ULKOROIHUJUOKSU PÄIVÄ

                      Kirjoitin vaellussivuille varsinaisen tapahtuma kirjoituksen, jonka suuntasin lehteen sopivaksi. Tässä omassa blogissani käyn puolestaan omaa kisapäivän kulkuani läpi.

                    Nukuin hyvin, yli 8h yöunet ja meinas tulla kiire taktiikalla "herään sitten kun silmät aukeaa". Vegaanista ruokavaliota olen nyt kolmatta päivää pitänyt ja aloitinkin päivän 8dl vettä, 2 isolla kupilla kahvia, mandariinilla, päärynällä ja banaanilla. Sitten vähän viestejä ystävien kanssa ja jatkoheräileen 6km edestä. Jalat tuntui ihan hyviltä. Sellaista "löysäysjumia" ehkä syvemmällä. Paljon harjoittelevat voinevat löytää tuosta langan.

                     Sitten tein ruuan. Keitin pottuja, porkkanoita ja lanttua, sekä toisessa kattilassa linssejä 2dl. Tein niistä muusin ja lisukkeeksi keitin vielä parsakaalia. Maistui. Oikeasti :) Kello kävi, mutta ehdin hieman venytellä ja puistella jalkoja.

                     Klo.14.15 lähdin Pyssymäelle. Virittelin kisapaikkaa ja klo.15 lähdin sytyttelemään ulkoroihuja. Reilu 1:30h ja reilu 4km sohjoista polkua. Ehkä se siitä vähän tampaantuu? Panin merkille, että jopa kävellessä polun reunat oli petollisen pehmeät.

                    Sitten pikainen käynti jo väkeä kuhisevalle kisapaikalle. Muutamat morjestamiset ja nopeasti kotiin autolla, sillä vaimo tarvi omaa autoaan. Sain kyydin takaisin tapahtumapaikalle Nietulan Peteltä, joka on kaksinkertainen pep57km finisher. Oli kiva porista samalla ystävän kanssa. Kiitos, Pete!

                    Kello kävi ja touhukas päivä oli huipentumassa itse kisajuoksuun. Ei ehkä ihan optimia valmistautumista? Nopea 1,7km alkuverkka Sale El Hassanin kanssa. Sale oli hiihtänyt aamulla 35km ja vaihtoi nopeasti monot nastakenkiin ja aikoi lähteä ilman numerolappua auttamaan minua pitämään hyvää vauhtia. Verryttely oli ihan ok. Taisin selvitä järjestely puuhasteluista.

                   Vihdoin päästään matkaan. Meitä on kolme, jotka juoksee aikaa. Muut 40 kävelee ja hölkkää. Eli jotkut tajusivat nauttiakkin :) Juoksu lähtee rullaan hyvin. Tie on aika priima. Joitain lyhyitä sohjokohtia, mutta ihan hyvä. Aprikoin vähän paljonko ruuvia kiristän. Löydän sopivan rennon juoksun ja menen sitä. Välillä vähän nostan vauhtia, mutta jossain syvällä tuntuu vähän väsymystä, joten menen vain 4:00min/km vauhtia alun myötämaavoittoisen tie-osuuden, joka on n.2,8km pitkä.

                 Sale näytti juoksevan varsin kevyesti tiellä. Sale oli lähtenyt matkaan ilman lamppua ja päästi minut ensin polulle. Polku oli varsin hyvin tamppaantunut kävelijöiden ja hölkkääjien mennessä edellä. Pluskeli ja polun pehmeät reunat tekevät polun harjasta kiikkerän juostavaksi. Koordinaatio on koetuksella, mutta jotenkin onnistun pitämään hyvin juoksun eteenpäin menevänä, enkä juuri horjahtele. Sen sijaan ilman lamppua Sale alkaa olla vaikeuksissa takanani ja horjahtaakin vajaan kilsan juostuamme ja jää liian kauas saadakseen minua kiinni ilman lamppua. Harmi, sillä Sale olisi voinut vähän yllyttää raastamaan.

                 Yritän välillä nostaa tempoa, mutta tuntuu, että siitä seuraa vain enempi sutimista. Siispä tyydyn hieman koittelevaan tyyliin juosta. Kilsa-ajat ovat kuitenkin ihan ok, mutta samalla tajuan toki, että nyt polun haasteellisuus näkyy kellossa. Meno on itseasiassa aika lepposta tekemistä, sillä isommat tehot ei tunnu auttavan. Sama vauhti. Enempi sutia.

                 Polku-osuuden loppupuolella käännyn reitinohjaajana toimivan Hietapuolen Bekelen ohjaamana takaisin kohti Pyssymäkeä. Ohitan hölkkääjiä ja kävelijöitä. Se oli yhtälailla haasteellista ja hauskaa. Molemmin puolin polkua 40cm pehmeää lunta..  Lasken olevani jäljessä vajaa kaksi minuuttia omaa ennätysjuoksu-aikaani. Aprikoin, että voisin saada kuitenkin hyvän lopun, kun tielle pääsen, sillä koen menettäneeni vähän energiaa polku-osuudella.

                 Tie-osuudella saankin varsin pian juonesta kiinni ja vauhti kasvaa kaiken aikaa tasaisesti. Vastamaavoittoisuus kuitenkin haastaa, eikä vauhti pääse pilviin nousemaan. Kuitenkin heti eka täysi kilsa alle 4:30 vauhtia. Ja vauhti kasvaa kaiken aikaa. Lopulta juoksen itseasiassa lopun tie-osuuden peräti 23 sekuntia nopeammin kuin aikaisemmin tässä kuussa juoksemassani ennätysjuoksussa. Loppu on siis erittäin vahva.

                Kellot pysähtyvät aikaan 55:55. Olen juossut tämän reitin kymmeniä kertoja ja reitin gps-mitta on vaihdellut n.11,77-11,83km välillä. Jostain syystä nyt mittari näytti 11,52km, joten jossain kohtaa gps on oikaissut. Minä en myönnä sellaiseen lankeamista, eikä se tänään olisi ollut kovin järkevää, sillä polun sivuilla oli 40cm pehmeää lunta ja sen alla vettä kaupantekijäisiksi.

               Sain nostettua syketasoa noin 10 pykälää tullessani tielle, joten polulla oli tänään todella hankalaa, kun ei saanut edes sykkeitä ylös. Samalla tästä tuli erittäin hyvä harjoitus ja päättyihän tämäkin vuosi voittoon, kuten myös viime vuoden ulkoroihujuoksu, vuoden viimeisenä kisana :) Hah,hah,hah...

                Tulokset Nivalan Polku ry sivuilla. Muistakaa, että järjestämme (Nivalan Polku ry) myös PEP2018 ja PUF2018 tapahtumat, joten ei muuta kuin motivaatiota kattoon ja ilmoittautuminen sisään!

                Hyviä lenkkejä!

                                 Kuva: Henri Kuki

                            Kuva: Petri Nietula

TAPAHTUMAVIDEO

Onni Vähäaho, Nivalassa 30.12.2017

JOULUHUUMORIA - TREENEJÄ JA TIUKKOJA UUTISIA!!!

                        Lopettakaapa se hössötys ja keskittykää tunnelmaan.

Onni Vähäaho, Nivalassa 20.12.2017

TEIN BJÖRGENIT

                        Testasin viime viikolla kuntoani I-SR2014 Talviperhereitillä ja huomasin olevani en vain parhaassa kunnossani harrastukseni aikana vaan myös parhaassa suoritusterässä, vaikka olin jumissa edeltävien päivien kovista harjoituksista, mm. vertikaalitonnista. 

                    Niinpä suuntasin tälle jo toki aikaisemminkin suunnitellulle määräviikolle entistä enemmän paneutuen kuntopohjan edelleen kasvattamis ajatuksella. Tein siis Björgenit! Sillä erotuksella, että Björgen totesi kuntonsa olevan riittävän muihin nähden ja läksi näin Olympiatalvena varmistamaan menestyksen Olympialaisissa jatkamalla kovaa reeniä kilpailun sijaan. Minä puolestaan huomasin olevani ennätyskunnossa omiin entisiin tuloksiin verraten ja siirryin takaisin perusharjoittelun äärelle. Sinne, josta sitten kaivan talven hedelmät kevät auringon alla. Olipas kuvaus. 

                     Alla tämän viikon toteuma. Kuten torstai-illan lenkistä huomaa, on suorituskyky tasooni nähden hämmästyttävän korkea. mm. väli 2-6km @4:20 vauhtia 138 keskisykkeellä. Onhan siinä jo housuissa pysymistä. Ja jos joku luulee, että olen laihtunut niin voin sanoa, että en ole. Samoissa pyörii elopaino. Näin harastaja hyväksyy paremmin itsensä kuin kriittinen kilpaurheilija tai muuten vain itseensä fiksoitunut lajitoveri. 

                    Koska juoksen hyvän olon tunteen saavuttamisen lisäksi kehittyäkseni ja löytääkseni omat rajani omien rakenteiden sisällä (perhe ykkönen ja vasta sitten muut hömpät, kuten tämä juoksu) niin nyt määräviikon jälkeen koittaa siitä palautuminen/normalisoituminen. Sain vihdoin vähän yllättäen huomiselle 90min hieronta-ajan, joka muuttaa hieman ensi viikkoa. Ohjelma joustaa harrastajan mukaan. Vähän niin kuin urheilijoilla (hah,hah,hah..). 

                    Ensi viikon määrä jäänee selvästikin suunniteltua vähäisemmäksi, mutta alla olevan kaltaisen viikon jälkeen se ei ole ollenkaan huono asia. Ja olenhan 43 vuotias ja tarvin myös aikaa, että harjoittelu uppoaa. Tässä on vielä elämäni ykkösasian, oman rakkaan perheen lisäksi myös leipätyö hoidettavana. Se on tosin niin huono palkkasta, että sitä joutuu tekemään pienellä rahalla ja samalla haaskaamaan kallista jouto aikaa. Joulun teko nilikuttaa. Siis oikeasti. Joulun teko. Jouluhan tulee itsestään. Niin se lukee ainakin minun kalenterissa. Mitenhän Joulukorttejen lähettämisen tavasta pääsis irti? Se tapahan on niiltä ajoin peräisin kun ei ollu puhelimia millä olis voinut Jouluja toivottaa. Onko Hyvää Joulua toivotus parempi kuin Hyvää Joulua? Paljon aikaa vieviä manereita kun pitäisi keskittyä nauttimaan vain hetkestä - Joulusta. Koko Joulusta on tehty ihmeellinen myytti, josta rauhallisuus ja kiireettömyys on kaukana. Minusta pitäisi olla päinvastoin. Eiköhän jo ens Jouluna lopeteta jonninjoutava hössötys?

Määräviikko 190km

Ma (Yövuoro loppuu aamulla )

Aamu: -  Ilta: 16km

Ti (vapaa)

Aamu: 33,5km  Ilta: 17km

Ke (vapaa)

Aamu: 25km  Ilta: 10km

To (aamuvuoro)

Aamu: -  Ilta: 8km (matolla @4:55, avg.syke 124!)

Pe (iltavuoro)

Aamu: 10km  Ilta: -

La (vapaa)

Aamu: 30km  Ilta: 7,1km

Su (vapaa)

Aamu: 25km  Ilta: 8,4km

 Kesto: 18h 22min
Keskivauhti:  5:48min/km
Keskisyke:  119 (67% maksimista)
Nousumetrit: 608m
Muutama kilsa hidasta pätkää, muuten pääosin ok. talvialusta.

 Ehdin antaa torstaina haastattelun Toni "Don" Validon "Donniksen Leposohva Show´ssa"

 Onni Vähäaho, Nivalassa 17.12.2017

JOULUN MERKIT

                  Hiljainen tie. Yhdet tuoreet auton jäljet juuri sataneen hennon pakkaslumen pinnassa. Tuskin tuumaakaan sadetta. Nainen katsoo tiukasti eteensä kuin haukka männyn latvassa myyriä etsien. Tielle alkaa tulla hieman mutkittelevaa askelparijälkeä. Viimeinen kappale karaokessa on jäänyt vissiin lippaaseen, sillä "Aikuinen nainen -kappale" jyrähtää saaden punatulkunkin hörhistämään siipiään. Eloa tiellä. Ääntä tiellä. Tämä kappale saattoi sopia paremmin tälle tielle. Ehkä edellinen meni paremmin? Oli kenties tuoppejen takaa huudeltu mukavia. Ja sitten.. "Aikuinen nainen". Ajoitus.

                  Ohi kiitävä hetki. Pian laulu loppuu ja myyränmetsästysilme vaihtuu eläväisempään katseeseen. Nainen töksäyttää ilmoille sanaparin "me too" tympääntyneen oloisena. Hän olisi toivonut jonkun puristavan. Poikkeus karmivassa vyyhtissä, jossa jokainen puristus on ollut liikaa.

               Hieman tuonempana asiat kelaantuvat ja hyppivät. Ilta on toisenlainen unessa. Joku puristaa! Ääh, hiusharja oli jääny pakaran alle sänkyyn sukeltaessa. Nainen tuhahtaa, pieraisee ja jatkaa untaan. Elämässä on kaikkialla samantapaisia aihioita. Neljä seinää. Niiden sisällä ja ulkona toivoa, sekä unelmia. Ja pettymyksiä. Vähän tunkkaisempaa tai raittiimpaa ilmaa. Notkeana tai ränsistyneenä. 

                Toisaalla lenkkeilijä taiteilee tiellä. Pitää ja ei pidä, luistaa ja ei luista. Sohjoa ja sulaa. On kuin joulupöytä - kaikkea mahdollista. Metsäpolulta löytyy vielä lumen alta sulaakin. Ja kaikki on lopulta yhtä. Kun lenkkeilijä on juossut yli kuusi tuntia tulee hänestäkin myyrän metsästäjä - ilmeeltään. Ja saattaa puristaa, nimittäin kenkä, joka on liimaantunut veden ja pakkasen kera.

                 Nainen (ei vielä "henkilö") tekee usein Joulun. He eivät halua tietää sitä todellisuutta, että sieltä se tulee tekemättäkin. Kalenteri johtaa meidät sinne. Mutta kun on traditioita ja kaiken pitää näyttää hyvälle. Marras-Joulukuussa naiset saattavat tehdä helposti rakennusalan yksityisyrittäjän tuntimäärän Joulun eteen. Ilman lisiä. Onhan se tietysti jostain pois, kun naiset tekevät Joulua yötä päivää. Sängyssä on tilaa. Yövalo ei häiritse. Kaikki kertyneet vaatteet lattialle on omia, ei sekoitu. Ei tule vedettyä pinkkiä aamulla päälle. 

                 Joulun jälkeisinä välipäivinä tuntuu kuin kaikki olisi vain ollut kaukaista unta. Vaikka Joulun ja Uuden Vuoden väli ei ole kuin viikon, tuntuu se helposti kahdelta kuukaudelta. Joulu on kaikessa kauneudessaan melkoinen matka monella tapaa. Ei ole ihme jos tilaisuuden tullen on kiva kajauttaa pimeään tyhjään tiehen vaikka "Hopeinen kuu" ja tehdä kunnon käden heilautus vahvistamaan hetkellistä irrottautumista todellisuudesta. 

                 Joulu ottaa ja antaa. Sinä saat valita. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 10.12.2017

ENNÄTYS JA SUOMI 100 VUOTTA

                    Suomen 100 -vuotis ITSENÄISYYSPÄIVÄ. Hyvää juhlapäivää kaikille! Toivottavasti juhliminen on mahdollisimman paljon asian juhlimista eikä siihen millään lailla liittymätöntä ylensyömistä -ja/tai juomista. Juhlapäivät kun pakkaavat olemaan "lupa syödä"ja "lupa juoda" päiviä. Siis pitää nauttia joo, mutta kohtuudella. Asia edellä. Ei ähky, eikä persekänni. Minä juhlistin kahvikupilla ja Snickersillä.

                    Tänään oli ohjelmassa "joku testijuoksu". Takana on reilu 10 viikkoa edellisen kauden lopusta. Ensin neljä palautusviikkoa ja nyt on alla kuusi täyttä viikkoa harjoittelua. On ensimmäisen testijuoksun aika.
                    Haastetta toi tähän päivään kolmen päivän takainen Taunonmäessä tehty vertikaalitonni harjoitus. Harjoitettavuudessa on kehittämistä. Edelleen kolme päivän päästä on reidet jumissa ja jalat vauhtikestävyysjuoksuun raskaat. Ajattelin silti lykätä kovempaa ravia. Ajatuksella "jospa ne siitä aukeais". Ehkä minun pitäisi muistaa, että olen 43 -vuotias harrastejuoksija, enkä 25 -vuotias kilpaurheilija, joka AUKOO paikkoja kilpailemalla. Mutta aina voi koputella omia rajoja ja ravistella harjoittelua. Ja saattaahan se aukaista...no tuskin, mutta on joskus vähän aukaissutkin.

                    Harkitsin ennen näitä jumeja 10km tietestijuoksuakin. Nyt oli kuitenkin selvää, ettei tie-iskutuksesta ainakaan mitään tulisi, joten valitsin Iso-Sydänmaan reitin ja sen Talviperhereitti osan, joka on himpun alle 11,8km. Tuossa polkua puolet reitistä, joten iskutus olisi armollisempi.

                  Kävin edellisenä päivänä lukemassa alustan tilaa. Kyllähän siellä sitä vielä sitä teknistä on, kun lunta on niin vähän ja osa mutaikoista on jäätyneet kokkarepelloksi, jossa tarvittaisiin HERKKÄÄ jalkaa, jota ei nyt siis ollut mukana.

                 Aamulla kävin tosi aikasin 5,1km verrytteleen. Sitten söin aamupalan ja otin vielä reilun tunnin unet ja toivoin, että harjoitusohjelman sisältö olisi vaihtunut unien aikana. "Joku testijuoksu", voihan "joku idea" taas, mitä olin omaksi päänmenoksi suunnitellu! Seitsemännellä viikolla harjoittelussa on hyvä hetki kuitenkin vähän katsoa missä mennään. Kakkukin lässähtää, jos aina vaan lisätään uutta kerrosta. Välillä pitää vähä maistaakkin.

                 Saavuin Pyssymäellä välillä innoissani, välillä haukotellen. Kuvasi hyvin olotilaa. Hoh-hoijjaa, mutta joo.. Reilu kilsa lämmittelyä. Ei edes kunnon avausvetoja vihtiny ottaa. Tunsin jo, ettei kaikkia saa tänään ulos. Pitää vaan koittaa edes räpistellä jotain. Sitten vaan käynnistän kellon ja GO, GO!

                  Juoksu lähtee hienoiseen myötäiseen, mutta aika kovaan peilijää tiehen rullaan aika kivasti. Eka kilsa 3:53. Menee mukavasti enempiä yrittämättä ja tempomatta. Tiesin, että vauhtini on noussut, eikä tässä ihmeellistä sillä tavalla. Jossain mailin kohdalla (1,6km) keskari edelleen sama, mutta tunnen kuinka jalkojen raskaus ja jopa hivenen maitohappoa alkaa kertyyn reisiin. Sykkeet vain jotain 158-160, eli helposti 6-8 pykälää alle anaerobisen kynnyksen. Ei pitäisi missään nimessä hapottaa, mutta kun lihas on niin jumissa niin veri ei kierrä ja käy näin. Koitan vain löytää jotain rentoutta - ja onnistun hieman. Toinen kilsa 4:04. Tämän oisi pitänyt mennä ekaa kovempaa. Sitten menee, kun homma toimii.

                  Kolmas kilsa, joka päättyy jo hyvän matkaa polun puolelle. Metsään sukeltaessa keskari koko hommalle edelleen tasan 4:00. Tuossa on mukavasti nyt löysää, joka on kiva sitten tuonnempana vuolla pois. Ehkä jopa 10sek/km? Kolmas kilsa 4:14.

                 Neljännellä kilsalla onkin sitten jo sitä muhkuraa ja mutkaa. Pätkä myös lumista pitkosta. Unisen mitäänsanomatonta tekemistä. Jotenkin onnistun kuitenkin muistamaan, että voi sitä vähä koittaa potkia. Neljäs kilsa 4:45min. Viides kilsa on jo vähän selkeämpää, mutta sitten moottorikelkka-uralla on näin raskaille jaloille vähän liikaa vauhtia laskevaa. Viides taas 4:45min.

                 Kuudennella kilsalla olen jo kauan sitten tajunut, ettei tästä nyt mitään tule. Päätän kuitenkin olla luovuttamatta. En jaksa selitellä. Siispä koitan vain selvitä tästä loppuun asti, vaikka jalat haluaisivat vain yläkerran katselevan maisemia. Kuudes kilsa kuitenkin 4:57. En ole koskaan juossut tätä kilsaa alle 5minsan. No johan.

                 Seitsemännellä kilsalla alustan puolesta melkoista Tivolia. Koko setin heikoin kilsa, 5:14min. Havahdunkin välillä, että hei - nyt pitäis vähä tehä töitäkin, eikä vain chillailla. Koitan terästäytyä, unohtaen sen lähes aina samantien. Kahdeksas kilsa alkaa aueta kuitenkin jo metsäsilmukan sulkemiseksi ja saan ajoittain joitain askelpareja lentämään jotenkin-kuten. Kahdeksas kilsa taas maastoon nähden hyvä, 5:08min.

                 Jotenkin on kuitenkin koko ajan vain sellainen jarru jaloissa. Ei vain lähde. Toisaalta tunnen, että voimaa on, ja tajuan sen juoksunkin aikana, että kehitystä on tullut kunnossa. Yhdeksäs kilsa kaikesta surkeasta tunteesta huolimatta eka kertaa tällä matkalla alle viiden minsan. 4:56min. Niin sitä vaan tultiin taas tielle, ja lopun 2,8km vastamaa osuudelle.

                  Koitan ja yritän, mutta ei vaan käynnisty kunnon ravi. Kymmenes kilsa 4:35min. Koko ajan tälle reitille parhaita kilsoja silti. Se innnostaa yrittämään olemaan asiallinen loppuun asti. Mitään kiriä ei tänään kuitenkaan tule. Se ei innosta, eikä siitä tähän kohtaan mitään lisäarvoa olisi. Koitetaan vain olla tasaisen yritteliästä loppuun asti.

                 Viimeinen kokonainen kilsa 4:28min. Onhan se syvältä, mutta eipä oo toisaalta ennen tässä kohtaa tuota vauhtia päässy. Joten otetaan pois tuokin kuleksimasta. Loppu vajaa kilsa on muistuttelua, että "koita nyt ees juosta loppuun asti". Loppu-aika 54:18min. Keskivauhti 4:37min/km.  Entinen ennätys (56:15min) paranee lähes kaksi minuuttia, vaikka tehotkin jäi tosi alas. Keskisyke vain 159. Vähän maratonsykkeitä korkeampi. Veri ei kierrä kunnolla reisissä. Jumia on. Ja hapottaa. Syödään ja levätään, sekä palautellaan kevyellä hölkällä tästä neljä päivää ennen ensiviikon määräviikkoa.


TALVIPERHEREITTIVERTAILU  -  ENNÄTYKSEN KEHITYS
(Vertailussa joka kerta alusta noin 9/10, eli täysin priimalla alustalla ei oo tullu vielä kokeiltua. Toki tämäkin ihan riittävän hyvä oli)


                                    2017                     2016                         2015

AIKA                        54:18                     56:15                         59:13
KESKISYKE              159                         162                          161

KILSA-AJAT

1                                 3:53                      4:15                           4:48
2                                 4:04                      4:15                           4:41
3                                 4:14                      4:23                           4:37
4                                 4:45                      4:43                           5:09
5                                 4:45                      4:41                           4:50
6                                 4:57                      5:03                           5:19
7                                 5:14                      5:08                           5:31
8                                 5:08                      5:16                           5:30
9                                 4:56                      5:10                           5:18
10                               4:35                      4:46                           4:50
11                               4:28                      4:39                           4:48


Matka n.11,8km.

 Onni Vähäaho, Nivalassa 6.12.2017

MARRASKUU 2017

                    Onnistuin luovimaan työkuviot pomoni siunaamana sillä tavoin, ettei tarvinnu kuin sen yheksän kertaa työvuoroa käyä tekemässä. Kiitos siitä BOSS´ille! :) -"Näitä enemmän niin ihmiset pelastuu" (Jope Ruonansuu).

                    Marraskuu oli ensimmäinen harjoittelu kuukausi sitten menneen kauden. Kuukausi onnistui nappiin. Pysyin terveenä ja olen nyt kuukauden viimeisenä päivänä sopivan rasittunut sekä fyysisesti, että henkisesti. Mistä sen sitten tietää? Siitä, että avainharjoitteissa joutuu jo hieman keskittyyn. Joutuu hieman pinnistelemään, jotta paketti pysyy tarkoituksenmukaisena, eli juoksu rentona ja hyvällä tekniikalla. Pientä perseen laskemista saattoi olla jo kenties tänään reippaassa juoksussa?

                   Usein vähemmälle huomiolle jäävä henkinen puoli on tuntunut myös olevan joinain hetkinä kipupisteen tietämillä. Pää on meinannut jäädä viime päivinä suttaan joihinkin asioihin, mutta olen toistaiseksi päässyt niistä eteenpäin ottamalla asiat käsittelyyn. Väsyneenä/rasittuneena monet asiat tapaavat paisua isoimmiksi kuin ovatkaan. Onneksi kaikki on suhteellista, eikä minun henkinen väsymys ole kovinkaan syvää luokkaa. Jos vaikka vertaa legendatarinoihin entisajan henkisistä lukkotiloista. Valovuoden päässä on ns. "entisen isännän tarinoista", jossa ukko ajoi akan ja perheen kuusen alle kerran kuussa. Ennen vanhaa on ihmisillä ollut aika alkeelliset eteenpäin meno konstit. Ukot on juoneet kirkasta ja muu perhe on ollu pahimmillaan navetan lämmössä turvassa ukkojen hulluuksilta. Ajat on "hieman" parantuneet, vaikka paljon nykymaailman suffeli meininkiä moititaankin.

                   Olen koittanut panostaa nukkumiseen nyt vapaapäivinä. Toissayönä 10h, viime yönä 9h. Sillä taktiikalla illalla nukkuun, että herään sitten uuteen päivään, kun silmät aukeaa. Ei siis mitään herätyksiä, ei aikatauluja. Ja hyvin on ehtinyt. Kannattaa kokeilla. Kyllä tämä maailma pyörii akselillaan, vaikka me joskus vähä levättäis pidempään. Kaikki kiire on itse aiheutettua.

                  MARRASKUU

Juoksua   562,4km  
Nousumetrejä  4092
Nopeaa kävelyä  7,1km
Harjoittelua   61h 37min 
Kuitenkin 7 TÄYTTÄ lepopäivää juoksusta!

                  Joulukuussa homma muuttuu jo sen vuoksi, että olen marraskuun 9 työpäivän sijaan töissä 16 päivänä. Vapaata toki edelleen muhkeat 15 päivää. Harjoittelumäärä hieman tippuu. En osaa sanoa miten paljon, sillä se riippuu osin tuntemuksista. Joulukuussa työ rytmittää enempi harjoittelua. Toisaalta kovan marraskuun jälkeen ei haittaa, vaikka harjoittelumäärä hieman tippuisi.

                 Se että ollaan vasta siirtymässä Joulukuun puolelle on rauhoittava ajatus. Joulukuun aikana yritän arvioida voima-arvojeni riittävyyttä suhteessa omaan tasooni ja kehitykseeni. Tarvittaessa otan esim. kahden viikon voimajakson jossain kohtaa, jolloin käyn puntilla ottamassa jalkoja, sekä keskivartaloa ja juoksen vain palauttavaa/perushölkkää siinä ohessa. Mutta katsotaan. Aikaa on, eikä vielä tarvi päättää mitään.

                Joulukuussa tulen tekemään ainakin kaksi testijuoksua. Katsotaan niitäkin sitten lähempänä. Pitää vielä miettiä mitä ne on. Yksi vaihtoehto olisi 10km mattojuoksu 1% nouskulmalla. Tämän vuoden tammikuun alussa, viime talven parhaassa terässä se meni aikaan 41:48. Viitteitä on, että nyt voisin olla omiin ennätyksiini verrattuna aika hyvässä kunnossa jo pienelläkin löysäyksellä. Pientä löysäystä kuitenkin on noin 3-4 viikon välein (2+1 tai 3+1 rytmillä, kova+kevyt mennään) ja pienet testijuoksut piristävät harjoittelua ja antavat askeleeseen oman hyvänsä jatkoa ajatellen.

               Toinen  vaihtoehto on, että juoksen ns. Vinnurvan perhereitin testimielessä tai Pyssymäen talviperhereitin. Katsotaan vähä tuota säätäkin ja mm. reitin kuntoa.

               Eli sangen mukavin ajatuksin kohti Joulukuuta. On mukavaa harjoitella, kun saa olla terveenä ja ympärillä on paljon hyviä ihmisiä.

ALAMÄKIJUOKSU TEKNIIKKAA MAAILMAN HUIPULTA

Onni Vähäaho, Nivalassa 30.11.2017      

65 PÄIVÄÄ KULUNUT - 179 PÄIVÄÄ JÄLJELLÄ

                        Kilpailukausi 2017 päättyi kohdaltani 65 päivää sitten. Pyssymäki Ultra Festival 2017 oli viimeinen kilpailu. 109km taistelua Iso-Sydänmaanreitillä kunnes kunto loppui. Mitä olen sen jälkeen tehnyt?


VKO 38    Kauden viimeinen kisa. 138km juoksua kaikkiaan

VKO 39    Lepäilyä. Kolme kevyttä lenkkeilypäivää.
                 Hölkkää yhteensä 47km

VKO 40    Hölkkäilyä fiiliksen mukaan. Yksi pidempi (35km)
                 lenkki. Yhteensä 80km juoksua.

VKO 41    100km perusviikko hyvällä rytmillä. Pieni testi mitä
                  kroppa sanoo.

VKO 42     Tarkoituksella "määrää" alas. 70km tosi kevyttä,
                 miinus lauantaina tosin hyvin sujuneet 3x3km vedot.

VKO 43    Maltillisella määrällä (84km) hyvä perusharjoittelu-
                viikko. Hyvältä alkaa tuntumaan. Alkaa janota
                 kovempaa harjoittelua.

VKO 44      Ensimmäinen määrä viikko. 139km. Tosi hyvä ja
                kehittävä viikko. Laadukas ja positiivinen 10km reipas
                 juoksu (4:38min/km avg.153 syke).
                 Lisäksi 80km erikoispitkä lenkki jossa yli 1000
                  nousumetriä

VKO  45    Palauttelua. Juoksua vain 66km. Kuitenkin
                   sisältäen 6x1km vedot 4:02min/km keskarilla.

VKO  46     Ensimmäinen isompi ja kovempi viikko.
                  Juoksua 188km, josta paljon mutaisilla soisilla
                 poluillakin. mm. pep57km reitin kierto.
                  Viikon päätteksi Nivaln polku ry harjoituskisa
                  omana pitkänä, helppona reippaana vaativalla
                  reitillä. 19,3km 5:10min/km avg.syke 154.

VKO 47     Toinen määräviikko perään. Nyt 137km.
                   Viikon alku ja loppupäässä määrän painopiste.
                   Hyvä ja vahva viikko. Viikon loppupuolella
                   mm. vertikaalitonni.


                   Tänään alkoi viikko 48. Askel on vähintään sopivan kevyt tilanteeseen nähden etenkin. Kävin tunnin hölkkäämässä kahtomatta kelloon. 11,4km, keskivauhti 5:31min/km, keskisyke 122. Vain niukasti alle 70% maksimista. Toki sisälsi x4 noin 100-300m mittaista rentoa vetoa.

                  Tosiaan, 179 päivää on aikaa vielä ensimmäiseen pääkisaan, NUTS karhunkierros 160km. Voi kuulostaa kevyeltä tavoitteelta, jos sanon, että tarkoitus on päästä maaliin. Se on ykköstavoite. Karhunkierros kisassa kuitenkin taivalletaan koko Karhunkierros edestakaisin. Eikös siinä ole arbeettia?

                  Onneksi on aikaa näin paljon. Täytyy koittaa onnistua löytämään oikea polku harjoittelussa. Oon tyytyväinen ensimmäiseen 65 päivään. Katsotaan taas jonkun ajan päästä, mitä olen saanut aikaiseksi. Tässä nyt vähän koontia. Mukava, jos tulisi kommenttia. Herkästi sitä sokeutuu omiin kiemuroihin, joten aina erilaiset mielipiteet ja kommentit ovat tervetulleita.


Ps.   Kommenttikenttään voisi myös kertoa, jos olet kiinnostunut juoksukoulusta. Meidän yhdistyksellä on tarkoitus auttaa sinua alkuun juoksuharrastuksessa, ja miksei vaikka vain saamaan uutta innostusta jo ennestään tuttuun harrastukseen nimeltä juoksu. 
       Mitä sinä haluaisit mahdolliselta juoksukoululta? Minulla ja yhdistyksellämme olisi paljon intoa ja halua tuoda omia ajatuksiamme juoksusta sinun käyttöösi. Olisitko innostunut? Ajankohdaksi olemme kaavailleet jotain helmi ja huhtikuun väliltä.

Onni Vähäaho, Nivalassa 27.11.2017

USKOTKO VANHAAN VAI AJATTELETKO ITSE?

                     Maailmassa on paljon valmiiksi ajateltua. On uskoja, on totuuksia, on tapoja, on tyylejä, on koulukuntia jne. On valmiita pusseja mistä ottaa se mikä myy sinulle. Ihmisillä on taipumusta mennä niin kuin on aina menty. Toisinajattelijat ovat vähissä. Heidän ylleen lankeaa vielä pahimmillaan hulluuden leima, joka ei taida olla kovinkaan tavatonta. Uusia malleja vieroksutaan töissä ja vapaa-ajalla. Pelätään uuteen oppimista. Ollaan ihmiskuntaa, joka on kasvanut johonkin valmiiseen.

                    Yksi tällainen osa-alue on kestävyysurheilu ajattelu/malli. Suomessa valitsee lähes uskonomainen kannatus 80% kevyttä, 10-15% reipasta ja 5-10% kovaa malli. Sitä otetaan käyttöön ja sitä jaetaan. Olen itsekin ollut tuossa uskossa ja olen yhä, mutta varauksin.

                    Mielenkiintoista aina eriäviä asioita esitettäessä näistä lähes uskonnollisista ”totuuksista” on se epäilevä – ”siinähän kokeilet” – tai jopa hyökkäävä asenne ja voimakas puolustaminen vanhaa tapaa kohtaan. Tämähän on sama genre, joka toistuu myös mm. työelämässä. Uutta epäillään ja väheksytään, pidetään poikkeuksena, jos se jollakin/jossakin toimii. Sama on kestävyysurheilussa – on poikkeuksia; Ansio, Simpanen ja Valido. Kuka, Valido?

                    Moni asia muuttaa ajattelua vasta, kun tullaan ohi oikealta ja vasemmalta - jos sittenkään. Se on kuin olisi tsunamin kourissa ja kiivennyt sähköpaalun nokkaan ja olisi vain pakko myöntää, ettei jalkanopeus riittänyt. Asia vyöryy syliin. Näin on hieman jo käynyt kestävyysurheilussakin. Korkeammalta lauletaan jo uutta virttä, kun me vanha koulukunta messutaan vanhaa, väsynyttä totuutta. -"Poikkeuksia". Näin olen kuullut sanottavan. Olen sensijaan alkanut ajattelemaan itse. Onko kaikki vain poikkeuden ansiota?

                   Ex-jalkapalloilijat ovat tulleet ryminällä kestävyysurheilun huipulle. Heistä nimekkäin on Juuso Simpanen, joka voitti tänä vuonna Ultra Trail Tour Finlandin. Juoksi viime keväänä mm. neljänä viikkona peräkkäin n.240km/viikko. Juuso ei ole pelännyt harjoitella kovaa ja myös tehokkaasti. Juuso on myös vegaani. Ja ajattelemista voi uudistaa myös ravinnon puolella. Hirvimiehistä vegaaneiksi on matkaa. Useammat heivaavat tuonkin sanan "huuhaana", uskaltamatta ottaa selvää.

                  Uusimpana läpimurtona voidaan puhua Toni ”Don” Validosta, joka paransi viikko sitten 10km ennätystään kertaheitolla päälle 37minuutin ajasta 34:10min tasolle. Ja mitä siinä, mies jututti kisan aikana eri ryhmäläisiä, ja siirtyi ryhmä, ryhmältä kohti kärkeä. Ja juoksi toisen puolikkaan reilu puoli minuuttia ensimmäistä nopeammin. Ja hänen harjoitteluaan seuranneena, voin sanoa hänen asuneen paljon ns. "kielletyllä keskialueella" ja rönsyilly harjoittelussaan. Kovat lenkit ovat toistuneet uskomattomalla rekvensillä.Valido on myös vegaani. Ups!

                    Ajatellaanpa mitä on jalkapallon harjoittelu. Paljon spurtteja ja kovia tehoja. Olenko aivan hukassa? Paljon peliä, pienpelejä, jossa syke hakkaa? Mikähän lie tehosuhde? Tästä maailmasta meille on siirtynyt harrastajia lajiimme ja saa näyttämään uskonnolliset mittasuhteet saaneet systeemimme vanhentuneilta. Ei pidä närkästyä. Onhan niillä hyviä tuloksia tullut, mutta onko pakko sulkea silmät? Onko pakko aina ohittaa uudet innovaatiot toteamalla, että se on ”poikkeus” tai ”on vain yksi sellainen” tms. Voiko vain herätä ajattelemaan itse?

                    En tarkoita, etteikö vanhassa 80-15-5 systeemissä olisi paljon hyvääkin, mutta pitää rohjeta kokeilla myös uusia innovaatioita. Vanhassa systeemissä on varmasti paljon myös sitä mitä on uudessa, enkä näe seuraavassa ”totuudessa” tarvetta muutosta siihen: -”Ensin täytyy harjoitella, että jaksaa harjoitella”. Tuo pitänee edelleen paikkaansa. Mutta ei hakata mitään kiveen. Muistetaan, että maailma ei ole pysähdyksissä. Se menee eteenpäin. Älä jää poteroon. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 22.11.2017