maanantai 27. helmikuuta 2017

LR ja HK INTERVALLEILLA KUNTOON


                      Koska kaikki eivät lue blogiani välttämättä hyperaktiivisesti niin pieni kertaus paikallaan. 

Su 22.1. huomasin olevani jo jonkinlaisessa kunnossa, vaikka 26km polkutestijuoksusta jäikin sellainen kuva muikeasta 5:09min/km keskivauhdista huolimatta, että vielä ei irtoa. No ei ollut vielä tarviskaan. Ajankohdan mukaista.

Ti 24.1. juoksin I-SR2014 koko vaellusreitin (n.58km) noin 12h:ssa. Sain molempiin jalkateriin paleltumavammat. Pääosin II -asteen, mutta vasemman jalan 1-varvas ennätti edetä III -asteen paleltumavammaksi. Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista paleltumavammaaa aikaisemmin. Ei edes esi asteita. Siksi tämä pääsi yllättämään. En ollut ensimmäistä kertaa tuolla hangessa rymyämässä. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Viikot 4 ja 5 menivät kovien fyysisten kipujen ja osin pelonsekaisinkin tuntein. Oikeasti vasurin ykkönen oli menetys vaarassa muutamia päiviä. Tätä ei tainut kaikki tietää.

Kaksi viikkoa paleltumisesta yritin kokeilla jalottelua. Ei tullut mitään. Kokeilematta ei toisaalta tiedä. Myös viikko 6 meni hoitojen parissa. Tämä kolmas viikko olikin sitten henkisesti raskain. Olin odottanut palaavani liikuntakykyiseksi kahdessa viikossa. Totuus oli sittenkin pelätysti toinen. Juoksun yritystä koko viikolla 6 yhteensä 56km. Viikonloppuna alkoi työt. Työvuorojen loput oli yhtä tuskaa. Viimeiset tunnit hieman ontuen kävelyä ja jalkojen ylhäällä pitoa. Pelkät työvuorot olivat pitkään aikaan kovimmat harjoitukset.

Viikko 7. Tiistaina tuli jo neljä viikkoa täyteen. Vasurin ykkösvarpaaseen kertyi painetta aina vaan. Lopulta perjantaina tuli täyteen 7päivän jakso, jossa olin 6päivää töissä. Jokainen noista työvuoroista päättyi jonkin sortin ontuvaan kävelyyn ja paineeseen varpaassa. Tuli ajatuksiin, että saattoi olla tämä "kausi" tässä. Lauantaina kohtuullinen kevyt 10km lenkki. Koko viikolla minulle erittäin vähäinen 44km juoksumäärä. Olin juossut vasta 100km helmikuussa.

Monet ovat hegumoineet kuinka palaan sitten aikanaan kohtuu nopeastikin hyvään kuntoon, jopa ennätyskuntoon. Mielestäni asia ei ole sinnepäinkään. Täytyy ymmärtää mistä on tipahettu. Täytyy ymmärtää mitä vaati päästä siihen kuntoon missä olin ennen kuin paleltumavammat tuli. Olin juossut viimeiset neljä vuotta pääasiassa 400-500km kuukaudessa. Sellainen treenaaminen kun loppuu kuin seinään, alkaa myös nopea pudotus. Voit kokeilla tiputtautua 1m (100km/kk) tuolilta ja perään 5m korokkeelta (500km/kk). Uskallan epäillä, että eroa on. 100-200km kuukausilla kuntoni vaan laskee edelleen, kunnes olen tippunut sille tasolle, jonne tuolla treenimäärällä kuuluu. Siis minun kohdallani. Joku lahjakas urheilija voi saada pienilläkin määrillä suhteellisen komeita tuloksia.

Viikko 7:sta vielä. Lauantaina siis kevyt 10km lenkki. Ihan kohtuu, mutta hieman tuli taas painetta lenkin jälkeen varpaaseen. Myös lenkki oli kun lehmän hännän lasku. Ei vaan jaksa oikein kymppiäkään asiallisesti loppuun samalla vauhdilla ja sykkeellä. Tämä ei ole sitä mihin olen ehtinyt jo tottua muutaman viime vuoden aikana. Tämä on kuin ensivuosina tässä harrastuksessa. 3-4km on mukavaa ja sitten alkaa puurtaminen. Lauantai oli myös ensimmäinen vapaapäivää 8:n päivään töistä. Kaksi lisää olisi tiedossa.

La-Su -yönä alkoi sitten vääntää mahasta. Pelkäsin pahinta (Noroa), sillä olin työskennellyt ko. tautia sairastavien kanssa. Noin vuorokauden olin peittoissa kippurassa. Aina välillä pystyi jotain ottaan. Etoi, mutta mitään ei tullu mistään ulos. Koitin syödä karkkia, jotta saisin energiaa. Jee, kerrankin hyvä syy mättää :)

Viikko 8 alkoi tänään. Aamulla vielä pientä kipristelyä, mutta sain perusaamiaisen sisään ja vointi alkoi nopeasti koheta. Olin heti intoa täynnä. Sitten sain HULLUJA ideoita. Toisena hulluna asiana, että toteutuin niistä yhden. PITKÄT VEDOT ja samalla 25km lenkki. 8:30min löysää juoksua + 1:30min kävelyä + 8:30min reipasta juoksua + 1:30min kävelyä =20min. Sama uudestaan 2h ajan. Eli tuossa tuli 6x8:30min pitkät vedot. Loppu vain löysää ja kävelyä. Vetojen vauhdit oli 4:26-4:48min/km vauhtejen välissä, lukuunottamatta viimeistä paskaa vetoa, jossa vastamaahan tultuna jäätiin 5:lla alkavaan.

Lenkin jaksoin yllättävän hyvin. LR = löysää ja reipasta, mutta toteutus oli kyllä HK = helppoa ja kovaa. Kunto ei vielä kestä ja sykkeet huitelee tapissa heti, kun alkaa nakkeleen kantapäätä vähä korkeammalle taaksepäin. Mutta hei, kuitenkin 25km lenkki! Vielä oli tarkoitus tänä iltana käydä 5km kävelylenkki, mutta antaas ny kattoo. Veti aika kanveesiin tuosta.

Olinkin mielestäni malttanut tähän asti tosi hyvin. Olin ollut "veden alla" lähes viisi viikkoa. Tuo alkaa olla krokotiilin lukema Gnu´ta joen uumenissa odottaessaan. Mistähän ne muistaa miksi odottavat? Monta pitkää viikkoa veden alla ilman ruokaa on aika pitkä aika pitää focus kirkkaana. Toista se on minulla. En ole todellakaan ollut ilman ruokaa. Ja tänään 25km lenkin jälkeen jäätelö ja kuuma kaakao tekikin terää :)

Mistä sitten sain tuon ajatuksen alkaa härnäämään kapuloitani kestämään vauhtia? Katsoessani Mikeal Heermanin videon. 
 Tulin ajatelleeksi, että onhan tässä ihtekki omiin määriin nähden tullu väänettyä paljon tuota kevyttä pohjan luontia. Ehkä tässä olisi paikka nostaa kuntoa ja suorituskykyä kohti Karhunkierrosta intervalliajatuksella. Toki matalatehoistakin, mutta rynkytystä enempi. LR:ää ja HK:ta perinteisen helpon Pk1 huuhailun vastapainoksi. Eli Vk -harjoitteiden osittainen korvaaminen noilla. Kaikki tämä kroppaa kuunnellen.

Olen seurannut tässä lorviessani ja sairastaessani myös tietysti Lahden MM-hiihtoja. Useimmat suomalaiset hiihdon seuraajat ovat jopa huvittavan sokeasti värilasien takaa asioita katsovia. Heillä on myös lyhyt muisti. Tällä viittaan mm. miesten parisprintin syytöksiin Iverseniä kohtaan. Hidastus videosta osoittaa, että Iversen käänsi pään eteen ennen kuin Niskanen vaihtoi latua. Tuota ei voi tulkita muuta kuin vahingoksi. Ja miksipä norjalainen olisi omat mitalisaumansa tahallaan tuhonut itseltään? Eikä tämä ole epäsuomalainen näkökulma vaan katsominen vain tosiasioita. Alla kuvasarja joka kaapattu videosta. Asia on kiistaton. Tuossa vasemman puoleisessa kuvakaappauksessa Iversen on jo kääntämässä päätään eteen päin. Sisäkurviin vaihtaminen tapahtui tietämättä mitä takana tapahtuu. Siksi ikävä vahinko MOLEMPIEN kannalta.
 Klikkaamalla saat kuvan isommaksi.
Vastaavanlainen tilannehan oli Shotsissa kolme vuotta sitten.
 Tuskin silloin puolestaan Sami Jauhojärvikään tahallaan kaatoi saksalaista. Tilanteet tulee vain nopeasti ja yleisön pauhina sekoittaa äänet, joita voi kuulla normaalissa tilanteessa. Kuten esim. suksen kahinat tai kaverin puheet. Värilasien takaa seuraajat harvoin muistavat, että vahinkoja on käynyt toisinkin päin. :)

Katsotaan missä vaiheessa reenit menee seuraavassa päivityksessä. Huomenna tulee jo 5 viikkoa paleltumisesta. Loppuun vähän kevyempää aihetta. Jarkko vetää aika hyvin?

Onni Vähäaho, Nivalassa 27.2.2017              

maanantai 20. helmikuuta 2017

TEEMA VAIHTUU

                     Toipuminen paleltumavammasta on ollut todella hidasta. Huomenna tapauksesta tulee kuluneeksi neljä viikkoa. Eikä siinä sinällänsä vielä mitään katatrofaalista ole ajallisesti, jos kohta muutenkaan, mutta treenaamisen aloittamisen ajankohdasta ei ole vielä mitään tietoa. Kunto laskee ja vasemman jalan hankalimmin paleltunut varvasseutu ei anna juosta normaalisti. Juu, kympperöisen voi käydä juoksemassa, mutta painetta sinne tulee melkoisesti. Painekin siitä aina sitten parin tunnin sisään lähtee, mutta eihän se tervettä ole.

                     Olin tuossa viikonloppuna myös kaksi iltavuoroa töissä. Painetta kertyy iltaa kohden tuonne ongelmakohtaan. Eikä välttämättä hyvä sekään, että toisena iltana painetta kertyi enempi vaikka ilta oli paljon kevyempi fyysisesti. Ongelmakohta ei siis oikein rehellisesti vielä kestä päivän normaalia jalkeilla oloa, joten säännöllinen, rakentava harjoittelu on ajatuksena hyvin humoristinen. Ei pohjaa sille. Tänään kävin aamulla juoksemassa perus kevyen kympin. Meni 4min kauemmin kuin ennen paleltumista. Ja niillä lenkeillä olin ollut vielä edellisistä lenkeistä tukossa. Nyt olin pari päivää herkistellyt. Kaukana ollaan - erittäin kaukana.

                     Odottelu, lepäily ja kuntouttaminen varpaalle jatkuu. Myös ongelma varpaan iho on vielä hauras ja sitä kautta erittäin seurattava. Ainakin minusta on tullut hyvin tunnollinen omien jalkojeni hoitaja. On selvää, että tämän vuoden teema vaihtuu. Näkymä on lohduton. Kerroin muutamalle kaverille viime viikolla, että "kellarissa on pottuja. Haetaan potut kellarista ja noustaan ylös". Nyt on vain se tilanne tällä hetkellä, ettei taivu vielä kellariin. Toisin sanoen ei pääse vielä touhuamaan. On vain odotettava. On vain mentävä varpaan ehdoilla.

                     Mikä tässä sitten on vaikeinta? Junan kääntäminen eri raiteille. Minulla oli kovat tavoitteet tälle vuodelle, kuten yleensä. Nyt olen ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa ne pitää nöyrtyä keventämään reilusti. Teemana voisi olla: "Finisher". Eli kisat maaliin. Samalla olen alkanut ajatella tätä "kilpailukautta" välivuotena. Tulevina kuukausina selviää, miten paleltumavammojen jäljiltä pääsen jossain kohtaa harjoitteluun kiinni - ja miten jalat kestää trauman jäljiltä harjoittelua. Ultrajuoksu on kuitenkin niin raju laji, ettei ole itsestään selvää, että jalat sitä vielä kestäisi tällaisen trauman jäljiltä. Täytyy olla realistinen. Täytyy tunnistaa polku jota kulkee.

                    Eli tämän kauden uudistetut tavoitteet: Karhunkierros 82km Finisher, PEP2017 57km Finisher  ja PUF2017 171km Finisher. 


                    Maailman kuuluista kappaleista on usein monta versiota. Tässä Daruden kuuluisasta Sandström biisistä pari erilaista tulkintaa. NOISSA ON TUNNETTA MUKANA MINUN MAKUUNI...




Onni Vähäaho, Nivalassa 20.2.2017       

perjantai 17. helmikuuta 2017

CROSBY 1000 PISTEESEEN

                           Sidney Crosbyn ura alkoi 5.10.2005 New Jersey Devilsiä vastaan. Heti ensimmäinen piste. Pisteitä kuudessa ensimmäisessä pelissä putkeen. Ensimmäinen maali uran kolmannessa pelissä Bostonia vastaan. Crosbyn urasta minulla on monta vuotta ylläpitämäni seuranta sivu, josta voi katsoa Crosbyn huikeaa NHL -ennätysten ja rajapyykkien pauketta.

                         Viime yönä Suomen aikaa, eli Pohjois-Amerikan aikaan illalla 16.2.2017 Sidney Crosby saavutti 1000 NHL -runkosarjapisteen rajan 12:sta nopeiten NHL -historiassa ja 11 nuorimpana. Hän on aktiiveista nopein ja selkeästi nopein 2000 -luvulla pisteensä tehneistä. Toiseksi nopeimmalla 2000 -luvulla pisteet keränneistä on Alex Ovechkin, jolla kesti saavuttaa 1000 pistettä 123 ottelua kauemmin.

                         Crosby on kärsinyt 11v 4kk ja 11pv kestäneellä NHL -uralla paljon vakavista loukkaantumista ja on joutunut jättämään uran aikana noin 18% Pittsburghin peleistä väliin loukkaantumisten takia. Hankalin ja vakavin loukkaantuminen tapahtui David Steckelin sikatörkeästä taklauksesta suoraan päähään kuolleesta kulmasta 1.1.2011.

                         Crosby on kyennyt kuitenkin aina palaamaan korkealle tasolle ja hän onkin koko NHL -historian 5:neksi tehokkain pelaaja 1,32p pistekeskiarvolla. Se on todella kova lukema 2000 -luvulla tehtynä.   






NHL -historian






nopeimmat 






1000 pisteeseen






yltäneet
















Montako
Millon
Sija
Nimi
ottelua
täyttyi








1
Wayne Gretzky
424
19.12.1984
2
Mario Lemieux
513
24.3.1992
3
Mike Bossy
656
24.1.1986
4
Peter Stastny
682
19.10.1989
5
Jari Kurri
716
2.1.1990
6
Guy Lafleur
720
4.3.1981
7
Bryan Trottier
726
29.1.1985
8
Denis Savard
727
11.3.1990
9
Steve Yzerman
737
24.2.1993
10
Marcel Dionne
740
7.1.1981
11
Phil Esposito
745
15.2.1974
12
Sidney Crosby
757
16.2.2017
13
Jaromir Jagr
763
30.12.2000
14
Paul Coffey (P)
770
22.12.1990








Crosbyn lisäksi muut 2000-luvulla uransa aloittaneet pelaajaat








24
Alexander Ovechkin
880
11.1.2017
78
Henrik Sedin
1213
20.1.2017



Onni Vähäaho, Nivalassa 17.2.2017

maanantai 13. helmikuuta 2017

COSMOS STAND UP 2017 Vol.1

             Paljon ois matskua, mutta ei oo saanu aikaseksi. Tää matsku tuli kyllä tosiaan 5minuutissa ja tein videon samantien. Tää on hauskaa :=)

Onni Vähäaho, Nivalassa 13.2.2017

VOIHAN PALELTUMA

                    Välillä tuntuu, että oksennan koko sanalle. Mutta kuten Laura Voutilainen laulaa: -"En mielestäin sua saa". Kuten geissin aikana hyvänä tukihenkilönä toiminut eräs alle 15minuutin 5000m juoksija minulle eilen totesi viestillä: -"-Nyt pittää Onni olla lehemän hermot! Ei hötkyllä!!! No sitä samaahan tässä on tietysti kuultu useamminkin, ja useammastikin suusta, mutta tuo oli jotenkin niin hauskasti ilmaistu.

                    Kuten eilen tuli kirjoitettua. 8-9.2. kokeilin olla vähän jalkeilla enempi. Kävin jopa noin 40min jalkalenkkejä. Ei kestänyt. Sen näkee tuosta alhaalta kuvakollaasistakin. Sen sijaan jalka on muutoin mennyt eteenpäin ja sillä kestää astua reilummin ja kivuttomammin. Puhun enää vain jalasta, sillä "vain" II-asteen vammoin selvinnyt oikean puolen kapula on jo ihan kondiksessa. Ei tietenkään vielä priima iho, mutta hyvin kehittymässä.

Klikkamalla saat kuvan isommaksi

                    Jos nyt ei kukaan loukkaannu, kun sanon suoraan miltä tuntuu? Vituttaa ja samalla näyttää hyvältä. En voisi olla rehellisempi. Haluan oottaa, että tuo yksi varvas lopettaa erittämisen. Varpaassahan on myös reilusti alentunut tunto eikä se toimi läheskään samalla lailla kuin muut yhdeksän. Aika näyttää miten se palautuu vaan jääkö se hitaaksi ja kömpelöksi. Välillä koitan itseäni muistuttaa, että minimitavoite kuitenkin täyttyi ja 10 varvasta sain pitää. Tietysti tuosta yhdestä voi tulla turisti, mutta lasketaan mukaan.

                    Hyvä asennoituminen auttaa ainakin johonkin pisteeseen. Pikku paatos myös helpottaa. On yritettävä vetää oikeista naruista ja pitää sopivaa itseironiaa sekä huumoria yllä. Lisäksi tässä on väistämättä alkanu miettiin tämän kauden tavoitteita. On selvää että noin kuukauden tauko ei palvele kenenkään tavoitteellisen kuntoilijan päämääriä. Ei ole realistista odottaa sitä, mihin laski pystyvänsä onnistuneella harjoittelulla. Siihen ei kuulu kuukauden tööväilyt.

                   Karhunkierroksen osalta ajattelen kunnialla läpi pääsyä. Ehkä noin 12-13h aikaa. Täysillä tietenkin, mutta omat voimat tunnistaen. Samaa voi sanoa PUF2017 kisasta, Suomen Barkelysta. Siellä 36h määräajassa maaliin pääseminen olisi tietysti joka tapauksessa huima saavutus, joten jostain 33h alituksesta ei kannata lähteä haaveilemaan. PEP2017 kisan tavoitteen ehtii tarkentaa sitten kesän mittaan, mutta kyllähän se nyt väkiselläkin yli 7h aikaan jää. Vähän hienommin sanottuna - ottaa kyllä päästä, mutta onhan näitä vuosia vielä jäljellä. Siitä on oltava kiitollinen, että oon päässy kuitenkin näinkin vähillä telakoilla. Viimeksi olin kunnolla telakalla v.2010. Kolme keuhkokuumetta ja juoksijan polvi. Ei paha, jos 7 vuoden välein.

                  Lopuksi. Lyhyesti NHL:stä. Päätin julkaista 100 vuoden historian kunniaksi oman top 100 listan. Päätinkin palata aiheeseen vasta kauden päätyttyä ja tämän kaudenkin palkitutkin odotettuani. Sitten on puhtaasti 100 vuotta täynnä. Myös jonkinlainen 2000-luvun pelaajien listaus kiinnostaisi.

                 Huumoria piisaa myös NHL:ssä?
             KUVAKOLLAASI PEP2016
KLIKKAAMALLA ISOMMAKSI...

Onni Vähäaho, Nivalassa 13.2.2017     

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

SAAGA JATKUU

                   19 päivää paleltumavammojen syntymisestä. Syvimmin paleltunut varvas pitää pinteessä. Varvas on parantunut hitaasti. Pieneltä näyttävä rikkein kohta on näyttänyt muutaman päivän aivan samalta. Menis nyt kiinni ja alkais näyttämään vähän eloisammalta! 

                   Kokeilin tuossa 3-4pv sitten olla parina päivänä jalkeilla vähän enempi. Kävin jopa hyvin aralta tuntuneita 6-8km jalottelulenkkejä. Tuon syvimmän paleltumavamman varvas protestoi hanketta: Punoitusta ja turvotusta. Mutta miten sitä tietää voiko jaloilla liikkua, jollei kokeile?

                 Perjantaina oli varattu aika lääkärille. Suunnitelmani oli pyytää sairasloman lyhentämistä viikolla. Lääkäri halusi nähdä varpaat. Aukaistessani jalat hoitopöydällä tajusin itekki, että taisin olla asiani suhteen liian toiveikas. Lääkäri puisteli päätään ensimmäisellä hetkellä, kun sidokset aukeni. Hidas, sanaton katse perään upposi. Aataminomena heilahti. Nyt on housut kintussa! Onneksi ei pidentänyt saikkua, oli hätääntynyt ajatukseni pääni sisällä. -"Ei missään nimessä töihin", eikä urheilua 2-3 viikkoon. Jälkimmäisen tulkitsin lääkäriltä hieman spontaaniksi heitoksi. Ilmeisesti aisti, että tätä kaveria on parempi ohjeistaa varman päälle. Toki, voihan tässä pian mennäkin sen aikaa - mistäpä tässä enää tietää.

                 Tämä oli tässä prosessissa kovin paikka. Hetken jo luultuani pääseväni tästä, löydän itseni yhä perusarjen ulkopuolelta. Ei lenkkejä, ei töitä. Onneksi synkkyys pään sisällä kesti vain noin maratonin keston verran ja orientoidun tuomioon. Ei auta kuin odottaa. Monet ystävät ovat viisaita: -"ei 2-3viikkoa meinaa mitään mun elämässä". Miten oikeassa he ovatkaan. Kiitos kaikille tsempeistä!

                 Viikon-kaksi kunto pysyy, sitten se alkaa kiihtyvästi laskea. Ensin vähän ja sitten nopeammin. Riippuen kuntopohjasta. Takaisin samaan kuntoon pääseminen on varmasti kova rasti. Tiedän sen jo nyt. Pikkasen on ruvennu mietityttään, että taisi tulla tuloksellisesti ns."välivuosi". Ehkä karhunkierroksen 82km sub11h tavoitteen saa siirtää pepin 57km täysimääräisenä 11tuntina. Tämä geissi tulee näkymään väistämättä tuloksissa. Olen pian 43-vuotta. Ihan ei muutamalla lenkillä tätä korjata. Suurin hyöty tästä on mitä ilmeisemmin kasvaminen näihin. Tästä varmaan oppii jotain - miten kunto laskee ja miten sitä saadaan mahdollisimman järkevästi palautettua. 

Jatkan odottelua ja lorvailua.



 
Onni Vähäaho, Nivalassa 12.2.2017

perjantai 10. helmikuuta 2017

PUF 2017 "SUOMEN BARKLEY MARATON" ???

                   PYSSYMÄKI ULTRA FESTIVAL  2017, ELI PUF 2017

                  On herättänyt mukavasti mielenkiintoa lajin dinosauruksissa. Ultradinosauruksia ovat mielestäni ne, jotka ovat ultrajuoksun syvimmän leiman saaneet. Sen rajana pidän minimissäänkin 100 mailin (161km) suoritusta jossain ultrakisassa. Samalla huomaan itsekin olevani lajin dinosauruksen.

                   PUF 2017 tulee olemaan ennen näkemätön seikkailu, henkisten ja fyysisten voimien mittelö, sekä armoton väsymystä vastaan kampaileminen. Kisaan annettu 36h aikaraja on oikeasti erittäin kova. Kisa onkin saanut alla olevan kaltaisen arvostuksen yhdeltä Suomen pitkien matkojen erikoismieheltä, Pasi Koskiselta. Mies on juossut Suomen halki ja samalla yli tuhat, siis yli 1000 mailia, sekä mm. kaksi kertaa 6vrk kisan Unkarissa. 
                                 
                    Toisena kisaan ilmoittautunut, Pasi Koskinen Endurance/Nellimin Pyry, pyysi välittämään seuraavan saatetekstin markkinointiin:
Reitin kiertäminen kolmasti on erittäin haastavaa sekä fyysisesti että henkisesti. Tämä kyseinen kiemura kolmasti juostuna on eräänlainen Suomen Barkley jossa todennäköisesti useimmat juoksijat jo kahden kierroksen jälkeen niiskuttavat : ”Äiti, täytyykö minun vielä mennä tuonne metsään.”
                    PUF 2017 kisassa juostaan siis kolme kertaa PEP 57km reitti. 

             
                    PUF 2017 kisaa on siis verrattu jo Barkley Maratoniin! Onko PUF 2017 Suomen Barkley Maraton? Jos sinulla on seikkailumieltä niin tervetuloa ottamaan asiasta selvää... omalla vastuulla.


Onni Vähäaho, Nivalassa 10.2.2017

tiistai 7. helmikuuta 2017

KROKOTIILI-KÖ

                       Vasta kaksi viikkoa kulunut siitä, kun olin tuolla hangessa tarpomassa monella tapaa isot mittasuhteet saanutta 12h hankilenkkiäni. Voitte jatkaa töitänne. Minä en vielä. Vielä tämä viikko ja seuraavan viikon perjantaihin asti - eli pitkästi yli viikko - sairaslomaa. Tein jo ensimmäisen iskun lyhentääkseni sairaslomaa, mutta kolleegat eivät löytäneet samalle sivulle kanssani. Vielä toinen isku tulossa - perjantaina. Haluan olla töissä ensi lauantaina. Tuijotuskilpailu jatkuu. Tässä vaiheessa tuntuu jo ylimitoitetulta pitää minua vielä tulevan perjantainkin jälkeenkin viikon veden alla. En ole krokotiili. Krokotiilit vasta asettuvat veden alle kahdessa viikossa ja saavat ruokaa ehkä seuraaavilla viikoilla. Minä huomaan peilistä, että olen päässyt jääkaapille. Siinä ei ole ongelmaa. Krokotiilin malttiin on vielä matkaa.

                        Hoitotuotteet ovat kaiken aikaa pienentyneet ja vähentyneet jalkaterissäni. Oikean puolen jalka olisi voinut jo kokeilla jopa juoksua parina päivänä. Vasenta ei voi jättää himaan, joten olen jäänyt pois lenkeiltä kokonaan. Kolleegat perusteli, ettei jalkani kestäisi vielä 8h seisallaan oloa. Tuo on helppo ostaa nyt, mutta perjantaihin on monta päivää. Eilen oli maanantai ja nyt on tiistai. Kaksi pitkää päivää siinä välissä - keskiviikko ja torstai. Vasemman jalan ykkösvarvas ei anna minulle paljoakaan muuta ajateltavaa. Miten yksi varvas voi olla välillä niin kipeä? Miten yksi erittävä alue voi olla välillä niin kipeä? Vai olenko tullut taas pehmeäksi? Juuri, kun olen saanut noottia ettei minua pysäytä mikään sydänmaan maastoissa. Varpaat voi tippua, mutta perille tullaan.

                        Söin eilen 3 x 800mg Buranaa. Kipujen osalta huonoin päivä muutamaan päivään. Menin kipeänä nukkumaan, mutta sain unen. Aina ei edes kipulääkkeet auta. Sen tietää Gnu-härkäkin krokotiilin suussa. Sain kuitenkin nukuttua 10h. En jaksanut katsoa sittenkään DVD:ltä kuinka Mario Lemieux teki tehot 5+3 play-off -ottelussa. Sen sijaan heräsin vaimon pehmeään ja lumoavaan ääneen: -"Pitäisikö sinun jo herätä!". Mitä? Mitä? Herätessäni kirjassani oli liikaa sivuja. En meinannut milläään päästä siihen kohtaan, jossa minulle olisi kerrottu miksi minun pitäisi nousta... No löytyihän se. Kävin parturissa. Löysin jostain tarpeeksi isot kengät.

                        Parturi aloitti: -"No niin, oot varmaan paljon juossut ja ollu töissä". Puukkoa kylkeen molemmilta puolilta. Vastaan: -"hmm... ootko yksin kerinnyt leikata asiakkaat?". Väistin ja unohdin kysymyksen yhtä nopeaa. Kipu varpaassa oli lieventynyt kummasti pitkän yön aikana. Silti tunnin jalkeilla olon jälkeen käsi löysi Burana purkin. Mutta joo, minulla on kova usko, että parin päivän sisällä pääsisin kokeileen lyhyen kävelylenkin. Haluan nähdä mitä ongelmavarvas tuumaa kun sinne pumpataan hetki verta tiukemmin. Täytyy löytää argumenttia perjantain lääkärikäynnille. Jätän mielellään sen yhden sairaslomaviikon enempi kaipaaville.

                       Minulla on muuten ensi yöksi pähkinä mietittäväksi. Nimittäin 5.10.2005 alkoi muuan Sidney Crosbyn ura NHL:ssä. Viime ottelu oli hänelle ottelu numero 752. Siinä hän saalisti kolme (2+1) tehopistettä. Hänellä on nyt 997 tehopistettä. Minulla ei taida olla pokkaa jättää väliin Pittsburghin ja Crosbyn ottelua Calgarya vastaan ensi yönä. Sitä en taitaisi kestää, jos minulla on mahdollisuus nähdä livenä, kun Crosby saavuttaa 1000 pistettä, enkä käyttäisi sitä.

ELÄMME KOVIA AIKOJA LUKIJAT...

 ...MUTTA ME OLEMME JO KARISTANEET JOULUN...


Onni Vähäaho, Nivalassa 7.2.2017