Elokuun pep2017 polkujuoksutapahtuman polku paranee ja nopeutuu kaiken aikaa. Nyt vielä kelikin on kuiva, joten sinne vaan kaikki innokkaat tutustuun mystiseen takaosaan!
NUTS karhunkierros 80km (todellinen 84km) kisa oli kolme viikkoa sitten. En ole mikään Henri Ansio, joten halusin palautua huolella. Treenipohjaa on kuitenkin tullut jo sen verran (reilu 30 000km juoksua), että siihen palautumiseen meni sitten kaksi viikkoa. Vähän niin kuin olin ajatellutkin.
Olo kahden viikon jälkeen olikin tosi palautunut. Oikeastaan ainut riski kahden viikon palautumisjakson aikana oli pep 57km reitin kävelyvaellus. Se hieman ottikin eri lihaksiin, mutta saattoi vain olla kokonaisuuden kannalta hyvä asia. Tuosta reissusta ei tienyt 4päivän jälkeen enää mitään.
Karhunkierroksen jälkeisellä viikolla juoksin vain n.53km ja sitä seuraavalla vain 46km. Tosin tuolla toisella viikolla oli lisäksi se 57km (todellisuudessa 58km) kävelyvaellus. Joten tunteja tuli kyllä hyvin.
Vähemmän juosseiden kannattaa huomioida minun viikkokilsamääriä lukiessa standartini. Eli tätä nykyä minun normaali viikot on noin 90-140km/viikko siten, että keskiarvo on noin 109km/viikko. Tuon laskin siitä, että tein ennen karhunkierrosta 11 viikon harjoittelujakson, jossa viikkokeskiarvo oli tuon 109km/viikko. Tästä olen jatkamassa eteenpäin niin, että harjoittelen normi/kovilla viikoilla noin 110-160km ja keveillä 70-90km.
Tämä on suunniteltua, sillä karhunkierrokselle menin kohtuu tasasesti treenaten. Ei ollut hirveän kovia, eikä hirveä löysiä viikkoja. Rytmiä oli kyllä tietysti itse ohjelmassa. Kaiken a ja o on mielestäni se, että harjoittelipa miten tahansa niin sen täytyy tuntua itselleen oikealta.
Seuraavassa avaan omaa harjoitteluideologiaani. Siinä ei varmaan ole mitään jättiylläreitä kokeneille, mutta saattaa auttaa joitakin omaa harjoittelu identiteettiä rakentaessa. Rohkeasti kommenttia, jos tämä alla oleva herättää ajatuksia - sekä ostettavuudessaan, että kysymyksellisesti.
Jokaisen lenkin jälkeen on kerrottu mitä sillä on haettu/mikä on lenkin tarkoitus. Ennen lukemista muistutan olevani ultrapolkujuoksija :)
Idea: Korostetun kevyellä lenkillä kroppa käynnistyy tulevaan kovaan jaksoon parhaiten. Lenkistä tuli hyvä ja rauhallinen olo. Lenkillä mukana hyvä ystävä, Yli-Lasse. Pitkät (tämäkin lenkki kesti yli 2h) lenkit on hyvä tehdä välillä ystävien kanssa. Rupatellessa lenkit ovat yleensä rennompia ja helpompia.
Idea: Kevyenkin metsälenkin jälkeen jalkoihin pakkaa jäämään hieman kankea tunne, joka lähtee ainakin omalla kohdalla parhaiten 5-7km kevyellä vauhdinvaihtelulenkillä. Joskus tirpasen tälläisen jopa reipasta, mutta nyt oli tiedossa kova viikko, joten halusin vain leikitellä kevyesti.
Miltä tuntu: Hämmästyttävän kevyt jalka! Kulku ainakin yhtä hyvää kuin ennen karhunkierrosta. Tämä lisäsi psykologisesti paljon positiivista tunnelmaa.
Idea: Kroppa oli laitettu käyntiin sunnuntaina ja vielä kerätty maanantai energiaa kovaa viikkoa varten, joten tässä kohtaan tykkään aloittaa pitkällä polkulenkillä. 15min välein nestettä ja välillä vähän energiaakin. Nestettä meni noin 1,5Litraa. Enempi olisi saanut juoda. 3,5tunnin lenkin jälkimmäinen puoliska oli lämmin/kuuma. Autolla join sitten varmaan litran vettä ja C-vitamiinilla terästettyä vettä.
Miltä tuntu: Polku oli minulle uusi ja paikoin tekninen, joka nosti sykettä. Palatessa sen teki aurinko. Kokonaisuudessaan erittäin onnistunut pitkä lenkki. Sopivasti vähän jalatkin väsyi.
Idea: Sama kuin sunnuntai-iltana. Mehtäkankeuksien pois juokseminen.
Miltä tuntu: Huippu kulku, vaikka aamulla oli ollut pitkä lenkki. Lämpö alkoi tosin jo vaikuttaa sykkeisiin.
Ke 14.6.
Palauttavaa hölkkää yksi tunti. 10,8km, keskivauhti 5:32min/km, keskisyke 121.
Idea: Palauttava päivä rytmittää harjoittelua. Vähemmän juoksevilla voi toimia lepo ja venyttely, jota teen itse toki joka päivä muutenkin. Myös kevyt pyöräily yksi vaihtoehto. Omalla kohdalla tunti höntsää on luontevin tapa. Tällainen lenkki on silloin onnistunut, kun lenkin jälkeen vain huomaat lenkin menneen ohi ihan huomaamatta. Jos joku soittaa niin saattaa sanoa, ettei oo käynykkään tänään lenkillä.
Miltä tuntu: Helpolta. Kuumuus alkaa vain näkyä sykkeissä, sekä talvella paleltuneissa jalkaterissä. Odotetusti lämpimillä keleillä paine iholle voi tuntua ikävältä. Tiellä tuntuu olevan huomattavasti enempi tuosta haittaa.
To 15.6.
Aamu: Lyhyt 6km aamulenkki. keskivauhti 5:27min/km, keskisyke 122.
Idea: Reippaan lenkin päivänä aamulla on hyvä valmistaa jalkoja illan reippaampaan menoon. Samalla aineenvaihdunta aktivoituu paremmin ja lihakset on valmiimpana. Päivät on pääsääntöisesti hyvä aloittaa muutoinkin kevyellä aamulenkillä.
Miltä tuntu: Kuumuus alkaa vaikuttaa jo selvästi vauhteihin ja sykkeisiin. Tulee tunne, että taitaa tulla raskas iltareipastelu. Juoksu kuitenkin vahvanoloista.
Idea: Jokaisella hyvällä harjoitusviikolla/jaksolla kuuluu olla 30-60min reipasta juoksua. Rytmillisesti mielestäni tässä kohtaa oli tämän paikka -> Pitkä -> Palautus -> Reipas -rytmillä. Pääasia näillä lenkeillä on helppo tunne, vaikka reippaasti mennäänkin. Ite tykkään reippaan loppua kohden vähän heittää löylyä. Viimeisen kilsan pitää tulla HELPOSTI nopeiten ja pitää jäädä tunne, että tätä voisi vielä aivan hyvin jatkaa.
Miltä tuntu: Jalkaterien iho oli aika tuskissaan loppupuolella. Asfaltilla iskuttaminen yli 20 asteen "helteillä" ja kompressiosukalla ei ainakaan tällä haavaa oikein onnistu. Kuumat ilmat ei muutenkaan ole koskaan sopineet mulle. Juoksu rullas vaivattomasti. Arvelen lämmön vieneen noin 10sek/km ja sykelukemissa vaikutus noin 3-5pykälää vielä päälle.
Pe 16.6.
Palauttavaa hölkkää yksi tunti. 10,6km, keskivauhti 5:40min/km, keskisyke 120.
Idea: Reippaan lenkin jälkeisenä päivänä teen yleensä joko tällaisen tunnin höntsälenkin tai sitten 2 x 5-7km lenkin, mutta näin mökkilomalla ei vihtiny joka päivä kahta kertaa käydä teitä/polkuja mittaamassa.
Miltä tuntu: Juuri sopivalta. Lihakset sopivasti väsyneet. Kun ottaa huomioon, että useamman päivän jatkuneet lämpimät ilmat näkyvät mulla datassa niin tämähän oli jo vallan hyvää tekemistä.
Idea: Ultrajuoksijan spesifi on peräkkäisinä tehdyt pitkät, joten tästä sellainen setti käyntiin - palauttavan päivän jälkeen.
Miltä tuntu: Eka puolikas mukavan puolipilvisellä ja varjoisella säällä, palatessa aurinko porotti armottomasti. Juoksu oli hämmästyttävän kevyttä. Lämpö nosti sykkeitä. Mahtava fiilis. Tämä lenkki viesti mulle, että olen todella palautunut, kun pystyy tässä vaiheessa työstään tällaisia lenkkejä suht´ kevyellä jalalla. Speciaali: Kuulin hyvän ystäväni, Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivalan juosseen upeasti paluukisassa helteisen puolimaratonin Ylivieskassa 1:30:25. Melkoista menoa pian 66-vuotiaalta mestarilta! Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tästä tuli hyvä fiilis, joka on aika laimea ilmaisu.
Muuta: Matkustus mökkilomalta kotiin. Illalla ei enää ennättäny tekemään palauttavaa iltalenkkiä. Venyttelin kyllä vähän aikaa ja rauhoituin kotiin. Hyvä on kaikkialla, eikä vähiten kotona. Olemme koti-ihmisiä. Hyvä lomareissu!
Idea: Edellisessä päivässä kerrottu. Kaksi peräkkäistä pitkää ja tässä vielä 1000 nousumetriä. Vertikaalitonnit ovat vieneet minua hyvin eteenpäin, joten nyt jään mielenkiinnolla odottaan mitä ensi viikko tuo tulleessaan. Sitä ennen vielä tänään illalla 5,1km palauttava lenkki.
Miltä tuntu: Kokonaisuuteen peilaten vahvaa tekemistä. Tähän on hyvä päätellä kovaa jaksoa.
Vertikaalitonni hoidettu. Huomaa lippalakin suunta! Nuoruuden tunnossa :=)
Onhan se "hiukan" ylipitkä huoltava harjoitus, kun kiertää kävelten I-SR2014 / PEP2017 57km / PUF2017 171km reitin läpi. Mutta onhan se kuitenkin niin vastustamaton kutsu, että harvoin malttaa kieltäytyä. Eilinen päivä menikin aika huolella reitin pakeilla. 14h 24min.
Paljon upeita elämyksiä luonnossa, luonnon kanssa. mm. Metson lähtö n.10m päästä lentoon. Kertaakaan ei ole niin lähelle päästänyt. Palatessa Kurki nousi metsästä suolle. Upea esitys, jota ei voinut kuin ihailla. Videossa muuta hauskaa.
Unelmat toteen. 28km huollosta läpsykujaa pitkin baanalle!
Kuvaaja ei halunut nimeään julkaistavaksi.
Viimeiset 9 päivää on sujuneet hyvin, mikäli mittarina käytetään toipumista karhunkierroksen 84km kilpajuoksusta. Toipumiseen on sisältynyt levon ja kevyen liikkumisen ohessa myös kisan kokemuksien uudelleen käyntiä esim. kilpaveljien ja siskojen kirjoituksien ja videoiden myötä. Tässä linkki siihen osastoon. Tästä videosta voi nähdä minklaista baana meillä oli 84km kisassa.
@TerhoLahtinen @Nuts
Tosiaan kisa oli reilu viikko sitten lauantaina. Viime viikolla tuli pyöräiltyä noin 47km ja hölkättyä noin 52km. Viikko sisälsi kaksi täyttä lepopäivää ja yhteensä noin 10:30h kevyttä liikuntaa, josta iso osa oli ihan huoltavaa, eli alle 110 sykelyönnin verenkierrätystä.
Tämä näyttäisi toimivan minulla. Muitakin tapoja on, tason mukaan. Suomen polkujuoksun ykkösnimi, Henri Ansio piti karhunkierroksen 56km kisan jälkeen eka lepopäivän 10 viikkoon! Kolmen päivän päästä hän tunkkasi jo Malmin jätemäen ylös-alas 10 kertaa alle vitosen keskarilla. Keskiviikkona jo ratavitonen 15:24min. Uh-La-La-La-Laa lauloi aikoinaan Alexia. Kukin tasollaan. Mainittakoot toinen esimerkki huipulta: 84km voittaja, herra Ruokolainen ei ole vielä ainakaan näkyville yhtään lenkkiä laittanut.
Olen siis toipunut kisasta. En ole kuitenkaan palautunut. Tässä on vinha ero, johon halpaan suohon moni upottaa huomaamatta jalkansa. Jalat voivat tuntua "ihan hyviltä", eikä juoksukaan tunnu "hullummalta", mutta sitten, kun aletaan laittaa normaalia treeniä jonoksi niin alkaa "kankottaan" ja jalat tuntuukin raskaalta. Kevyen ja reippaan ero on hädin tuskin 30sek/km. Se saisi olla mielellään lähellä minuuttia/km.
Itseäni tulkiten luulen (joka ei ole vielä tiedon väärti) olevani valmis varsinaiseen harjoitteluun viikon päästä. Sitten annetaan mennä kovaa ja korkealta.. sekä matalalta, ja etenkin sieltä - matalalta.
Huomasin karhunkierroksen kisassa muutakin kuin sen, että olin 16:sta ja miehet 40-vuotta sarjan neljäs. Olin perhana papparainen noiden nuorten joukossa! Huomasin, että minulla ei ollut lippistä väärinpäin - eikä lippistä ensinnäkään. Sometin minullakin olleen joskus lippiksen väärinpäin. Juhannuksena v.1994 ainakin todistettavasti viimeksi.
Yksi hauska nuori heppu totesikin: -"Kato, jätkäkin on ollut joskus nuori". Hah-hah-hah. On tämä verratonta.
Kuten kenties aistittakin, tunnelma on lystikäs alkaa jatkaa kohti seuraavaa haastetta. PEP 2017 57km matka. Ensi viikolla alkaa 7 viikon kunnon nosto jakso ja sitä seuraa 12 päivän virittelyjakso. Koitan päästä peppiin mennessä sellaseen kuntoon, että 10km menee alle 40minuuttiin. Eli vähän vauhtia lisää, sekä sen verran polkutanssiharjoituksia, ettei vauhti ihan jokaisessa kinkamassa hidastu. Aion juosta pepissä vähintään 6:47:48 ajan. Eli aion tehdä Nivalan ennätyksen. Tällä tietysti nostan viivalle Järviluoman, Uusivirran, Vähäsöyringin ja Päivärinnan. Enhän minä heille toppaa, mutta kunhan juoksen pojille pohja-ajan.
Vielä yksi yövuoro ja sitten tilanne on sillä tavalla, että jään kesälomalle. Töttöröö!
Bussi täynnä hyvin kaiken näköstä sakkia. Näkönen olen itsekin, jokainen on, oman näkönen. En arvaakkaan, että saan istua tulevan menestyjän vieressä. Olin sokea. Mieshän oli tyyni ja luottavaisen oloinen. Sanoi lähtevänsä retkeilemään. Retkeili 84km matkan alle kymmeneen tuntiin. Koko höskän kuudes. Yli 200 lähtölinjan ylittäjää. Nuoruuden ratajuoksija teki juoksun, jota ei saa pyyhittyä pois. Tuon alle ei ole väkeä jonoksi. Huikeaa! Upeaa. Kouva.
Lähtöpaikalla on sisätila. Ulkona on ehkä jossain kohtaa +1, ehkä toisessa kohtaa -1. Sisällä on vessajono. On väkeä, jotka istuvat pöydässä. Myös juoksija-lehden rastatukka. Savolainen. Toiset keskittyy. Yksi kertoo vitsejä. Larivaara. Kuuntelen. Paikalla on myös rintapieltänsä tutkiva GoPro-kameran käyttäjä. Mansen Mattila. Yksi kaveri jakelee gps-lähettimiä silmät killuen innosta. Onko hän ollut koko yön hereillä? Kaukola.
Paljon meitä, jotka täyttävät lähtölistat. Sitten silmäni löytävät gorillapaitaisen, rauhallisen oloisen kaverin. Ehkä hän ei ole edes vielä kunnolla herännyt. Kokkonen. Yksi mies on kuin jännitetty jousi, sähköjänis. Batman paita ja vireän oloinen kroppa singahtelee edestakaisin focusoituneen oloisena. Ruokolainen. Pihalla on nuoruutta. Hieman partainen kaveri lippalakki nurinpäin ja nuuska huulessa. Ei vaihtoehtoja. Valido. Yksi ilmansuunta etelään ja edessä nään yhden pisimmäistä kavereista. Villapipo ja joitakin vähäisiä vaatteenkappaleita siellä täällä kehoa. Kaikki arat paikat kuitenkin piiolossa. Tuure.
On selvää, että täällä mennään kovaa. En olisi silti arvannut miten kovaa. Olin tusina tapani näissä kekkereissä. Ehkä ensi vuonna kelassani riittää nuottaa. Tavoite täyttyi, mutta kaksi-ja-puolituntia kärkeen on liikaa. Hävettää. On tunnistettava rooli: Hölkkääjä. Täällä oli tänään juoksijoita. Oma kunto oli nippa-nappa hölkkääjä tasoa. Piru vie, että tästä jäi nälkää!
Hilipati-hippaa, että juoksu on kevyttä, mutta eipähän riitä mihinkään. Nousut kadottaa loputkin selät. Hyvä, etten näe silmissä jo ensi talven lumia. Uusi kunto. Se tehdään lopulta aina talvella. Kaikki käy leikkisän mielen kautta. Ei negatioita. Olen kuin telkkä kaislikossa. Heinäsorsa siellä pitäisi olla. Kaislikossa on touhua, mutta homma on liian hidasta.
Kaunis sorainen alusta ja edessä pariskunta. Sundström ja Uusivirta. Sain tietää tästä vasta jälkikäteen. Onnea! Rakkautta polulla. Kaunista. Lajitovereiden näkeminen saa aina piristymään. Olen sosiaalinen. Mutta nyt olen yksinäinen. Juoksen kohti luontokeskusta.
Vajaa tunti myöhemmin. -"Onpa kiva tässä luukuttaa". Ansio. Itse koitan pitää edes jonkinlaista tahtia. Rajallisuus. Silti etenee. Haluaisin olla lennokkaampi, mutta en ole sähköjänis - ainakaan vielä. Ehkä jonain päivänä. Unelma... -"Hyvä, Onni". Hietala. Mieliala piristyy. Olen yksi tässä isossa perheessä. Sähköistyn taas hetkeksi. Juoksu on paljon päänsisällä, mutta ilman kuntoa ei ole päätä - juoksussa. Keisteri viilettä ohi. Nyt en pysty vastaamaan. Vaaroilla pystyin. Oltiin silloin samalla matkalla. Hän on nyt seitsemäs. Upeaa.
-"Kohta tulee Jussikin tuolta takaa". Kertoo iloinen sieviläinen. Sitten tulee itse adonis. SievinAshtonEaton. Paljon on yhteisiä lenkkejä juostu yhtäkyytiä. Nyt ei ole muuta yhteistä kuin suunta. Jussi katoaa horisonttiin kuin kaste maahan. Mökkönen.
Alkaa tulla sauvoilla eteneviä vastaan selkä edellä. On sanomattakin selvää, että heidän lapussa lukee UTTF. Matkana 168km. On oltava hienovarainen. Etupuolelta voi löytyä vaikka minkälaista ilmettä. Mies kinkkaa mäkeä alas ja ei tahdo jaksaa montaakaan sanaa lausua. Hän pääsi kuitenkin maaliin. Onnea! Korttinen.
Kitkajoki on tänään lyhyt. Kulku on siis hyvää. Kello tykkää. Uskon ihmeellisiin aikoihin, jotka eivät ikinä toteutuneet. Kertoo kuitenkin mukaan saamastani pallosta hartioiden välistä. Tänään se jutteli mukavia. Hyvä niin. Vähäaho. Kyllä, tapasin itsenikin. Näin käy jokaiselle ultrajuoksijalle.
Mies sauvoo määrätietoisen näköisenä. Luen lappua. Sitten katson silmiä. Miltä näyttää silmät jotka ovat alkaneet seistä ehkä jo eilen? Nyt ollaan tiloissa! Jos kohta en itsekään mitään järkevää sanottavaa saa sanottua, mutta alkaa jo hieman pelottaa millaisia zombeja vielä nään. Karppinen.
Nyt olisi hyvää baanaa ja mittari näyttää kuuskyt-ja-jotain. Ei vaan enää hirveesti jalostu normiravia. Tunnen kuinka minua lähestyy takaa joku. Eleettömästi etenevä nuori nainen tulee ja ohittaa minut vähin elein loivassa vastamäessä. Olenko oikeasti näin poikki? Kohta tulee saman verran myötäistä ja ohitan jo letkaksi muodostuneen rykelmän. Neito pitkässä tummassa tukassaaan kertoo olevansa naisten kolmantena. Kuulema eka polkukisa koskaan. Toiset on lahjakkaita. Maraton mennyt kuulema 3:14h. Annan itselleni synninpäästön. Taitaakin olla kovasti etuoikeus kyetä olemaan tässä tahdissa. Korhonen.
Kohtaan vaarat, tunturit. Lumiset portaat. Väsyneet jalat. Uskon silti aina seuraavaan askeleeseen. Jään kuitenkin kaikista. En silti pysähdy. Meen minkä pystyn. Siitähän on kuitenkin kokoajan kyse? Lopulta tulen valtavaaran mökille. Siitä alkaa melkoinen vuorivuohen ravi alaspäin. Lumi pöllyää, mutta kukaan ei jää jalkoihin. Ohitan ja innostun. Olen läsnä. Tätä on juoksu parhaimmillaan. Yli kymmenen tuntia takana ja tunnet suorastaan lentävän.
Lopulta punaisella matolla. Porukkaa on maalissa onnittelemassa ja kiittämässä. Olen onnellinen. Siihenhän pyritään? Silti nyt muutama päivä myöhemmin jäljellä on lähinnä nälkä paremmasta. Ensi vuonna alle 10h. Sama matka. Perusmatka saa vielä siis odottaa karhunkierroksen osalta. Kiitos kaikki.
Nyt minulla on tälle vuodelle vielä 2+1 maalia. Ensin PEP 2017 kisassa alle 7 tunnin. Sitten PUF 2017 kisassa maaliin. Eli alle 36 tunnissa. Optio +1 on salaisuus, ja se toteutuu vain, jos siihen löytyy rako. Jotain ennätystä, kun olisi hyvä parantaa muutamalla sekunnilla, sillä lehdessäkin kerrottiin viime vuonna, että monilla sivukylillä asuu juoksijoita. Poikkimäki.
Noin 10-vuotta sitten kuunteleen vihreänä jo sittemmin eläkkeelle jääneen kolleegan tarunhohtoisia kertomuksia taianomaisen karhunkierroksen kiertämisestä. Kolleega kertoi kiertäneensä sen viidessä päivässä. Totesi menevän hyväjalkaisella neljässäkin päivässä, mutta jos nauttia halusi niin mielellään viisi päivää.
Viime elokuussa kävin ystäväni Keijon kanssa tutustumassa reittiin kolleegan neuvot unohtaneena juosten, kolmessatoistatunnissa. Olin selvästi kadottanut otteen normeihin. Siitä huumaantuneena ilmoittauduin samana syksynä, elikkä viime vuoden syksyllä tämän kevään karhunkierroksen kilpailuun. Matkana 80km. Tapahtuman nimi NUTS karhunkierros. NUTS = Northern Ultra Trail Service. Tapahtuman muut matkat 31km, 53km ja perusmatkana 160km. Kyllä, pisimmästä matkasta käytetään kuvaajana perusmatkaa. Kaukana normeista?
NUTS porukka on reilua. He tykkäävät antaa rahoille vastinetta niin tunnelmassa kuin kilometreissäkin. Nytkin jo lähtökohtaisesti jokainen matka oli oikeasti kaksi kilometriä pidempi ja edestakainen perusmatka 4km pidempi. Pikku ekstrana tälle vuodelle oli ilmeisesti sääolojen takia siirretty Juuman huolto noin kilsan päähän reitistä. Eli sieltä tuli vielä pari kilsaa lisää nauttimista. Näinpä todelliset matkan olivat kutakuinkin eri gps mittausten perusteella kutakuinkin 35km, 56km, 84km ja 168km. Reilua. Elämä on. Jos halusi päästä talvella asettamaansa tavoitteeseen oli nyt oltava hieman tavoitetta ripeämpi reitillä.
Piirsin itselleni aikaisin talvella tavoitteeksi 11h alituksen. Neljä kuukautta sitten vedin tavoitteen pois pöydältä ja asetin sen Ö-mappiin jalkaterien paletumaepisodin seurauksena. Tämän kuun alussa uskalsin nostaa tavoitteen takaisin hieman hikisin sormin. Sittemmin sormet ehtivät hyvin kuivua ennen toteutusta.
PERJANTAI 26 toukokuuta
Saavuimme ystäväni Jussin kanssa kilpailukeskukseen. Menimme hakemaan numerolaput, johon oli nyt uutena liitetty myös pakollisten varusteiden tarkistus. Tämän piti olla vain muodollisuus, mutta siitäpä seurasikin varsinainen sirkus. Nimittäin takkini ei suureksi yllätyksekseni mennyt alkuunkaan tarkastuksesta läpi! Olin tilannut sittenkin vääränlaisen takin edellisenä syksynä. No ei siinä. Älytön ihmettely päälle mistä nyt takki? Olinko tullut turhaa Kuusamoon asti? Enkö saisi juosta? Heermanin Mikael ja toinen toimitsija ohjasivat minut viereiseen InterSportiin, josta lopulta sain VIIMEISEN näytekappaleen LAINAKSI kisan ajaksi. Huh. Kyllä näistä aina oppii. Että piti tällainenkin lapsus vielä tässä kohtaa tapahtua.
LAUANTAI 27 toukokuuta
Heräsin jo kello kolmen jälkeen. Olin kuitenkin nukahtanut jo ilta kympiltä. Hyvät kisaa edeltävät unet minulle. Vieno virnistys kasvoilla join kahvia. Olo oli varma. Olin omalla tasollani parhaassa kunnossa koskaan. Olipa mukava lähteä heilutteleen kapuloita. Aamu meni äkkiä ja pian törötettiin Hautajärvellä, jonne matkustin seurakaverin, Markku Kouvan vierustoverina. Lähtöpaikalla paljon vanhoja ja uusia tuttuja. Oli kiva saada kasvot monille nettitutuille. Esim. Ville Tuure ja Janne Haapala... Ja olipa paikalla myös melko yskäinen Oittaan herttuan (vai miten se meni), Toni DON Valido :) Paikalla oli kosolti sen-näköstä sakkia, että nyt muuten mennään kovaa. Olin ajatellut olevani yksi Teron (Ruokolainen) ja Ossin (Kokkonen) jälkeisessä "Second Groupissa". Edellisten vuosien meininkejä lukien ajattelin kärjen lähtevän noin 4:30min -tahtia, joten ajattelin, että karvan alle vitosen vauhti riittäisi laskemaan eteen karkaavat omenat. Ja, hah.
Lopulta on lähdön hetki. 222 osallistujaa, joista 165 on miehiä, KYYRISTYY starttiin. Edessä 84km kiirettä. Minulla on tänään kiire syömään, juomaan ja pötköttään. Se on minun molo. Sitä kohden. Asetun johonkin Teron, Villen ja Oittaan herttuan taakse, sillä tiedän, ettei siinä tarvi odotella. Onnistun lopulta sulkemaan muiden tekemiset ja lähden omaan rentoon juoksuun starttitöräyksen kajahdettua ilmoille. Vajaa puoli kilsaa käynnisteltyäni mietin, että mitenköhän hiljaa meen, kun näyttää, etten kykene laskemaan edelleni karanneita omenoita. Katson jossain 500m kohdilla eka kertaa kelloa. Menen noin 4:30min vauhtia noin 140 sykkeillä ja olen kymppisakin ulkopuolella! En välitä. Menkööt. Kyllä ne sieltä sitten selkä edellä tulee vastaan.
Kulku on raikasta, ja hieman nopeampaa kuin olin ajatellut, mutta en anna sen häiritä. Eka vitosen jälkeen saan räknättyä että oisin joku 11-13 ehkä. Eka vitosen keskivauhti 4:58min/km. Kympin jälkeenkin vielä 5:20min/km keskari. Mutta jopa on kova taso. Välillä olen Markun edellä, välillä perässä. Takataskussani oleva suolapurkin madagaskar-saundi saa kuulema Markun ehkä päivän mittaan sekoamaan. Ei tarvinnut. 15km kohdalla alkoi isommat mäet, jotka vei Markun etäälle edelleni ja hiljensi tasamaan miehen vauhtia. Heikko kohta. Ennen mäkiä olin lähestymässä Ossin ja Villen selkiä. Vielä on PALJON tekemistä nousuvoiman kanssa. Ei se riitä kymppisakiin. Mielikuva: Rajallisuus.
Olin laskenut unelma-aloituksella ehtiväni noin 2:55-3:00h ajassa Oulangan huoltoon, eli nippa-nappa ennen 56km starttia. Kun saavuin Oulangan juottoon/DropBag pisteelle olin käyttänyt 2:44h. Mono oli totisesti ollut syönnillään. Keskivauhti 5:53min/km. 450 nousumetriä kuitenkin, vaikka olihan siellä myötämaatakin. Lähtiessäni olin käyttänyt 2:51h. Menikö tuossa huoltosählingissä oikeasti noin kauan? Lähtö Oulangasta hieman ennen 56km starttia oli ikimuistoinen. Kuuluttaja hehkutti ja pitkä rivi kanssakilpailijoita antoi käsiläpsyjä. Se oli kuin olisin juhlinut Olympiavoittoa - 56km ennen maalia. On tämä hienoa touhua. Ja miten raikas askel! Luottamus itseeni kasvoi hitusen lisää ja lähdin luottavaisena kisan pisimmälle pätkälle, sillä seuraavaan huoltoon olisi matkaa 32km.
33km kohdalla pikajuna Henri Ansio ohittaa minut ja pian paljon muitakin 56km matkalaisia. 35km kohdalla keskittyminen herpaantuu hetkeksi ja menen nurin. Ei käynyt mitenkään. En tiedä kangistiko kaatuminen, mutta 38km kohdilla alkaa vasemman jalan takareidessä tuntua uhkaavia krampin oireita. Suolaa ja magnesiumia olin ottanut hyvin. Olin myös juonut hyvin. Niinpä kävin vielä puolivälin krouvissa laskeen vettä, jotta näen onko väri ok. jotta uskallanko ottaa yhden buranan. Kaikki ok, kusi hyvän väristä. Puolivälissä 4h18min. Ystäväni Jussi (56km matkalla) ohittaa minut hieman ennen 41km kylttiä. 44km kohdalla otan kävelypätkällä buranan ja kramppi laukeaa, askel rentoutuu. Jussin kämpää jää taakse.
Olotila vaihtelee ultrajuoksuille tyypillisesti. Välillä kulkee paremmin, välillä huonommin. Kokonaisuus on kuitenkin eteenpäin vievää. Ajatus on kaiken aikaa positiivinen ja luottavainen. Tämä oli ehkä ensimmäinen kisa koskaan, jossa ei käynyt mielessä kertaakaan mitään negatiivista! Aika mieletöntä.
Hieman päälle 60km kohdalla saavun Juuman huoltoon hieman ennen 7h täyttymistä ja poistun sieltä alle kolmessa minuutissa. Olen hyvävoimainen ja kaikki käy nopeasti. Kilsa juoksua plus huolto yhteensä 9:45min. Eikös se ole aika hyvä tuohon kohtaan?
Lähden juoksemaan kohti Konttaisen huoltoa. Pian sula baana muuttuu kapeaksi lumipoluksi, mutta mielestäni varsin ok. menoon mahdollistavan (ainakin minun vauhdissani) menon. Meno on kyllä kieltämättä jo melko junttaamista, mutta eteenpäin mennään ja koko ajan tuntuu, että näinkö pitkästi oon menny - ja näin vähässä ajassa. Kotipolulla en muuten mene näin paljon kilsoja samassa ajassa. Viime vuonna PEP:ssä juoksin 58km 7h11min. Nyt olin juossut samassa ajassa yli 62km.
Hieman Juuman jälkeen, ehkä noin 20km ennen maalia kasaantui jonkinlainen "mennään maaliin yhteisvoimin" -ryhmä. Ryhmässä oli pari omaperäisesti säntäilijää, jotka toivat ryhmän etenemiseen voimaa tuota hauskuutta seuratessamme. Ja selvästi heillä itselläänkin oli hauskaa. Naisten sarjan kolmanneksi tullut veti vahvasti nousuissa, kuten polvivainen mies. Alamäessä sitten yksi toinen mies laski minun kanssani vahvasti ja menimme monesti koko ryhmän edelle. Minä yleensä vedin tasaisilla osuuksilla ja sain vetäjän manttelin. Kaikki auttoi toisiaan tekemällä vuorollaan, vahvuuksillaan töitä. Minä jäin yleensä eniten mäissä, ja huusinkin, että ei papparainen jaksa, ja että lasken sitten alamäessä kiinni..jos saan. Oulaistelainen mies oli yksi säntäilijöistä, ja myös polvivainen. Hän sai kuitenkin ihmetoipumisen (nuori mies) ja hyvästeli lopulta ryhmän. Mielessäni nostin hattua.
Konttaiselta huollosta oli 6,7km maaliin (laskin eka että ois ollu 8km). Siitä alkoi sitten hurjimmat vaaroille nousut. Papparainen ei pysynyt enää perässä, eikä laskut olleet juostavia, joten jouduin jäämään oman vauhtini varaan. Hyväksyin tilanteen ja toivoin, että muut jaksaisivat paremmin.
Valtavaaran mökiltä oli enää noin 4km maaliin. Pääasiassa jopa ajoin hyvin juostavaa alamäkiä. Siitä alkoi minun moottoritie, sillä jalkaa oli tasaiselle ja myötämaalle. Päästelin jatkuvasti vilkku päällä. Ohitin jopa Oulaistelaisen polvivaisen nuoren miehen. Menin monen muunkin kauan sitten ohi menneen ohi. Jaksoin jopa viimeisen mäen pitää kaikki ohittamani takana. Tulin kaikkeni antaneena, mutta varsin hyvävoimaisena maaliin ajassa 10 tuntia 54 minuuttia 57 sekuntia. Matkaa tuli kelloon 84,3km. Keskivauhti 7:46min/km. Nousumetrejä 2003 kipaletta. Eli alle 11h tavoitteen. Olin 165 mies starttaajan joukosta 16:sta paras, joten sijoitukseen täytyyy olla tyytyväinen. Tämä on verrattain hankala laji taitaa kisasta toiseen, josta kertoo mm.
se että hävisin viime vuoden voittajalle Ossi Kokkoselle vain reilun 8
minuuttia. Mutta joo, nälkää jäi. En tule tähän tyytymään.
Maalissa oli karnevaalimeinki. Kaikki sittemmin hajonneessa ryhmässä juosseet odottivat papparaista maaliin. Kiiteltiin toisiamme avusta tuloksen saavuttamisiksi. Kiitos! Myös Mikael Heerman kyseli kisasta heti tuoreeltaan. Samoin Henri Ansio ja Janne Hietala olivat onnittelemassa. Uskomaton fiilis.
Olenko tyytyväinen? Tein varmasti kunnon mukaisen suorituksen. Silti minua kaivaa hieman tuo, että olen niin huono noissa mäissä, etten saa ihtiäni edes täysin poikki 84km matkalla. Ei oo reisissä patia. Mutta kaikki toki pikku hiljaa. Nämä ovat hyviä tarkistuksia ja muistutksia missä mennään. Positiivisena huomiona, että matkavauhtini on kasvanut ja edellä menevät paidat alkaa näkymään. Tästä on hyvä jatkaa. TULOKSET 80kmYhteenveto tuloksista
TÄSTÄ kuvastuu, että tämä ei ole ihan pehmeää leikkiä.
Ystäväni Jussi juoksi myös vahvasti ja oli kovassa Buff Trail Tourin matkalla komeasti 36:s hieman päälle 7h ajalle. SievinAshtonEaton
Lopuksi haluan onnitella kaikkia onnistuneita! Olipahan hienot juoksut. Haluan kiittää myös kaikkia myötäelänneitä. Kiitos!
Viimeiset päivät ovat olleet treenejen puolesta mukavaa odottelua ja ylläpitoa. Tammikuisen paleltuman jälkeen ennätin rakentaa 11 viikon kunnon. Olen kiitollinen siitä, että sain senkin verran aikaa. Nyt lähden sitten lauantaina mittaamaan työn tuloksen ulos. Olen innoissani.
Perjantaina kuusamoon. Lauantai aamuna varhain ylös ja kello seitsemän alkaen Karhunkierroksen pohjoisesta lähtöpisteestä, Hautajärveltä mahdollisimman rivakasti takas Rukalle syömään, juomaan ja pötköttään.. Sanoisi Pulkkinen.
Viime päivien lenkit.. Ne eivät ole näyttäneet omilta. Kulku on ollut erikoisen hyvää. Siitä voi olla yhtä-aikaa mielissään ja hieman hämmentynyt. Mikäpä sen parempi tilanne kuntourheilijalle, kun lähteä elämänsä kunnossa mittaamaan omaa kuntoa muita kuntoilijoita vastaan. NUTS Karhunkierros 80km matkalla on listalla 240 nimeä. 24 joukkoon niin olisin top 10% joukossa. Voisiko se olla minimitavoite? Kymppisakki voi olla vielä liikaa? Mistäpä sen tietää, kun ei tiedä muiden kunnosta, muutako omasta, joka nyt tuntuu itselle riittävän enempi kuin hyvin, joten se on kaiken a ja o. Toki ikänsä urheilllut ja kilpaillut ei voi kiistää kilpailuviettiä.
Jos on lenkit tuntuneet epätodellisen hyviltä niin olen myös viime päivinä kohdannut esityksiä, jotka ovat tippuneet lokeroon "ensimmäistä kertaa elämässä". Videon kaverit tuskin olivat eka kertaa ko. puuhissa, sen verran tottuneen oloista touhu oli kaiketi.
Näihin tunnelmiin. Palataanpa ees viikolla, kun saadaan kisat juostua.
