhteensä Aikahaarukka edellisestä
0 Lähtö Koirasalmi 0 0 0:00 kivikkoa
1 Salamajärventie 18 18 1:50-2:00 1:47-1:48
2 Karhunpiilontie 14,5 32,5 3:25-3:35 3:27 1km harha
3 Valkeinen 15,5 48 5:40-5:50 osin hidas väli
4 Kuivajärvi 14 62 7:30-7:40 outo väli
5 Savikontie 19 81 10:10-10:20 n.11km teknistä
6 Syyryntie 18 99 12:50-13:00 suo pätkiä
7 P7 14,5 113,5 15:10-15:20 1,5km kivikko
8 P9 6,5 120 16:20-16:30 suo väli
9 Pyssymäki 10,5 130,5 18:00-18:20 loppusuora

           Eilinen PEP57km meni näköjään niin nätisti kuin se tuntuikin juoksun aikana. Vaikka maasto oli soilla kuin mattomassaa avovedessä, ei jalat ole kovinkaan puhki siitä. Juuri kävin 8,5km juoksu/kävelyä saattaakseni jalkoja lähemmäs normaali oloa. Tiukkaa tietysti silti tekee, että ehtii palautua samaan pisteeseen kuin mitä olin viime perjantaina, mutta eiköhän kutakuinkin. Koirasalmi-Pyssymäki challenge vol.2 koittakoot!

Onni Vähäaho, Nivalassa 25.5.2020

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

KOHTA PURISTETAAN osa 2 - TARKENNUKSIA

           NO-NIIN! Nyt on reittiä skannattu hieman lisää peuran polun loppupäästä ja tutkittu alkupään vanhoja lenkkitoteumia peuran polun eteläpäästä, sekä soitettu vielä kaksi vuotta sitten koko Peuranpolun läpi juosseelle ultrapolkujuoksijalle. Sen lisäksi on vaellettu Iso-sydänmaanreitin takaosa. Nyt alkaa kokonaiskäsitys tulevasta urakasta olla selvempi. Reitti on kyllä myös peuran polun osalta paikoin erittäin tekninen ja haastava. Tuo pohjoispään teknisyys kyllä yllätti.
              Peuranpolun pohjoispäästä löytyy melkoista kivikkopätkää
                      Peuran polulla pajon tällaista pohjoispäässä.
                            Mutta myös upeita maisemia!


          Valmistautuminen tulevaan noin 131 kilometrin polkujuoksu-ultraan on hyvällä mallilla. Suunnittelu on yksi homman suola. Itse tykkään hakea parasta mahdollista aikaa ja suoritusta. Lähtö perjantai aamulla kello 6.00. Tavoite on edelleen 18 tunnin alitus, vaikka se on viimeisten tutkailujen jälkeen entistä kovemman tuntuinen, mutta hyvällä onnistumisella mahdollinen.

         Jos haluat mukaan seuraamaan ponnistustani niin ilmoita siitä minulle whatsapilla. Liitän halukkaat seurantaryhmään. Live-sijainti seuranta ei testejen mukaan toimi, mutta ryhmään tulee huoltopisteittäin väliajat. Huoltopisteet tulevat olemaan:

       Huoltopisteet:                               Tarkennettu tavoite

1. Salamajärventie noin 18,5km           2:05-2:15h
2. Karhunpiilontie  noin 33km              3:55-4:05h
3. Valkeinen           noin  49,5km             6:10-6:20h
4. Kuivajärvi          noin  63km             8:00-8:10h
5. Savikontie          noin  82km            10:40-10:50h
6. Syyryntie            noin 100km           13:00-13:10h
7. Pesänevantie (P7) noin 115km         15:15-15:30h
8. Pyssymäki         noin 131km             17:45-18:00h


           Reitti kertauksena: Peuranpolun runkoreitti Koirasalmesta - Petäjämäkeen n.77km, josta yhdyspolku Syyryyn n.23km ja loput 31km Iso-sydänmaanreitin loppuosaa. Oikeastaan missään huoltovälillä ei ole juuri löysiä, joten isommin ei passaa homma kusta. Tässä on neljä päivää aikaa ajaa itsensä sopivaan hurmostilaan.

         Iso juttu on, että on nuo huoltovälit noinkin sopivat. Kuivajärveltä eteenpäin tarvinnee vasta kolmea lötköä/huoltoväli. Alku menee lyhyehköjen välejen vuoksi hyvin kahdella lötköllä, eli siis yhdellä litralla vettä. Lopussa taas homma hidastuu matkan ja alustan vaativuuden vuoksi muutoinkin niin puolitoista litraa juomaa alkaa olemaan kohdallaan.

        Mukava päästä tähän haasteeseen kiinni. Jos kaikki menee oikein hyvin niin voidaan hyvällä lykyllä saada tämä myös ultramatkaksi 2021 vuoden peppiin.
          Lauantain (16.5.) vaelluksesta NIPON videota (a´la Jari Jyrkkä)


Onni Vähäaho, Nivalassa 17.5.2020

tiistai 25. helmikuuta 2020

MATTOMÄKI HAASTE

             MATTOMÄKI HAASTE   22.2. - 31.3.2020



            MISTÄ KYSYMYS?


            Haasteessa juostaan/kävellä juoksumatolla 6,70 kilometrin matka. Siis 6km 700m. Maton nousukulma säädetään ensin 15% ja sitten laitetaan kello päälle, jonka jälkeen saat vaihdella vauhtiasi omien tavoitteiden ja voimiesi mukaan. Tämän pääsee varmasti liki kaikki maaliin, kunhan vain löytää sopivan vauhdin millä jaksaa. Esim. 5km/h vauhdilla tuo kestäisi hieman yli 80minuuttia.

          Aseta itsellesi tavoite ja tee tämä haaste niin monta kertaa tämän jakson aikana, kun haluat. Suositus on kahdesti. Haasteajan alkupuolella ja lopussa. Välillä voi yrittää parantaa ominaisuuksia esim. mäkispurteilla tai puntilla.  Alla haastetasot.

         Esim. "tutustuja" tason saavuttaa, kun asetat maton 15% nousukulmaan ja valitset vauhdiksi 4,5km/h. Uskon, että aika moni tuohon pääsee. Tsemppiä haasteeseen!

HAASTETASOT


Sub90min tutustuja 
Sub80min aloittelija 
Sub70min juoksija 
Sub60min mäkimenijä 
Sub50min verttipeto 
Sub40min verttikunkku 
  

HAASTELISTA   (päivitetty 13.3.2020 klo.20)



28.2.2020 Matti Väisänen  49:42 verttipeto

29.2.2020 Pontus Backlund 56:11min mäkimenijä
13.3.2020  Olli Suorsa  56:19min mäkimenijä
27.2.2020 Tommi Kaukola 57:27min mäkimenijä
8.3.2020  Tommi Sorvoja  57:30min mäkimenijä
6.3.2020   Mikko Sainio   59:00min mäkimenijä
24.2.2020  Ville Isoniemi   59:11min   mäkimenijä

11.3.2020 Joni Laakkonen 87:38  tutustuja



keskiviikko 19. helmikuuta 2020

TAVOITE MIELESSÄ

          Laitoin tälle vuodelle 2020 kahdeksan erilaista tavoitetta ns. "seimipäivänä", 25.12.2019. Ja edelleen määrittelin, että vuosi olisi onnistunut mikäli noista kuusi saavuttaisin. Siellä on taas ollut Joulunaikaan konvehtirasia kädessä kova luotto tulevaan. Alkutavoite ja lähtökohta tietysti täytyy olla, että säilyttää pulssin koko vuoden. Loppu on enempi ja vähempi rekvisiittaa, vaikka ei se pelkkä pulssikaan aina riitä. Elämä on kovaa joillakin. Olen nähnyt liian paljon. Työ.

         Yhden tavoitteen olen jo saavuttanut ja nyt on toinen vahvasti mielen päällä. Se on juosta Iisalmesta Koljonvirran patsaalta Nivalaan Tillaripatsaalle noin 128-129km matka alle 14 tuntiin. Kuusi vuotta sitten juoksin tuon saman matkan aikaan 14:48:30. Eli tarkoitus ei ole ottaa tuosta pois lusikalla vaan kauhalla. Kokeillaan. Kunnioitus tuota matkaa kohtaan on muistissa.

        Viime vuosina on paljon ollut pramilla naisten kauneuskohteet. Yksi trendi on ollut Kim Kardashianin luoma pakara ihanne. Eli muhkea ja muodokas perse suomeksi. Tosin tämähän on todellisuudessa erittäin paljon vanhempi juttu, sillä Kim Karhdashianin ollessa vasta  11-vuoden lauloi jo Eppu Normaali (v.1991) aikovansa; "pakaroista näistä tehdään niin isot että silmät tippuu naisten päistä". Että sori vaan Kim.

         Törmäsin vasta Jaakko Tepon mainioisiin Stand Up juttuihin. Kanattaa katella YouTubesta. Jospa jätän niitä tässä kertomatta niin säilyy teilläkin jännitys. Huomaan itsekin tässä olleeni tarkkaavaisempi noiden sääennusteiden kanssa. Iisalmi-Nivala juoksu alkaa olemaan mielessä. Ja miksipä ei, eihän siihen ole aikaa kuin reilu viikko, jos se toteutuu. Oikeastaan sää ratkaisee kaiken. Teiden pientareet on jo riittävän paljaat, mutta sää voi olla tähän aikaan vuodesta joko puoltava tai tyrmäävä. Ihan ei räntäsateessa ja vastatuulessa viitsi lähteä tuota matkaa työstään.

         Noin 14 tunnin juoksu vaatii talvella muutenkin hyvää voimien jakoa. Kylmä tulee nopeasti, jos liikaa hidastuu. Tietysti voi ottaa huoltoautoihin vähän kuivaa vaatetta varalle - ja varmaan otankin - mutta silti. Viimeksi kuusi vuotta sitten minulle iski aika nopeasti kuumehorkka ton jälkeen. Kova rasti, mutta siksi niin kiinnostava. Kyllä ultrajuoksu on omalla tavallaan kiehtovaa.

         Huoltoväki minulla on jo hyvällä mallilla. Tänään ekaa kertaa pysähdyin keittiössä kalenterin kohdalla vähän ja katsoin miten lähellä se 1.maaliskuuta onkaan. Huomasin miettiväni, että pitää vähän verttitonneja alkaa rajottaa lähempänä starttia. Tämän viikon perjantaina vielä vedetään nupit kaakossa verttitonnia, mutta ei välttämättä enää sen jälkeen... tai korkeintaan kerran (hah,hah...). Tämä on tätä minun rentoa hommaa. Ei minua paljoa nykyään tunnu hetkauttavan mikään. Olen löytänyt elämääni sopivan rennon otteen. Tasajalkaa hyppiviä on ihan tarpeeksi.

         Päivä on kivasti pidentynyt ja olen ollut hieman onnekaskin pysyessäni edelleen terveenä. Kohta kolme vuotta yhdellä parin päivän flunssalla. Siinä kaikki. Myös vammat. Oon jopa vähän yllättynyt miten ei ole mistään napsahtanu. Onhan tämä minunki homma kaikkea muuta kuin siloteltua menoa. Tammikuussa tuli tosin jostakin syystä peräti kuusi lepopäivää. En oikein tiedä miten se niin meni. Piti muutamaan kertaan tarkistaa, kun ihmettelin miten tammikuussa tuli niin vähän liikuntatunteja. Helmikuussa oon sitten mennytkin tähän asti vain yhdellä lepopäivällä. On ollu vähän niin kuin paahdin punasella koko ajan.

         Esim. sunnuntaina vedin ennätyksen 10% kulmalla verttitonnissa. Seuraavana päivänä kaksi kevyttä lenkkiä. Eli siis maanantaina. Eilen tiistaina osin vauhtikestävyyttä sisältänyt 26km reppujuoksu pojan luota. Illalla 8,6km palauttelu hölkkä ja tänään 16km kevyttä hölköttelyä. Ylihuomenna ehkä jopa uusi ennätys verttitonnissa 15% kulmalla, jos on kulkua. Kokeilen tällä kertaa kiihtyvänä. Katotaan, se on aika paljon päästäkin kiinni. Pitää saada hyvä tappo päälle. On se kivaa. Vähän skitsofreenistä kyllä.  


           Pojan luona käymässä. Juosten kotiin (26km)
Onni Vähäaho, Nivalassa 19.2.2020

keskiviikko 25. joulukuuta 2019

TAVOITTEET VUODELLE 2020

          Ihminen on isossa kuvassa ehkä eniten riippuvainen tavoitteista kuin mistään muusta asiasta. Myös monin tavoin riippuvaiset, myös hankalalla tavalla, ihmiset yrittävät irrottaa itseään jostain tavoitteiden avulla. Elämä on tiedostamatonta tavoittelua, vaikka se ei päällimmäisenä ajatuksena olisikaan. Mieli luo tulevaa, joista monet asiat jäävät vain sisällemme, mutta joitakin asioita haluamme tuoda esille päästäksemme niihin paremmin tai luodaksemme ympäristölle mahdollisuutta innostua samoista asioista. Jälkimmäinen on nykynuorison iso juttu. Tehdään lyhytvideo juttuja ja jaetaan niitä esim. TikTokissa.

           Itse olen ajautunut kotikaupungissani jonkinlaiseksi liikuntaan innostajaksi omalla esimerkilläni. Olen ollut yllättynyt vaikutuksistani, siitä miten kaupunkilaiset ovat innostuneet liikunta-ideoistani. Innostumalla itsekin liikkumaan kuin seuratessaan tempauksiani. Tämän blogin olen käsittänyt olleen ainakin osalle innostus oikeaan suuntaan - liikkumaan. Olen siitä enemmän kuin otettu. Mielestäni näihin minun juttuihin pystyy lähes kuka vain halutessaan. Täytyy vain haluta, silloin lähes kaikki on mahdollista.

          Olen ajoittain kirjoittanut lopettaneeni tavoitteellisuuden. Laitan nyt kuitenkin tässä omat tavoitteeni vuodelle 2020, sillä haluan tällä ilmaista miten ihminen voi milloin tahansa laittaa itsellensä tavoitteita ja tehdä sillä tavoin elämästään jännittävämmän ja innokkaamman. Nyt listaamani tavoitteet on sellaisia joihin uskon pääseväni. Lupaan tehdä jotain liikunnalista hullua, jos en pääse vähintään 6/8 määrään alla olevista tavoitteista. Mitkä ovat sinun tavoitteesi vuodelle 2020?


          COSMOKSEN TAVOITTEET 2020



1. Liikuntaa yli 600 tuntia
2. Yli 100 000 nousumetriä (v.2018 noin 47 000m+, v.2019 noin 70 000m+)
3. Iisalmi - Nivala noin 128km alle 14 tuntiin
4. NUTS Karhunkierros 166km alle 28 tuntiin
5. Vuorokaudessa yli 200km.
6. Kerätä pantteja 0,5senttiä/päivä, eli vähintään 183euroa.
7. PEP57km reitti alle 6h20min
8. Vertikaalitonni alle tunnin (matto 15% 6,7km)




Onni Vähäaho, Nivalassa 25.12.2019

maanantai 4. marraskuuta 2019

SUB - JUOKSUHAASTE

                 Sub - Juoksuhaaste 

 

                  Ajankohta  La 16.11.2019 klo.0.00  - 

                                   Su 17.11.2019 klo.24.00. Eli 2vrk/48h.

 
               Valitse itsellesi Sub - vauhti ja juokse tavoitevauhtia niin pitkästi kuin haluat / kykenet. Ainoa sääntö on pysyä itse määrittelemässäsi sub -tavoitteessa, joten lopeta juokseminen ennen kuin vauhti laskee tavoitteesi ulkopuolelle. Tämä haaste tullaan uusimaan, joten jokainen kilpailee ensisijaisesti itseään vastaan haluamassaan kategoriassa. Voit toki haastaa kaverin tai vaikka naapurin mukaan haasteeseen.

              Voit ottaa itsellesi myös normaalia lenkkivauhtia kovemman tavoitteen ja koittaa juosta sitä esim. muutamia satoja metrejä. Ei siis tarvitse juosta mitenkään pitkästi. Lisäksi tämä, jos mikä, on hyvin leikkimielinen. Huom! Lähetä oma urheilukellolla tallennettu datasi minulle e-maililla: (onni.cosmos(at)gmail.com), jonka jälkeen lisään sen tänne blogiin oman sarjan tuloksiin.

              Mikä on SUB? Eli esim. SUB 6min/km tarkoittaa, että juoksulenkin keskivauhdin täytyy pysyä alle 6min/km siihen asti, kun lopetat. Eli minimissään 5:59min/km. Tietysti parempi saa olla, muttei kutosella alkava. 

VALITSE OMA SUB - SARJA ja ilmoittaudu Sub -juoksuhaasteeseen e-mail: onni.cosmos(at)gmail.com


SUB - SARJAT


A) SUB 4min/km - Osallistujat

Antti Rönkkö 10,02km  38:03  keskivauhti 3:48min/km
Jyrki Leskelä  1,0km   3:59    keskivauhti 3:59min/km (juoksumatto, kuvatodiste)


B) SUB 5min/km - Osallistujat

Samuli Nieminen   73,716km  6:00;00  keskivauhti 4:53min/km (hallijuoksu)
Antti Toivanen         25,01km  1:58;38  keskivauhti 4:45min/km
Veli-Matti Anttila     2,01km   0:09;39   keskivauhti 4:48min/km



C) SUB 6min/km - Osallistujat

Keijo Nivala 50,21km  4:16;30h  keskivauhti 5:06min/km
Onni Vähäaho 35,02km  3:06;14h  keskivauhti 5:19min/km 
Onni Vähäaho 10,01km   0:59;36h  keskivauhti 5:57min/km
Ville Isoniemi    2,01km    0:11;58h  keskivauhti 5:57min/km


D) SUB 7min/km - Osallistujat

Pasi Koskinen 32,53km  3:33;09  keskivauhti 6:33min/km
Lasse Ylimäki 22,26km  2:27;34  keskivauhti 6:38min/km
Lasse Ylimäki 18,11km   2:00;03  keskivauhti  6:38min/km
Mirva Ylikoski  6,49km  0:39;47  keskivauhti  6:08min/km (kuva todiste)



Otetaan 20 ensimmäistä / Sub -sarja. Tulokset tulevat tänne sivulle viimeistään Ma 18.11.2019, riippuen omista menoistani. 



Onni Vähäaho, Nivalassa 4.11.2019        

tiistai 9. lokakuuta 2018

KAAOS

                 Meren ulappaa reunustaa iso mäkinen ja kivikkoinen ranta. Kaveri seisoo mäen harjalla ulapalle päin, välillä olan yli vaivihkaa taaksensa katsoen. Takana toinen tuo kotiinsa rakennuskiven ja lähtee enempiä ihmettelemättä hakemaan lisää kiviä. Mäen harjalla seisova kaveri käy samantien anastamassa uutteran lajitoverin kiven. Sen jälkeen taas rosvokaverin sama feikki tuijotus ulapalle päin jatkuu ja tätä jatkuu ties kuinka kauan. On kyse pingviini lajista ja avaraluonto ohjelmasta. Samalla kerrotaan myös, että uroksien vartioidessa yhteistä kotipesää käyvät naaraat tekemässä kauppaa pesäkivistä tarjoamalla seksipalveluja vastineeksi yksinäisille uroksille. Uskolliset urokset eivät tästä tiedä mitään. Sitä ei kerrottu miten naaraat käsittelevät syyllisyyden tuskansa vai kestävätkö kävellä päivästä toiseen väli arkana takaisin pesälle, maksettu kivi mukanaan.         

                 Suuri lauma eläimiä pienehköllä alueella antaa kaaosmaisen vaikutelman. Monilla eläinlajeilla meno onkin aika brutaalia, kun vaikkapa hyljeurokset taistelevat haareminsa puolesta. Yläkroppa hampaaniskuja täynnä he pääsevät sitten bylsimään ehkä jopa kahdenkymmenen naaraan kanssa. Tuo voi täyttää jo pervommankin fantasiat?

                Kaaosta on montaa sorttia. Myös pimeyden voi nähdä kaaoksena. Lähdet aamulla töihin - on pimeää. Tulet iltapäivällä töistä - on pimeää. Kahden pimeän välissä voi alkaa voimaan pahoin, jollei vintiltä tuoteta positiivisia ajatuksia kulkijalle. Tänä teknologian aikana ihmisiltä katoaa olennainen asia - keskittyminen hetkeen. Työ on monilla (lähes kaikilla) hektistä ja pilkottua. Vapaa aikakin on monilla sinkoilua täynnä. Lyhytkin pysähtyminen voi alkaa tuntumaan vaikealta. Milloin olet viimeksi lukenut antaumuksella tunnin tai enemmän? Suosittelen. Jokaisen on hyvä pysähtyä säännöllisesti. Kukaan ei kestä loputtomiin suorittaa fyysisesti eikä henkisesti.

               Tänään on 74 päivää siihen, kun päivä alkaa taas pidentymään. Tykkään positiivisuudesta ja nautin siitä lahjasta. Nautin elämästä ja siitä, että aina on mahdollista nähdä valoa, vaikka omassakin elämässä on ollut paljon viime aikoina haasteita. Ja jos joku nyt luulee niiden tarkoittavan kesken jääneitä kisoja, on pihalla kuin lumi-ukko. Elämän todelliset haasteet eivät mielestäni saa olla harrastuksessa vaan harrastuksien pitäisi tukea elämän haasteissa jaksamista. Uskon, että juoksu antaa minulle voimaa.

               Suomen pisimmän polkujuoksun loppumisesta kohdaltani on aikaa nyt reilu kaksi viikkoa. Olen alkanut palautumaan varsin hyvin. No, löysää hölkkää/etenemistä vajaa 18 tuntia. Retkeilyotteella etenemistä. Ei mitään raastoa tai väkisin yrittämistä. Voimia oli vielä lopettaessa vaikka kävellä pidemmästikin, joten palautumisen hyvä sujuminen on lopulta aika loogista. Ylipitkä kevyt lenkki enempi kuin rankka kisa. Toki en halua millään tavoin vähätellä sen vaikutusta tai merkitystä, mutta en toisaalta buustatakkaan.

               Henkinen palautuminenkin on edennyt kivasti ja ilmoittauduin tänään NUTS Karhunkierroksen 166km matkalle, eli Suomen toiseksi pisimpään polkujuoksukilpailuun. Ensi kaudellakin toinen kisani on sama kuin tänäkin vuonna eli ns. PUF171km, Suomen pisin polkujuoksukisa, joka juostaan ensimmäistä kertaa Pyssymäki Extreme Polkujuoksun yhteydessä 16-17.8.2019. Ilmoittelemme aikatauluista lähiaikoina lisää.

               NUTS Karhunkierroksen ilmoittautuminen on ollut auki nyt vajaa kolme tuntia ja listoilla on jo 2200 nimeä! Eli melkoinen kaaos taas tulossa Kuusamon Rukalle, mutta hauska kaaos. Kiva päästä taas kokemaan upeat maisemat ja kisan kiva taika. Lähes yötön yö oli viimeksikin upea kokemus juosten. Koitetaan päästä ensi vuodeksi taas parempaan kuntoon niin saatan jopa päästä jommassa kummassa - tai ehkä kummassakin - maaliin. Tavoitteita on hyvä olla, kunhan ne ovat vain juoksutavoitteita.

                Nautin nyt tehdessäni osittaista työaikaa. Ehdin elää paremmin elämää, joka meille kaikille on annettu elettäväksi. Rahakin tuntuu riittävän jopa paremmin kuin ennen, kun sen käyttöä joutuu nyt tarkemmin tarkkailemaan. Luulenpa, etten palaa enää koskaan 100% työhön. Sen sijaan edelleen vähentäminen on kyllä vaihtoehto. On ihanaa, kun voi keskittyä elämään enempi hetkessä ja pysähtymäänkin välillä. Itsellänikin on tarkoitus lisätä lukemista ja syventää näin keskittymiskykyä, joka meillä kaikilla on tässä hetkitsessä arjessa vaaravyöhykkeellä.

                Mukavaa syksyn alkua! Nauttikaa väreistä ja lähellä olevista ihmisistä ja liikkukaa sisäisen äänen mukaan - joko vähän tai vähän enemmän!



FLASHBACK reilun viiden vuoden takaa!!!


Onni Vähäaho, Nivalassa 9.10.2018

lauantai 29. syyskuuta 2018

LOKAKUU - LANKKUHAASTE

            Meikäläisen kauden 2018 pääkisat on ohi. On aika laittaa pakettia kuntoon ranskalaisittain - aloittamalla keskeltä kuin sikäläiset ampumahiihtäjät laikkojen tiputtamisen. Eli otetaan LANKKUHAASTE:

* TEE LANKKUJA LOKAKUUSSA YHTEENSÄ vähintään 100 MINUUTIN VERRAN
* ASENTOJA KANNATTAA VAIHTAA JA PIDOT KANNATTAA PITÄÄ MALTILLISEN MITTAISINA. ESIM. 5x1min ON PALJON PAREMPI KUIN 1x5min jne.


Kerro vaikka kommenttikentässä miten oma haasteesi etenee. Laitan tähän oman seurannan Lokakuun ajalta. Tehdään sellainen keskivartalo kuukausi :)

COSMOS LOKAKUU - LANKKUHAASTE - TOTEUMA:

1.10: 0min
2.10: 7min
3.10: 5min (yht.12min)
4.10: 4min (yht.16min)
5.10: 4min (yht.20min)
6.10: 5min (yht.25min)
7.10: 0min
8.10: 6min (yht.31min)
9.10: 4min (yht.35min)
10.10: 4min (yht.39min)
11.10: 0min
12.10: 7min (yht.46min)
13.10: 0min
14.10: 6min (yht.52min)
15.10: 4min (yht.56min)
16.10: 0min
17.10: 8min (yht.64min)
18.10: 0min
19.10: 9min (yht.73min)
20.10: 0min
21.10: 5min (yht.78min)
22.10: 6min (yht.84min)
23.10: 0min
24.10: 6min (yht.90min)
25.10: 0min
26.10: 0min
27.10: 6min (yht.96min)
28.10: 0min
29.10: 4min (yht.100min)
30.10: 0min
31.10: 6min (yht.106min)


    Loppuun vielä kiva kisavideo PUF2018 - Suomen pisin polkujuoksu kisasta


Onni Vähäaho, Nivalassa 29.9.2018     

maanantai 23. huhtikuuta 2018

HAASTE - SATAROSKAA TOUKOKUUSSA

HAASTE - SATAROSKAA TOUKOKUUSSA


                   Tämä ei ole iltapäivälehti. Sisältö vastaa otsikkoa. Haastan sinut arvoisa lukija. Kerätään 100 roskaa/henkilö toukokuussa puhtaamman luonnon vuoksi. Puhtaamman maailman vuoksi. Luonto on siellä, missä menet ulos - oli se pilvenpiirtäjien välissä tai loputtomien peltojen yli menevän tien ravissa. Huhtikuun lopun voi harjoitella, ja enempikin saa kerätä. 100 on minimi.

                   Haasta mukaan myös tuttusi ja ystäväsi. Ollaan hyvällä asialla.


****


                   32 PÄIVÄÄ



                  Olen samassa pisteessä kuin aloittaessani marraskuun alussa harjoittelua kohti Karhunkierroksen 168km kisaa. Tiedän, että voin milloin tahansa juosta sulan maan aikana yhden Karhunkierroksen (84km). Matkani on kuitenkin Karhunkierros edestakaisin. Se on pysynyt läpi talven mukavan haastavana tavoitteena. En tule tietämään riittääkö kuntoni maaliin asti. Kovasti toki uskon ja toivon, mutta rasti on todella iso ja kova. Se on isojen poikien leikkiä. 168km ja noin 3800 nousumetriä.

                  Harjoittelu on edelleen sujunut hyvin. Perustaso on noussut. Tällaisen tavoitteen edessä mittaan sitä ehkä hieman eri tavalla kuin tavalliset, muutaman kerran viikossa lenkkeilijät. Perustason nousu tarkoittaa minulla, että olen viime viikkoina pystynyt juoksemaan yhtenä päivänä lumipyryssä yhtä soittoa 66km ja yli 1000 nousumetriä. Pari päivää siitä lumipoluilla maratonin kevyesti neljään ja puoleen tuntiin. Siitä seuraavana päivänä haastavissa oloissa 44km ja niin edelleen. Olen kyennyt jatkamaan edellä kuvatun jälkeen harjoittelua normaalisti. Tuon 194km viikon jälkeen juoksin yli 100km viikon, sisältäen mm. 6km juoksuvetoja. Perustaso on noussut. Maratonin pitää tulla helposti jne.

                 Tavoitteeni kovuudesta kertoo hyvin se, että huolimatta edellä kuvatusta olen hyvin alasti tavoitteeni edessä. Matka tulee olemaan kova, mutta antoisa. Samalla jotenkin luotan itseeni. En ole ollut yli vuoteen edes flunssassa. Pitkä terve jakso on luonnut minulle monella tapaa tarvittavaa pohjaa, jossa elimistöllä on paremmat mahdollisuudet onnistua. Tämä on monen asian summa.

                 Huomenna on tarkoitus juosta 11km kovaa mäkisellä hiekkatiellä. 30 päivää sitten meni 50:10min. 4:33min/km. Jos tuosta lohkeaa sellainen 1:30-2:00min pois niin hyvä. Noin 4:25min/km. Tuntuma on, että olen saanut jalkoja kuukauden aikana eloon ja hengitys on helpompaa, kun ei ole niin kylmä. Astmaatikko. Jalka-iloisuus onkin vielä tulevan kuukauden agendana. Toivottavasti siitä on pilkahduksia nähtävillä huomennakin. Käytän mielellään kuvaajana ns. "ruokolaisuutta". Tero Ruokolainen jätti lähtemättömän vaikutuksen pep57km v.2016, kun hän ohitti minut Sikojärven rannassa n.28km kohdalla. Huh, huh, ja viimeksi - kantapäät nousi komeasti yli polvitaipeen ja meno oli tanssivaa, kun me kaikki muut koitettiin vain selvitä siitä metsäkoloisesta rantaviidakosta.

                 Tällä kertaa lähestyn kisaa juoksematta välttämättä aivan täysillä ollenkaan. No ehkä huomenna käyn lähellä sitä. Ja ehkä reilun viikon päästä, jos jalkojen lihakset pyytää 90min puolimaraton tanssia. Mutta menen kaikessa Karhunkierroksen ehdolla, koska kevään ainoa tosi suoritus on siellä. Tämä kaikki muu on vain kivaa esileikkiä.


ISO KUVA


                 Iso tavoite on edetä elämässä niin, että voisin yhä useammin herätä aina sitten, kun silmät aukeaa, eikä sitten, kun herätysääni soi. Edelleen herätyskello soi liian usein. Koska vielä tulee päivä, jolloin silmät ei aukea, ja silloin elämisen vapaus on mennyt. Elämisen vapauden pitäisi olla tässä ja nyt. Tuonelan tuoksuista ei ole takeita.




Onni Vähäaho, Nivalassa 23.4.2018 

maanantai 27. marraskuuta 2017

65 PÄIVÄÄ KULUNUT - 179 PÄIVÄÄ JÄLJELLÄ

                        Kilpailukausi 2017 päättyi kohdaltani 65 päivää sitten. Pyssymäki Ultra Festival 2017 oli viimeinen kilpailu. 109km taistelua Iso-Sydänmaanreitillä kunnes kunto loppui. Mitä olen sen jälkeen tehnyt?


VKO 38    Kauden viimeinen kisa. 138km juoksua kaikkiaan

VKO 39    Lepäilyä. Kolme kevyttä lenkkeilypäivää.
                 Hölkkää yhteensä 47km

VKO 40    Hölkkäilyä fiiliksen mukaan. Yksi pidempi (35km)
                 lenkki. Yhteensä 80km juoksua.

VKO 41    100km perusviikko hyvällä rytmillä. Pieni testi mitä
                  kroppa sanoo.

VKO 42     Tarkoituksella "määrää" alas. 70km tosi kevyttä,
                 miinus lauantaina tosin hyvin sujuneet 3x3km vedot.

VKO 43    Maltillisella määrällä (84km) hyvä perusharjoittelu-
                viikko. Hyvältä alkaa tuntumaan. Alkaa janota
                 kovempaa harjoittelua.

VKO 44      Ensimmäinen määrä viikko. 139km. Tosi hyvä ja
                kehittävä viikko. Laadukas ja positiivinen 10km reipas
                 juoksu (4:38min/km avg.153 syke).
                 Lisäksi 80km erikoispitkä lenkki jossa yli 1000
                  nousumetriä

VKO  45    Palauttelua. Juoksua vain 66km. Kuitenkin
                   sisältäen 6x1km vedot 4:02min/km keskarilla.

VKO  46     Ensimmäinen isompi ja kovempi viikko.
                  Juoksua 188km, josta paljon mutaisilla soisilla
                 poluillakin. mm. pep57km reitin kierto.
                  Viikon päätteksi Nivaln polku ry harjoituskisa
                  omana pitkänä, helppona reippaana vaativalla
                  reitillä. 19,3km 5:10min/km avg.syke 154.

VKO 47     Toinen määräviikko perään. Nyt 137km.
                   Viikon alku ja loppupäässä määrän painopiste.
                   Hyvä ja vahva viikko. Viikon loppupuolella
                   mm. vertikaalitonni.


                   Tänään alkoi viikko 48. Askel on vähintään sopivan kevyt tilanteeseen nähden etenkin. Kävin tunnin hölkkäämässä kahtomatta kelloon. 11,4km, keskivauhti 5:31min/km, keskisyke 122. Vain niukasti alle 70% maksimista. Toki sisälsi x4 noin 100-300m mittaista rentoa vetoa.

                  Tosiaan, 179 päivää on aikaa vielä ensimmäiseen pääkisaan, NUTS karhunkierros 160km. Voi kuulostaa kevyeltä tavoitteelta, jos sanon, että tarkoitus on päästä maaliin. Se on ykköstavoite. Karhunkierros kisassa kuitenkin taivalletaan koko Karhunkierros edestakaisin. Eikös siinä ole arbeettia?

                  Onneksi on aikaa näin paljon. Täytyy koittaa onnistua löytämään oikea polku harjoittelussa. Oon tyytyväinen ensimmäiseen 65 päivään. Katsotaan taas jonkun ajan päästä, mitä olen saanut aikaiseksi. Tässä nyt vähän koontia. Mukava, jos tulisi kommenttia. Herkästi sitä sokeutuu omiin kiemuroihin, joten aina erilaiset mielipiteet ja kommentit ovat tervetulleita.


Ps.   Kommenttikenttään voisi myös kertoa, jos olet kiinnostunut juoksukoulusta. Meidän yhdistyksellä on tarkoitus auttaa sinua alkuun juoksuharrastuksessa, ja miksei vaikka vain saamaan uutta innostusta jo ennestään tuttuun harrastukseen nimeltä juoksu. 
       Mitä sinä haluaisit mahdolliselta juoksukoululta? Minulla ja yhdistyksellämme olisi paljon intoa ja halua tuoda omia ajatuksiamme juoksusta sinun käyttöösi. Olisitko innostunut? Ajankohdaksi olemme kaavailleet jotain helmi ja huhtikuun väliltä.

Onni Vähäaho, Nivalassa 27.11.2017

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

USKOTKO VANHAAN VAI AJATTELETKO ITSE?



                     Maailmassa on paljon valmiiksi ajateltua. On uskoja, on totuuksia, on tapoja, on tyylejä, on koulukuntia jne. On valmiita pusseja mistä ottaa se mikä myy sinulle. Ihmisillä on taipumusta mennä niin kuin on aina menty. Toisinajattelijat ovat vähissä. Heidän ylleen lankeaa vielä pahimmillaan hulluuden leima, joka ei taida olla kovinkaan tavatonta. Uusia malleja vieroksutaan töissä ja vapaa-ajalla. Pelätään uuteen oppimista. Ollaan ihmiskuntaa, joka on kasvanut johonkin valmiiseen.

                    Yksi tällainen osa-alue on kestävyysurheilu ajattelu/malli. Suomessa valitsee lähes uskonomainen kannatus 80% kevyttä, 10-15% reipasta ja 5-10% kovaa malli. Sitä otetaan käyttöön ja sitä jaetaan. Olen itsekin ollut tuossa uskossa ja olen yhä, mutta varauksin.

                    Mielenkiintoista aina eriäviä asioita esitettäessä näistä lähes uskonnollisista ”totuuksista” on se epäilevä – ”siinähän kokeilet” – tai jopa hyökkäävä asenne ja voimakas puolustaminen vanhaa tapaa kohtaan. Tämähän on sama genre, joka toistuu myös mm. työelämässä. Uutta epäillään ja väheksytään, pidetään poikkeuksena, jos se jollakin/jossakin toimii. Sama on kestävyysurheilussa – on poikkeuksia; Ansio, Simpanen ja Valido. Kuka, Valido?

                    Moni asia muuttaa ajattelua vasta, kun tullaan ohi oikealta ja vasemmalta - jos sittenkään. Se on kuin olisi tsunamin kourissa ja kiivennyt sähköpaalun nokkaan ja olisi vain pakko myöntää, ettei jalkanopeus riittänyt. Asia vyöryy syliin. Näin on hieman jo käynyt kestävyysurheilussakin. Korkeammalta lauletaan jo uutta virttä, kun me vanha koulukunta messutaan vanhaa, väsynyttä totuutta. -"Poikkeuksia". Näin olen kuullut sanottavan. Olen sensijaan alkanut ajattelemaan itse. Onko kaikki vain poikkeuden ansiota?

                   Ex-jalkapalloilijat ovat tulleet ryminällä kestävyysurheilun huipulle. Heistä nimekkäin on Juuso Simpanen, joka voitti tänä vuonna Ultra Trail Tour Finlandin. Juoksi viime keväänä mm. neljänä viikkona peräkkäin n.240km/viikko. Juuso ei ole pelännyt harjoitella kovaa ja myös tehokkaasti. Juuso on myös vegaani. Ja ajattelemista voi uudistaa myös ravinnon puolella. Hirvimiehistä vegaaneiksi on matkaa. Useammat heivaavat tuonkin sanan "huuhaana", uskaltamatta ottaa selvää.

                  Uusimpana läpimurtona voidaan puhua Toni ”Don” Validosta, joka paransi viikko sitten 10km ennätystään kertaheitolla päälle 37minuutin ajasta 34:10min tasolle. Ja mitä siinä, mies jututti kisan aikana eri ryhmäläisiä, ja siirtyi ryhmä, ryhmältä kohti kärkeä. Ja juoksi toisen puolikkaan reilu puoli minuuttia ensimmäistä nopeammin. Ja hänen harjoitteluaan seuranneena, voin sanoa hänen asuneen paljon ns. "kielletyllä keskialueella" ja rönsyilly harjoittelussaan. Kovat lenkit ovat toistuneet uskomattomalla rekvensillä.Valido on myös vegaani. Ups!

                    Ajatellaanpa mitä on jalkapallon harjoittelu. Paljon spurtteja ja kovia tehoja. Olenko aivan hukassa? Paljon peliä, pienpelejä, jossa syke hakkaa? Mikähän lie tehosuhde? Tästä maailmasta meille on siirtynyt harrastajia lajiimme ja saa näyttämään uskonnolliset mittasuhteet saaneet systeemimme vanhentuneilta. Ei pidä närkästyä. Onhan niillä hyviä tuloksia tullut, mutta onko pakko sulkea silmät? Onko pakko aina ohittaa uudet innovaatiot toteamalla, että se on ”poikkeus” tai ”on vain yksi sellainen” tms. Voiko vain herätä ajattelemaan itse?

                    En tarkoita, etteikö vanhassa 80-15-5 systeemissä olisi paljon hyvääkin, mutta pitää rohjeta kokeilla myös uusia innovaatioita. Vanhassa systeemissä on varmasti paljon myös sitä mitä on uudessa, enkä näe seuraavassa ”totuudessa” tarvetta muutosta siihen: -”Ensin täytyy harjoitella, että jaksaa harjoitella”. Tuo pitänee edelleen paikkaansa. Mutta ei hakata mitään kiveen. Muistetaan, että maailma ei ole pysähdyksissä. Se menee eteenpäin. Älä jää poteroon. 


Onni Vähäaho, Nivalassa 22.11.2017