IHMISEN TEHTÄVÄ

             Mihin olet menossa? Missä olet nyt ja mihin sinun piti mennä? Mikä sinusta piti tulla ja miksi? Koko elämä on matka jonnekkin. Aika usein se alkaa pitkästä opiskelusta, jotta saisi hyvän työpaikan. Työn, jotta voisi maksaa lähes koko työikäisyyden kestävän asuntolainan ja kenties muitakin lainoja (auto..mökki).. On tehtävä töitä, jotta saa maksettua velan, jonka otti asuntoa varten. Ylimääräinen aika on kortilla, koska on oltava töissä, tehtävä pakolliset kotityöt ja hoitaa perhe-elämä, jos onnistuu sen kaikessa puristuksessa kasassa pitämään. On raadettava, koska on se velka. Ja jotkut vielä keräävät varoja eläkkeelle, jotta saavat olla vielä hieman tiukemmalla elämänsä parhaat vuodet. Ne vuodet, jolloin olet työikäinen. 

           Miehen keskimääräinen elinikä on tällä hetkellä noin 78 vuotta, naisen 84. Pääsemme noin 65-66 vuotiaana eläkkeelle. Kun pääset töistä eläkkeelle sinulla on noin 15% elinikää jäljellä. Haluatko raataa kiireessä elämästäsi suurimman osan, jotta saat ehkä käyttöösi enempi rahaa ja materiaalia eläkkeelle? Kenties ilman muistia, ilman terveyttä, vain näennäistä elossa olemista varten.

            On vaihtoehtoja, mutta harva uskaltaa keventää. Ihmiset toimii kuin muurahaiset. Kantavat ryötti vie sitä kortta, kuten kaikki muutkin - etten sanoisi kuten kusiaiset. Protokola; Opiskele, aherra ja maksa. Entäs jos vähän vähemmän olisi enemmän? Siis aikaa. Omaa aikaa, ja aikaa läheisille. Monet eivät pärjää vähemmällä työllä. Enkä tarkoita rahaa vaan heitä itseään. Ei saada päiviä mielekkäästi täytettyä. En moiti, mutta minulle 24 tuntia tuntuu vähältä. Enkä käy täyttä aikaa töissä. Mutta minulla on aikaa enemmän. Itselle ja läheisille. Ei ole hienoa taloa, mutta ei mahdottomasti velkaakaan.

           Entäs miten pärjäät eläkkeellä kaiken vapaa-aikasi kanssa, jos et pärjää sen kanssa työikäisenä? Oletko raatanut läpi elämän päästäksesi eläkkeelle ja käydessäsi töissä, kun et osaa vain olla kuitenkaan? Olet ollut hyvä renki pankille, mutta huono isäntä tai emäntä itsellesi. Monilla menee eläkkeellä alkoholin kanssa läträämiseen. En ole yllättynyt, sillä kaikki alkaa mennä vinoon jo varhain. Ei osata olla muuta kuin tehdä, mennä ja maksaa.

           Ihmiset ovat elänneet aika pitkään jo työlle ja kiireelle. Onko tulossa muutosta? Vai onko ihminen viisaimmillaan aivot narikassa menevä suorittaja? Jotenkin kiireettömänä elämästä nautiskelijana kovasti ihmettelen ihmiskuntamme eloa. Oletko sinä koskaan pysähtynyt miettimään miksi täällä ollaan ja miksi haluaisit täällä olla? Töitä, kiirettä ja velkaa, sekä niukasti vapaa-aikaa?

Elämää katsellen ja osittaista työaikaa tehden,

Onni Vähäaho, Nivalassa 15.3.2019

IRRONNUT KÖYSI

              Olen ollut aina mitä suuremmissa määrin on-off -ihminen. Siksi odotin hieman jännänä tätä vuotta. Olinhan päättänyt lopettaa tavoitteellisen harjoittelun. Beatlesin biisin mukaan: "Let it be". Odotin, jopa hyväksyinkin sen mielessäni, että saakohan juoksu mennä talven lumisateissa, tuulessa, joidenkin muiden jalkoihin. Olin irroittanut köyteni. Se vaappui omaan tahtiin. Juoksu oli omillaan. En olisi enää pakottamassa. Jatkossa vain luontaiset mieliteot ulkoilun osalta saisivat sanella päiväni.

              Päätöksen jälkeen tunsin itseni paljon, paljon kevyemmäksi. Puntari ei ole ollut tosin samaa mieltä, mutta ajatuksiltani. Toki ne eivät ole enää vuosiin raskaat olleetkaan, mutta tämä keveys oli jotain sanomattoman miellyttävää. Olen myös huomannut ulkoilevani jopa ajallisesti enemmän kuin vaikkapa viime vuonna. Eikä juokseminenkaan ole kokonaan loppunut, vaikka se on melkein puolella vähentynyt viime vuoteen verraten. Enkä osaa sanoa mihin suuntaan se on menossa, koska minulla ei ole mitään suunnitelmia mistään. Kaikki tapahtuu pääasiassa vasta aamukahvia juodessa. Joskus olen erehtynyt jopa edellisenä iltana miettimään, mitä sitä haluaisi huomenna kenties tehdä. Usein se on aamukahvilla vielä muuttunut erilaiseen. Olen mennyt täysin mieleni mukaan.

              Isoin asia mikä on tässä uudessa otteessani muuttunut edellisiin vuosiin on monipuolisen liikkumisen lisäksi tuoreemmat jalat. Ilmeisesti vähemmät juoksukilsat tekee sen, että jalat on lähes kaiken aikaa vähintään aika hyvän tuntuiset. Yksi syy on myös se, että olen tehnyt aikaisempia vuosia vähemmän kovempi tehoisia vauhtikestävyysharjoituksia. Usein kiva ulkoilu on voittanut räkäposkella liikkumisen vaihtoehdon. Ehkä irronnut otteeni alkaa näkymään hieman myöhemmin tai sitten vähemmän on enemmän. Kaikki vain hauskaa spekulaatiota, jolla ei sinänsä ole mihinkään mitään merkitystä.

             Juoksin eilen siis lumipolkumaratonin. Tuosta toki liki puolet metsäautoteitä. Edellisenä päivänä tehty neljän tunnin lumikenkäily tuntui hieman lihasten suppeutena, mutta jaksoin hyvin läpsytellä tuon maratonin, kun kyllästymisen tullen hieman nostin lopussa vauhtia. Henkisesti nuo on hieman hankalia, kun on tehnyt pääasiassa kaikki ulkoilut oman kivan olon puitteissa. Ja nuissa tuollaisissa lumipolkumaratoneissa joutuu kyllä jo vähän henkisesti itseään patistaan. Eli henkisesti meni kyllä tuo lenkki harjoittelun puolelle. Hieman se ahdisti mieltä, mutta toki, jos haluan nauttia tämän vuoden molemmat polkutapahtumat loppuun asti, joutuu niissä aivan varmasti myös "kivan" ulkopuolelle. KK166km ja PUF171km.

              Kiva yllätys oli kuitenkin, ettei tänään eilinen maraton juurikaan tuntunut jaloissa. Ehkä tosiaan pohjaa on alkanut kertymään. Kuten tyyliini kuuluu, jaan yleensä kiitosta julkisesti ihmisten ollessa vielä elossa. Kiitos Koskisen Pasille juoksuajatuksistasi! Pasi joskus harrastukseni alkuvuosina kannusti minua laskemaan tehoja ja viime syksynä sanoi, että "-etköhän sinä ala jo kestään kovempiakin tehoja juoksuharjoittelussa". Sinänsä en koe harjoitelleeni, mutta olen datat tallentanut ja jaotellut tilasto näkökulma innnostukseni vuoksi. Ja selvästi on tosiaan jalat kestäneet paremmin "juoksuharjoittelua", vaikka on siellä välillä oltu kynnysten välissäkin - lähinnä vertikaalireeneissä. Kannustan kiittämään kanssa-ihmisiä heidän ollessa vielä hengissä.

              Kävin tänään hiihtämässä aamulla parisen tuntia (25,6km/1h59min)  pertsaa kelkkareitillä ja pääosin Pyssymäen latuverkostossa. Juosten siirtymät. Reipas kilsa suuntaansa. Ilma oli kuin morsian ja tunnelma hyvä senkin vuoksi, ettei edellisen päivän polkumaraton tuntunut jaloissa. Vaikka köysi on irronnut, on nämä silti kivoja merkkejä, kun intoa on silti jaksaa jopa maaliin asti tämän vuoden polkutapahtumissa. Nämä ovat omalla tavallaan jaksamisen barometrejä.

              Illaksi oli sovittuna Hovin (HOckey VI lle) kanssa Vinnurvan perhereitti. Olin seurannut Stravasta Villen lenkkejä ja ajattelin sen olevan sopiva palauttava, jopa huoltava lenkki. En arvannutkaan, että Hovi innostuisi hyökkäämään oman reitin ennätyksensä (reilut 43min) kimppuun. Mitään päiväunia ei beesissä juostessa kerennyt ottaa, sillä piti keskittyä pysyäkseen tarpeeksi focuksessa. Siitä tuli lopulta hieman loppua kohden kiihtynyt perusjuoksu. 7km 5:40min/km. Ja aika 39:46. Eli Hovi paransi enkkaansa neljä minuuttia. No veri se kiersi tuossakin, joten aivan oli tuokin hyvä jumppa, vaikka ajateltua kovempi. Kiitos, Ville!

              Ihan miehekäs palauttelupäivä. Huomenna hieronta, joten vois pitää sen viikon vapaapäivän tällä viikolla huomenna. Jokohan sitä ens viikolla kokeilis jotain vähän reippaampaa juoksua? Vai vetääkö veri taas "vain" kivaan ulkoilemiseen. Aika näyttää. Aamukahveilla nuo asiat selviävät. Aikanaan.

               LOPUKSI - NIVALALAISTA MUSSIIKKIA

Onni Vähäaho, Nivalassa 13.3.2019

PERHEREITTI MARATON

             Viimeksi viime vuoden huhtikuun alussa olin juossut vastaavan maraton matkan talviperhereitillä. Datat: Strava ja Garmin. Tuli tälle päivälle hieman pidempi lenkki ajatus mieleen jostain syystä niin ajattelin vetää talviperhereitillä maratonin, kun en vihtiny (laiskuus) nyt lähtä uppuroimaan etulenkin umpihankeen.

            Talvisella metsäpolullahan on aina rattosaa viettää aurinkoista päivää. Polun pohja oli eiliseltä lumikenkäilyltä tiedossa: pohja kova, mutta polun päällä 2-5cm irtolunta, joka tulisi suttaamaan askeleen alla. Kelkkareitti oli ajettu uuden lumen jälkeen lanalla, joten se oli tosi raskas. Aluksi ihan soosia, mutta jonkusen kelkan mentyä jälkeen jo kohtuullinen. Ilma oli joka tapauksessa kuin morsian, jos polku oli hieman raskas ja hidas.

           Kiersin kolme kertaa talviperhereitin Pyssymäeltä ja kerran Vinnurvasta. Vinnurvan perhereitin kiersin ensimmäisen Pyssymäeltä lähteneen kierroksen lomassa. Kokonaismatkaa kertyi aika tarkalleen maratonin verran (42,4km) ja aikaa päivän retkeen meni 4h 29min. Keskisyke oli 126(71%). Keskivauhti 6:21min/km. Sellainen retkipäivä tänään.

          Pieni tiedote: Super PEP 2019 tapahtuman ultramatkoille olevien paikkojen tilanne:

57km jäljellä vielä 49 paikkaa ja 171km matkalle 23 paikkaa. Eilen tuli ilmoittautumisia Porin suunnalta. Varaa paikkasi elokuun polkutapahtumaan Pyssymäelle. Matka valikoimaa piisaa. Tutustu ja ilmoittaudu TÄÄLLÄ.

         Super PEP 2019 tapahtumaan tulee paljon jännää tekemistä ja seurattavaa mm. lapsille puuharataa, Tenhunsen Miika palkintojen jakajana, 57km reittiennätysten haltijat mukana jälleen tänä vuonna, kuten myös polkujuoksukenkiä esittelemässä niin ikään viime vuoden tapaan HOKA ONE ONE asiantuntija, Ismo Eskelinen!!! 

 57KM reittiennätysten haltijat: Jaakko Eskelinen ja Mia Tuoriniemi

            ISMO ESKELINEN HOKA ONE ONE



Onni Vähäaho, Nivalassa 12.3.2019

CROSBY 1200 PISTEESEEN

              Sidney Crosby, 31, Pittsburgh Penguins, saavutti eilen aamulla Suomen aikaa 1200 tehopoisteen rajan NHL:n runkosarjassa. Yli sata vuotta (26.11.1917) sitten alkaneessa liigassa on koko sen historian aikana saavuttanut 1200 runkosarjapisteen rajan 48 pelaajaa. Alex Ovechkin, 33, Washington Capitals, on tulossa joukkoon, sillä hänellä on nyt 1069 ottelussa, 1199 pistettä.

            Crosby tarvitsi 1200 pisteeseen vain 927 ottelua. Se on 11:sta vähiten koko liigan historiassa. Crosbyn saldo on nyt: 927 ottelua ja 1202 (441+761) pistettä. Samalla Crosbysta tuli ensimmäinen 2000-luvulla uransa aloittanut pelaaja, joka saavuttaa ko. rajapyykin. Crosby aloitti uran syksyllä 2005.

Crosby saalisti merkkipaalupelissään kolme tehopistettä (1+2) 

NOPEIMMIN 1200 NHL -PISTETTÄ SAAVUTTANEET PELAAJAT

1. Wayne Gretzky        504 ottelua
2. Mario Lemieux        593 ottelua
3. Phil Esposito            872 ottelua
4. Marcel Dionne         878 ottelua
5. Steve Yzerman         897 ottelua
6. Guy Lafleur             899 ottelua
7. Peter Stastny            912 ottelua
8. Bryan Trottier          914 ottelua
9. Jaromir Jagr             917 ottelua
10. Jari Kurri                918 ottelua
11. Sidney Crosby        927 ottelua

Onni Vähäaho, Nivalassa 7.3.2019

MUTTIHIIHTO 2019

              Paikallisiin perinnetapahtumiin kuuluva Muttihiihtokin tuli eilen korkattua. Menneen viikon uusi talven näytös lumisateineen oli tehnyt ladut erittäin upeannäköisiksi visuaalisesti. Kuin postimerkistä: puhdasta valkoista lunta ja upeat lumiset puut, sekä rauhoittava maisema muutoinkin. Mukana oli sillä tavalla optista harhaa, että monin paikoin uusi lumi teki kelistä aika hitaan, mutta runkomatka (28km) oli toki niin lyhyt tässä retkihiihdossa, ettei hitaampi keli haitannut. Ja olihan siellä aina paikka paikoin luistoakin - kunnes taas tökkäsi uuteen lumeen.

              Paikalla ja reitillä näkyi paljon, paljon tuttuja. Aprikoitiin, jotta oliko peräti puolet nivalaisia. Oomma vähän hörhöjä liikkuun ja ollaan herkästi huudeilla, kun jotain liikunnallista on tarjolla. Pelipaikoille mentiin Jonte-Costa-Konden (JCK) jousilla. Neljä hersyvästi nauravaa miestä. Sieltä tuli kuskilta sellaista läppää, että jopa sai nauraa. Kiitos, mutta ne eivät ole aivan julkaisukelpoisia. Miesten juttuja. Phyi!!! Autokunnassa oli siis kuskin ja minun lisäksi tietysti Mehtälän veljekset. Tyynejä, päättäväisiä atleetteja, joista huokuu tahto edistyä. Intohimoa on aina hieno seurata.

              Aloimmekin sivakoimaan hieman ennen kello kymmentä Sievin urheilukentältä kohti hieman peräti kumpuilevaa Louekallion seutua. Mehupiste oli kuulemma siirretty kauemmas. Itse en sitä hoksannut, kun olin eka kertaa tällä reitillä. Eka pistettä lähestyessä kaartoi alueen kirkkain hiihtotähti, nuorten MM-kävijä, Miska Poikkimäki vastaan. Tyylikkäänä nuorena tähtiurheilijana kaartoi meidän mukaan ja jutusteli muutaman sanasen. Hyviä ja tervepäisiä tyyppejä nämä nuoret urheilijatähdet. Olipa mukava törmätä. Miska jatkoi siitä Sievin Ashton Eatonin kanssa matkaa. Siinä oli Sievin ladut täynnä ruutia, kun poikien hahmot loittoni minun jäädessäni Mehtä-Maken kanssa mehustelemaan mehupisteelle. Otinpa yhden näkkärinkin, kun kerran niitä oli tarjolla.

             JCK ja Eki olivat jääneet juomatauon verran  ja me jatkettiinkin Maken kanssa hänen vetäessään iisiä hömppää. Pojat ei silti innostunut puskuriin vaan jäivät latomaan hieman taaempana. Jälestäpäin selvisi, että miehekkäin sykkein :)

             Kääntöpaikalle tullessa panin merkille, että täällä päässä on jopa hieman mäkeä. Jokunen hiihtäjä lappasi ohi tasaisesti koko menomatkan. Eipä ihme, sillä jälestäpäin katoin, että minun menomatkan keskisyke oli 102! Eli ihan seisoskelua. Vähän yli 11km/h. Mutta kaikki muuttui kuitenkin näköjään kääntöpaikalla, tai itseasiassa sen jälkeen. Mehut ja näkkärit vedettin rauhassa, mutta Maken katseessa oli jo pala "Smirnovia". Mietin, että mitähän miehellä mielessä.

            Lähdettiin takaspäin. Make: No-niin. 14,4km on tultu peekoota, joten vedetäänpä nyt sitten veekoo ykköstä. Ne olivat viimeiset sanat reiluun kymmeneen kilometriin. En oikein tiennyt mitä maakuntaviesti ykkösjoukkueemme jäsenen veekoo ykkönen on. Lähdin varovaisesti pumppaan itsekin vauhtia. Eroa näytti tulevan tasaisen maltillisesti. Vielä parin kilsan jälkeen näytti minun sukselle paremmin passaavissa kohdin, että imaisen noin 20 sekunnin eron kiinni. Mutta kyllä se Maken selkä vaan loitoni sekunti, sekunnilta. Ihan ei itekkään mitään ool-innejä vihtiny peliin laittaa, kun ei tiennyt miten pitkästi on tarkoitus mennä veekoo ykköstä.

           JCK ja Eki tulivat aika pian siinä vastaan. Siinä kohdin syötettiin hyvää kyytiä vastamaahan. Isoimmassa loivassa mäessä hetkeä myöhemmin oli ruuhkaa ja hieman huvitti Maken letkan ohitus, mutta kohtapa olin itekki samassa "tukossa". Ja eikun Kläebo juoksulla lähes täysillä perinteisen letkan ja vapaan letkan välistä ykkösenä mäen päälle. Nyt oli hupi ylimmillään! Harmi vaan, että alamäessä oli ladulla uutta lunta ja joutui lykkiin myös alaspäin. Tehokasta.

           Aina siellä täällä Maken selkä vilahti. 30 sekkaa ja kohta minsa. Sitten tulikin juomapiste. Siellä oli myös Nivala-lehden toimittaja, eikä keskustelusta meinannut tulla mitään, kun olin sen verran hengästynyt. Make lähti kun sain mehun. Hitsi, se jatkaa syöttöä. Vajaa minsa lähdin Maken perään. Ei luistoa, ei toivoa. Jotenkin muistelin, että mennessä tässä luisti paremmin. Make oli lopulta tienylityksessä oottelemassa. Kukaan ei tullut ohi tuon veekoo ykkösen aikana, se pikanttina huomiona. Siitä sitten jatkettiin loppuverkkaa yhdessä puruvitosella, joka hiihettiin tuon muttimatkan päälle. Rapiat 32km hiihtoa.

          Vaihdettuamme kuivat päälle tuli kohta JCK ja Ekikin perille. Olipahan hieno reissu taas. Kiva oli tuo pikku pätkä vähän reilumpaakin menoa nihkeällä kelillä. Ihan kivasti mäkisillä paikoillakin alle nelosen kilsaa paikoin. Mämmissä on taikaa selvästi.

          Paluumatkalle kyselin - ja Makelta jo ladulla - että mikä on iltareeni. Aika tyhjiä katseita. Ne ois kuulemma sohvalla. Ite kävin iltasella jalotteleen teillä ja poluilla rohki 27 kilsaa. Kiva oli saaja enempi jaloillekin hommia hiihon perään.

            Hyvä liikunta päivä. Yli viisi tuntia. Kyllä uni maistui lopulta pääni laitettua tyynyyn.


         Tällä viikolla tuleekin sitten liikuntaa tosi vähän, kun täytyy käyä töissä kuutena päivänä. Mutta voi tehä hyvääkin, sillä menneellä viikolla tuli ulkoiltua liki 17 tuntia. Ja jopa eka yli 100km juoksuviikkokin kaiken lisäksi eka kerran sitten viime vuoden viikon numeron 48 jälkeen. Iso muutos on siis minun liikkumisjaossa tapahtunut tuon viikon 48 jälkeen. Ja varmaan tulee lumiliikuntaa harrastettuakin niin kauan kuin kelejä piisaa. Ja ensi syksynä on tarkoitus olla ahkerammin tuossa marraskuun tienoilla jo ensilumen ladulla. Ehtis pidemmästi nauttia hiihto-ulkoilusta.


Onni Vähäaho, Nivalassa 4.3.2019

SEEFELD 2019

             1985 vuoden Seefeldin MM-kisoista muistan joitakin kohtia. Ylen "Aikakone" on uponnut. Voittihan Kari Härkönen miesten 15km hiihdon vähintäänkin omintakaisella luistelutekniikalla. Jo silloin oli viitteitä lajin kehittymisestä. Andy Grunenfelder taitoi tanssin suksilla jo varhain. Sveitsiläinen kiharatukka näytti paikalliselta karaoke tähdeltä, mutta soitti sävelensä suksilla.

             Kilpaurheilussa ajat ovat muuttuneet, mutta Seefeldissä olemme nähneet joitain välähdyksistä entisistä ajoista. Osa syynsä on Seefeldissä itsessään, sillä luonto pakkaa säilymään, jollei vedetä metsiä sileiksi. En heti muista lähihistoriasta MM-kisoja, jossa kisaajat ovat puikahtaneet jännittävän odotusajan jälkeen tv-kameroiden läähättävien katseiden alle. Kellä lipsuu, kuka näyttää valmiilta. Se kiehtoo aina. Seefeldissä on saatu nauttia tästä harvinaisuudesta. Kiitos.

              Koko kansan kultapoika, Iivo Niskanen, on vienyt kenties voitontahtonsa aivan omille leveleilleen. Tuore pronssimitalisti nieleskeli pettymystä aatamin omenan tehdessä tivoliliikettä edestakaisin. Missä on kohtuus? Jos urheilija on niin pettynyt kuin Iivo oli, pitääkö kotkien lentää heti haaskalle? Olkoon vaikka pronssi, mutta jos on pettynyt niin on. Antakaa Iivon nuolla haavoja. Muuten Iivon luutu ei puhdistu ja asiaa on enemmän psykologille kuin huoltokopille.

              Tätä kirjoittaessani on vielä lauantai ja sunnuntai kisaamatta. Mikä oli mielestäni kisojen koomisin tapaus?  Utsjugovin ja Kläebon kukkopoika otatus? Ei, se oli aivan jotain liiankin ajattelematonta, ehkä. Se oli perjantain miesten viestihiihdon viimeinen osuus ja Perttu Hyvärisen ja ranskalaisen Jouven "taistelu" pronssista. Hyvärinen hiihti räkä poskella aivan naamat ja Jouve kaiken aikaa Hyvärisen takana tyynen oloisesti nenähengityksellä arskat päässä. Sitten tapahtui sinetti: Hyvärinen päättää katsoa taaksensa! Etten sanoisi pienimuotoinen virhe. Hyvärinen näkee tyynesti nenän kautta hengittävät ranskalaisen. Ehkei Hyvärisen tullut ajatelleeksi, että kenties samalla Jouve näkee myös hänen naaman? Pokka meni katsojalta, minulta. Kisa oli käytännössä ohi tuolla vilkaisulla.

              Jään odottamaan uusia Seefeldin kisoja, sillä olivathan nämä upeat. Eikä vähiten sen vuoksi, että taas saatiin kiinni muutama petturi lisää. Liian sinisilmäinen ei tässäkään asiassa saa olla, sillä niinhän on käynyt joskus Suomellekin omissa kotikisoissaan. Tuli hiukan mieleen, että onko yksi syy kotikisojen paineet? Olkoon miten on, mutta onhan tuo karmaisevaa touhua. Joo, voi voittaa, kun oikein douppaa, mutta entäs sitte? Elämää on urheilu-uran jälkeenkin. Tai sitten ei. Siitäkin on liiankin karvaita esimerkkejä.

   Onni Vähäaho, Nivalassa 2.3.2019     

HELMIKUUN 2019 ULKOILUT

                  Helmikuu menee perinteisesti nopeasti. Päivät pitenee ja onhan siinä pari päivää vähemmän ihan konkreettisestikin. Ulkoilua olisi tullut hieman enemmänkin, jollen olisi kuun alkupuolella lentänyt pyörän selästä jäiselle/kovalle tielle työmatkalla. Se ja 32 vuoden tauon jälkeen hiihdon uudelleen virittely vetivät yläkropan lihakset turhan hankalaan jamaan, joten hiihtokerrat jäi ajateltua vähemmäksi. On ollu pakko vähän passata, vaikka halua olis. Ulkoilu on niin kivaa. Kai se vähän sairauden puolelle menee sekin. Mutta onkai niitä huonompiakin pakkomielteitä?


                               HELMIKUU        VUOSI 2019 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit           52h                        113,5h
Juoksu                   202,7km                 505,3km
Hiihto                     163,9km                315,5km
Lumikenkäily         81,4km                  146,1km
Kävely                         0km                      2,7km
Pyöräily                       4km                         4km

Nousumetrit           3872m                      9607m


                  Koska olen kiinnostunut tilastoista ja numeroista niin Helmikuun ulkoilujen keskiteho oli 122 keskisykkeellä. Se on noin 69% maksimista. Tunne vastaa aika hyvin tuota, sillä kuukausi tuntui enempi retkeilypainotteiselta. Eikä siellä kovin montaa tehokkaampaa lenkkiä ollutkaan. Varmaan nuo aerobisen kynnyksen yläpuolella tehdyt mäkireenit matolla olivat parhaimpia "tehoharjoituksia", vaikka niissäkin tunne oli varsin maltillinen.


               Pidempään blogiani seuranneet muistanevat varmaan minun aikaisemmat vuodet, jolloin olin jo tavanomaisesti maaliskuun alkupäivinä 1000 juoksukilsassa, kerran jopa helmikuun puolella. Nyt monipuolistuneen ulkoilun ansiosta liikuntatunnit ovat jakautuneet useampiin aktiviteetteihin. Mielenkiintoista kyllä, olen liikkunut 13,5h enemmän tammi-helmikuussa kuin viime vuonna. Toki tällainen kevyt chillailu ei rasita samalla tavalla kuin määrätietoinen harjoittelu. Harjoitellessa olin tietysti jatkuvasti paljon, paljon tiukemmalla, kun nyt tämä on oikeasti pääasiassa mukavaa nautiskelua, luonnosta ja liikkumisesta nauttien.


 Iloista maaliskuuta kaikille ja terveyttä ennen kaikkea!

Onni Vähäaho, Nivalassa 28.2.2019

KEVÄT TOI

            Kevät toi, kevät toi muurarin - kevät toi, kevät toi maalarin... Laulu alkaa iloisen oloisesti, mutta pinnoille tarttuu laulun edetessä monelaista. Ajat on muuttuneet rohkean raikkaasti tähän päivään, joka ei ole silti ollenkaan pois menneiltä klassikoilta. Klassikot kertoo mistä tähän on tultu. Tietysti näkymä on kuin kahden jylhän vuoren laki. Väliin jäävän rotkon elämä jää hieman mysteeriksi.

           Aamulla oli käyty aamu -tv:ssä läpi 50 vuotista telvisiossa esitettyä sää osuuden historiaa. Melkoinen kehitys ja myllerrys on tapahtunut 50 vuoden aikana. Vielä 80-luvulla sääkartoilla oli irrotettavat / siirrettävät (osin tippuvatkin) sää merkit. Vesisade vaihdettiin manuaalisti räntäsateeseen ja toisinpäin. Säämalleja tuli yksi kappale noin viiden kilometrin korkeudesta Ylen sääohjelmien alkutaipaleen metereologeille, kuten ohjelmassa kunniavieraana olleelle Martti Mäkelälle. Vieressä istunut Joonas Koskela, 50 vuotta Marttia nuorempi, kertoi tänäpäivänä säämalleja tulevan koko ilmakehän alueelta noin 0-10km väliltä noin 90 kappaletta. Säämallejen päivitysväli oli Martin aikana kolme tuntia, tänään kymmenen minuuttia.

            Kaikki asiat eivät kehity ihan yhtä nopeasti. Tai ei ainakaan maalikon silmään. Yksi niistä näyttää olevan eduskunta. Se kestää kuin Daruden Sandström jäähalleissa. Olkoonkin, että tuhkakupit on saatu pois ja sisällä ei tupakoida. Ajatus sadasta kansanedustajasta kahden sadan sijaan kuulostaisi tehostamiselta. Nyt kaksi sataa edustajaa on hämmentänyt saman kauhan varressa läpi vuosikymmenten yhden Suomen suurimman suojatyöpaikan uumenissa. Päätöksiä jarruttaa politiikka ja ehkä liian monet kädet kauhan varressa. Valtapeli. Ei nopeasti tule mieleen mitään muuta työpaikkaa, jossa kaikki muut paitsi itse asia ovat niin isossa roolissa.

           Mikä näyttää hyvältä? Kauneus on katsojan silmissä. Silti on joitain oletuksia tai sitten ne vain ovat omiani. Usein ruskettunut iho mielletään paremmannäköiseksi kuin kalpea iho. Ruskeampaa pintaa haetaan usein terveyden uhallakin, vaikka aikakausi on hyvinkin terveyshakuista lähes kaikella muulla tavalla. Eikä ruskea värinä ole kivannäköistä kaikkialla. Brutaalimmat esimerkit voi jättää, mutta hankikin on valkoisena paremmannäköinen kuin ruskeana. Väri on toisaalla eri tuntuinen aivojen syvimmissä sopukoissa.

           Kevät tuskin tuo uutta SOTE:a, mutta meidän Iso-Sydänmaanreitti alkaa näyttää jo paikoin kovin keväiseltä, vaikka edelleen enimmillään on noin puolimetriä lunta aukkopaikoilla.

 

                                Kuva: Tuomo Junttila

          Ensi kesän niin sanotun perusmatkan (171km) osallistujalistalla on tällä hetkellä kaksi osallistujaa. 

 Tommi Sulader(kuvassa oikealla), Helsinki ja minä.

             Mikäli kisa pidetään, täytyy listoilla olla 1.kesäkuuta mennessä vähintään viisi osallistujaa. Toivon tässä lopuksi, että kertoisit minulle vihiä, jos olet aikeissa tulla Super PEP 2019 tapahtuman perusmatkalle. On aina parempi, jos asiat varmistuvat aikanaan.

PS. Super PEP2019 polkutapahtumassa palkinnot jakaa Nivalan suuri kestävyysjuoksulupaus ja jo viime vuonna miesten sarjassakin SM -pronssia 3000 metrin esteissä voittanut Miika Tenhunen. 

Video viime vuoden PUF171km matkan kisasta

HALUATKO OLLA SEURAAVA FINISHER???


Onni Vähäaho, Nivalassa 25.2.2019