FLUNSSA JA LAHKON VOIMA

                    Vielä se näköjään minut löysi, nimittäin flunssa. Viimeksi olin ollut flunssassa maaliskuussa 2015. Ja yleensä sairaana viime joulukuussa (Noro). Sairaaksi ei kukaan koskaan halua, mutta jos joskus flunssa tuli vähemmän huonoon paikkaan, olkoon se tämä hetki, kun kauden päätavoitteet on takanapäin. Työtkin alkoi. Takana elämäni paras kesäloma kaikilla osa-alueilla!

                    Tänään lukee ohjelmassani lepo jo aiemmin tehdyn ohjelman mukaiseseti. Huomista harjoitusta kevennän joka tapauksessa, jollen lepää kokonaan. Riippuu olosta. Ihminen on kuin eläin. Kun se alkaa toipumaan, se löytää itsensä jalkojensa päältä. Tietysti näissä pitää olla tarkkana. Hoppua ei ole, on korkeintaan himo. Kumpi sitten tulee aina enemmin?

                     Edustin lapsena Nivalan Urheilijoita. Silloin se taisi olla aikalailla ainut seura Nivalassa. Siihen aikaan se oli tyypillistäkin, että yhdessä kaupungissa/kunnassa oli vain yksi yleisseura ja sillä usein monta alajaostoa. Nuorena aikuisena astuin sivuun urheilusta. Kesti 9 pitkää vuotta löytää urheilu uudestaan elämään. Lopettaessani olin 92kiloinen painoja nostava atleetti ja palatessani takaisin urheilun pariin olin 107kiloinen mahakas liikunnan kadottanut körilläs.

                    On/Off -tyyppinä innostuin nopeasti taas urheilemaan. Painokin alkoi laskea - ensin kävelemällä ja sitten juoksemalla. Liityin myös kestävyysurheiluun panostaneeseen Lakeuden Kipinään. Tarvin uuden kipinän uuden harrastukseni kanssa - juoksun. Pelkkä perusjuoksu ei kuitenkaan tuntunut ahneelle minälleni riittävän vaan mieleni teki ultrajuoksijaksi.

                   2013 vuonna tunsin itseni yksinäiseksi ultrajuoksijaksi kotikaupungin urheiluseurassani ja löysinkin itseni vuoden 2014 lopussa Endurance Ultra Running Team Finlandista. Osallistuin tuon seuran väreissä mm. 6vrk MM-kisoihin ja sain tutustua osin tuon seuran kautta uusiin upeisiin ihmisiin. Endurancessa on upeita persoonia! Kiitos siitä ajasta!

                   Tuossa vaiheessa huomasin olevani samassa seurassa mm. Jyrki Leskelän kanssa, johon olin törmännyt ensi kerran v.2010 Kaustisella 24h juoksussa. Jyrkiä tuli kuunneltua tuon kisan esivalmisteluissa ja olikin upeaa huomata edustavansa hänen kaltaisen ultrajuoksijan kanssa samaa seuraa.

                  Viime vuonna, osin meidän Pyssymäki Extreme Polkujuoksu -tapahtuman johdosta, aloin innostumaan polkujuoksusta. Huomasin muutenkin viihtyneeni enenevästi lenkeilläni poluilla. Poluilla juoksemisessa huomasin olevani kuin kotonani. Ei auton ääniä, ei rasittuneita jalkoja. Metsän tuoksut, pehmoiset, mutta vaativat alustat kiehtoivat. Tunsin myös jalkavoimien lisääntyvän, joka näkyi myös kasvaneena vauhtina asfaltilla - ei heti, mutta pienen siirteen jälkeen. Olin mennyttä. Samalla alkoi tiekisat ja juoksut kiinnostaa yhä vähemmän. Edelleen saatan käydä juoksemassa mm. joitain omia ennätyksiäni nurin, mutta en juuri muuten. Tiellä saa toki hyviä vauhtiharjoituksia, joten kyllä tiejuoksu harjoittelunakin pysyy tulevaisuudessakin pienenä osana harjoittelua.

                  Yhtä kaikki. Tunnen nykyään itseni enemmän polkujuoksijaksi. Olen saanut paljon hyviä tuttuja ja ystäviä uuden "lahkon" parista. Tuli tunne, että haluan olla yhä enemmän osa heitä. Niinpä olenkin tehnyt seuranvaihdon. Ja uskokaa tai älkää, olemme näköjään taas Jyrki Leskelän kanssa samassa seurassa. Nimittäin myös Jyrki on taannoin liittynyt "puolensuomen polkujuoksujoukkueeseen" NORTHERN TRAIL RUNNERS - polkujuoksuseuraan.

                 Innokaana odotan seuran uusia verkkareita ja aikaa uudessa seurassa. Huomatkaa! Uusia verkkareita ;) Luulen, että olen vihdoin löytänyt henkisen kotini ultrajuoksijana - polku-ultrajuoksijana. Jollei Jyrki sitten perusta joskus oman bloginsa mukaista seuraa: "MIKSI-KUKAAN-JUOKSISI". Ihmiset seuraavat idoleitaan?

                 Jos totta puhutaan niin koko Northern Trail Runnersien tuntemani porukka on justiinsa yhtä huippu tyyppejä. Kyllä tässä harjoitteluinto vaan kasvaa! Olen onnekas ja innokas, kun minut hyväksyttiin kovaakin, kovempaan seuraan mukaan. Ja tietysti tämä seura on oman alueeni erikoisseura ja siksikin lähellä itseäni.

                  Mutta ensin on hoidettava tämä flunssa ja sitten vielä jotain pikku kisaa syksylle. Ja onhan La 1.10. toi Vaarojen Maraton 43km:kin ohjelmassa. Iso kisa, mutta nähtäväksi jää, riittääkö vielä potki tuossa puristaa hyvää tulosta (sub5h). Mutta ainakin kokemusta lähetään hakeen ensi vuotta kohden.

Onni Vähäaho, Nivalassa 29.8.2016