KUNINKUUSMATKA - MARATON

          Maraton, eli maratonjuoksu on 42,195km mittainen kestävyysjuoksumatka. Maraton on ollut kesäolympialaisten ohjelmassa ensimmäisistä kisoista 1896 alkaen. Juoksumatkan pituus ja nimi perustuvat kreikkalaiseen taruun, jossa sotilas Feidippides juoksi Marathonin kylästä Ateenaan noin 40 kilometrin matkan ilmoittamaan persialaisten lyömisestä Marathonin taistelussa. Joidenkin tarujen mukaan viestin tuonut taistelija kuoli viestin tuomisen jälkeen. Kyseessä on siis jopa ritarillinen matka, jota on pitkään pidetty kuninkuusmatkana.

         -"Maratonharjoittelun pituudeksi suositellaan kuntoilua jo harrastaneelle puolta vuotta ja aloittelijalle vähintään vuotta. Tärkeintä harjoittelussa ovat kestävyysominaisuudet, juoksutaito, harjoittelun ja levon rytmitys sekä ravitsemus (wikipedia)". Kuulostaa liki mahdottomalta ja jopa ahdistavalta tuota lukiessani. Kunnoitan myyttiä, mutta en osaa tuota pitää noin mahdottomana. Silti yritän ymmärtää, että kyseessä on pitkä ja raskas matka.

          Juoksin viime vuoden elokuussa Nivalan Pyssymäki Extreme Polkujuoksussa Iso-Sydänmaan vaellusreittiä pitkin 171 kilometriä putkeen. Aikaa meni tarkalleen 28 tuntia ja 41 minuuttia. Voitin kilpailun. Pääasia oli kuitenkin kuljettu matka elämyksenä ja maaliin pääsy oli saavutus, ei voitto, vaikka kyllä sekin kelpasi. On kuitenkin lienee selvää, ettei minulle maratonin juokseminen voi tuntua kovin erikoiselta. Silti olen koittanut pitää kunnoitukseni tuota matkaa ja etenkin sen läpipääsemistä kohtaan.

         Juoksin tuon viime elokuun kisan jälkeen eilen kahdeksannen vähintään maratonin mittaisen harjoituslenkkini. Eli teen noita maratonin mittaisia lenkkejä näköjään keskimäärin kerran kuussa. Eilen juoksin aika tarkalleen "vain" maratonin mittaisen lenkin, kun kello näytti 42,23 kilometriä. Mukailin turvavälejä kunnoittaen kahden kaverin kanssa 1980-luvun Nivala maratonin reittiä. Aikaa kului 3 tuntia 49 minuuttia. Muisteltiin siinä miten aikanaan kesti monta vuotta päästä ylipäänsä maraton alle neljään tuntiin. Nyt se meni 25:n peräkkäisen liikuntapäivä putken päätteeksi. Kannoin lisäksi kaikki juomat ja eväät repussa itse lähdöstä maaliin. Ja kieli pysyi suussa, ei vyön alla, eli kevyesti hölköteltiin.

         Olin jo ennen eilistä maratonia päättänyt pitää tänään lepopäivän. Olin juossut 25 päivän aikana liki 500 kilometriä ja kiivennyt noin 6000 nousumetriä. Lihaksissa eilinen maraton ei tunnu juuri aikaisempien päivien lenkkejä kummoisemmalta, mutta välillä on hyvä todistaa osaavansa myös levätä. Raskaimpina pidän omista lenkeistäni niitä, joissa kerään lenkin aikana vähintään 1000 nousumetriä. Juoksen usein kotoani paikalliselle Taunonmäelle (Dan Hill) seitsemän kilometrin matkan ja kiipeän mäen noin 44 kertaa ylös ja alas. Sitten juoksen takaisin kotiin. Matkaa tulee siirtymineen noin puolimaratonin (21,1 kilometrin) verran ja nousumetrejä vähintään 1000. Tuo harjoitus on mielestäni paljon vaativampi kuin juosta kevyellä otteella maraton repun kanssa.

          Vuonna 2007 jaksoin juosta putkeen vain yksi ja puoli paalunväliä. Mikään ei ole siis mahdotonta. Vain jokaisen oma ajatus voi olla esteenä mille tahansa unelmalle. Kannustan liikkumaan ja laittamaan vaikka maraton tavoitteeksi tai Pyssymäen polkujuoksut. Maraton mittaisen matkan saavuttamiseen voi mennä vuosi tai pari, mutta pystyt siihen. Maraton on kuninkuusmatka. Minäkin olen juossut sen joskus (v.2009) ensimmäistä kertaa. Sitä ei unohda koskaan. Voin vakuuttaa, että se tuntuu kuninkuusmatkalta. Iloa, uskoa, toivoa ja rakkautta poikkeusaikaan!

            Ensimmäistä kertaa neljän tunnin alitus vuonna 2012, Toholampi 
            (Oma valokuva-albumi)


Ultrapolkujuoksuharrastaja, Onni Vähäaho

MUTTIHIIHTO 2019

              Paikallisiin perinnetapahtumiin kuuluva Muttihiihtokin tuli eilen korkattua. Menneen viikon uusi talven näytös lumisateineen oli tehnyt ladut erittäin upeannäköisiksi visuaalisesti. Kuin postimerkistä: puhdasta valkoista lunta ja upeat lumiset puut, sekä rauhoittava maisema muutoinkin. Mukana oli sillä tavalla optista harhaa, että monin paikoin uusi lumi teki kelistä aika hitaan, mutta runkomatka (28km) oli toki niin lyhyt tässä retkihiihdossa, ettei hitaampi keli haitannut. Ja olihan siellä aina paikka paikoin luistoakin - kunnes taas tökkäsi uuteen lumeen.

              Paikalla ja reitillä näkyi paljon, paljon tuttuja. Aprikoitiin, jotta oliko peräti puolet nivalaisia. Oomma vähän hörhöjä liikkuun ja ollaan herkästi huudeilla, kun jotain liikunnallista on tarjolla. Pelipaikoille mentiin Jonte-Costa-Konden (JCK) jousilla. Neljä hersyvästi nauravaa miestä. Sieltä tuli kuskilta sellaista läppää, että jopa sai nauraa. Kiitos, mutta ne eivät ole aivan julkaisukelpoisia. Miesten juttuja. Phyi!!! Autokunnassa oli siis kuskin ja minun lisäksi tietysti Mehtälän veljekset. Tyynejä, päättäväisiä atleetteja, joista huokuu tahto edistyä. Intohimoa on aina hieno seurata.

              Aloimmekin sivakoimaan hieman ennen kello kymmentä Sievin urheilukentältä kohti hieman peräti kumpuilevaa Louekallion seutua. Mehupiste oli kuulemma siirretty kauemmas. Itse en sitä hoksannut, kun olin eka kertaa tällä reitillä. Eka pistettä lähestyessä kaartoi alueen kirkkain hiihtotähti, nuorten MM-kävijä, Miska Poikkimäki vastaan. Tyylikkäänä nuorena tähtiurheilijana kaartoi meidän mukaan ja jutusteli muutaman sanasen. Hyviä ja tervepäisiä tyyppejä nämä nuoret urheilijatähdet. Olipa mukava törmätä. Miska jatkoi siitä Sievin Ashton Eatonin kanssa matkaa. Siinä oli Sievin ladut täynnä ruutia, kun poikien hahmot loittoni minun jäädessäni Mehtä-Maken kanssa mehustelemaan mehupisteelle. Otinpa yhden näkkärinkin, kun kerran niitä oli tarjolla.

             JCK ja Eki olivat jääneet juomatauon verran  ja me jatkettiinkin Maken kanssa hänen vetäessään iisiä hömppää. Pojat ei silti innostunut puskuriin vaan jäivät latomaan hieman taaempana. Jälestäpäin selvisi, että miehekkäin sykkein :)

             Kääntöpaikalle tullessa panin merkille, että täällä päässä on jopa hieman mäkeä. Jokunen hiihtäjä lappasi ohi tasaisesti koko menomatkan. Eipä ihme, sillä jälestäpäin katoin, että minun menomatkan keskisyke oli 102! Eli ihan seisoskelua. Vähän yli 11km/h. Mutta kaikki muuttui kuitenkin näköjään kääntöpaikalla, tai itseasiassa sen jälkeen. Mehut ja näkkärit vedettin rauhassa, mutta Maken katseessa oli jo pala "Smirnovia". Mietin, että mitähän miehellä mielessä.

            Lähdettiin takaspäin. Make: No-niin. 14,4km on tultu peekoota, joten vedetäänpä nyt sitten veekoo ykköstä. Ne olivat viimeiset sanat reiluun kymmeneen kilometriin. En oikein tiennyt mitä maakuntaviesti ykkösjoukkueemme jäsenen veekoo ykkönen on. Lähdin varovaisesti pumppaan itsekin vauhtia. Eroa näytti tulevan tasaisen maltillisesti. Vielä parin kilsan jälkeen näytti minun sukselle paremmin passaavissa kohdin, että imaisen noin 20 sekunnin eron kiinni. Mutta kyllä se Maken selkä vaan loitoni sekunti, sekunnilta. Ihan ei itekkään mitään ool-innejä vihtiny peliin laittaa, kun ei tiennyt miten pitkästi on tarkoitus mennä veekoo ykköstä.

           JCK ja Eki tulivat aika pian siinä vastaan. Siinä kohdin syötettiin hyvää kyytiä vastamaahan. Isoimmassa loivassa mäessä hetkeä myöhemmin oli ruuhkaa ja hieman huvitti Maken letkan ohitus, mutta kohtapa olin itekki samassa "tukossa". Ja eikun Kläebo juoksulla lähes täysillä perinteisen letkan ja vapaan letkan välistä ykkösenä mäen päälle. Nyt oli hupi ylimmillään! Harmi vaan, että alamäessä oli ladulla uutta lunta ja joutui lykkiin myös alaspäin. Tehokasta.

           Aina siellä täällä Maken selkä vilahti. 30 sekkaa ja kohta minsa. Sitten tulikin juomapiste. Siellä oli myös Nivala-lehden toimittaja, eikä keskustelusta meinannut tulla mitään, kun olin sen verran hengästynyt. Make lähti kun sain mehun. Hitsi, se jatkaa syöttöä. Vajaa minsa lähdin Maken perään. Ei luistoa, ei toivoa. Jotenkin muistelin, että mennessä tässä luisti paremmin. Make oli lopulta tienylityksessä oottelemassa. Kukaan ei tullut ohi tuon veekoo ykkösen aikana, se pikanttina huomiona. Siitä sitten jatkettiin loppuverkkaa yhdessä puruvitosella, joka hiihettiin tuon muttimatkan päälle. Rapiat 32km hiihtoa.

          Vaihdettuamme kuivat päälle tuli kohta JCK ja Ekikin perille. Olipahan hieno reissu taas. Kiva oli tuo pikku pätkä vähän reilumpaakin menoa nihkeällä kelillä. Ihan kivasti mäkisillä paikoillakin alle nelosen kilsaa paikoin. Mämmissä on taikaa selvästi.

          Paluumatkalle kyselin - ja Makelta jo ladulla - että mikä on iltareeni. Aika tyhjiä katseita. Ne ois kuulemma sohvalla. Ite kävin iltasella jalotteleen teillä ja poluilla rohki 27 kilsaa. Kiva oli saaja enempi jaloillekin hommia hiihon perään.

            Hyvä liikunta päivä. Yli viisi tuntia. Kyllä uni maistui lopulta pääni laitettua tyynyyn.


         Tällä viikolla tuleekin sitten liikuntaa tosi vähän, kun täytyy käyä töissä kuutena päivänä. Mutta voi tehä hyvääkin, sillä menneellä viikolla tuli ulkoiltua liki 17 tuntia. Ja jopa eka yli 100km juoksuviikkokin kaiken lisäksi eka kerran sitten viime vuoden viikon numeron 48 jälkeen. Iso muutos on siis minun liikkumisjaossa tapahtunut tuon viikon 48 jälkeen. Ja varmaan tulee lumiliikuntaa harrastettuakin niin kauan kuin kelejä piisaa. Ja ensi syksynä on tarkoitus olla ahkerammin tuossa marraskuun tienoilla jo ensilumen ladulla. Ehtis pidemmästi nauttia hiihto-ulkoilusta.


Onni Vähäaho, Nivalassa 4.3.2019