Kolmas kerta kyliltä tehtynä, 52 kerta kaiken kaikkiaan. Jokainen kerta ollu aina omanlaisensa - niin nytkin. Lähtökohta oli hieman rohkea. Oon vasta noin 7 viikkoa voinut harrastaa hölkkäilyä polvivaivan jälkeen, joista vasta viimeiset 3 viikkoa ilman päivittäisiä oireita lenkkien välisinä aikoina.
Koitin arvioida omaa kuntotasoa suhteutettuna siihen, että tästä tulevasta noin 72 kilometrin polku-ultralenkistä oli tarkoitus tulla myös hyvin kevyttehoinen. Laskeskelin, että lenkkiin voisi kulua aikaa noin 12 tuntia, mutta kuten jokainen pidempiä ponnistuksia tehnyt tietää, likikään aina kaikki ei mene kuin Trömsössä. Alla oli reilu kaksi viikkoa aiemmin juostu 36km takalenkki jonkinlaisena mittarina itselleni.
Nivalan latumestari, Vähäsöyringin Pekka lupautui lähteen mukaan. Olikin kiva päästä pitkästä aikaa paremmin Pekkaa jututtamaan. Pekka aikoi lähteä hieman perästä päin. Hyvä niin, sillä tiedän Pekan olevan aika reilusti omaa nykykuntoani paremmassa kunnossa. Aamu ysiltä nakkasin noin 3kg painavan juomaliivin päälleni ja läksin hölkkä/kävelten eteneen kohti Pyssymäkeä ja iso-sydänmaanreitin alkupistettä.
Soitin 7km kohdalta Pekalle. Pekka oli tulossa noin 1,5km taaempana. Niinpä jatkoin suunniteltua (5min jaolla menin koko ajan, jossa 3:45min hölkkää ja 1:15min kävelyä) menoa. Sykeylärajana oli 128, jonka saavuttaessa kävelin aina niin, että sykkeet laskee noin 115 paikkeille. Lisäksi nuo suunnitellut kävelyt. Näin pyrin pitämään lenkin varsin kevyenä ja helppona. Alussa tuntuikin, että eteneminen on pidättelyä, mutta pikku hiljaa löyty tarpeeksi löysä tyyli hölkkäillä.
Jo reilun 12km kohdalla takaa lähestyi hahmo, jota luulin aluksi Pekaksi. Mietin jo, että on hän tullut älytöntä vauhtia! Mutta hahmo olikin Tomi Tuominiemi, yllätyskaveriksi tulleena. Tomi on läpäissyt mm. NUTS 300 kisan, jossa matkaa oli kertynyt erämaa reitillä 345km. Iloinen yllätys. Tomi on ääripostiivinen persoona. Hänen elämässään on vain mahdollisuuksia. Vaihdeltiin juttua kunnes Pekka sai meidät kiinni jossain 16km kohdilla, Lintulan seudulla.
Jutellessa matka taittui kuin huomaamatta. Sää oli kuin morsian, ei optimi (viileämpi ois ollut optimimpi), mutta upee. Pian oltiinkin 19km juomakätköpaikalla. Tomilla oli hurja plääni. Hän oli ajatellut pärjätä litralla koko 72km lenkin. Tomi oli kuitenkin valmis hieman tinkimään niukkuustavoitteestaan ja otti meiltä yli jääneitä juomia vastaan. Siis ylijäämillä tarkoitan mitä jäi kätköihin. Ei nyt suissamme kurnutettua vettä Tomille tarjottu :)
Homma jatkui. 30min välein 4 tutti-frutti karkkia tai ½ elovena keksi. Juomaa 10-15min välein. Eka "huollossa" 19km kohdalla oltiin noin 2:30min kohdalla. Toi oli nopea huolto. 2min. Pian oltiinkin aina niin ihanalla Pesänevälla. Alla oleva video kertonee riittävästi.
Takaosa oli tosi hidas kulkijan lisäksi myös polun pohjan näkymättömyyden ja vasten paistaneen auringon johdosta. Pian vedin lipat ja kohta toiset. Hirvitti kyllä nousta ylös, sillä ihan 100% luottoa ei ole vielä toipuneeseen polveen. Selvisin kuitenkin vain verisillä säärillä. Pelkkää uskottavuutta siis vain sain. Pian alkoi myös olla hirvikärpäsiä enempi kuin aiempina vuosina koskaan. Sai pyykiä käsivarsista pois kuin havunneulasia. Myös käärmeitä oli liikkeellä peräti 4 bongattua. Ja kaikki nuo bongasin ihan kohdalla ja hyppäsin yli ja samanoloiset sirkusliikkeet näytettiin suoritettavan myös perässäni.
Eka huollosta (19km) oli toiseen huoltoon (38km) matkaa sama 19km, mutta väli oli tosi hidas, varmaan suurimmaksi osaksi oman kehnohkon kunnon vuoksi. Niinpä juoma alkoi olla kortilla. Puheetkin alkoi olla, sanotaanko erilaisia :) Pekka pohti Sikojärven kohdalla miten tuolta saisi vettä ja Tomi jä reilua kilsaa aiemmin Syyryyn pitään omaa vesitivolia, jota ei vain voi kirjoittaa tähän. Se mikä oli Syyryssä, jää Syyryyn.
Taaplattiin siis kahden Pekan kanssa mäyrän ja laihankivikkoja kohti Vähä-Juurikan mökkitietä ja toista, isompaa huoltoa. Täällä odotti kylmälaukku, jossa oli kerrosvoileipää suolaisilla lisukkeilla, sekä banaani. Matkaa oli taitettu 6h30min. Tomia ei kuulunut, eikä näkynyt, vaikka huolto kesti 10min. Koitin soittaaki Tomille. Pikkasen huolettikin. Äärikokenut ja paljon yksin synkemmilläkin poluilla kulkenut ultrajuoksija ja elämänsä kunnossa. Silti on inhimmillistä huolestua.
Samat paskat jutut jatkui ja jatkettiin jo hieman paranevilla poluilla Iso-Juurikan kautta kohti Pykyä. Paasinlinjalla yhen äkkiä Tomi huusi perästä, että täältä tullaan. Sanottiin Tomille meidän aatellen hänen lähteneen Reisjärven kautta Lestille tansseihin, kun katoamistaan aiemmin puhui niin innokkaasti Reisjärvestä. Mutta mutta, Tomilla olikin ollut ihan omanlainen puolituntinen Syyryssä.
Pöykiön seudulta kohti Suihkonsaloa ja Pesänevan laitaa. Nyt alkoi tuntua (n.9h), että nyt on lypsetty tämän hetken juoksulihaksisto aika tyhjiin. P9:llä noin 54,5km kohdalla (9h40min) täyteltiin juomakätköistä vielä juomapullot ja lähettiin jatkaan matkaa. Juoksu alkoi orastavasti palata (vanhasta muistista) ja toive paremmasta lopusta heräsi. Nivalan Keijon lukuisia reitin parannus ponnistuksia oli ihasteltu koko matkan ja aina niitä vain tuli lisää.
Vihdoin takaisin perhereitillä. Hieman jo puhallutti pitkä päivä. Tämä on luonnollista kun päämäärä lähestyy, alkaa aatteleen, että kylläpä tämä jo riittäisi :) Toki tällä kertaa tuo puhaltelu tuli noin 13km ennen kotiovea, ei enää sen jälkeen. Vielä reilu 10km ennen loppua täyty ottaa vasemman jalan kenkä pois jalasta, kun sukka oli mennyt suota ylittäessä hankalasti myttyyn. Heikko sukkavalinta. Yleensä oon tuossa asiassa tarkka, mut ny otin ton näissä ponnistuksissa tärkeän jutun vasemmalla kädellä. No parin minsan homma ja matka jatkui.
Huomasin tuossa, että sisäreidet oli jo kovin kramppiherkät. Matkan varrella unohtu vähä suola ja mg tablettejen syönti. Otin vain 4 suola ja 2 mg tabua. Oli siihenkin plääni, mutta jutellessa focus karkasi. Näköjään vähä ruosteessa näin pitkiin juttuihin. Pitäis muistaa paremmin keskittyä.
Kuret huusi komeasti Vinnurvatielle tullessa. Latupohjalla alettiin syöttään jo ihan kunnon juoksua. Jopa Toimistakin se tuntui juoksulta niin pakkohan sen sitten oli juoksua olla :) Loppu tieosuus oli rentoa hölkkää, rallatusta suorastaa kohti kotejamme. Koput aina jokaisen erotessa omiin tienhaaroihinsa.
Koko hommalle tuli matkaa 72,1km ja kestoa 12h20min28sek. 6 litraa meni vettä (aluksi laskin ton väärin), 66 tutti frutti karkkia meni ja 1½ elovena keksiä ja 38km huollossa jo tekstissä aiemmin mainitut. Lenkki oli sopiva rasitustasoltaan. Sisällä kehossa tuntuu hieman jännältä, pieksetyltä, mutta jalat on ihan jees. Voisi vaikka niiden puolesta juosta tänäänkin, mutta tänään lepään. Huomenna salille ja ehkä pikku hölkkä iltasella. Mut tuntemusten mukaan. Tällainen reissu tällä kertaa.
Onni Vähäaho, Nivalassa 2.9.2025
