Ylläolevista ohjeista syntyy mielikuva: Iso tupa. Jokunen räsymatto lattialla. Kiikkustuoli, jossa isäntä keinuu ansaitun oloisesti. Emäntä keittää kahvia ja huusaa essu päällä. Poika ryystää jätkänvelliä sitä välillä leukaperiin tippuen. Tukka on sliipattu kammaten vedellä taaksepäin sivuilta. Vanhemmat antaa ohjeita lauantai-iltaan. Muista ja elä sitten siten ja täten -tyyliin. -"joo, joo", vastaa poika vanhempia arvostavasti ja tietäen, että tämä kannattaa vain ohittaa lusikoimisrytmiä muuttamatta.
Poika sulkee muutaman tunnin päästä maatilan portin ja lähtee raitille. Kävelee kätkölle ja alkaa elämään. Poika on omillaan. Tukka on kuivunut. Poika tekee ratkaisunsa lauantai-illan tuoksinnassa mitä tekee ja mitä jättää tekemättä. Se on kuin elämää Turun joulurauhan julistuksen jälkeen. Jokainen päättää kuitenkin viime kädessä itse miten elää. Kädet tiukasti ristissä loppiaiseen asti vai jotenkin muuten.
Sama tilanne on NUTS Karhunkierroksen 166km lähtölaukauksen jälkeen. Tukka voi olla vielä lähtiissä sliipattu, mutta vaaroilla tuulee. Luotan itse luontaiseen vaistooni ja taitooni tulkita miten kannattaa matkaa taivaltaa. Iloista sen sijaan on, että minun retkestäni on niin moni kiinnostunut ja sitä arvostavaa "isäntä/emäntämäistä" huolta ilmaisten. 166km on pitkä matka ja sisäinen palo, etten sanoisi jopa piru, saattaa ottaa oman tilan ja aikansa jossain kohtaa - ainakin hetkeksi. 166km ja 4000 nousumetriä on kuitenkin niin pitkä matka, että itsesuojeluvaisto on oltava sisäänrakennettuna vakiovarustuksena, muuten ei hyvä heilu. Tässä kohtaa maltin viljelijät (eli käytännössä kaikki) taputtaa käsiään ja nyökkäävät joka kolmannella läpsyllä.
Matka on ajallisestikin niin pitkä, että perille pääsy on kaikkea muuta kuin varmaa. Ei riitä, että on hyvässä - tai edes riittävässä - kunnossa vaan tarvitaan myös hieman onnea ja hyvä päivä. Huonona päivänä tuo ei tule monellakaan onnistumaan. Siksi lähtökohtani on maisemien ihailu, tapahtumasta nauttiminen ja kokeminen. Luotan itseni syttyvän tähän liikaakin piiskaamattakin. Luulen tuntevani itseni ja tiedän, että tulen olemaan polulla erittäin innoissaan ja motivoitunut etenemään. Jos osuu hyvä päivä niin en pelkää niistää itsestäni kaikki mikä lähtee, mutta toki vasta lopuksi. Sen verran on ajatuksiani manipuloitu.
Tällä blogikirjoutuksella ei ollut isoakaan sanomaa, mutta tykkään vaan kirjoittaa. On kiva tuoda ajatuksia julki, sillä tältä minusta nyt tuntuu -kirjoituksia ei ole koskaan liikaa?
TJ 3 starttiin. Tuntuu, että olen siinä tilassa mihin halusin. Mukava, että tämä tunne tuli jo ite asiassa eilen, eli neljä päivää ennen starttia. Se antaa levollisuutta reissuun.
SUPER PEP 2019 TAPAHTUMASSA TAAS UUSI ARVONTA!
TSEKKAA TÄSTÄ
Palataan kisan jälkeen.
Onni Vähäaho, Nivalassa 21.5.2019
